Uusia arkisia tapoja

Eräässä artikkelissa listattiin peräti 74 arkista tapaa, joiden pitäisi tehdä elämästä parempaa. Poimin niistä joitakin erityisen hyviä. On kysyttävä, miten ihmeessä kaikki kymmenet hyvät tavat muistaa joka päivä. Ei mitenkään. Mutta syksy on saapunut, ja taas olisi kesän jälkeen hyvä tehdä elämäntavoissa muutoksia parempaan. Isoa elämäntaparemonttia ei kuitenkaan tarvita.

Kaunis syksyinen luonto houkuttaa liikkumaan.

Syksyä pidetään hyvänä aikana kohentaa kuntoa. Moni haluaa palata kesän jälkeen rutiineihin ja terveellisempiin elämäntapoihin. Kaikkea ei silti tarvitse tehdä täydellisesti. Pienetkin muutokset voivat auttaa.

Monet elämäntapavalmentajat ovat taas voineet kehottaa ryhdistäytymään, vaikka nauttivat itse kesän aikana terassilla ehkä vain kaksi lasia samppanjaa. Tavallisesta lomalta palaavasta ihmisestä neuvo on voinut tuntua helpommin sanotulta kuin tehdyltä. Kesällä tuli ehkä juotua liiaksi olutta tai siideriä ja syötyä paljon grilliruokaa ja jäätelöä. Samalla tuli levättyä vähän liikaakin.

Kirjailija Jarkko Tontti on sitä mieltä, että liian pitkä loma voi olla jopa terveysriski. Hänen mukaansa pelkkä oleminen ahdistaa ja tekeminen on paljon parempaa. Tontti on kirjoittanut, kuinka rutiinit ja velvollisuudet tekevät elämästä siedettävää. Työ palkitsee ja loma kuluttaa.

Arki herätteli

Itselleni kävi kesällä niin, että söin epäterveellisesti ja laiskottelin, ja arjen alettua muistin taas, että kunnosta pitäisi pitää parempaa huolta.

Muutama vuosi sitten aloitin syksyllä innolla ohjatun kuntosaliharjoittelun, mutta viidennen kerran jälkeen aloin lipsua. Olisi vain pitänyt jatkaa.

Nyt lähellä olisi kuntopolku, joka voisi houkutella kävelylle metsään. Luonnossa liikkuminen tekee hyvää sekä keholle että mielelle, ja syksyn maisemat tekevät ulkoilusta vielä mukavampaa.

Diabeteksen hoidossa liikunta olisi minulle tärkeää. Myös ruokavalioon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

Tupakasta pitäisi päästä eroon. Kävin vuosia sitten kurssin, joka vähensi savukkeiden määrää, mutta tapa jäi silti elämään. Tupakointi on haitallinen tapa, joka tuntuu joskus käsittämättömästi välttämättömältä.

Olisi syytä katkaista tupakka pysyvästi.

Peruskunto on sen verran heikko, että muutoksen aloittaminen tuntuu vaikealta. Toisaalta juuri nollasta aloittava huomaa ehkä nopeasti ensimmäiset tulokset. Ne taas lisäävät motivaatiota jatkaa.

Vaikeinta on usein alkuun pääseminen. Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla. Parempi on aloittaa pienestä ja edetä vähitellen.

Itsensä kehittäminen

Elämäntaparemontin ei pitäisi tarkoittaa jatkuvaa suorittamista. Ei kannata yrittää tarttua itseään niskasta, vaan paremminkin kädestä.

Mutta onko itsensä kehittäminen aina hyvä asia? Psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala on huomauttanut, että meille annetaan samaan aikaan kaksi ristiriitaista viestiä. Olemme kuulemma arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme, mutta samalla meidän pitäisi koko ajan pyrkiä joksikin muuksi.

Myös yrittäjä ja menestyskirjailija Saku Tuominen on puhunut tästä. Hän on vuosia opettanut parempaa elämää, mutta on sittemmin kyllästynyt jatkuviin tavoitteisiin. Käytämme paljon aikaa tekemiseen, oppimiseen ja kehittymiseen. Vähemmän aikaa jää vain olemiseen.

Tunnistan tämän itsessäni. Yritin aikanaan kehittyä erityisesti työelämässä. Luin ammattikirjallisuutta, halusin olla parempi johtaja ja uskoin erilaisiin henkisiin menetelmiin. Kuvittelin, että ympärilläni oli viisaampia ihmisiä, joiden kaltaiseksi minun pitäisi tulla.

