elämäntavat – Esseeblogi

Uusia arkisia tapoja

Eräässä artikkelissa listattiin peräti 74 arkista tapaa, joiden pitäisi tehdä elämästä parempaa. Poimin niistä joitakin erityisen hyviä. On kysyttävä, miten ihmeessä kaikki kymmenet hyvät tavat muistaa joka päivä. Ei mitenkään. Mutta syksy on saapunut, ja taas olisi kesän jälkeen hyvä tehdä elämäntavoissa muutoksia parempaan. Isoa elämäntaparemonttia ei kuitenkaan tarvita.

Kaunis syksyinen luonto houkuttaa liikkumaan.

Syksyä pidetään hyvänä aikana kohentaa kuntoa. Moni haluaa palata kesän jälkeen rutiineihin ja terveellisempiin elämäntapoihin. Kaikkea ei silti tarvitse tehdä täydellisesti. Pienetkin muutokset voivat auttaa.

Monet elämäntapavalmentajat ovat taas voineet kehottaa ryhdistäytymään, vaikka nauttivat itse kesän aikana terassilla ehkä vain kaksi lasia samppanjaa. Tavallisesta lomalta palaavasta ihmisestä neuvo on voinut tuntua helpommin sanotulta kuin tehdyltä. Kesällä tuli ehkä juotua liiaksi olutta tai siideriä ja syötyä paljon grilliruokaa ja jäätelöä. Samalla tuli levättyä vähän liikaakin.

Kirjailija Jarkko Tontti on sitä mieltä, että liian pitkä loma voi olla jopa terveysriski. Hänen mukaansa pelkkä oleminen ahdistaa ja tekeminen on paljon parempaa. Tontti on kirjoittanut, kuinka rutiinit ja velvollisuudet tekevät elämästä siedettävää. Työ palkitsee ja loma kuluttaa.

Arki herätteli

Itselleni kävi kesällä niin, että söin epäterveellisesti ja laiskottelin, ja arjen alettua muistin taas, että kunnosta pitäisi pitää parempaa huolta.

Muutama vuosi sitten aloitin syksyllä innolla ohjatun kuntosaliharjoittelun, mutta viidennen kerran jälkeen aloin lipsua. Olisi vain pitänyt jatkaa.

Nyt lähellä olisi kuntopolku, joka voisi houkutella kävelylle metsään. Luonnossa liikkuminen tekee hyvää sekä keholle että mielelle, ja syksyn maisemat tekevät ulkoilusta vielä mukavampaa.

Diabeteksen hoidossa liikunta olisi minulle tärkeää. Myös ruokavalioon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

Tupakasta pitäisi päästä eroon. Kävin vuosia sitten kurssin, joka vähensi savukkeiden määrää, mutta tapa jäi silti elämään. Tupakointi on haitallinen tapa, joka tuntuu joskus käsittämättömästi välttämättömältä.

Olisi syytä katkaista tupakka pysyvästi.

Peruskunto on sen verran heikko, että muutoksen aloittaminen tuntuu vaikealta. Toisaalta juuri nollasta aloittava huomaa ehkä nopeasti ensimmäiset tulokset. Ne taas lisäävät motivaatiota jatkaa.

Vaikeinta on usein alkuun pääseminen. Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla. Parempi on aloittaa pienestä ja edetä vähitellen.

Itsensä kehittäminen

Elämäntaparemontin ei pitäisi tarkoittaa jatkuvaa suorittamista. Ei kannata yrittää tarttua itseään niskasta, vaan paremminkin kädestä.

Mutta onko itsensä kehittäminen aina hyvä asia? Psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala on huomauttanut, että meille annetaan samaan aikaan kaksi ristiriitaista viestiä. Olemme kuulemma arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme, mutta samalla meidän pitäisi koko ajan pyrkiä joksikin muuksi.

Myös yrittäjä ja menestyskirjailija Saku Tuominen on puhunut tästä. Hän on vuosia opettanut parempaa elämää, mutta on sittemmin kyllästynyt jatkuviin tavoitteisiin. Käytämme paljon aikaa tekemiseen, oppimiseen ja kehittymiseen. Vähemmän aikaa jää vain olemiseen.

