Miksi ihmiset rakastavat listoja?

Erilaiset listat ovat kuin pieniä lupauksia järjestyksestä. Listat myös rauhoittavat. Itselläni on erikoinen tapa tehdä joitakin listoja. Ihmiset laativat työssä ja vapaalla monenlaisia tehtävälistoja. Jopa huolia listataan. Verkossa taas on paljon listojen muotoon kirjoitettuja juttuja, jotka keräävät lukijoita.

Käytän listojen tekemiseen edelleen kynää ja paperia.

Voi todeta, että ihmiset rakastavat valmiiksi tehtyjä listoja. Lista on tapa vakuuttaa itselleen, että maailma on hallittavissa edes hetkiseksi.

Itselleni listat antavat tunteen edistymisestä. Jokainen ruksi tai yliviivaus valmiiksi saadusta tehtävästä tuottaa mielihyvää.

Lista tekee näkymättömästä näkyvää: ajatus muuttuu konkreettiseksi.

Esimerkiksi toimistotyössä on myös yhteisiä To Do -listoja ja -sovelluksia.

Listat vapauttavat aivoja

Kun asiat on kirjoitettu ylös, ne eivät enää pyöri mielessämme. Lista toimii ulkoisena kovalevynä: se kantaa puolestamme.

Lista voi olla myös tapa lykätä tekemistä. Ikään kuin ”kirjoitan listaa, jotta voin aloittaa huomenna.”

Itse teen listoja monenlaisista asioista. Listaan asioita useamman kerran päivässä. Tykkään kirjoitella asioita ylös ranskalaisilla viivoilla ruutupaperille. En ole tottunut listaamaan asioita puhelimeen, vaikka se voisi olla erilaisilla sovelluksilla kätevääkin. Mutta ruutuvihkoa on mukava pitää pöydällä. Siihen on helppo myös lisätä mieleen tulevia ideoita tai tehtäviä, jotka liittyvät johonkin kokonaisuuteen.

Omintakeiset ostoslistat

Itse teen kauppalistoja, vaikka minulla on yleensä tapana käydä kaupassa hakemassa monesti vain päivittäisiä tuotteita, jotka muistaisin ilman lappuakin. Mutta ainakin viikonloppuisin lista on tehtävä tarkemmin, kun innostuu kokkailemaan jotain erityisempää ja monipuolisempaa ateriaa.

Kun olen lähdössä kauppaan, teen ostoslistaa myös hieman erikoisella tavalla. Kirjoitan ostettavia tuotteita ylös, ja laitan perään arvion siitä paljonko ne maksavat. Esimerkiksi hedelmät tai irtokarkit ovat sellaisia, joiden hinnan yritän arvioida etukäteen. Vaaka sitten näyttää, kuinka hyvin osasin arvioida. Lasken hinnat paperilla yhteen, ja arvioin kuinka paljon kaupassa kuluu rahaa.

Kun tulen kaupasta ja laittelen ostoksia kaappeihin, lasken kuinka tarkkaan olin osannut hinnat arvioida. Melko usein ostosten yhteissumma kuitissa vastaa kutakuinkin sitä, mitä olin etukäteen arvioinut ja laskenut.

Minulle tuli yllätyksenä, että kauppaketjuilla on jopa omia ostoslistasovelluksia. Niinpä tietysti. En tiedä helpottaisiko sellainen ostosten tekemistä kaupassa. En haluaisi kulkea hyllyjen välissä katse kännykässä.

Juttuja listojen muodossa

Media tekee paljon listojen muodossa kerrottuja juttuja. Esimerkiksi: ”5 kotityötä, jotka kannattaa tehdä pakkasella.” ”3 asiaa, joita tujussa flunssassa ei missään nimessä saa tehdä.” ”10 kirjaa, jotka kannattaa lukea nyt.”

Tällaiset jutut tuntuvat olevan suosittuja. Tämän tyyppisiä otsikoita on paljon luetuimpien juttujen listauksissa. Ne ovatkin selkeitä ja konkreettisia. Lisäksi tällaisista jutuista saa muodostettua hyviä niin sanottuja klikkausotsikkoja.

Huolien listaaminen?

Lista on yhtä aikaa arkinen ja yllättävän intiimi: se paljastaa, mitä pidämme tärkeänä.

Huomasin jossain suosituksen pitää jopa erityistä huolilistaa. Siihen pitäisi merkitä mielessä olevat huolet, jotta ne eivät olisi kaiken aikaa mielessä vaan niihin voisi palata kun on aikaa – esimerkiksi iltaisin, jolloin voi pitää erityisen huolihetken, jolloin voi murehtia mielessä olevia huolia ja huonoja asioita.

