Sovitaan kyläilystä

Ihmisten kyläilylle oli entisaikoina jokin syy tai tarve. Suomalainen kyläilykulttuuri ei ole kadonnut, vain kyläilemisen syyt ovat muuttuneet, kerrottiin Meillä kotona -lehdessä. Aikaisemmin kyläilyt olivat spontaaneja, kun mahdollisuuksia ei-kasvokkaiseen yhteydenpitoon ei juuri ollut. Nykyään kyläilemme, koska haluamme – emme siksi, että olisi pakko.

Jotain tarjottavaa pitäisi olla.

Kyläilyt ovat nykyisin usein suunniteltuja ja sovittuja tapaamisia. Kyläilemme ystävien, tuttujen, naapureiden ja sukulaisten luona. Tapaamisilla nautitaan yhdessäolosta, ja monesti hyvästä ruoasta, artikkelissa todettiin.

Yllätysvierailuja maalla

Pienessä maalaiskunnassa Itä-Suomessa tuntuu kuitenkin olevan oman kokemukseni perusteella moni asia toisin kuin etelän kaupungeissa. Kun olen asunut tämän kesän pienellä kirkonkylällä, ei kyläilyjä ole juuri ennalta suunniteltu.

Ovikelloni on saattanut soida aikaisin aamulla. Kyläilylle on usein myös tarve – monesti joku kylään tullut mies on kysynyt krapulakaljaa. He eivät muista, että minulta on turhaa kysyä olutta, sillä olen ollut raittiina toistakymmentä vuotta.

Kutsumattomia yövieraita

Kun aiemmin asuin samassa kylässä parikymmentä vuotta sitten, minulla oli usein myös yövieraita. Oli kesäasukkaita, jotka eivät tahtoneet viihtyä mökeillään vaan juopottelivat päivät kirkonkylän ravintoloissa. Baarien sulkeuduttua aamuyöllä, ei kesämiehillä ollut enää rahaa taksiin, joka olisi vienyt kaukana sijaitsevalle mökille.

Monet tunsivat minut, ja hakivat yöpaikkaa luotani, koska asuin lähellä. Minun oli päästettävä aina joku mölisevä ja ovea hakkaava mies lattialle nukkumaan.

Mökkivieraat kesän haaste

Kesällä moni mökkiläinen on varmasti taas säpsähtänyt, kun pihaan on tullut odottamatta auto. Paikalle on voinut yllättäen tulla mökkinaapureita, tuttavia tai vaikkapa sukulaisia. Oma mökkirauha on saattanut olla mennyttä.

Kylään saapuneiden perheiden pienet lapset saattavat uuteen mökkiympäristöön päästessään olla villillä tuulella. Ja sukulaiset saattavat olla sillä suunnitelmalla, että toki jäädään yöksikin.

Elokuvaohjaaja Timo Koivusalo sanoi radiohaastattelussa, että hän on viettänyt rauhallista kesää mökillä. Hän totesi hauskasti, että kun mökki on ulkosaaristossa, ei ole huolta siitä, että tulee yllättäen vieraita.

Jotain tarjottavaakin

Eräs ulkomailla asuva suomalainen nainen kysyi mielipidekirjoituksessaan lehdessä, miksi Suomessa ei enää kyläillä spontaanisti. Hän on nähnyt, miten yllätysvierailut tekevät hyvää.

Minä taas olen sitä mieltä, että Suomessa on hyvien tapojen mukaista ottaa ajoissa yhteyttä, ja kysyä sopiiko tulla kylään. Vältettäisiin mahdolliset kiusalliset tilanteetkin, jos toisessa kodissa on jotakin muuta puuhaa menossa.

Minä en pitäisi siitä, että kotiini tultaisiin kylään kutsumatta. Olisi tiedettävä vieraiden tulosta ennalta.

Pyrin pitämään kotini useimmiten siistinä, joten pikaista paikkojen järjestelyä, imurointia ja pyyhkimistä ei kuitenkaan tarvitsisi tehdä sen vuoksi, että vieraat ilmoittaisivat tulosta lyhyellä varoitusajalla, esimerkiksi vain tuntia ennen.