Aiemmassa työssäni osallistuin useisiin valmennuksiin. Yhdessä niistä meille annettiin ymmärtää, että meidän pitäisi kehittyä paitsi johtajina myös ihmisinä. Olin jo valmiiksi antanut työlle kaikkeni, mutta valmennuksen jälkeen tuntui, ettei sekään riittänyt. Pian romahdin ja jouduin sairauslomalle. Olin pettynyt itseeni ja ajattelin, etten ollut kehittynyt tarpeeksi vahvaksi.

Nykyäänkin löydän itsestäni kehittämisen tarpeita, mutta en enää halua rakentaa koko elämääni niiden varaan.

Hyvät aamurutiinit

Arkiaamut voivat tuntua hankalilta, mutta niihin voi valmistautua jo illalla. Laukun voi pakata, vaatteet valita ja aamupalan valmistella etukäteen. Näin kiire vähenee.

Hyvät aamurutiinit voivat auttaa koko päivän käynnistymistä. Riittävä uni, kunnollinen aamupala ja pieni liike antavat energiaa. Myös päivän tärkeimpien asioiden miettiminen tuo selkeyttä. Kun päivä alkaa myönteisesti, haasteitakin on helpompi kohdata.

Kun vastasin aikanaan asiakkuuksista, join usein aamukahvin parvekkeella pakkasessa pelkkä valkoinen kauluspaita päällä. Se tuntui oudolta, mutta teki olosta itsevarman. Aamulla saatoin myös ajatella, että päivän jännittävä asiakastapaaminen menisi hyvin, jos vain käyttäisin kaiken osaamiseni. Ja aina tapaamiset menivät hyvin, ja asiakkaiden toiveet voitiin toteuttaa.

Arjen luksusta

Harrastukset tarjoavat hyvää vastapainoa työlle. Niissä voi kehittyä, oppia ja toteuttaa itseään ilman työelämän suorituspaineita. Syksy onkin monelle hyvä hetki aloittaa uusi harrastus.

Arki tuntuu eri ihmisistä erilaiselta. Yhdelle rutiinit tuovat tyytyväisyyttä, toinen tarvitsee uusia kokemuksia. Monelle luksusta ei ole tavara tai status, vaan aika ja mukavat hetket. Minulle arjen luksusta on muun muassa pullakahvit iltapäivällä ja televisiosarjan uusi jakso alkuillasta.

Suurin osa elämästä on väistämättä arkea. Siksi siitä kannattaa tehdä mahdollisimman hyvä, vaikka pienillä asioilla. On tärkeää, mihin huomionsa kiinnittää. Mukavuus voi löytyä aivan tavallisesta hetkestä. Ihminen tarvitsee iloitakseen yllättävän vähän.

Pieniä tekoja

Eräässä Anna-lehden jutussa listattiin 74 arkista tapaa, joiden pitäisi tehdä elämästä parempaa. Niihin kuuluivat esimerkiksi terveellisempi syöminen, liikunta, luonnossa oleminen, ihmissuhteista huolehtiminen ja uuden oppiminen. Perusajatus on hyvä: hyvinvointi koostuu pienistä teoista.

Listalla oli hyvin konkreettisia neuvoja. Kotiin ei kannata ostaa kaappiin jatkuvasti herkullista naposteltavaa, jos tietää syövänsä ne heti.

Syödessä pitäisi pureskella kunnolla. Suorassa istumisen ja seisomisen sanottiin lisäävän itsevarmuutta.

Yksi neuvo oli hymyillä, vaikka hymy olisi teennäinen. Lehden mukaan tekohymykin voi huijata aivoja ajattelemaan, että olemme onnellisia. Minusta tämä kuulostaa vähän väkisin väännetyltä. Jos olo on kurja, pelkkä hymyily ei välttämättä auta – ja pahimmillaan se vain ärsyttää.

Myös positiivisempaa ajattelua suositellaan usein. Ajattelutapoihin voi vaikuttaa, mutta se ei käy pelkällä päätöksellä. Jos lasi näyttää aina puolityhjältä, kannattaa ehkä miettiä, mistä se johtuu, eikä vain käskeä itseään hymyilemään.

Ihmissuhteita koskevat ohjeet eivät myöskään sovi kaikille samalla tavalla. Kävelylenkki ystävän tai kumppanin kanssa on hyvä asia, mutta yksin asuva tai yksinäinen ei voi noin vain ottaa seuraa mukaan. Samoin neuvo olla aina luotettava ja valmis auttamaan voi tuntua raskaalta ihmisestä, jolla itsellään on huono päivä eikä ketään auttamassa.

