Tommi

Hyviä ja hieman huonompia vaateostoksia

Suomalaiset ostavat vaatteita mielellään marketeista. Etenkin vanhemmat ihmiset suosivat markettivaatteita. Näin kerrottiin eräässä artikkelissa.

Kaksi käyttämättömäksi jäänyttä liian isoa paitaa.

Tavallisia ostospaikkoja ovat toki myös perinteiset vaatekaupat, kuten tavaratalot, ketjuliikkeet ja pienet putiikit. Nuoret ja kaupungissa asuvat shoppailevat etenkin ketjuliikkeissä.

Verkkokauppa on vallannut alaa. Nuoret kuluttajat saattavat käydä vaatekaupassa vain sovittamassa jotakin vaatetta ja tilata vaatteen sitten edullisemmin ulkomaisesta verkkokaupasta.

Jos olen ymmärtänyt oikein, moni pieni vaateputiikki on vaikeuksissa. Esimerkiksi Helsingistä kerrotaan, että muutama keskeisellä paikalla sijainnut vaatekauppa on joutunut lopettamaan.

Liian tiukkoja vaatteita

Itse käyn miesten vaatteisiin keskittyvän ketjun myymälässä kotikaupungissa. Minua harmittaa, että suuri osa vaatteista, jotka näyttäisivät hyvältä, eivät mahdu päälle tai ovat liian tiukkoja. Tämä johtuu siitä, että vaatteet ovat ”slim fit” eli niissä on hoikka istuvuus. Esimerkiksi paidat ovat liian kapeaa mallia. Jos tällaisen paidan haluaisi, pitäisi ostaa numeroa isompi, mutta se ei näytä enää ryhdikkäältä päällä vaan muistuttaa telttaa.

Minulla on kaksikin tyylikästä uutta paitaa, joita sovitin ennen ostopäätöstä huolellisesti kaupassa, mutta jotka kotona osoittautuivat sittenkin liian isoiksi. Paidat ovat jääneet käyttämättömiksi. Se harmittaa suuresti. Vaatekeräyspisteeseen viemällä niistä on onneksi iloa.

”Regular fit” -paitoja ja housuja saisi olla valikoimissa enemmän. Uskon, että tämän vaatekauppaketjun asiakkaista suurin osa käyttää tätä tavallista mallia.

Nuorempana pidin vapaalla merkkivaatteita. Tykkäsin shoppailusta.

Sopiva ostospaikka tulee luonnollisesti valittua paitsi mieltymyksen, myös budjetin mukaan. Itse löysin viimeksi tyylikkään paitatakin marketista.

”Onnellisuus on kehno tavoite”

Onnellisuus on toistuva keskustelun aihe. Aika ajoin tulee uusia listauksia siitä mitä kaikkea onneen vaaditaan. Otsikko on lainaus filosofi Frank Martelan kirjasta Elämän tarkoitus: Suuntana merkityksellinen elämä (Gummerus, 2020).

Nämä kirjat ovat vastapainoa self help -oppaille, jotka myyvät onnellisuutta.

On todettu, että ihmisten onnellisuudelle on yhteisiä tekijöitä. Tärkein niistä ovat läheiset ihmissuhteet. Toinen tärkeä tekijä on mielekäs tekeminen, oli se sitten työn tai harrastusten parissa. Kolmas iso tekijä on terveys ja hyvinvointi. Mitä minuun tulee, menetin epäterveellisen ja alkoholin sävyttämän elämäntapani vuoksi kaikki nämä onnellisuuteen liitettävät tekijät.

Luin eräästä artikkelista, kuinka nykyihmisen ongelmana on usein se, että eletään aina muussa kuin tässä hetkessä. Mielessä ovat joko menneisyyden murheet tai sitten tulevat huolet ja haasteet. Onnellisia yhdistää kyky olla kiitollinen ja elää hetkessä. Ymmärrän tämän. Itse haikailen usein menneitä.

Onnen tavoittelua nauttimalla

Mutta, kelpaako nautinto onnen aiheeksi vai onko se sitä itseään – siis onnea? ”Elämän laatua yritetään kohottaa virkistäytymällä ja huvittelemalla. Elleivät huvit tee onnelliseksi, mikä sitten?” Näin pohtii filosofi Timo Airaksinen teoksessaan Onnellisuuden opas (Johnny Kniga, 2011).

