Kun itsekkyys vaivaa

Olen ollut aika ajoin liian minäkeskeinen. Nykyajan ilmiö nimeltä itsehoiva kannustaa miettimään omia tarpeita ja tekemään mukavia tekoja itseä varten. Korostetaan, että ihmiselle on tärkeää olla oman itsensä paras ystävä. Puhutaan myös itsensä rakastamisesta. Nykyajan elämäntapa onkin hyvin itsekeskeistä. Yksilökeskeisellä kulttuurilla on vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja yhteiskuntaan. Minulla oli vaihe, jolloin kaikki pyöri oman itseni ympärillä.

Nyt ei riittänyt pullaa kuin minulle.

Eräässä artikkelissa kerrottiin, että itsehoiva on terveysteko, jota ei kannata laiminlyödä. Jutussa puhuttiin itsestä kolmannessa persoonassa. ”Kehu häntä onnistumisista ja lohduta lempeästi epäonnistumisista. Töiden jälkeen keitä hänelle kuppi herkullista juomaa. Illalla kata mieluisa ateria sievälle lautaselle.” Muun muassa näillä keinoilla on tarkoitus pitää itseä hyvänä.

Irti vaativista ja kriittisistä ajatuksista. Uusia tapoja puhua itselleen.

Itsen hoivaamista on esimerkiksi puhua itselle kauniilla tavoilla etenkin vastoinkäymisten hetkellä. Mitä minuun tulee, itselläni on päinvastoin tapana moittia silloin tällöin itseäni ja ihan ääneen.

Jutussa kerrottiin seuraavasti: ”Psyykkiseen itsehoivaan voi liittyä se, että opettelee pikkuhiljaa päästämään irti vaativista ja kriittisistä ajatuksista – ensin ne tiedostamalla ja sitten miettimällä uusia tapoja puhua itselleen.” Itselläni oli pitkä vaihe, jolloin puhuin itselleni itseäni halveksuen.

Itsehoiva kannustaa miettimään omia tarpeita ja vastaamaan juuri niihin. Psykiatrian erikoislääkäri kertoi, että itsehoivaa ovat tavat tuottaa itselle iloa tekemällä erilaisia mukavia tekoja vain itseä varten. Itsehoivasta ajatellaan olevan hyötyä jokaisen hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Minä kuitenkin mietin, voiko tällainen itsehoiva olla jossain määrin itsekeskeistä.

Itserakkautta?

Ole siis itsesi paras ystävä, sanotaan. Itsemyötätunnon sanotaan olevan ystävällistä ja lämmintä suhtautumista itseen. Ymmärrän tämän, mutta mistä kertoo se, että nykyisin puhutaan jopa itsensä rakastamisesta? Minusta se ei välttämättä ole pelkästään hyvästä.

Huomasin netissä kirjoituksen, jossa todettiin: ”Itsensä rakastaminen on asia, jonka voi oppia.” Kirjoituksessa neuvottiin seuraavasti: ”Jos haluat tuntea itsesi täydeksi, sinun tarvitsee rakastaa itseäsi. Se mahdollistaa sen, että olet paras versio itsestäsi.” Tuntuu minusta vieraalta ajatukselta.

Eikö enää käytetä tällaisessa yhteydessä sanaa itserakas? Sellainen ihminen on ikään kuin täynnä itseään. Huomasin jopa seuraavanlaisia kirjoituksia: Kuinka tukea itsesi rakastamista, itsensä rakastamisen 12 osa-aluetta ja 5 yksinkertaista harjoitusta itsensä rakastamiseen.

Täytyy sanoa, että itsensä rakastaminen vaikuttaa vähintäänkin vaikealta. Tällaisen rakkauden vaaliminen on myös helposti vahingollista sosiaalisille suhteille. Kun haluaa olla onnellinen, on oman itsensä sijaan tärkeämpää katsoa ympärilleen.

Minäkeskeinen elämäntapa

Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Itsekkyyden aika tarkastelee nyky-yksilökeskeistä kulttuuria ja sen vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja yhteiskuntaan.

Psykologi analysoi kirjassaan, kuinka nykyajan elämäntapa on muuttunut voimakkaasti minäkeskeiseksi, ja miten tämä yksilökeskeisyys vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin. Teos osoittaa, että monia nykyajan hyveitä, kuten itsensä esille tuomista ja menestyksen tavoittelua, pidettiin aiemmin narsismin tunnusmerkkeinä, ja että tavallisen ihmisen on vaikea pärjätä vallitsevien yltiöyksilöllisyyttä suosivien ihanteiden mukaan.

Miten itsekeskeisyyttä voidaan vähentää ja empatiaa lisätä.

Yltiöyksilöllinen kulttuuri on saanut meidät voimaan pahoin. Itsekeskeinen kulttuuri tarkoittaa sitä, että elämä pyörii yksilön itsensä ympärillä, ja menestys tai epäonnistuminen nähdään täysin omasta itsestä riippuvaisena.

Keltikangas-Järvinen tarjoaa askelmerkkejä kohti terveempää kulttuuria, jossa yksilön ja yhteisön hyvinvointi voidaan tasapainottaa. Hän rohkaisee pohtimaan, miten itsekeskeisyyttä voidaan vähentää ja empatiaa lisätä.

Kirjoittajan johtopäätös on, että yksilön tulisi tukeutua ryhmään. Itsekkyyden aika on sysännyt yhteisöllisyyden syrjään, ja siitä maksetaan korkeaa hintaa.