Hyviä ja realistisia neuvoja listalla silti oli: lisää kasviksia lautaselle, vähennä sokeria, nuku riittävästi, opettele jotain uutta, laita välillä laitteet pois päältä, käy luonnossa, tee hyvä teko ja sano kiitos.

Mutta miten ihmeessä kaikki 74 tapaa muistetaan joka päivä? Ei mitenkään. Kaikkia hyvinvointiohjeita on mahdotonta toteuttaa jatkuvasti. Mutta jutun mukaan hyvä tapa muuttuu vähitellen automaattiseksi, kuten hampaiden pesu.

Ei lisää suorittamista

Ehkä tärkein oppi elämäntapojen parantamisessa on tämä: kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti. Pienikin muutos voi auttaa, kun sen pystyy pitämään mukana arjessa. Liikunta, parempi ruoka, uni, siisti koti, harrastus tai hetki ilman puhelinta voivat kaikki olla hyviä alkuja. Hyvinvointia ei pidä muuttaa uudeksi suorituslajiksi.

Elämässä on tilaa sekä kehittymiselle että olemiselle. Jos aloittaa yhdestä pienestä asiasta eikä vaadi itseltään heti täydellistä muutosta, elämäntaparemontti voi tuntua mahdolliselta – ja jopa mukavalta.

Uusi myllerrys: Mistä elanto?

Tuoko tekoälyn kehittyminen jo lähitulevaisuudessa mukanaan massatyöttömyyttä, epävarmuutta ja uutta niukkuutta? Vai tuoko suuri muutos kaikille jo seuraavien vuosien aikana uskomatonta yltäkylläisyyttä? Vastaus riippuu paljon siitä, mistä päin maailmaa ja kenen näkökulmasta asiaa katsoo.

Työntekijöillä on pessimistisempi näkemys.

Yhdysvaltalaisten teknologiayhtiöiden johtajat hehkuttavat positiivisia vaikutuksia. Euroopassa puolestaan pelätään työpaikkojen vähenevän.

Kirjailija Pontus Purokuru kirjoittaa kirjassaan Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos, 2018), että väki haluaa eroon pakosta tehdä palkkatöitä. ”Silti koulutus, julkinen keskustelu, ja koko elämänmuotomme perustuvat oletukseen siitä, että palkkatyö ja yrittäjyys ovat elämän suurin sisältö.”

”Pian tekoäly ja robotit vievät meidän työmme. Se on tietenkin erinomainen asia, koska silloin meille jää aikaa tehdä sitä mitä haluamme eli laiskotella”, Purokuru katsoo. Hän maalailee: ”Mielekäs ja nautinnollinen elämä kaikille. Työvelvoitteiden tilalle samppanjaa, leikkokukkia, kaviaaria ja vapautta tuhlata aikaa joutilaisuuteen.” Minimoidaan työaika, Purokuru kehottaa. Hänen mukaansa perustulon avulla voidaan oikeastaan hävittää palkkatyö.

Tasa-arvoisuutta vai epävarmuutta?

Tekoäly voisi ihanteellisessa muodossa lisätä tasa-arvoisuutta, mutta se aiheuttaa myös epävarmuutta. Vaikka tekoälystä on moneen, ja siitä on hyötyä eri osa-alueilla, se tuo uudenlaisia haasteita. Tekoäly voi viedä työtä tietyiltä ammattialoilta, ja ihmisille voi koitua kauniisti kuvaillun joutilaisuuden sijaan toimettomuutta. Tästä aiheutuu epäarvoisuutta.

Jokainen tietää ja liian moni tuntee, että yhteiskunnassa on epäkohtia. Monet ongelmat vaikuttavat yhteiskuntamme toimintaan ja ihmisten hyvinvointiin.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuvat erot, ja yhteisten näkökulmien etsintä jää helposti taka-alalle. Koulussa kerrottiin ennen, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Nykyajan politiikka tuntuu kuitenkin keskittyvän vastakkainasetteluihin.

Ihmisillä on yhä enemmän vastakkaisia ja erilaisia näkemyksiä, tarpeita ja etuja, joiden välille syntyy poliittista erimielisyyttä. Rakentava erimielisyys perustuu siihen, että opitaan kuuntelemaan toista aidosti. Kunnioittava keskustelu voi johtaa ratkaisuun, jota kukaan ei olisi yksin keksinyt.

Keskustelua värittää valtion vaikea taloustilanne, kun varoja ei ole kaikkien tarpeiden kattamiseen. Jaettavana on vain niukkuutta. Kiristetään ja leikataan.

Yltäkylläisyyden aika?

