Kategoria: Kolumni

Mitä ovat uudet klassikkokarkit?

Suomalaiset ovat kovia syömään makeisia. Haluan kertoa, että minä valitsen kaupan karkkihyllyllä erilaisia valmiita makeissekoituksia. Karkkipusseja, joista löytyy monenlaisia makeisia, on runsaat valikoimat. On alkuperäisiä ja aivan uusia – hyvin kokeileviakin – makeissekoituksia moneen makuun.

Karkkipäivä on liian usein.

Eräässä artikkelissa kerrottiin, että karkkihyllyllä suomalainen kuluttaja valitsee useimmiten suklaata. Mutta myös valmiit karkkipussit ovat suosittuja.

Monipuolisista karkkipusseista pitäisi valmistajien mukaan löytyä paras karkki jokaiseen makuun. Jos siis löytää pussista yhden mieleisensä makeisen pitää ostaa koko pussi, vaikka muista karkeista ei välittäisi. Erikoista markkinointia.

Kirpeitä ja suklaisia yllätyksiä

Kaupan karkkihyllyt ovat pullollaan makeisuutuuksia. Mielestäni pahimpia ovat makeispussit, joihin on ujutettu kirpeitä karkkeja. En myöskään innostu niistä choco-pusseista, joissa on suklaisia karkkeja. Ne eivät ole oikein hyviä.

Nykyään kaupan valikoimissa on myös sirkusaakkosten makuisia englanninlakritseja. Vai oliko se toisin päin? Mikä idea siinä on?

Lisäksi on muun muassa vuosikymmeniä valmistettu perinteinen suklaavohveli, jota löytyy tätä nykyä myös monen aivan muun karamellin makuisena. Kaiken aikaa tulee myös uusia suklaalevyjä, joihin on upotettu erilaisten perinteisten makeisten murusia. Kaikki eivät ole kovin hyviä.

Perinteisistä makeisista tehdään paljon uusia versioita niin, että niihin tuodaan säväys toista klassikkomakeista. Yhtenä esimerkkinä on lakritsi, jossa on ärhäkkää turkinpippurisalmiakkia. Ei ole makuuni.

Päätös ostaa makeisia tehdään hetken mielijohteesta

Artikkelissa kerrottiin, että harvoin kirjoitetaan ostoslistaan, että muista ostaa makeisia. Ostopäätös tehdään yleensä kaupassa hetken mielijohteesta, joten kampanjoilla ja tuotteiden esillepanolla on suuri merkitys.

Itse kirjoitan kauppalapulle ”karkki ja suklaa” vaikka muistaisin ostaa niitä muutenkin. Karkkihyllyjen luona joudun usein tuskailemaan mikä olisi sellainen makeinen, joka olisi minulle yhtä aikaa uusi, mutta ei liian erikoinen.

Yksi vaihtoehto olisi valita mieleisiä makeisia irtokarkkihyllystä. Minulla on kuitenkin käsissä voimakasta vapinaa, joten karkkien laittaminen kauhalla pussiin ei onnistu.

Erikoiset suosikkikarkit

Olen huomannut kaupassa karkkipussin, jonka nimi on ”Suosikit”. Samassa pussissa kuitenkin lukee: ”Uudet karkit”. Jos olen ymmärtänyt oikein, eikö vanhat suosikkikarkit ole näin ollen korvattu pussissa uusilla karkeilla. Mikä idea valmistajalla tässä on ollut?

Taidan olla hieman kummallinen aikuinen mies, koska minun tulee syötyä liian paljon makeisia. Ja vielä viitsin tällaisesta asiasta jauhaa.

Kesä: Saa taas tavata kavereita

Ystävät lisäävät onnellisuuttamme. Yksinäisyyden negatiiviset vaikutukset on tieteellisesti todistettu, kerrottiin eräässä artikkelissa. Nämä tekijät voivat olla yhtä vahingollisia kuin tupakka, korkea kolesteroli, ylipaino ja liikunnan puute.

