Avainsana: vapaa-aika

Yhtä suorittamista

Jätätkö sinä jotain itsellesi tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi? Joka toinen suomalainen vastaa kyllä. Uupumukseen ja henkiseen pahoinvointiin voi johtaa ylisuorittaminen elämän eri osa-alueilla. Painetta onnistua kaikessa tulee ulkopuolelta. Mutta myös yksitoikkoinen elämäntyyli voi aiheuttaa väsymystä.

Pino puhtaita arkipaitoja ja yksi sukkapari.

Tiedetään, että uupumus ja stressi on yleistä työelämässä. Jo pari vuotta sitten tehdystä työolotutkimuksesta ilmeni, että yhä useampi kokee työelämän muutokset hallitsemattomiksi ja työmäärän sietämättömäksi.

Ja mikä onkaan tilanne nykyisin, kun moni asia on muuttunut yhä enemmän. Hallinnantunnetta koettelee muun muassa tekoälyn yleistyminen. Se lisää monessa työssä paineita ja epävarmuuden tunnetta. Olisi pakko pysyä mukana.

Koko ajan poikki

Moni on työn vuoksi koko ajan aivan poikki. Ylen teettämän kyselyn mukaan joka toinen suomalainen on jättänyt jotain itselle tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi. Eniten karsitaan kotitöistä, harrastuksista ja ystävien tapaamisista. Työterveyspsykologi sanoi kyselyn tuloksista, että tähän pitäisi herätä. Asiantuntijan mukaan työelämää pitäisi muuttaa, jotta ihmiset jaksavat muutakin elämää.

Toisaalta on todettu, että vaikka työ näyttäytyy julkisessa keskustelussa usein taakkana, se on tärkeä voimavara ja terveyttä tukeva asia. Mielenterveysjärjestön asiantuntija totesi Ylen artikkelissa, että työelämä tukee mielen hyvinvointia monin tavoin. Se vastaa kolmeen psykologiseen perustarpeeseen: autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden tarpeeseen.

Tämmöistä tämä on

Uupumukseen ja henkiseen pahoinvointiin voi johtaa ylisuorittaminen työn lisäksi myös muilla elämän osa-alueilla, kerrottiin Helsingin Sanomien artikkelissa. Painetta onnistua kaikessa tulee ulkopuolelta. Some voi välittää väärää kuvaa siitä, että muut elävät paremmin ja että elämä on helpompaa muualla kuin siellä, missä on.

Työterveyspsykologi kannusti seuraavasti: ”Minä riitän ja saan elämäniloa omista valinnoistani. On hyvä saada rauhaa sen ympärille, että tämmöistä tämä arki nyt on.”

Ihmisiltä odotetaan kaiken aikaa tekemistä ja suorittamista eikä anneta tilaa olemiselle ja rauhoittumiselle. On jopa todettu, että vapaa-aikaa on käytettävä oman työkykynsä parantamiseen. ”Suorituskulttuuri kukoistaa niin kauan kuin ihailemme sitä, että kaikki langat pysyvät koko ajan hyppysissä”, sanoi työuupumuksen kokenut nainen Ylen artikkelissa.

Elämäntavatkin voivat väsyttää

Nykyisin puhutaan myös elämäntyyliväsymyksestä. Ylen artikkelissa kerrottiin, kuinka ihmisestä voi tuntua siltä, että elämä on jämähtänyt sohvalle. Päivät saattavat toistua samankaltaisina. Yksitoikkoinen elämäntyyli vie pitkittyessään energiaa, minkä vuoksi päivistä selviäminen on hankalaa. Voimme helposti jäädä kotiin somen ja sarjojen pariin, mikä lisää väsymystä.

Tekoälyn odotetaan lisäävän jo lähitulevaisuudessa vapaa-aikaamme ja helpottavan muutoinkin arkeamme. Joissakin tietokirjoissa on maalailtu jopa sitä, että pian tekoäly ja robotit vievät meidän työmme, mikä on erinomainen asia, koska silloin meille jää aikaa tehdä sitä mitä haluamme eli laiskotella.

