Onko tämä tosiaan coolia?

Tupakasta piti päästä eroon, mutta nyt siitä on tulossa taas tyylikästä. Minäkin ilmeisesti näytän taas coolilta, kun tupakoin pihalla marraskuun sateessa ja tuulessa palellen. Tupakointia coolina pitävien nuorten osuus on noussut Yhdysvalloissa. Tupakoinnin kulttuurinen romantisointi sosiaalisessa mediassa ja elokuvissa huolettaa terveysjärjestöä. Näin kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Ei kovin tyylikästä.

Tupakoinnin tyylikkyyttä sekä kulttuurista vetovoimaa on pohdittu myös kansainvälisessä julkisuudessa. Ranskalainen Le Monde kirjoitti savukkeen romantisoinnista sosiaalisessa mediassa. Lehti nosti esimerkiksi mallin Emily Ratajkowskin, joka oli julkaissut Instagramissa selfien savuke suussaan.

Tosi-tv-tähti Kylie Jenner puolestaan oli julistanut podcastissa savukkeiden paluuta: ”Cigarettes are so back!”

Yhdysvaltalaisen nikotiiniriippuvuutta ehkäisevän Truth Initiative -järjestön kyselyt viittaavat nuorten asenteiden muuttuneen sallivammiksi.

Vuonna 2019 18–24-vuotiaista vastaajista 17 prosenttia katsoi tupakoinnin saavan ihmiset näyttämään cooleilta. Tänä vuonna osuus oli 25 prosenttia.

Suomessa on vaikeampi todentaa savukkeen maineen kirkastumista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erityisasiantuntija Otto Ruokolainen arvioi HS:n artikkelissa, että savukkeiden esittäminen kulttuurissa on pysynyt viime aikoina melko samanlaisena. Tupakkayhtiöt ovat rakentaneet tuotteilleen imagoa vuosikymmeniä.

Ruokolainen pitää mahdollisena, että tupakoinnin paheksuttavuudesta voi myös tulla osa savukkeen vetovoimaa. Tietoinen riskinotto saattaa näyttäytyä vastakulttuurisena eleenä.

Marraskuun sateessa ja tuulessa tupakointi ei ole kovin coolia.

HS:n jutussa todetaan seuraavasti: Asiantuntijoita huolettaa se, mihin savuke kuvissa yhdistetään. Nostalgia, kapinahenki ja artistien tyyli voivat tehdä tupakoinnista houkuttelevaa tunnetuista terveyshaitoista huolimatta.

Tupakointi voi välittyä osana viehättävää, menestyvää ja kapinallista henkilöhahmoa. Esikuvat ja ympäröivä kulttuuri muovaavat mielikuvia ilman suoraa mainontaakin, HS:n artikkelissa todetaan.

Asiantuntijat toteavat, että artistien, näyttelijöiden ja vaikuttajien ei tarvitse toimia terveysvalistajina. Heidän pitäisi silti tunnistaa vaikutuksensa.

Kansanterveysjärjestö ASH ry:n toiminnanjohtaja Anne Taulu toivoo, ettei tupakointi näkyisi sosiaalisessa mediassa tai elokuvissa.

Minä voin todeta, että ulkona marraskuisessa tuulessa ja sateessa tupakoinnista on tyylikkyys kaukana. Sitä tulee vain käytyä nopeasti sauhuilla.

Nuorten tupakointi oli yleistä

Itse aloitin tupakoinnin 15-vuotiaana. Tupakointi näytti tuolloin tyylikkäältä. Ja koska niin moni muukin ikäiseni poltti, aloitin minäkin.

Kymmenisen vuotta sitten pidin kokeeksi muutaman kuukauden tupakkalakon, ja ihmettelen, miksi sen jälkeen jatkoin tupakointia. Olinhan jo päässyt itse riippuvuudesta irti.

Jotenkin pidän tätä äärimmäisen haitallista tapaa itselleni tärkeänä. Tupakka vain yksinkertaisesti maistuu. On monia tilanteita, jolloin on vain saatava sauhut. On muun muassa aamusauhut, ruokasauhut ja hermosauhut. Ja parin tunnin välein on saatava sauhut muuten vain. Tupakkatauko on aina paikallaan.

Kurssi laittoi miettimään

Osallistuin muutama vuosi sitten tupakoinnin lopettamiseen kannustavalle kurssille. Kurssia oli yhteensä kymmenen kertaa. Pidin tupakointipäiväkirjaa, joka kertoi omasta tavastani paljon.

Kurssilla jaettiin paljon materiaalia, ja sain eri kyselylomakkeiden perusteella erittäin vahvasta tupakkariippuvuudesta kertovia pistemääriä.

Kurssia kävi neljän tupakoitsijan ryhmä. Tuntui, että muut eivät polttaneet yhtä paljon kuin minä. Itselläni saattaa mennä joskus askikin päivässä.

Kurssilla totesin muun muassa, että minun on päästävä tupakalle 6-30 minuutin kuluessa heräämisestä. Täytimme myös kyselyn, jota käytetään, kun tupakoitsijalla epäillään keuhkoahtaumatautia. Minä merkitsin muun muassa, että itseäni hengästyttää portaita noustessa.

Päiväkirjaa inhottavaa pitää

Tupakointipäiväkirjaan piti kirjata kellonaika, jolloin poltti savukkeen, ja arvioida tunnetilaa tuolla hetkellä. Samalla merkittiin, kuinka välttämätön tupakan polttaminen tuona hetkenä oli asteikolla yhdestä kolmeen.

