Essee – Esseeblogi

Pitäisikö sittenkin kokeilla treffisovelluksia?

Erilaisten treffisovellusten on sanottu aiheuttavan deittiuupumusta. Luin artikkelin, jossa eräs nainen sanoi, että hänellä voi olla kolmet treffit päivässä.

Onkohan deitti-ilmoituksen laatiminen vaikeaa?

Minä olen takavuosina ollut muutaman kerran nettitreffeillä. Netin treffisivustoilla kirjoiteltiin toisen kanssa pitkään kaikesta mahdollisesta. Vasta sen jälkeen mahdollisesti sovittiin tapaamisesta.

Eräässä artikkelissa kerrottiin, että nykyiset sovellukset voivat aiheuttaa pettymyksiä. Harva kuulemma kertoo rehellisesti mitä hakee. Osa käyttäjistä kokee, että ihmiset eivät käyttäydy reilusti.

Ennen treffi-ilmoituksissa ei ollut kuvia. On sanottava, että silloin oltiin tositarkoituksella liikkeellä. Kirjoituksissa kerrottiin rehellisesti, mitä toivoo.

Kyse on monista tekijöistä

Oli mielenkiintoista lukea naistenlehden kyselystä, jossa kävi ilmi, että moni ärsyyntyy, jos heidän ystävänsä on nirso deittailija. Valtaosa kyselyyn vastanneista koki, että heidän ystävänsä tulisi laskea rimaa, jos tämä ei ole seurustellut aikoihin tai on todella tarkka siitä kenen kanssa jakaa elämänsä.

On totta, että sopivan kumppanin löytäminen voi vaatia aktiivista etsintää. Toinen huomionarvoinen seikka kuitenkin on se, että kyse on monista tekijöistä, kuten persoonallisuudesta, arvoista, kiinnostuksen kohteista ja elämäntilanteesta.

Väestöliiton asiantuntija puolestaan halusi eräässä artikkelissa kumota myytin, jonka mukaan rakkauden löytää, kun sitä vähiten odottaa. Hän kannusti ihmisiä toimimaan ja etsimään aktiivisesti kumppania.

On tietysti myös tärkeää muistaa, että jokaisella on oma polkunsa. Sinkkuus tai seurustelu eivät saisi vaikuttaa siihen miten ihmiseen suhtaudutaan.

Aito kokemus syntyy kohtaamisesta

Henkilökohtaisesti puhuen, en usko että yltäisin deittisovelluksissa esitettyjen vaatimusten tasolle. Jos se mitä olen kuullut pitää paikkansa. Kriteerit ovat kuulemma hyvin ulkoisia. Tuntuu, etten varmastikaan täyttäisi odotuksia.

Mutta deittisovellukset ovat tätä päivää ja ne ovat varmasti erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin. Ja on tietysti hyvä sopia treffejä, sillä kuten parisuhdeasiantuntija eräässä artikkelissa totesi; usein aito kokemus syntyy vasta, kun ihmiset kohtaavat kasvotusten.

Voi hakea tehokkaasti eikä tarvitse tuhlata aikaa?

Itse voisin sovellusten avulla ehkä tutustua uusiin ihmisiin. Asun kaupungissa, jossa en oikeastaan tunne ketään. Jos kertoisi rehellisesti, että etsii vain uusia tuttavuuksia. En tiedä miten sellaiseen ilmoitukseen suhtauduttaisiin. Olisihan se mukavaa mennä kahville jonkun kanssa ja rupatella.

Sanotaan, että sovellusten avulla voi etsiä ihmisiä, jotka jakavat esimerkiksi saman elämäntyylin. Tämä varmasti tekee keskustelusta helpompaa. Jos molemmat ovat rehellisiä, antaa se yhteisen pohjan suhteen rakentamiselle.

Mutta, tuntuu vieraalta kuinka deittisovellusten yhteydessä puhutaan ajan säästöstä. On todettu, että sovellusten avulla voi hakea potentiaaliset kumppanit nopeasti ja tehokkaasti. Sovellusten ansiosta ei myöskään joudu kuulemma tuhlaamaan aikaa baareissa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa.