Mutta voiko tekoäly ja robotit tosiaan muuttaa kaiken paremmaksi? Elon Musk ennustaa, että tekoälyn kehitys tulee mullistamaan maailmaa jo seuraavien viiden vuoden aikana. Hän arvelee, että seuraukset ovat positiivisia.

Tekoäly ja robotit pystyvät tuottamaan tavaroita ja palveluita ennennäkemättömällä tehokkuudella. ”Todennäköisin vaihtoehto on uskomattoman yltäkylläisyyden aikakausi”, maailman rikkain ihminen sanoo. Muskin positiivisessa skenaariossa ”kaikki voivat saada mitä vain ikinä haluavat”. Työstä tulee vapaaehtoista. Raha on merkityksetöntä.

Periaatteessa tuottavuuden kasvu veisi meitä lähemmäs yltäkylläisyyttä, kuten Musk ennustaa. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että astuisimme ihannemaailmaan. Niukkuus ei välttämättä katoa maailmasta. Todennäköisemmin kehitys menee niin, että jostain löytyy uutta niukkuutta.

Katoavatko työpaikat?

Toinen asia on se, millaisen yhteiskunnallisen myllerryksen tekoäly aiheuttaisi, jos se onnistuisi korvaamaan ihmistyön yhä laajemmin. Mitä ihmiset silloin tekisivät ansaitakseen elantonsa? Elon Muskin vastaus on perustuloa muistuttava ratkaisu. Valtio ei tosin antaisi ihmisille rahaa ainoastaan perustarpeiden täyttämiseen vaan enemmänkin, riittävästi hyvään elämään.

Maailman johtava tekoälytutkija Bernhard Schölkopf kertoo, miksi ihmisten töiden katoaminen tekoälyn kehittymisen myötä on aito riski. On turha yrittää estää työpaikkojen häviämistä, koska se on jossain määrin väistämätöntä.

Saksalainen tutkija sanoi Ylen haastattelussa, että teknologisen murroksen aikana startup-yrityksillä on merkittävä rooli uusien työpaikkojen ja tehtävien luojana. Olisi varmistettava, että kun uusia työpaikkoja syntyy, monet niistä syntyvät tänne Eurooppaan.

Poliitikoilta tutkija toivoo luottamusta siihen, että tiede ja tutkimus tuottavat ajan myötä tuloksia, jotka hyödyttävät koko yhteiskuntaa. Poliitikkojen olisi myös syytä miettiä, minkälaisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin tekoäly meidät pakottaa. Nykyiset järjestelmät ja tavat toimia eivät sovellu tekoälyn aikakaudelle. Tällä hän tarkoittaa sitä, että tekoälyn tuotoksia ei veroteta, mutta ihmisen tekemää työtä verotetaan. Ei siis ihme, että yritykset yrittävät keksiä keinoja siirtää tehtäviä ihmiseltä koneelle.

Korkeakoulutettujen keskusjärjestö Akavasta on puolestaan vaadittu, että jos tekoäly korvaa ihmistyötä, yhtiöiden voittoja pitäisi verottaa ja rahat ohjata yhteiskunnan hyväksi. Pelkona on, että kun työpaikkoja vähennetään, tuloveroja jää keräämättä ja softalisenssit ostetaan yhdysvaltalaisilta teknologiajäteiltä. Hyödyt valuvat ulkomaille. Tekoälyvoittojen verotuksen myötä rahat voitaisiin käyttää osaamisen kehittämiseen.

Peräti massatyöttömyyttä?

Ylen kyselyn mukaan puolet suomalaisista pelkää, että tekoäly johtaa massatyöttömyyteen. Ylen haastattelemat asiantuntijat kuitenkin katsovat, että huoli on ylimitoitettu. Ihmisten huolia ovat ruokkineet teknologiajättien ja tekoäly-yhtiöiden johtajien mahtailevat ennustukset, joissa he julistavat milloin minkäkin ammatin katoavan lähivuosina. Työmarkkinoiden kehityksestä he ovat kuitenkin luultavasti väärässä, asiantuntijat korostavat.

Tekoälyn vaikutuksista toistuu usein sama väärinkäsitys. Moni ajattelee, että tekoäly automatisoi ja korvaa työpaikkoja. Oikeasti se automatisoi työtehtäviä. Valtaosaan työpaikoista kuuluu useita erilaisia työtehtäviä. Vaikka tekoäly ottaa hoidettavakseen osan tehtävistä, työpaikka ei vielä katoa.

Uudenlaista osaamista kuitenkin vaaditaan. Teknologia synnyttää myös uusia ammatteja.

Mitä työntekijältä odotetaan?