Kesällä pääsee kaupungista myös luontoon.

Itse olen yksinäinen, ja tämän lisäksi minulla on ylipainoa ja tupakoin. En myöskään liiku. Minulla on myös korkea kolesteroli. Olen lisäksi diabeetikko, jolle yksinäisyys myös on tuoreen tutkimuksen mukaan pahasta.

On selvää, että ystävien pitäminen vierellämme tekee meistä vahvempia. Jo ystävien läsnäolo pystyy monesti minimoimaan ongelmamme, artikkelissa todettiin. Minä olen saanut tuntea kaveruuden voiman.

Sain aitoja ystävyyssuhteita oikeastaan vasta silloin, kun muutin Helsingistä pieneen maalaiskuntaan. Tunsin kirkonkylällä yhteisöllisyyttä. Tuttuja ihmisiä tuli nähtyä päivittäin ja kuulumisia vaihdettiin kaikkien kanssa.

Pääsin kavereiden kanssa usein nauttimaan jumalaisesta luonnosta. Maaseudun rauha ja virkeä kylä antoi hienot puitteet elämästä nauttimiseen. Elämää kuitenkin varjosti ajoittainen masennus ja alkoholin liikakäyttö. Sain apua ja tukea. Minua puskettiin eteenpäin silloin kun kaikki tuntui raskaalta.

Tämän jälkeen asuin joitakin vuosia Tampereella, jossa myös löytyi helposti uusia kavereita. Sen jälkeen palasin juurilleni. Vanha kotikaupunki on muuttunut niin, etten tunne ketään. Päivät tahtovat olla yksinäisiä ja tylsiä.

Yksinäisen bilekaverit?

Aikuisten yksinäisyys on yllättävän yleistä. Moni kokee, että ystävystyminen uusiin ihmisiin muuttuu iän myötä aina vain vaikeammaksi.

Jossain neuvottiin yksinäisiä esimerkiksi tutustumaan bilekavereihin bileiden ulkopuolella. Mutta eihän sitä moni lähde yksin juhlimaan, joten ei niitä bilekavereitakaan ole.

Jossain kuvailtiin hyvin, että yksinäisyys on monen asian puuttumista, sitä kaikkea mitä elämässä ei ole. Ei esimerkiksi ole ketään kenen kanssa puhua ja peilata omia tunteitaan. Tuntuu, että omilla ajatuksilla ja mielipiteillä ei ole merkitystä. Yksinäinen toivoo, että olisi joku, joka muistaa ja pitää yhteyttä.

Yksinäisyydestä huolimatta on tärkeää arvostaa itseään.

Yksinäisellä ei ole ketään kenen kanssa jakaisi kokemuksen. Minusta olisi menemään elokuviin, baariin tai lenkille hyvin yksinkin. En vain saa lähdettyä. Tosin baarissa selvinpäin nököttäminen yksin peräpöydässä ei ole kovin mielekästä. Eräs radiojuontaja sanoi, ettei hänestä olisi lähtemään esimerkiksi kahville yksin. Se ei vain tunnu omalta ja kivalta, nainen totesi. Minä istahdan mielelläni yksin kahville, ja vain nautin kahvilan tunnelmasta.

Kesä tulee, ja pääsen lyhyesti lomailemaan maaseudulle ja tapaamaan kavereitani. Kavereiden näkeminen on vuoden kohokohta.

Tiivistettynä; olisi haettava ratkaisuja, joilla yksinäisyyttä voisi onnellisessa maassa yrittää vähentää. Se olisi varmasti hyväksi myös kansanterveydelle.

Oikea mielen ja makujen juhla

Ihmisten kokemus arjesta vaihtelee. Yhdelle arki rutiineineen tuottaa tyytyväisyyttä, jopa onnea – toisenlainen persoonallisuus taas kaipaa uusia kokemuksia. Näin todettiin eräässä artikkelissa.

En malttanut odottaa, että pääsen grillaamaan.

