Tommi

Mitä ovat uudet klassikkokarkit?

Suomalaiset ovat kovia syömään makeisia. Haluan kertoa, että minä valitsen kaupan karkkihyllyllä erilaisia valmiita makeissekoituksia. Karkkipusseja, joista löytyy monenlaisia makeisia, on runsaat valikoimat. On alkuperäisiä ja aivan uusia – hyvin kokeileviakin – makeissekoituksia moneen makuun.

Karkkipäivä on liian usein.

Eräässä artikkelissa kerrottiin, että karkkihyllyllä suomalainen kuluttaja valitsee useimmiten suklaata. Mutta myös valmiit karkkipussit ovat suosittuja.

Monipuolisista karkkipusseista pitäisi valmistajien mukaan löytyä paras karkki jokaiseen makuun. Jos siis löytää pussista yhden mieleisensä makeisen pitää ostaa koko pussi, vaikka muista karkeista ei välittäisi. Erikoista markkinointia.

Kirpeitä ja suklaisia yllätyksiä

Kaupan karkkihyllyt ovat pullollaan makeisuutuuksia. Mielestäni pahimpia ovat makeispussit, joihin on ujutettu kirpeitä karkkeja. En myöskään innostu niistä choco-pusseista, joissa on suklaisia karkkeja. Ne eivät ole oikein hyviä.

Nykyään kaupan valikoimissa on myös sirkusaakkosten makuisia englanninlakritseja. Vai oliko se toisin päin? Mikä idea siinä on?

Lisäksi on muun muassa vuosikymmeniä valmistettu perinteinen suklaavohveli, jota löytyy tätä nykyä myös monen aivan muun karamellin makuisena. Kaiken aikaa tulee myös uusia suklaalevyjä, joihin on upotettu erilaisten perinteisten makeisten murusia. Kaikki eivät ole kovin hyviä.

Perinteisistä makeisista tehdään paljon uusia versioita niin, että niihin tuodaan säväys toista klassikkomakeista. Yhtenä esimerkkinä on lakritsi, jossa on ärhäkkää turkinpippurisalmiakkia. Ei ole makuuni.

Päätös ostaa makeisia tehdään hetken mielijohteesta

Artikkelissa kerrottiin, että harvoin kirjoitetaan ostoslistaan, että muista ostaa makeisia. Ostopäätös tehdään yleensä kaupassa hetken mielijohteesta, joten kampanjoilla ja tuotteiden esillepanolla on suuri merkitys.

Itse kirjoitan kauppalapulle ”karkki ja suklaa” vaikka muistaisin ostaa niitä muutenkin. Karkkihyllyjen luona joudun usein tuskailemaan mikä olisi sellainen makeinen, joka olisi minulle yhtä aikaa uusi, mutta ei liian erikoinen.

Yksi vaihtoehto olisi valita mieleisiä makeisia irtokarkkihyllystä. Minulla on kuitenkin käsissä voimakasta vapinaa, joten karkkien laittaminen kauhalla pussiin ei onnistu.

Erikoiset suosikkikarkit

Olen huomannut kaupassa karkkipussin, jonka nimi on ”Suosikit”. Samassa pussissa kuitenkin lukee: ”Uudet karkit”. Jos olen ymmärtänyt oikein, eikö vanhat suosikkikarkit ole näin ollen korvattu pussissa uusilla karkeilla. Mikä idea valmistajalla tässä on ollut?

Taidan olla hieman kummallinen aikuinen mies, koska minun tulee syötyä liian paljon makeisia. Ja vielä viitsin tällaisesta asiasta jauhaa.

Paitatakki on näppärä vaate

Miesten paitatakit ovat yksi tämän hetken isoimmista trendeistä. Paitatakki toimii niin takkina kuin paitana. Paitatakkia voi käyttää sekä sisällä että ulkona.

Muutama mieluinen paitatakki.