Minä taas katson, että joutilaisuus ei tarkoita parempaa elämänlaatua. Vain olemisesta voi nauttia aika ajoin, mutta ei pidempään. Se ei tee ihmiselle hyvää. Mieli tylsistyy ja ruumis rappeutuu. Työ on tärkeä kiinnekohta elämään. Se tuo mielekkyyttä ja merkitystä. ”Ei ole mitään iloa siitä ettei tee mitään, jos ei ole mitään tekemistä.” Näin totesi englantilainen kirjailija Jerome K. Jerome.

Jos elämäntavat väsyttävät, olisi hyvä yrittää tavoittaa uusia ilon ja innostuksen aiheita. Ryhtyminen on muutoksen vaikein vaihe. Kertaheitolla ei kannata yrittää muuttaa kaikkea. Voi aloittaa vähitellen.

Luonnossa vietetty aika vähentää henkistä väsymystä. Esimerkiksi metsäkävely tai puistossa oleskelu parantaa myös mielialaa.

Reippaasti ulkoilmaan lähteminen piristää.

Enemmän ja parempaa

Yhteiskunnassa viestitään lisäksi, että itseään on kehitettävä jatkuvasti. Ihmisen siis pitäisi olla jotain enemmän tai parempaa, sosiaalipsykologi kirjoitti kolumnissaan Ylen sivuilla. Psykologin mukaan itsensä kehittäminen on yliarvostettua ja pahimmillaan uuvuttavaa.

Tiedä sitten – jossain nimittäin todettiin, että itsensä kehittäminen liittyy henkiseen hyvinvointiin. Tämän näkemyksen perusteella olisi hyvä asettaa tavoitteita ja pyrkiä oppimaan uutta. Tämä voi olla esimerkiksi uuden taidon opettelu tai harrastuksen aloittaminen.

Ajan tuhlaamista?

Psykologi puolestaan kirjoitti seuraavasti: ”Tuhlaa aikaasi myös hyödyttömyyksiin ja haahuiluun. Aloita harrastus, jossa et halua kehittyä tai kuluta kirjoja, jotka ovat puhtaasti viihdettä.”

Minä voisin vinkata, että tällainen harrastus voisi olla esimerkiksi musiikin tekeminen suun avulla. Beatboxing on taiteellinen ja hauska tapa ilmaista rytmejä. Se on taito luoda rumpujen ja muiden instrumenttien ääniä pelkästään suun, huulten, kielen ja kurkun avulla. Voi imitoida esimerkiksi bassorumpuja, virveliä, ja symbaaleja.

Perhe tosin voi olla harrastuksesta eri mieltä.

Voiko töitä tehdä vain rahan vuoksi?

Kesälomat on monilla, kuten itselläni, jo pidetty. Useimmat töissä käyvistä ovat palanneet tai juuri palaamassa – toivottavasti virkistäytyneinä ja latautuneina – takaisin sorvin ääreen. Vaikka lomalla olisi onnistunut palautumaan hyvin, voi aluksi olla pieniä vaikeuksiakin tarttua taas täydellä tarmolla työtehtäviin. Mutta on hyvä tietää, että joskus töissä voi käydä ihan vain palkan vuoksi.

Joskus työ ei lähde sujumaan.

Itselläni on ollut vaiheita, jolloin työnteko on tökkinyt, ja olen ajatellut pelkkää työstä saatavaa rahaa. Motivaatio on ollut hukassa.

Olin firmassa, jossa ongelmana oli se, että työskentely muutaman osaston välillä ei toiminut. Itse vastasin palvelujen ja liiketoiminnan kehittämisestä, mutta muut eivät tahtoneet pysyä keksintöjeni ja suunnitelmieni perässä. Olin usein turhautunut. Mietin monesti toimistolla vain, kuinka saisin työpäivän kulumaan niin, että kehtaisin lähteä taas alkuillasta pubiin ottamaan stressiin pari kaljaa.

Johtaja otti meidät osastojen vetäjät puhutteluun, ja teki selväksi, että isoja muutoksia olisi tulossa ellei yhteinen työskentelymme ala sujua. Minä tunsin olevani tässä tilanteessa jo valmis luovuttamaan. Lauleskelin mielessäni Kolmas nainen -yhtyeen kappaletta Valehtelisin jos väittäisin: ”Ois kai siistii antaa periksi. Toteais vain kylmästi: ’Ei tästä mitään tuu. Lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään.'”

