Avainsana: työ

Uusi myllerrys: Mistä elanto?

Tuoko tekoälyn kehittyminen jo lähitulevaisuudessa mukanaan massatyöttömyyttä, epävarmuutta ja uutta niukkuutta? Vai tuoko suuri muutos kaikille jo seuraavien vuosien aikana uskomatonta yltäkylläisyyttä? Vastaus riippuu paljon siitä, mistä päin maailmaa ja kenen näkökulmasta asiaa katsoo.

Työntekijöillä on pessimistisempi näkemys.

Yhdysvaltalaisten teknologiayhtiöiden johtajat hehkuttavat positiivisia vaikutuksia. Euroopassa puolestaan pelätään työpaikkojen vähenevän.

Kirjailija Pontus Purokuru kirjoittaa kirjassaan Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos, 2018), että väki haluaa eroon pakosta tehdä palkkatöitä. ”Silti koulutus, julkinen keskustelu, ja koko elämänmuotomme perustuvat oletukseen siitä, että palkkatyö ja yrittäjyys ovat elämän suurin sisältö.”

”Pian tekoäly ja robotit vievät meidän työmme. Se on tietenkin erinomainen asia, koska silloin meille jää aikaa tehdä sitä mitä haluamme eli laiskotella”, Purokuru katsoo. Hän maalailee: ”Mielekäs ja nautinnollinen elämä kaikille. Työvelvoitteiden tilalle samppanjaa, leikkokukkia, kaviaaria ja vapautta tuhlata aikaa joutilaisuuteen.” Minimoidaan työaika, Purokuru kehottaa. Hänen mukaansa perustulon avulla voidaan oikeastaan hävittää palkkatyö.

Tasa-arvoisuutta vai epävarmuutta?

Tekoäly voisi ihanteellisessa muodossa lisätä tasa-arvoisuutta, mutta se aiheuttaa myös epävarmuutta. Vaikka tekoälystä on moneen, ja siitä on hyötyä eri osa-alueilla, se tuo uudenlaisia haasteita. Tekoäly voi viedä työtä tietyiltä ammattialoilta, ja ihmisille voi koitua kauniisti kuvaillun joutilaisuuden sijaan toimettomuutta. Tästä aiheutuu epäarvoisuutta.

Jokainen tietää ja liian moni tuntee, että yhteiskunnassa on epäkohtia. Monet ongelmat vaikuttavat yhteiskuntamme toimintaan ja ihmisten hyvinvointiin.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuvat erot, ja yhteisten näkökulmien etsintä jää helposti taka-alalle. Koulussa kerrottiin ennen, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Nykyajan politiikka tuntuu kuitenkin keskittyvän vastakkainasetteluihin.

Ihmisillä on yhä enemmän vastakkaisia ja erilaisia näkemyksiä, tarpeita ja etuja, joiden välille syntyy poliittista erimielisyyttä. Rakentava erimielisyys perustuu siihen, että opitaan kuuntelemaan toista aidosti. Kunnioittava keskustelu voi johtaa ratkaisuun, jota kukaan ei olisi yksin keksinyt.

Keskustelua värittää valtion vaikea taloustilanne, kun varoja ei ole kaikkien tarpeiden kattamiseen. Jaettavana on vain niukkuutta. Kiristetään ja leikataan.

Yltäkylläisyyden aika?

Mutta voiko tekoäly ja robotit tosiaan muuttaa kaiken paremmaksi? Elon Musk ennustaa, että tekoälyn kehitys tulee mullistamaan maailmaa jo seuraavien viiden vuoden aikana. Hän arvelee, että seuraukset ovat positiivisia.

Tekoäly ja robotit pystyvät tuottamaan tavaroita ja palveluita ennennäkemättömällä tehokkuudella. ”Todennäköisin vaihtoehto on uskomattoman yltäkylläisyyden aikakausi”, maailman rikkain ihminen sanoo. Muskin positiivisessa skenaariossa ”kaikki voivat saada mitä vain ikinä haluavat”. Työstä tulee vapaaehtoista. Raha on merkityksetöntä.

