Hoitoväsymys painaa

Lääkäri totesi taas viime käynnillä, että verensokeriarvoni ovat hälyttävän korkealla. Huonossa hoitotasapainossa olevan diabeteksen seuraukset alkavat jo näkyä. Samalla oma verensokerin seuraaminen on merkittävästi helpottunut. Enää ei tarvitse pistää neulalla sormenpäähän, ja ottaa sokerilukemaa veripisarasta. Minulla on olkavarressa kiinni sensori, jonka avulla voin seurata kaiken aikaa verensokerin tasoja. Sensori on yhteydessä puhelimeen.

Päivittäiseen diabeteksen hoitoon.

Voin avata kännykkäsovelluksen, joka näyttää kaiken aikaa senhetkisen sokerilukeman. Lisäksi merkitsen sovellukseen muun muassa kaikki ruokailut. Kirjoitan mitä ja milloin syön. Samalla merkitsen ottamani insuliinin määrän.

Sovellus lähettää sokeriarvot ja muut tiedot terveyskeskukseen, ja oma diabeteshoitajani saa tarkat raportit sen perusteella.

Olen saanut käydä hoitajan luona välillä viikoittain. Olen tavannut usein myös lääkäriä. Hän korostaa, kuinka sokeriarvot ovat usein jopa vaarallisen korkeita. Jos tulisi pahoinvointia, minun olisi tarvittaessa hakeuduttava jopa sairaalaan.

Hoitaja neuvoo korjaamaan ruokavaliota, kannustaa liikkumaan ja kehottaa ainakin vähentämään tupakointia. Minua kuitenkin vaivaa sairaudessa paha hoitoväsymys. Vastuu omahoidosta tuntuu ajoittain hyvin raskaalta.

Diabetes on osa elämää, mutta kun elämässä on paljon muitakin kuormittavia asioita, voimavarat eivät riitä kaikkeen samalla tavalla. Tärkeää kuitenkin olisi keskittyä tekemään parhaansa ja hoitamaan ne asiat, jotka pitävät turvassa.

Minulla hoitoa haittaa toinen perussairaus eli mielialahäiriö, joka haittaa ainakin hoidon hienosäätöä. Lääkäri on kannustanut käymään hoitajan vastaanotoilla sovitusti, vaikka se tällä hetkellä tuntuukin ramppaamiselta.

Tiedän, että omahoitoa pitäisi parantaa. Toivon, että tilanne helpottaa.

Hoitaja kysyi viime kerralla, kun hän taas kiinnitti huomiota hyvin korkeisiin sokerilukemiin, onko minulla ollut unettomuutta ja stressiä. Nekin kuulemma voivat vaikuttaa. Kyllä on ollut paljon stressiä ja valvomista, sanoin.

Viina oli syynä

Diabetes voi johtua insuliinin puutteesta tai sen heikentyneestä vaikutuksesta tai molemmista. Diabetes ei ole yhtenäinen sairaus, vaan se voidaan jakaa useampaan tyyppiin taudinkuvan tai etiologian perusteella.

Minulla diabeteksen kehittymiseen johti krooninen haimatulehdus. Siinä haiman insuliinia tuottavat solut voivat vaurioitua tulehduksen seurauksena.

Pankreatiitti voi olla joko äkillinen akuutti tai pitkäaikainen krooninen sairaus. Pitkäaikainen tai toistuva haimatulehdus voi heikentää haiman kykyä tuottaa insuliinia, mikä voi johtaa diabeteksen puhkeamiseen. Minulla kivuliaan ja vaarallisen kroonisen haimatulehduksen aiheutti vuosikymmenen jatkunut lähes päivittäinen alkoholinkäyttö. Olen ollut raittiina toistakymmentä vuotta.

Haiman vajaatoiminta voi johtaa diabeteksen puhkeamiseen, koska haima tuottaa insuliinia, joka on välttämätön glukoosin säätelemiseksi. Jos haima ei tuota tarpeeksi insuliinia tai ei käytä sitä kunnolla, glukoosi kerääntyy verenkiertoon, jolloin solut jäävät energian nälkään.

Kullakin diabeteksen eri muodolla on osin omanlaisensa oireet. Korkea veren glukoosipitoisuus eli hyperglykemia on kuitenkin niille kaikille yhteinen oire ja se aiheuttaa muun muassa runsasjanoisuutta, runsasta virtsaamistarvetta, kehonpainon laskua ja väsymystä.

Itse olen laihtunut vuoden aikana selvästi. Ihmiset huomauttelevat minulle tästä. Kehosta on tullut heikko ja heiveröinen. Kasvot ovat kavenneet ja posket ovat kuopalla.

Käytän lääkettä myös haiman vajaatoiminnan hoitoon. Haiman vajaatoiminta on johtanut siihen, että rasvat ja muut ravintoaineet eivät imeydy kunnolla. Otan aterioinnin yhteydessä kapseleita, jotka sisältävät haimaentsyymejä. Haiman toiminnanvajauksessa muodostuu liian vähän entsyymejä, joita tarvitaan ravinnon pilkkomiseen suolistossa.

Insuliinia ja lääkkeitä

Kahden eri tablettimuotoisen lääkkeen lisäksi minun tulee käyttää diabeteksen hoitoon päivittäin insuliinia. Pitkävaikutteisen insuliinin lisäksi minulle aloitettiin kesällä aterioinnin yhteydessä otettava nopeavaikutteinen insuliini. Insuliinin pistäminen neljä kertaa päivässä on inhottava pakko.

Ravintolassa syömässä käyminen on jäänyt pois, koska insuliinin mukana kantaminen ja sen pistäminen ennen ruokailua kaikkien nähden on ikävää.

