Tommi

Missä ovat radion mainostamat klassikot?

Mainosrahoitteisten radiokanavien musiikkitarjonta tekee hulluksi. Siihen miksi kanavilla soivat aina vain samat biisit on toki syynsä. Mutta on usein ärsyttävää, että jo aamulla soitetut kappaleet tulevat radiosta uudelleen iltapäivällä. Ja taas seuraavana päivänä, vain hieman eri järjestyksessä.

Radiokanavissa riittää valinnan varaa.

Kuunnelluin valtakunnallinen kaupallinen kanava Radio Nova lupaa sloganissaan, että sen musiikki on ”paras sekoitus klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia”. Esimerkkinä tästä kanavatunnuksessa soi pätkä jostakin 2000-luvun kappaleesta. Se ei siis ole klassikko eikä uutuus. Varsinaisia pop-klassikoita ei kanavalla soiteta lainkaan. On vain joko aivan uutta tai sitten muutamia vuosia vanhempaa musiikkia.

Olen pistänyt merkille, että yksi parikymmentä vuotta sitten paljon radiossa soinut biisi soi kanavalla yhä edelleen päivittäin. Soittolista ei siis paljoa uudistu.

Miksi siis toistetaan samaa lupausta musiikkilinjasta itsepintaisesti? Ja lisäksi sitä mainostetaan vielä televisiossakin.

Kanava tavoittelee tietysti tiettyä kohderyhmää. Mutta minun käsitykseni mukaan Novan yleisöä ovat myös ikänsä puolesta sellaiset ihmiset, jotka mielellään kuulisivat ihan oikeita pop- ja rock-klassikoita. Tässä ryhmässä Novan kilpailija on julkisen palvelun Radio Suomi, jonka laajempi musiikkilinja erikoisohjelmineen sekä myös asiapitoinen ohjelma tarjoavat vaihtoehdon.

On mistä valita

Radiokanavien suhteen on nykyisin valtava valikoima. Kun löytää netistä uuden kanavan, menee pari viikkoa kun jo kyllästyy kuuntelemaan sitä. Musiikkitarjonta on hyvin yksipuolista ja samat kappaleet soivat kaiken aikaa. On taas vaihdettava kanavaa siinä toivossa, että sillä taajuudella musiikkitarjonta olisi runsaampaa.

Radio Nostalgialla tai Classic Hits -kanavalla soitetaan oikeita pop- ja rockmusiikin klassikoita. Mutta Nostalgialla toistuvat myös samat kotimaiset menneiden vuosikymmenten iskelmät päivästä toiseen. Niitä ei mielellään kuuntelisi. Mielestäni kotimaisessa vanhemmassa iskelmässä olisi valinnan varaa ja parempiakin kappaleita.

Vähitellen alkaa ärsyttää kaikki musiikki ja kaikki kanavat

Radio Nostalgian kanavatunnuksessa todetaan seuraavasti: ”Miltä elämäsi kuulostaisi ilman näitä” ja esimerkkeinä soitetaan pätkä muutamasta kappaleesta, jotka muutenkin soivat kanavalla koko ajan. On sanottava, että ilman näitä kuulostaisi paremmalta. Vähitellen olen saanut tarpeekseni myös Classic Hitsin hyvin kapeasta musiikkilinjasta vaikka hyviä biisejä tuleekin.

Radiotarjonnassa jokaiselle on jotakin, kuten yhtenä ”kaikki tämän hetken kuumimmat biisit” soittava kanava. Iskelmiä soittavia kanavia on ainakin nimensä puolesta kaksikin. On myös ”hyvän fiiliksen kanava”, joka soittaa parhaat biisit 1990- ja 2000-luvuilta. Myös 1980-luvun musiikille on kaksikin omaa kanavaa. Lisäksi on erillinen kantrimusiikkiin erikoistunut radio. On myös suomirockia ja suomiräppiä soittavia kanavia. Valtakunnallisten kanavien lisäksi on niin kutsuttuja paikallisradioasemia. Itse löydän kanavia netistä.

Julkisella puolella Radio Suomi taas linjaa, että sen musiikki on sekoitus klassikoita, iskelmää ja poppia. Tämä lupaus pitää hyvin. On kuitenkin syitä, kuten kotimainen vanhempi iskelmä, minkä vuoksi ei tule kanavaa kuunneltua.