Muiden arvostaminen

Kirjailija Jukka Koskelainen sanoi eräässä artikkelissa, että itsekäs ihminen ei välttämättä huomaa itsekkyyttään ennen kuin hänet pannaan huomaamaan se. Itsekkään ihmisen pitää aisoissa juuri sosiaalinen yhteisö, yhteiset säännöt ja se, että hänelle huomautetaan itsekkyydestä. Suomessa me olemme usein hirveän arkoja ja kainoja antamaan suoraa palautetta. Me hyväksymme asioita, joita ei pitäisi hyväksyä. Monet eivät tuo tai saa ääntään kuuluviin.

Omaa itsekkyyttään voi helposti mitata.

Koskelainen on kirjoittanut kirjan Mahtava minä – Itsekkyyden voima ja vastavoimat. Hän neuvoo kuinka omaa itsekkyyttään voi mitata. Kannattaa esimerkiksi eritellä omaa vapaa-aikaa. Oletko esimerkiksi viimeisen kahden päivän aikana ajatellut ja hoitanut vain omia asioitasi? Näin tekemällä saa aika nopeasti selvän kuvan siitä, kuinka paljon elämä pyörii oman itsen ympärillä.

Itsekäs ihminen ei välttämättä osaa arvostaa muita ja muiden tarpeita. Häntä kiinnostaa vain oma agenda. Itsekkyys kaventaa, koska itsekäs ihminen ajattelee, että maailma pyörii hänen itsensä ympärillä.

Tarvitsemme nöyryyttä, jotta kasvamme osana omaa ympäristöämme. Itsekeskeiset ihmiset saattavat etsiä aina uusia tapoja erottua joukosta ja nostaa omia saavutuksiaan jalustalle, artikkelissa todetaan.

Terve itsekkyys

On toki totta, että vaikka itsekkyyttä pidetään rumana ominaisuutena, terve itsekkyys kuitenkin suojaa meitä. On tärkeää, tiedostaa ja tunnistaa omat tarpeensa, toiveensa ja rajansa. Muuten ihminen ajelehtii muiden hallittavana, eikä kykene tekemään omia, itselle sopivia valintoja.

Terveesti itsekäs pitää itseään tasavartaisena muiden kanssa ja osaa ottaa muut huomioon. Ihminen pitää kiinni omasta yksilöllisyydestään ja on mahdollisimman paljon yhteistyössä muiden kanssa.

Terveen itsekkyyden puutetta, ja vaikeuksia pitää kiinni rajoista.

Itse olen ymmärtänyt, että kolmekymppisenä kokemani työuupumuksen takana saattoi olla terveen itsekkyyden puutetta. Se näkyi vaikeutena pitää kiinni omista rajoista. Vaatimukset työpaikalla olivat ylimitoitettuja, vastuualueet liian isoja ja työmäärä kohtuuton. Unohdin oman itseni.

Itsestään on pidettävä huolta. Voi olla, että ihmisen tulee myös turhaan oltua itselleen liian ankara, ja vaatia itseltään liikaa.

Vain itseä varten?

Itsehoivasta ajattelen, että se voi toimia, mutta mietin, onkohan se mahdollista vain yksin asuvalle ihmiselle. Sellaiselle, jolla on aikaa yksin itselleen, ja joka voi tehdä mukavia asioita vain itseä varten. Voi esimerkiksi laittaa aterian vain itselleen – eli ”hänelle” kuten artikkelissa todettiin.

Itselleni sinkkuna itsehoivan noudattaminen on mahdollista, ainakin sen osalta, että voi tehdä miellyttäviä asioita yksin. Suhtautumistavassa omaan itseen olisi välillä itsehoivasta apua.

Mikään ei riitä

Itsekkyys ei ole mukava piirre ihmisessä. Minun on myönnettävä, että olin vuosien ajan itsekäs.

Töiden jäätyä uupumuksen vuoksi, ei elämässä ollut muuta sisältöä. Minulle jäi töiden jälkeen vain keskikalja. Ja vähitellen minusta tuli itsekäs. Liian monesti keskityin vain omiin tarpeisiin.

Itsetuntemus ja oma arvostus vahvistui, ja muutuin paremmaksi

Kännääminen otti elämässäni vallan. Kaikki alkoi pyöriä minun ympärilläni. Läheisten suhtautuminen minuun vaihteli huolen, surun ja vihan välillä. Olin itsekäs alkoholisti, joka kaipasi muiden huomiota, sääliä ja – rahaa. Ihmiset ympärilläni olivat kovilla. Olin myös kaikella tavalla kenkku kaveri ystävilleni.

Tunsin epäonnistuneeni monin tavoin enkä enää juurikaan arvostanut itseäni. Alkoholin jäätyä sairastumisen vuoksi, minusta tuli hiljainen, totinen ja vetäytyvä. Vähitellen itsetuntemukseni parani ja minusta tuli parempi ihminen.

Monin tavoin haitallista

Artikkelissa kerrotaan, kuinka itsekkyyden haitta on yksinkertainen: se kutistaa sekä ihmisen että hänen maailmansa. Kun oma etu asetetaan toistuvasti kaiken edelle, ihminen alkaa menettää paljon, kuten luottamusta ja läheisyyttä.

Itsehoivasta kertovassa jutussa todetaan, että myös yhteydenpito ystäviin on tärkeä itsehoivan tapa. Olen samaa mieltä. Olin pitkään vain omissa oloissani. Vähitellen, kun itsekeskeinen asenteeni alkoi kaikkien koettelemusten jälkeen muuttua, myös kaveruussuhteet alkoivat taas vahvistua.

On tärkeää ymmärtää itseämme ja toisiamme.

Onko tämä tosiaan coolia?