Mutta jotain tarjottavaa pitäisi olla, ja kaapeissani on harvoin niin sanottua vierasvaraa. Olisi siis käytävä hakemassa kaupasta vaikkapa mansikka-raparperipitko. Sitten voisi sanoa kahvipöydässä vieraille, että maistakaas nyt, tällaista pientä tuli laitettua. Että tuliko siitä yhtään sellaista kuin piti.

Voiko töitä tehdä vain rahan vuoksi?

Kesälomat on monilla, kuten itselläni, jo pidetty. Useimmat töissä käyvistä ovat palanneet tai juuri palaamassa – toivottavasti virkistäytyneinä ja latautuneina – takaisin sorvin ääreen. Vaikka lomalla olisi onnistunut palautumaan hyvin, voi aluksi olla pieniä vaikeuksiakin tarttua taas täydellä tarmolla työtehtäviin. Mutta on hyvä tietää, että joskus töissä voi käydä ihan vain palkan vuoksi.

Joskus työ ei lähde sujumaan.

Itselläni on ollut vaiheita, jolloin työnteko on tökkinyt, ja olen ajatellut pelkkää työstä saatavaa rahaa. Motivaatio on ollut hukassa.

Olin firmassa, jossa ongelmana oli se, että työskentely muutaman osaston välillä ei toiminut. Itse vastasin palvelujen ja liiketoiminnan kehittämisestä, mutta muut eivät tahtoneet pysyä keksintöjeni ja suunnitelmieni perässä. Olin usein turhautunut. Mietin monesti toimistolla vain, kuinka saisin työpäivän kulumaan niin, että kehtaisin lähteä taas alkuillasta pubiin ottamaan stressiin pari kaljaa.

Johtaja otti meidät osastojen vetäjät puhutteluun, ja teki selväksi, että isoja muutoksia olisi tulossa ellei yhteinen työskentelymme ala sujua. Minä tunsin olevani tässä tilanteessa jo valmis luovuttamaan. Lauleskelin mielessäni Kolmas nainen -yhtyeen kappaletta Valehtelisin jos väittäisin: ”Ois kai siistii antaa periksi. Toteais vain kylmästi: ’Ei tästä mitään tuu. Lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään.'”

Taloudellinen pakko nuorena asuntovelallisena sai kuitenkin vain jaksamaan päivästä toiseen.

Muita mielekkäitä asioita

Asiantuntija totesi Ylen artikkelissa, että jos työnteko tökkii, joskus ihan vain kylmän rahan ajatteleminenkin voi auttaa. Loputtomasti rahan motivoivaan voimaan ei kuitenkaan kannata luottaa vaan pidemmän päälle työstä pitäisi pystyä löytämään muita mielekkäältä tuntuvia asioita.

Työelämässä esiin nousevat arvostukset ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Työ tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa omia arvoja ja tavoitteita sekä kokea onnistumisen ja saavutuksen tunteita.

Ensimmäinen askel motivaation parantamisessa on usein se, että ihminen havahtuu miettimään sitä, miksi työtehtävä ei kiinnosta. Psykologi neuvoo, että kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä kulkeeko autopilotilla vai onko omassa toiminnassa tai ympäristössä jotain sellaista, jota voisi lähteä muuttamaan.

Oma tilanteeni eteni niin, että minulle annettiin vastuulle toinenkin osasto. Se ratkaisu tuli yllätyksenä. Hommat alkoivatkin vähitellen sujua paremmin. Työnilo palasi ja viihdyin erinomaisesti töissä. Ja se palkkakin nousi.

Uusi loma jo mielessä?

Tutkimusten mukaan ihmisten arvostus vapaa-aikaa kohtaan on lisääntynyt. Yhteenvetona voikin todeta, että jos työnteko tökkii, aluksi voi miettiä vaikka palkkarahoilla hankittavaa lomamatkaa.

Mutta vain uuden loman odottaminen ei tietenkään ole järkevää. Silloin unohtaa olla tässä päivässä, tässä hetkessä. Arjestakin on voitava nauttia. On tärkeää elää myös velvoitteiden keskellä täysipainoisesti. Kun työ ja vapaa on tasapainossa, on motivaatiokin korkealla.

