Ilman treffi-ideoita – ja nolo moka

Minä en taida olla kaikkein parasta treffiseuraa. Olen hieman huono keksimään yhteistä tekemistä treffeillä. Mutta, mikä mukavinta, monesti ihan vain parin drinkin merkeissä baariin sovitut treffit ovat johtaneet uusiin tapaamisiin. Kerran minulla oli erityisen mieluisat ensitreffit, jotka jatkuivat baarissa istuen ja kaikesta mahdollisesta jutellen iltapäivästä aamuyöhön. On myös ollut sellaisiakin ensimmäisiä tapaamisia, jolloin jommankumman treffikumppanin drinkkilasi on tyhjentynyt toista nopeammin, ja se ei ole hyvä merkki.

Toiselle saattaa maistua paremmin.

Silloin ei kaikki suju samaan tahtiin. Toinen ei välttämättä olekaan niin kiinnostunut vaan hörppii juomaansa nopeasti, joko hermostuneena tai jopa ikävystyneenä. Toki sekin voi olla mahdollista, että toiselle vain maistuu alkoholijuomat yleensä muutenkin enemmän kuin toiselle.

Itsellänikin on ollut välillä tällaista taipumusta. Tämän vuoksi olen mokannutkin muutaman kerran niin, että tapaamiset ovat loppuneet.

Kiinnostavia kirjoituksia

Olimme kirjoitelleet tämän kiinnostavan ihmisen kanssa pitkään ja avoimesti pitkin alkusyksyä netin treffisivustolla, ja kun sitten tapasimme ensimmäistä kertaa, jatkoimme puhetta siitä, mitä olimme toisillemme kertoneet.

Tuli uusia tapaamisia. Jutustelumme oli luontevaa, välitöntä, rikasta ja hauskaa. Vähitellen tapaamiset syvenivät suhteeksi. Kerroin naisystävälleni, että ihastuin häneen heti kun näin hänet ensimmäistä kertaa. Hän puolestaan sanoi, että oli ihastunut jo sen perusteella mistä asioista ja millä tavalla olin kirjoittanut – siis jo ennen kuin hän oli nähnyt minua.

Olin muun muassa rohkaissut häntä, kun hänellä oli vaikea tilanne töissä. Kerroin omista kokemuksista vastaavassa tilanteessa, ja ehkä osasin auttaakin.

Nykyisin varmasti tuntuu kummalliselta se, ettei treffisivustoilla ollut ennen kuvia

Kyseessä oli niin sanotusti vanhan ajan treffisivusto, jossa ajatuksena oli tutustua paremmin jo vaihtamalla pitkiä viestejä. Tapaamisesta sovittiin vasta myöhemmin. Treffikulttuuri on varmastikin muuttunut tästä ajasta paljon.

En tiedä, mutta nykyisissä deittisovelluksissa ei taideta sen syvemmin kertoa itsestä tai muista asioista ennen kuin ollaan jo valmiita tapaamaan. Ja nykyisin lienee tapana, että treffeillä käydään paljon useammin kuin ennen. Lisäksi treffikumppani valitaan toisin perustein kuin esimerkiksi runsas vuosikymmen sitten. Ennen treffisivustoilla ei esimerkiksi ollut lainkaan kuvia.

Mistä puhua – ja mistä ei?

Oli mielenkiintoista lukea, mitä asioita naiset eivät halua paljastaa ensitreffeillä. Jotkut ajattelevat, että ensimmäisellä tapaamisella ei pitäisi ottaa esille lainkaan esimerkiksi villiä ja vapaata menneisyyttä.

Me Naiset kysyi suomalaisilta naisilta, mistä he eivät puhuisi tutustuessaan kiinnostavaan tyyppiin, josta saattaa vieläpä tulla oma puoliso. Yksi nainen totesi, ettei avautuisi ensimmäisillä treffeillä kovin syvällisesti ahdistuksestaan. Hän ei haluaisi kaataa kaikkia kriisejään heti uuden ihmisen niskaan.