Tupakasta piti päästä eroon, mutta nyt siitä on tulossa taas tyylikästä. Minäkin ilmeisesti näytän taas coolilta, kun tupakoin pihalla marraskuun sateessa ja tuulessa palellen. Tupakointia coolina pitävien nuorten osuus on noussut Yhdysvalloissa. Tupakoinnin kulttuurinen romantisointi sosiaalisessa mediassa ja elokuvissa huolettaa terveysjärjestöä. Näin kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Ei kovin tyylikästä.

Tupakoinnin tyylikkyyttä sekä kulttuurista vetovoimaa on pohdittu myös kansainvälisessä julkisuudessa. Ranskalainen Le Monde kirjoitti savukkeen romantisoinnista sosiaalisessa mediassa. Lehti nosti esimerkiksi mallin Emily Ratajkowskin, joka oli julkaissut Instagramissa selfien savuke suussaan.

Tosi-tv-tähti Kylie Jenner puolestaan oli julistanut podcastissa savukkeiden paluuta: ”Cigarettes are so back!”

Yhdysvaltalaisen nikotiiniriippuvuutta ehkäisevän Truth Initiative -järjestön kyselyt viittaavat nuorten asenteiden muuttuneen sallivammiksi.

Vuonna 2019 18–24-vuotiaista vastaajista 17 prosenttia katsoi tupakoinnin saavan ihmiset näyttämään cooleilta. Tänä vuonna osuus oli 25 prosenttia.

Suomessa on vaikeampi todentaa savukkeen maineen kirkastumista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erityisasiantuntija Otto Ruokolainen arvioi HS:n artikkelissa, että savukkeiden esittäminen kulttuurissa on pysynyt viime aikoina melko samanlaisena. Tupakkayhtiöt ovat rakentaneet tuotteilleen imagoa vuosikymmeniä.

Ruokolainen pitää mahdollisena, että tupakoinnin paheksuttavuudesta voi myös tulla osa savukkeen vetovoimaa. Tietoinen riskinotto saattaa näyttäytyä vastakulttuurisena eleenä.

Marraskuun sateessa ja tuulessa tupakointi ei ole kovin coolia.

HS:n jutussa todetaan seuraavasti: Asiantuntijoita huolettaa se, mihin savuke kuvissa yhdistetään. Nostalgia, kapinahenki ja artistien tyyli voivat tehdä tupakoinnista houkuttelevaa tunnetuista terveyshaitoista huolimatta.

Tupakointi voi välittyä osana viehättävää, menestyvää ja kapinallista henkilöhahmoa. Esikuvat ja ympäröivä kulttuuri muovaavat mielikuvia ilman suoraa mainontaakin, HS:n artikkelissa todetaan.

Asiantuntijat toteavat, että artistien, näyttelijöiden ja vaikuttajien ei tarvitse toimia terveysvalistajina. Heidän pitäisi silti tunnistaa vaikutuksensa.

Kansanterveysjärjestö ASH ry:n toiminnanjohtaja Anne Taulu toivoo, ettei tupakointi näkyisi sosiaalisessa mediassa tai elokuvissa.

Minä voin todeta, että ulkona marraskuisessa tuulessa ja sateessa tupakoinnista on tyylikkyys kaukana. Sitä tulee vain käytyä nopeasti sauhuilla.

Nuorten tupakointi oli yleistä

Itse aloitin tupakoinnin 15-vuotiaana. Tupakointi näytti tuolloin tyylikkäältä. Ja koska niin moni muukin ikäiseni poltti, aloitin minäkin.

Kymmenisen vuotta sitten pidin kokeeksi muutaman kuukauden tupakkalakon, ja ihmettelen, miksi sen jälkeen jatkoin tupakointia. Olinhan jo päässyt itse riippuvuudesta irti.

Jotenkin pidän tätä äärimmäisen haitallista tapaa itselleni tärkeänä. Tupakka vain yksinkertaisesti maistuu. On monia tilanteita, jolloin on vain saatava sauhut. On muun muassa aamusauhut, ruokasauhut ja hermosauhut. Ja parin tunnin välein on saatava sauhut muuten vain. Tupakkatauko on aina paikallaan.

Kurssi laittoi miettimään

Osallistuin muutama vuosi sitten tupakoinnin lopettamiseen kannustavalle kurssille. Kurssia oli yhteensä kymmenen kertaa. Pidin tupakointipäiväkirjaa, joka kertoi omasta tavastani paljon.

Kurssilla jaettiin paljon materiaalia, ja sain eri kyselylomakkeiden perusteella erittäin vahvasta tupakkariippuvuudesta kertovia pistemääriä.

Kurssia kävi neljän tupakoitsijan ryhmä. Tuntui, että muut eivät polttaneet yhtä paljon kuin minä. Itselläni saattaa mennä joskus askikin päivässä.

Kurssilla totesin muun muassa, että minun on päästävä tupakalle 6-30 minuutin kuluessa heräämisestä. Täytimme myös kyselyn, jota käytetään, kun tupakoitsijalla epäillään keuhkoahtaumatautia. Minä merkitsin muun muassa, että itseäni hengästyttää portaita noustessa.

Päiväkirjaa inhottavaa pitää

Tupakointipäiväkirjaan piti kirjata kellonaika, jolloin poltti savukkeen, ja arvioida tunnetilaa tuolla hetkellä. Samalla merkittiin, kuinka välttämätön tupakan polttaminen tuona hetkenä oli asteikolla yhdestä kolmeen.

Ykkönen tarkoitti, että tupakka on ollut välttämätön, kakkonen kuvasi, että tupakka on ollut tarpeeseen, mutta ei välttämätön. Kolmonen kertoi, että tupakan olisi voinut jättää väliinkin. Minulle kertyi muutama ykkönen päivän mittaan, mutta samalla oli myös kolmosia.

