Olen joutunut huomaamaan kuinka vapaus tuo myös vastuun. Muutin aikoinani pääkaupungista pieneen maalaiskuntaan ajatuksena olla vapaa kaikesta.
Moni huono asia on vienyt mennessään.
Työ oli uupumuksen myötä jäänyt. Koska olin kovaa vauhtia syöksynyt mielialahäiriöön ja vähitellen luisumassa myös alkoholismiin, vanhempani kiristivät otettaan, ja alkoivat käyttää valtaa elämässäni. Olin myös psykiatrisen hoidon piirissä.
Kaipasin vapautta valita oma elämäntapani. Halusin tehdä omia valintoja ja elää ilman rajoituksia. Uusi kotikunta tarjosi upeat puitteet elämästä nauttimiseen.
Vastuu omasta toiminnasta kuitenkin puuttui.
Pian oli itseaiheutettujen rahaongelmien vuoksi edunvalvonnan holhouksessa. Olin kännäilyn vuoksi velkaantunut, eikä raha-asiat pysyneet enää omissa käsissäni. Olin myös mielisairaalakierteessä. Tilanteeni vaati viikoittaisia käyntejä mielenterveystoimistossa. Tämä kaikki nakersi vapauttani.
Muut käyttivät valtaa elämässäni
Jouduin tulemaan toimeen vain edunvalvonnan antamalla pienellä viikoittaisella käyttörahalla. Jouduin pyytämään kympin silloin tällöin isältäni, kun viikkorahani loppui kesken. Koska olin taloudellisesti riippuvainen isästäni, oli hänellä valtaa muutenkin asioihini.
Eräässä kolumnissa todettiin, että vain taloudellisesti itsenäinen ihminen voi olla todella itsenäinen. Jos haluat olla vapaa toisten määräysvallasta, sinulla on oltava omaa rahaa, kolumnissa kirjoitettiin.
Kun olin asunut maalla muutamia vuosia tunsin, että olin tarpeeksi ”kuntoutunut” työuupumuksesta, ja päätin muuttaa jatkamaan ”toipumistani” uuteen kaupunkiin. Kostea elämäntapa kuitenkin jatkui.
Kun sairastumisen myötä lopulta raitistuin, vapauduin edunvalvonnasta, psykiatrinen avohoito muuttui joustavammaksi, ja vanhempani höllensivät hieman otettaan. Tunsin taas itseni vapaaksi. Olin oman elämäni herra.
Mutta olen erinomainen hakeutumaan uusiin ongelmiin, jotka vievät saavutetun vapauden. Minä nautin vapaudesta niin, että hukkasin kaikki rahani.
Kännäilyn jälkeen tuli jostain syystä tilalle pelaaminen. Se vei mukanaan vähitellen, ja lopulta entistä suurempiin taloudellisiin ja henkisiin ongelmiin. Velkaannuin rahapeleissä pahasti. Psyykkinen vointini romahti ja olin taas sairaalakierteessä.
Nyt olen velkavankeudessa. Maksan pelaamiseen ottamiani lainoja. Minua ovat kahlinneet monet addiktiot, kuten alkoholi, rahapelit ja satunnaiset suhteet.
Annan toisten mä talletella suuret setelit. Ne multa pitkät vain saa. Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi.
Vapaus ja vastuu kulkevat käsikädessä. Minä en ottanut vastuuta omasta toiminnasta enkä kantanut seurauksia omista teoistani. Tästä kärsivät läheiset ihmiset, joita kohtaan olen ollut välinpitämätön ja toiminut itsekkäästi.
Unohdin vastuun myös omasta itsestäni. Terveys meni. Päivittäisen kännäilyn katkaisi lopulta alkoholiperäinen vaikea sairaus. Vasta se pakotti raittiiksi. Nyt monet vaivat ja niiden hoito heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua.
En ole useinkaan ymmärtänyt, miten päätökseni ovat vaikuttaneet muihin. Olen tehnyt virheitä, mutta en ole aina ottanut vastuuta niistä. En ole pyrkinyt korjaamaan tilannetta.
Yhteenvetona voisin todeta, että kun ihminen elää vastuullisesti hän voi olla vapaa.
Esseeblogi 