Rupattele rohkeasti

Keskustelun aloittamista vieraan ihmisen kanssa on turha pelätä, sillä se tekee hyvää sekä sinulle että hänelle. Suomalaiset eivät olekaan keskenään hiljaa möllöttäviä ihmisiä, katsoo tutkija. Me osaamme käydä kevyttä ja rentoa keskustelua myös tuntemattomien kanssa, todettiin eräässä artikkelissa. Ihmiset jopa pitävät siitä, kun heidän kanssaan tehdään tuttavuutta.

Usein olemme hiljaa hississä.

”Suomalaiset ovat hyviä jättämään muut ihmiset rauhaan, ja siksi me viihdymme julkisessa tilassa omissa oloissamme.” Näin totesi tutkija artikkelissa. Lisäksi yksi peloista on tietysti se, että jos keskustelun aloittaja ei saa toisilta vastakaikua. Mutta keskustelunavaus voi olla vain pieni toteamus jostakin mikä liittyy aikaan ja paikkaan tai vaikkapa ajankohtaiseen aiheeseen.

”Monella on tapana istua tuppisuuna julkisilla paikoilla, vaikka mielessä pyörisikin joku mehevä puheenaihe. Se on harmi, sillä satunnaiset kohtaamiset tekevät ihmiselle hyvää”, tutkija sanoi.

Ikävä pakko vaihtaa tilanteessa muutama sana kaikkien kanssa.

Omalta osaltani voin sanoa, että ennen kaupungissa asuessani pysyin julkisissa tiloissa hiljaa. Oli hieman kiusallista, jos joku ventovieras jossain tilanteessa yllättäen kommentoi ääneen jotakin. Tätä seurasi hiljaisuus, ja kaikkien muiden katse pienessä tilassa hakeutui omiin kengänkärkiin. Tällaisessa tilanteessa tuntui paine, että olisi pitänyt vaihtaa muutama sana kaikkien kanssa.

Saattaa myös olla rasittavaa, jos joku kanssaihminen alkaa kovin tarkasti puhua omista asioistaan, kun itse haluaisi vain istua rauhassa. Mietin myös, kannattaako esimerkiksi kaikkia ikäviä ajankohtaisia maailman asioita kommentoida ääneen. Se saa helposti vain muiden mielen matalaksi.

Kevyt keskustelu käy

Tutkija on eri mieltä väitteestä, että suomalaiset ovat keskenään hiljaa möllöttäviä ihmisiä. Nykyisin on siis todettu, että osaamme käydä kevyttä ja rentoa keskustelua myös tuntemattomien kanssa.

Älä siis turhaan pelkää aloittaa keskustelua vieraan kanssa, jutussa rohkaistiin. Minä katson, että tämä tietysti riippuu tilanteesta sekä siitä tuntuuko se sopivalta ja luontevalta. Kaikki eivät välttämättä ole aina juttutuulella.

Small talk sujuu

Vielä joitakin aikoja sitten suomalaiset vierastivat sanaparia ”small talk”. Se tarkoitti monelle tyhjän puhumista ja jäykkyyttä. Kysyttiin mitä virkaa small talkilla on. Nykyisin small talkin ymmärretään tarkoittavan kevyttä ja epämuodollista keskustelua. Se auttaa luomaan rentoa ilmapiiriä. Eivätkä suomalaiset ole siinä ainakaan enää muita huonompia.

Small talkia käydään monenlaisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi sosiaalisissa tapahtumissa vieraat voivat vaihtaa kuulumisia ja keskustella ympäristöstä, jossa ollaan tai tapahtuman järjestelyistä.

Ammatillisissa tapahtumissa small talk auttaa luomaan uusia kontakteja. Minulla oli aiemmassa työssäni paljon tilaisuuksia, joissa tapasi asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Oli pieniä matkoja ja erilaisia virkistäytymispäiviä. Sain käydä myös ravintoloissa, konserteissa ja urheilutapahtumissa.

Mukavia olivat myös erilaisten seminaarien jatkot. Ne olivat hyviä tilaisuuksia syventää seminaarissa aloitettuja keskusteluja ja luoda uusia kontakteja.

Juttua riitti. Jatkojen jatkoilla sitten unohdettiin työpaikat ja tittelit.

Vitsailua on useimmiten hyvä välttää.

Jos tietää, että on tulossa tilaisuus, jossa on hyvä keskustella muiden ihmisten kanssa voi valmistautua etukäteen. Kannattaa esimerkiksi miettiä aiheita, joista voi keskustella. Sitten tilaisuudessa on hyvä mennä rohkeasti muiden seuraan.

Epämuodollisissa tilaisuuksissa ihmiset voivat ottaa ruokaa lautasille, joissa on pidike viinilasille, ja kerääntyä pienempiin ryhmiin keskustelemaan. Uudessa, oudossa paikassa tai tilanteessa täytyy aluksi keskustella kepeästi, jotta pääsee tutustumisen alkuun.

Tapakouluttaja neuvoi, että kannattaa ottaa kiinni paikasta ja ajasta. ”Puhu tilasta, jossa olette tai vaikka siitä, miten tunnette tilaisuuden järjestäneen henkilön. Esitä kysymyksiä, mutta kerro samalla itsestäsi jotakin. Ajankohtaiset aiheet, kuten urheilukilpailut, ovat hyviä keskustelunaiheita.”