En oikein vieläkään ole omaksunut sitä, millainen sairaus on kyseessä. Ja mitä kaikkea korkea sokeri voi aiheuttaa. Otan päivittäiset lääkkeet ja insuliinit ajallaan, mutta minun pitäisi myös parantaa elintapojani. Olisi syytä tarkkailla syömisiä ja lisäksi liikkua. Tupakointi pitäisi lopettaa.

Liikunta ja ruokavalio

Minulla on myös diabeteksen liitännäissairauksia. Minun pitäisi esimerkiksi mitata verenpainetta. Minulla ei ole mittariakaan. Diabetes suurentaa myös sydän- ja verisuonitautien riskiä. Minulla menee myös kolesterolilääkitys.

Ravinto ja liikunta olisi saatava kuntoon. Olen jättänyt makeaa pois ja lisännyt kasviksia ja hedelmiä. Mutta laiminlyön liikuntaa. Päivittäinen liikunta olisi hyvin tärkeää diabeteksen hoidon kannalta. Liikkuminen vaikuttaa positiivisesti diabetesta sairastavan terveyteen ja hyvinvointiin.

Ehkä ostan lenkkeilykengät ja lähden jatkossa päivittäin pienelle kävelylle.

Diabetesta sairastavalle ravitsemuksen perustarpeet ovat samat kuin kaikille: riittävä ravintoaineiden saanti sekä elintapasairauksien ehkäisy. Siksi ruokavalion perusta on koko väestön ravitsemussuositusten mukainen terveyttä edistävä ruokavalio. Tämän lisäksi diabeteksen hoito edellyttää tiettyjen asioiden huomiointia ruokavaliossa.

Saan paljon tukea, jotta onnistuisin tämän vaativan sairauden hoidossa niin että hoitotasapaino ja elämänlaatu olisivat mahdollisimman hyviä.

Monenlaisia seurauksia

Huonossa hoitotasapainossa olevan diabeteksen seuraukset ovat monenlaisia. Korkea verensokeripitoisuus vaurioittaa vuosien saatossa monia elimiä.

Diabetes lisää esimerkiksi infektioalttiutta ja verisuonivaurioita, mikä johtaa esimerkiksi valtimokovettumataudin ja muiden sydän- ja verisuonisairauksien lisääntymiseen. Diabetes saattaa aiheuttaa myös Alzheimerin tautia ja muita dementiasairauksia. Itselläni on muistihäiriöitä, joita ei terveydenhuollossa kuitenkaan ole toistaiseksi otettu mielestäni tarpeellisella vakavuudella.

Diabetes saattaa johtaa myös munuaisvaurioihin, ääreishermoston vaurioihin, verkkokalvojen vaurioihin ja raajojen huonosti paraneviin haavaumiin.

Diabetes on vaikea ja vakava sairaus. Se on valjennut vihdoin minullekin. Ja saanut ajattelemaan. Olisi vain jaksettava myös toimia sen mukaisesti.

Mies – Oletuksia ja odotuksia

Torstaina vietetään kansainvälistä miestenpäivää. Miestä voi tänään ilahduttaa vaikkapa kattamalla erityisen illallisen tai viemällä hänet ulos syömään lempiruokaa. Minä katson, että tarvitaan myönteisempää mielikuvaa miehistä. Miesten ongelmista puhutaan valitettavan vähän, todettiin artikkelissa. Miehen muotti on edelleen ahdas. Miehiin kohdistuu erilaisia asenteita ja odotuksia.

Mättöruuasta saa nauttia joskus.

Miestenpäivää on juhlittu nykymuodossaan osassa maailmaa 1990-luvulta asti. Päivän tavoitteena on muun muassa korostaa myönteistä miesroolimallia.

Miestenpäivä ei ole Suomessa virallinen juhlapäivä, eikä sitä ole sisällytetty Helsingin yliopiston almanakkatoimiston kalenteriin. Itse en huomannut torstaina myöskään kotimaisessa mediassa juttuja miestenpäivästä.

Miestenpäivän tarkoituksena on nostaa esiin sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä miesten näkökulmasta sekä kiinnittää huomiota poikien ja miesten hyvinvointiin. Minä katson, että tarvitaankin enemmän puhetta mieheyden moninaisuudesta ja miehiin liittyvistä odotuksista.

Päivä tarjoaa hyvän tilaisuuden muistaa omaa kumppania, isää, veljeä tai vaikkapa miespuolista ystävää.

Tavoitteet ja viettäminen

Kansainvälisen miestenpäivän ratifioidut tavoitteet ovat vuodesta 2009 alkaen olleet: ”Edistetään myönteisiä miesroolimalleja; ei vain elokuvatähtiä ja urheilijoita vaan tavallisia, rehellisiä ja kunniallisia, työtätekeviä miehiä.”

”Juhlistetaan miesten myönteisiä vaikutuksia yhteiskunnalle, yhteisölle, perheelle, parisuhteelle, lastenhoidolle ja ympäristölle. Kiinnitetään huomiota miesten terveyteen ja hyvinvointiin: sosiaaliseen, emotionaaliseen, ruumiilliseen ja henkiseen.”

”Nostetaan esille miehiin kohdistuvaa syrjintää sosiaalipalveluissa, asenteissa, odotuksissa ja lainsäädännössä. Pyritään parantamaan sukupuolten välisiä suhteita ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa.”

”Luodaan turvallisempi ja parempi maailma, jossa ihmiset voivat olla turvassa ja kehittyä täyteen potentiaaliinsa.”