Esimerkiksi yritysvalmennuksissa saatetaan korostaa, kuinka menestyvä yritys rakentuu ihmisistä, strategiasta ja rohkeista teoista. Siis ensinnäkin ihmisistä. Aika näyttää, miten on tulevaisuudessa.

Mutta millainen on tämän hetken suomalainen ihannetyönhakija? Työnantajat haluavat nyt ennen kaikkea ”itsenäisiä” tekijöitä. Tämä selvisi, kun Helsingin Sanomat kävi läpi tuhansia tuoreita rekrytointi-ilmoituksia. Lehti halusi selvittää, mitä ominaisuuksia työnantajat nyt kaikkein eniten toivovat.

Unelmien työntekijä on ennen kaikkea itsenäinen ja reipas. Ilmoituksissa oli muun muassa seuraavanlaisia kuvauksia: ”Odotamme sinulta kykyä työskennellä joustavasti eri tilanteissa. Tärkeintä on reipas työote. Uskot tiimityön voimaan, mutta osaat toimia myös itsenäisesti.”

Ovatko nämä sitten vain fraaseja? En tiedä, mutta tämä on varmasti ainakin hyvä tietää. Toivotaan, että alkanut pieni talouskasvu parantaa työllisyystilannetta, ja ihmiset pääsevät käyttämään osaamistaan.

Odottamaton kehitys

Teknologinen kehitys etenee hyvin eri tavalla ja paljon nopeammin kuin edes älykkäimmät ihmiset osaavat odottaa.

Maailma muuttuu vauhdilla, mutta ei toivottavasti hallitsemattomasti. Uskon, että muutos ei vaadi meiltä kaikkea kerralla.

Yhtä suorittamista

Jätätkö sinä jotain itsellesi tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi? Joka toinen suomalainen vastaa kyllä. Uupumukseen ja henkiseen pahoinvointiin voi johtaa ylisuorittaminen elämän eri osa-alueilla. Painetta onnistua kaikessa tulee ulkopuolelta. Mutta myös yksitoikkoinen elämäntyyli voi aiheuttaa väsymystä.

Pino puhtaita arkipaitoja ja yksi sukkapari.

Tiedetään, että uupumus ja stressi on yleistä työelämässä. Jo pari vuotta sitten tehdystä työolotutkimuksesta ilmeni, että yhä useampi kokee työelämän muutokset hallitsemattomiksi ja työmäärän sietämättömäksi.

Ja mikä onkaan tilanne nykyisin, kun moni asia on muuttunut yhä enemmän. Hallinnantunnetta koettelee muun muassa tekoälyn yleistyminen. Se lisää monessa työssä paineita ja epävarmuuden tunnetta. Olisi pakko pysyä mukana.

Koko ajan poikki

Moni on työn vuoksi koko ajan aivan poikki. Ylen teettämän kyselyn mukaan joka toinen suomalainen on jättänyt jotain itselle tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi. Eniten karsitaan kotitöistä, harrastuksista ja ystävien tapaamisista. Työterveyspsykologi sanoi kyselyn tuloksista, että tähän pitäisi herätä. Asiantuntijan mukaan työelämää pitäisi muuttaa, jotta ihmiset jaksavat muutakin elämää.

Toisaalta on todettu, että vaikka työ näyttäytyy julkisessa keskustelussa usein taakkana, se on tärkeä voimavara ja terveyttä tukeva asia. Mielenterveysjärjestön asiantuntija totesi Ylen artikkelissa, että työelämä tukee mielen hyvinvointia monin tavoin. Se vastaa kolmeen psykologiseen perustarpeeseen: autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden tarpeeseen.

Tämmöistä tämä on

Uupumukseen ja henkiseen pahoinvointiin voi johtaa ylisuorittaminen työn lisäksi myös muilla elämän osa-alueilla, kerrottiin Helsingin Sanomien artikkelissa. Painetta onnistua kaikessa tulee ulkopuolelta. Some voi välittää väärää kuvaa siitä, että muut elävät paremmin ja että elämä on helpompaa muualla kuin siellä, missä on.

Työterveyspsykologi kannusti seuraavasti: ”Minä riitän ja saan elämäniloa omista valinnoistani. On hyvä saada rauhaa sen ympärille, että tämmöistä tämä arki nyt on.”

Ihmisiltä odotetaan kaiken aikaa tekemistä ja suorittamista eikä anneta tilaa olemiselle ja rauhoittumiselle. On jopa todettu, että vapaa-aikaa on käytettävä oman työkykynsä parantamiseen. ”Suorituskulttuuri kukoistaa niin kauan kuin ihailemme sitä, että kaikki langat pysyvät koko ajan hyppysissä”, sanoi työuupumuksen kokenut nainen Ylen artikkelissa.