Minulle voisi toki huomauttaa, että musiikkiahan voi valita itse erilaisista suoratoistopalveluista. Sen verran kuitenkin haluan asiasisältöä, että voin kuunnella tasatunnein uutiset. Parhaat uutissisällöt ovat Ylellä, kaupallisella puolella ne ovat nykyisin köykäisiä. Joskus haluan myös kuunnella juontajia, vaikka usein puhutaan ja nauretaan toisen päälle niin, että on vaikeaa saada selvää.

Musamakua tutkitaan

Kaupalliset radiokanavat soittavat usein samoja kappaleita useista syistä. Radiokanavat tekevät säännöllisesti kuuntelijatutkimuksia ja kyselyitä selvittääkseen, mitkä kappaleet ovat suosituimpia kuuntelijoiden keskuudessa. Näitä kappaleita soitetaan enemmän, jotta kanava pysyy kuuntelijoiden suosiossa. Mainostajat taas haluavat sijoittaa mainoksiaan kanaville, joilla on suuri ja sitoutunut kuuntelijakunta. Toistuva soittaminen auttaa kappaleita jäämään kuuntelijoiden mieleen.

Radiokanavilla on tietty musiikkiformaatti. Sen ei pitäisi kuitenkaan tarkoittaa hyvin yksipuolista ja niukkaa soittolistaa.

On myös niin, että kanavat haluavat pitää kiinni uusista kuuntelijoista, jotka tulevat etsimään hyvää ohjelmaa taajuudelle. Näiden uusien kuuntelijoiden pitää saada kuulla heti ne ”parhaat biisit”, jotta kuuntelijat nauttivat kanavan musiikista.

Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että suomalaiset ovat kanavauskollisia kuuntelijoita, joten lempikanava voisi tarjoilla hieman vaihtelevampaa musiikkia vakituisille kuuntelijoilleen. Näin suosikkiaseman seurassa viihtyisi vielä nykyistä paremmin.

Uutta iloista ja monimutkaista pop-revittelyä

En ole aiemmin ymmärtänyt, mitä on voimaannuttamispoppi, mutta sen aika onkin kuulemma jo ohi. Nykyajan popmusiikin sanotaan olevan monimuotoista ja jatkuvasti kehittyvää. Mutta ovatko popmelodiat yksinkertaistuneet?

Ennen laitettiin soimaan mieluinen älppäri.

Popin lyriikat käsittelevät henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia teemoja, kuten identiteettiä, mielenterveyttä, ihmissuhteita ja rakkautta. Musiikkivideoilla, sosiaalisella medialla ja artistien visuaalisella ilmeellä on tärkeä osa nykypopissa.

En seuraa nykyajan populaarimusiikkia. Omassa radiossani soivat menneiden vuosikymmenten klassikkohitit. Voisin toki kuunnella nykypäivän hittejä soittavia radiokanavia tai käydä läpi soittolistoja suoratoistopalveluista. Ehkä voisinkin tutustua nykypoppiin. Se voisi ihan hyvin toimiakin.

Voimaannuttavaa poppia

Luin Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan kommenttikirjoituksen, jossa hän toteaa, että voimaannuttavan popin aika on ohi. Sen kuulemma osoittaa Sabrina Carpenter. Minulla ei ole mitään tietoa kyseisestä artistista. Mutta Carpenterin flirttailevat sanoitukset ja tunnistettava tyyli tekevät hänestä toimittajan mielestä raikkaan popnimen.

Toimittaja kirjoittaa, että Carpenterin musiikki on iloista ja osin itseironista pop-revittelyä. ”Se on mukavaa vastapainoa viime vuosien trendille, jossa monet artistit esittävät teennäistä, Barbie-elokuvaan sopivaa voimaannuttamispoppia.”

Ennen riitti oma levyhyllyllinen musiikkia.

Ja mitä on voimaannuttamispoppi? Sen sanotaan viittaavan popmusiikkiin, joka keskittyy voimaannuttaviin ja inspiroiviin teemoihin. Tällaiset kappaleet käsittelevät itseluottamusta, itsensä hyväksymistä ja henkilökohtaista kasvua. Biisit antavat voimaa ja rohkaisua. Tällaisia hittien nimiä ovat ymmärtäneeksi suomeksi muun muassa ”Karjaisu”, ”Itsevarma” ja ”Taistelulaulu”.

Täytyy kuitenkin huomauttaa, että voimaannuttavaa poppia on tietysti ollut aina popmusiikin historiassa. Sitä ei vain ole ”luokiteltu” erikseen.

Yksinkertaisempaa poppia?