Joidenkin henkilökohtaisten kysymysten esittäminen treffeillä voi olla vaikeaa. Mitä minuun tulee, minua on kiinnostanut millä alalla toinen työskentelee. Se ei taida kuitenkaan olla sopiva ensimmäisten kysymysten joukossa eikä välttämättä kerro toisesta sen enempää.

Uutta tekemistä tapaamisiin

Itselläni netin treffisivustolla sovitut treffit ovat ilahduttavasti johtaneet monesti uusiin tapaamisiin ja kerran siis myös seurustelusuhteeseen. Olen sopinut treffit aina vain baariin. Omat treffi-ideat ovat olleet vähissä. Mietin, että sitähän voisi kolmansilla treffeillä tehdä jo jotain muutakin. Treffeillä voisi käydä ravintolassa, elokuvissa tai vaikkapa taidemuseossa. Valittu ateria, leffa tai näyttely kertovat jo aika paljon toisen mausta ja mieltymyksistä.

Suomalainen treffikulttuuri on ankeaa, eikä toisen eteen välttämättä nähdä vaivaa?

Treffeillä ei kannata edetä tietyn kaavan mukaan. Tosin ennen treffejä voi pohtia muutamia keskustelunaiheita valmiiksi. Ja treffeihin kannattaa muutenkin panostaa. Ilta-Sanomien artikkelissa kerrottiin, että suomalainen treffikulttuuri olisi peräti ankeaa. Suomalaisia parjataan laiskanpuoleisiksi treffailijoiksi, jotka eivät panosta treffeihin. Treffi-ideat saattavat loistaa poissaolollaan, eikä vaivaa toisen eteen välttämättä nähdä. Ulkomailla ja muissa kulttuureissa homma hoidetaan siis ilmeisesti paremmin kuin meillä.

Jos musiikkimaku kohtaa, voi käydä yhdessä keikallakin.

Kotiliesi kokosi joitakin ideoita, mitä tehdä yhdessä tapaamisilla. Minusta paras oli seuraava: Valitkaa toisillenne jokin kirja. Voi siis mennä yhdessä kirjakauppaan, divariin tai kirjastoon ja valita toiselle luettavaksi jonkin kirjan. Voi myös pitää kulttuuripäivää kiertämällä museoissa tai käymällä taidenäyttelyissä. Vaikka taiteesta ei niin ymmärtäisi, voi erikoislaatuinen taide herättää kiinnostavan keskustelun.

Myös yhteinen retki kasvitieteelliseen puutarhaan tutkimaan trooppisia kasveja kuulostaa hauskalta. Ulkoilusta nauttiville puolestaan vinkattiin muun muassa luontoretkestä. Voi siis tehdä päiväretken paikallisilla luontopoluilla. Mukaan vuodenajasta riippuen lämmintä vaatetta, hyvät kengät, juotavaa ja eväät.

Jännittämistä ja mokailua

Kaiken kaikkiaan tärkeää treffeillä on osoittaa kiinnostusta toista kohtaan. On mukavaa nauttia toisen seurasta, vaikka hieman voi jännittääkin.

Tuomari Nurmio laulaa kappaleessaan Lemmenloruja kuinka: ”Mun kädet hikoilee, ja sydämen lyönnit tuntuu kiihtyvän. Mä keksin kuumeisesti puheenaiheita, jotka sua vois kiinnostaa. Ja koitan välttää typeryyksiä, joita sä oot kyllästynyt kuulemaan.”

Kun olin nuori aikuinen, minulla oli eräät treffit ihanan ihmisen kanssa. Kun hän treffien jälkeen oli nousemassa raitiovaunuun, minä mokasin pahemman kerran sanomalla hänelle, että minä yritän päästä kävellen kotiin. Jalat kun on mennyt ihastumisesta heikoksi, totesin. Hän katsoi minua kuin typerystä eikä sanonut edes hei hyvästiksi.

Pitäisikö sittenkin kokeilla treffisovelluksia?

Erilaisten treffisovellusten on sanottu aiheuttavan deittiuupumusta. Luin artikkelin, jossa eräs nainen sanoi, että hänellä voi olla kolmet treffit päivässä.