Monelle luksus on enemmänkin aikaa ja kokemuksia kuin materiaa ja statusta. Minulle luksusta on ”ruokasauhut” lounaan jälkeen, pullakahvit iltapäivällä ja televisiosarjan uusi jakso alkuillasta.

Ennen talouteni romahtamista oli luksusta käydä joskus lounaalla ravintolassa. Mutta kyllä nälkä ja rahattomuus opettavat laittamaan ruokaa itse, sanottiin jossain. Itse kuitenkin pärjäilen viikolla lähinnä valmisaterioilla. Mutta viikonloppuisin innostun kokkailemaan.

Kirsi Kostamon kirjassa Hyvän mielen keittiö (Minerva, 2010) kerrotaan, että hyvän ruoan terveysvaikutukset alkavat jo sen valmistamisesta. ”Myönteinen, utelias ja avoin asenne ruoanlaittoon ja elämään tekee keittiössä puuhaamisesta kokonaisvaltaisen nautinnon, oikean mielen ja makujen juhlan.” On totta, että itse tehty ateria ilahduttaa.

Grilliherkkuja omassa keittiössä

Kokkaileminen on mieluisaa puuhaa viikonloppuisin. Monet keittokirjat tosin sisältävät liian monimutkaisia reseptejä. Niitä pitää hieman yksinkertaistaa. Mutta onnistun yleensä valmistamaan ihan herkullisia aterioita.

Tänään avaan ”grillikauden” valmistamalla – tosin pannulla – grillimarinoituja fileepihvejä. Tänään pihvien kanssa on mustapippuri-grillisalaattia.

En malttanut odottaa niin kauan, että pääsen grillaamaan kesällä. Matkustan kesällä lomailemaan pieneen kauniiseen maalaiskuntaan, jossa ennen asuin muutamia vuosia, ja jossa minulla on paljon kavereita. Moni kaveri kutsuu minut kesäisin grillaamaan ja viettämään iltaa.

Nakkikioskien mättöherkut maistuivat

Muistan kuinka Helsingissä asuessani oli mahtavaa päästä yökerhosta valomerkin jälkeen snägärille. Tuplaporilainen kylmällä maidolla maistui kertakaikkisen hyvältä kaiken kaljan, drinkkien ja sikarien jälkeen.

Helsingin ravintoloissakin oli hienoa kiertää. Kun hengailin erään tanssinopettajan kanssa, suostuin syömään ravintolassa päivästä toiseen kasvispizzoja tai paputortilla-annoksia, ja nekin puoliksi, koska hän oli pieniruokainen. Minulla olisi ollut etenkin krapulapäivinä kauhea nälkä, ja ruokalistalla olisi ollut pihviannoksia. Erään tutkimuksen mukaan miehet syövät enemmän istuessaan naisen seurassa tehdäkseen vaikutuksen.

Rauhallinen ateriahetki kiireisenä arkenakin

Kiireetön syöminen myös arkena on tärkeää. Lääkäri Pippa Laukka kirjoitti kolumnissaan, että useat voisivat paremmin, jos panostaisivat rauhalliseen ateriahetkeen ja tietoiseen syömiseen. Kannattaa siis tehdä päivän terveysteko ja nauttia hitaasta lounaasta.

Lukemassani artikkelissa todettiin, että suurin osa ihmisen elämästä on väistämättä arkea. ”Koska arjen kanssa on kuitenkin elettävä, onhan siitä syytä tehdä itselleen myös mahdollisen mukavaa”, artikkelissa neuvottiin. ”Arjen onnessa voi olla kyse niinkin pienistä asioista, kuin mihin huomionsa kiinnittää ja suuntaa.”

Mukavuus on pienissä hetkissä. Terapeutti, kouluttaja ja kirjailija Tommy Hellsten on todennut, että ihminen tarvitsee iloitakseen yllättävän vähän.

Mitä naapuritkin mahtavat ajatella?

Kerrostalossa asuminen tuo erilaisia naapuruustilanteita. En oikein aina tiedä miten erilaisiin tilanteisiin pitäisi suhtautua.