Tunnistan tämän itsessäni. Yritin aikanaan kehittyä erityisesti työelämässä. Luin ammattikirjallisuutta, halusin olla parempi johtaja ja uskoin erilaisiin henkisiin menetelmiin. Kuvittelin, että ympärilläni oli viisaampia ihmisiä, joiden kaltaiseksi minun pitäisi tulla.

Aiemmassa työssäni osallistuin useisiin valmennuksiin. Yhdessä niistä meille annettiin ymmärtää, että meidän pitäisi kehittyä paitsi johtajina myös ihmisinä. Olin jo valmiiksi antanut työlle kaikkeni, mutta valmennuksen jälkeen tuntui, ettei sekään riittänyt. Pian romahdin ja jouduin sairauslomalle. Olin pettynyt itseeni ja ajattelin, etten ollut kehittynyt tarpeeksi vahvaksi.

Nykyäänkin löydän itsestäni kehittämisen tarpeita, mutta en enää halua rakentaa koko elämääni niiden varaan.

Hyvät aamurutiinit

Arkiaamut voivat tuntua hankalilta, mutta niihin voi valmistautua jo illalla. Laukun voi pakata, vaatteet valita ja aamupalan valmistella etukäteen. Näin kiire vähenee.

Hyvät aamurutiinit voivat auttaa koko päivän käynnistymistä. Riittävä uni, kunnollinen aamupala ja pieni liike antavat energiaa. Myös päivän tärkeimpien asioiden miettiminen tuo selkeyttä. Kun päivä alkaa myönteisesti, haasteitakin on helpompi kohdata.

Kun vastasin aikanaan asiakkuuksista, join usein aamukahvin parvekkeella pakkasessa pelkkä valkoinen kauluspaita päällä. Se tuntui oudolta, mutta teki olosta itsevarman. Aamulla saatoin myös ajatella, että päivän jännittävä asiakastapaaminen menisi hyvin, jos vain käyttäisin kaiken osaamiseni. Ja aina tapaamiset menivät hyvin, ja asiakkaiden toiveet voitiin toteuttaa.

Arjen luksusta

Harrastukset tarjoavat hyvää vastapainoa työlle. Niissä voi kehittyä, oppia ja toteuttaa itseään ilman työelämän suorituspaineita. Syksy onkin monelle hyvä hetki aloittaa uusi harrastus.

Arki tuntuu eri ihmisistä erilaiselta. Yhdelle rutiinit tuovat tyytyväisyyttä, toinen tarvitsee uusia kokemuksia. Monelle luksusta ei ole tavara tai status, vaan aika ja mukavat hetket. Minulle arjen luksusta on muun muassa pullakahvit iltapäivällä ja televisiosarjan uusi jakso alkuillasta.

Suurin osa elämästä on väistämättä arkea. Siksi siitä kannattaa tehdä mahdollisimman hyvä, vaikka pienillä asioilla. On tärkeää, mihin huomionsa kiinnittää. Mukavuus voi löytyä aivan tavallisesta hetkestä. Ihminen tarvitsee iloitakseen yllättävän vähän.

Pieniä tekoja

Eräässä Anna-lehden jutussa listattiin 74 arkista tapaa, joiden pitäisi tehdä elämästä parempaa. Niihin kuuluivat esimerkiksi terveellisempi syöminen, liikunta, luonnossa oleminen, ihmissuhteista huolehtiminen ja uuden oppiminen. Perusajatus on hyvä: hyvinvointi koostuu pienistä teoista.

Listalla oli hyvin konkreettisia neuvoja. Kotiin ei kannata ostaa kaappiin jatkuvasti herkullista naposteltavaa, jos tietää syövänsä ne heti.

Syödessä pitäisi pureskella kunnolla. Suorassa istumisen ja seisomisen sanottiin lisäävän itsevarmuutta.

Yksi neuvo oli hymyillä, vaikka hymy olisi teennäinen. Lehden mukaan tekohymykin voi huijata aivoja ajattelemaan, että olemme onnellisia. Minusta tämä kuulostaa vähän väkisin väännetyltä. Jos olo on kurja, pelkkä hymyily ei välttämättä auta – ja pahimmillaan se vain ärsyttää.

Myös positiivisempaa ajattelua suositellaan usein. Ajattelutapoihin voi vaikuttaa, mutta se ei käy pelkällä päätöksellä. Jos lasi näyttää aina puolityhjältä, kannattaa ehkä miettiä, mistä se johtuu, eikä vain käskeä itseään hymyilemään.