En tiedä onko tällainen järkevää. Itselleni ainakaan tällainen ei sovi. Huolet saattavat unohtua tai tulla ratkaistua sitä mukaa, kuin niitä tulee mieleen. Onko niiden murehtimiseen hyvä suoda niukkaa vapaa-aikaa? Arki-illat olisi mielestäni parasta pyhittää rentoutumiselle ja miellyttävälle tekemiselle.

Arjen haaveita

Yleisesti voisi todeta, että lista ei kerro vain siitä, mitä pitää tehdä, vaan myös siitä, millaisia haluamme olla. Pieniä arjen haaveitakin voi merkitä ylös.

Voi listata sellaisia asioita kuten: käy useammin kävelyllä, lue enemmän, tapaa kavereita. Voi siis listata päämääriä hyvistä ja tavoiteltavista asioista.

Esimerkiksi aamulla kirjoitettu lista tärkeistä asioista ei ole vain muistilappu. Se voi olla myös pieni kartta kohti parempaa päivää.

Cheekin musiikki ei tavoittanut

Kirja-arvio. On todettu, että Cheek muutti Suomen musiikkihistoriaa. Minulta tämän vuonna 2018 uransa lopettaneen rap-artistin musiikki meni melkein kokonaan ohi. Jare Henrik Tiihosen kirja Missio vai Mielenrauha on kuitenkin kiinnostava. Sekin on Cheekin levyjen tavoin ollut myyntimenestys.

Kannen kuva: Jonas Lundqvist.

Jare Henrik Tiihonen, Oskari Saari: JHT – Missio vai mielenrauha (WSOY, 2025).

Cheek solmi ensimmäisen levytyssopimuksen vuonna 2003. Hän julkaisi urallaan yhdeksän studioalbumia. Räppäri saavutti kolme kultalevyä, kaksi platinalevyä ja kolme multiplatinalevyä. Hänet palkittiin 15 Emma-palkinnolla.

Hype Cheekin ympärillä oli kuulemma ennenkuulumattoman isoa. Cheek oli kaikkialla, mutta hänen musiikkinsa ei tavoittanut minua.

Kuuntelen paljon radiota, mutta en pistänyt merkille Cheekin biisejä koko hänen uransa aikana. Ehkä kuulin Sokka irti -nimisen ja jonkin muunkin kappaleen, mutta ne eivät herättäneet minussa innostusta. Cheekin uraa kuitenkin rakennettiin niin, että artistin piti näkyä ja kuulua kaikkialla.

Jare Tiihonen kertoo kirjassaan biisien tekemisestä. Ihmettelen miksi kappaleiden viimeistely vaati jopa väkinäiseltä tuntuvaa hiomista. Eivätkö biisit syntyneet luontevammin – niin, että ne alkoivat heti toimia? Sellaisista minun mielestäni tulee helpommin hittejä.

Menestyksen hinta

Oman mission toteuttamisen maaniset vuodet olivat siis tuoneet Jare Tiihoselle valtaisan menestyksen, mutta niiden hinta oli ollut hyvinvoinnin kannalta kova. Nykyisin hienostoalueella asuva Tiihonen tavoittelee mielenrauhaa muun muassa meditoimalla ja käymällä terapiassa.

Toisaalta hänellä on mielestäni henkisesti ja taloudellisesti perin vaativa harrastus – hän nimittäin tekee isoja bisnessijoituksia, ja on tullut joskus jopa huijatuksi. Rikas mies inhoaa sähköpostien lukemista ja laskujen maksamista.

Tiihosen kirjan keskeinen sanoma on seuraavanlainen: ”Se mikä on hyväksi menestymiselle, on usein haitaksi mielelle.” Voin jakaa tämän huomion. Itse etenin nuorempana nopeasti työurallani johtotehtäviin näkyvälle paikalle, mutta maksoin menestymisestä lopulta niin, että mielenterveys heikkeni.

Mutta kirjassa pohditaan, voisivatko menestys ja mielenrauha sittenkin olla olemassa yhtä aikaa.

Muutoksen välttämättömyys

Tiihonen korostaa, kuinka muutos on välttämätöntä. ”Jos vastustaa muutosta, vastustaa samalla omaa kasvua.” Ole se miksi sinun pitää tulla, Tiihonen opastaa. ”Brändi ei ole rooli jonka valitset, se on totuus, jonka uskallat elää.” Tätä ihmettelen, sillä olihan Cheek Tiihoselle rooli. Ja eihän minun mielestäni tavallisen ihmisen sentään pidä brändätä itseään. Tai saatan olla väärässä.