Inhottavia ennakkoluuloja

Humanististen tieteiden ylioppilas totesi mielipidekirjoituksessaan, että miehet kohtaavat inhottavia ennakkoluuloja. ”Miesten oletetaan olevan tunteettomia. Mieskin haluaa arvostusta ja hellyyttä”, kirjoittaja huomautti. ”Miehiä tulisi korostaa tavallisina, välittävinä, ymmärtäväisinä ja rehellisinä ihmisinä.”

Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen on puolestaan todennut, että yhä useampi mies kärsii parisuhteessa vähättelystä ja mitätöinnistä. Naiset myös puhuvat keskenään miehistä vähättelevään sävyyn, Vaaranen totesi mielipidekirjoituksessaan. Asiantuntija luonnehti jopa niin, että mies on rikki, koska nainen kritisoi häntä jatkuvasti.

Luin artikkelin, jonka mukaan naiset tekevät avioeropäätöksiä miehiä useammin. Tällä voi olla vaikutusta siihen, että miehet käsittelevät avioeroa yksin. Erilaisilla yhdistyksillä on miesten eroryhmiä, joissa pohditaan eron aiheuttamia tunteita ja ongelmia kohtalotovereiden kanssa. Mies jää usein avioeron kanssa yksin. Huoltajuuskysymykset askarruttavat eronneita isiä.

Saat miehen kyyneliin / Sä lähdet vain pois / Ja niin, itkee hän (Jormas)

Mitä minuun tulee, en ole onnistunut parisuhteissa. Ne ovat usein olleet melko räiskyviä ja jääneet lyhyiksi. Eräs nainen sanoi, että minä olin liian kiltti ja huolehtivainen. Aiemmin nuorempana yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia sisältänyt suhde ei lopulta kestänyt minun työuupumusta ja masennusta. Olin heikko ja viina vei. En koskaan täyttänyt miehenä omia tai muiden odotuksia.

Puolison hyväksyntä ja arvostus on miehelle tärkeää. On sanottu jopa, että naimisiinmeno lisää ikää ja terveyttä. Yksi parisuhde sai minut muuttamaan tapojani. Jätin kaljan vähemmälle ja aloitin kuntoilemisen.

Vertaaminen muihin

Myös miehet kokevat ulkonäköpaineita. Luin artikkelin, jonka mukaan miehetkin ovat epävarmoja kehostaan. Moni haluaisi olla hoikempi, ilmeni kyselytutkimuksesta. Tämä varmasti koskettaa etenkin nuoria aikuisia.

Itse kärsin nuorempana siitä, että olin liian laiha. Minulla oli erään naisen mielestä poikamainen vartalo. Tunsin, että minun pitäisi olla vankempi, harteikkaampi ja lihaksikkaampi. Siis miehekkäämpi.

Paikkasin puutteitani pukeutumalla tyylikkäästi. Olin töissä johtotehtävissä, ja viihdyin vapaallakin usein puku päällä. Se toi itsevarmuutta.

Tärkeää on keskittyä terveyteen ja hyvinvointiin.

Ulkonäkö- ja suorituspaineita on vaikea täyttää. Ainakaan itsensä vertaaminen muihin ei ole hyvästä. Kyselytutkimusta käsittelevän artikkelin mukaan miehille ahdistusta aiheuttavat myös toisten miesten ilkeät kommentit ulkonäöstä ja painosta. Myös sosiaalinen media lisää paineita.

Minä näen, että tärkeintä kuitenkin on keskittyä terveyteen ja hyvinvointiin. Liikunta ja kuntoilu omista lähtökohdista ja tavoitteista käsin kannattaa.

Positiivisuus ja rehellisyys

Luin mielenkiintoisen artikkelin, jossa todettiin, että ihmiset vastaavat yllättävän rehellisesti elintavoistaan kahden kesken lääkärille. Lääkärin vastaanotolla istuva saattaa itsekin huomata juovansa tai polttavansa liikaa.

Toisessa artikkelissa todettiin, että suomalaiset eivät osaa huolehtia terveydestään, ja miehet ovat pahin murheenkryyni. Suomalainen menee lääkärin pakeille, vasta kun kivut kasvavat sietämättömiksi.

Omasta terveydestä huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Lääkäriin on hyvä hakeutua varhaisessa vaiheessa. Lääkärille ja itselleen on syytä olla rehellinen.

Oma peruskuntoni on rapautunut. Minulla on sairauksia, kuten diabetes ja korkea kolesteroli, joiden vuoksi pitäisi kiinnittää huomiota elintapoihin. Tärkeää olisi terveellinen ruokavalio ja liikunta. Tupakointi olisi lopetettava. Alkoholi jäi vuosia sitten pakosti sairastuttuani vaikeaan sisäelinsairauteen.

Voi myös herkutella terveellisesti.

Työ on asiantuntijoiden mukaan tärkeä voimavara ja terveyttä tukeva asia. Työelämä tukee mielen hyvinvointia. Mutta työ on usein yksi mieheen kohdistuva odotus lisää. Minä täytin elämäni ennen työllä. Työ työnä. Vapaa-aika on tärkeää. Itsensä toteuttaminen myös muuten kuin työssä on hyvästä.

Ei tarvitse esittää joka tilanteessa vahvaa.

Yhteenvetona voisi todeta, että kannattaa kaikkiaan yrittää ottaa positiivisesti. Se varmasti parantaa elämänlaatua, ja on hyväksi terveydelle. Itselleen on tärkeää olla rehellinen. Miehen ei tarvitse esittää joka tilanteessa vahvaa.