Henkilökohtaisesti puhuen, minulla oli takavuosina vaihe, jolloin innostuin huvittelemaan. Matkustelin siellä täällä. Juhlin vieraissa kaupungeissa. Meno oli railakasta. Tutustuin uusiin ihmisiin. Koin kaikkea uutta ja ihmeellistä.

Onni oli saavutettavissa, mutta vain hetkittäin. Onnellisuuden tunne ja elämys katosivat yhtä nopeasti kuin syntyivät. Sen jälkeen kaikki oli kuin ennenkin.

Paheiden harrastamista seurasi katumus. Lisäksi olin rahoittanut onnenseikkailujani lainarahalla, minkä vuoksi olin pahoissa veloissa.

Raha on monen mielestä tärkeä onnellisuuden tekijä ja mittari. On totta, että raha tuo ihmiselle vapautta ja valtaa, ja vähentää huolia. Kun ihminen köyhtyy, hänen elämänlaatunsa heikkenee.

Elämän rikkaus ja monet päämäärät

Yleisen käsityksen mukaan onni on mielenrauhaa, tyytyväisyyttä vallitsevaan elämäntilanteeseen. Timo Airaksinen kirjoittaa, kuinka yksilöä onnellistuttavat nautinto ja mielihyvä, halujen tyydyttäminen ja itsensä toteuttaminen erilaisissa elämän projekteissa.

Frank Martela puolestaan kirjoittaa, että onnellisuus on jonkin arvokkaan asian saavuttamisesta syntyvä sivutuote, jolla itsellään ei ole todellista arvoa. ”Siksi henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelu on huono vastaus kysymykseen, mikä tekee elämästämme aidosti arvokkaan ja merkityksellisen.”

Martela kirjoittaa myös, kuinka tärkeää on tiedostaa elämän rikkaus ja monet eri päämäärät. Silloin elämälle tulee merkitys. Tekeminen ja yhteys toisiin ihmisiin tuo elämään täyteläisyyttä.

Minä korostaisin, että miellyttävät kokemukset ovat merkityksellisiä. Tärkeää on myös tuntea tyytyväisyyttä, aitoa iloa ja kiitollisuutta. Aiemmin nauttimani menestyminen elämän päämääränä ei sen sijaan ole järkevää. En silti aikoinaan toiminut urallani menestyksen eteen, vaan nautin itse tekemisestä. Minulle osoitettiin aina uusia vastuualueita, ja pian olin johtotehtävissä. Työuupumus kuitenkin pudotti minut korkealta, ja jouduin lopulta jättämään mukavan työni. On myönnettävä, että tuota merkityksellisyyden tunnetta ajoittain kaipaa.

Länsimaissa vallitsee vahva onnellisuuden normi. Yhteenvetona lainaan kirjailija George Orwellia: ”Ihmiset voivat olla onnellisia vain silloin kun eivät oleta että elämän tarkoitus on onnellisuus.”

Mistä puhua treffeillä

Oli mielenkiintoista lukea mitä asioita naiset eivät halua paljastaa ensitreffeillä. Jotkut ajattelevat, että ensimmäisellä tapaamisella ei pitäisi ottaa esille lainkaan esimerkiksi villiä ja vapaata menneisyyttä.

Muutama ajatus deittailusta.

Yksi kyselyyn osallistunut nainen totesi, ettei avautuisi ensimmäisillä treffeillä kovin syvällisesti ahdistuksestaan. Hän ei haluaisi kaataa kaikkia kriisejään heti uuden ihmisen niskaan.

Joidenkin henkilökohtaisten kysymysten esittäminen voi olla vaikeaa. Minua on kiinnostanut tietää millä alalla toinen työskentelee. Se ei taida kuitenkaan olla sopiva ensimmäisten kysymysten joukossa, eikä se välttämättä kerro toisesta sen enempää.

Kun vuosia sitten kävin treffisivustoilla, huomasin kuinka yleisesti haettiin tavallista rehellistä miestä, joka on itsensä kanssa sinut. ”Tietysti toinen vaatimus on, että pidät itsestäsi huolta ja tulet omillasi toimeen”, ilmoituksessa saattoi lukea.

En ole täyttänyt kaikkia toiveita

Minä olin kokenut jo vuosia aiemmin työuupumuksen, ja olin edelleen syrjässä työelämästä. Minulla oli myös vaikeuksia elämänhallinnan kanssa. Olin myös sotkenut raha-asiani, minkä vuoksi niitä hoiti edunvalvonta.

Olen kuitenkin onnistunut treffeillä. Netissä sovitut treffit ovat johtaneet johtaneet uusiin tapaamisiin ja pari kertaa myös suhteeseen.