Kaiken kaikkiaan tupakointipäiväkirjan pitäminen oli vastenmielistä. Mutta se kertoi itsellenikin paljon uutta tupakointitavoistani.

Kurssi kysyi motivaatiota

Tupakointiriippuvuudessa yhdistyvät fyysinen nikotiiniriippuvuus sekä psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus. Itse koen, että minulle tupakointi on tapa, jota en vieläkään osaa pitää kovin pahana. Kyseessä ei siis kohdallani välttämättä ole vain nikotiiniriippuvuus. Minulle tupakointi on myös nautinto.

Kurssilla korostettiin, että tupakoinnin lopettaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Sydänliiton materiaalin mukaan tupakoinnin aiheuttamat haitalliset vaikutukset vähenevät melko nopeastikin lopettamisen jälkeen.

Yhdellä kertaa kurssilla oli kokemusasiantuntija, joka oli polttanut kaksitoistavuotiaasta asti. Hän oli pystynyt lopettamaan vuosi sitten. Hän kertoi miten lopettaminen onnistui, ja minkälaista on ollut sen jälkeen.

Kaikkiaan ryhmä kokoontui kymmenen kertaa. Kurssilla ei ollut minulle vaikutusta. Eräs nainen ryhmästämme totesi minulle viimeisen kerran jälkeen ulko-ovella, että ”sitten heti röökille”. ”Niinpä”, minä sanoin.

Ei kovinkaan siistiä

Mutta on sanottava, että tupakoinnissa ei ole mitään tyylikästä. Se ei todellakaan ole siistiä. Päinvastoin, se on kaiken muun pahan lisäksi hyvin epäsiisti tapa.

Eräs tupakoiva mies kertoi minulle, kuinka hänen naisystävä oli sanonut, että tämän miehen kanssa pussaaminen tuntuu samalta kuin nuolaisisi tuhkakuppia.

Kannustan harkitsemaan tupakoinnin lopettamista.

Kun riippuvuudet vievät

Uskoin jo päässeeni elämää haittaavista vaikeista riippuvuuksista. Tämän syksyn mittaan ne alkoivat kuitenkin jälleen hallita arjessa. Työriippuvuuden jälkeen minua ovat vaivanneet vuosia alkoholi- ja peliriippuvuudet. Erilaiset addiktiot kasvavat tässä ajassa, ja aiheuttavat ihmisille monenlaisia ongelmia.

Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi.

Erilaisten riippuvuuksien vaikutukset työelämään ovat paljon laajempia kuin välttämättä ymmärretään. Itselläni jatkuva kuormitus työssä näkyi aikoinaan liiallisena alkoholinkäyttönä.

Elämääni hallitsi aiemmin työ. Jälkikäteen katsottuna voin todeta, että kärsin työriippuvuudesta. Nautin suuresti erilaisista tehtävistä ja haasteista. En tiedä oliko se aina vain työn iloa vai enemmänkin työn himoa. Tein ympäripyöreitä päiviä. Sain arvostusta ja kiitosta. Vastuualueet kasvoivat. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että odotukset olivat kohtuuttomia. Ja se selittää monta asiaa.

Viihdyin tuolloin liian pitkiä aikoja sekä toimistolla että ravintolassa. Huolehdin työstäni, mutta lievitin stressiä viettämällä niukkaa vapaa-aikaa melkein päivittäin lasillisella. Tällainen elämäntapa oli nuorelle poikamiehelle mahdollista, sillä minulla ei ollut muita velvollisuuksia.

Haitallisia vaikutuksia työssä

A-klinikkasäätiöstä on kerrottu, että erilaisten riippuvuuksien määrä kasvaa, ja yksi syy on kuormittava työelämä. Tähän myös työpaikoilla pitäisi herätä.

Alkoholin aiheuttamien haittojen on arvioitu maksavan työpaikoille noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Kun mukaan lasketaan huumeet, digitaaliset riippuvuudet, rahapelaaminen ja muut toiminnalliset addiktiot, puhutaan jo miljardiluokan kustannuksista.

Alkoholiongelmaan osataan jo työpaikoilla suhtautua vakavasti. Nyt rinnalla on uusia ilmiöitä.

Eräässä artikkelissa kerrottiin naisesta, joka tuli riippuvaiseksi nettipelaamisesta. Hän aloitti pelaamisen heti aamulla herättyään ja jatkoi sitä iltaan asti, myös töissä. Pelaaminen sai vähitellen yliotteen kaikesta muusta. Lopulta hän menetti kaikki rahansa. Hän sai ammattiapua, ja vaikka asia tuli työpaikalla vakavana yllätyksenä, se lopulta ymmärrettiin ja työpaikka säilyi.

Esimerkiksi juuri rahapelaaminen pysyy usein työpaikoilla piilossa. Riippuvuus syö työaikaa ja keskittymiskykyä. Myös some koukuttaa. Kun työ ei etene, somessa voi kulua paljon aikaa.

Stressi voi laukaista

Riippuvuus kehittyy, kun aine tai toiminta tuottaa nopeasti mielihyvää tai helpotusta ja alkaa tuntua välttämättömältä arjessa. Sen taustalla vaikuttavat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät.

Riippuvuus voi syntyä myös esimerkiksi yksilön reaktiona stressiin tai erilaisiin elämänkriiseihin. Riippuvuudet vievät helposti mennessään. Muu elämä alkaa pyöriä niiden ympärillä.

Itse kaipasin aikanaan krooniseen työstressiin päivittäin pientä nollausta. Oli tapana mennä töiden jälkeen muutamalle oluelle pubiin. Joskus saatoin viettää iltaa puolitutussa porukassa, jossa alkoholinkäyttö oli roimaakin.