Lainaan vielä opiskelijan mielipidekirjoitusta. Tämä on myös tärkeää: ”Miesten kannattaisi myös itse kiinnittää huomiota tiettyihin tapoihin ja asenteisiin, joista luopuminen parantaisi meidän kaikkien asemaa.”

Muistaminen ilahduttaa

Vaikka naistenpäivä muistetaan usein pienillä lahjoilla, myös miehet ansaitsevat tulla yllätetyiksi ja muistetuiksi, kerrottiin eräässä artikkelissa.

Aineellista lahjaa tärkeämpää voi myös olla yhteinen aika. Kumppanille voi järjestää yllätyspäivän ja lähteä tekemään jotakin, mistä hän erityisesti pitää.

Miespuolisen ystävän kanssa voi puolestaan mennä vaikka kahville.

Miestenpäivänä on hyvä hetki kertoa oman elämän tärkeille miehille, kuinka paljon he merkitsevät itselle.

Ja miehen voi aivan hyvin yllättää myös kukalla.

Rupattele rohkeasti

Keskustelun aloittamista vieraan ihmisen kanssa on turha pelätä, sillä se tekee hyvää sekä sinulle että hänelle. Suomalaiset eivät olekaan keskenään hiljaa möllöttäviä ihmisiä, katsoo tutkija. Me osaamme käydä kevyttä ja rentoa keskustelua myös tuntemattomien kanssa, todettiin eräässä artikkelissa. Ihmiset jopa pitävät siitä, kun heidän kanssaan tehdään tuttavuutta.

Usein olemme hiljaa hississä.

”Suomalaiset ovat hyviä jättämään muut ihmiset rauhaan, ja siksi me viihdymme julkisessa tilassa omissa oloissamme.” Näin totesi tutkija artikkelissa. Lisäksi yksi peloista on tietysti se, että jos keskustelun aloittaja ei saa toisilta vastakaikua. Mutta keskustelunavaus voi olla vain pieni toteamus jostakin mikä liittyy aikaan ja paikkaan tai vaikkapa ajankohtaiseen aiheeseen.

”Monella on tapana istua tuppisuuna julkisilla paikoilla, vaikka mielessä pyörisikin joku mehevä puheenaihe. Se on harmi, sillä satunnaiset kohtaamiset tekevät ihmiselle hyvää”, tutkija sanoi.

Ikävä pakko vaihtaa tilanteessa muutama sana kaikkien kanssa.

Omalta osaltani voin sanoa, että ennen kaupungissa asuessani pysyin julkisissa tiloissa hiljaa. Oli hieman kiusallista, jos joku ventovieras jossain tilanteessa yllättäen kommentoi ääneen jotakin. Tätä seurasi hiljaisuus, ja kaikkien muiden katse pienessä tilassa hakeutui omiin kengänkärkiin. Tällaisessa tilanteessa tuntui paine, että olisi pitänyt vaihtaa muutama sana kaikkien kanssa.

Saattaa myös olla rasittavaa, jos joku kanssaihminen alkaa kovin tarkasti puhua omista asioistaan, kun itse haluaisi vain istua rauhassa. Mietin myös, kannattaako esimerkiksi kaikkia ikäviä ajankohtaisia maailman asioita kommentoida ääneen. Se saa helposti vain muiden mielen matalaksi.

Kevyt keskustelu käy

Tutkija on eri mieltä väitteestä, että suomalaiset ovat keskenään hiljaa möllöttäviä ihmisiä. Nykyisin on siis todettu, että osaamme käydä kevyttä ja rentoa keskustelua myös tuntemattomien kanssa.

Älä siis turhaan pelkää aloittaa keskustelua vieraan kanssa, jutussa rohkaistiin. Minä katson, että tämä tietysti riippuu tilanteesta sekä siitä tuntuuko se sopivalta ja luontevalta. Kaikki eivät välttämättä ole aina juttutuulella.

Small talk sujuu

Vielä joitakin aikoja sitten suomalaiset vierastivat sanaparia ”small talk”. Se tarkoitti monelle tyhjän puhumista ja jäykkyyttä. Kysyttiin mitä virkaa small talkilla on. Nykyisin small talkin ymmärretään tarkoittavan kevyttä ja epämuodollista keskustelua. Se auttaa luomaan rentoa ilmapiiriä. Eivätkä suomalaiset ole siinä ainakaan enää muita huonompia.

Small talkia käydään monenlaisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi sosiaalisissa tapahtumissa vieraat voivat vaihtaa kuulumisia ja keskustella ympäristöstä, jossa ollaan tai tapahtuman järjestelyistä.

Ammatillisissa tapahtumissa small talk auttaa luomaan uusia kontakteja. Minulla oli aiemmassa työssäni paljon tilaisuuksia, joissa tapasi asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Oli pieniä matkoja ja erilaisia virkistäytymispäiviä. Sain käydä myös ravintoloissa, konserteissa ja urheilutapahtumissa.

Mukavia olivat myös erilaisten seminaarien jatkot. Ne olivat hyviä tilaisuuksia syventää seminaarissa aloitettuja keskusteluja ja luoda uusia kontakteja.

Juttua riitti. Jatkojen jatkoilla sitten unohdettiin työpaikat ja tittelit.

Vitsailua on useimmiten hyvä välttää.

Jos tietää, että on tulossa tilaisuus, jossa on hyvä keskustella muiden ihmisten kanssa voi valmistautua etukäteen. Kannattaa esimerkiksi miettiä aiheita, joista voi keskustella. Sitten tilaisuudessa on hyvä mennä rohkeasti muiden seuraan.