Ja tärkeää vastapainoa ovat tietysti harrastukset, joissa voi kehittyä ja toteuttaa itseään. Lähestyvä syksy onkin monille uuden harrastuksen aloittamisen aikaa.

Työn ilo mahdollisimman monelle

On tietysti työntekijöitä, jotka eivät pääse lomailemaan. He pyörittävät myös kesä-Suomea. Toivottavasti myös esimerkiksi osa-aikaisten ja määräaikaisten työsuhteet paranevat niin, että on mahdollisuus myös ansaittuun lomaan.

Ja toivotaan, että vihdoin parempaan kääntyvä taloustilanne alkaa näkyä nopeasti myös työllisyyden kohentumisena. Meillä on valtavasti motivoituneina tekijöitä, joille olisi luotava mahdollisuus kokea työn iloa.

Työhalun ja osaamisen hyödyntäminen luonnollisesti voimistaisi kehitystä yhä positiivisemmaksi, ja auttaisi myös yhteiskunnan haasteiden ratkaisemisessa.

Ihmisten tulisi voida nauttia taas työnsä tuloksista – ja tietysti myös palkasta.

Vaikeuksia kuntoutuksen jälkeen

Ajauduin perussairauden pahenemisen vuoksi kuukausien ajaksi kuntoutukseen. Asuminen eräänlaisessa palvelutalossa oli niin kallista, että se ajoi tilapäisesti taloudellisesti ahtaalle. Asiakkaalle aiheutettiin näin vain uusia ongelmia. Enkä oikein ole ollut vakuuttunut kuntoutuksen tuloksistakaan.

Ovi henkisesti säpissä.

Pahoittelemme, että blogin ylläpidon pienten vaikeuksien vuoksi edellisestä bloggauksesta on vierähtänyt pitkä tovi. Blogin kirjoittaja tarvitsi siis pientä huoltoa. Terveyspäivitys on nyt tehty, ja blogi toimii jälleen normaalisti.

Kun muita laskuja, kuten lainojen lyhennyksiä, jäi korkeiden palvelumaksujen vuoksi tältä ajalta hoitamatta, on pitänyt maksaa pitkin kevättä ja kesää yhä isompia lyhennyksiä. Talous on tämän vuoksi ollut edelleen tiukoilla.

Tuntuu, että vaivakaan ei juuri kalliista kuntoutuksesta huolimatta parantunut. En ollut vakuuttunut kuntoutuksen menetelmistä. Tarjottu tuki oli lähes olematonta. Aktiviteetit turhanpäiväisiä. Ja se tärkein eli ruoka helposti ja halvasti valmistettua. Päivät olivat lähinnä olemista – arki pientä ja rajoitettua.

Pihalla tupakalla käyminen oli parasta päivässä. Ja kävin sauhuilla usein. Sisällä piti olla asiakas, asukas, osallistuja ja kuntoutuja. Ulkona sai olla oma itsensä.

Ei oikein kesämieltä

Mielikin on ollut kuntoutuksen jälkeen hieman matalalla ja aktiivisuus kateissa.

Olen jo jonkin aikaa pysytellyt henkisesti niin sanotusti sisällä, ja laittanut oven ulkopuolelta säppiin. Pienestä raosta olen katsellut epävakaista kesäsäätä.

Kauan odottamani kesä on mennyt vähän ohi. En ole tiukalle menneen rahatilanteen ja pienen alakulon vuoksi toteuttanut kesäsuunnitelmiani.

Olen viettänyt kesää maaseudulla. Kaikenlaista kesätekemistä suositussa matkailukunnassa olisi ollut tarjolla. Sellaiset elämykset kuin mökki- ja veneretket, tanssilavan illat ja baarien elävä musiikki ovat jääneet sivuun. En myöskään käynyt kesäteatterissa enkä paikallisilla musiikkifestareilla.

En ole oikein osannut nauttia edes jumalaisen kauniista järviluonnosta.

Toisaalta kesä on ollut sateinen. Olen pitänyt monet päivät sadetta omalla pienellä kuistilla kahvia juoden ja tupakkaa poltellen – ja paljon pohdiskellen.