Periaatteessa tuottavuuden kasvu veisi meitä lähemmäs yltäkylläisyyttä, kuten Musk ennustaa. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että astuisimme ihannemaailmaan. Niukkuus ei välttämättä katoa maailmasta. Todennäköisemmin kehitys menee niin, että jostain löytyy uutta niukkuutta.

Katoavatko työpaikat?

Toinen asia on se, millaisen yhteiskunnallisen myllerryksen tekoäly aiheuttaisi, jos se onnistuisi korvaamaan ihmistyön yhä laajemmin. Mitä ihmiset silloin tekisivät ansaitakseen elantonsa? Elon Muskin vastaus on perustuloa muistuttava ratkaisu. Valtio ei tosin antaisi ihmisille rahaa ainoastaan perustarpeiden täyttämiseen vaan enemmänkin, riittävästi hyvään elämään.

Maailman johtava tekoälytutkija Bernhard Schölkopf kertoo, miksi ihmisten töiden katoaminen tekoälyn kehittymisen myötä on aito riski. On turha yrittää estää työpaikkojen häviämistä, koska se on jossain määrin väistämätöntä.

Saksalainen tutkija sanoi Ylen haastattelussa, että teknologisen murroksen aikana startup-yrityksillä on merkittävä rooli uusien työpaikkojen ja tehtävien luojana. Olisi varmistettava, että kun uusia työpaikkoja syntyy, monet niistä syntyvät tänne Eurooppaan.

Poliitikoilta tutkija toivoo luottamusta siihen, että tiede ja tutkimus tuottavat ajan myötä tuloksia, jotka hyödyttävät koko yhteiskuntaa. Poliitikkojen olisi myös syytä miettiä, minkälaisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin tekoäly meidät pakottaa. Nykyiset järjestelmät ja tavat toimia eivät sovellu tekoälyn aikakaudelle. Tällä hän tarkoittaa sitä, että tekoälyn tuotoksia ei veroteta, mutta ihmisen tekemää työtä verotetaan. Ei siis ihme, että yritykset yrittävät keksiä keinoja siirtää tehtäviä ihmiseltä koneelle.

Korkeakoulutettujen keskusjärjestö Akavasta on puolestaan vaadittu, että jos tekoäly korvaa ihmistyötä, yhtiöiden voittoja pitäisi verottaa ja rahat ohjata yhteiskunnan hyväksi. Pelkona on, että kun työpaikkoja vähennetään, tuloveroja jää keräämättä ja softalisenssit ostetaan yhdysvaltalaisilta teknologiajäteiltä. Hyödyt valuvat ulkomaille. Tekoälyvoittojen verotuksen myötä rahat voitaisiin käyttää osaamisen kehittämiseen.

Peräti massatyöttömyyttä?

Ylen kyselyn mukaan puolet suomalaisista pelkää, että tekoäly johtaa massatyöttömyyteen. Ylen haastattelemat asiantuntijat kuitenkin katsovat, että huoli on ylimitoitettu. Ihmisten huolia ovat ruokkineet teknologiajättien ja tekoäly-yhtiöiden johtajien mahtailevat ennustukset, joissa he julistavat milloin minkäkin ammatin katoavan lähivuosina. Työmarkkinoiden kehityksestä he ovat kuitenkin luultavasti väärässä, asiantuntijat korostavat.

Tekoälyn vaikutuksista toistuu usein sama väärinkäsitys. Moni ajattelee, että tekoäly automatisoi ja korvaa työpaikkoja. Oikeasti se automatisoi työtehtäviä. Valtaosaan työpaikoista kuuluu useita erilaisia työtehtäviä. Vaikka tekoäly ottaa hoidettavakseen osan tehtävistä, työpaikka ei vielä katoa.

Uudenlaista osaamista kuitenkin vaaditaan. Teknologia synnyttää myös uusia ammatteja.

Mitä työntekijältä odotetaan?

Esimerkiksi yritysvalmennuksissa saatetaan korostaa, kuinka menestyvä yritys rakentuu ihmisistä, strategiasta ja rohkeista teoista. Siis ensinnäkin ihmisistä. Aika näyttää, miten on tulevaisuudessa.