Elämäntavatkin voivat väsyttää

Nykyisin puhutaan myös elämäntyyliväsymyksestä. Ylen artikkelissa kerrottiin, kuinka ihmisestä voi tuntua siltä, että elämä on jämähtänyt sohvalle. Päivät saattavat toistua samankaltaisina. Yksitoikkoinen elämäntyyli vie pitkittyessään energiaa, minkä vuoksi päivistä selviäminen on hankalaa. Voimme helposti jäädä kotiin somen ja sarjojen pariin, mikä lisää väsymystä.

Tekoälyn odotetaan lisäävän jo lähitulevaisuudessa vapaa-aikaamme ja helpottavan muutoinkin arkeamme. Joissakin tietokirjoissa on maalailtu jopa sitä, että pian tekoäly ja robotit vievät meidän työmme, mikä on erinomainen asia, koska silloin meille jää aikaa tehdä sitä mitä haluamme eli laiskotella.

Minä taas katson, että joutilaisuus ei tarkoita parempaa elämänlaatua. Vain olemisesta voi nauttia aika ajoin, mutta ei pidempään. Se ei tee ihmiselle hyvää. Mieli tylsistyy ja ruumis rappeutuu. Työ on tärkeä kiinnekohta elämään. Se tuo mielekkyyttä ja merkitystä. ”Ei ole mitään iloa siitä ettei tee mitään, jos ei ole mitään tekemistä.” Näin totesi englantilainen kirjailija Jerome K. Jerome.

Jos elämäntavat väsyttävät, olisi hyvä yrittää tavoittaa uusia ilon ja innostuksen aiheita. Ryhtyminen on muutoksen vaikein vaihe. Kertaheitolla ei kannata yrittää muuttaa kaikkea. Voi aloittaa vähitellen.

Luonnossa vietetty aika vähentää henkistä väsymystä. Esimerkiksi metsäkävely tai puistossa oleskelu parantaa myös mielialaa.

Reippaasti ulkoilmaan lähteminen piristää.

Enemmän ja parempaa

Yhteiskunnassa viestitään lisäksi, että itseään on kehitettävä jatkuvasti. Ihmisen siis pitäisi olla jotain enemmän tai parempaa, sosiaalipsykologi kirjoitti kolumnissaan Ylen sivuilla. Psykologin mukaan itsensä kehittäminen on yliarvostettua ja pahimmillaan uuvuttavaa.

Tiedä sitten – jossain nimittäin todettiin, että itsensä kehittäminen liittyy henkiseen hyvinvointiin. Tämän näkemyksen perusteella olisi hyvä asettaa tavoitteita ja pyrkiä oppimaan uutta. Tämä voi olla esimerkiksi uuden taidon opettelu tai harrastuksen aloittaminen.

Ajan tuhlaamista?

Psykologi puolestaan kirjoitti seuraavasti: ”Tuhlaa aikaasi myös hyödyttömyyksiin ja haahuiluun. Aloita harrastus, jossa et halua kehittyä tai kuluta kirjoja, jotka ovat puhtaasti viihdettä.”

Minä voisin vinkata, että tällainen harrastus voisi olla esimerkiksi musiikin tekeminen suun avulla. Beatboxing on taiteellinen ja hauska tapa ilmaista rytmejä. Se on taito luoda rumpujen ja muiden instrumenttien ääniä pelkästään suun, huulten, kielen ja kurkun avulla. Voi imitoida esimerkiksi bassorumpuja, virveliä, ja symbaaleja.

Perhe tosin voi olla harrastuksesta eri mieltä.

Kuin karnevaalia

Vuosituhannen alussa juhlittiin tavalla, joka varmasti nykyisten nuorten aikuisten mielestä tuntuu kauhistuttavalta. Yökerhoissa oli tarjolla juhlia joka ilta. Juotiin suuria määriä erikoisia drinkkejä, polteltiin sikareita ja tanssittiin pöydillä. En tiedä, minkälainen mahtaa nykyään olla meno baareissa. Arvelen, että vastaavia bileitä kuin 2000-luvun alussa eli ”nollarilla” ei nykyään ole.

Dj:n musiikkipöytä on kehittynyt paljon.

Tuohon aikaan myös juotiin melkoisella tavalla. Uskon, että alkoholinkulutus ravintoloissa oli runsasta nykyiseen verrattuna. Baaritiskeiltä tilattiin muun muassa fisushotteja, tervasnapseja, tequilaa, kossubatterya ja caipiroskaa. Monet polttivat paksuja sikareita. Ravintoloissa sai vielä polttaa vapaasti.