Ykkönen tarkoitti, että tupakka on ollut välttämätön, kakkonen kuvasi, että tupakka on ollut tarpeeseen, mutta ei välttämätön. Kolmonen kertoi, että tupakan olisi voinut jättää väliinkin. Minulle kertyi muutama ykkönen päivän mittaan, mutta samalla oli myös kolmosia.

Kaiken kaikkiaan tupakointipäiväkirjan pitäminen oli vastenmielistä. Mutta se kertoi itsellenikin paljon uutta tupakointitavoistani.

Kurssi kysyi motivaatiota

Tupakointiriippuvuudessa yhdistyvät fyysinen nikotiiniriippuvuus sekä psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus. Itse koen, että minulle tupakointi on tapa, jota en vieläkään osaa pitää kovin pahana. Kyseessä ei siis kohdallani välttämättä ole vain nikotiiniriippuvuus. Minulle tupakointi on myös nautinto.

Kurssilla korostettiin, että tupakoinnin lopettaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Sydänliiton materiaalin mukaan tupakoinnin aiheuttamat haitalliset vaikutukset vähenevät melko nopeastikin lopettamisen jälkeen.

Yhdellä kertaa kurssilla oli kokemusasiantuntija, joka oli polttanut kaksitoistavuotiaasta asti. Hän oli pystynyt lopettamaan vuosi sitten. Hän kertoi miten lopettaminen onnistui, ja minkälaista on ollut sen jälkeen.

Kaikkiaan ryhmä kokoontui kymmenen kertaa. Kurssilla ei ollut minulle vaikutusta. Eräs nainen ryhmästämme totesi minulle viimeisen kerran jälkeen ulko-ovella, että ”sitten heti röökille”. ”Niinpä”, minä sanoin.

Ei kovinkaan siistiä

Mutta on sanottava, että tupakoinnissa ei ole mitään tyylikästä. Se ei todellakaan ole siistiä. Päinvastoin, se on kaiken muun pahan lisäksi hyvin epäsiisti tapa.

Eräs tupakoiva mies kertoi minulle, kuinka hänen naisystävä oli sanonut, että tämän miehen kanssa pussaaminen tuntuu samalta kuin nuolaisisi tuhkakuppia.

Kannustan harkitsemaan tupakoinnin lopettamista.

Kun riippuvuudet vievät

Uskoin jo päässeeni elämää haittaavista vaikeista riippuvuuksista. Tämän syksyn mittaan ne alkoivat kuitenkin jälleen hallita arjessa. Työriippuvuuden jälkeen minua ovat vaivanneet vuosia alkoholi- ja peliriippuvuudet. Erilaiset addiktiot kasvavat tässä ajassa, ja aiheuttavat ihmisille monenlaisia ongelmia.

Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi.

Erilaisten riippuvuuksien vaikutukset työelämään ovat paljon laajempia kuin välttämättä ymmärretään. Itselläni jatkuva kuormitus työssä näkyi aikoinaan liiallisena alkoholinkäyttönä.

Elämääni hallitsi aiemmin työ. Jälkikäteen katsottuna voin todeta, että kärsin työriippuvuudesta. Nautin suuresti erilaisista tehtävistä ja haasteista. En tiedä oliko se aina vain työn iloa vai enemmänkin työn himoa. Tein ympäripyöreitä päiviä. Sain arvostusta ja kiitosta. Vastuualueet kasvoivat. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että odotukset olivat kohtuuttomia. Ja se selittää monta asiaa.

Viihdyin tuolloin liian pitkiä aikoja sekä toimistolla että ravintolassa. Huolehdin työstäni, mutta lievitin stressiä viettämällä niukkaa vapaa-aikaa melkein päivittäin lasillisella. Tällainen elämäntapa oli nuorelle poikamiehelle mahdollista, sillä minulla ei ollut muita velvollisuuksia.

Haitallisia vaikutuksia työssä

A-klinikkasäätiöstä on kerrottu, että erilaisten riippuvuuksien määrä kasvaa, ja yksi syy on kuormittava työelämä. Tähän myös työpaikoilla pitäisi herätä.

Alkoholin aiheuttamien haittojen on arvioitu maksavan työpaikoille noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Kun mukaan lasketaan huumeet, digitaaliset riippuvuudet, rahapelaaminen ja muut toiminnalliset addiktiot, puhutaan jo miljardiluokan kustannuksista.

Alkoholiongelmaan osataan jo työpaikoilla suhtautua vakavasti. Nyt rinnalla on uusia ilmiöitä.

Eräässä artikkelissa kerrottiin naisesta, joka tuli riippuvaiseksi nettipelaamisesta. Hän aloitti pelaamisen heti aamulla herättyään ja jatkoi sitä iltaan asti, myös töissä. Pelaaminen sai vähitellen yliotteen kaikesta muusta. Lopulta hän menetti kaikki rahansa. Hän sai ammattiapua, ja vaikka asia tuli työpaikalla vakavana yllätyksenä, se lopulta ymmärrettiin ja työpaikka säilyi.

Esimerkiksi juuri rahapelaaminen pysyy usein työpaikoilla piilossa. Riippuvuus syö työaikaa ja keskittymiskykyä. Myös some koukuttaa. Kun työ ei etene, somessa voi kulua paljon aikaa.

Stressi voi laukaista

Riippuvuus kehittyy, kun aine tai toiminta tuottaa nopeasti mielihyvää tai helpotusta ja alkaa tuntua välttämättömältä arjessa. Sen taustalla vaikuttavat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät.