Ihmissuhteita koskevat ohjeet eivät myöskään sovi kaikille samalla tavalla. Kävelylenkki ystävän tai kumppanin kanssa on hyvä asia, mutta yksin asuva tai yksinäinen ei voi noin vain ottaa seuraa mukaan. Samoin neuvo olla aina luotettava ja valmis auttamaan voi tuntua raskaalta ihmisestä, jolla itsellään on huono päivä eikä ketään auttamassa.

Hyviä ja realistisia neuvoja listalla silti oli: lisää kasviksia lautaselle, vähennä sokeria, nuku riittävästi, opettele jotain uutta, laita välillä laitteet pois päältä, käy luonnossa, tee hyvä teko ja sano kiitos.

Mutta miten ihmeessä kaikki 74 tapaa muistetaan joka päivä? Ei mitenkään. Kaikkia hyvinvointiohjeita on mahdotonta toteuttaa jatkuvasti. Mutta jutun mukaan hyvä tapa muuttuu vähitellen automaattiseksi, kuten hampaiden pesu.

Ei lisää suorittamista

Ehkä tärkein oppi elämäntapojen parantamisessa on tämä: kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti. Pienikin muutos voi auttaa, kun sen pystyy pitämään mukana arjessa. Liikunta, parempi ruoka, uni, siisti koti, harrastus tai hetki ilman puhelinta voivat kaikki olla hyviä alkuja. Hyvinvointia ei pidä muuttaa uudeksi suorituslajiksi.

Elämässä on tilaa sekä kehittymiselle että olemiselle. Jos aloittaa yhdestä pienestä asiasta eikä vaadi itseltään heti täydellistä muutosta, elämäntaparemontti voi tuntua mahdolliselta – ja jopa mukavalta.

Yhtä suorittamista

Jätätkö sinä jotain itsellesi tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi? Joka toinen suomalainen vastaa kyllä. Uupumukseen ja henkiseen pahoinvointiin voi johtaa ylisuorittaminen elämän eri osa-alueilla. Painetta onnistua kaikessa tulee ulkopuolelta. Mutta myös yksitoikkoinen elämäntyyli voi aiheuttaa väsymystä.

Pino puhtaita arkipaitoja ja yksi sukkapari.

Tiedetään, että uupumus ja stressi on yleistä työelämässä. Jo pari vuotta sitten tehdystä työolotutkimuksesta ilmeni, että yhä useampi kokee työelämän muutokset hallitsemattomiksi ja työmäärän sietämättömäksi.

Ja mikä onkaan tilanne nykyisin, kun moni asia on muuttunut yhä enemmän. Hallinnantunnetta koettelee muun muassa tekoälyn yleistyminen. Se lisää monessa työssä paineita ja epävarmuuden tunnetta. Olisi pakko pysyä mukana.

Koko ajan poikki

Moni on työn vuoksi koko ajan aivan poikki. Ylen teettämän kyselyn mukaan joka toinen suomalainen on jättänyt jotain itselle tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi. Eniten karsitaan kotitöistä, harrastuksista ja ystävien tapaamisista. Työterveyspsykologi sanoi kyselyn tuloksista, että tähän pitäisi herätä. Asiantuntijan mukaan työelämää pitäisi muuttaa, jotta ihmiset jaksavat muutakin elämää.

Toisaalta on todettu, että vaikka työ näyttäytyy julkisessa keskustelussa usein taakkana, se on tärkeä voimavara ja terveyttä tukeva asia. Mielenterveysjärjestön asiantuntija totesi Ylen artikkelissa, että työelämä tukee mielen hyvinvointia monin tavoin. Se vastaa kolmeen psykologiseen perustarpeeseen: autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden tarpeeseen.

Tämmöistä tämä on

Uupumukseen ja henkiseen pahoinvointiin voi johtaa ylisuorittaminen työn lisäksi myös muilla elämän osa-alueilla, kerrottiin Helsingin Sanomien artikkelissa. Painetta onnistua kaikessa tulee ulkopuolelta. Some voi välittää väärää kuvaa siitä, että muut elävät paremmin ja että elämä on helpompaa muualla kuin siellä, missä on.

