”Kunpa olis jo humalassa!” Näin sanoi kaveriporukassa yksi tyttö, kun otimme teini-iässä alkoholia metsän siimeksessä. Tytön mielestä juoma oli pahaa, ja juominen oli muutenkin inhottavaa. Hän vain halusi olla nopeasti humalassa.
Limsa on parempaa kuin alkoholittomat oluet.
Olin kaverin kanssa samaa mieltä. Monesti halvat viinit olivat pahanmakuisia. Irvistelimme juodessamme. Pullon halusi nopeasti tyhjäksi.
Välillä haimme vaihtelua, ja saatoimme kokeilla liköörejäkin. Ne vasta oksettavia olivatkin. Joskus uskalsimme ottaa tiukkaa viinaa. Jaoimme pullon kolmen kaverin kesken. Lisäsimme viinaan reilusti mehua. Kalja ei tuolloin maistunut vielä lainkaan. Olimme jotain kuudentoista ikäisiä.
Kaiken kaikkiaan mistään alkoholijuomista ei tykännyt. Pullon halusi vain nopeasti tyhjäksi.
Aikuisena alkoholijuomia nimenomaan nautitaan. Kun itse vielä käytin, muistan monet kerrat kuinka sitä toivoi, että kunpa juotavaa vielä olisi jäljellä.
Alkoholittoman ottaminen on yhä kiusallista
Opiskeluaikana en käyttänyt alkoholia. Pidin sitä pöljäksi tekevänä aineena. Mutta työuupumuksen jälkeen kalja alkoi maistua niin, että lopulta sairastuin alkoholiperäiseen sairauteen. Alkoholi oli jätettävä kokonaan.
Harvoin juon myöskään alkoholittomia oluita tai viinejä. Nollaprosentin oluissa valikoima on kasvanut nopeasti. Olen maistanut muutamia. Joissakin juomissa maku muistuttaa ”oikeaa” kaljaa. Alkoholiton punaviini puolestaan maistuu marjamehulta, ja alkoholiton kuohuviini aiheuttaa närästystä.
Ostan alkoholittoman oluen silloin tällöin viikonlopulle. Se maistuu ruoan kanssa tai sitä on mukava hörppiä kun viettää lauantai-iltaa.
Saatan ottaa alkoholittoman oluen myös silloin harvoin kun käyn baarissa. Alkoholittoman vaihtoehdon – oluen, mehun, limsan tai kahvin – tilaaminen tiskillä tuntuu yhä edelleen kiusalliselta.
Esseeblogi 