Ei kai ihmisiin tutustumisen pidä olla vain nopeaa ja tehokasta. Ja eihän sosiaaliset tilanteet ole ajan tuhlaamista. Tämä tietysti kertoo tästä ajasta.

Tekoälystä, työstä ja joutilaisuudesta

”Pian tekoäly ja robotit vievät meidän työmme. Se on tietysti erinomainen asia, koska silloin meille jää aikaa tehdä sitä mitä haluamme eli laiskotella.”

Laskukone 1930-luvulta. On aikanaan ollut kovassa käytössä metsätyömaalla.

Näin kirjoittaa Pontus Purokuru kirjassaan Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos, 2018). Toiset saattavat olla tästä samaa mieltä, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että joutilaisuus ja vain oleminen ei tarkoita parempaa elämänlaatua.

Ensimmäiseksi, työ on tärkeä kiinnekohta elämään. Se tuo mielekkyyttä ja merkitystä. ”Ei ole mitään iloa siitä ettei tee mitään, jos ei ole mitään tekemistä. Näin totesi englantilainen kirjailija Jerome K. Jerome. Myös tekemisen puute on stressaavaa.

Lisäksi työ on asiantuntijoiden mukaan tärkeä voimavara ja terveyttä tukeva asia. Työelämä tukee mielen hyvinvointia. Työelämä vastaa kolmeen psykologiseen perustarpeeseen: autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden tarpeeseen.

Laiskottelusta nauttiminen on tabu

Purokuru kysyy: ”Miksei koulussa, mediassa, puolueohjelmissa tai terveyskeskuksissa korosteta joutilaisuutta? Nuoret on saatava aikaisemmin työelämään, vaaditaan, vanhat on pidettävä pitempään töissä.”

”Laiskottelu on liberaalin yhteiskunnan vahvimpia tabuja, jonka nauttiminen on kiellettyä kulttuurisista tai uskonnollisista syistä”, Purokuru toteaa.

On sanottu, että ihmisten yleisin toive on päästä eroon palkkatöistä. Toisaalta kyselyjen mukaan enemmistö kyllä jatkaisi töitään, vaikka voittaisi lotossa.

On toki totta, että uusi aika voi tarjota mahdollisuuden valita ja tehdä jotain muuta kuin työtä. Mutta täydellinen vapautuminen voi johtaa siihen, että elämä alkaa heitellä. Mistä löytää silloin elämään uutta sisältöä? Toivottavasti tyhjyyttä ei aleta täyttää esimerkiksi ylenmääräisellä huvittelulla. Päihde- ja muut riippuvuudet uhkaavat. Voi tulla uudenlaisia ongelmia. Miten korjaamme niitä ja vastaamme uusiin haasteisiin? Nautinnon ja halujen tyydyttämisen sijaan olisi tärkeää, että ihminen voi toteuttaa itseään, kuten erilaisissa elämänsä projekteissa. Itselleni on ollut aina tärkeää tuntea olevani hyödyksi.

Tuhlataan. Lorvitaan, vedetään lonkkaa, nukutaan, vetelehditään…

On sanottava, että tekoälyn ja robottien ei pitäisi antaa tehdä enää yhtään enempää ihmisen työstä kuin nyt jo tällä hetkellä. Purokurun maalaama tulevaisuus edellyttäisi melkoisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia.

Purokurun mukaan kokonaisuus kiertyy etsimään mielekästä tapaa olla olemassa ja katsoa tulevaisuuteen. Purokuru kirjoittaa: ”Ehkä kieltäytyminen onnistuu. Mitä sitten? Laiskotellaan, tietysti. Tuhlataan. Lorvitaan, vedetään lonkkaa, nukutaan, vetelehditään, luetaan, hengitetään, haukotellaan, syödään ja juodaan. Joutilaisuus on aluskasvillisuutta, josta syntyy kaikki oikeasti tärkeä.”

Tekoäly aiheuttaa epävarmuutta

Minä väitän, että joutilaisuudesta ja vain olemisesta voi nauttia aika ajoin, mutta ei pidempään. Se ei tee ihmiselle hyvää. Mieli tylsistyy ja ruumis rappeutuu.

