Ajauduin perussairauden pahenemisen vuoksi kuukausien ajaksi kuntoutukseen. Asuminen eräänlaisessa palvelutalossa oli niin kallista, että se ajoi tilapäisesti taloudellisesti ahtaalle. Asiakkaalle aiheutettiin näin vain uusia ongelmia. Enkä oikein ole ollut vakuuttunut kuntoutuksen tuloksistakaan.
Ovi henkisesti säpissä.
Pahoittelemme, että blogin ylläpidon pienten vaikeuksien vuoksi edellisestä bloggauksesta on vierähtänyt pitkä tovi. Blogin kirjoittaja tarvitsi siis pientä huoltoa. Terveyspäivitys on nyt tehty, ja blogi toimii jälleen normaalisti.
Kun muita laskuja, kuten lainojen lyhennyksiä, jäi korkeiden palvelumaksujen vuoksi tältä ajalta hoitamatta, on pitänyt maksaa pitkin kevättä ja kesää yhä isompia lyhennyksiä. Talous on tämän vuoksi ollut edelleen tiukoilla.
Tuntuu, että vaivakaan ei juuri kalliista kuntoutuksesta huolimatta parantunut. En ollut vakuuttunut kuntoutuksen menetelmistä. Tarjottu tuki oli lähes olematonta. Aktiviteetit turhanpäiväisiä. Ja se tärkein eli ruoka helposti ja halvasti valmistettua. Päivät olivat lähinnä olemista – arki pientä ja rajoitettua.
Pihalla tupakalla käyminen oli parasta päivässä. Ja kävin sauhuilla usein. Sisällä piti olla asiakas, asukas, osallistuja ja kuntoutuja. Ulkona sai olla oma itsensä.
Ei oikein kesämieltä
Mielikin on ollut kuntoutuksen jälkeen hieman matalalla ja aktiivisuus kateissa.
Olen jo jonkin aikaa pysytellyt henkisesti niin sanotusti sisällä, ja laittanut oven ulkopuolelta säppiin. Pienestä raosta olen katsellut epävakaista kesäsäätä.
Kauan odottamani kesä on mennyt vähän ohi. En ole tiukalle menneen rahatilanteen ja pienen alakulon vuoksi toteuttanut kesäsuunnitelmiani.
Olen viettänyt kesää maaseudulla. Kaikenlaista kesätekemistä suositussa matkailukunnassa olisi ollut tarjolla. Sellaiset elämykset kuin mökki- ja veneretket, tanssilavan illat ja baarien elävä musiikki ovat jääneet sivuun. En myöskään käynyt kesäteatterissa enkä paikallisilla musiikkifestareilla.
En ole oikein osannut nauttia edes jumalaisen kauniista järviluonnosta.
Toisaalta kesä on ollut sateinen. Olen pitänyt monet päivät sadetta omalla pienellä kuistilla kahvia juoden ja tupakkaa poltellen – ja paljon pohdiskellen.
Vaikea vuosi kirjaksi
Olen kirjoittanut kokemuksistani kirjaa. Kerron vaikeasta vuodesta, ja valotan minkälaista arki kuntoutuksessa niin sanotussa tuetussa asumisessa oli.
Minua on nyt tuettu taloudellisesti eli olen saanut lainaa. Se mahdollisti sen, että pystyin ottamaan vapaammin ja viimeistelemään käsikirjoituksen. Sitä tunsi itsensä kuin entisaikojen rahattomaksi kirjailijaksi, vaikka raha ei viiniin mennytkään. Itse sain ostettua muun muassa suodatinpusseja.
Kesän valoa.
Omakohtaisen romaanin kirjoittaminen oli mukavaa ja palkitsevaa. Sain tekstin juuri lähtemään kustantamoon.
Romaani sisältää omia erikseen merkittyjä pohdintoja, havaintoja, oivalluksia ja jonkinlaisia viisauksiakin, mikä tekee siitä myös elämäntaitokirjan. Toivon, että kirjan teemat voisivat toimia monelle lukijalle vertaistukena ja ehkä herättää laajempaakin keskustelua.
Ja kyllä sitä näiden erilaisten pienten haasteiden jälkeen voi taas avata oven, ja nauttia loppukesän valosta.
Esseeblogi 