Englanniksi paitatakit tunnetaan nimellä ”overshirt”. Kerrotaan, että ennen paitatakit olivat työläisten käyttämiä vaatteita, joilla suojattiin bleiseriä ja solmiota, jotta ne eivät likaantuisi työtä tehdessä.

Nykyisin paitatakit ovat trendi, jolla voi yhdistää käytännöllisyyden ja tyylikkyyden.

Paitatakkia voi käyttää monessa tilanteessa. Paitatakeilla voi luoda paljon uusia tyylejä. Itse pidän paitatakkia usein avonaisena ihan vain t-paidan päällä. Paitatakin kanssa sopii hyvin myös muun muassa poolopaita.

Toimii jopa solmion kanssa

Klassinen kauluspaitakin sopii paitatakin alle. Paitatakin voi antaa olla kokonaan auki tai laittaa muutaman napin kiinni. Kauluspaitaan voi yhdistää solmion.

Olen käyttänyt erilaisia paitatakkeja eri tilanteissa kauluspaidan kanssa. Paitatakkia voi käyttää esimerkiksi farkkujen ja jopa puvunhousujen kanssa.

Paitatakki ja kauluspaita on hyvä yhdistelmä.

On mukavaa pitää paitatakkia hieman viileämpänä kesäpäivänä kaupungilla kävellessä, ja jos on sovittu tapaaminen, ei sitä tarvitse ottaa pois sisälläkään. Se on sopivan kevyt ja vilpoinen, mutta samalla ryhdikäs.

Hieman lämpimämpää materiaalia.

Olen löytänyt paitatakkeja miesten vaateketjun myymälöistä ja myös marketeista. Näin kesän kynnyksellä tulee valikoimiin uusia malleja ja värejä.

Nappien voi antaa olla auki tai pitää kiinni.

Kun kävin jo tutkimassa uusia valikoimia, ei paitatakkeja ollut omassa myymälässä kuin kahta mallia. Ne eivät olleet ihan sitä mitä olen hakenut.

Saman vaateketjun nettivalikoima on parempi. En ole ennen ostanut netistä vaatteita, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Ajatuksena on joko vihreä tai vaaleanbeige paitatakki. Kovin kalliitakaan ne eivät ole. Myymälässä paitatakit olivat jopa kalliimpia kuin tavalliset kesätakit.

Uudet kesäpaidatkin kiinnostavat

Kauppaan oli tullut jo lyhythihaisia kauluspaitoja. Kesäpaitoja minulla on erilaisia, mutta uudenlaiset kuosit houkuttelivat heti. Ehkä yhden uuden kauluspaidan kesäksi ostan. Klassiset pystyraidat toimivat.

Paitatakit eivät pääse itse ottamissani kuvissa (en ole ennen räpsinyt kuvia vaatteista) aivan oikeuksiinsa. Esimerkiksi oikeissa nettikuvissa miesmallien päällä ne näyttävät aivan erilaisilta. En tiedä miten paitatakki minua sitten pukee – netissä kun miesmalleilla on litteämpi vatsa ja parempi ryhti.

Kesä: Saa taas tavata kavereita

Ystävät lisäävät onnellisuuttamme. Yksinäisyyden negatiiviset vaikutukset on tieteellisesti todistettu, kerrottiin eräässä artikkelissa. Nämä tekijät voivat olla yhtä vahingollisia kuin tupakka, korkea kolesteroli, ylipaino ja liikunnan puute.

Kesällä pääsee kaupungista myös luontoon.

Itse olen yksinäinen, ja tämän lisäksi minulla on ylipainoa ja tupakoin. En myöskään liiku. Minulla on myös korkea kolesteroli. Olen lisäksi diabeetikko, jolle yksinäisyys myös on tuoreen tutkimuksen mukaan pahasta.

On selvää, että ystävien pitäminen vierellämme tekee meistä vahvempia. Jo ystävien läsnäolo pystyy monesti minimoimaan ongelmamme, artikkelissa todettiin. Minä olen saanut tuntea kaveruuden voiman.