Epämuodollisissa tilaisuuksissa ihmiset voivat ottaa ruokaa lautasille, joissa on pidike viinilasille, ja kerääntyä pienempiin ryhmiin keskustelemaan. Uudessa, oudossa paikassa tai tilanteessa täytyy aluksi keskustella kepeästi, jotta pääsee tutustumisen alkuun.

Tapakouluttaja neuvoi, että kannattaa ottaa kiinni paikasta ja ajasta. ”Puhu tilasta, jossa olette tai vaikka siitä, miten tunnette tilaisuuden järjestäneen henkilön. Esitä kysymyksiä, mutta kerro samalla itsestäsi jotakin. Ajankohtaiset aiheet, kuten urheilukilpailut, ovat hyviä keskustelunaiheita.”

Small talkin ei tarvitse olla jäykkää. Se saa olla samaan aikaan sekä hyödyllistä että virkistävää. Jutustelun myötä solmitaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita.

Small talkissa tärkeää on rento yhdessäolo.

Usein osallistujat etenevät keskustelussa tietyn kaavan mukaan. He kyselevät toisiltaan ainoastaan miksi ja mistä kukin on kyseiseen paikkaan tullut. Muutakin kiinnostavaa voisi ottaa esille.

Mutta esimerkiksi vitsailua on hyvä välttää. Tapakouluttaja sanoo, että kepeä leikinlasku sopii, mutta jos ei tunne toisen huumoria, vitsien kanssa kannattaa olla varovainen.

Kaikkia mielessä olevia asioita ei kannatakaan ottaa esille. Ei ole suositeltavaa kysyä tuntemattomilta ihmisiltä sellaisia itseä kiinnostavia, mutta mahdollisesti epämiellyttäviä asioita kuten esimerkiksi, muistavatko muut sen skandaalin, kun Jumalan teatterin alastomina esiintyneet näyttelijät heittivät ulostetta, kananmunia ja jogurttia yleisön päälle Oulussa vuonna 1987. Muut vieraat eivät ehkä ymmärrä ja saattavat ottaa pari askelta kauemmaksi.

Kohtaamisia junassa

Nykyisin on siis todettu, että myös satunnaiset kohtaamiset tekevät ihmiselle hyvää. Ihmiset jopa pitävät siitä, kun heidän kanssaan tehdään tuttavuutta.

Junan ravintolavaunussa istuessani olen saattanut alkaa rupatella jonkun vierustoverin kanssa. Erään kerran vieras ihminen alkoi kertoa yhdestä elämänsä käännekohdasta. Ja siinä toisen innoittamana minäkin kerroin jotain omasta elämästäni. Kerroimme toisillemme myös mukavista muistoista.

Kerran istuin melkein tyhjässä pubissa, kun iäkkäämpi mies kysyi voiko tulla häiritsemään. Se oli minusta kivasti kysytty. Tule vain, et häiritse, sanoin. En tahtonut oikein saada miehen puheista selvää, mutta sen käsitin mitä hän oli menossa ostamaan ruokakaupasta. ”Tulee hyvää, kun työntää kaiken vain uuniin kerman kanssa”, hän sanoi.

Etäiset naapurit

Kyselytutkimus kuitenkin kertoo, että suomalaiset eivät halua jutella naapureilleen. Erityisesti nuoret haluaisivat tuntea naapurinsa paremmin, mutta eivät silti avaa keskustelua.

Kyselyn mukaan noin 40 prosenttia vastaajista kertoo, että heille on ainakin jossain määrin luontevampaa olla naapurin kanssa hiljaa kuin aloittaa keskustelu.

Nuorten aikuisten kohdalla hiljaisuus on suurinta. Yli puolet nuorista saattaa jopa vältellä naapuria, jotta ei tarvitsisi jäädä juttelemaan.

Vanhemmissa ikäryhmissä naapurin kohtaaminen näyttää olevan huomattavasti luontevampaa.

Moni haluaisi tuntea naapurinsa paremmin.

Lähes kaksi kolmesta suomalaisesta kertoo tietävänsä hämmästyttävän vähän aivan lähellään asuvista ihmisistä. Mitä suuremmassa kaupungissa asutaan, sitä vieraammiksi naapurit näyttävät jäävän.

Täysin tyytyväisiä suomalaiset eivät etäisiin naapurisuhteisiinsa silti ole. Nykyistä paremmin naapurinsa haluaisi tuntea vastaajista noin 40 prosenttia.

Maalla haastellaan

Itse asustelen tällä hetkellä pienellä kirkonkylällä maaseudulla. Maalla turinoidaan. Kylänmiehet kokoontuvat aamuisin kahvilaan vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan paikallisista ja maailman asioista. He myös kertovat samoja tarinoita, jotka vain paranevat vuosien myötä.

Miesten asenteessa on jotakin kevyttä, jotakin joka kantaa. Ja minä tunnen, miten tuo keveys tarttuu myös minuun. Mutta joudun samalla joka aamu huomaamaan, että olen menettänyt jotain hyvin olennaista. Kuuloni on heikentynyt entisestään. Minun on vaikeaa seurata keskustelua.

Olla muiden seurassa ja tuntea yhteenkuuluvuutta.

Miehet puhuvat tuttuun tapaan, murre pehmenee ja kovenee, enkä minä ehdi saada sanoista kiinni. Minä nyökkään välillä oikeissa kohdissa ja välillä väärissä, ja toivon ettei kukaan huomaa eroa.

En aina viitsi mennä hiljaisena ja totisena samaan pöytään vaan istun viereisessä pöydässä. Mutta kahvilassa saa olla muiden seurassa. Ja silloin tuntee, että kuuluu tähän pieneen kylään.