Taloudellinen pakko nuorena asuntovelallisena sai kuitenkin vain jaksamaan päivästä toiseen.

Muita mielekkäitä asioita

Asiantuntija totesi Ylen artikkelissa, että jos työnteko tökkii, joskus ihan vain kylmän rahan ajatteleminenkin voi auttaa. Loputtomasti rahan motivoivaan voimaan ei kuitenkaan kannata luottaa vaan pidemmän päälle työstä pitäisi pystyä löytämään muita mielekkäältä tuntuvia asioita.

Työelämässä esiin nousevat arvostukset ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Työ tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa omia arvoja ja tavoitteita sekä kokea onnistumisen ja saavutuksen tunteita.

Ensimmäinen askel motivaation parantamisessa on usein se, että ihminen havahtuu miettimään sitä, miksi työtehtävä ei kiinnosta. Psykologi neuvoo, että kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä kulkeeko autopilotilla vai onko omassa toiminnassa tai ympäristössä jotain sellaista, jota voisi lähteä muuttamaan.

Oma tilanteeni eteni niin, että minulle annettiin vastuulle toinenkin osasto. Se ratkaisu tuli yllätyksenä. Hommat alkoivatkin vähitellen sujua paremmin. Työnilo palasi ja viihdyin erinomaisesti töissä. Ja se palkkakin nousi.

Uusi loma jo mielessä?

Tutkimusten mukaan ihmisten arvostus vapaa-aikaa kohtaan on lisääntynyt. Yhteenvetona voikin todeta, että jos työnteko tökkii, aluksi voi miettiä vaikka palkkarahoilla hankittavaa lomamatkaa.

Mutta vain uuden loman odottaminen ei tietenkään ole järkevää. Silloin unohtaa olla tässä päivässä, tässä hetkessä. Arjestakin on voitava nauttia. On tärkeää elää myös velvoitteiden keskellä täysipainoisesti. Kun työ ja vapaa on tasapainossa, on motivaatiokin korkealla.

Ja tärkeää vastapainoa ovat tietysti harrastukset, joissa voi kehittyä ja toteuttaa itseään. Lähestyvä syksy onkin monille uuden harrastuksen aloittamisen aikaa.

Työn ilo mahdollisimman monelle

On tietysti työntekijöitä, jotka eivät pääse lomailemaan. He pyörittävät myös kesä-Suomea. Toivottavasti myös esimerkiksi osa-aikaisten ja määräaikaisten työsuhteet paranevat niin, että on mahdollisuus myös ansaittuun lomaan.

Ja toivotaan, että vihdoin parempaan kääntyvä taloustilanne alkaa näkyä nopeasti myös työllisyyden kohentumisena. Meillä on valtavasti motivoituneina tekijöitä, joille olisi luotava mahdollisuus kokea työn iloa.

Työhalun ja osaamisen hyödyntäminen luonnollisesti voimistaisi kehitystä yhä positiivisemmaksi, ja auttaisi myös yhteiskunnan haasteiden ratkaisemisessa.

Ihmisten tulisi voida nauttia taas työnsä tuloksista – ja tietysti myös palkasta.

Meillä onkin liikaa vapaa-aikaa?

Ihmiset haluavat tehdä vähemmän töitä. Oma aika on nykyisin yhä suuremmassa arvossa. Puhtaasti talouden näkökulmasta tässä on ilmeisesti ongelma. Ilmiössä voidaan nähdä yhtymäkohtia historiasta.

Vapaa-aikaa vai työaikaa?

Suomen Pankki on nostanut esiin syyn Euroopan ongelmiin: Ihmiset haluavat liikaa vapaa-aikaa. Suomen Pankin mukaan keskimääräinen viikkotyöaika on lyhentynyt vuosikymmenien ajan, mutta lyhentyminen voimistui entisestään koronavuosien ajan, eikä suunta ole sen jälkeen muuttunut.