Sain aitoja ystävyyssuhteita oikeastaan vasta silloin, kun muutin Helsingistä pieneen maalaiskuntaan. Tunsin kirkonkylällä yhteisöllisyyttä. Tuttuja ihmisiä tuli nähtyä päivittäin ja kuulumisia vaihdettiin kaikkien kanssa.

Pääsin kavereiden kanssa usein nauttimaan jumalaisesta luonnosta. Maaseudun rauha ja virkeä kylä antoi hienot puitteet elämästä nauttimiseen. Elämää kuitenkin varjosti ajoittainen masennus ja alkoholin liikakäyttö. Sain apua ja tukea. Minua puskettiin eteenpäin silloin kun kaikki tuntui raskaalta.

Tämän jälkeen asuin joitakin vuosia Tampereella, jossa myös löytyi helposti uusia kavereita. Sen jälkeen palasin juurilleni. Vanha kotikaupunki on muuttunut niin, etten tunne ketään. Päivät tahtovat olla yksinäisiä ja tylsiä.

Yksinäisen bilekaverit?

Aikuisten yksinäisyys on yllättävän yleistä. Moni kokee, että ystävystyminen uusiin ihmisiin muuttuu iän myötä aina vain vaikeammaksi.

Jossain neuvottiin yksinäisiä esimerkiksi tutustumaan bilekavereihin bileiden ulkopuolella. Mutta eihän sitä moni lähde yksin juhlimaan, joten ei niitä bilekavereitakaan ole.

Jossain kuvailtiin hyvin, että yksinäisyys on monen asian puuttumista, sitä kaikkea mitä elämässä ei ole. Ei esimerkiksi ole ketään kenen kanssa puhua ja peilata omia tunteitaan. Tuntuu, että omilla ajatuksilla ja mielipiteillä ei ole merkitystä. Yksinäinen toivoo, että olisi joku, joka muistaa ja pitää yhteyttä.

Yksinäisyydestä huolimatta on tärkeää arvostaa itseään.

Yksinäisellä ei ole ketään kenen kanssa jakaisi kokemuksen. Minusta olisi menemään elokuviin, baariin tai lenkille hyvin yksinkin. En vain saa lähdettyä. Tosin baarissa selvinpäin nököttäminen yksin peräpöydässä ei ole kovin mielekästä. Eräs radiojuontaja sanoi, ettei hänestä olisi lähtemään esimerkiksi kahville yksin. Se ei vain tunnu omalta ja kivalta, nainen totesi. Minä istahdan mielelläni yksin kahville, ja vain nautin kahvilan tunnelmasta.

Kesä tulee, ja pääsen lyhyesti lomailemaan maaseudulle ja tapaamaan kavereitani. Kavereiden näkeminen on vuoden kohokohta.

Tiivistettynä; olisi haettava ratkaisuja, joilla yksinäisyyttä voisi onnellisessa maassa yrittää vähentää. Se olisi varmasti hyväksi myös kansanterveydelle.

Pitäisikö sittenkin kokeilla treffisovelluksia?

Erilaisten treffisovellusten on sanottu aiheuttavan deittiuupumusta. Luin artikkelin, jossa eräs nainen sanoi, että hänellä voi olla kolmet treffit päivässä.

Onkohan deitti-ilmoituksen laatiminen vaikeaa?

Minä olen takavuosina ollut muutaman kerran nettitreffeillä. Netin treffisivustoilla kirjoiteltiin toisen kanssa pitkään kaikesta mahdollisesta. Vasta sen jälkeen mahdollisesti sovittiin tapaamisesta.

Eräässä artikkelissa kerrottiin, että nykyiset sovellukset voivat aiheuttaa pettymyksiä. Harva kuulemma kertoo rehellisesti mitä hakee. Osa käyttäjistä kokee, että ihmiset eivät käyttäydy reilusti.

Ennen treffi-ilmoituksissa ei ollut kuvia. On sanottava, että silloin oltiin tositarkoituksella liikkeellä. Kirjoituksissa kerrottiin rehellisesti, mitä toivoo.