Hyvä huomioida

Suomalaiset siis nauttivat kevyestä keskustelusta myös tuntemattomien kanssa. Keskustelunaiheissa, omien asioiden jakamisessa ja huumorissa kuitenkin kannattaa huomioida muiden mukavuus.

Kiitollisuus on terveellistä

Tunnen itseni pitkästä aikaa vahvemmaksi ja terveemmäksi. Olen huomannut uusia kiitollisuuden aiheita. Kiitollisuuden vaikutuksia on tutkittu ja on todettu, että siitä on paljon hyötyä. Kiitollisuuden aiheet voivat olla pieniä. Niitä voi huomata pysähtymällä. Jatkuvalla valittamisella taas on haitallisia vaikutuksia.

Kiitollisuushetki.

”Kiitollisuus maustaa elämän herkullisemmaksi. Kun kiitollisuuden aiheita etsii säännöllisesti, elämänlaatu paranee.” Näin on sanonut hyvinvointiin erikoistunut kirjailija ja kouluttaja Marika Borg.

Kiitollisuus on tutkitusti terveellistä. Kiitolliset ihmiset pysyvät terveempinä.

On toki niin, että aina ei voi vaikuttaa kiitollisuuden tunteeseen. On vaiheita, jolloin ihminen voi yksinkertaista tuntea, ettei kiitollisuuden aiheita juuri ole.

Mutta jos kiitollisuuden tunteet ovat hukassa, voi niitä herätellä tietoisesti opettelemalla, todettiin eräässä artikkelissa. On olemassa jopa erilaisia kiitollisuusharjoituksia ja -käytäntöjä. Minusta ei kuitenkaan olisi esimerkiksi pitämään päivittäistä kiitollisuuspäiväkirjaa.

Kiitollisuuden aiheita kannattaa etsiä arjesta. Aiheiden ei tarvitse olla suuria.

Minä katson niin, että ei tarvitse kuin pysähtyä miettimään, mistä asioista on kiitollinen elämässään juuri nyt. Mitä lähempänä arkea kiitollisuuden aiheet ovat, sitä helpommin niiden huomaamisesta tulee tapa.

Kiitollisuus on ihmisen perustunteita, myönteinen tunne, joka on suuri voimavara, todettiin eräässä artikkelissa. Kun pysähtyy miettimään, mistä asioista on kiitollinen elämässä juuri nyt, ei vello menneissä tai anna fokuksen lipsua aina vain tulevaan.

Minulla on monia kiitollisuuden aiheita. Olen selviytynyt työuupumuksesta, pahasta masennuksesta, alkoholin liikakäytöstä ja vaikeasta sairaudesta.

Ikävät asiat muistissa

Ihmisellä on kuitenkin luontainen tapa muistaa helpommin negatiiviset kuin positiiviset asiat. Itse voisin tuntea joistakin menneistä asioista pientä katkeruuttakin. Yhdessä vaiheessa työelämässä laitettiin niin koville, että se vei terveyden pitkäksi aikaa. Koko elämän suunta muuttui loppuun palamisen myötä. Myös jotkin ikävät asiat ihmissuhteissa ovat jääneet vaivaamaan.

Anteeksi antaminen on vapauttanut. En anna menneiden ikävien asioiden vaikuttaa. Yritän keskittyä tähän hetkeen ja hyviin asioihin.

Tällä hetkellä omia kiitollisuuden aiheita ovat leppoisa elämäntapa pienessä kirkonkylässä, sopivat työkuviot ja harrastukset sekä tasapainossa oleva diabetes. Mielialakin on hyvä ja tasainen. Luonto ja tutut ihmiset ovat lähellä. Ja talventulokin sopii. Tänään tuli kerralla paljon lunta, ja maisema on valkoinen.

Valittamisella vaikutuksia

Olen tosin melko kova myös valittamaan. Monesti marmatan eri asioista. Pikkuasioista nariseminen kuitenkin vain stressaa ja pahentaa muidenkin oloa, kertovat tutkimukset. Kannattaisi yrittää siirtää ajatukset siihen mikä on hyvin.

Äitini sanoi, että minä valitan aina. ”Turha on kitistä ja syyttää muita. Ihan itse olet elämäsi tähän jamaan saanut”, äidilläni oli tapana sanoa minulle. Minä olin työelämästä syrjäytynyt ja alkoholisoitunut epäonnistuja, joka ei juuri nähnyt missään hyvää.

Urputus pilaa muidenkin päivän. Ikävänsävyinen puhe nostaa muidenkin stressitasoja.

Valittaminen on yleinen tapa. Kaikki valittavat toisinaan jostakin asiasta. Jossain todettiin, että nyky-yhteiskunta jopa ruokkisi valittamista.

Jos valittamisesta tulee arkipäiväistä, hälytyskellojen pitäisi soida. Marmatuksesta voi päästä eroon – kunhan sen itse huomaa. Toki elämä joskus haastaa, mutta ainaiseen tyytymättömyyteen kannattaa puuttua.

Helsingin Sanomien jutussa todettiin, että jos valituksen aihe on yhdentekevä tai sille ei voi mitään, kannattaa yrittää siirtää ajatukset siihen mikä on hyvin.

Urputus pilaa muidenkin päivän, sillä ihmiset peilaavat herkästi toistensa tunnetiloja. Altistuminen ikävänsävyiselle puheelle esimerkiksi työpaikalla nostaa muidenkin stressitasoja.