Onkohan deitti-ilmoituksen laatiminen vaikeaa?

Minä olen takavuosina ollut muutaman kerran nettitreffeillä. Netin treffisivustoilla kirjoiteltiin toisen kanssa pitkään kaikesta mahdollisesta. Vasta sen jälkeen mahdollisesti sovittiin tapaamisesta.

Eräässä artikkelissa kerrottiin, että nykyiset sovellukset voivat aiheuttaa pettymyksiä. Harva kuulemma kertoo rehellisesti mitä hakee. Osa käyttäjistä kokee, että ihmiset eivät käyttäydy reilusti.

Ennen treffi-ilmoituksissa ei ollut kuvia. On sanottava, että silloin oltiin tositarkoituksella liikkeellä. Kirjoituksissa kerrottiin rehellisesti, mitä toivoo.

Kyse on monista tekijöistä

Oli mielenkiintoista lukea naistenlehden kyselystä, jossa kävi ilmi, että moni ärsyyntyy, jos heidän ystävänsä on nirso deittailija. Valtaosa kyselyyn vastanneista koki, että heidän ystävänsä tulisi laskea rimaa, jos tämä ei ole seurustellut aikoihin tai on todella tarkka siitä kenen kanssa jakaa elämänsä.

On totta, että sopivan kumppanin löytäminen voi vaatia aktiivista etsintää. Toinen huomionarvoinen seikka kuitenkin on se, että kyse on monista tekijöistä, kuten persoonallisuudesta, arvoista, kiinnostuksen kohteista ja elämäntilanteesta.

Väestöliiton asiantuntija puolestaan halusi eräässä artikkelissa kumota myytin, jonka mukaan rakkauden löytää, kun sitä vähiten odottaa. Hän kannusti ihmisiä toimimaan ja etsimään aktiivisesti kumppania.

On tietysti myös tärkeää muistaa, että jokaisella on oma polkunsa. Sinkkuus tai seurustelu eivät saisi vaikuttaa siihen miten ihmiseen suhtaudutaan.

Aito kokemus syntyy kohtaamisesta

Henkilökohtaisesti puhuen, en usko että yltäisin deittisovelluksissa esitettyjen vaatimusten tasolle. Jos se mitä olen kuullut pitää paikkansa. Kriteerit ovat kuulemma hyvin ulkoisia. Tuntuu, etten varmastikaan täyttäisi odotuksia.

Mutta deittisovellukset ovat tätä päivää ja ne ovat varmasti erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin. Ja on tietysti hyvä sopia treffejä, sillä kuten parisuhdeasiantuntija eräässä artikkelissa totesi; usein aito kokemus syntyy vasta, kun ihmiset kohtaavat kasvotusten.

Voi hakea tehokkaasti eikä tarvitse tuhlata aikaa?

Itse voisin sovellusten avulla ehkä tutustua uusiin ihmisiin. Asun kaupungissa, jossa en oikeastaan tunne ketään. Jos kertoisi rehellisesti, että etsii vain uusia tuttavuuksia. En tiedä miten sellaiseen ilmoitukseen suhtauduttaisiin. Olisihan se mukavaa mennä kahville jonkun kanssa ja rupatella.

Sanotaan, että sovellusten avulla voi etsiä ihmisiä, jotka jakavat esimerkiksi saman elämäntyylin. Tämä varmasti tekee keskustelusta helpompaa. Jos molemmat ovat rehellisiä, antaa se yhteisen pohjan suhteen rakentamiselle.

Mutta, tuntuu vieraalta kuinka deittisovellusten yhteydessä puhutaan ajan säästöstä. On todettu, että sovellusten avulla voi hakea potentiaaliset kumppanit nopeasti ja tehokkaasti. Sovellusten ansiosta ei myöskään joudu kuulemma tuhlaamaan aikaa baareissa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa.

Ei kai ihmisiin tutustumisen pidä olla vain nopeaa ja tehokasta. Ja eihän sosiaaliset tilanteet ole ajan tuhlaamista. Tämä tietysti kertoo tästä ajasta.