Purokurun kirja on julkaistu vuonna 2018. Nyt jo nähdään, että tekoälyyn liittyy myös uhkia. Sitä voidaan käyttää vääriin tarkoituksiin. Tekoäly myös vie työtä monilta aloilta, ja ihmisille voi koitua kauniisti kuvaillun joutilaisuuden sijaan toimettomuutta. Tekoäly aiheuttaa epävarmuutta ja lisää eriarvoisuutta.

On sanottava, että vaikka tekoälystä on moneen, ja siitä on hyötyä eri osa-alueilla, se tuo aivan uudenlaisia haasteita. Tekoälyllä on myönteisiä vaikutuksia, mutta siitä aiemmin maalattu kuva ei enää ole niin ruusuinen.

Kuinka käytin vapauttani väärin

Olen joutunut huomaamaan kuinka vapaus tuo myös vastuun. Muutin aikoinani pääkaupungista pieneen maalaiskuntaan ajatuksena olla vapaa kaikesta.

Moni huono asia on vienyt mennessään.

Työ oli uupumuksen myötä jäänyt. Koska olin kovaa vauhtia syöksynyt mielialahäiriöön ja vähitellen luisumassa myös alkoholismiin, vanhempani kiristivät otettaan, ja alkoivat käyttää valtaa elämässäni. Olin myös psykiatrisen hoidon piirissä.

Kaipasin vapautta valita oma elämäntapani. Halusin tehdä omia valintoja ja elää ilman rajoituksia. Uusi kotikunta tarjosi upeat puitteet elämästä nauttimiseen.

Vastuu omasta toiminnasta kuitenkin puuttui.

Pian oli itseaiheutettujen rahaongelmien vuoksi edunvalvonnan holhouksessa. Olin kännäilyn vuoksi velkaantunut, eikä raha-asiat pysyneet enää omissa käsissäni. Olin myös mielisairaalakierteessä. Tilanteeni vaati viikoittaisia käyntejä mielenterveystoimistossa. Tämä kaikki nakersi vapauttani.

Muut käyttivät valtaa elämässäni

Jouduin tulemaan toimeen vain edunvalvonnan antamalla pienellä viikoittaisella käyttörahalla. Jouduin pyytämään kympin silloin tällöin isältäni, kun viikkorahani loppui kesken. Koska olin taloudellisesti riippuvainen isästäni, oli hänellä valtaa muutenkin asioihini.

Eräässä kolumnissa todettiin, että vain taloudellisesti itsenäinen ihminen voi olla todella itsenäinen. Jos haluat olla vapaa toisten määräysvallasta, sinulla on oltava omaa rahaa, kolumnissa kirjoitettiin.

Kun olin asunut maalla muutamia vuosia tunsin, että olin tarpeeksi ”kuntoutunut” työuupumuksesta, ja päätin muuttaa jatkamaan ”toipumistani” uuteen kaupunkiin. Kostea elämäntapa kuitenkin jatkui.

Kun sairastumisen myötä lopulta raitistuin, vapauduin edunvalvonnasta, psykiatrinen avohoito muuttui joustavammaksi, ja vanhempani höllensivät hieman otettaan. Tunsin taas itseni vapaaksi. Olin oman elämäni herra.

Mutta olen erinomainen hakeutumaan uusiin ongelmiin, jotka vievät saavutetun vapauden. Minä nautin vapaudesta niin, että hukkasin kaikki rahani.

Kännäilyn jälkeen tuli jostain syystä tilalle pelaaminen. Se vei mukanaan vähitellen, ja lopulta entistä suurempiin taloudellisiin ja henkisiin ongelmiin. Velkaannuin rahapeleissä pahasti. Psyykkinen vointini romahti ja olin taas sairaalakierteessä.

Nyt olen velkavankeudessa. Maksan pelaamiseen ottamiani lainoja. Minua ovat kahlinneet monet addiktiot, kuten alkoholi, rahapelit ja satunnaiset suhteet.

Annan toisten mä talletella suuret setelit. Ne multa pitkät vain saa. Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi.