Vaikea vuosi kirjaksi

Olen kirjoittanut kokemuksistani kirjaa. Kerron vaikeasta vuodesta, ja valotan minkälaista arki kuntoutuksessa niin sanotussa tuetussa asumisessa oli.

Minua on nyt tuettu taloudellisesti eli olen saanut lainaa. Se mahdollisti sen, että pystyin ottamaan vapaammin ja viimeistelemään käsikirjoituksen. Sitä tunsi itsensä kuin entisaikojen rahattomaksi kirjailijaksi, vaikka raha ei viiniin mennytkään. Itse sain ostettua muun muassa suodatinpusseja.

Kesän valoa.

Omakohtaisen romaanin kirjoittaminen oli mukavaa ja palkitsevaa. Sain tekstin juuri lähtemään kustantamoon.

Romaani sisältää omia erikseen merkittyjä pohdintoja, havaintoja, oivalluksia ja jonkinlaisia viisauksiakin, mikä tekee siitä myös elämäntaitokirjan. Toivon, että kirjan teemat voisivat toimia monelle lukijalle vertaistukena ja ehkä herättää laajempaakin keskustelua.

Ja kyllä sitä näiden erilaisten pienten haasteiden jälkeen voi taas avata oven, ja nauttia loppukesän valosta.

Miksi ihmiset rakastavat listoja?

Erilaiset listat ovat kuin pieniä lupauksia järjestyksestä. Listat myös rauhoittavat. Itselläni on erikoinen tapa tehdä joitakin listoja. Ihmiset laativat työssä ja vapaalla monenlaisia tehtävälistoja. Jopa huolia listataan. Verkossa taas on paljon listojen muotoon kirjoitettuja juttuja, jotka keräävät lukijoita.

Käytän listojen tekemiseen edelleen kynää ja paperia.

Voi todeta, että ihmiset rakastavat valmiiksi tehtyjä listoja. Lista on tapa vakuuttaa itselleen, että maailma on hallittavissa edes hetkiseksi.

Itselleni listat antavat tunteen edistymisestä. Jokainen ruksi tai yliviivaus valmiiksi saadusta tehtävästä tuottaa mielihyvää.

Lista tekee näkymättömästä näkyvää: ajatus muuttuu konkreettiseksi.

Esimerkiksi toimistotyössä on myös yhteisiä To Do -listoja ja -sovelluksia.

Listat vapauttavat aivoja

Kun asiat on kirjoitettu ylös, ne eivät enää pyöri mielessämme. Lista toimii ulkoisena kovalevynä: se kantaa puolestamme.

Lista voi olla myös tapa lykätä tekemistä. Ikään kuin ”kirjoitan listaa, jotta voin aloittaa huomenna.”

Itse teen listoja monenlaisista asioista. Listaan asioita useamman kerran päivässä. Tykkään kirjoitella asioita ylös ranskalaisilla viivoilla ruutupaperille. En ole tottunut listaamaan asioita puhelimeen, vaikka se voisi olla erilaisilla sovelluksilla kätevääkin. Mutta ruutuvihkoa on mukava pitää pöydällä. Siihen on helppo myös lisätä mieleen tulevia ideoita tai tehtäviä, jotka liittyvät johonkin kokonaisuuteen.

Omintakeiset ostoslistat

Itse teen kauppalistoja, vaikka minulla on yleensä tapana käydä kaupassa hakemassa monesti vain päivittäisiä tuotteita, jotka muistaisin ilman lappuakin. Mutta ainakin viikonloppuisin lista on tehtävä tarkemmin, kun innostuu kokkailemaan jotain erityisempää ja monipuolisempaa ateriaa.

Kun olen lähdössä kauppaan, teen ostoslistaa myös hieman erikoisella tavalla. Kirjoitan ostettavia tuotteita ylös, ja laitan perään arvion siitä paljonko ne maksavat. Esimerkiksi hedelmät tai irtokarkit ovat sellaisia, joiden hinnan yritän arvioida etukäteen. Vaaka sitten näyttää, kuinka hyvin osasin arvioida. Lasken hinnat paperilla yhteen, ja arvioin kuinka paljon kaupassa kuluu rahaa.