Työhöni kuului myös erilaisia tapaamisia ja tilaisuuksia asiakkaiden ja yhteistyökumppanien kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. Monesti niissä oli tarjolla hyvää ruokaa ja paljon juomaa.

Tyhjyyden täytti muut riippuvuudet

Minua kehotettiin moneen kertaan hidastamaan työtahtiani. Olin aikaansaava tekijä, mutta samalla yhä pahemmin riippuvuudessa rämpivä muutoin heikko ihminen. Odotukset päällikkötehtävissä olivat kovia, jopa ylimitoitettuja. Halusin paeta riittämättömyyden tunnetta.

Työpaikalla oli olemassa menettely, kuinka alkoholiongelmissa työntekijä ohjataan hoitoon. Sitä, että minä käytin liiaksi alkoholia ei ilmeisesti huomattu, eikä siitä ainakaan minulle huomautettu. Tämä johtui siitä, että olin niin sitoutunut työhöni ja tein työni erinomaisesti.

Nousin tästä rosoisesta elämäntavasta jaloilleni omin voimin. Työt menivät edelle. Tein vapaallakin rästitöitä eikä alkoholi mahtunut enää kuvaan.

Mutta, työmäärä johti lopulta uupumukseen ja koin burnoutin. Ajauduin sairauslomalle, ja kapakassa istumiselle jäi aikaa. Työt jäivät vaikean psykoottisen masennuksen ja sitä korjaavan ryyppäämisen vuoksi vähitellen kokonaan. Työhön paluu ei yrityksistä huolimatta onnistunut.

Kun ajauduin pois työelämästä, alkoholisoiduin kokonaan. Olen ollut useasti katkaisuhoidossa, sosiaalisairaalassa ja yhteisökuntoutuksessa.

Mikään ei auttanut. Päivittäistä ryyppäämistä jatkui kymmenen vuotta, kunnes sen katkaisi lopulta alkoholiperäinen vaikea sairaus. Vasta se pakotti raittiiksi. Nykyisin monet vaivat, kuten sairauden aiheuttama diabetes, heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua.

Kuormitus näkyy addiktioina

Suomalaisessa työelämässä alkoholin haitat tunnistettiin vasta vuosikymmenten ongelmien jälkeen. Samanlaista ymmärrystä tarvitaan asiantuntijoiden mukaan nyt uusista riippuvuuksista. Työelämä on kognitiivisesti kuormittavaa, ja paine näkyy addiktioina. Työpaikoilla on tärkeä rooli ilmiön tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa.

Kun alkoholi oli jäänyt, elin pitkään vapaammin, mutta vähitellen minulle kehittyi toinen tuhoisa riippuvuus – rahapelaaminen. Se vei mukanaan vähitellen, ja lopulta entistä suurempiin ongelmiin.

Velkaannuin pelaamisen vuoksi. Maksan vielä pitkään pelaamiseen ottamiani lainoja. Pelaamista jatkui kymmenen vuotta, ja olen päässyt siitä irti vasta nyt – kun olen jo menettänyt melkein kaiken.

Oli harmillista lukea, että suomalaisilla rahapelien pelaajilla on yllättävän paljon harhaluuloja. Moni pelaa virheellisten käsitysten perusteella. Todennäköisyyden ja sattuman periaatteita ei ymmärretä.

Pelaaminen ei usein ole vain harmitonta ajanvietettä. Rahapeliriippuvuus voi aiheuttaa merkittävää kuormitusta yksilön elämässä. Riippuvuushäiriöön liittyy pakonomainen tarve pelaamiseen, epäonnistuneet yritykset lopettaa pelaaminen tai hallita sitä, valehtelu ja vähättely pelaamisesta sekä kiinnostuksen menettäminen arjen toimintoihin.

Rahapeliriippuvuuden varhainen tunnistaminen ja tuen hakeminen on tärkeää. Osallistuin vuosia sitten rahapeliongelmaisten vertaisryhmään, mutta sekään ei onnistunut omalla kohdallani muuttamaan suuntaa.

Julkisuudessa on ollut esillä surullisia tapauksia, joissa ihmiset ovat pelanneet pitkään salaa. Lopulta myös työ- ja perhe-elämä on kärsinyt.

Olen tehnyt vuosien mittaan todella suuria tappioita. Välillä ei ole ollut rahaa mihinkään muuhun. Ei laskuihin. Ei ruokaan. Ei lääkkeisiin.

Pelaaminen on vaikuttanut paitsi omaan talouteeni myös ajankäyttöön, ajatuksiin, mielialaan ja terveyteen.

Ahdistavaa on paitsi rahan myös ajan menettäminen. Kaikki on pyörinyt pelaamisen ympärillä. Pelaaminen on rytmittänyt päivää, hallinnut ajatuksia. Se on vienyt kaikki muut tunteet.

Olen saanut ammattiapua, ja nyt pelaaminen vihdoin jäi pois. Mutta se on johtunut yksinkertaisesti siitä, että rahaa ei vain enää ole. Minulle tulee yhä mainoksia suurista voittopoteista tulevissa arvonnoissa. Tunnen kipua, koska en voi pelata. Minut ikään kuin repäistiin väkisin riippuvuudesta irti.

Selitys kaikelle löytyi

Monenlaisten ongelmieni taustalta löytyi jo kaksikymmentä vuotta sitten todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka antoi vastauksen moneen asiaan. Se selitti elämänasennetta ja ajoittaisia vaikeuksia elämänhallinnassa. Sairauteen liittyy muun muassa päihderiippuvuutta.