Vapaus ja vastuu kulkevat käsikädessä. Minä en ottanut vastuuta omasta toiminnasta enkä kantanut seurauksia omista teoistani. Tästä kärsivät läheiset ihmiset, joita kohtaan olen ollut välinpitämätön ja toiminut itsekkäästi.

Unohdin vastuun myös omasta itsestäni. Terveys meni. Päivittäisen kännäilyn katkaisi lopulta alkoholiperäinen vaikea sairaus. Vasta se pakotti raittiiksi. Nyt monet vaivat ja niiden hoito heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua.

En ole useinkaan ymmärtänyt, miten päätökseni ovat vaikuttaneet muihin. Olen tehnyt virheitä, mutta en ole aina ottanut vastuuta niistä. En ole pyrkinyt korjaamaan tilannetta.

Yhteenvetona voisin todeta, että kun ihminen elää vastuullisesti hän voi olla vapaa.

Kuuntelemisen tärkeydestä

Tässä kirjoituksessa haluan puhua kuuntelemisen tärkeydestä. Ihmiselle on tärkeää, että häntä kuunnellaan. Tuntuu hyvältä, kun haluaa kertoa jonkin itselleen tärkeän asian, ja toinen ihminen kuuntelee aktiivisesti.

Myös keväinen luonto supisee.

Minä sain aikoinaan asiakkuuksista ja liiketoimintakehityksestä vastaavana johtajana olla paljon äänessä. Minua kuuntelivat firman muu johto ja asiakkaat, ja eri tilaisuuksissa suurempikin yleisö.

Toisaalta minun ohitseni on puhuttu. Minulla oli kerran seurustelukumppani, joka saattoi puhua pöydässä olevan kolmannen, usein miespuolisen, henkilön kanssa aivan kuin minä en olisi lainkaan läsnä. Se oli alentavaa ja halventavaa.

Muut käyttivät sananvaltaa omassa elämässäni

Oli elämänvaihe, jolloin minua ei kuunneltu edes omaa itseäni koskevissa asioissa. Minun suuni oli tukittu. Olin aiemmin kokenut työuupumuksen, ja ajautunut vähitellen sivuun työelämästä.

Kun menetin työn ja näin tärkeän kiinnekohdan elämään, elämä alkoi heitellä. Elämänhallinnan kanssa alkoi olla haasteita. Tilanne paheni vuosien mittaan niin, että olin psykiatrisen hoidon piirissä, edunvalvonnan holhouksessa ja vanhempieni komennossa. Sananvaltaa elämässäni käyttivät muut tahot.

Kun onnistuin tekemään positiivisen elämänmuutoksen, minulle palautui puheoikeus. Minun ei tarvinnut enää kuunnella määräyksiä.

Kuuntelutaito vaikuttaa kaikkien hyvinvointiin

Kuulluksi tuleminen vähentää stressiä ja ahdistusta. Keskustelu ihmisten kesken on ilmaista terapiaa. Haluamme puhua jollekin, joka ymmärtää meitä. Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi.

Kuuntelemalla osoitamme arvostusta toista kohtaan, ja rakennamme luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. On hyvä olla aidosti kiinnostunut puhujan kertomista asioista.

Kuuntelemalla tarkasti saa itsekin uusia oivalluksia. Tämä on tärkeää esimerkiksi töissä. Kuuntelutaito vaikuttaa yksilöiden ja työyhteisöjen hyvinvointiin.

”Ihmisellä on yksi suu, mutta kaksi korvaa.” Lause korostaa kuuntelemisen tärkeyttä.

”Onnellisuus on kehno tavoite”

Onnellisuus on toistuva keskustelun aihe. Aika ajoin tulee uusia listauksia siitä mitä kaikkea onneen vaaditaan. Otsikko on lainaus filosofi Frank Martelan kirjasta Elämän tarkoitus: Suuntana merkityksellinen elämä (Gummerus, 2020).

Nämä kirjat ovat vastapainoa self help -oppaille, jotka myyvät onnellisuutta.