Vaikka Cheekin levyjä myytiin huimia määriä, saattoi hän saada myös sellaista palautetta, että jotkin albumit olivat vain kaupallista paskaa. Cheek ei tällaisten ihmisten puheista välittänyt vaan päätti näyttää ja menestyä yhä enemmän.

Markkinointi puolestaan toteutettiin aina taitavasti ja hyvin laskelmoidusti niin, että esimerkiksi 15 konsertin jäähallikiertue varmasti myytiin loppuun. Tiihonen kuitenkin korostaa, että jos markkinointi on toteutettu täydellä sydämellä, se ei ole ulkopuolinen lisä, vaan osa kokonaiskuviota.

Cheek oli perfektionisti. Artisti oli hyvin tarkka siitä, miten keikat toteutettiin. Lavashow oli mahtipontinen. Energian artistin ja yleisön välillä piti olla kohdallaan. Fanien oli saatava rahoilleen vastinetta. Arvostan tätä työasennetta.

Suorasukaisia oppeja

Missio vai mielenrauha oli viime vuoden kolmanneksi myydyin kirja Suomessa. Täytyy sanoa, että kirja onkin hyvin mielenkiintoinen.

Vaikka kirjassa on isojakin pohdintoja, on sen tunnelma leppoisa. Kirjan kohokohtia ovat esimerkit niistä tekijöistä, joiden avulla menestys rakentui.

Voin suositella kirjaa. Siinä pohditaan mitä huipulle nouseminen ja siellä pysyminen vaatii. Tiihonen jakaa uransa varrelta ja sen jälkeen kertyneet oppinsa menestymisestä varsin suorapuheisesti. Osa neuvoista onkin sellaisia, jotka ovat mahdollisia vain taiteilijalle, kuten: tee aina niin että jotain vituttaa.

Juustokakun makuisia karkkeja

Kauppojen karkkihyllyihin tulee kaiken aikaa uudenlaisia makeisia. Uusien karkkien kehittelyssä tuntuu olevan vain mielikuvitus rajana. Nyt huomasin kuinka lähimarketissa oli laitettu esille hyvin erikoisilta tuntuvia uutuusmakeisia. Karkkipussissa luki: Herkkuhetki Aakkoset. Uutuus.

Herkullista New Yorkin juustokakkua.

Aakkoset on makeisklassikko, joka on ollut myynnissä Suomessa vuodesta 1970 lähtien. Se on yksi suosituimmista karkeista. Ne kuuluvat kauppojen myydyimpien makeisten joukkoon.

Kuten tiedetään, Aakkosia on useita erilaisia sekoituksia. On tarjolla ainakin salmiakkiaakkosia, hedelmäaakkosia, sirkusaakkosia ja choco-aakkosia. Nyt on siis myös uutuusaakkosia – karkkipussi nimeltään Herkkuhetki.

Erikoinen karkkielämys

Uudessa Aakkoset-pussissa on sekoitus erimakuisia viinikumimakeisia. Tuntuu uskomattomalta, mutta on peräti juustokakku-, kaurakeksi- ja browniekarkkeja. Browniehan on amerikkalainen suklainen leivos. Lisäksi pussissa on karamellipähkinä-, karamelli- ja lakritsimakeisia.

Pitihän se uutuuskarkkeja ostaa. Kun sitten illalla olin avannut pussin, ja maistanut muutaman karkin, olivat ne hyvin äkkimakeita. Kun olin syönyt kymmenkunta karkkia, tuli niin äklö ja täysi olo, että ikään kuin olisi tosiaan syönyt pari oikeaa leivosta. Ei karkin pitäisi olla näin äitelää, mietin.

On mainittava, että en itse niin pidä juustokakusta. Olen syönyt kakkua joissakin tilaisuuksissa, mutta en nyt osaa sanoa onko tässä uutuuskarkissa lainkaan samaa makua. Mutta eihän pieni karkki ainakaan tunnu suussa samalta kuin kahvilusikallinen kuohkeaa kakkua.

Mutta kyllä tämäkin uusi makeispussi varmasti tulee syötyä vähitellen tyhjäksi.

Pullan makuisia keksejä

Olen aiemmin esittänyt blogissani mielipiteeni kauppojen keksivalikoimasta.

Totesin, että mielestäni eri makuisia keksejä on aivan liikaa. Kysyin, miksi nykyään on esimerkiksi niin paljon keksejä, jotka maistuvat suklaapatukoilta. Pienessäkin kaupassa on pitkät hyllyt täynnä erilaisia pikkuleipiä.