Kun tulen kaupasta ja laittelen ostoksia kaappeihin, lasken kuinka tarkkaan olin osannut hinnat arvioida. Melko usein ostosten yhteissumma kuitissa vastaa kutakuinkin sitä, mitä olin etukäteen arvioinut ja laskenut.

Minulle tuli yllätyksenä, että kauppaketjuilla on jopa omia ostoslistasovelluksia. Niinpä tietysti. En tiedä helpottaisiko sellainen ostosten tekemistä kaupassa. En haluaisi kulkea hyllyjen välissä katse kännykässä.

Juttuja listojen muodossa

Media tekee paljon listojen muodossa kerrottuja juttuja. Esimerkiksi: ”5 kotityötä, jotka kannattaa tehdä pakkasella.” ”3 asiaa, joita tujussa flunssassa ei missään nimessä saa tehdä.” ”10 kirjaa, jotka kannattaa lukea nyt.”

Tällaiset jutut tuntuvat olevan suosittuja. Tämän tyyppisiä otsikoita on paljon luetuimpien juttujen listauksissa. Ne ovatkin selkeitä ja konkreettisia. Lisäksi tällaisista jutuista saa muodostettua hyviä niin sanottuja klikkausotsikkoja.

Huolien listaaminen?

Lista on yhtä aikaa arkinen ja yllättävän intiimi: se paljastaa, mitä pidämme tärkeänä.

Huomasin jossain suosituksen pitää jopa erityistä huolilistaa. Siihen pitäisi merkitä mielessä olevat huolet, jotta ne eivät olisi kaiken aikaa mielessä vaan niihin voisi palata kun on aikaa – esimerkiksi iltaisin, jolloin voi pitää erityisen huolihetken, jolloin voi murehtia mielessä olevia huolia ja huonoja asioita.

En tiedä onko tällainen järkevää. Itselleni ainakaan tällainen ei sovi. Huolet saattavat unohtua tai tulla ratkaistua sitä mukaa, kuin niitä tulee mieleen. Onko niiden murehtimiseen hyvä suoda niukkaa vapaa-aikaa? Arki-illat olisi mielestäni parasta pyhittää rentoutumiselle ja miellyttävälle tekemiselle.

Arjen haaveita

Yleisesti voisi todeta, että lista ei kerro vain siitä, mitä pitää tehdä, vaan myös siitä, millaisia haluamme olla. Pieniä arjen haaveitakin voi merkitä ylös.

Voi listata sellaisia asioita kuten: käy useammin kävelyllä, lue enemmän, tapaa kavereita. Voi siis listata päämääriä hyvistä ja tavoiteltavista asioista.

Esimerkiksi aamulla kirjoitettu lista tärkeistä asioista ei ole vain muistilappu. Se voi olla myös pieni kartta kohti parempaa päivää.

Cheekin musiikki ei tavoittanut

Kirja-arvio. On todettu, että Cheek muutti Suomen musiikkihistoriaa. Minulta tämän vuonna 2018 uransa lopettaneen rap-artistin musiikki meni melkein kokonaan ohi. Jare Henrik Tiihosen kirja Missio vai Mielenrauha on kuitenkin kiinnostava. Sekin on Cheekin levyjen tavoin ollut myyntimenestys.

Kannen kuva: Jonas Lundqvist.

Jare Henrik Tiihonen, Oskari Saari: JHT – Missio vai mielenrauha (WSOY, 2025).

Cheek solmi ensimmäisen levytyssopimuksen vuonna 2003. Hän julkaisi urallaan yhdeksän studioalbumia. Räppäri saavutti kolme kultalevyä, kaksi platinalevyä ja kolme multiplatinalevyä. Hänet palkittiin 15 Emma-palkinnolla.

Hype Cheekin ympärillä oli kuulemma ennenkuulumattoman isoa. Cheek oli kaikkialla, mutta hänen musiikkinsa ei tavoittanut minua.