On todettu, että ihmisten onnellisuudelle on yhteisiä tekijöitä. Tärkein niistä ovat läheiset ihmissuhteet. Toinen tärkeä tekijä on mielekäs tekeminen, oli se sitten työn tai harrastusten parissa. Kolmas iso tekijä on terveys ja hyvinvointi. Mitä minuun tulee, menetin epäterveellisen ja alkoholin sävyttämän elämäntapani vuoksi kaikki nämä onnellisuuteen liitettävät tekijät.

Luin eräästä artikkelista, kuinka nykyihmisen ongelmana on usein se, että eletään aina muussa kuin tässä hetkessä. Mielessä ovat joko menneisyyden murheet tai sitten tulevat huolet ja haasteet. Onnellisia yhdistää kyky olla kiitollinen ja elää hetkessä. Ymmärrän tämän. Itse haikailen usein menneitä.

Onnen tavoittelua nauttimalla

Mutta, kelpaako nautinto onnen aiheeksi vai onko se sitä itseään – siis onnea? ”Elämän laatua yritetään kohottaa virkistäytymällä ja huvittelemalla. Elleivät huvit tee onnelliseksi, mikä sitten?” Näin pohtii filosofi Timo Airaksinen teoksessaan Onnellisuuden opas (Johnny Kniga, 2011).

Henkilökohtaisesti puhuen, minulla oli takavuosina vaihe, jolloin innostuin huvittelemaan. Matkustelin siellä täällä. Juhlin vieraissa kaupungeissa. Meno oli railakasta. Tutustuin uusiin ihmisiin. Koin kaikkea uutta ja ihmeellistä.

Onni oli saavutettavissa, mutta vain hetkittäin. Onnellisuuden tunne ja elämys katosivat yhtä nopeasti kuin syntyivät. Sen jälkeen kaikki oli kuin ennenkin.

Paheiden harrastamista seurasi katumus. Lisäksi olin rahoittanut onnenseikkailujani lainarahalla, minkä vuoksi olin pahoissa veloissa.

Raha on monen mielestä tärkeä onnellisuuden tekijä ja mittari. On totta, että raha tuo ihmiselle vapautta ja valtaa, ja vähentää huolia. Kun ihminen köyhtyy, hänen elämänlaatunsa heikkenee.

Elämän rikkaus ja monet päämäärät

Yleisen käsityksen mukaan onni on mielenrauhaa, tyytyväisyyttä vallitsevaan elämäntilanteeseen. Timo Airaksinen kirjoittaa, kuinka yksilöä onnellistuttavat nautinto ja mielihyvä, halujen tyydyttäminen ja itsensä toteuttaminen erilaisissa elämän projekteissa.

Frank Martela puolestaan kirjoittaa, että onnellisuus on jonkin arvokkaan asian saavuttamisesta syntyvä sivutuote, jolla itsellään ei ole todellista arvoa. ”Siksi henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelu on huono vastaus kysymykseen, mikä tekee elämästämme aidosti arvokkaan ja merkityksellisen.”

Martela kirjoittaa myös, kuinka tärkeää on tiedostaa elämän rikkaus ja monet eri päämäärät. Silloin elämälle tulee merkitys. Tekeminen ja yhteys toisiin ihmisiin tuo elämään täyteläisyyttä.

Minä korostaisin, että miellyttävät kokemukset ovat merkityksellisiä. Tärkeää on myös tuntea tyytyväisyyttä, aitoa iloa ja kiitollisuutta. Aiemmin nauttimani menestyminen elämän päämääränä ei sen sijaan ole järkevää. En silti aikoinaan toiminut urallani menestyksen eteen, vaan nautin itse tekemisestä. Minulle osoitettiin aina uusia vastuualueita, ja pian olin johtotehtävissä. Työuupumus kuitenkin pudotti minut korkealta, ja jouduin lopulta jättämään mukavan työni. On myönnettävä, että tuota merkityksellisyyden tunnetta ajoittain kaipaa.

Länsimaissa vallitsee vahva onnellisuuden normi. Yhteenvetona lainaan kirjailija George Orwellia: ”Ihmiset voivat olla onnellisia vain silloin kun eivät oleta että elämän tarkoitus on onnellisuus.”