Kirjoitin kuinka keksit eivät ole yhtä hyvänmakuisia kuin suklaapatukat. Mieluummin sitä syö suussa sulavaa suklaata kuin järsii kuivaa ja kovaa keksiä, jonka maku etäisesti muistuttaa omaa suosikkipatukkaa.

Rapeita Twix-keksejä pehmeällä kinuskisisuksella. Ei kovin hyviä.

Ihmettelin aiemmassa kirjoituksessani, miksi eivät riitä tavalliset keksit. Mieleisensä karkin voisi ostaa erikseen.

Uusin ihmetyksen aihe oli korvapuustin makuinen keksi, jota en kuitenkaan ollut maistanut. Mutta eiköhän korvapuustissa saa nauttia nimenomaan siitä, että se on tuore ja pehmeä, kirjoitin. Ihmettelin, kuka haluaisi tarjota vieraalleen kahvin kanssa tällaisia keksejä.

Päättelin, että ilmeisesti tällaisille pikkuleiville on niin paljon kysyntää, että hyvin eriskummallisia keksejä kannattaa kehitellä kaiken aikaa lisää.

Ja nyt on siis toisinkin päin: peräti kaurakeksin makuinen karkki. Kaikkea sitä.

Näin kävi minun herkkulakolle

Osalla suomalaisista on meneillään alkoholiton tai sokeriton tammikuu. Mutta onko kuukauden mittaisesta ryhtiliikkeestä hyötyä? Minä katson, että kuukauden tauko ei paljon paina, jos muutoin ryypiskelee tai mässäilee liiaksi.

Karkit tauolle kuukaudeksi?

Asiantuntija totesi Ylen haastattelussa, että elimistö hyötyy aina, kun sitä kuormitetaan normaalia vähemmän esimerkiksi alkoholilla tai sokerilla.

Alkoholiton jakso näkyy ainakin maksassa. Maksa reagoi nopeasti juomiseen ja syömiseen. Reaktiot ovat nopeita molempiin suuntiin. Maksa esimerkiksi rasvoittuu nopeasti, mutta rasva myös lähtee nopeasti.

”Hyvä omatunto”

Kun olen itse pitänyt menneinä vuosina tipattomia kuukausia, on niistä ollut paljon hyötyä: parempi mieliala ja parempi unenlaatu sekä painon lasku.

Onko tipaton tammikuu jopa itsepetosta? Ostetaanko sillä ”hyvää omaatuntoa?”

Tipaton tammikuu antaa parhaimmillaan mahdollisuuden tarkastella omaa suhdetta alkoholiin. Se voi paljastaa, kuinka automaattista juominen on. Moni huomaa, ettei alkoholi olekaan niin välttämätöntä – ainakaan arjessa.

Itselläni oli aikoinaan huono tapa piipahtaa pubissa parilla oluella työpäivän jälkeen. ”Stressikaljalla” oli negatiivinen vaikutus muun muassa unenlaatuun.

Pysyvien tapojen merkitys

Moni ryhtyy tammikuussa myös ankaralle laihdutuskuurille.

Se ei asiantuntijan mukaan välttämättä kannata, koska itsensä syyllistäminen ja ruoskiminen ei ole psykologisesti hyvä asia kenellekään.

Pienet pysyvät muutokset ovat tärkeämpiä kuin lyhyt kuuri.

Asiantuntija suositteleekin hyvien elintapojen rakentamista, joita voi jatkaa.

Haasteelliset herkut

Moni pitää myös herkkulakkoa. Sekin näkyy maksassa ja myös verensokerissa. Jos sokeria tulee selvästi aiempaa vähemmän, maksan rasva pienenee.

Kuukauden lakko ei riitä jos 11 kuukautta syö herkkuja liikaa.

En itse ole käyttänyt alkoholia yli kymmeneen vuoteen, mutta makean syötävän kanssa minulla on jopa pieni ongelma. Herkut alkoivat maistua enemmän, kun jätin kaljan juomisen. Karkit on minun pysyvä terveyshaasteeni.

Karkkilakkoni ei tänä vuonna pitänyt. Tuli ostettua viikonlopuksi makeisia. Kuljin lähimarketissa tuttua reittiä, laitoin ostoskoriin tuttuja tuotteita. Ja kun tiesin, että minulla ei ole viikonlopuksi mitään sovittuja menoja, vaan luvassa on koti-iltoja, astelin ensimmäistä kertaa tänä vuonna karkkihyllyjen luokse.

Kun purin kotona ostoskassia, hieman ihmettelin, kuinka paljon karkkia olin ostanut. Päätin, että karkit saisivat riittää koko loppukuuksi.