Mutta millainen on tämän hetken suomalainen ihannetyönhakija? Työnantajat haluavat nyt ennen kaikkea ”itsenäisiä” tekijöitä. Tämä selvisi, kun Helsingin Sanomat kävi läpi tuhansia tuoreita rekrytointi-ilmoituksia. Lehti halusi selvittää, mitä ominaisuuksia työnantajat nyt kaikkein eniten toivovat.

Unelmien työntekijä on ennen kaikkea itsenäinen ja reipas. Ilmoituksissa oli muun muassa seuraavanlaisia kuvauksia: ”Odotamme sinulta kykyä työskennellä joustavasti eri tilanteissa. Tärkeintä on reipas työote. Uskot tiimityön voimaan, mutta osaat toimia myös itsenäisesti.”

Ovatko nämä sitten vain fraaseja? En tiedä, mutta tämä on varmasti ainakin hyvä tietää. Toivotaan, että alkanut pieni talouskasvu parantaa työllisyystilannetta, ja ihmiset pääsevät käyttämään osaamistaan.

Odottamaton kehitys

Teknologinen kehitys etenee hyvin eri tavalla ja paljon nopeammin kuin edes älykkäimmät ihmiset osaavat odottaa.

Maailma muuttuu vauhdilla, mutta ei toivottavasti hallitsemattomasti. Uskon, että muutos ei vaadi meiltä kaikkea kerralla.

Teinpä taas typerän päätöksen

Tältä jokaisesta tuntuu silloin tällöin. Huonoja ratkaisuja ja vääriä valintoja voi tehdä erilaisissa, isommissa ja pienemmissä, asioissa. Itsensä soimaaminen tai tehtyjen päätösten ylenpalttinen vatvominen kuitenkin johtaa harvoin hyvään lopputulokseen, korostaa asiantuntija. Itsesyyttely voi aiheuttaa kärsimystä.

Kaupassakin voi tehdä huonoja päätöksiä.

Helsingin Sanomissa haastateltu psykologi korosti, että itsesyyttely voi olla haitallista. Hän neuvoi tarkastelemaan itsesyyttelyn syitä ja pohtimaan, auttaako se oikeasti muuttamaan asioita.

Ihmisellä on tapana tarkastella menneitä tapahtumia, artikkelissa kerrottiin. Ongelmaksi asia muodostuu, jos itsesyyttely on jatkuvaa ja aiheuttaa kärsimystä. Tällöin ihminen saattaa torua itseään pienimmistäkin erheistä. Itsesyyttelijän mielessä jokin asia saattaa paisua valtavaksi asiaksi. ”Tällöin kyse ei ole enää rakentavasta oppimisesta virheiden kautta”, psykologi painotti.

Kohtuutonta itsesyyttelyä

Itse mietin, että kunpa erään vääräksi osoittautuneen päätöksen jälkeen olisin pitänyt toimintaani vain typeränä. Minä kuitenkin ajauduin töissä tekemäni virheen vuoksi itseni soimaamisesta itsevihaan. ”On ilmennyt kohtuutonta vaativuutta omaa itseään kohtaan”, kuten psykiatri luonnehti kun ajauduin hoitoon. ”Kovin tuomitsevasti itseensä suhtautuu”, totesi eräs lääkäri minusta.

En pystynyt antamaan tekemääni väärää päätöstä itselleni anteeksi. Jos minulla olisi ollut vielä voimia, olisin selviytynyt vaikeimman läpi ja vain ottanut vastaan ne seuraukset mitä päätöksestä tulisi. Asia kuitenkin vei jopa yöunet.

Tämä omasta mielestäni väärä päätös oli lopulta se, joka katkaisi kamelin selän. Vuosia jatkunut kiire ja stressi, henkinen paine sekä ylimitoitetut odotukset ja vaatimukset päällikkötehtävissä johtivat pahaan burnoutiin.

Esimerkiksi työssä tapahtuvia virheitä voi pitää jopa lahjana, koska ne pakottavat kehittämään toimintaa.