Kyse on monista tekijöistä

Oli mielenkiintoista lukea naistenlehden kyselystä, jossa kävi ilmi, että moni ärsyyntyy, jos heidän ystävänsä on nirso deittailija. Valtaosa kyselyyn vastanneista koki, että heidän ystävänsä tulisi laskea rimaa, jos tämä ei ole seurustellut aikoihin tai on todella tarkka siitä kenen kanssa jakaa elämänsä.

On totta, että sopivan kumppanin löytäminen voi vaatia aktiivista etsintää. Toinen huomionarvoinen seikka kuitenkin on se, että kyse on monista tekijöistä, kuten persoonallisuudesta, arvoista, kiinnostuksen kohteista ja elämäntilanteesta.

Väestöliiton asiantuntija puolestaan halusi eräässä artikkelissa kumota myytin, jonka mukaan rakkauden löytää, kun sitä vähiten odottaa. Hän kannusti ihmisiä toimimaan ja etsimään aktiivisesti kumppania.

On tietysti myös tärkeää muistaa, että jokaisella on oma polkunsa. Sinkkuus tai seurustelu eivät saisi vaikuttaa siihen miten ihmiseen suhtaudutaan.

Aito kokemus syntyy kohtaamisesta

Henkilökohtaisesti puhuen, en usko että yltäisin deittisovelluksissa esitettyjen vaatimusten tasolle. Jos se mitä olen kuullut pitää paikkansa. Kriteerit ovat kuulemma hyvin ulkoisia. Tuntuu, etten varmastikaan täyttäisi odotuksia.

Mutta deittisovellukset ovat tätä päivää ja ne ovat varmasti erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin. Ja on tietysti hyvä sopia treffejä, sillä kuten parisuhdeasiantuntija eräässä artikkelissa totesi; usein aito kokemus syntyy vasta, kun ihmiset kohtaavat kasvotusten.

Voi hakea tehokkaasti eikä tarvitse tuhlata aikaa?

Itse voisin sovellusten avulla ehkä tutustua uusiin ihmisiin. Asun kaupungissa, jossa en oikeastaan tunne ketään. Jos kertoisi rehellisesti, että etsii vain uusia tuttavuuksia. En tiedä miten sellaiseen ilmoitukseen suhtauduttaisiin. Olisihan se mukavaa mennä kahville jonkun kanssa ja rupatella.

Sanotaan, että sovellusten avulla voi etsiä ihmisiä, jotka jakavat esimerkiksi saman elämäntyylin. Tämä varmasti tekee keskustelusta helpompaa. Jos molemmat ovat rehellisiä, antaa se yhteisen pohjan suhteen rakentamiselle.

Mutta, tuntuu vieraalta kuinka deittisovellusten yhteydessä puhutaan ajan säästöstä. On todettu, että sovellusten avulla voi hakea potentiaaliset kumppanit nopeasti ja tehokkaasti. Sovellusten ansiosta ei myöskään joudu kuulemma tuhlaamaan aikaa baareissa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa.

Ei kai ihmisiin tutustumisen pidä olla vain nopeaa ja tehokasta. Ja eihän sosiaaliset tilanteet ole ajan tuhlaamista. Tämä tietysti kertoo tästä ajasta.

Tekoälystä, työstä ja joutilaisuudesta

”Pian tekoäly ja robotit vievät meidän työmme. Se on tietysti erinomainen asia, koska silloin meille jää aikaa tehdä sitä mitä haluamme eli laiskotella.”

Laskukone 1930-luvulta. On aikanaan ollut kovassa käytössä metsätyömaalla.

Näin kirjoittaa Pontus Purokuru kirjassaan Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos, 2018). Toiset saattavat olla tästä samaa mieltä, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että joutilaisuus ja vain oleminen ei tarkoita parempaa elämänlaatua.