Minusta tuntuu, että popmelodiat ovat nykyisin aiempaa yksinkertaisempia. Ja tämä havainto taitaa olla aivan oikea, sillä asiaa on tutkittukin. Ennen hittibiiseissä kikkailtiin laulumetodeilla, nykyään niistä löytyy kuulemma enemmän tasoja ja tekstuureja. Tutkijat analysoivat hittikappaleiden päämelodioita – yleensä laulumelodioita – vuosien 1950 ja 2022 välillä. Melodioiden yksinkertaistuminen ei tarkoita välttämättä kappaleiden yksinkertaistumista, kerrotaan tutkimusta käsittelevässä Ylen artikkelissa.

Nykyajan poppi yhdistelee vaikutteita eri genreistä

Aiemmin musiikkia tehtiin kourallisella soittimia, ja mutkikkuutta lisättiin usein lauluosuuksien avulla. Melodioiden sijasta monimutkaisuus voi liittyä nykyään myös äänenlaatuun ja elementtien yhdistelemiseen, joita uudet digitaaliset työkalut helpottavat. On siis mahdollista, että melodiat ovat yksinkertaistuneet juuri siksi, että muut elementit ovat monimutkaistuneet, artikkelissa kerrotaan.

LP-levy eli pitkäsoitto, vinyyli, lätty, älppäri…

On todettu, että nuoret kuuntelevat nykyisin enimmäkseen yksittäisiä biisejä eri artisteilta, eivät niinkään kokonaisia albumeja. Musiikkia kuunnellaan paljon suoratoistopalveluista, mutta digitaalisesta musiikista ei ole aina valmiita maksamaan.

Ennen ostettiin albumeja eli LP-levyjä. Oli mahtavaa laittaa uusi levy soimaan stereoista ensimmäistä kertaa, ja kuunnella se nimenomaan kerralla kokonaan.

Irti tupakasta -kurssi käyty – näin kävi

Tupakoinnin lopettamiseen kannustava kurssi päättyi maanantaina. Ryhmä nykyisiä tupakoitsijoita kokoontui syksyn aikana kahden ohjaajan johdolla kymmenen kertaa. Ryhmän jäsenet olivat miettineet tupakoinnin lopettamista.

Kurssilla jaettiin paljon materiaalia.

Kurssilla annettiin paljon tietoa. Tupakoinnin lopettamiseen kannustavat asiat olivat suurimmalta osin terveyteen liittyviä. Osa diaesityksistä oli kuitenkin suunnattu selvästi nuoremmille ihmisille, joita kannustettiin lopettamaan tupakointi tai jättämään tupakointi kokonaan aloittamatta. Me kurssilaiset olimme kuitenkin tupakoineet jo vuosikausia. Diaesityksissä oli kuvottavia kuvia siitä minkälaisia vaikutuksia tupakoinnilla on ihmisen sisäelimissä.

Toisaalta painotettiin, ettei tupakoinnin lopettaminen ole koskaan myöhäistä. Tupakan haitalliset vaikutukset vähenevät lopettamisen jälkeen.

Kaikilla ryhmässä eri riittänyt motivaatio. Osa jätti kokoontumiskertoja väliin, ja yksi päätti lopettaa kurssin ensimmäisen tunnin jälkeen.

Syitä lopettamiseen olisi monia

Tupakointiriippuvuudessa yhdistyvät fyysinen ja psyykkinen riippuvuus. Minun kohdallani kyse ei kuitenkaan ole esimerkiksi vain nikotiiniriippuvuudesta. Minulle tupakointi on tapa, jota en vieläkään osaa pitää kovin pahana. Tupakka vain maistuu.

Joka tapauksessa tupakoinnin lopettaminen on järkevää. Syitä lopettamiseen on monia, joista tärkeimpänä terveys.

Tupakoinnin lopettamisessa on varmasti kyse myös elämänhallinnan tunteesta – jonkinlaisesta vapautumisesta, kun toistuva tupakantuska jää pois.

Kurssimateriaalissa oli lueteltu erilaisia tupakoinnin lopettamiseen kannustavia tekijöitä, kuten ei tarvitse miettiä riittävätkö tupakat aamuun tai kuinka voi ajatella mitä tekisi säästyneillä rahoilla. Mainittiin myös kuinka maailma tuoksuu ja maistuu sekä vapaus ja riippumattomuuden tunne.

Minäkin katson niin, että tupakointi on huono ja epäsiisti tapa, jota lisäksi vaikeutetaan niin, että alueita, joissa voi tupakoida ei enää juuri ole. Tupakoitsijoita katsotaan, varmasti aivan aiheesta, pitkään ja paheksuen.