Riippuvuus voi syntyä myös esimerkiksi yksilön reaktiona stressiin tai erilaisiin elämänkriiseihin. Riippuvuudet vievät helposti mennessään. Muu elämä alkaa pyöriä niiden ympärillä.

Itse kaipasin aikanaan krooniseen työstressiin päivittäin pientä nollausta. Oli tapana mennä töiden jälkeen muutamalle oluelle pubiin. Joskus saatoin viettää iltaa puolitutussa porukassa, jossa alkoholinkäyttö oli roimaakin.

Työhöni kuului myös erilaisia tapaamisia ja tilaisuuksia asiakkaiden ja yhteistyökumppanien kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. Monesti niissä oli tarjolla hyvää ruokaa ja paljon juomaa.

Tyhjyyden täytti muut riippuvuudet

Minua kehotettiin moneen kertaan hidastamaan työtahtiani. Olin aikaansaava tekijä, mutta samalla yhä pahemmin riippuvuudessa rämpivä muutoin heikko ihminen. Odotukset päällikkötehtävissä olivat kovia, jopa ylimitoitettuja. Halusin paeta riittämättömyyden tunnetta.

Työpaikalla oli olemassa menettely, kuinka alkoholiongelmissa työntekijä ohjataan hoitoon. Sitä, että minä käytin liiaksi alkoholia ei ilmeisesti huomattu, eikä siitä ainakaan minulle huomautettu. Tämä johtui siitä, että olin niin sitoutunut työhöni ja tein työni erinomaisesti.

Nousin tästä rosoisesta elämäntavasta jaloilleni omin voimin. Työt menivät edelle. Tein vapaallakin rästitöitä eikä alkoholi mahtunut enää kuvaan.

Mutta, työmäärä johti lopulta uupumukseen ja koin burnoutin. Ajauduin sairauslomalle, ja kapakassa istumiselle jäi aikaa. Työt jäivät vaikean psykoottisen masennuksen ja sitä korjaavan ryyppäämisen vuoksi vähitellen kokonaan. Työhön paluu ei yrityksistä huolimatta onnistunut.

Kun ajauduin pois työelämästä, alkoholisoiduin kokonaan. Olen ollut useasti katkaisuhoidossa, sosiaalisairaalassa ja yhteisökuntoutuksessa.

Mikään ei auttanut. Päivittäistä ryyppäämistä jatkui kymmenen vuotta, kunnes sen katkaisi lopulta alkoholiperäinen vaikea sairaus. Vasta se pakotti raittiiksi. Nykyisin monet vaivat, kuten sairauden aiheuttama diabetes, heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua.

Kuormitus näkyy addiktioina

Suomalaisessa työelämässä alkoholin haitat tunnistettiin vasta vuosikymmenten ongelmien jälkeen. Samanlaista ymmärrystä tarvitaan asiantuntijoiden mukaan nyt uusista riippuvuuksista. Työelämä on kognitiivisesti kuormittavaa, ja paine näkyy addiktioina. Työpaikoilla on tärkeä rooli ilmiön tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa.

Kun alkoholi oli jäänyt, elin pitkään vapaammin, mutta vähitellen minulle kehittyi toinen tuhoisa riippuvuus – rahapelaaminen. Se vei mukanaan vähitellen, ja lopulta entistä suurempiin ongelmiin.

Velkaannuin pelaamisen vuoksi. Maksan vielä pitkään pelaamiseen ottamiani lainoja. Pelaamista jatkui kymmenen vuotta, ja olen päässyt siitä irti vasta nyt – kun olen jo menettänyt melkein kaiken.

Oli harmillista lukea, että suomalaisilla rahapelien pelaajilla on yllättävän paljon harhaluuloja. Moni pelaa virheellisten käsitysten perusteella. Todennäköisyyden ja sattuman periaatteita ei ymmärretä.

Pelaaminen ei usein ole vain harmitonta ajanvietettä. Rahapeliriippuvuus voi aiheuttaa merkittävää kuormitusta yksilön elämässä. Riippuvuushäiriöön liittyy pakonomainen tarve pelaamiseen, epäonnistuneet yritykset lopettaa pelaaminen tai hallita sitä, valehtelu ja vähättely pelaamisesta sekä kiinnostuksen menettäminen arjen toimintoihin.

Rahapeliriippuvuuden varhainen tunnistaminen ja tuen hakeminen on tärkeää. Osallistuin vuosia sitten rahapeliongelmaisten vertaisryhmään, mutta sekään ei onnistunut omalla kohdallani muuttamaan suuntaa.

Julkisuudessa on ollut esillä surullisia tapauksia, joissa ihmiset ovat pelanneet pitkään salaa. Lopulta myös työ- ja perhe-elämä on kärsinyt.

Olen tehnyt vuosien mittaan todella suuria tappioita. Välillä ei ole ollut rahaa mihinkään muuhun. Ei laskuihin. Ei ruokaan. Ei lääkkeisiin.

Pelaaminen on vaikuttanut paitsi omaan talouteeni myös ajankäyttöön, ajatuksiin, mielialaan ja terveyteen.

Ahdistavaa on paitsi rahan myös ajan menettäminen. Kaikki on pyörinyt pelaamisen ympärillä. Pelaaminen on rytmittänyt päivää, hallinnut ajatuksia. Se on vienyt kaikki muut tunteet.

Olen saanut ammattiapua, ja nyt pelaaminen vihdoin jäi pois. Mutta se on johtunut yksinkertaisesti siitä, että rahaa ei vain enää ole. Minulle tulee yhä mainoksia suurista voittopoteista tulevissa arvonnoissa. Tunnen kipua, koska en voi pelata. Minut ikään kuin repäistiin väkisin riippuvuudesta irti.