Euro ja talous -artikkelin kirjoittajat tulkitsevat, että työtuntien vähentyminen kertoo ihmisten halusta tehdä vähemmän töitä. Kyse on valinnasta. Se kertoo ennen kaikkea elintason noususta ja ihmisten arvostuksesta vapaa-aikaa kohtaan.

Tässä yhteydessä on todettava, että kyseessä on talousasiantuntijoiden näkemys koskien haasteita Euroopan taloustilanteessa. Euroopassa on näinä päivinä muitakin ongelmia, jotka kaipaavat huomiota. Talous ei korjaa kaikkea.

Historian kaikuja?

Rafael Donner kirjoitti vuonna 2018 julkaistussa kirjassaan Ihminen on herkkä eläin (Teos & Förlaget) seuraavasti: ”Max Weber, yksi sosiologian isähahmoista, kirjoitti kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalisimin henki, että ennen vanhaan oli vaikeaa saada ihmiset tekemään tarpeeksi töitä pelloilla, koska kutakuinkin kaikki pitivät aikaansa suuremmassa arvossa kuin rahaa.” Donner toteaa: ”Huvittava ajatus, joka nykypäivänä kuulostaa mahdottomalta.” Asiat ovat viime vuosina siis merkittävästi muuttuneet.

Vaikutukset onnellisuuteen

Nykyaikana esimerkiksi Suomessa arvostus rahan ja ajan välillä varmasti vaihtelee eri ikäryhmien ja elämäntilanteiden mukaan. Työ tuo paitsi taloudellista vakautta myös merkityksellisyyttä. On kuitenkin todettu, että erityisesti alle 45-vuotiaat arvostavat enemmän vapaa-aikaa, ja haluavat käyttää enemmän aikaa perheen, ystävien ja harrastusten parissa.

Hektisen työn ja jatkuvan stressin keskellä yhä useammin toivotaan enemmän vapaa-aikaa

Erään näkemyksen mukaan oma aika ja sen tuomat edut koetaan arvokkaammaksi ja palkitsevammaksi kuin se, mitä pelkän varallisuuden kasvattamisella voidaan saavuttaa. Vapaa-ajan puolesta puhuvat myös tutkimustulokset, joiden mukaan ihmiset, jotka arvostavat aikaa enemmän kuin rahaa, kokevat itsensä yleensä onnellisemmiksi kuin ne, jotka asettavat rahan etusijalle.

Donner kirjoittaa, että ihmiset haaveilevat oikeastaan menestyksestä, ja menestys voi tarkoittaa mitä tahansa, mutta mikä on parempi menestyksen mitta kuin raha? ”Muita objektiivisia mittaustapoja ei ole.” On todettava, että menestymistä ei siis nykyisin pidetä tärkeimpänä päämääränä.

Mitä minuun tulee, itse en ole koskaan tavoitellut sen suurempaa varallisuutta, mutta olen aikoinani nauttinut hyvistä tuloista. Tein nuorempana töitä liiankin kanssa. Palkka oli hyvä, mutta ei kuitenkaan vastannut työtuntien määrää. Tein jopa 80-tuntisia työviikkoja. Vapaa-aikaa oli niukalti ja silloinkin työasiat olivat monesti mielessä. Mutta myös menestystä silloisella työuralla oli.

Missä oikea ongelma?

Miten vaativien talouspuheiden yhteydessä pitäisi suhtautua siihen, että työuupumus on lisääntynyt merkittävästi? Yksi keskeisistä syistä uupumiseen on nimenomaan työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen. Se vaikeuttaa palautumista. Lisäksi työntekijöiltä odotetaan yhä enemmän tehokkuutta ja tuottavuutta. Vapaa-ajallaan moni on aivan puhki.

Yhteenvetona voi todeta vain, että vaikka työ on tärkeää, myös vapaa-aika ja elämänlaatu ovat keskeisiä arvoja. Ja toisaalta jotkut voivat väittää, että elämänlaatua voi parantaa rahalla. En usko, että se on pelkästään niin.

Voisikohan asian tiivistää ajatukseen kultaisesta keskitiestä? Sehän tarkoittaa filosofiassa tavoiteltua puoliväliä kahden ääripään, joista toinen edustaa liiallisuutta ja toinen puutteellisuutta, välillä. Miljoonasade-yhtyeen laulun sanoin: ”Tulkoon rakkaus, tulkoon rikkaus, jokaiselle tarpeen mukaan.”