Kun päättää lopettaa tupakoinnin

Kurssilla jaettiin lomakkeita, joissa piti vastata tupakointiin liittyviin kysymyksiin. Minä totesin, että lopettaminen kertaheitolla olisi tietysti paras keino, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä ole mahdollista. Kerroin kurssilla, että pyrin lopettamaan tupakointia vähentäen. Onnistuin syksyn aikana vähentämään päivän aikana polttamieni savukkeiden määrää jonkin verran.

Vähitellen tupakoimattomuus arkipäiväistyy

Tupakoinnin lopettaminen on kokeilua, totuttelua, toistoa ja sinnikkyyttä. Olo on alkuun epämukava, mutta fyysiset vieroitusoireet helpottavat vähitellen. Tapariippuvuus ja tottumuksen voima voivat vaikuttaa kuukausia lopettamisen jälkeen. Jos päätöksessä pysyminen tekee tiukkaa, kannattaa kerrata tupakoinnin haittoja ja tupakoimattomuuden hyötyjä.

Mitä tupakointi uhkaa viedä

Kurssilla lueteltiin paljon tupakoinnin jatkamiseen liittyviä suoria terveyshaittoja ja kerrottiin yksityiskohtaisesti vakavista mahdollisista sairauksista. Tupakoinnin lopettaminen vähentää terveysriskejä. Se on todennäköisesti tärkein omaa terveyttä koskeva päätös, jonka voi tehdä itse.

Kurssi oli hyvä. Se tarjosi paljon tietoa – sellaistakin jota ei ollut juuri tullut ajatelleeksi. Itse en kuitenkaan vielä saanut riittävästi tarmoa siihen, että yrittäisin tupakoinnin lopettamista tällä hetkellä kerralla kokonaan.

Niin paljon kurssi kuitenkin vaikutti, että kävelin viimeisen kerran jälkeen apteekkiin ja ostin nikotiinikorvaustuotetta. Tuotteen sanotaan olevan apuna tupakoinnin lopettamiseen liittyvissä vieroitusoireissa tai tupakoinnin vähentämiseen henkilöille, jotka ovat motivoituneet tupakoinnin lopettamiseen. Ajatuksena on, että voisin ainakin kokeilla olla ilman tupakkaa.

Taidetta vain omille kavereille?

Tukahduttaako valtion tuki luovuuden? Eikö taidetta tehdä lainkaan suurelle yleisölle? Kulttuurialan valtionavustuksia leikataan merkittävästi. Lisääntyykö yhteiskunnan pahoinvointi ilman kulttuuria?

Teattereilla on edessään sopeuttamistoimia.

Teatterikaupunkien näyttelijöitä jalkautui torstaina eri puolilla maata keräämään allekirjoituksia kulttuuriadressiin. Adressilla puolustetaan suomalaista kulttuuria ja vastustetaan leikkauksia siihen. Adressi luovutetaan myöhemmin päättäjille mielenilmauksen yhteydessä. Olen kuullut jonkun kulttuuriväen edustajan sanoneen, että nyt eletään kulttuurivihamielistä aikaa.

”Taide ja kulttuuri ovat eri muodoissaan läsnä kaikkialla”

Sakset seis! on tekijöiden ja yleisön hätähuuto taiteen ja kulttuurin puolesta. ”Maamme hallituksen lyhytnäköiset ja suhteettomat leikkaukset uhkaavat perusoikeuksiamme, oikeuttamme kulttuuriin ja hyvinvointiin”, adressissa todetaan. ”Kulttuuri luo iloa, yhteenkuuluvuutta ja empatiaa, auttaa demokratian monitahoisten ongelmien ratkaisussa ja rakentaa lapsille ja nuorille tulevaisuutta.” Näin kulttuurin puolesta puhuvat adressin laatijat.

Kaikki eivät kuluta kulttuuria

Jo nyt teatterit ovat ilmoittaneet tarpeestaan vähentää työntekijöitä, esitysten ja ensi-iltojen vähentämisestä ja lipunhintojen korotuksista. On todettu, että sopeutumistoimet vaikuttavat suoraan kulttuurin saavutettavuuteen. Leikkaukset kohdistuvat myös muun muassa orkestereihin, kirjastoihin ja museoihin.

Leikkaukset ovat herättäneet huolta kulttuurialan toimijoiden keskuudessa. Kulttuuriala on yrittänyt korostaa, kuinka kulttuuri on itseisarvo. Sanotaan, että moninaiset kulttuurin muodot rikastuttavat yhteiskuntaa.