Selitys kaikelle löytyi

Monenlaisten ongelmieni taustalta löytyi jo kaksikymmentä vuotta sitten todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka antoi vastauksen moneen asiaan. Se selitti elämänasennetta ja ajoittaisia vaikeuksia elämänhallinnassa. Sairauteen liittyy muun muassa päihderiippuvuutta.

Olen usein miettinyt, että jos olisin tiennyt, että viinasta luopuminen on niin helppoa, olisin lopettanut alkoholin käytön vuosia aiemmin eli ajoissa.

Työn tekemisessäkään en aikoinaan löytänyt kultaista keskitietä. Olin työnarkomaani. Työnarkomania tarkoittaa pakonomaista tarvetta tehdä töitä.

Tein jopa 16-tuntisia työpäiviä. Työterveyslaitoksen mukaan selvästi työnarkomanian piirteet täyttäviä on noin 3 prosenttia suomalaisista ja 17 prosentilla on siihen viittaavaa käyttäytymistä.

Työnarkomaniaan ovat taipuvaisia ihmiset, joilla on ylikorostunut tarve suorittaa. Työnarkomanialle löytyy sisäisiä ja ulkoisia syitä. Sisäiset syyt liittyvät esimerkiksi heikkoon itsetuntoon. Siihen, että haetaan arvostusta ja tunnustusta työn kautta. Itsetuntoa rakennetaan sitä kautta. Minulle työn tekeminen oli ikään kuin tapa ansaita paikkani maailmassa.

Työnarkomanian ulkoiset syyt liittyvät työpaikan kulttuuriin ja yhteiskunnan odotuksiin. Työnarkomania näkyy työpaikoilla ylenpalttisena työn tekemisenä ja sitä myös usein arvostetaan. Ihmiset todennäköisemmin etenevät urallaan, kun he voimiaan säästelemättä paiskivat töitä.

Työnarkomaanin yksityiselämä kärsii usein työnteosta. Työnarkomaanilla ei välttämättä riitä energiaa läheisille. Sen sijaan hän saattaa ajatella, että haluan olla rauhassa ja vielä jatkaa työpäivää. Minulle poikamiehenä tällainen kokonaisvaltaisesti työhön keskittyvä elämäntapa oli mahdollista.

Lopulta koin työuupumuksen, ja ajauduin työelämästä. Elämästä tuli tyhjää ja tilalle kehittyi vähitellen uusia riippuvuuksia. Nekin ovat siis koetelleet terveyttä ja hyvinvointia.

Elämme aikoja, jotka ruokkivat erilaisia riippuvuuksia entisestään. Haemme jotakin tyydytystä ja helpotusta kaiken keskellä.

Toipuminen on mahdollista, kun tunnistaa ongelman, myöntää vaikeudet ja löytää tukea muutoksen toteuttamiseen.

Tavallinen elämä on parasta huumetta, ja tasapainoinen arki suuri nautinto.

Pakollinen tauko helpotti

Elämääni on erilaisten sairauksien myötä tullut pysyvä varovaisuus kaiken sen kanssa, mikä voi horjuttaa kehoa tai mieltä. Kuluva syksy kuitenkin putosi päälle raskaana, eikä mikään tuntunut pysyvän otteessa. Horjahdin pahasti.

Ajauduin vanhojen riippuvuuksien vietäväksi. Olen ollut 13 vuotta raittiina. Nyt kuitenkin sorruin juomaan ja pelaamaan. Pelasin päivittäin isoja rahoja nettipeleissä. Baareissa taas herätin henkilökunnassa ihmetystä, kun tavallisen limsan sijaan tilasinkin kossucolaa. Minulta kysyttiin, onko kaikki hyvin. Kun vakuuttelin, ettei tässä mitään, tarjoilijat sanoivat, että nauti sitten juomasta.

Tätä huoletonta, mutta kaikella tavalla vahingollista juhlimista kesti viikon, kunnes ajauduin osastohoitoon. Oli käytävä pari viikkoa latautumassa.

Pelaamista ja alkoholinkäyttöä seurasi syvä pettymys itseeni. Olin ollut heikko, mutta hoito vahvisti, ja riippuvuudet saatiin selätettyä, eivätkä ne enää vaivaa.

Kaikesta helposti innostuvana en aina mieti, riittääkö tätä nykyä enää voimia, kykyä ja aikaa kaikkeen. Olen äskettäin saanut kahden kirjan käsikirjoituksen valmiiksi lähes samanaikaisesti. Pidän blogia ja olen myös aloittanut tehdä podcast-ohjelmasarjaa. Lisäksi olen suunnitellut yritysvalmennusta, jonka pohjana olisivat omat oppini esihenkilö- ja myyntitehtävistä. Ajatuksena on myös kouluttautua kokemusasiantuntijaksi mielenterveysasioissa.

Ehkäpä tämän vuoksi olikin paikallaan parin viikon huili. Lisäksi lääkäri määräsi minulle uutta lääkettä mielialaa tasaamaan ja realiteetteja tukemaan.

Iloon on helppo resepti

Ainekset iloon saattavat välillä olla loppu, mutta niitä saa lisää. Entä miksi suomalaiset ovat niin onnellisia? Uutinen siitä, että Suomi sijoittuu onnellisuustutkimuksessa jälleen ykköseksi, saa monet suomalaisetkin aina naurahtamaan ja ihmettelemään, ketkä tutkimuksiin oikein vastaavat. Monet tyytyväisyyteen liitettävät asiat ovat meille kuitenkin aika itsestään selviä.

