Katsoin pienenä lapsena televisiosta ”Viuluviikarit musiikkimaassa” -ohjelmaa, joka oli lasten musiikki- ja taidekasvatusohjelma. Pidin ohjelmaa tylsänä. Hieman ehkä kadehdin lahjakkaita lapsia, jotka olivat päässeet televisioon. Ohjelmassa esiintyneistä lapsista moni nousi sittemmin tunnetuksi muusikoksi.
1970-luvulla lastenohjelmat olivat korostetun asiallisia. Ne olivat valistavia ja opettavaisia.
Vähitellen lastenohjelmista tuli hiukan viihdyttävämpiä. Yksi sellainen oli tsekkoslovakialainen piirrossarja ”Rosvo-Rudolf”, joka tosin herätti välillä myös ahdistavia tunteita. Iltaisin katsoin ”Nukkumattia”, joka oli itäsaksalainen animaatiosarja. Pieni valkopartainen mies, jolla oli päässään hiippalakki, heitti jokaisen jakson lopussa kameraa kohti unihiekkaa lapsille.
Minun lapsuudessani televisiossa puhuttiin lapsille samoista asioista kuin aikuisille. En muistanut enää valistavia puheita esimerkiksi alkoholista aikuisena, kun vaikeuksien keskellä tartuin pulloon. Pohdin, olisiko minut voinut pelastaa alkoholilta se, jos olisin nähnyt nämä valistavat ohjelmat uusintoina.
Esseeblogi 