Olen ollut rehellinen, ja kertonut elämässäni olevista haasteista suhteen alussa. Ne eivät ole määritelleet seurustelukumppanin silmissä minua sen enempää. Mutta päiväkaljoilla istumista ei ole katsottu hyvällä.

Nuorempana olin pidemmässä suhteessa, johon sisältyi myös yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Olen ollut myös vuoden mittaisessa suhteessa, ja kokenut muutaman lomaromanssin. En ole onnistunut luomaan pidempiä suhteita. Ehkä olen ollut sitoutumiskammoinen. Ja on minut tosin jätettykin.

Mistä puhuisin sun kanssa

Olen sopinut treffit aina vain baariin. Mietin, että sitähän olisi voinut kolmansilla treffeillä tehdä jo jotain muutakin. Treffeillä voisi käydä ravintolassa, elokuvissa tai taidemuseossa. Valittu ravintola-annos, elokuva tai taidenäyttely kertovat jo aika paljon toisen mausta ja mieltymyksistä.

Treffeillä ei kannata edetä tietyn kaavan mukaan. Tosin luin naistenlehdestä, että ennen treffejä voi pohtia muutamia keskustelunaiheita valmiiksi. On hyvä esittää avoimia kysymyksiä, joihin toinen voi vastata monisanaisesti.

Treffeillä on tärkeää osoittaa kiinnostusta toista kohtaan. On hyvä nauttia toisen seurasta, vaikka hiukan voi jännittääkin. Tuomari Nurmio laulaa kuinka: ”Mun kädet hikoilee, ja sydämen lyönnit tuntuu kiihtyvän. Mä keksin kuumeisesti puheenaiheita, jotka sua vois kiinnostaa. Ja koitan välttää typeryyksiä, joita sä oot kyllästynyt kuulemaan.”

Kun olin nuori aikuinen, minulla oli eräät treffit ihanan ihmisen kanssa. Kun hän treffien jälkeen nousi raitiovaunuun, minä mokasin sanomalla hänelle, että minä yritän päästä kävelemällä kotiin. Jalat kun on mennyt ihastumisesta heikoksi. Hän katsoi minua kuin typerystä eikä sanonut edes hei hyvästiksi.

Innostavaa vai lepsua johtamista

Yritin aikanaan myynnistä vastaavana johtajana olla ennen kaikkea innostaja. Ajattelin, että tieto, osaaminen ja älykkyys eivät sijaitse ensisijaisesti johtoportaassa, kuten eräässä artikkelissakin kuvattiin.

Kauniita tavoitteita johtamisessa.

Yritin toimia näin jo kaksi vuosikymmentä sitten. Nykyisin ilmiö on tuttu muun muassa pelialalla. Tämä tosin on oma näkemykseni johtamistavastani.

Parhaimmillaan osastomme toiminta oli tiimimäistä. Kontrollin tilalla oli yhdessä tekeminen.

Ajatuksena oli, että vastuu jakautuu tasaisemmin, mikä myös sitouttaisi työntekijöitä. Tai sitten olin vain huono pomo, joka ei onnistunut johtamisessa. Sille ei tosin riittänyt aikaa ja resursseja. Minun työnkuvassani yhdistyivät sekä asiantuntija- että johtamistehtävät, mikä teki hallaa myös omalle ajankäytölle. Kokemus työnhallinnasta alkoi vähitellen vähetä. Tilanne otti voimille.

Itse olen kokenut alaisena jopa pelolla johtamista. Yllä leijaili jopa irtisanomisen uhka. Koska olin päällikköasemassa, olisi minulle voinut antaa potkut helposti, jos en olisi yltänyt välillä hyvin haastaviin odotuksiin. Nautin työstäni, mutta yhä enemmän tunsin, että paahdoin suoriutumisen pakosta.

Johtajan ja pomon erot

Halusin olla palveleva johtaja. Tämä käsite ei tosin vielä tuolloin ollut tunnettu. Yritin toimia kannustaen, neuvoen ja tukien. Luin jostain kuinka palveleva johtaja organisoi, kehittää palveluja, edistää tuloksellisuutta ja luottamusta.

Tästä huolimatta osastolla ilmeni välillä työn välttelyä. Oli myös poissaoloja. Tekeminen kuitenkin oli päällisin puolin tuloksellista ja kauppaa syntyi. Eräässä artikkelissa todettiin, että kun työyhteisössä yhteistyö on toimivaa ja työ sujuu, helpottuu myös esihenkilön oma työ.