Aina uusia baareja

2000-luvun alussa esimerkiksi Helsingin yöelämässä uusia yökerhoja avautui jatkuvasti. Paikkaa vaihdettiin illan aikana parikin kertaa.

Muistan kuinka Helsingin klubit vetivät aikanaan väkeä joka ilta. Minäkin vietin yöelämää joskus myös viikolla. Pitkien työpäivien jälkeen alkoi hauskanpito. Lähdin illanviettoon usein suoraan ylitöistä, ja minulla oli puku päällä.

Sunnuntai-illat olivat erityisiä. Tuolloin monet vuorotyöntekijät kuten tarjoilijat olivat vapaalla, ja he vasta osasivatkin bilettää. Myös minulla saattoi olla vapaata, jolloin oli huikeaa päästä hauskanpitoon mukaan.

Kun katson asiaa taaksepäin, en tiedä miten olen jaksanut. Valvominen ja pitkät työpäivät kysyivät voimia. En suosittelekaan juhlimaan yhtä paljon.

Tekno oli kokemus

Liikuin yössä usein yksin, mutta nautin huumaavasta tunnelmasta ihmisten keskellä ja taitavien tiskijukkien miksaamasta musiikista.

Klubien musiikkisuuntaukset olivat monipuolisia, mutta elektroninen musiikki oli yksi hallitsevista tyyleistä. Teknomusiikki oli suosittua, mutta sen rinnalla kukoistivat myös house, trance ja eurodance.

Tekno oli kokemus, joka vei ihmiset pois arjesta. Musiikkikulttuuriin vaikutti myös iskelmän uusi nousu. Yksi helsinkiläinen yökerho keskittyi 1970- ja 80-luvun kotimaiseen musiikkiin, joka villitsi bilettäjiä.

Ihmiset tanssivat hurmiossa. Helsingin Sanomien artikkelissa kerrottiin, kuinka juhlijat jorasivat huolitellut kampauksensa lyttyyn ja meikkinsä poskille. Oli tavallista, että kansa kohosi tanssimaan myös pöytien päälle.

Mieluisan työelämän ja huumaavan yöelämän täyttämää karnevaalia.

Kun katson asiaa taaksepäin, en tiedä miten oikein jaksoin. Vaativa työelämä ja vauhdikas yöelämä oli melkoinen yhdistelmä. Vuorokaudessa tuli joskus nukuttua vain muutama tunti. Tuohon aikaan ei kuitenkaan ollut paljon huolta huomisesta, elämä oli välillä kuin karnevaalia.

Entisten nuorten iltoja

Oli mielenkiintoista lukea, että nuorten aikuisten alkoholinkäyttö vähenee nykyisin kaiken aikaa. Erityisesti nuorten miesten humalahakuinen juominen on vähentynyt. On sanottava, että oikein hyvä näin.

Jotta yökerhot voisivat säilyttää suosionsa, ne houkuttelevatkin asiakkaiksi myös entisiä nuoria. On muun muassa diskoja, joihin alle 40-vuotiailta on pääsy kielletty. K40-diskossa soivat menneiden vuosikymmenten klassikkohitit. Nostalgista biletystä siis.

Minä en kuitenkaan jaksaisi enää valvoa.

Teinpä taas typerän päätöksen

Tältä jokaisesta tuntuu silloin tällöin. Huonoja ratkaisuja ja vääriä valintoja voi tehdä erilaisissa, isommissa ja pienemmissä, asioissa. Itsensä soimaaminen tai tehtyjen päätösten ylenpalttinen vatvominen kuitenkin johtaa harvoin hyvään lopputulokseen, korostaa asiantuntija. Itsesyyttely voi aiheuttaa kärsimystä.

Kaupassakin voi tehdä huonoja päätöksiä.

Helsingin Sanomissa haastateltu psykologi korosti, että itsesyyttely voi olla haitallista. Hän neuvoi tarkastelemaan itsesyyttelyn syitä ja pohtimaan, auttaako se oikeasti muuttamaan asioita.

Ihmisellä on tapana tarkastella menneitä tapahtumia, artikkelissa kerrottiin. Ongelmaksi asia muodostuu, jos itsesyyttely on jatkuvaa ja aiheuttaa kärsimystä. Tällöin ihminen saattaa torua itseään pienimmistäkin erheistä. Itsesyyttelijän mielessä jokin asia saattaa paisua valtavaksi asiaksi. ”Tällöin kyse ei ole enää rakentavasta oppimisesta virheiden kautta”, psykologi painotti.