Onnellisia hetkiä.

Uutinen maailman onnellisimmasta maasta voi tuntua yhteiskunnan monien ongelmien valossa jopa harhaanjohtavalta. Olemme olleet pitkään ikävien tosiasioiden suossa. Monista onnellisuustutkimuksen tulokseen vaikuttavista osatekijöistä voidaan kuitenkin ainakin yleisellä tasolla olla samaa mieltä.

Lähitapiolan pääekonomisti Hannu Nummiaro selvitti vastikään, miksi suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa. Yksi syy on hänen mukaansa varakas valtio ja toinen on tasa-arvoisuus.

Onnellisuudesta kaksi kolmasosaa selittyy bruttokansantuotteen tasolla. Ekonomisti sanoo, että naurua ja iloa voi olla kaikkialla, mutta rikkaissa maissa on helpompi olla onnellinen.

Onnellisuutta lisää myös se, että ihmiset voivat tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja vapaasti ja mahdollisuudet ovat yhdenvertaisia.

Onnellisuus korostuu

Entä henkilökohtaisen onnen tavoittelu? Jos haluamme jatkuvasti menestyä ja olla onnellisia, siitä voi tulla monenlaisia ongelmia.

Helsingin Sanomien kolumnissa kysyttiin, miksi Suomessa on niin paljon masennusta. Johtuuko masennuksen lisääntyminen siitä, että onnellisuutta korostetaan liikaa? Onnellisuudesta on tullut elämän tärkein päämäärä, ja sitä tavoitellessaan moni masentuu, kirjoituksessa todettiin.

Emeritusprofessori ja tietokirjailija Timo Airaksinen kirjoittaa kirjassaan Halun vallassa – Onnellisuutta etsimässä, että ihmiset haluavat jatkuvasti jotain. ”Halujen taustalla on pyrkimys onnellisuuteen. Mutta jos ihminen saa kaiken mitä haluaa, tuleeko hänestä onnellinen, vai löytyykö seuraava halu heti nurkan takaa?”

Minusta suomalaisten onnellisuus syntyy pikemminkin vähemmästä kuin siitä, että pitäisi saada kaikkea mahdollista. Onni on enemmän mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä.

Menestymistä onnellisuustutkimuksessa voi selittää sekin, että monen mielestä kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Riittävän hyvä voi riittää.

Onnellisuudelle on löydetty yhteisiä tekijöitä. Tärkeimpiä ovat läheiset ihmissuhteet, mielekäs tekeminen – työssä tai harrastuksissa – sekä terveys ja hyvinvointi. Minä menetin epäterveellisen ja alkoholin sävyttämän elämäntapani vuoksi pitkäksi aikaa kaikki nämä onnellisuuteen liittyvät asiat.

Nykyihmisen ongelma on usein se, että emme elä tässä hetkessä. Mielessä pyörivät menneisyyden murheet tai tulevaisuuden huolet. Onnellisia ihmisiä yhdistää kyky olla kiitollinen ja elää hetkessä.

Nautintojen perässä

Entä sitten nautinto? Onko se onnen aihe vai onko se jo itsessään onnea? Timo Airaksinen pohtii teoksessaan Onnellisuuden opas: ”Elämän laatua yritetään kohottaa virkistäytymällä ja huvittelemalla. Elleivät huvit tee onnelliseksi, mikä sitten?”

Minulla oli takavuosina vaihe, jolloin innostuin huvittelemaan. Matkustelin ja juhlin vieraissa kaupungeissa. Koin paljon uutta ja ihmeellistä. Onni oli saavutettavissa, mutta vain hetkittäin. Onnellisuuden tunne katosi yhtä nopeasti kuin syntyi, ja sen jälkeen kaikki oli taas ennallaan.

Paheita seurasi katumus. Lisäksi olin rahoittanut onnenseikkailuni lainarahalla ja velkaantunut.

Timo Airaksisen mukaan onnellisuutta tuovat nautinto, mielihyvä, halujen tyydyttäminen ja itsensä toteuttaminen erilaisissa elämänprojekteissa.

Huono tavoite?

Kirjailija ja filosofi Frank Martela on puolestaan korostanut, että elämällä voi olla monia päämääriä. Kun tiedostamme elämän rikkauden ja yhteyden toisiin ihmisiin, elämä saa merkityksen.

Martelan mukaan onnellisuus on jonkin arvokkaan saavuttamisesta syntyvä sivutuote, ei elämän varsinainen päämäärä. ”Siksi henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelu on huono vastaus kysymykseen, mikä tekee elämästämme aidosti arvokkaan ja merkityksellisen.”

Minä korostaisin silti miellyttävien kokemusten merkitystä. On tärkeää tuntea tyytyväisyyttä, aitoa iloa ja kiitollisuutta. Menestyksen tavoittelu elämän päämääränä ei kuitenkaan ole järkevää.

Aikoinaan en tehnyt nousujohteista työuraani menestyksen vuoksi, vaan nautin itse tekemisestä. Sain jatkuvasti uusia vastuualueita ja päädyin johtotehtäviin. Työuupumus pudotti minut korkealta, ja jouduin jättämään mieluisan työni. Tuota työn tuomaa merkityksellisyyden tunnetta kaipaan joskus edelleen.

Länsimaissa onnellisuus on vahva normi. Kirjailija George Orwell tiivisti asian näin: ”Ihmiset voivat olla onnellisia vain silloin kun eivät oleta että elämän tarkoitus on onnellisuus.”

