Tommi

Mitä naapuritkin mahtavat ajatella?

Kerrostalossa asuminen tuo erilaisia naapuruustilanteita. En oikein aina tiedä miten erilaisiin tilanteisiin pitäisi suhtautua.

Oleskelupaikan penkki, jolla kukaan ei koskaan istu.

Ihmeellisintä on se, että muutama naapuri ei tervehdi lainkaan. He ainoastaan väistävät minua portaissa. Sanon heille hiljaisella äänellä ”hei”. Jopa seinänaapurissa asuva nainen kääntää käytävällä katseensa pois.

Talossani on myös salaperäisiä naapureita. Heitä ei juuri näy.

Kun tulen ulkoa sisään en aina jaksa nousta portaita vaan otan hissin. Kun odotan hissiä alakerroksessa, saattaa hississä olla tulossa alas eräs vanhempi nainen. Kun hissin ovet avautuvat, nainen säikähtää minua perinpohjaisesti joka kerta. Pyydän aina anteeksi. Vaikka eihän se minun vikani taida olla.

Jotkut naapurit tervehtivät aina hymyillen ja ovat tuttavallisia. Vastapäätä asuva iäkkäämpi pariskunta laittoi jouluna minun ovenkahvaan leipomuksia. He saattavat kysellä kaikenlaista, mihin en aina osaa tai haluaisi vastata. Kahville ei minua ole kutsuttu enkä viitsisi mennäkään. Yritän keksiä tekosyitä, joilla voisin kohteliaasti torjua kutsun.

Kiusallisiakin tilanteita

Välillä jännittääkin puhua naapurien kanssa. Eräänä aamuna televisioni oikutteli niin, että kuva vain välkkyi. Sanoin kohteliaasti eläkeläismiehelle pihalla, voisinko kysyä yhtä asiaa. No, mies sanoi siihen sävyyn, että minulla olisi isompaakin asiaa, kuten vaikeaa filosofista kysymystä. Tiedustelin näkyykö heillä televisio normaalisti. Ei olla vielä katsottu televisiota tänään, mies sanoi. Pohdimme hänen kanssaan missä mahtaa olla vika. Syy saattaa olla operaattorissa, arvelimme. Tulin sisälle ja päättelin, että vika on sittenkin todennäköisesti minun vanhassa vastaanottimessa. Oli lähdettävä hankkimaan uusi telkku vaikka halpakin malli keikautti rahatilanteeni. Kun laitoin uuden television päälle, kuva näkyi normaalisti. Näin miestä pihalla myöhemmin päivällä, ja hän kysyi näkyykö jo televisio. Sanoin kyllä. Eli oli vain tilapäinen häiriö, mies sanoi. Juu, totesin. En kehdannut sanoa, että vika oli ollut omassa laitteessa, ja että olin joutunut hankkimaan uuden.

Minulla on hieman huono kuulo enkä aina tahdo saada selvää, kun joku naapurimies tokaisee naurahtaen minulle pihalla jotain. Minun on vastattava vain ”juu, kyllä.” En tiedä pidetäänkö minua tämän vuoksi jotenkin tylynäkin.

Katsotaanko minua oudoksuen?

Talossa on ollut nuoria aikuisia, jotka ovat pitäneet juhlia myöhään yöhön. Heidän kaverinsa ovat häirinneet ja tehneet ilkivaltaa muun muassa kaivertamalla jälkiä uuden talon sisäseiniin. Vuokralaiset ovat vaihtuneet talossa usein. Talossa on silloin tällöin epäsiisteyttä.

Minuakin saatetaan katsoa välillä oudoksuen. Taidan silloin tällöin aikaisin aamulla tupakalle mennessä olla hieman epäsiistin oloinen kun parta rehottaa ja tukka on pystyssä. Ja ramppaan päivän mittaan usein ulkona tupakalla.

Talossa tapahtuu välillä kaikenlaista. Kerran joltain asukkaalta oli viikonloppuna jäänyt pizzalaatikko hissiin. Ja tuoksusta päätellen laatikossa oli vielä pizzaa jäljellä. Joku naapuri sen oli sitten sen korjannut pois.

Miten voi unohtaa pizzan hissiin?

Pasteija oli pilata päivän

Olen ruokakaupassa nopea ostaja. Minulle on tärkeää löytää helposti se, mitä olen tullut ostamaan. Tarvittavat ostokset on kirjoitettuna ylös kauppalapulle.