Voin käsittää, kuinka asiat voivat olla sen verran huonosti, että ketuttaa ääneen. Itselläni yksi esimerkki on itse aiheutettu ajoittainen huono rahatilanne. Se ahdistaa eikä sitä niin vain muuteta. Mutta pyrin tuskailemaan hiljaa itsekseni.

Velkojen ja vaivojen kanssa eläminen muistuttaa omasta typeryydestä. Terveys meni juopottelun seurauksena. Toinen riippuvuus, nettipelaaminen, vei rahat.

Mutta ei auta eikä pidä valittaa. Minun pitäisi olla monesta asiasta hyvillään. Minulla on silti ollut usein tapana valittaa muille erilaisista hankaluuksistani.

Olen ehkä jo pystynyt jättämään oman, mihinkään johtamattoman, valittamisen kuitenkin vähemmälle. Yritän huomioida ympärilläni olevia ihmisiä, joille turhan usein pienistäkin, jopa päivittäisistä, harmeista valitan. Valittaja on raskasta seuraa. Aina en tosin omaa marmatusta edes huomaa.

Aikalisä tarpeen

Valittaminen haittaa ongelmanratkaisua, muistia ja oppimista. Jatkuva mihinkään johtamaton jurnutus nimittäin pitää stressihormoni kortisolin tasot korkealla. Se taas pitkään jatkuessaan kutistaa hippokampusta, aivojen osaa, jota tarvitaan monimutkaiseen ajatteluun, kertoo eräs tutkimus.

Kodin Kuvalehden artikkelissa kerrottiin, että negatiivisuuksiin tarttuminen vaikuttaa mielialaan, minkä lisäksi sillä on vaikutuksia terveyteen.

Tutkijoiden mukaan ärtymys menee ohi nopeammin, jos ei lietso tunnetta vaan tietoisesti pyrkii rentoutumaan tai ottaa aikalisän.

Valittamisella kannattaa olla konkreettinen tavoite.

Jos mieltä vaivaava asia on tärkeä ja muutettavissa on hyvä toimia rakentavasti. Tutkimuksen mukaan valitus tehoaa parhaiten, kun se on rajattu, täsmällinen, oikealle ihmiselle suunnattu, harkiten ajoitettu ja sillä on konkreettinen tavoite. Tutkimuksesta kertoi Helsingin Sanomat.

Jos valittamisesta tulee tapa, aivot tottuvat tarttumaan ikäviin asioihin ja koko asenne uhkaa muuttua negatiiviseksi.

Hyvät uutiset

Itse olen kiitollinen myös kaikille yhteisistä hyvistä asioista, jotka tosin tuntuvat tässä ajassa olevan harvassa. Hyvä uutinen on, että maamme talous on kasvussa. Toivottavasti se alkaa jo pian vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen.

Hyvinvointia yhteiskunnassa voidaan lisätä, kun huolehditaan, että kaikki ihmiset voivat tuntea enemmän osallisuutta ja kiitollisuutta.

Paluu maalle leppoistamaan

Pääkaupunkiseudun kiivastahtinen arki on vaihtunut pysyvämmin pienen maaseutukunnan sopivampaan elämänrytmiin. Palasin viime keväänä maalaispitäjään, johon aikoinaan parikymmentä vuotta sitten olin muuttanut ottamaan rauhallisesti työuupumuksen jälkeen. Elämä soljuu pienellä kirkonkylällä omassa leppoisassa tahdissa. Ei ole kiire oikein mihinkään.

Upea järviluonto virkistää.

Ihmisen kokema uupumus on määritelty eräänlaiseksi tienhaaraoireyhtymäksi. Tienhaarassa on hyvä pysähtyä ja pohtia syvällisiä kysymyksiä, ja hakea tuntumaa oman elämän suunnasta. Minä en aikoinani nuorena aikuisena burnoutin jälkeen löytänyt enää suuntaa. Tai sitten horjahdin tieltä ojaan.

Ajattelin tuolloin parikymmentä vuotta sitten, että downshiftaaminen eli elämän kohtuullistaminen olisi hyvä ratkaisu, kun työelämä oli uuvuttanut ja hölläämiseen maaseutupaikkakunnalla tarjoutui mahdollisuus. On sanottu, että slow lifen eli hitaan elämän opit sopivat hyvän mielenterveyden neuvoiksi.

Verkkaisessa elämässä oli kuitenkin omat haasteensa. Olin hypännyt pois oravanpyörästä, mutta myös ylös ja alas vienyt maailmanpyörä sai voimaan pahoin. Toipuminen eteni, vaikka välillä oli myös vaikeita aikoja.

Ei niin tervettä

Huomasin aikoinaan, että ympäristöä voi vaihtaa, mutta tärkeää on vaihtaa myös ajattelutapaa. Kun pääsin rauhalliseen ja kauniiseen paikkaan, sai se aikaan oikeansuuntaista liikettä. Pitkään tämä muutos ei kuitenkaan kantanut.

Minulla ei ollut enää töitä, mutta minua vaivasivat yhä vanhat työasiat. Töiden tauottua olin viettänyt aikaa lähinnä kuppilassa. Hain tähän muutosta, ja halusin päiviini uutta sisältöä.

On kuitenkin todettu, että ihminen voi vaihtaa maata tai kaupunkia, mutta jos hän toimii uudessa paikassa samalla tavalla kuin ennenkin, hän vajoaa helposti takaisin vanhaan. Kirkonkylän kahvilassa kaljoittelu ei parantanut elämänlaatua. Laiskottelu ja aikatauluton elämä ei ollut terveellistä.