Virhettä ei työpaikalla pidetty niin suurena, kuin mitä itse ajattelin, eikä siitä aiheutunut mitään sellaista haittaa, jota itse olin arvellut. Edes toimitusjohtaja ei pitänyt asiaa sellaisena, että ajatukseni irtisanoutua, olisi ollut perusteltua.

Olisin vahingosta viisastuneena voinut hyvin jatkaa eteenpäin. Olisi vain pitänyt oppia virheestä. Tämä olisi ollut hyvä paikka kehittyä. Ajauduin kuitenkin pitkäksi aikaa pois työelämästä.

William Magee totesi, että ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan. Luin jostakin erään työelämäasiantuntijan haastattelun, jossa hän tähdensi kuinka väärätkin päätökset voivat olla tärkeitä, koska ne ovat oppimisen paikkoja ja auttavat kehittämään asioita. Virheitä voi jopa juhlia.

Kippis typerälle päätökselle.

Sirkka Santapukki toteaa kirjassaan Oivallus – elämäsi eliksiiri (Sun Text, 2010), että erilaiset uskomukset voivat olla hyvän elämän esteenä. ”Jos menneisyydessä on jokin tapahtuma, jonka perusteella on tehnyt tulkinnan omasta arvottomuudesta tai toivottomuudesta, saattaa koko elämänsä etsiä todistusaineistoa uskomustaan todistamaan, vaikka toiminta on yleensä kaikkien edun vastaista.”

Santapukki kirjoittaa, että tällaiset uskomukset voivat olla esteinä myös varallisuudelle, menestymiselle ja hyvin toimiville vastavuoroisille ihmissuhteille tai vaikuttaa mihin tahansa elämän osa-alueeseen.

Minulle uskomukset muodostivat noidankehän, josta ei ollut ulospääsyä. Vähitellen jopa alkoholisoiduin. Menestyminen oli jäänyt taakse, varallisuus huvennut ja ihmissuhteet kariutuneet. Lopulta meni terveyskin.

Itsemyötätuntoa on todeta, että on toiminut parhaalla tiedolla ja ymmärryksellä. Näin voi korjata omaa toimintaansa.

Minulla on edelleen silloin tällöin tapana vatvoa vanhojakin asioita. Mietin, kuinka tyhmä olen päätöksissäni monesti ollut. Toisaalta olen alkanut osoittaa itsemyötätuntoa: Olin töissä usein mahdottomassa tilanteessa aivan yksin, ja jokin ratkaisu esimerkiksi kahden huonon vaihtoehdon välillä oli tehtävä.

Kokemuksesta voin sanoa, että itselleen ei pidä puhua rumasti. Kun katsoo taaksepäin tekemiään valintoja, voi ajatella, että on toiminut silloin parhaalla tiedolla ja ymmärryksellä. Ja tarvittaessa voi jatkossa korjata toimintaansa.

Ihan oikeastiko?

Artikkelin mukaan moni syyttää itseään elämän valinnoista. Sellainen voi olla esimerkiksi uuden työpaikan valinta, joka osoittautuukin myöhemmin huonoksi.

Mutta entä se, että valitsee kaupassa taas väärän eli hitaasti etenevän kassajonon, kuten jutussa yhtenä esimerkkinä väärästä päätöksestä mainittiin. Tähän on sanottava, että ei kai sellainen sentään aiheuta ihmiselle itsesyytöksiä.

Voiko töitä tehdä vain rahan vuoksi?

Kesälomat on monilla, kuten itselläni, jo pidetty. Useimmat töissä käyvistä ovat palanneet tai juuri palaamassa – toivottavasti virkistäytyneinä ja latautuneina – takaisin sorvin ääreen. Vaikka lomalla olisi onnistunut palautumaan hyvin, voi aluksi olla pieniä vaikeuksiakin tarttua taas täydellä tarmolla työtehtäviin. Mutta on hyvä tietää, että joskus töissä voi käydä ihan vain palkan vuoksi.

Joskus työ ei lähde sujumaan.