Toisaalta kaikki eivät kuluta kulttuuria. Kulttuuri voi tuntua vieraalta ja kaukaiselta. Minä kuitenkin katson niin, että on olemassa kaikille kokemisen arvoisia kulttuuririentoja. Esimerkiksi Moulin Rouge -musikaali on ollut tänä vuonna Helsingin kaupunginteatterin vetonaula. Itse en ole nähnyt.

Mitä minuun muutenkin tulee, en käy esimerkiksi teattereissa, konserteissa tai museoissa. Myöskään kotimaisia elokuvia en käy katsomassa kuin harvoin. Voisin olla kiinnostuneempi ja ehkä avoimempi uusille kokemuksille.

Marginaalisia taideprojekteja?

Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola on kirjoittanut seuraavasti: suomalainen kulttuuriväki ei suurin surminkaan halua tehdä taidetta massoille – vaan eliitille, itselleen, rahoittajilleen ja omille kavereilleen. Ukkola kysyy, kun joka puolelta pitäisi leikata, mitä järkeä on lapioida rahaa marginaalisille taideprojekteille. ”Väitän, että valtion tuki kulttuurille ei kannusta luovuutta – se pahimmillaan tukahduttaa sen.”

Taidetta ei pidä tehdä vain taiteen vuoksi

Adressin laatijoiden mukaan ilman kulttuuria yhteiskuntamme pahoinvointi lisääntyy. Tämä on tietysti voimakkaasti ilmaistu. Mutta senkin vuoksi olisi tärkeää, että kulttuuritarjonta tavoittaisi ja puhuttelisi ihmisiä nykyistä enemmän.

Suosittelisin turisteille Tallinnaa

”Matkailusivustolta karu arvio Helsingistä – yksi maailman tylsimmistä kaupungeista.” Otsikko antaa ehkä liian negatiivisen kuvan aiheesta. Helsingin sijoitusta kansainvälisen matkailusivuston erikoisella listalla voi pitää hyvänäkin.

Rautatientori – kiinnostava nähtävyys?

Sivusto on nimittäin listannut matkailukohteita, joiden kerrotaan olevan ihanteellisia tylsille ihmisille. Perusteluissa Helsingistä annetaankin myös myönteisiä arvioita.

Helsinkiä tylsempiä kaupunkeja ovat muun muassa Slovakian pääkaupunki Bratislava ja Italian Pisa. Koko listalla Helsinki on sijalla kuusi.

Matkailusivuston listauksesta uutisoi Ilta-Sanomat.

Rauhallisuus voi haitata

”Helsinkiä, Suomen pääkaupunkia ylistetään sen rauhallisesta ja seesteisestä tunnelmasta, mutta tämä rauhallisuus voi haitata niitä, jotka etsivät elävämpää kaupunkikokemusta”, sivustolla todetaan.

Helsingiltä sanotaan puuttuvan ”vilkasta energiaa”, ja monipuolisia nähtävyyksiä, jollaisia löytyy muista eurooppalaisista pääkaupungeista. Tämän vuoksi Helsingin kerrotaan sopivan niille, jotka arvostavat rauhaa eläväistä kaupunkielämää enemmän.

Ei jännittäviä kohteita

Sitä millaisin kriteerein kaupunkeja on arvioitu, ei kerrota. Kyseisten kaupunkien katsotaan edustavan vastakohtaa kaupungeille, joissa on ”eloisia kulttuureita ja jännittäviä kohteita”.

On sanottava, että minuakin hieman harmittaa aina ulkomaalaisten turistien puolesta, kun he kulkevat Helsingin keskustassa. Toivon aina, että turistien lomamatka suuntautuisi myös Tukholmaan ja Tallinnaan, joissa olisi tarjolla hieman eri tavalla kiinnostavia kohteita, nähtävyyksiä ja elämyksiä.

Uusi matkailuvaltti

Toki ulkomaisessa mediassa Helsinkiä on usein kuvattu kiehtovaksi kaupungiksi, joka tarjoaa myös omaperäisiä elämyksiä. Meille kovin tutut pääkaupunkimme nähtävyydet varmasti tekevät vaikutuksen turistiin.

Helsingin keskusta vain ei moniin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin verrattuna välttämättä samalla tavalla sykähdytä. Mutta matkailusivustonkin mainitsema tunnelma voisi olla myös matkailuvaltti. En tiedä hyödynnetäänkö sitä.