Lihapasteija on mainio välipala.

Kuljen lähikaupassa tutun reitin vauhdilla, mutta yritän olla varovainen, etten vain pudota mitään tuotetta hyllystä lattialle. Sen kanssa saa olla tarkkana. Erityistä varovaisuutta tarvitaan jogurttihyllyjen edessä, koska pudonnut jogurttipurkki hajoaa ja sotkee lattian. Eräänkin kerran on käynyt näin.

Toinen on kaupan paistopiste. Kun ottaa ottimilla, ei pulla suostu heti menemään pussiin ja ote lipeää niin, että leivonnainen putoaa.

Kerran minun alkoi tehdä mieli lihapasteijaa. Se lipesi ottimista ja putosi lattialle. Hetken kauhistelin, surkuttelin ja häpesin. Sitten ratkaisin tilanteen niin, että poimin lattialta pasteijan ja laitoin sen pussiin. Sitten otin toisen pussin, johon laitoin kaksi pasteijaa. Näin huomaisin kotona heittää lattialla olleen pasteijan biojätteisiin, ja voisin syödä toisesta pussista kaksi pasteijaa.

Paras tapa tietysti olisi jättää tuote lattialle ja kertoa siitä pahoitellen henkilökunnalle. Tällainen moka joka tapauksessa jää harmittamaan.

Oikeita harmeja ja huolia

Harmitus vaihtui nopeasti pieniin terveyshuoliin, ja niiden rinnalla pudonnut pasteija lähinnä nauratti. On oikeasti monia asioita, jotka voivat pilata päivän. Tällaisia ovat tässä ajassa ikävät uutiset meiltä ja maailmalta. Ihmisillä on myös arkisia huolia. Moni asia painaa ja aiheuttaa murhetta.

Suomalaisten vitutustakin on tutkittu vastikään. Tutkimus kertoo, että vaikka vitutus on varsin yleinen ja voimakas tunne, se on useimmiten ohi nopeasti.

Tutkimusta käsitelleessä artikkelissa todettiin, että eniten suomalaisia ärsyttävät muut ihmiset. Syviä tuohtumuksen tunteita saivat aikaan myös omaan itseen ja omaan tilanteeseen liittyvät asiat. Suomalaiset listaavat myös muun muassa epäoikeudenmukaisuuden, sään ja kiireen vitutuksen aiheiksi.

Pänniminen voi tuntua kehossa, artikkelissa kerrottiin. Tutkimus toteaa, että vitutuksen ymmärtämisestä voi olla myös kansanterveydellisiä hyötyjä: Tunteeseen liittyvät voimakkaat keholliset tuntemukset voivat nimittäin lisätä riskiä sydänsairauksille.

Negatiivisuus voi vaikuttaa terveyteen

Oli hätkähdyttävää lukea eräästä artikkelista, että synkistelijä saattaa sairastua muita herkemmin. Negatiivinen elämänasenne voi johtaa kohonneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

Henkilökohtaisesti puhuen, itse kärsin mielialahäiriöstä ja minulle aloitettiin äskettäin kolesterolilääke. Lisäksi tulisi mitata säännöllisesti verenpainetta.

Tästä voisi päätellä, että positiivinen asenne voi parantaa elämänlaatua ja pitää terveyttä yllä. Tärkeää on myös huolehtia terveellisistä elämäntavoista.

Mieskone-yhtye lauloi hyvän mielen kappaleessaan 1990-luvun puolivälissä kun Suomea painoi synkkä lama seuraavasti: ”On paljon päiviä hyviä, mutta joukkoon mahtuu osa hieman synkkiä. On silloin tärkeää, että osaa viheltää. Jos joskus saat rukkaset maailmalta niin osaisitko nauruun purskahtaa?”

Kuuntelemisen tärkeydestä

Tässä kirjoituksessa haluan puhua kuuntelemisen tärkeydestä. Ihmiselle on tärkeää, että häntä kuunnellaan. Tuntuu hyvältä, kun haluaa kertoa jonkin itselleen tärkeän asian, ja toinen ihminen kuuntelee aktiivisesti.

Myös keväinen luonto supisee.