Mistä puhua treffeillä

Oli mielenkiintoista lukea mitä asioita naiset eivät halua paljastaa ensitreffeillä. Jotkut ajattelevat, että ensimmäisellä tapaamisella ei pitäisi ottaa esille lainkaan esimerkiksi villiä ja vapaata menneisyyttä.

Muutama ajatus deittailusta.

Yksi kyselyyn osallistunut nainen totesi, ettei avautuisi ensimmäisillä treffeillä kovin syvällisesti ahdistuksestaan. Hän ei haluaisi kaataa kaikkia kriisejään heti uuden ihmisen niskaan.

Joidenkin henkilökohtaisten kysymysten esittäminen voi olla vaikeaa. Minua on kiinnostanut tietää millä alalla toinen työskentelee. Se ei taida kuitenkaan olla sopiva ensimmäisten kysymysten joukossa, eikä se välttämättä kerro toisesta sen enempää.

Kun vuosia sitten kävin treffisivustoilla, huomasin kuinka yleisesti haettiin tavallista rehellistä miestä, joka on itsensä kanssa sinut. ”Tietysti toinen vaatimus on, että pidät itsestäsi huolta ja tulet omillasi toimeen”, ilmoituksessa saattoi lukea.

En ole täyttänyt kaikkia toiveita

Minä olin kokenut jo vuosia aiemmin työuupumuksen, ja olin edelleen syrjässä työelämästä. Minulla oli myös vaikeuksia elämänhallinnan kanssa. Olin myös sotkenut raha-asiani, minkä vuoksi niitä hoiti edunvalvonta.

Olen kuitenkin onnistunut treffeillä. Netissä sovitut treffit ovat johtaneet johtaneet uusiin tapaamisiin ja pari kertaa myös suhteeseen.

Olen ollut rehellinen, ja kertonut elämässäni olevista haasteista suhteen alussa. Ne eivät ole määritelleet seurustelukumppanin silmissä minua sen enempää. Mutta päiväkaljoilla istumista ei ole katsottu hyvällä.

Nuorempana olin pidemmässä suhteessa, johon sisältyi myös yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Olen ollut myös vuoden mittaisessa suhteessa, ja kokenut muutaman lomaromanssin. En ole onnistunut luomaan pidempiä suhteita. Ehkä olen ollut sitoutumiskammoinen. Ja on minut tosin jätettykin.

Mistä puhuisin sun kanssa

Olen sopinut treffit aina vain baariin. Mietin, että sitähän olisi voinut kolmansilla treffeillä tehdä jo jotain muutakin. Treffeillä voisi käydä ravintolassa, elokuvissa tai taidemuseossa. Valittu ravintola-annos, elokuva tai taidenäyttely kertovat jo aika paljon toisen mausta ja mieltymyksistä.

Treffeillä ei kannata edetä tietyn kaavan mukaan. Tosin luin naistenlehdestä, että ennen treffejä voi pohtia muutamia keskustelunaiheita valmiiksi. On hyvä esittää avoimia kysymyksiä, joihin toinen voi vastata monisanaisesti.

Treffeillä on tärkeää osoittaa kiinnostusta toista kohtaan. On hyvä nauttia toisen seurasta, vaikka hiukan voi jännittääkin. Tuomari Nurmio laulaa kuinka: ”Mun kädet hikoilee, ja sydämen lyönnit tuntuu kiihtyvän. Mä keksin kuumeisesti puheenaiheita, jotka sua vois kiinnostaa. Ja koitan välttää typeryyksiä, joita sä oot kyllästynyt kuulemaan.”

Kun olin nuori aikuinen, minulla oli eräät treffit ihanan ihmisen kanssa. Kun hän treffien jälkeen nousi raitiovaunuun, minä mokasin sanomalla hänelle, että minä yritän päästä kävelemällä kotiin. Jalat kun on mennyt ihastumisesta heikoksi. Hän katsoi minua kuin typerystä eikä sanonut edes hei hyvästiksi.