Kohtuutonta itsesyyttelyä

Itse mietin, että kunpa erään vääräksi osoittautuneen päätöksen jälkeen olisin pitänyt toimintaani vain typeränä. Minä kuitenkin ajauduin töissä tekemäni virheen vuoksi itseni soimaamisesta itsevihaan. ”On ilmennyt kohtuutonta vaativuutta omaa itseään kohtaan”, kuten psykiatri luonnehti kun ajauduin hoitoon. ”Kovin tuomitsevasti itseensä suhtautuu”, totesi eräs lääkäri minusta.

En pystynyt antamaan tekemääni väärää päätöstä itselleni anteeksi. Jos minulla olisi ollut vielä voimia, olisin selviytynyt vaikeimman läpi ja vain ottanut vastaan ne seuraukset mitä päätöksestä tulisi. Asia kuitenkin vei jopa yöunet.

Tämä omasta mielestäni väärä päätös oli lopulta se, joka katkaisi kamelin selän. Vuosia jatkunut kiire ja stressi, henkinen paine sekä ylimitoitetut odotukset ja vaatimukset päällikkötehtävissä johtivat pahaan burnoutiin.

Esimerkiksi työssä tapahtuvia virheitä voi pitää jopa lahjana, koska ne pakottavat kehittämään toimintaa.

Virhettä ei työpaikalla pidetty niin suurena, kuin mitä itse ajattelin, eikä siitä aiheutunut mitään sellaista haittaa, jota itse olin arvellut. Edes toimitusjohtaja ei pitänyt asiaa sellaisena, että ajatukseni irtisanoutua, olisi ollut perusteltua.

Olisin vahingosta viisastuneena voinut hyvin jatkaa eteenpäin. Olisi vain pitänyt oppia virheestä. Tämä olisi ollut hyvä paikka kehittyä. Ajauduin kuitenkin pitkäksi aikaa pois työelämästä.

William Magee totesi, että ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan. Luin jostakin erään työelämäasiantuntijan haastattelun, jossa hän tähdensi kuinka väärätkin päätökset voivat olla tärkeitä, koska ne ovat oppimisen paikkoja ja auttavat kehittämään asioita. Virheitä voi jopa juhlia.

Kippis typerälle päätökselle.

Sirkka Santapukki toteaa kirjassaan Oivallus – elämäsi eliksiiri (Sun Text, 2010), että erilaiset uskomukset voivat olla hyvän elämän esteenä. ”Jos menneisyydessä on jokin tapahtuma, jonka perusteella on tehnyt tulkinnan omasta arvottomuudesta tai toivottomuudesta, saattaa koko elämänsä etsiä todistusaineistoa uskomustaan todistamaan, vaikka toiminta on yleensä kaikkien edun vastaista.”

Santapukki kirjoittaa, että tällaiset uskomukset voivat olla esteinä myös varallisuudelle, menestymiselle ja hyvin toimiville vastavuoroisille ihmissuhteille tai vaikuttaa mihin tahansa elämän osa-alueeseen.

Minulle uskomukset muodostivat noidankehän, josta ei ollut ulospääsyä. Vähitellen jopa alkoholisoiduin. Menestyminen oli jäänyt taakse, varallisuus huvennut ja ihmissuhteet kariutuneet. Lopulta meni terveyskin.

Itsemyötätuntoa on todeta, että on toiminut parhaalla tiedolla ja ymmärryksellä. Näin voi korjata omaa toimintaansa.

Minulla on edelleen silloin tällöin tapana vatvoa vanhojakin asioita. Mietin, kuinka tyhmä olen päätöksissäni monesti ollut. Toisaalta olen alkanut osoittaa itsemyötätuntoa: Olin töissä usein mahdottomassa tilanteessa aivan yksin, ja jokin ratkaisu esimerkiksi kahden huonon vaihtoehdon välillä oli tehtävä.

Kokemuksesta voin sanoa, että itselleen ei pidä puhua rumasti. Kun katsoo taaksepäin tekemiään valintoja, voi ajatella, että on toiminut silloin parhaalla tiedolla ja ymmärryksellä. Ja tarvittaessa voi jatkossa korjata toimintaansa.

Ihan oikeastiko?

Artikkelin mukaan moni syyttää itseään elämän valinnoista. Sellainen voi olla esimerkiksi uuden työpaikan valinta, joka osoittautuukin myöhemmin huonoksi.

Mutta entä se, että valitsee kaupassa taas väärän eli hitaasti etenevän kassajonon, kuten jutussa yhtenä esimerkkinä väärästä päätöksestä mainittiin. Tähän on sanottava, että ei kai sellainen sentään aiheuta ihmiselle itsesyytöksiä.