Oleskelupaikan penkki, jolla kukaan ei koskaan istu.

Ihmeellisintä on se, että muutama naapuri ei tervehdi lainkaan. He ainoastaan väistävät minua portaissa. Sanon heille hiljaisella äänellä ”hei”. Jopa seinänaapurissa asuva nainen kääntää käytävällä katseensa pois.

Talossani on myös salaperäisiä naapureita. Heitä ei juuri näy.

Kun tulen ulkoa sisään en aina jaksa nousta portaita vaan otan hissin. Kun odotan hissiä alakerroksessa, saattaa hississä olla tulossa alas eräs vanhempi nainen. Kun hissin ovet avautuvat, nainen säikähtää minua perinpohjaisesti joka kerta. Pyydän aina anteeksi. Vaikka eihän se minun vikani taida olla.

Jotkut naapurit tervehtivät aina hymyillen ja ovat tuttavallisia. Vastapäätä asuva iäkkäämpi pariskunta laittoi jouluna minun ovenkahvaan leipomuksia. He saattavat kysellä kaikenlaista, mihin en aina osaa tai haluaisi vastata. Kahville ei minua ole kutsuttu enkä viitsisi mennäkään. Yritän keksiä tekosyitä, joilla voisin kohteliaasti torjua kutsun.

Kiusallisiakin tilanteita

Välillä jännittääkin puhua naapurien kanssa. Eräänä aamuna televisioni oikutteli niin, että kuva vain välkkyi. Sanoin kohteliaasti eläkeläismiehelle pihalla, voisinko kysyä yhtä asiaa. No, mies sanoi siihen sävyyn, että minulla olisi isompaakin asiaa, kuten vaikeaa filosofista kysymystä. Tiedustelin näkyykö heillä televisio normaalisti. Ei olla vielä katsottu televisiota tänään, mies sanoi. Pohdimme hänen kanssaan missä mahtaa olla vika. Syy saattaa olla operaattorissa, arvelimme. Tulin sisälle ja päättelin, että vika on sittenkin todennäköisesti minun vanhassa vastaanottimessa. Oli lähdettävä hankkimaan uusi telkku vaikka halpakin malli keikautti rahatilanteeni. Kun laitoin uuden television päälle, kuva näkyi normaalisti. Näin miestä pihalla myöhemmin päivällä, ja hän kysyi näkyykö jo televisio. Sanoin kyllä. Eli oli vain tilapäinen häiriö, mies sanoi. Juu, totesin. En kehdannut sanoa, että vika oli ollut omassa laitteessa, ja että olin joutunut hankkimaan uuden.

Minulla on hieman huono kuulo enkä aina tahdo saada selvää, kun joku naapurimies tokaisee naurahtaen minulle pihalla jotain. Minun on vastattava vain ”juu, kyllä.” En tiedä pidetäänkö minua tämän vuoksi jotenkin tylynäkin.

Katsotaanko minua oudoksuen?

Talossa on ollut nuoria aikuisia, jotka ovat pitäneet juhlia myöhään yöhön. Heidän kaverinsa ovat häirinneet ja tehneet ilkivaltaa muun muassa kaivertamalla jälkiä uuden talon sisäseiniin. Vuokralaiset ovat vaihtuneet talossa usein. Talossa on silloin tällöin epäsiisteyttä.

Minuakin saatetaan katsoa välillä oudoksuen. Taidan silloin tällöin aikaisin aamulla tupakalle mennessä olla hieman epäsiistin oloinen kun parta rehottaa ja tukka on pystyssä. Ja ramppaan päivän mittaan usein ulkona tupakalla.

Talossa tapahtuu välillä kaikenlaista. Kerran joltain asukkaalta oli viikonloppuna jäänyt pizzalaatikko hissiin. Ja tuoksusta päätellen laatikossa oli vielä pizzaa jäljellä. Joku naapuri sen oli sitten sen korjannut pois.

Miten voi unohtaa pizzan hissiin?