Minä sain aikoinaan asiakkuuksista ja liiketoimintakehityksestä vastaavana johtajana olla paljon äänessä. Minua kuuntelivat firman muu johto ja asiakkaat, ja eri tilaisuuksissa suurempikin yleisö.

Toisaalta minun ohitseni on puhuttu. Minulla oli kerran seurustelukumppani, joka saattoi puhua pöydässä olevan kolmannen, usein miespuolisen, henkilön kanssa aivan kuin minä en olisi lainkaan läsnä. Se oli alentavaa ja halventavaa.

Muut käyttivät sananvaltaa omassa elämässäni

Oli elämänvaihe, jolloin minua ei kuunneltu edes omaa itseäni koskevissa asioissa. Minun suuni oli tukittu. Olin aiemmin kokenut työuupumuksen, ja ajautunut vähitellen sivuun työelämästä.

Kun menetin työn ja näin tärkeän kiinnekohdan elämään, elämä alkoi heitellä. Elämänhallinnan kanssa alkoi olla haasteita. Tilanne paheni vuosien mittaan niin, että olin psykiatrisen hoidon piirissä, edunvalvonnan holhouksessa ja vanhempieni komennossa. Sananvaltaa elämässäni käyttivät muut tahot.

Kun onnistuin tekemään positiivisen elämänmuutoksen, minulle palautui puheoikeus. Minun ei tarvinnut enää kuunnella määräyksiä.

Kuuntelutaito vaikuttaa kaikkien hyvinvointiin

Kuulluksi tuleminen vähentää stressiä ja ahdistusta. Keskustelu ihmisten kesken on ilmaista terapiaa. Haluamme puhua jollekin, joka ymmärtää meitä. Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi.

Kuuntelemalla osoitamme arvostusta toista kohtaan, ja rakennamme luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. On hyvä olla aidosti kiinnostunut puhujan kertomista asioista.

Kuuntelemalla tarkasti saa itsekin uusia oivalluksia. Tämä on tärkeää esimerkiksi töissä. Kuuntelutaito vaikuttaa yksilöiden ja työyhteisöjen hyvinvointiin.

”Ihmisellä on yksi suu, mutta kaksi korvaa.” Lause korostaa kuuntelemisen tärkeyttä.

Laulamisen iloa

Vappuna lauletaan. Esimerkiksi opiskelijat laulavat yhdessä opiskelijalauluja. Ylioppilaskunnan Laulajat avaa vappupäivän juhlan laulullaan Helsingin Ullanlinnanmäellä. Kuoron esitys on yksi niistä hetkistä, kun vappua ja kevättä iloitaan yhdessä. ”Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö.”

Iloista vappua.

Laulaminen sopii myös moniin illanistujaisiin. Kaveriporukalla on mukava laulaa yhdessä jokin kaikille tuttu kappale. Muistan kuinka joskus otimme kotihippoja varten kopioita laulujen sanoista Suuresta Toivelaulukirjasta.

Laulu on tunteiden ilmaisua. Laulaessa ollaan läsnä tässä ja nyt. Laulaessa voidaan myös olla yhteydessä muihin ihmisiin. Poikkeuksena on tietysti kotona itsekseen lauleskelu, esimerkiksi suihkussa. Minulla on tapana laulaa radiossa soivan, usein nuoruudesta tutun, biisin mukana.

Huono muisto koulun laulukokeista

Koulun laulukokeet sen sijaan eivät ole monelle olleet miellyttävä kokemus.

Muistan kuinka meidän koulussa laulukokeet järjestettiin viidennellä luokalla siten, että jokaisen piti mennä vuorollaan erilliseen huoneeseen laulamaan valitsemansa laulu musiikinopettajalle.

Muut ilmeisesti lauloivat ”Hämähämähäkki” ja ”Enkeli taivaan” -tyyppisiä lauluja, mutta minä kajautin ulkomuistista Popedan kappaleen ”Kuuma kesä”.

Opettajan ilme oli lievästi sanottuna pöllämystynyt, kun tulin kohtaan: ”Sitten näytetään, tori kierretään, kyntes uppoo nivusiin.” Popedan uutuussingle ei ollut miesopettajalle tuttu. Hän kysyi ”mitä tuo oli”. Sanoin, että se on tamperelaisen rockyhtye Popedan uusi hitti: ”Kuuma kesä”. Sanoitus on Pate Mustajärven.

”Jaaha. No niin. Voit mennä”, opettaja sanoi.