Työterveyspsykologi kannusti seuraavasti: ”Minä riitän ja saan elämäniloa omista valinnoistani. On hyvä saada rauhaa sen ympärille, että tämmöistä tämä arki nyt on.”

Ihmisiltä odotetaan kaiken aikaa tekemistä ja suorittamista eikä anneta tilaa olemiselle ja rauhoittumiselle. On jopa todettu, että vapaa-aikaa on käytettävä oman työkykynsä parantamiseen. ”Suorituskulttuuri kukoistaa niin kauan kuin ihailemme sitä, että kaikki langat pysyvät koko ajan hyppysissä”, sanoi työuupumuksen kokenut nainen Ylen artikkelissa.

Elämäntavatkin voivat väsyttää

Nykyisin puhutaan myös elämäntyyliväsymyksestä. Ylen artikkelissa kerrottiin, kuinka ihmisestä voi tuntua siltä, että elämä on jämähtänyt sohvalle. Päivät saattavat toistua samankaltaisina. Yksitoikkoinen elämäntyyli vie pitkittyessään energiaa, minkä vuoksi päivistä selviäminen on hankalaa. Voimme helposti jäädä kotiin somen ja sarjojen pariin, mikä lisää väsymystä.

Tekoälyn odotetaan lisäävän jo lähitulevaisuudessa vapaa-aikaamme ja helpottavan muutoinkin arkeamme. Joissakin tietokirjoissa on maalailtu jopa sitä, että pian tekoäly ja robotit vievät meidän työmme, mikä on erinomainen asia, koska silloin meille jää aikaa tehdä sitä mitä haluamme eli laiskotella.

Minä taas katson, että joutilaisuus ei tarkoita parempaa elämänlaatua. Vain olemisesta voi nauttia aika ajoin, mutta ei pidempään. Se ei tee ihmiselle hyvää. Mieli tylsistyy ja ruumis rappeutuu. Työ on tärkeä kiinnekohta elämään. Se tuo mielekkyyttä ja merkitystä. ”Ei ole mitään iloa siitä ettei tee mitään, jos ei ole mitään tekemistä.” Näin totesi englantilainen kirjailija Jerome K. Jerome.

Jos elämäntavat väsyttävät, olisi hyvä yrittää tavoittaa uusia ilon ja innostuksen aiheita. Ryhtyminen on muutoksen vaikein vaihe. Kertaheitolla ei kannata yrittää muuttaa kaikkea. Voi aloittaa vähitellen.

Luonnossa vietetty aika vähentää henkistä väsymystä. Esimerkiksi metsäkävely tai puistossa oleskelu parantaa myös mielialaa.

Reippaasti ulkoilmaan lähteminen piristää.

Enemmän ja parempaa

Yhteiskunnassa viestitään lisäksi, että itseään on kehitettävä jatkuvasti. Ihmisen siis pitäisi olla jotain enemmän tai parempaa, sosiaalipsykologi kirjoitti kolumnissaan Ylen sivuilla. Psykologin mukaan itsensä kehittäminen on yliarvostettua ja pahimmillaan uuvuttavaa.

Tiedä sitten – jossain nimittäin todettiin, että itsensä kehittäminen liittyy henkiseen hyvinvointiin. Tämän näkemyksen perusteella olisi hyvä asettaa tavoitteita ja pyrkiä oppimaan uutta. Tämä voi olla esimerkiksi uuden taidon opettelu tai harrastuksen aloittaminen.

Ajan tuhlaamista?

Psykologi puolestaan kirjoitti seuraavasti: ”Tuhlaa aikaasi myös hyödyttömyyksiin ja haahuiluun. Aloita harrastus, jossa et halua kehittyä tai kuluta kirjoja, jotka ovat puhtaasti viihdettä.”

Minä voisin vinkata, että tällainen harrastus voisi olla esimerkiksi musiikin tekeminen suun avulla. Beatboxing on taiteellinen ja hauska tapa ilmaista rytmejä. Se on taito luoda rumpujen ja muiden instrumenttien ääniä pelkästään suun, huulten, kielen ja kurkun avulla. Voi imitoida esimerkiksi bassorumpuja, virveliä, ja symbaaleja.

Perhe tosin voi olla harrastuksesta eri mieltä.

