Kirja-arvio. On todettu, että Cheek muutti Suomen musiikkihistoriaa. Minulta tämän vuonna 2018 uransa lopettaneen rap-artistin musiikki meni melkein kokonaan ohi. Jare Henrik Tiihosen kirja Missio vai Mielenrauha on kuitenkin kiinnostava. Sekin on Cheekin levyjen tavoin ollut myyntimenestys.
Kannen kuva: Jonas Lundqvist.
Jare Henrik Tiihonen, Oskari Saari: JHT – Missio vai mielenrauha (WSOY, 2025).
Cheek solmi ensimmäisen levytyssopimuksen vuonna 2003. Hän julkaisi urallaan yhdeksän studioalbumia. Räppäri saavutti kolme kultalevyä, kaksi platinalevyä ja kolme multiplatinalevyä. Hänet palkittiin 15 Emma-palkinnolla.
Hype Cheekin ympärillä oli kuulemma ennenkuulumattoman isoa. Cheek oli kaikkialla, mutta hänen musiikkinsa ei tavoittanut minua.
Kuuntelen paljon radiota, mutta en pistänyt merkille Cheekin biisejä koko hänen uransa aikana. Ehkä kuulin Sokka irti -nimisen ja jonkin muunkin kappaleen, mutta ne eivät herättäneet minussa innostusta. Cheekin uraa kuitenkin rakennettiin niin, että artistin piti näkyä ja kuulua kaikkialla.
Jare Tiihonen kertoo kirjassaan biisien tekemisestä. Ihmettelen miksi kappaleiden viimeistely vaati jopa väkinäiseltä tuntuvaa hiomista. Eivätkö biisit syntyneet luontevammin – niin, että ne alkoivat heti toimia? Sellaisista minun mielestäni tulee helpommin hittejä.
Menestyksen hinta
Oman mission toteuttamisen maaniset vuodet olivat siis tuoneet Jare Tiihoselle valtaisan menestyksen, mutta niiden hinta oli ollut hyvinvoinnin kannalta kova. Nykyisin hienostoalueella asuva Tiihonen tavoittelee mielenrauhaa muun muassa meditoimalla ja käymällä terapiassa.
Toisaalta hänellä on mielestäni henkisesti ja taloudellisesti perin vaativa harrastus – hän nimittäin tekee isoja bisnessijoituksia, ja on tullut joskus jopa huijatuksi. Rikas mies inhoaa sähköpostien lukemista ja laskujen maksamista.
Tiihosen kirjan keskeinen sanoma on seuraavanlainen: ”Se mikä on hyväksi menestymiselle, on usein haitaksi mielelle.” Voin jakaa tämän huomion. Itse etenin nuorempana nopeasti työurallani johtotehtäviin näkyvälle paikalle, mutta maksoin menestymisestä lopulta niin, että mielenterveys heikkeni.
Mutta kirjassa pohditaan, voisivatko menestys ja mielenrauha sittenkin olla olemassa yhtä aikaa.
Muutoksen välttämättömyys
Tiihonen korostaa, kuinka muutos on välttämätöntä. ”Jos vastustaa muutosta, vastustaa samalla omaa kasvua.” Ole se miksi sinun pitää tulla, Tiihonen opastaa. ”Brändi ei ole rooli jonka valitset, se on totuus, jonka uskallat elää.” Tätä ihmettelen, sillä olihan Cheek Tiihoselle rooli. Ja eihän minun mielestäni tavallisen ihmisen sentään pidä brändätä itseään. Tai saatan olla väärässä.
Vaikka Cheekin levyjä myytiin huimia määriä, saattoi hän saada myös sellaista palautetta, että jotkin albumit olivat vain kaupallista paskaa. Cheek ei tällaisten ihmisten puheista välittänyt vaan päätti näyttää ja menestyä yhä enemmän.
Markkinointi puolestaan toteutettiin aina taitavasti ja hyvin laskelmoidusti niin, että esimerkiksi 15 konsertin jäähallikiertue varmasti myytiin loppuun. Tiihonen kuitenkin korostaa, että jos markkinointi on toteutettu täydellä sydämellä, se ei ole ulkopuolinen lisä, vaan osa kokonaiskuviota.
Cheek oli perfektionisti. Artisti oli hyvin tarkka siitä, miten keikat toteutettiin. Lavashow oli mahtipontinen. Energian artistin ja yleisön välillä piti olla kohdallaan. Fanien oli saatava rahoilleen vastinetta. Arvostan tätä työasennetta.
Suorasukaisia oppeja
Missio vai mielenrauha oli viime vuoden kolmanneksi myydyin kirja Suomessa. Täytyy sanoa, että kirja onkin hyvin mielenkiintoinen.
Vaikka kirjassa on isojakin pohdintoja, on sen tunnelma leppoisa. Kirjan kohokohtia ovat esimerkit niistä tekijöistä, joiden avulla menestys rakentui.
Voin suositella kirjaa. Siinä pohditaan mitä huipulle nouseminen ja siellä pysyminen vaatii. Tiihonen jakaa uransa varrelta ja sen jälkeen kertyneet oppinsa menestymisestä varsin suorapuheisesti. Osa neuvoista onkin sellaisia, jotka ovat mahdollisia vain taiteilijalle, kuten: tee aina niin että jotain vituttaa.
Esseeblogi 