Ainekset iloon saattavat välillä olla loppu, mutta niitä saa lisää. Entä miksi suomalaiset ovat niin onnellisia? Uutinen siitä, että Suomi sijoittuu onnellisuustutkimuksessa jälleen ykköseksi, saa monet suomalaisetkin aina naurahtamaan ja ihmettelemään, ketkä tutkimuksiin oikein vastaavat. Monet tyytyväisyyteen liitettävät asiat ovat meille kuitenkin aika itsestään selviä.
Onnellisia hetkiä.
Uutinen maailman onnellisimmasta maasta voi tuntua yhteiskunnan monien ongelmien valossa jopa harhaanjohtavalta. Olemme olleet pitkään ikävien tosiasioiden suossa. Monista onnellisuustutkimuksen tulokseen vaikuttavista osatekijöistä voidaan kuitenkin ainakin yleisellä tasolla olla samaa mieltä.
Lähitapiolan pääekonomisti Hannu Nummiaro selvitti vastikään, miksi suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa. Yksi syy on hänen mukaansa varakas valtio ja toinen on tasa-arvoisuus.
Onnellisuudesta kaksi kolmasosaa selittyy bruttokansantuotteen tasolla. Ekonomisti sanoo, että naurua ja iloa voi olla kaikkialla, mutta rikkaissa maissa on helpompi olla onnellinen.
Onnellisuutta lisää myös se, että ihmiset voivat tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja vapaasti ja mahdollisuudet ovat yhdenvertaisia.
Onnellisuus korostuu
Entä henkilökohtaisen onnen tavoittelu? Jos haluamme jatkuvasti menestyä ja olla onnellisia, siitä voi tulla monenlaisia ongelmia.
Helsingin Sanomien kolumnissa kysyttiin, miksi Suomessa on niin paljon masennusta. Johtuuko masennuksen lisääntyminen siitä, että onnellisuutta korostetaan liikaa? Onnellisuudesta on tullut elämän tärkein päämäärä, ja sitä tavoitellessaan moni masentuu, kirjoituksessa todettiin.
Emeritusprofessori ja tietokirjailija Timo Airaksinen kirjoittaa kirjassaan Halun vallassa – Onnellisuutta etsimässä, että ihmiset haluavat jatkuvasti jotain. ”Halujen taustalla on pyrkimys onnellisuuteen. Mutta jos ihminen saa kaiken mitä haluaa, tuleeko hänestä onnellinen, vai löytyykö seuraava halu heti nurkan takaa?”
Minusta suomalaisten onnellisuus syntyy pikemminkin vähemmästä kuin siitä, että pitäisi saada kaikkea mahdollista. Onni on enemmän mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä.
Menestymistä onnellisuustutkimuksessa voi selittää sekin, että monen mielestä kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Riittävän hyvä voi riittää.
Onnellisuudelle on löydetty yhteisiä tekijöitä. Tärkeimpiä ovat läheiset ihmissuhteet, mielekäs tekeminen – työssä tai harrastuksissa – sekä terveys ja hyvinvointi. Minä menetin epäterveellisen ja alkoholin sävyttämän elämäntapani vuoksi pitkäksi aikaa kaikki nämä onnellisuuteen liittyvät asiat.
Nykyihmisen ongelma on usein se, että emme elä tässä hetkessä. Mielessä pyörivät menneisyyden murheet tai tulevaisuuden huolet. Onnellisia ihmisiä yhdistää kyky olla kiitollinen ja elää hetkessä.
Nautintojen perässä
Entä sitten nautinto? Onko se onnen aihe vai onko se jo itsessään onnea? Timo Airaksinen pohtii teoksessaan Onnellisuuden opas: ”Elämän laatua yritetään kohottaa virkistäytymällä ja huvittelemalla. Elleivät huvit tee onnelliseksi, mikä sitten?”
Minulla oli takavuosina vaihe, jolloin innostuin huvittelemaan. Matkustelin ja juhlin vieraissa kaupungeissa. Koin paljon uutta ja ihmeellistä. Onni oli saavutettavissa, mutta vain hetkittäin. Onnellisuuden tunne katosi yhtä nopeasti kuin syntyi, ja sen jälkeen kaikki oli taas ennallaan.
Paheita seurasi katumus. Lisäksi olin rahoittanut onnenseikkailuni lainarahalla ja velkaantunut.