Olen usein miettinyt, että jos olisin tiennyt, että viinasta luopuminen on niin helppoa, olisin lopettanut alkoholin käytön vuosia aiemmin eli ajoissa.

Työn tekemisessäkään en aikoinaan löytänyt kultaista keskitietä. Olin työnarkomaani. Työnarkomania tarkoittaa pakonomaista tarvetta tehdä töitä.

Tein jopa 16-tuntisia työpäiviä. Työterveyslaitoksen mukaan selvästi työnarkomanian piirteet täyttäviä on noin 3 prosenttia suomalaisista ja 17 prosentilla on siihen viittaavaa käyttäytymistä.

Työnarkomaniaan ovat taipuvaisia ihmiset, joilla on ylikorostunut tarve suorittaa. Työnarkomanialle löytyy sisäisiä ja ulkoisia syitä. Sisäiset syyt liittyvät esimerkiksi heikkoon itsetuntoon. Siihen, että haetaan arvostusta ja tunnustusta työn kautta. Itsetuntoa rakennetaan sitä kautta. Minulle työn tekeminen oli ikään kuin tapa ansaita paikkani maailmassa.

Työnarkomanian ulkoiset syyt liittyvät työpaikan kulttuuriin ja yhteiskunnan odotuksiin. Työnarkomania näkyy työpaikoilla ylenpalttisena työn tekemisenä ja sitä myös usein arvostetaan. Ihmiset todennäköisemmin etenevät urallaan, kun he voimiaan säästelemättä paiskivat töitä.

Työnarkomaanin yksityiselämä kärsii usein työnteosta. Työnarkomaanilla ei välttämättä riitä energiaa läheisille. Sen sijaan hän saattaa ajatella, että haluan olla rauhassa ja vielä jatkaa työpäivää. Minulle poikamiehenä tällainen kokonaisvaltaisesti työhön keskittyvä elämäntapa oli mahdollista.

Lopulta koin työuupumuksen, ja ajauduin työelämästä. Elämästä tuli tyhjää ja tilalle kehittyi vähitellen uusia riippuvuuksia. Nekin ovat siis koetelleet terveyttä ja hyvinvointia.

Elämme aikoja, jotka ruokkivat erilaisia riippuvuuksia entisestään. Haemme jotakin tyydytystä ja helpotusta kaiken keskellä.

Toipuminen on mahdollista, kun tunnistaa ongelman, myöntää vaikeudet ja löytää tukea muutoksen toteuttamiseen.

Tavallinen elämä on parasta huumetta, ja tasapainoinen arki suuri nautinto.

Pakollinen tauko helpotti

Elämääni on erilaisten sairauksien myötä tullut pysyvä varovaisuus kaiken sen kanssa, mikä voi horjuttaa kehoa tai mieltä. Kuluva syksy kuitenkin putosi päälle raskaana, eikä mikään tuntunut pysyvän otteessa. Horjahdin pahasti.

Ajauduin vanhojen riippuvuuksien vietäväksi. Olen ollut 13 vuotta raittiina. Nyt kuitenkin sorruin juomaan ja pelaamaan. Pelasin päivittäin isoja rahoja nettipeleissä. Baareissa taas herätin henkilökunnassa ihmetystä, kun tavallisen limsan sijaan tilasinkin kossucolaa. Minulta kysyttiin, onko kaikki hyvin. Kun vakuuttelin, ettei tässä mitään, tarjoilijat sanoivat, että nauti sitten juomasta.

Tätä huoletonta, mutta kaikella tavalla vahingollista juhlimista kesti viikon, kunnes ajauduin osastohoitoon. Oli käytävä pari viikkoa latautumassa.

Pelaamista ja alkoholinkäyttöä seurasi syvä pettymys itseeni. Olin ollut heikko, mutta hoito vahvisti, ja riippuvuudet saatiin selätettyä, eivätkä ne enää vaivaa.

Kaikesta helposti innostuvana en aina mieti, riittääkö tätä nykyä enää voimia, kykyä ja aikaa kaikkeen. Olen äskettäin saanut kahden kirjan käsikirjoituksen valmiiksi lähes samanaikaisesti. Pidän blogia ja olen myös aloittanut tehdä podcast-ohjelmasarjaa. Lisäksi olen suunnitellut yritysvalmennusta, jonka pohjana olisivat omat oppini esihenkilö- ja myyntitehtävistä. Ajatuksena on myös kouluttautua kokemusasiantuntijaksi mielenterveysasioissa.

Ehkäpä tämän vuoksi olikin paikallaan parin viikon huili. Lisäksi lääkäri määräsi minulle uutta lääkettä mielialaa tasaamaan ja realiteetteja tukemaan.

Iloon on helppo resepti

Ainekset iloon saattavat välillä olla loppu, mutta niitä saa lisää. Entä miksi suomalaiset ovat niin onnellisia? Uutinen siitä, että Suomi sijoittuu onnellisuustutkimuksessa jälleen ykköseksi, saa monet suomalaisetkin aina naurahtamaan ja ihmettelemään, ketkä tutkimuksiin oikein vastaavat. Monet tyytyväisyyteen liitettävät asiat ovat meille kuitenkin aika itsestään selviä.

Onnellisia hetkiä.

Uutinen maailman onnellisimmasta maasta voi tuntua yhteiskunnan monien ongelmien valossa jopa harhaanjohtavalta. Olemme olleet pitkään ikävien tosiasioiden suossa. Monista onnellisuustutkimuksen tulokseen vaikuttavista osatekijöistä voidaan kuitenkin ainakin yleisellä tasolla olla samaa mieltä.

Lähitapiolan pääekonomisti Hannu Nummiaro selvitti vastikään, miksi suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa. Yksi syy on hänen mukaansa varakas valtio ja toinen on tasa-arvoisuus.