En enää muista minkä numeron laulukokeesta sain.

On sanottu, että koulun laulukokeet on suomalaisille yhteinen trauma. Moni on kuullut musiikinopettajan sanat, jotka varmasti muistaa: ”Sinä et osaa laulaa”.

Laulukokeen aiheuttamaa häpeää voi nykyisin korjata esiintymällä karaokessa. Voi nauttia musiikista ja ilmaista itseään ilman paineita tai arvostelua.

Joten laula rohkeasti. Mutta, ethän kovin huuda.

After Work pahentaa stressiä

Näin maanantaille sopii sananen työstä ja vapaa-ajasta. Kokemuksesta sanon, että työpäivän jälkeen ei ole hyväksi käydä työkavereiden kanssa ”parilla”. Jotkut toki saattavat sanoa, että baarissa yhdessä käyminen tekee hyvää työyhteisölle.

Töiden jälkeen voi houkuttaa ajatus mennä ”yksille”.

On totta, että työporukan ottaessa pari olutta keskenään, tulisi kehuttua muita ja saatua itsekin tunnustusta. Minä en kuitenkaan suosittele, että ryhmähenkeä nostettaisiin tuopin äärellä. Tulee haittaa, kun työ ja vapaa-aika sekoittuvat.

Minulla oli tapana pitää päivittäin pieni after work pubissa työkaverin kanssa. Juttelimme työasioista, kuten pomosta, työkavereista ja asiakkaista. Keskustelimme myös opinnoista, taloudesta, urheilusta ja paljon muusta.

Meistä tuli liian hyviä kavereita. Se näkyi työpaikalla siten, että puhuimme muustakin kuin työhön liittyvistä asioista.

Töiden jälkeiset eivät rentouta

Vaikka ”töiden jälkeiset” olivat jääneet vain pariin juomaan, aiheutti se väsymystä seuraavana päivänä. Tuli nukuttua huonosti, minkä vuoksi olo oli nuutunut. Työpäivän aikana ajatukset olivat taas ”helpottavassa” kaljassa, jonka töiden jälkeen saisi ottaa.

Vähitellen kun töiden jälkeiseen juomaan oli tottunut, alkoi se maistua enemmänkin. Tuli kausi, jolloin stressiin juominen oli lähes jokailtaista ja joskus roimaakin. Usein nousin illalla ylitöiden jälkeen työtuolilta, ja jo pian istahdin baarijakkaralle. Pienessä kaveriporukassa ilta tahtoi usein venyä.

Aamuisin oli yritettävä kasata itsensä. Pahinta oli aikainen asiakastapaaminen. Oli yritettävä olla vakuuttava, vaikka heikotti. Moraalinen krapula jylläsi. Piti taistella koko pitkä päivä. Töiden jälkeiset eivät rentouttaneet vaan aiheuttivat lisää painetta. Oli vaikea tarttua tehtäviin ja kokemus työnhallinnasta muuttui.

Eräässä artikkelissa asiantuntija totesi, että pitäisi olla huolissaan siitä joukosta, joka käy työssä, mutta jonka alkoholinkäyttö voi olla jatkuvaa ja runsastakin.

After Work voi tarkoittaa muutakin

Kun katson asiaa taaksepäin, olisin voinut etsiä vaihtoehtoa baarissa istumiselle ja stressin lievittämiselle. Kannustan keksimään sellaista vapaa-ajanvietettä, joka saa palautumaan ja antaa vastapainoa työlle.

On myös huomattava, että vaikka after work tarkoittaa työtovereiden välistä viihteellistä toimintaa heti työpäivän jälkeen, ei sen välttämättä tarvitse liittyä töiden jälkeen nautittaviin juomiin. After work voi tarkoittaa myös muuta ajanvietettä, kuten urheilua ja kulttuuria. Tällä tavalla vietettävä työpäivän jälkeinen aika työkavereiden kanssa varmastikin kannattaa, ja voi olla hyväksi.

Oli kiinnostavaa lukea naisesta, joka pyhittää arki-illat keskiaikaisten käsitöiden tekemiselle. Hän sanoi artikkelissa, että työuupumus todisti, kuinka tärkeää on harrastaa. ”Jos omistautuu vain työlle ja vapaa-aika on tyhjää täynnä, tasapaino puuttuu”, nainen totesi.