Se, että ilman ei jäisi kukaan, kuten kappaleessa lauletaan, vaikuttaisi Euroopankin ongelmiin kattavammin, lisäten kaikkien osallisuuden kokemusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteiskunnassa. Näkyisikö se myös taloudessa?

Lasi paljastaa jotain juojasta

On myönnettävä, että olisi kiva juoda itsensä silloin tällöin hilpeälle juhlatuulelle. Ympärillä olisi kavereita, ja voisi nauttia olutta terassilla tai viiniä ravintolassa hyvässä seurassa.

Olut tarjoillaan sirossa lasissa.

Omassa alkoholinkäytössä oli pitkään vaihe, jolloin kohtuus oli kaukana. Viihdyin kapakoissa liiankin hyvin. Istuin lasin äärellä usein myös ilman seuraa.

En ole käyttänyt alkoholia kymmeneen vuoteen, sen jälkeen kun sairastuin alkoholiperäiseen vaikeaan sairauteen.

Viina alkoi virrata maassamme entistä vapaammin samaan aikaan, kun minulta meni pakon sanelemana korkki kiinni.

Kun alkoholilaki muuttui kevyemmäksi, tuli yökerhoille lupa jatkaa iltaa pidempään. Minä vihasin aina valomerkkiä. Se tuli joka kerta liian aikaisin.

Myös iloista tuntia sai alkaa mainostaa. Minulla oli ennen tapana kierrellä iltapäivisin eri kapakoissa kurkkaamassa oliko menossa happy hour, ja mitä tuoppi maksoi.

Lisäksi kauppoihin tuli uusia alkoholituotteita. Minulle aiheuttaa kateutta, kun joku kaupassa ostaa uudenlaisia juomia. Nyt erilaisia, entistä vahvempia, juomia tulee kauppoihin yhä lisää.

Alkoholista kieltäytyminen vaikeaa

Olen joutunut muutamissa tilanteissa kieltäytymään alkoholista. Luin eräästä artikkelista, että kaikkialla missä alkoholia käytetään, sillä on myös vahvoja sosiaalisia merkityksiä. Asiantuntija totesi, että alkoholista kieltäytyminen on vaikeaa, koska yhdessä juominen on vahva sosiaalisen yhteyden symboli. Juoman torjuminen tulkitaan helposti yhdessäolosta ja seurasta kieltäytymiseksi, artikkelissa kerrottiin.

En haluaisi erottua ravintolassa

Itse olen välttänyt kiusallisia tilanteita ottamalla alkoholitonta olutta. Alkoholittoman oluen valikoima on kasvanut sekä kaupoissa että ravintoloissa.

Alkoholittomat oluet ovat ravintoloissa pullossa tai tölkissä. Haluaisin, että juoma kaadettaisiin tuoppiin. Silloin kukaan ei huomaisi, että juon jotakin erikoisempaa olutta. Saan kuitenkin juoman kaadettuna piripintaan siroon jalalliseen lasiin. Se varmaan herättää muissa asiakkaissa ihmetystä. Mitä tuo sievistelee ja juo hienoja erikoisoluita, eikö hanakalja kelpaa?

Alkoholittomien oluiden valikoima on kasvanut.

Tietysti on muitakin juomia, joita raittiina oleva voi seurassa rennosti ottaa. Baarimikkoa voi pyytää tekemään hyvän alkoholivapaan drinkin. Minä taidan seuraavalla kerralla ottaa vaikka vain raikkaan appelsiinimehun jäillä. Kun sellaisen juoman saa korkeassa lasissa, ei siihen kiinnitetä huomiota.

Yhteenvetona voisi todeta, että jos haluaa vähentää alkoholin käyttöään tai jos jokin kerta kavereiden kanssa iltaa viettäessä ei vain halua ottaa, ei sitä pitäisi joutua selittelemään. Muiden olisi hyvä ymmärtää, että sen ei tarvitse tarkoittaa sen kummempaa, ja että seurasta ja yhdessäolosta voi silti nauttia.