Kun katson asiaa taakse päin, olin liian lepsu johtaja. Ja ehkä turhan luottavainen. Tein paljon itse. Asioita olisi pitänyt delegoida enemmän.

Theodore Roosevelt totesi, että ihmiset pohtivat johtajan ja pomon eroa… Johtaja työskentelee avoimesti, pomo suljettujen ovien takana. Johtaja johtaa, pomo patistaa.

Rasittava vaikeahoitoinen diabetes

Sain jälleen olkavarteen kiinnitettävän sensorin verensokerimittausta varten. Sensorin avulla voin kätevästi mitata usean kerran päivässä verensokerin tasot.

Päivittäiseen diabeteksen hoitoon.

Sensori on yhteydessä kätevään kännykkäsovellukseen. Kun vien kännykän sensorin päälle, näkyy ruudulla saman tien sen hetkinen sokerilukema.

Merkitsen sovellukseen myös muun muassa ruokailut. Kirjoitan mitä ja milloin syön. Sovellus lähettää sokeriarvot ja muut tiedot terveyskeskukseen, ja oma diabeteshoitajani saa tarkat raportit sen perusteella. Sensori toimii kahden viikon ajan, ja sen jälkeen minulla on aika hoitajalle.

Olisi otettava enemmän tosissaan

Sairastuin kymmenisen vuotta sitten krooniseen haimatulehdukseen. Se aiheutti haiman vajaatoiminnan, jonka myötä puhkesi tyypin 1 diabetes.

Tablettimuotoisen lääkityksen lisäksi minun tulee käyttää päivittäin insuliinia. Nyt taistelen sitä vastaan, että minulle aloitettaisiin pitkävaikutteisen insuliinin lisäksi aterioinnin yhteydessä otettava nopeavaikutteinen insuliini. Lääkäri on jo kirjoittanut insuliinin reseptin valmiiksi. Olemme kuitenkin diabeteshoitajan kanssa sopineet, että vielä yritetään muun muassa ruokailua parantamalla saada pitkäaikainen sokeriarvo paremmalle tasolle. Insuliinin pistäminen jo kerran päivässä on inhottava velvollisuus.

En oikein vieläkään ole omaksunut sitä millainen sairaus on kyseessä. Ja mitä kaikkea korkea sokeri voi aiheuttaa. Otan päivittäiset lääkkeet ja insuliinin ajallaan, mutta minun pitäisi myös parantaa elintapojani. Olisi syytä tarkkailla syömisiä ja lisäksi liikkua. Tupakointi ainakin pitäisi lopettaa.

Itselläni diabetes tuntuu etenkin uupumuksena. On myös melkein jatkuva jano ja tiheä virtsaamisen tarve.

On todettu, että moni sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään. Siihen sairastumista tulisi yrittää välttää. Diabeteksen puhkeamista voi ehkäistä kiinnittämällä huomiota elintapoihin. Tärkeää on muun muassa hyvä ruokavalio, säännöllinen liikunta ja painonhallinta.

Liikunta ja ruokavalio tärkeässä asemassa

Minulla on myös diabeteksen liitännäissairauksia. Sen vuoksi minun pitäisi mitata verenpainetta. Lisäksi minulle aloitettiin vastikään kolesterolilääke.

Saattaa mennä pitkiä aikoja, etten ole jaksanut mitata verensokeria ottamalla verinäytteen sormenpäästä. Kun diabeteshoitaja soittaa ja kysyy millä tasolla sokerit ovat viime aikoina olleet, vastaan minä jotain ympäripyöreää. Olisi tärkeää, että sokerilukemia merkitsisi vihkoon ylös. Kun käyn antamassa näytteen laboratoriossa, on pitkäaikaissokeri kuulemma hälyttävällä tasolla.

Ravinto ja liikunta olisi saatava kuntoon. Olen jättänyt makeaa pois ja lisännyt kasviksia ja hedelmiä. Mutta laiminlyön liikuntaa. Päivittäinen liikunta olisi hyvin tärkeää diabeteksen hoidon kannalta. Liikkuminen vaikuttaa positiivisesti tyypin 1 diabetesta sairastavan terveyteen ja hyvinvointiin.

Ehkä ostan lenkkeilykengät ja lähden jatkossa päivittäin puolen tunnin kävelylle. Kunhan kevät tästä ilmojen puolesta etenee. Vaikka ei siitä säästäkään saisi liikkumisen välttelyyn tekosyytä ottaa.