Ilon löytäminen

Elämässä ilon löytäminen voi välillä tuntua vaikealta. Joskus se vaatii tietoisesti työtä ja pientä ponnistelua.

”Ilo pidentää ikää, suru aiheuttaa sairauksia.” Voin olla tämän kiinalaisen viisauden kanssa samaa mieltä. Minä ryyppäsin pitkään suruun, ja se puolestaan johti sairastumiseen.

Muistan yhden synkän hetken lähikuppilassa yli kymmenen vuoden takaa. Olin asunut uudella paikkakunnalla, isossa kaupungissa, vasta vuoden. Istuin yksin nurkkapöydässä, ja kaljatuopin sijaan edessäni oli lasi limsaa. Salin toisella puolella nuorten miesten ja naisten porukka jutteli ja nauroi kovaan ääneen. Olin itsekin ollut monissa porukoissa se, joka naurattaa muita.

Olin sairastunut alkoholiperäiseen sairauteen ja raitistunut pakon edessä. Uudessa elämäntilanteessa olin lukenut kirjoja, joiden piti vahvistaa myönteisyyttä ja auttaa löytämään iloa. Hyvän mielen kirjat saivat minut kuitenkin lähinnä tuntemaan, että elämästäni puuttui jotain olennaista. Mietin, eikö ilo ollut lähimaillakaan siinä maailmassa, jossa itse kuljin niin totisena.

Psykologi Tony Dunderfelt käsittelee kirjassaan Ilon psykologia ilon syntymistä. Kirjassa todetaan, että tietoinen pyrkimys iloon tarkoittaa myönteisen ajattelun harjoittelua, kiitollisuuden ilmaisemista, itsestä huolehtimista ja tärkeiden ihmissuhteiden vaalimista.

Kuvittelin vuosien ajan, että pienessä hiprakassa elämä oli niin iloista kuin mahdollista. Se oli väärä käsitys. Kun katson taaksepäin, huomaan, että riippuvuus nakersi aitoa iloa.

Psykologi kirjoittaa: ”On helppoa olla iloinen, kun elämän perusasiat ovat kunnossa ja arjessa sen lisäksi silloin tällöin tapahtuu kivoja yllätyksiä.”

Kirjailija Pentti Haanpää tiivisti asian näin: ”Ihmisenhän on opittava sieppaamaan ilonsa pienistä ja turhista, jotta hänen elämällään olisi makua.”

Palaan vielä siihen, yli kymmenen vuoden takaiseen, hetkeen. Katselin kuppilan ikkunasta ulos. Kevät oli tulossa, mutta minusta tuntui, että kaikki oli pysähtynyt. En löytänyt ilonaiheita.

Join limsalasin tyhjäksi. Nuorten porukan puolelta kuului mekastusta, itkunsekaista huutoa ja kiroilua. Laseja putosi lattialle ja särkyi. Siellä oli siis ilo ylimmillään.

Esseeblogi saa oman äänen

Esseeblogin bloginpitäjä aloittaa uuden podcastin. Ajatusten kanava -podcast tarjoaa avartavia pohdintoja kaikesta tavalliselta tuntuvasta. Podcast ottaa puheeksi monipuolisesti eri aiheita tästä ajasta. Esillä ovat muun muassa työ ja vapaa-aika, ihmissuhteet ja hyvinvointi. Ajatuksena on tuoda esiin arkisia löytöjä, ja jakaa niiden tuoma ilo ja hyöty kuuntelijoiden kanssa.

Uusi jakso on työn alla.

Jotkin podcastissa esillä olevat asiat voivat tuntua pieniltäkin, mutta niillä voi olla suuri merkitys. Tulevissa jaksoissa kerrotaan muun muassa, miten omiin typeriin päätöksiin voi suhtautua. Kysytään, voiko omaksua kymmeniä hyviä elämäntapoja. Ja kummastellaan nykyisiä karkki- ja keksivalikoimia.

Yhdessä jaksossa todetaan, että suomalaiset eivät olekaan keskenään hiljaa möllöttäviä ihmisiä. Me osaamme siis nykyään käydä kevyttä keskustelua myös tuntemattomien kanssa. Keskustelunaiheissa kannattaa kuitenkin huomioida muiden mukavuus. Entä sopivatko yllätysvierailut hyviin tapoihin?

Entä, mistä onnellisuus koostuu? Suomen hyvä maine maailman onnellisimpana maana saa monet suomalaisetkin ihmettelemään, mikä tekee meistä niin onnellisia. Mitkä asiat tuovat iloa? Entä mikä tekee elämästä merkityksellistä? Mikä taas synnyttää katkeruutta – ja voiko sille tehdä jotain?

Podcastissa annetaan myös vinkkejä, miten treffeillä voisi nykyaikana parhaiten onnistua. Mitä ei ainakaan kannata sanoa heti ensitreffeillä? Millaista oli tutustua uusiin ihmisiin aikana, jolloin deittisivustoilla ei ollut vielä kuvia? Treffi-ideat voivat joskus olla vähissä, ja eteen voi tulla erilaisia yllättäviä haastavia treffitilanteita.

Kyseessä on kymmenen jakson ohjelmasarja. Uusi jakso julkaistaan aina sunnuntaisin. Tietoa tulevasta -jakso on julkaistu Spotifyssa keskiviikkona.

Podcast tulee Spotifyn lisäksi myös muutamiin muihin palveluihin.

Ajatusten kanava -ohjelmasarja toimii kuin oivalluksia antava äänioppikirja.