Oikea mielen ja makujen juhla

Ihmisten kokemus arjesta vaihtelee. Yhdelle arki rutiineineen tuottaa tyytyväisyyttä, jopa onnea – toisenlainen persoonallisuus taas kaipaa uusia kokemuksia. Näin todettiin eräässä artikkelissa.

En malttanut odottaa, että pääsen grillaamaan.

Monelle luksus on enemmänkin aikaa ja kokemuksia kuin materiaa ja statusta. Minulle luksusta on ”ruokasauhut” lounaan jälkeen, pullakahvit iltapäivällä ja televisiosarjan uusi jakso alkuillasta.

Ennen talouteni romahtamista oli luksusta käydä joskus lounaalla ravintolassa. Mutta kyllä nälkä ja rahattomuus opettavat laittamaan ruokaa itse, sanottiin jossain. Itse kuitenkin pärjäilen viikolla lähinnä valmisaterioilla. Mutta viikonloppuisin innostun kokkailemaan.

Kirsi Kostamon kirjassa Hyvän mielen keittiö (Minerva, 2010) kerrotaan, että hyvän ruoan terveysvaikutukset alkavat jo sen valmistamisesta. ”Myönteinen, utelias ja avoin asenne ruoanlaittoon ja elämään tekee keittiössä puuhaamisesta kokonaisvaltaisen nautinnon, oikean mielen ja makujen juhlan.” On totta, että itse tehty ateria ilahduttaa.

Grilliherkkuja omassa keittiössä

Kokkaileminen on mieluisaa puuhaa viikonloppuisin. Monet keittokirjat tosin sisältävät liian monimutkaisia reseptejä. Niitä pitää hieman yksinkertaistaa. Mutta onnistun yleensä valmistamaan ihan herkullisia aterioita.

Tänään avaan ”grillikauden” valmistamalla – tosin pannulla – grillimarinoituja fileepihvejä. Tänään pihvien kanssa on mustapippuri-grillisalaattia.

En malttanut odottaa niin kauan, että pääsen grillaamaan kesällä. Matkustan kesällä lomailemaan pieneen kauniiseen maalaiskuntaan, jossa ennen asuin muutamia vuosia, ja jossa minulla on paljon kavereita. Moni kaveri kutsuu minut kesäisin grillaamaan ja viettämään iltaa.

Nakkikioskien mättöherkut maistuivat

Muistan kuinka Helsingissä asuessani oli mahtavaa päästä yökerhosta valomerkin jälkeen snägärille. Tuplaporilainen kylmällä maidolla maistui kertakaikkisen hyvältä kaiken kaljan, drinkkien ja sikarien jälkeen.

Helsingin ravintoloissakin oli hienoa kiertää. Kun hengailin erään tanssinopettajan kanssa, suostuin syömään ravintolassa päivästä toiseen kasvispizzoja tai paputortilla-annoksia, ja nekin puoliksi, koska hän oli pieniruokainen. Minulla olisi ollut etenkin krapulapäivinä kauhea nälkä, ja ruokalistalla olisi ollut pihviannoksia. Erään tutkimuksen mukaan miehet syövät enemmän istuessaan naisen seurassa tehdäkseen vaikutuksen.

Rauhallinen ateriahetki kiireisenä arkenakin

Kiireetön syöminen myös arkena on tärkeää. Lääkäri Pippa Laukka kirjoitti kolumnissaan, että useat voisivat paremmin, jos panostaisivat rauhalliseen ateriahetkeen ja tietoiseen syömiseen. Kannattaa siis tehdä päivän terveysteko ja nauttia hitaasta lounaasta.

Lukemassani artikkelissa todettiin, että suurin osa ihmisen elämästä on väistämättä arkea. ”Koska arjen kanssa on kuitenkin elettävä, onhan siitä syytä tehdä itselleen myös mahdollisen mukavaa”, artikkelissa neuvottiin. ”Arjen onnessa voi olla kyse niinkin pienistä asioista, kuin mihin huomionsa kiinnittää ja suuntaa.”

Mukavuus on pienissä hetkissä. Terapeutti, kouluttaja ja kirjailija Tommy Hellsten on todennut, että ihminen tarvitsee iloitakseen yllättävän vähän.