Olisi tehtävä taas muutos parempaan

Syksystä sanotaan, että se on erinomainen aika kohentaa kuntoa. Kesän jälkeen monet kokevat tarvetta palata rutiineihin ja terveellisiin elämäntapoihin. Erilaiset elämäntapavalmentajat, jotka itse ovat käyneet kesän aikana ystävien kesken kahdesti samppanjalasillisella terassilla, sanovat kuinka nyt arjen koitettua on aika tehdä muutos parempaan. Tavallisen kesälomalta palanneen ihmisen mielestä se on helpommin sanottu kuin tehty.

Kaunis syksyinen luonto houkuttaa liikkumaan.

Monet ovat marinoineet kesälomalla itsensä terassisiiderissä ja mättäneet sisäänsä grilliherkkuja ja jäätelöä. Ja laiskotelleet itsensä veltoiksi.

Lyhyempiä lomia pitkin vuotta?

Kirjailija Jarkko Tontti kirjoitti kolumnissaan jo yli kymmenen vuotta sitten, että liian pitkä loma on terveysriski. ”Minusta pelkkä oleminen on hirveää, se on samaa kuin ahdistus. Tekeminen on tuhannesti hienompaa kuin oleminen.” […] ”Mitä enemmän ajattelen lomaa, sitä vakuuttuneempi olen, että ihmisillä on liikaa vapaa-aikaa ja liian pitkät lomat. Vähintäänkin lomat pitäisi ripotella lyhyemmiksi pätkiksi pitkin vuotta.”

Tontin mukaan rutiinit, pakot ja velvollisuudet tekevät elämästä siedettävää. Työ palkitsee, loma kuluttaa.

Oma kunnon kohottaminen

Henkilökohtaisesti puhuen, itselläni oli tänä kesänä sen verran vähän lomaa, ettei se juuri ehtinyt ”kuluttaa”. Toki tuli syötyä epäterveellisesti ja laiskoteltua liiaksi. Arjen koitettua sitä on taas ymmärtänyt, kuinka omaa kuntoa olisi syytä kohentaa.

Minulle on tarjottu ohjattua kuntosaliharjoittelua. Olen sen aiemmin aloittanutkin, mutta viidennen kerran jälkeen aloin jo luistaa harrastuksesta. Mukaan pääsisi toki uudelleen. Salilla saa kuulemma näkyviä tuloksia nopeasti.

Lähellä on myös kuntopolku, joka voisi houkutella kävelylle metsään. Luonnossa liikkumisella on monipuolisia terveyshyötyjä. Sillä on myönteisiä vaikutuksia myös mielialaan. Syksyn kauniit maisemat voivat tehdä ulkoilusta erityisen nautinnollista.

Itselläni diabeteksen hoitamisessa liikunta olisi tärkeää. Olisi myös syytä kiinnittää huomiota terveellisempään ruokailuun.

Tupakasta pitäisi päästä eroon. Kävin vuosi sitten kurssin, joka kannusti irti tupakasta. Se sai aikaan pienen muutoksen, savukkeiden määrä päivää kohti väheni. Tupakointi on ruma ja haitallinen tapa, joka kuitenkin tuntuu yhä jostain syystä välttämättömältä.

Oma peruskuntoni on sen verran kehno, että muutoksen tekeminen tuntuu vaikealta. Toisaalta kun lähtee nollasta, kunto varmasti alkaa kohota nopeasti. Näkyvät tulokset lisäävät motivaatiota jatkaa.

Vaikeinta muutoksessa onkin ryhtyminen. On hyvä tiedostaa, että kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla. On hyvä aloittaa vähitellen.

Onko itsensä kehittäminen tärkeää?

Kunnon kohottamisen lisäksi syksy tarjoaa paljon erilaisia kursseja, joissa voi oppia uusia asioita ja saada uusia taitoja. Työelämässä esimerkkinä ovat yritysvalmennukset. Niissä kuitenkin päällimmäisenä ideana on vain oppia uusia käytännön keinoja tehokkaampaan työskentelyyn.

”Yhteiskunnassa viestitään, että itseään on kehitettävä jatkuvasti. Ihmisen siis pitäisi olla jotain enemmän tai parempaa.” Näin kirjoitti psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala kolumnissaan Ylen sivuilla. Psykologin mukaan itsensä kehittäminen on yliarvostettua ja pahimmillaan uuvuttavaa.