Itselläni on ollut vaiheita, jolloin työnteko on tökkinyt, ja olen ajatellut pelkkää työstä saatavaa rahaa. Motivaatio on ollut hukassa.

Olin firmassa, jossa ongelmana oli se, että työskentely muutaman osaston välillä ei toiminut. Itse vastasin palvelujen ja liiketoiminnan kehittämisestä, mutta muut eivät tahtoneet pysyä keksintöjeni ja suunnitelmieni perässä. Olin usein turhautunut. Mietin monesti toimistolla vain, kuinka saisin työpäivän kulumaan niin, että kehtaisin lähteä taas alkuillasta pubiin ottamaan stressiin pari kaljaa.

Johtaja otti meidät osastojen vetäjät puhutteluun, ja teki selväksi, että isoja muutoksia olisi tulossa ellei yhteinen työskentelymme ala sujua. Minä tunsin olevani tässä tilanteessa jo valmis luovuttamaan. Lauleskelin mielessäni Kolmas nainen -yhtyeen kappaletta Valehtelisin jos väittäisin: ”Ois kai siistii antaa periksi. Toteais vain kylmästi: ’Ei tästä mitään tuu. Lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään.'”

Taloudellinen pakko nuorena asuntovelallisena sai kuitenkin vain jaksamaan päivästä toiseen.

Muita mielekkäitä asioita

Asiantuntija totesi Ylen artikkelissa, että jos työnteko tökkii, joskus ihan vain kylmän rahan ajatteleminenkin voi auttaa. Loputtomasti rahan motivoivaan voimaan ei kuitenkaan kannata luottaa vaan pidemmän päälle työstä pitäisi pystyä löytämään muita mielekkäältä tuntuvia asioita.

Työelämässä esiin nousevat arvostukset ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Työ tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa omia arvoja ja tavoitteita sekä kokea onnistumisen ja saavutuksen tunteita.

Ensimmäinen askel motivaation parantamisessa on usein se, että ihminen havahtuu miettimään sitä, miksi työtehtävä ei kiinnosta. Psykologi neuvoo, että kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä kulkeeko autopilotilla vai onko omassa toiminnassa tai ympäristössä jotain sellaista, jota voisi lähteä muuttamaan.

Oma tilanteeni eteni niin, että minulle annettiin vastuulle toinenkin osasto. Se ratkaisu tuli yllätyksenä. Hommat alkoivatkin vähitellen sujua paremmin. Työnilo palasi ja viihdyin erinomaisesti töissä. Ja se palkkakin nousi.

Uusi loma jo mielessä?

Tutkimusten mukaan ihmisten arvostus vapaa-aikaa kohtaan on lisääntynyt. Yhteenvetona voikin todeta, että jos työnteko tökkii, aluksi voi miettiä vaikka palkkarahoilla hankittavaa lomamatkaa.

Mutta vain uuden loman odottaminen ei tietenkään ole järkevää. Silloin unohtaa olla tässä päivässä, tässä hetkessä. Arjestakin on voitava nauttia. On tärkeää elää myös velvoitteiden keskellä täysipainoisesti. Kun työ ja vapaa on tasapainossa, on motivaatiokin korkealla.

Ja tärkeää vastapainoa ovat tietysti harrastukset, joissa voi kehittyä ja toteuttaa itseään. Lähestyvä syksy onkin monille uuden harrastuksen aloittamisen aikaa.

Työn ilo mahdollisimman monelle

On tietysti työntekijöitä, jotka eivät pääse lomailemaan. He pyörittävät myös kesä-Suomea. Toivottavasti myös esimerkiksi osa-aikaisten ja määräaikaisten työsuhteet paranevat niin, että on mahdollisuus myös ansaittuun lomaan.

Ja toivotaan, että vihdoin parempaan kääntyvä taloustilanne alkaa näkyä nopeasti myös työllisyyden kohentumisena. Meillä on valtavasti motivoituneina tekijöitä, joille olisi luotava mahdollisuus kokea työn iloa.

Työhalun ja osaamisen hyödyntäminen luonnollisesti voimistaisi kehitystä yhä positiivisemmaksi, ja auttaisi myös yhteiskunnan haasteiden ratkaisemisessa.