En aina innostunut erilaisista elämyksistä, vaikka minulle järjestettiin luontoretkeilyä, mökkeilyä, veneilyä ja kalastusta. En nauttinut luonnosta vaan nautintoaineesta, josta minua oli yritetty vierottaa kuntoutuksessakin.

Kun olin hidastanut muutaman vuoden, muutin töiden perässä suureen kaupunkiin. Sen jälkeen asuin kahdessa kaupungissa pääkaupunkiseudulla.

Hidastamisen taito

Pieni syrjäinen paikka viehättää. Keväällä halusin palata tähän lomaparatiisiin. Nyt huomaan paremmin asuinpaikan tarjoamat hienot puitteet elämästä nauttimiseen. Jumalainen järviluonto antaa mahdollisuuden rauhoittua ja rentoutua. Kesällä innostuin viettämään aikaa luonnonhelmassa.

Ymmärrän nyt myös, ettei downshiftaus tarkoita joutenoloa. Se on pikemminkin taito, joka vaatii myös hieman itsekuria. Pitää suunnitella, jotta leppoistaminen sujuu. Rennosti ottaminenkin siis vaatii hieman työtä.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vain oleminen ei tarkoita parempaa elämänlaatua. Siitä voi nauttia aika ajoin, mutta ei pidempään.

Työ on tärkeä kiinnekohta elämään. Se tuo mielekkyyttä ja merkitystä. Työ on tärkeä voimavara ja terveyttä tukeva asia. Työelämä tukee mielen hyvinvointia.

”Ei ole mitään iloa siitä ettei tee mitään, jos ei ole mitään tekemistä.” Näin totesi kirjailija Jerome K. Jerome. Myös tekemisen puute on stressaavaa.

Kirjailija Pontus Purokuru on kirjoittanut, että joutilaisuus on aluskasvillisuutta, josta syntyy kaikki oikeasti tärkeä. Omasta kokemuksestani voin kuitenkin sanoa, että joutilaisuus ei pidemmän päälle tee ihmiselle hyvää. Mieli tylsistyy ja ruumis rappeutuu. Työllä on monia myönteisiä merkityksiä.

Itse innostun erilaisista pienistä työtilaisuuksista ja uusista tavoista tehdä töitä. Kunhan vain tämä työssä itsensä loppuun polttanut entinen työnarkomaani malttaisi tehdä töitä omaan jaksamiseen suhteutettuna sopivasti.

Sopivan pienet ympyrät

Halusin palata suosittuun mökkeily- ja matkailukuntaan, koska kun olen käynyt kesäisin lomailemassa tutuissa maisemissa ja tuttujen ihmisten luona, on pitkään odottamani loma vierähtänyt aina nopeasti, ja palaaminen kaupunkiin on aina hieman harmittanut. Nyt minun ei tarvitse astua linja-autoon paluumatkalle heti kun olen vasta päässyt lomatunnelmaan.

Pieni kunta oli taas kesäaikaan vilkas, kun vapaa-ajan asukkaat, veneilijät ja muut matkailijat saapuivat nauttimaan maaseudun rauhasta.

Kesäsesongin ulkopuolella kirkonkylä on hiljainen. Vain me paikalliset istumme kahvilassa, ja minä saan kuunnella mielenkiintoisia tarinoita.

Kaunista ja rauhallista.

Maalaiskuntaan asettuminen on toki ollut taas iso muutos. Maalla on erilaisia arvoja ja tapoja pääkaupunkiseutuun verrattuna. Olo on kuitenkin kotoisa.

Ymmärrän taas kuinka aikoinaan halusin jo tuolloin aiemmin upeisiin järvimaisemiin leppoistamaan, ja kuinka tärkeää se toipumisessa oli.

Tervetullut paluumuuttaja

Kyläläiset ihmettelivät keväällä tietenkin, mikä sai minut palaamaan tänne. Olinhan viihtynyt suurkaupungissakin vuosia. Kerroin, että kaipasin pois kaupungin vilinästä, takaisin luonnonhelmaan ja tuttujen ihmisten pariin. Kaupungissa olin kovin yksinäinen, maalla sen sijaan on hyviä kavereita.

Kaupungin arki oli käynyt minulle vähän raskaaksi. Toimintakykyä nakertavien pienten vaivojen vuoksi kaupungin rytmi oli hieman kiivas. Pienessä kylässä en tunne olevani jäljessä, vaan siinä tahdissa, johon keho ja mieli pystyy.

Eräs mies sanoi heti keväällä kahvilassa, että tuttu kasvo, mutta kavennut. Se on totta. Se johtuu sairauden etenemisestä, ja sen aiheuttamasta laihtumisesta. Tuntui, etten muutenkaan palannut tuttuihin maisemiin aivan kokonaisena.

Minut toivotettiin tervetulleeksi, ja minua alettiin kutsua paluumuuttajaksi.

Paluumuuttaja on kaunis sana, mutta se ei kerro, miten moni asia ei palannut mukana. En tullut samana miehenä enkä samanlaisin askelin kuin aikoinaan nuorena. Ihmiset tervehtivät, kysyivät kuulumisia, puhuivat kuin välissä olisi ollut vain tavallinen kiertomatka, vaikka minä tiesin tulleeni takaisin monta menetystä mukanani. Sairastuminen vaikeasti tällä välin oli ottanut paljon pois.

Ehkä paluumuuttajan tunne on juuri sitä: että kuuluu paikkaan, joka tunnistaa sinut. Minä palasin hieman hajonneena ja silti vastaanotettuna.

Kun joku sanoo minua paluumuuttajaksi, kuulen siinä sanan, joka ei kysy mitä minusta puuttuu, vaan tunnistaa minut joksikin, joka kuuluu tähän kylään.