Onnellisuudesta kaksi kolmasosaa selittyy bruttokansantuotteen tasolla. Ekonomisti sanoo, että naurua ja iloa voi olla kaikkialla, mutta rikkaissa maissa on helpompi olla onnellinen.

Onnellisuutta lisää myös se, että ihmiset voivat tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja vapaasti ja mahdollisuudet ovat yhdenvertaisia.

Onnellisuus korostuu

Entä henkilökohtaisen onnen tavoittelu? Jos haluamme jatkuvasti menestyä ja olla onnellisia, siitä voi tulla monenlaisia ongelmia.

Helsingin Sanomien kolumnissa kysyttiin, miksi Suomessa on niin paljon masennusta. Johtuuko masennuksen lisääntyminen siitä, että onnellisuutta korostetaan liikaa? Onnellisuudesta on tullut elämän tärkein päämäärä, ja sitä tavoitellessaan moni masentuu, kirjoituksessa todettiin.

Emeritusprofessori ja tietokirjailija Timo Airaksinen kirjoittaa kirjassaan Halun vallassa – Onnellisuutta etsimässä, että ihmiset haluavat jatkuvasti jotain. ”Halujen taustalla on pyrkimys onnellisuuteen. Mutta jos ihminen saa kaiken mitä haluaa, tuleeko hänestä onnellinen, vai löytyykö seuraava halu heti nurkan takaa?”

Minusta suomalaisten onnellisuus syntyy pikemminkin vähemmästä kuin siitä, että pitäisi saada kaikkea mahdollista. Onni on enemmän mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä.

Menestymistä onnellisuustutkimuksessa voi selittää sekin, että monen mielestä kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Riittävän hyvä voi riittää.

Onnellisuudelle on löydetty yhteisiä tekijöitä. Tärkeimpiä ovat läheiset ihmissuhteet, mielekäs tekeminen – työssä tai harrastuksissa – sekä terveys ja hyvinvointi. Minä menetin epäterveellisen ja alkoholin sävyttämän elämäntapani vuoksi pitkäksi aikaa kaikki nämä onnellisuuteen liittyvät asiat.

Nykyihmisen ongelma on usein se, että emme elä tässä hetkessä. Mielessä pyörivät menneisyyden murheet tai tulevaisuuden huolet. Onnellisia ihmisiä yhdistää kyky olla kiitollinen ja elää hetkessä.

Nautintojen perässä

Entä sitten nautinto? Onko se onnen aihe vai onko se jo itsessään onnea? Timo Airaksinen pohtii teoksessaan Onnellisuuden opas: ”Elämän laatua yritetään kohottaa virkistäytymällä ja huvittelemalla. Elleivät huvit tee onnelliseksi, mikä sitten?”

Minulla oli takavuosina vaihe, jolloin innostuin huvittelemaan. Matkustelin ja juhlin vieraissa kaupungeissa. Koin paljon uutta ja ihmeellistä. Onni oli saavutettavissa, mutta vain hetkittäin. Onnellisuuden tunne katosi yhtä nopeasti kuin syntyi, ja sen jälkeen kaikki oli taas ennallaan.

Paheita seurasi katumus. Lisäksi olin rahoittanut onnenseikkailuni lainarahalla ja velkaantunut.

Timo Airaksisen mukaan onnellisuutta tuovat nautinto, mielihyvä, halujen tyydyttäminen ja itsensä toteuttaminen erilaisissa elämänprojekteissa.

Huono tavoite?

Kirjailija ja filosofi Frank Martela on puolestaan korostanut, että elämällä voi olla monia päämääriä. Kun tiedostamme elämän rikkauden ja yhteyden toisiin ihmisiin, elämä saa merkityksen.

Martelan mukaan onnellisuus on jonkin arvokkaan saavuttamisesta syntyvä sivutuote, ei elämän varsinainen päämäärä. ”Siksi henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelu on huono vastaus kysymykseen, mikä tekee elämästämme aidosti arvokkaan ja merkityksellisen.”

Minä korostaisin silti miellyttävien kokemusten merkitystä. On tärkeää tuntea tyytyväisyyttä, aitoa iloa ja kiitollisuutta. Menestyksen tavoittelu elämän päämääränä ei kuitenkaan ole järkevää.

Aikoinaan en tehnyt nousujohteista työuraani menestyksen vuoksi, vaan nautin itse tekemisestä. Sain jatkuvasti uusia vastuualueita ja päädyin johtotehtäviin. Työuupumus pudotti minut korkealta, ja jouduin jättämään mieluisan työni. Tuota työn tuomaa merkityksellisyyden tunnetta kaipaan joskus edelleen.

Länsimaissa onnellisuus on vahva normi. Kirjailija George Orwell tiivisti asian näin: ”Ihmiset voivat olla onnellisia vain silloin kun eivät oleta että elämän tarkoitus on onnellisuus.”

Ilon löytäminen

Elämässä ilon löytäminen voi välillä tuntua vaikealta. Joskus se vaatii tietoisesti työtä ja pientä ponnistelua.

”Ilo pidentää ikää, suru aiheuttaa sairauksia.” Voin olla tämän kiinalaisen viisauden kanssa samaa mieltä. Minä ryyppäsin pitkään suruun, ja se puolestaan johti sairastumiseen.

Muistan yhden synkän hetken lähikuppilassa yli kymmenen vuoden takaa. Olin asunut uudella paikkakunnalla, isossa kaupungissa, vasta vuoden. Istuin yksin nurkkapöydässä, ja kaljatuopin sijaan edessäni oli lasi limsaa. Salin toisella puolella nuorten miesten ja naisten porukka jutteli ja nauroi kovaan ääneen. Olin itsekin ollut monissa porukoissa se, joka naurattaa muita.