Ajatuksia herättäviä sisältöjä

Esseeblogi – ajatusten sivut jatkaa lupauksensa mukaisesti: Blogissa havainnoidaan laajasti yhteiskuntaa. Tiiviiden ja kepeiden pienoisesseiden aiheita ovat muun muassa talous, media, kulttuuri ja viihde. Puhetta myös työstä ja vapaa-ajasta, ihmissuhteista ja hyvinvoinnista.

Uusi essee alkaa hahmottua.

Esseeblogi sisältää tarkkoja näkökulmia ja teräviä kommentteja aikamme ilmiöistä ja ajankohtaisista aiheista. Arkisia asioita rennolla otteella käsittelevä sivusto on kuin oivalluksia antava oppikirja.

Tervetuloa ajatuksia herättävien sisältöjen pariin blogissa ja podcastissa – Esseeblogin Ajatusten sivuilla sekä Ajatusten kanavalla.

Uusia arkisia tapoja

Eräässä artikkelissa listattiin peräti 74 arkista tapaa, joiden pitäisi tehdä elämästä parempaa. Poimin niistä joitakin erityisen hyviä. On kysyttävä, miten ihmeessä kaikki kymmenet hyvät tavat muistaa joka päivä. Ei mitenkään. Mutta syksy on saapunut, ja taas olisi kesän jälkeen hyvä tehdä elämäntavoissa muutoksia parempaan. Isoa elämäntaparemonttia ei kuitenkaan tarvita.

Kaunis syksyinen luonto houkuttaa liikkumaan.

Syksyä pidetään hyvänä aikana kohentaa kuntoa. Moni haluaa palata kesän jälkeen rutiineihin ja terveellisempiin elämäntapoihin. Kaikkea ei silti tarvitse tehdä täydellisesti. Pienetkin muutokset voivat auttaa.

Monet elämäntapavalmentajat ovat taas voineet kehottaa ryhdistäytymään, vaikka nauttivat itse kesän aikana terassilla ehkä vain kaksi lasia samppanjaa. Tavallisesta lomalta palaavasta ihmisestä neuvo on voinut tuntua helpommin sanotulta kuin tehdyltä. Kesällä tuli ehkä juotua liiaksi olutta tai siideriä ja syötyä paljon grilliruokaa ja jäätelöä. Samalla tuli levättyä vähän liikaakin.

Kirjailija Jarkko Tontti on sitä mieltä, että liian pitkä loma voi olla jopa terveysriski. Hänen mukaansa pelkkä oleminen ahdistaa ja tekeminen on paljon parempaa. Tontti on kirjoittanut, kuinka rutiinit ja velvollisuudet tekevät elämästä siedettävää. Työ palkitsee ja loma kuluttaa.

Arki herätteli

Itselleni kävi kesällä niin, että söin epäterveellisesti ja laiskottelin, ja arjen alettua muistin taas, että kunnosta pitäisi pitää parempaa huolta.

Muutama vuosi sitten aloitin syksyllä innolla ohjatun kuntosaliharjoittelun, mutta viidennen kerran jälkeen aloin lipsua. Olisi vain pitänyt jatkaa.

Nyt lähellä olisi kuntopolku, joka voisi houkutella kävelylle metsään. Luonnossa liikkuminen tekee hyvää sekä keholle että mielelle, ja syksyn maisemat tekevät ulkoilusta vielä mukavampaa.

Diabeteksen hoidossa liikunta olisi minulle tärkeää. Myös ruokavalioon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

Tupakasta pitäisi päästä eroon. Kävin vuosia sitten kurssin, joka vähensi savukkeiden määrää, mutta tapa jäi silti elämään. Tupakointi on haitallinen tapa, joka tuntuu joskus käsittämättömästi välttämättömältä.

Olisi syytä katkaista tupakka pysyvästi.

Peruskunto on sen verran heikko, että muutoksen aloittaminen tuntuu vaikealta. Toisaalta juuri nollasta aloittava huomaa ehkä nopeasti ensimmäiset tulokset. Ne taas lisäävät motivaatiota jatkaa.

Vaikeinta on usein alkuun pääseminen. Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla. Parempi on aloittaa pienestä ja edetä vähitellen.

Itsensä kehittäminen

Elämäntaparemontin ei pitäisi tarkoittaa jatkuvaa suorittamista. Ei kannata yrittää tarttua itseään niskasta, vaan paremminkin kädestä.

Mutta onko itsensä kehittäminen aina hyvä asia? Psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala on huomauttanut, että meille annetaan samaan aikaan kaksi ristiriitaista viestiä. Olemme kuulemma arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme, mutta samalla meidän pitäisi koko ajan pyrkiä joksikin muuksi.

Myös yrittäjä ja menestyskirjailija Saku Tuominen on puhunut tästä. Hän on vuosia opettanut parempaa elämää, mutta on sittemmin kyllästynyt jatkuviin tavoitteisiin. Käytämme paljon aikaa tekemiseen, oppimiseen ja kehittymiseen. Vähemmän aikaa jää vain olemiseen.

Tunnistan tämän itsessäni. Yritin aikanaan kehittyä erityisesti työelämässä. Luin ammattikirjallisuutta, halusin olla parempi johtaja ja uskoin erilaisiin henkisiin menetelmiin. Kuvittelin, että ympärilläni oli viisaampia ihmisiä, joiden kaltaiseksi minun pitäisi tulla.

Aiemmassa työssäni osallistuin useisiin valmennuksiin. Yhdessä niistä meille annettiin ymmärtää, että meidän pitäisi kehittyä paitsi johtajina myös ihmisinä. Olin jo valmiiksi antanut työlle kaikkeni, mutta valmennuksen jälkeen tuntui, ettei sekään riittänyt. Pian romahdin ja jouduin sairauslomalle. Olin pettynyt itseeni ja ajattelin, etten ollut kehittynyt tarpeeksi vahvaksi.