Tavoitteena oli olla ilman karkkia ainakin vuoden ensimmäinen kuukausi. Laitoin makeiset kaappiin. Niin, etteivät ne houkuttelisi pöydällä.

Muutos on mahdollinen

Onnittelen kaikkia, joilla alkoholipitoiset juotavat tai liian sokeripitoiset syötävät ovat jääneet ainakin tammikuussa pois.

Parhaimmillaan siitä tulee alku jollekin pysyvämmälle. Sille, että hieman katsoo nautiskelua hyvien elintapojen näkökulmasta eli mitä arkena syö ja juo.

Mutta itseään ei pidä syyllistää tai vaatia itseltään liikoja. Tammikuu voi siis olla tipaton tai herkuton, mutta sen ei pidä olla armoton ja iloton.

Keskitalvi voi yllättää lempeydellään

Talvi muistuttaa, että kaikkea ei voi hallita. Pakkasessa ihminen huomaa, että pienetkin asiat ovat suuria. Kylmyys opettaa kärsivällisyyttä. Talvi on rehellinen vuodenaika. Pakkasessa ihminen huomaa, mitä oikeasti tarvitsee.

En usko et on kesä kaukana…

Joskus ihminen tarvitsee vain kupillisen kahvia ja villasukat. Kotona ikkuna toimii rajapintana: Pakkasen purevuus ulkona ja villahuovan lempeys sisällä.

Kaikenlaista harmia

Kylmyys paljastaa olennaisen: mikä jäätyy, mikä kestää? Talviset sääolosuhteet voivat aiheuttaa paljon harmia. Kova pakkanen hankaloittaa esimerkiksi junien kulkua. Sakea lumisade taas haittaa tieliikennettä. Sekin osataan kertoa, että jään kertyminen merellä alusten rakenteisiin on kohtalaista.

Tänä talvena on ollut kylmää Etelä-Suomea myöten, ja pohjoisessa on annettu usein varoituksia kireästä pakkasesta.

Omasta mielestäni talvessa kenkkumaista on voimakas tuuli, joka lisää pakkasen purevuutta. Myös liukkaus on ikävää.

Mutta tärkein kestää. Kuten Miljoonasade laulaa: Tulkoon vaan silmitön talvi / Hyytyköön maa / Rakkauden riepuun me / Kietoudutaan.

Pienikin lämpö

Pakkasen keskellä pienikin lämpö tuntuu suurelta. Muistan kuinka lapsena harrastin jääkiekkoa, ja kuinka sitä pelattiin ulkojäillä. Kaupungissa ei ollut vielä jäähallia. Pakkasta saattoi harjoitusten aikana olla viisitoista astetta.

Tekojääkaukalon vieressä sijaitsi pieni kioski, josta sai ostaa kuumaa marjamehua. Kylläpä se maistui ja lämmitti.

Rasittava vaiva

Pakkasaamuissa on jotain koomista todellisuutta. On muistettava kerrospukeutuminen. Kylmyys käy kuitenkin myös poskiin.

Kaupunkien kaduilla, joita ei ole ehditty auraamaan, on talsittava lumessa eteenpäin. Julkista liikennevälinettä, joka tuntuu olevan aina myöhässä, saa odotella pysäkillä hytisten. Omaa autoa voi joutua kaivamaan lumesta. Joinakin päivinä ruuhkassa ja kiireessä talvi voidaan nähdä vain rasittavana vaivana.

Talven henkinen puoli

Jossain todettiin, että talvi on myös toivoa: jokainen päivä vie kohti valoa. Mutta onhan jokaisesta päivästä nautittava pimeydestä huolimatta. Ei elämä talvella voi olla vain kesän odottamista, johon on ”ikuisuus”.

Minua ihmetytti eräs toteamus sosiaalisessa mediassa. Joku kirjoitti kevättalvella, että taas on selviydytty yhdestä talvesta. Eihän tämä pitkä vuodenaika voi olla vain selviytymistä. Suomessa talvikin on täyttä elämää. Emmehän me ole talvihorroksessa ja liikkeellä ainoastaan kesäisin.

Kunnon talvi

Talvi tarjoaa monia elämyksiä ja harrastusmahdollisuuksia. Pieni lumikerros ja jokunen pakkasaste saavat mielen virkistymään. Se innostaa nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta. Joku saattaa innostua uudelleen hiihtämisestäkin.

Ja talvikin voi tuoda vaikka mitä ihmeellistä. Talvi on hiljainen vuodenaika, mikä on romanttistakin. Yhteinen kaakaohetki voi osoittaa sen, että keskitalvikin voi olla rakastumisen aikaa. Se vasta lämmittääkin, ja tuo valoa.