Olin sairastunut alkoholiperäiseen sairauteen ja raitistunut pakon edessä. Uudessa elämäntilanteessa olin lukenut kirjoja, joiden piti vahvistaa myönteisyyttä ja auttaa löytämään iloa. Hyvän mielen kirjat saivat minut kuitenkin lähinnä tuntemaan, että elämästäni puuttui jotain olennaista. Mietin, eikö ilo ollut lähimaillakaan siinä maailmassa, jossa itse kuljin niin totisena.

Psykologi Tony Dunderfelt käsittelee kirjassaan Ilon psykologia ilon syntymistä. Kirjassa todetaan, että tietoinen pyrkimys iloon tarkoittaa myönteisen ajattelun harjoittelua, kiitollisuuden ilmaisemista, itsestä huolehtimista ja tärkeiden ihmissuhteiden vaalimista.

Kuvittelin vuosien ajan, että pienessä hiprakassa elämä oli niin iloista kuin mahdollista. Se oli väärä käsitys. Kun katson taaksepäin, huomaan, että riippuvuus nakersi aitoa iloa.

Psykologi kirjoittaa: ”On helppoa olla iloinen, kun elämän perusasiat ovat kunnossa ja arjessa sen lisäksi silloin tällöin tapahtuu kivoja yllätyksiä.”

Kirjailija Pentti Haanpää tiivisti asian näin: ”Ihmisenhän on opittava sieppaamaan ilonsa pienistä ja turhista, jotta hänen elämällään olisi makua.”

Palaan vielä siihen, yli kymmenen vuoden takaiseen, hetkeen. Katselin kuppilan ikkunasta ulos. Kevät oli tulossa, mutta minusta tuntui, että kaikki oli pysähtynyt. En löytänyt ilonaiheita.

Join limsalasin tyhjäksi. Nuorten porukan puolelta kuului mekastusta, itkunsekaista huutoa ja kiroilua. Laseja putosi lattialle ja särkyi. Siellä oli siis ilo ylimmillään.

Esseeblogi saa oman äänen

Esseeblogin bloginpitäjä aloittaa uuden podcastin. Ajatusten kanava -podcast tarjoaa avartavia pohdintoja kaikesta tavalliselta tuntuvasta. Podcast ottaa puheeksi monipuolisesti eri aiheita tästä ajasta. Esillä ovat muun muassa työ ja vapaa-aika, ihmissuhteet ja hyvinvointi. Ajatuksena on tuoda esiin arkisia löytöjä, ja jakaa niiden tuoma ilo ja hyöty kuuntelijoiden kanssa.

Uusi jakso on työn alla.

Jotkin podcastissa esillä olevat asiat voivat tuntua pieniltäkin, mutta niillä voi olla suuri merkitys. Tulevissa jaksoissa kerrotaan muun muassa, miten omiin typeriin päätöksiin voi suhtautua. Kysytään, voiko omaksua kymmeniä hyviä elämäntapoja. Ja kummastellaan nykyisiä karkki- ja keksivalikoimia.

Yhdessä jaksossa todetaan, että suomalaiset eivät olekaan keskenään hiljaa möllöttäviä ihmisiä. Me osaamme siis nykyään käydä kevyttä keskustelua myös tuntemattomien kanssa. Keskustelunaiheissa kannattaa kuitenkin huomioida muiden mukavuus. Entä sopivatko yllätysvierailut hyviin tapoihin?

Entä, mistä onnellisuus koostuu? Suomen hyvä maine maailman onnellisimpana maana saa monet suomalaisetkin ihmettelemään, mikä tekee meistä niin onnellisia. Mitkä asiat tuovat iloa? Entä mikä tekee elämästä merkityksellistä? Mikä taas synnyttää katkeruutta – ja voiko sille tehdä jotain?

Podcastissa annetaan myös vinkkejä, miten treffeillä voisi nykyaikana parhaiten onnistua. Mitä ei ainakaan kannata sanoa heti ensitreffeillä? Millaista oli tutustua uusiin ihmisiin aikana, jolloin deittisivustoilla ei ollut vielä kuvia? Treffi-ideat voivat joskus olla vähissä, ja eteen voi tulla erilaisia yllättäviä haastavia treffitilanteita.

Kyseessä on kymmenen jakson ohjelmasarja. Uusi jakso julkaistaan aina sunnuntaisin. Tietoa tulevasta -jakso on julkaistu Spotifyssa keskiviikkona.

Podcast tulee Spotifyn lisäksi myös muutamiin muihin palveluihin.

Ajatusten kanava -ohjelmasarja toimii kuin oivalluksia antava äänioppikirja.

Ajatuksia herättäviä sisältöjä

Esseeblogi – ajatusten sivut jatkaa lupauksensa mukaisesti: Blogissa havainnoidaan laajasti yhteiskuntaa. Tiiviiden ja kepeiden pienoisesseiden aiheita ovat muun muassa talous, media, kulttuuri ja viihde. Puhetta myös työstä ja vapaa-ajasta, ihmissuhteista ja hyvinvoinnista.

Uusi essee alkaa hahmottua.

Esseeblogi sisältää tarkkoja näkökulmia ja teräviä kommentteja aikamme ilmiöistä ja ajankohtaisista aiheista. Arkisia asioita rennolla otteella käsittelevä sivusto on kuin oivalluksia antava oppikirja.

Tervetuloa ajatuksia herättävien sisältöjen pariin blogissa ja podcastissa – Esseeblogin Ajatusten sivuilla sekä Ajatusten kanavalla.