Nykyäänkin löydän itsestäni kehittämisen tarpeita, mutta en enää halua rakentaa koko elämääni niiden varaan.

Hyvät aamurutiinit

Arkiaamut voivat tuntua hankalilta, mutta niihin voi valmistautua jo illalla. Laukun voi pakata, vaatteet valita ja aamupalan valmistella etukäteen. Näin kiire vähenee.

Hyvät aamurutiinit voivat auttaa koko päivän käynnistymistä. Riittävä uni, kunnollinen aamupala ja pieni liike antavat energiaa. Myös päivän tärkeimpien asioiden miettiminen tuo selkeyttä. Kun päivä alkaa myönteisesti, haasteitakin on helpompi kohdata.

Kun vastasin aikanaan asiakkuuksista, join usein aamukahvin parvekkeella pakkasessa pelkkä valkoinen kauluspaita päällä. Se tuntui oudolta, mutta teki olosta itsevarman. Aamulla saatoin myös ajatella, että päivän jännittävä asiakastapaaminen menisi hyvin, jos vain käyttäisin kaiken osaamiseni. Ja aina tapaamiset menivät hyvin, ja asiakkaiden toiveet voitiin toteuttaa.

Arjen luksusta

Harrastukset tarjoavat hyvää vastapainoa työlle. Niissä voi kehittyä, oppia ja toteuttaa itseään ilman työelämän suorituspaineita. Syksy onkin monelle hyvä hetki aloittaa uusi harrastus.

Arki tuntuu eri ihmisistä erilaiselta. Yhdelle rutiinit tuovat tyytyväisyyttä, toinen tarvitsee uusia kokemuksia. Monelle luksusta ei ole tavara tai status, vaan aika ja mukavat hetket. Minulle arjen luksusta on muun muassa pullakahvit iltapäivällä ja televisiosarjan uusi jakso alkuillasta.

Suurin osa elämästä on väistämättä arkea. Siksi siitä kannattaa tehdä mahdollisimman hyvä, vaikka pienillä asioilla. On tärkeää, mihin huomionsa kiinnittää. Mukavuus voi löytyä aivan tavallisesta hetkestä. Ihminen tarvitsee iloitakseen yllättävän vähän.

Pieniä tekoja

Eräässä Anna-lehden jutussa listattiin 74 arkista tapaa, joiden pitäisi tehdä elämästä parempaa. Niihin kuuluivat esimerkiksi terveellisempi syöminen, liikunta, luonnossa oleminen, ihmissuhteista huolehtiminen ja uuden oppiminen. Perusajatus on hyvä: hyvinvointi koostuu pienistä teoista.

Listalla oli hyvin konkreettisia neuvoja. Kotiin ei kannata ostaa kaappiin jatkuvasti herkullista naposteltavaa, jos tietää syövänsä ne heti.

Syödessä pitäisi pureskella kunnolla. Suorassa istumisen ja seisomisen sanottiin lisäävän itsevarmuutta.

Yksi neuvo oli hymyillä, vaikka hymy olisi teennäinen. Lehden mukaan tekohymykin voi huijata aivoja ajattelemaan, että olemme onnellisia. Minusta tämä kuulostaa vähän väkisin väännetyltä. Jos olo on kurja, pelkkä hymyily ei välttämättä auta – ja pahimmillaan se vain ärsyttää.

Myös positiivisempaa ajattelua suositellaan usein. Ajattelutapoihin voi vaikuttaa, mutta se ei käy pelkällä päätöksellä. Jos lasi näyttää aina puolityhjältä, kannattaa ehkä miettiä, mistä se johtuu, eikä vain käskeä itseään hymyilemään.

Ihmissuhteita koskevat ohjeet eivät myöskään sovi kaikille samalla tavalla. Kävelylenkki ystävän tai kumppanin kanssa on hyvä asia, mutta yksin asuva tai yksinäinen ei voi noin vain ottaa seuraa mukaan. Samoin neuvo olla aina luotettava ja valmis auttamaan voi tuntua raskaalta ihmisestä, jolla itsellään on huono päivä eikä ketään auttamassa.

Hyviä ja realistisia neuvoja listalla silti oli: lisää kasviksia lautaselle, vähennä sokeria, nuku riittävästi, opettele jotain uutta, laita välillä laitteet pois päältä, käy luonnossa, tee hyvä teko ja sano kiitos.

Mutta miten ihmeessä kaikki 74 tapaa muistetaan joka päivä? Ei mitenkään. Kaikkia hyvinvointiohjeita on mahdotonta toteuttaa jatkuvasti. Mutta jutun mukaan hyvä tapa muuttuu vähitellen automaattiseksi, kuten hampaiden pesu.

Ei lisää suorittamista

Ehkä tärkein oppi elämäntapojen parantamisessa on tämä: kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti. Pienikin muutos voi auttaa, kun sen pystyy pitämään mukana arjessa. Liikunta, parempi ruoka, uni, siisti koti, harrastus tai hetki ilman puhelinta voivat kaikki olla hyviä alkuja. Hyvinvointia ei pidä muuttaa uudeksi suorituslajiksi.

Elämässä on tilaa sekä kehittymiselle että olemiselle. Jos aloittaa yhdestä pienestä asiasta eikä vaadi itseltään heti täydellistä muutosta, elämäntaparemontti voi tuntua mahdolliselta – ja jopa mukavalta.