Tiedä sitten – jossain nimittäin todettiin, että itsensä kehittäminen liittyy henkiseen hyvinvointiin. Tämän näkemyksen perusteella olisi hyvä asettamaan tavoitteita ja pyrkiä oppimaan uutta. Tämä voi olla esimerkiksi uuden taidon opettelu tai harrastuksen aloittaminen.

Minä katson, että joka tapauksessa arjen koitettua ei ole hyvä vapaa-ajalla jämähtää väsyneenä sohvalle sarjojen ja somen pariin. Sellainen vain lisää väsymystä. Olisi hyvä etsiä uusia ilon ja innostuksen aiheita.

Olisiko omaksuttava uusia arkisia tapoja?

Älä pidä herkkuja kaapissa, laita laitteet pois päältä, hymyile edes tekohymyä. Anna-lehden artikkelissa listattiin 74 arkista tapaa, jotka tekevät elämästä parempaa. Löysin tämän muutamia vuosia sitten julkaistun kiinnostavan listauksen, ja poimin sieltä joitakin mielenkiintoisia esimerkkejä.

Jutussa ei annettu uusia tapoja imurointiin.

Terveelliset elämäntavat koostuvat artikkelin mukaan loppujen lopuksi pienistä asioista. Lehti antaa vinkkejä parempaan ruokailuun, liikuntaan sekä mielenterveyden ja ihmissuhteiden ylläpitoon.

”Omaksu tavat, joiden avulla jaksat paremmin päivittäisessä elämässä.”

”Henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä terveelliset elämäntavat ovat kaiken perusta. Ne auttavat jaksamaan päivittäisessä elämässä. Kun elämäntavat ovat kunnossa, luovuudelle on tilaa, työ tuntuu innostavammalta ja sosiaalinen elämä tyydyttävämmältä”, lehti kirjoittaa. Hyvä. On kuitenkin kysyttävä, vaatiiko päivittäinen elämä siis erityistä jaksamista. Sellainen olisi ikävää.

Minä en tietenkään ole lehden lukijakuntaa, mutta mielenkiinnosta tutustuin näihin parempiin arkisiin tapoihin, joiden ensi alkuun ajattelin sopivan kaikille.

”Terveelliset elämäntavat ja hyvinvointi koostuvat pienistä teoista, jotka määrittelevät sitä, miten elämme, olemme olemassa ja mitä saavutamme elämässä. Ne ovat tapoja, joiden kehittymiseen voi itse vaikuttaa”, lehti kertoo.

Mitä minuun tulee, omat arkiset tapani eivät ole olleet terveellisimmästä päästä, mutta olen saavuttanut tärkeinä pitämiäni asioita. Tosin nykyisin pienten vaivojen vuoksi olisi syytä omaksua parempia tapoja sen suhteen, miten olla ja elää.

Seiso suorassa äläkä ahmi

Pitkässä listassa on hyvin konkreettisia tapoja. Artikkelissa todetaan muun muassa, että on hyvä pureskella kunnolla. Kun hidastaa syömistä, maistaa ruoan paremmin ja todennäköisesti myös syö vähemmän. Jutussa kerrotaan myös, että kotona tulee naposteltua sitä, mitä kaapista löytyy. Siksi ei kannatakaan pitää kaapissa jatkuvasti herkkuja, kuten suklaata, jäätelöä tai roskaruokaa.

Sekin on mainittu, että kannattaa istua ja seisoa suorassa. Näin tunnemme olomme voimakkaaksi ja itsevarmaksi, jutussa todetaan.

Yhtä hymyä, yksin kotonakin?

Lehden mukaan on on hyvä hymyillä edes tekohymyä. ”Aito hymy kertoo hyvästä olosta, mutta tutkimusten mukaan myös tekohymy huijaa aivoja ajattelemaan, että olemme onnellisia. Eli vaikka olisit yksin, hymyile, ja huomaat, että voit paremmin.” Tällaisesta tavasta minun on sanottava, että voi hyvänen aika. Tämä neuvo saa minusta pikemminkin hymyn hyytymään.