Ihmisten tulisi voida nauttia taas työnsä tuloksista – ja tietysti myös palkasta.

Ihana arkiaamu

Arkiaamut voivat välillä tuntua vaikeilta. Aamuihin voi kuitenkin valmistautua etukäteen. Aamulla voi myös ajatella mitä odottaa innolla päivän aikana. Jos on esimerkiksi toimistotyössä voi aamua helpottaa, kun pakkaa laukun ja työvälineet, valitsee vaatteet ja valmistelee aamiaisen jo edellisenä iltana. Tämä vähentää aamun kiirettä. Herääminen ajoissa tekee aamusta rauhallisemman.

Aina ei lähde heti sujumaan.

Aamurutiineilla voi olla merkittävä vaikutus päivän tehokkuuteen, sillä ne voivat asettaa oikean mielentilan ja luoda pohjan koko päivälle. Riittävä unensaanti, hyvä aamiainen ja ehkäpä kevyt liikunta antavat energiaa ja pitävät vireystilan korkealla. Tämä auttaa keskittymään paremmin päivän tehtäviin.

Aamulla vietetty hetki päivän tavoitteiden asettamiseen voi tuoda selkeyttä siihen, mihin keskittyä. Kun päivä alkaa positiivisella mielellä, on helpompi säilyttää hyvä asenne myös haasteiden edessä.

Oma metka tapa aamuisin

Kun entisessä työssäni vastasin asiakkuuksista, minulla oli tapa, joka toimi aamuisin erityisen hyvin. Minä nimittäin join aamukahvin parvekkeella pakkasessa vain valkoinen kauluspaita päälläni. Se sai tuntemaan olon voimakkaaksi ja itsevarmaksi.

Aamulla voi myös ajatella mitä odottaa innolla päivän aikana. Minulla sellainen oli joskus hankalan asiakkaan tapaaminen. Mietin silloin, että päivä voisi olla pilalla jo puolilta päivin. Mutta aamulla olin varma, että kaikki asiat ratkeaisivat, kunhan vain laittaisin koko asiantuntemukseni peliin.

Eräässä lounastapaamisessa asiakas kertoi palveluamme koskevasta ongelmasta. Minä lupasin selvitellä ongelmaa ja palata asiaan mahdollisimman pian. Kun sitten lounaan jälkeen toivotin asiakkaalle hyvää päivänjatkoa ja palasin toimistolle, oli minulla jo mielessä ratkaisu ongelmaan. Selvitin sen asiasta vastaavan osaston kanssa.

En viitsinyt kuitenkaan vielä samana päivänä laittaa siitä sähköpostia asiakkaalle. Annoin ymmärtää, että asia oli vaatinut enemmän työtä, ja laitoin viestiä parin päivän kuluttua. Kerroin asiakkaalle, että ongelma on hoidettu, ja kiitin tärkeästä palautteesta.

Seuraavana aamuna mieli oli yhä positiivisempi ja olo itsevarmempi.

Aina ei nappaa

Pitkältä lomalta palatessa voi tuntua, että työt eivät lähde heti sujumaan. Jos työnteko tökkii, se on ihan normaalia, ja joskus töissä voi asiantuntijoidenkin mukaan käydä ihan vain palkan vuoksi. Itsellänikin on ollut vaiheita, jolloin motivaatio on ollut hukassa, ja olen ajatellut pelkkää työstä saatavaa rahaa.

Olin firmassa, jossa ongelmana oli se, että työskentely muutaman osaston välillä ei toiminut. Vastasin itse liiketoiminnan kehittämisestä, mutta muut eivät tahtoneet pysyä suunnitelmieni perässä. Olin usein turhautunut.

Olin valmis jopa luovuttamaan, ja heittämään hanskat tiskiin.

Ois kai siistii antaa periksi. Toteais vain kylmästi: ”Ei tästä mitään tuu.” Lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään. (Kolmas nainen)

Taloudellinen pakko asuntovelallisena sai kuitenkin vain jaksamaan päivästä toiseen.