Kuuntelen paljon radiota, mutta en pistänyt merkille Cheekin biisejä koko hänen uransa aikana. Ehkä kuulin Sokka irti -nimisen ja jonkin muunkin kappaleen, mutta ne eivät herättäneet minussa innostusta. Cheekin uraa kuitenkin rakennettiin niin, että artistin piti näkyä ja kuulua kaikkialla.

Jare Tiihonen kertoo kirjassaan biisien tekemisestä. Ihmettelen miksi kappaleiden viimeistely vaati jopa väkinäiseltä tuntuvaa hiomista. Eivätkö biisit syntyneet luontevammin – niin, että ne alkoivat heti toimia? Sellaisista minun mielestäni tulee helpommin hittejä.

Menestyksen hinta

Oman mission toteuttamisen maaniset vuodet olivat siis tuoneet Jare Tiihoselle valtaisan menestyksen, mutta niiden hinta oli ollut hyvinvoinnin kannalta kova. Nykyisin hienostoalueella asuva Tiihonen tavoittelee mielenrauhaa muun muassa meditoimalla ja käymällä terapiassa.

Toisaalta hänellä on mielestäni henkisesti ja taloudellisesti perin vaativa harrastus – hän nimittäin tekee isoja bisnessijoituksia, ja on tullut joskus jopa huijatuksi. Rikas mies inhoaa sähköpostien lukemista ja laskujen maksamista.

Tiihosen kirjan keskeinen sanoma on seuraavanlainen: ”Se mikä on hyväksi menestymiselle, on usein haitaksi mielelle.” Voin jakaa tämän huomion. Itse etenin nuorempana nopeasti työurallani johtotehtäviin näkyvälle paikalle, mutta maksoin menestymisestä lopulta niin, että mielenterveys heikkeni.

Mutta kirjassa pohditaan, voisivatko menestys ja mielenrauha sittenkin olla olemassa yhtä aikaa.

Muutoksen välttämättömyys

Tiihonen korostaa, kuinka muutos on välttämätöntä. ”Jos vastustaa muutosta, vastustaa samalla omaa kasvua.” Ole se miksi sinun pitää tulla, Tiihonen opastaa. ”Brändi ei ole rooli jonka valitset, se on totuus, jonka uskallat elää.” Tätä ihmettelen, sillä olihan Cheek Tiihoselle rooli. Ja eihän minun mielestäni tavallisen ihmisen sentään pidä brändätä itseään. Tai saatan olla väärässä.

Vaikka Cheekin levyjä myytiin huimia määriä, saattoi hän saada myös sellaista palautetta, että jotkin albumit olivat vain kaupallista paskaa. Cheek ei tällaisten ihmisten puheista välittänyt vaan päätti näyttää ja menestyä yhä enemmän.

Markkinointi puolestaan toteutettiin aina taitavasti ja hyvin laskelmoidusti niin, että esimerkiksi 15 konsertin jäähallikiertue varmasti myytiin loppuun. Tiihonen kuitenkin korostaa, että jos markkinointi on toteutettu täydellä sydämellä, se ei ole ulkopuolinen lisä, vaan osa kokonaiskuviota.

Cheek oli perfektionisti. Artisti oli hyvin tarkka siitä, miten keikat toteutettiin. Lavashow oli mahtipontinen. Energian artistin ja yleisön välillä piti olla kohdallaan. Fanien oli saatava rahoilleen vastinetta. Arvostan tätä työasennetta.

Suorasukaisia oppeja

Missio vai mielenrauha oli viime vuoden kolmanneksi myydyin kirja Suomessa. Täytyy sanoa, että kirja onkin hyvin mielenkiintoinen.

Vaikka kirjassa on isojakin pohdintoja, on sen tunnelma leppoisa. Kirjan kohokohtia ovat esimerkit niistä tekijöistä, joiden avulla menestys rakentui.

Voin suositella kirjaa. Siinä pohditaan mitä huipulle nouseminen ja siellä pysyminen vaatii. Tiihonen jakaa uransa varrelta ja sen jälkeen kertyneet oppinsa menestymisestä varsin suorapuheisesti. Osa neuvoista onkin sellaisia, jotka ovat mahdollisia vain taiteilijalle, kuten: tee aina niin että jotain vituttaa.