Ole turisti kotikaupungissasi

Listalla on mielestäni myös vinkkejä, joita voi olla vaikeampi toteuttaa. Mutta artikkelin mukaan kannattaa kokeilla positiivisempaa ajattelua. Lehti kirjoittaa seuraavasti: ”Jos näet lasin aina puolityhjänä, mieti mistä ajattelutapasi johtuu. Ajatteluamme hallitsevat monenlaiset uskomukset, mutta niihin on mahdollista vaikuttaa. Yritä siis suhtautua seuraavalla kerralla positiivisemmin. Kun teet niin säännöllisesti, ajattelutapasi alkaa hitaasti muuttua.”

Yksi artikkelin neuvoista on seuraavanlainen: ”Kuvittele, että olisit ensimmäistä kertaa vierailemassa kaupungissa. Missä paikoissa kävisit, missä söisit? Sitä kautta voi saada erilaista perspektiiviä tuttuun paikkaan, mikä avartaa ajattelua ja voi saada arvostamaan asuinpaikkaansa enemmän.” Itse olen asunut keskisuuressa kaupungissa viisi vuotta. En koe kaupunkia kotipaikkakunnaksi. Tunnen, että olen kaupungissa vain käymässä. Eikä kaupungissa minun käsitykseni mukaan ole erityisen mielenkiintoisia paikkoja missä käydä. Miksi tämä ohje muuten on vain kaupunkilaisille?

Kenen kanssa halailla?

Ihmissuhteiden ylläpitoa koskevissa kohdissa on listattuna sellaisia tapoja, joista ei ole iloa kaikille, esimerkiksi yksin asuvalle. ”Kävelylenkki lähiympäristössä on hyvä tapa viettää aikaa ystävän tai kumppanin kanssa. Kävely on sekä hyvä tapa saada raitista ilmaa että vaihtaa kuulumisia.”

Lisäksi neuvotaan olemaan se, johon voi luottaa. ”Puolisosi ja ystäviesi tulisi tietää, että oli heillä sitten huono päivä tai olivat he sairaana, olet aina valmis auttamaan.” Mutta entä jos lehden lukija on itse yksinäinen ja on huono päivä?

En tiedä tilaavatko yksinäiseksi itsensä tuntevat ihmiset naistenlehtiä. Listassa todetaan, että yksi tärkeä tapa on halailla puolison kanssa. ”Halailu sopii myös ei-romanttisiin ihmissuhteisiin.” Mutta kaikilla ei ole kenen kanssa halata.

Mieslukijakin saa vinkkejä

Mutta mieslukijakin saa listassa hyviä vinkkejä arjen parantamiseen. Yksi sellainen on lisätä vihreän määrää lautasella. Sokerinkulutus pitäisi puolittaa. Lisäksi pitäisi nukkua enemmän, koska unenpuute aiheuttaa kaikenlaista.

Kannattaisi ilmeisesti opetella jokin uusi asia. Se voisi lisätä merkityksellisyyttä. ”Ihmiset, jotka jatkavat uusien asioiden opettelua myös aikuisena, voivat paremmin”, jutussa todettiin.

Minä kuitenkin katson niin, että me käytämme jo nyt paljon meidän ajastamme siihen, että me teemme, kehitämme ja opimme. Koko ajan vähemmän käytämme aikaa siihen, että me olemme. Mutta siihenkin jutussa on mainittu ihan hyviä tapoja, kuten lounaskävely, nauraminen ja ajan raivaaminen.

Vielä muutama arkinen tapa kattavasta listasta, jotka sopivat kaikille: Laita välillä laitteet pois päältä. Vietä aikaa luonnossa. Tee hyvä teko. Sano kiitos.

Kaikkia hyviä tapoja vaikea muistaa

Miten muistaa kaikki 74 tapaa päivittäin? On sanottava, että kaikkia näitä hyvinvointia lisääviä arkisia tapoja on mahdotonta toteuttaa kaiken aikaa, eikä niihin kaikkiin ehdi kiinnittää huomiota tavallisessa arjessa.

Lehdessä kuitenkin todetaan, että tapa on jotain, jonka tekemistä ei tarvitse aktiivisesti suunnitella. ”Sen toteuttaminen tapahtuu melkein itsestään, kuten suurimmalle osalle meistä esimerkiksi hampaiden pesu.” Niinpä. Entä jos unohtaa joskus sen hampaiden pesunkin..?