Small talkin ei tarvitse olla jäykkää. Se saa olla samaan aikaan sekä hyödyllistä että virkistävää. Jutustelun myötä solmitaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita.

Small talkissa tärkeää on rento yhdessäolo.

Usein osallistujat etenevät keskustelussa tietyn kaavan mukaan. He kyselevät toisiltaan ainoastaan miksi ja mistä kukin on kyseiseen paikkaan tullut. Muutakin kiinnostavaa voisi ottaa esille.

Mutta esimerkiksi vitsailua on hyvä välttää. Tapakouluttaja sanoo, että kepeä leikinlasku sopii, mutta jos ei tunne toisen huumoria, vitsien kanssa kannattaa olla varovainen.

Kaikkia mielessä olevia asioita ei kannatakaan ottaa esille. Ei ole suositeltavaa kysyä tuntemattomilta ihmisiltä sellaisia itseä kiinnostavia, mutta mahdollisesti epämiellyttäviä asioita kuten esimerkiksi, muistavatko muut sen skandaalin, kun Jumalan teatterin alastomina esiintyneet näyttelijät heittivät ulostetta, kananmunia ja jogurttia yleisön päälle Oulussa vuonna 1987. Muut vieraat eivät ehkä ymmärrä ja saattavat ottaa pari askelta kauemmaksi.

Kohtaamisia junassa

Nykyisin on siis todettu, että myös satunnaiset kohtaamiset tekevät ihmiselle hyvää. Ihmiset jopa pitävät siitä, kun heidän kanssaan tehdään tuttavuutta.

Junan ravintolavaunussa istuessani olen saattanut alkaa rupatella jonkun vierustoverin kanssa. Erään kerran vieras ihminen alkoi kertoa yhdestä elämänsä käännekohdasta. Ja siinä toisen innoittamana minäkin kerroin jotain omasta elämästäni. Kerroimme toisillemme myös mukavista muistoista.

Kerran istuin melkein tyhjässä pubissa, kun iäkkäämpi mies kysyi voiko tulla häiritsemään. Se oli minusta kivasti kysytty. Tule vain, et häiritse, sanoin. En tahtonut oikein saada miehen puheista selvää, mutta sen käsitin mitä hän oli menossa ostamaan ruokakaupasta. ”Tulee hyvää, kun työntää kaiken vain uuniin kerman kanssa”, hän sanoi.

Etäiset naapurit

Kyselytutkimus kuitenkin kertoo, että suomalaiset eivät halua jutella naapureilleen. Erityisesti nuoret haluaisivat tuntea naapurinsa paremmin, mutta eivät silti avaa keskustelua.

Kyselyn mukaan noin 40 prosenttia vastaajista kertoo, että heille on ainakin jossain määrin luontevampaa olla naapurin kanssa hiljaa kuin aloittaa keskustelu.

Nuorten aikuisten kohdalla hiljaisuus on suurinta. Yli puolet nuorista saattaa jopa vältellä naapuria, jotta ei tarvitsisi jäädä juttelemaan.

Vanhemmissa ikäryhmissä naapurin kohtaaminen näyttää olevan huomattavasti luontevampaa.

Moni haluaisi tuntea naapurinsa paremmin.

Lähes kaksi kolmesta suomalaisesta kertoo tietävänsä hämmästyttävän vähän aivan lähellään asuvista ihmisistä. Mitä suuremmassa kaupungissa asutaan, sitä vieraammiksi naapurit näyttävät jäävän.

Täysin tyytyväisiä suomalaiset eivät etäisiin naapurisuhteisiinsa silti ole. Nykyistä paremmin naapurinsa haluaisi tuntea vastaajista noin 40 prosenttia.

Maalla haastellaan

Itse asustelen tällä hetkellä pienellä kirkonkylällä maaseudulla. Maalla turinoidaan. Kylänmiehet kokoontuvat aamuisin kahvilaan vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan paikallisista ja maailman asioista. He myös kertovat samoja tarinoita, jotka vain paranevat vuosien myötä.

Miesten asenteessa on jotakin kevyttä, jotakin joka kantaa. Ja minä tunnen, miten tuo keveys tarttuu myös minuun. Mutta joudun samalla joka aamu huomaamaan, että olen menettänyt jotain hyvin olennaista. Kuuloni on heikentynyt entisestään. Minun on vaikeaa seurata keskustelua.

Olla muiden seurassa ja tuntea yhteenkuuluvuutta.

Miehet puhuvat tuttuun tapaan, murre pehmenee ja kovenee, enkä minä ehdi saada sanoista kiinni. Minä nyökkään välillä oikeissa kohdissa ja välillä väärissä, ja toivon ettei kukaan huomaa eroa.

En aina viitsi mennä hiljaisena ja totisena samaan pöytään vaan istun viereisessä pöydässä. Mutta kahvilassa saa olla muiden seurassa. Ja silloin tuntee, että kuuluu tähän pieneen kylään.

Hyvä huomioida

Suomalaiset siis nauttivat kevyestä keskustelusta myös tuntemattomien kanssa. Keskustelunaiheissa, omien asioiden jakamisessa ja huumorissa kuitenkin kannattaa huomioida muiden mukavuus.