Pasteija oli pilata päivän

Olen ruokakaupassa nopea ostaja. Minulle on tärkeää löytää helposti se, mitä olen tullut ostamaan. Tarvittavat ostokset on kirjoitettuna ylös kauppalapulle.

Lihapasteija on mainio välipala.

Kuljen lähikaupassa tutun reitin vauhdilla, mutta yritän olla varovainen, etten vain pudota mitään tuotetta hyllystä lattialle. Sen kanssa saa olla tarkkana. Erityistä varovaisuutta tarvitaan jogurttihyllyjen edessä, koska pudonnut jogurttipurkki hajoaa ja sotkee lattian. Eräänkin kerran on käynyt näin.

Toinen on kaupan paistopiste. Kun ottaa ottimilla, ei pulla suostu heti menemään pussiin ja ote lipeää niin, että leivonnainen putoaa.

Kerran minun alkoi tehdä mieli lihapasteijaa. Se lipesi ottimista ja putosi lattialle. Hetken kauhistelin, surkuttelin ja häpesin. Sitten ratkaisin tilanteen niin, että poimin lattialta pasteijan ja laitoin sen pussiin. Sitten otin toisen pussin, johon laitoin kaksi pasteijaa. Näin huomaisin kotona heittää lattialla olleen pasteijan biojätteisiin, ja voisin syödä toisesta pussista kaksi pasteijaa.

Paras tapa tietysti olisi jättää tuote lattialle ja kertoa siitä pahoitellen henkilökunnalle. Tällainen moka joka tapauksessa jää harmittamaan.

Oikeita harmeja ja huolia

Harmitus vaihtui nopeasti pieniin terveyshuoliin, ja niiden rinnalla pudonnut pasteija lähinnä nauratti. On oikeasti monia asioita, jotka voivat pilata päivän. Tällaisia ovat tässä ajassa ikävät uutiset meiltä ja maailmalta. Ihmisillä on myös arkisia huolia. Moni asia painaa ja aiheuttaa murhetta.

Suomalaisten vitutustakin on tutkittu vastikään. Tutkimus kertoo, että vaikka vitutus on varsin yleinen ja voimakas tunne, se on useimmiten ohi nopeasti.

Tutkimusta käsitelleessä artikkelissa todettiin, että eniten suomalaisia ärsyttävät muut ihmiset. Syviä tuohtumuksen tunteita saivat aikaan myös omaan itseen ja omaan tilanteeseen liittyvät asiat. Suomalaiset listaavat myös muun muassa epäoikeudenmukaisuuden, sään ja kiireen vitutuksen aiheiksi.

Pänniminen voi tuntua kehossa, artikkelissa kerrottiin. Tutkimus toteaa, että vitutuksen ymmärtämisestä voi olla myös kansanterveydellisiä hyötyjä: Tunteeseen liittyvät voimakkaat keholliset tuntemukset voivat nimittäin lisätä riskiä sydänsairauksille.

Negatiivisuus voi vaikuttaa terveyteen

Oli hätkähdyttävää lukea eräästä artikkelista, että synkistelijä saattaa sairastua muita herkemmin. Negatiivinen elämänasenne voi johtaa kohonneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

Henkilökohtaisesti puhuen, itse kärsin mielialahäiriöstä ja minulle aloitettiin äskettäin kolesterolilääke. Lisäksi tulisi mitata säännöllisesti verenpainetta.

Tästä voisi päätellä, että positiivinen asenne voi parantaa elämänlaatua ja pitää terveyttä yllä. Tärkeää on myös huolehtia terveellisistä elämäntavoista.

Mieskone-yhtye lauloi hyvän mielen kappaleessaan 1990-luvun puolivälissä kun Suomea painoi synkkä lama seuraavasti: ”On paljon päiviä hyviä, mutta joukkoon mahtuu osa hieman synkkiä. On silloin tärkeää, että osaa viheltää. Jos joskus saat rukkaset maailmalta niin osaisitko nauruun purskahtaa?”