Ensimmäiseksi, työ on tärkeä kiinnekohta elämään. Se tuo mielekkyyttä ja merkitystä. ”Ei ole mitään iloa siitä ettei tee mitään, jos ei ole mitään tekemistä. Näin totesi englantilainen kirjailija Jerome K. Jerome. Myös tekemisen puute on stressaavaa.

Lisäksi työ on asiantuntijoiden mukaan tärkeä voimavara ja terveyttä tukeva asia. Työelämä tukee mielen hyvinvointia. Työelämä vastaa kolmeen psykologiseen perustarpeeseen: autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden tarpeeseen.

Laiskottelusta nauttiminen on tabu

Purokuru kysyy: ”Miksei koulussa, mediassa, puolueohjelmissa tai terveyskeskuksissa korosteta joutilaisuutta? Nuoret on saatava aikaisemmin työelämään, vaaditaan, vanhat on pidettävä pitempään töissä.”

”Laiskottelu on liberaalin yhteiskunnan vahvimpia tabuja, jonka nauttiminen on kiellettyä kulttuurisista tai uskonnollisista syistä”, Purokuru toteaa.

On sanottu, että ihmisten yleisin toive on päästä eroon palkkatöistä. Toisaalta kyselyjen mukaan enemmistö kyllä jatkaisi töitään, vaikka voittaisi lotossa.

On toki totta, että uusi aika voi tarjota mahdollisuuden valita ja tehdä jotain muuta kuin työtä. Mutta täydellinen vapautuminen voi johtaa siihen, että elämä alkaa heitellä. Mistä löytää silloin elämään uutta sisältöä? Toivottavasti tyhjyyttä ei aleta täyttää esimerkiksi ylenmääräisellä huvittelulla. Päihde- ja muut riippuvuudet uhkaavat. Voi tulla uudenlaisia ongelmia. Miten korjaamme niitä ja vastaamme uusiin haasteisiin? Nautinnon ja halujen tyydyttämisen sijaan olisi tärkeää, että ihminen voi toteuttaa itseään, kuten erilaisissa elämänsä projekteissa. Itselleni on ollut aina tärkeää tuntea olevani hyödyksi.

Tuhlataan. Lorvitaan, vedetään lonkkaa, nukutaan, vetelehditään…

On sanottava, että tekoälyn ja robottien ei pitäisi antaa tehdä enää yhtään enempää ihmisen työstä kuin nyt jo tällä hetkellä. Purokurun maalaama tulevaisuus edellyttäisi melkoisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia.

Purokurun mukaan kokonaisuus kiertyy etsimään mielekästä tapaa olla olemassa ja katsoa tulevaisuuteen. Purokuru kirjoittaa: ”Ehkä kieltäytyminen onnistuu. Mitä sitten? Laiskotellaan, tietysti. Tuhlataan. Lorvitaan, vedetään lonkkaa, nukutaan, vetelehditään, luetaan, hengitetään, haukotellaan, syödään ja juodaan. Joutilaisuus on aluskasvillisuutta, josta syntyy kaikki oikeasti tärkeä.”

Tekoäly aiheuttaa epävarmuutta

Minä väitän, että joutilaisuudesta ja vain olemisesta voi nauttia aika ajoin, mutta ei pidempään. Se ei tee ihmiselle hyvää. Mieli tylsistyy ja ruumis rappeutuu.

Purokurun kirja on julkaistu vuonna 2018. Nyt jo nähdään, että tekoälyyn liittyy myös uhkia. Sitä voidaan käyttää vääriin tarkoituksiin. Tekoäly myös vie työtä monilta aloilta, ja ihmisille voi koitua kauniisti kuvaillun joutilaisuuden sijaan toimettomuutta. Tekoäly aiheuttaa epävarmuutta ja lisää eriarvoisuutta.

On sanottava, että vaikka tekoälystä on moneen, ja siitä on hyötyä eri osa-alueilla, se tuo aivan uudenlaisia haasteita. Tekoälyllä on myönteisiä vaikutuksia, mutta siitä aiemmin maalattu kuva ei enää ole niin ruusuinen.