Timo Airaksisen mukaan onnellisuutta tuovat nautinto, mielihyvä, halujen tyydyttäminen ja itsensä toteuttaminen erilaisissa elämänprojekteissa.
Huono tavoite?
Kirjailija ja filosofi Frank Martela on puolestaan korostanut, että elämällä voi olla monia päämääriä. Kun tiedostamme elämän rikkauden ja yhteyden toisiin ihmisiin, elämä saa merkityksen.
Martelan mukaan onnellisuus on jonkin arvokkaan saavuttamisesta syntyvä sivutuote, ei elämän varsinainen päämäärä. ”Siksi henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelu on huono vastaus kysymykseen, mikä tekee elämästämme aidosti arvokkaan ja merkityksellisen.”
Minä korostaisin silti miellyttävien kokemusten merkitystä. On tärkeää tuntea tyytyväisyyttä, aitoa iloa ja kiitollisuutta. Menestyksen tavoittelu elämän päämääränä ei kuitenkaan ole järkevää.
Aikoinaan en tehnyt nousujohteista työuraani menestyksen vuoksi, vaan nautin itse tekemisestä. Sain jatkuvasti uusia vastuualueita ja päädyin johtotehtäviin. Työuupumus pudotti minut korkealta, ja jouduin jättämään mieluisan työni. Tuota työn tuomaa merkityksellisyyden tunnetta kaipaan joskus edelleen.
Länsimaissa onnellisuus on vahva normi. Kirjailija George Orwell tiivisti asian näin: ”Ihmiset voivat olla onnellisia vain silloin kun eivät oleta että elämän tarkoitus on onnellisuus.”
Ilon löytäminen
Elämässä ilon löytäminen voi välillä tuntua vaikealta. Joskus se vaatii tietoisesti työtä ja pientä ponnistelua.
”Ilo pidentää ikää, suru aiheuttaa sairauksia.” Voin olla tämän kiinalaisen viisauden kanssa samaa mieltä. Minä ryyppäsin pitkään suruun, ja se puolestaan johti sairastumiseen.
Muistan yhden synkän hetken lähikuppilassa yli kymmenen vuoden takaa. Olin asunut uudella paikkakunnalla, isossa kaupungissa, vasta vuoden. Istuin yksin nurkkapöydässä, ja kaljatuopin sijaan edessäni oli lasi limsaa. Salin toisella puolella nuorten miesten ja naisten porukka jutteli ja nauroi kovaan ääneen. Olin itsekin ollut monissa porukoissa se, joka naurattaa muita.
Olin sairastunut alkoholiperäiseen sairauteen ja raitistunut pakon edessä. Uudessa elämäntilanteessa olin lukenut kirjoja, joiden piti vahvistaa myönteisyyttä ja auttaa löytämään iloa. Hyvän mielen kirjat saivat minut kuitenkin lähinnä tuntemaan, että elämästäni puuttui jotain olennaista. Mietin, eikö ilo ollut lähimaillakaan siinä maailmassa, jossa itse kuljin niin totisena.
Psykologi Tony Dunderfelt käsittelee kirjassaan Ilon psykologia ilon syntymistä. Kirjassa todetaan, että tietoinen pyrkimys iloon tarkoittaa myönteisen ajattelun harjoittelua, kiitollisuuden ilmaisemista, itsestä huolehtimista ja tärkeiden ihmissuhteiden vaalimista.
Kuvittelin vuosien ajan, että pienessä hiprakassa elämä oli niin iloista kuin mahdollista. Se oli väärä käsitys. Kun katson taaksepäin, huomaan, että riippuvuus nakersi aitoa iloa.
Psykologi kirjoittaa: ”On helppoa olla iloinen, kun elämän perusasiat ovat kunnossa ja arjessa sen lisäksi silloin tällöin tapahtuu kivoja yllätyksiä.”
Kirjailija Pentti Haanpää tiivisti asian näin: ”Ihmisenhän on opittava sieppaamaan ilonsa pienistä ja turhista, jotta hänen elämällään olisi makua.”
Palaan vielä siihen, yli kymmenen vuoden takaiseen, hetkeen. Katselin kuppilan ikkunasta ulos. Kevät oli tulossa, mutta minusta tuntui, että kaikki oli pysähtynyt. En löytänyt ilonaiheita.
Join limsalasin tyhjäksi. Nuorten porukan puolelta kuului mekastusta, itkunsekaista huutoa ja kiroilua. Laseja putosi lattialle ja särkyi. Siellä oli siis ilo ylimmillään.