Asiantuntija totesi eräässä artikkelissa, että jos työnteko tökkii, joskus ihan vain kylmän rahan ajatteleminenkin voi auttaa. Loputtomasti rahan motivoivaan voimaan ei kuitenkaan kannata luottaa, vaan pidemmän päälle työstä pitäisi pystyä löytämään myös muita mielekkäältä tuntuvia asioita.

Työelämässä esiin nousevat arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Työ tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa omia arvoja ja tavoitteita sekä kokea onnistumisen ja saavutuksen tunteita.

Ensimmäinen askel motivaation parantamisessa on usein se, että ihminen havahtuu miettimään sitä, miksi työtehtävä ei kiinnosta. Psykologi neuvoi, että kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä kulkeeko autopilotilla vai onko omassa toiminnassa tai ympäristössä jotain sellaista, jota voisi lähteä muuttamaan.

Oma tilanteeni ratkesi lopulta niin, että minulle annettiin johdettavaksi myös toinen osasto. Hommat alkoivat vähitellen sujua paremmin. Palkkakin nousi, mutta tärkeintä oli, että työn ilo palasi. Lähdin taas aamuisin innolla töihin.

Kiireettömyyttä, intoa ja energiaa arkiaamuun!

Ei haittaa vaikka työt ei nappaa

Joskus töissä voi käydä ihan vain palkan takia. Itselläni on ollut vaiheita, jolloin työnteko on tökkinyt, ja olen ajatellut pelkkää rahaa. Minulla oli työ, jonka koin haasteelliseksi, merkitykselliseksi ja palkitsevaksi. Oli kuitenkin hetkiä, jolloin homma ei maistunut. On selvää, että aina työnteko ei innosta ja motivaatio voi joskus olla hukassa.

Ei lähde sujumaan.

Toimin liiketoimintakehityksestä vastaavana päällikkönä. Ongelma oli se, että yhteistyö myyntiosaston ja tietohallinto-osaston kanssa ei toiminut. Minulla oli monesti vauhti päällä, ja yritin kehittää uusia tuotteita uusille asiakasryhmille, mutta muut eivät tahtoneet pysyä perässä. Suunnitelmani eivät edenneet haluamallani tavalla. Olin usein turhautunut ja pettynyt.

Mietin monesti toimistolla vain, kuinka saisin työpäivän kulumaan niin, että kehtaisin lähteä taas alkuillasta pubiin ottamaan muutaman kaljan. Joskus alkoholinkäyttö oli roimaakin. Tämä näkyi myös vetämättömyytenä töissä.

Toimitusjohtaja otti minut muiden päälliköiden kanssa puhutteluun, ja teki selväksi, että organisaatioon tulee muutoksia, ellei yhteinen työskentelymme ala sujua. Minä tunsin tässä tilanteessa olevani jo valmis luovuttamaan.

Lauleskelin mielessäni Kolmas nainen -yhtyeen kappaletta: ”Ois kai siistii antaa periksi nyt. Toteais vain kylmästi: ’Ei tästä mitään tuu.’ Lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään.”

Olin kuitenkin ostanut ensimmäisen oman asunnon ja ottanut ison lainan. Oli mietittävä asioita puhtaasti tulojen näkökulmasta. Työpaikan vaihtaminen olisi voinut tietää sitä, että palkka olisi pienempi. Yritin selviytyä päivästä toiseen.

Mielekkäitä asioita

Asiantuntija totesi Ylen artikkelissa, että jos työnteko tökkii, joskus ihan vain kylmän rahan ajatteleminenkin voi auttaa. ”Loputtomasti rahan motivoimaan voimaan ei kuitenkaan kannata luottaa, vaan pidemmän päälle työstä pitäisi pystyä löytämään myös muita mielekkäältä tuntuvia asioita.”

”Motivaatiossa kyse ei ole ainoastaan työntekijästä, vaan koko työyhteisöstä ja -tehtävästä. Ihminen yleensä haluaa tehdä sellaisia asioita, jotka lisäävät tunnetta siitä, että kuuluu joukkoon ja kokee olevansa merkityksellinen. Saa sopivia haasteita ja voi päättää itse oman elämän asioista”, psykologi totesi.

