Ihmisten kyläilylle oli entisaikoina jokin syy tai tarve. Suomalainen kyläilykulttuuri ei ole kadonnut, vain kyläilemisen syyt ovat muuttuneet, kerrottiin Meillä kotona -lehdessä. Aikaisemmin kyläilyt olivat spontaaneja, kun mahdollisuuksia ei-kasvokkaiseen yhteydenpitoon ei juuri ollut. Nykyään kyläilemme, koska haluamme – emme siksi, että olisi pakko.
Jotain tarjottavaa pitäisi olla.
Kyläilyt ovat nykyisin usein suunniteltuja ja sovittuja tapaamisia. Kyläilemme ystävien, tuttujen, naapureiden ja sukulaisten luona. Tapaamisilla nautitaan yhdessäolosta, ja monesti hyvästä ruoasta, artikkelissa todettiin.
Yllätysvierailuja maalla
Pienessä maalaiskunnassa Itä-Suomessa tuntuu kuitenkin olevan oman kokemukseni perusteella moni asia toisin kuin etelän kaupungeissa. Kun olen asunut tämän kesän pienellä kirkonkylällä, ei kyläilyjä ole juuri ennalta suunniteltu.
Ovikelloni on saattanut soida aikaisin aamulla. Kyläilylle on usein myös tarve – monesti joku kylään tullut mies on kysynyt krapulakaljaa. He eivät muista, että minulta on turhaa kysyä olutta, sillä olen ollut raittiina toistakymmentä vuotta.
Kutsumattomia yövieraita
Kun aiemmin asuin samassa kylässä parikymmentä vuotta sitten, minulla oli usein myös yövieraita. Oli kesäasukkaita, jotka eivät tahtoneet viihtyä mökeillään vaan juopottelivat päivät kirkonkylän ravintoloissa. Baarien sulkeuduttua aamuyöllä, ei kesämiehillä ollut enää rahaa taksiin, joka olisi vienyt kaukana sijaitsevalle mökille.
Monet tunsivat minut, ja hakivat yöpaikkaa luotani, koska asuin lähellä. Minun oli päästettävä aina joku mölisevä ja ovea hakkaava mies lattialle nukkumaan.
Mökkivieraat kesän haaste
Kesällä moni mökkiläinen on varmasti taas säpsähtänyt, kun pihaan on tullut odottamatta auto. Paikalle on voinut yllättäen tulla mökkinaapureita, tuttavia tai vaikkapa sukulaisia. Oma mökkirauha on saattanut olla mennyttä.
Kylään saapuneiden perheiden pienet lapset saattavat uuteen mökkiympäristöön päästessään olla villillä tuulella. Ja sukulaiset saattavat olla sillä suunnitelmalla, että toki jäädään yöksikin.
Elokuvaohjaaja Timo Koivusalo sanoi radiohaastattelussa, että hän on viettänyt rauhallista kesää mökillä. Hän totesi hauskasti, että kun mökki on ulkosaaristossa, ei ole huolta siitä, että tulee yllättäen vieraita.
Jotain tarjottavaakin
Eräs ulkomailla asuva suomalainen nainen kysyi mielipidekirjoituksessaan lehdessä, miksi Suomessa ei enää kyläillä spontaanisti. Hän on nähnyt, miten yllätysvierailut tekevät hyvää.
Minä taas olen sitä mieltä, että Suomessa on hyvien tapojen mukaista ottaa ajoissa yhteyttä, ja kysyä sopiiko tulla kylään. Vältettäisiin mahdolliset kiusalliset tilanteetkin, jos toisessa kodissa on jotakin muuta puuhaa menossa.
Minä en pitäisi siitä, että kotiini tultaisiin kylään kutsumatta. Olisi tiedettävä vieraiden tulosta ennalta.
Pyrin pitämään kotini useimmiten siistinä, joten perusteellista pikasiivousta ei kuitenkaan tarvitsisi tehdä sen vuoksi, että vieraat ilmoittaisivat tulosta lyhyellä varoitusajalla, esimerkiksi vain tuntia ennen.
Mutta jotain tarjottavaa pitäisi olla, ja kaapeissani on harvoin niin sanottua vierasvaraa. Olisi siis käytävä hakemassa kaupasta vaikkapa mansikka-raparperipitko. Sitten voisi sanoa kahvipöydässä vieraille, että maistakaas nyt, tällaista pientä tuli laitettua. Että tuliko siitä yhtään sellaista kuin piti.
Esseeblogi 