Hyvä pohtia voisiko lähteä muuttamaan jotakin

”Ensimmäinen askel motivaation parantamisessa on usein se, että ihminen havahtuu miettimään sitä, miksi työtehtävä ei kiinnosta. Kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä kulkeeko autopilotilla vai onko omassa toiminnassa tai ympäristössä jotain sellaista, jota voisi lähteä muuttamaan”, psykologi neuvoi.

Oma tilanteeni eteni niin, että vastuulleni annettiin myöhemmin myös firman myyntiosasto. Palkka nousi entisestään, ja hommat alkoivat sujua paremmin.

Lopulta pitkät kiireiset päivät, liian suuret vastuualueet ja ylimitoitetut odotukset kuitenkin ajoivat uupumukseen. Lyhyt sairausloma ei riittänyt. Minut irtisanottiin pitkittyneen sairastelun vuoksi. Työelämä jäi pitkäksi aikaa.

Vähitellen tuli ongelmia toimeentulon kanssa. Jouduin luopumaan asunnostani ja vaihtamaan paikkakuntaa pienempien asumiskustannusten vuoksi.

Sitoutumisen puutetta

Vain 15 prosenttia suomalaisista työntekijöistä on sitoutunut työhönsä. Tämä ilmenee yhdysvaltalaisen tutkimusyhtiön raportista, joka kertoo mitä työntekijät eri puolilla maailmaa ajattelevat työstään. Toisin sanottuna: noin joka kuudes suomalainen kokee, että töissä kannattaa antaa parhaansa.

Tämä on minusta yllättävää. Ja myös ikävää. Tällaista haluttomuutta suhteessa työhön on vaikea ymmärtää. Minä katson, että omasta työstä olisi oltava tyytyväinen ja kiitollinen. Ja parhaansa antaminen myös lisäisi tyytyväisyyttä.

Asiantuntija näkee, että ongelma on johdossa. ”Työelämässä tarvitaan lisää ihmisyyttä, empatiaa ja arvostusta”, yrityskulttuurin asiantuntija totesi Helsingin Sanomien artikkelissa. ”Johdon pitäisi kuunnella työntekijöitä aidosti ja luoda kulttuuri, jossa liiketaloudelliset tavoitteet toteutuvat ja ihmiset voivat antaa parhaansa.”

Minä koin myös pelolla johtamista. Annoin talolle parhaani tai peräti kaikkeni, mikä ei ole työnteon tarkoitus. Työpaikallani ei aina vallinnut terve kulttuuri.

En tiedä onnistuinko itse lainkaan varsinaisessa tehtävässäni eli osastoni vetäjänä. Johtamiseen ei ollut riittävästi aikaa tai oli liian paljon keskityttävä johonkin muuhun, mikä kuului laajalle tontilleni. Osastollani oli myös työn välttelyä. Parhaimmillaan tiimissä oli kuitenkin hyvä draivi, kauppaa tehtiin, ja saatiin paljon aikaiseksi.

”Lähtökohtaisesti jokaisessa ihmisessä on tahtotila tehdä työnsä hyvin. Miksi me hukataan se potentiaali? Miksi me ei herätä siihen?”, asiantuntija kysyy. ”Sitoutumisen puute on ongelma niin työntekijälle kuin yrityksellekin: tyytymätön työntekijä ei halua antaa parastaan työnantajalleen.”

Ihmiset haluavat enemmän vapaa-aikaa

On myös todettu, että arvostus vapaa-aikaa kohtaan on lisääntynyt. Erään tutkimuksen mukaan eurooppalaiset tekevät työtä yhä vähemmän. Työtuntien määrä on vähentynyt, mikä kertoo ihmisten halusta tehdä vähemmän töitä.

Yhteenvetona voisi todeta, että jos työnteko joskus tökkii, voi tilanteen parantamiseksi miettiä aluksi vaikka palkkarahoilla hankittavaa lomamatkaa.