Hengailin pienenä ostarilla, kun nuori poika halusi tarjota minulle kioskilla limsan. Kerroin tilaukseni kioskimyyjälle, ja hän lähti laskemaan pahvimukiin juotavaa.
Nuoret eivät aina käyttäydy kaupassa hyvin.
Kun myyjän katse oli muualla, työnsi poika kätensä kioskinluukusta sisään ja kurkotti hyllyssä olevia tupakka-askeja. Hän sai näin kähvellettyä muutaman röökiaskin.
Poika maksoi limsani ja lähti kävelemään pois. ”Nähään taas”, hän sanoi.
Nuorten näpistely on nykyisin yleistä. Eräässä artikkelissa kerrottiin, että kaupoista tarttuu nuorten matkaan muun muassa kosmetiikkaa, virvoitusjuomia ja makeisia.
Esiintyy myös häiriökäyttäytymistä ja ilkivaltaa. Omassa lähikaupassani heitellään ja levitellään hyllyissä olevia tuotteita. Tuotepakkauksia on myös availtu. Sinappituubeja on puristeltu ja tiikerikakkuja paineltu sormilla. Kun kotona avaa suolakeksipaketin, saattaa sisältö olla yhtä murua.
Nuoret, jotka tulevat kauppaan läheisestä yläasteen koulusta, ryntäilevät ja pitävät ääntä. Paistopisteellä on vaikea rauhassa ottaa tuotteita, kun koululaiset etuilevat. Nuorten jäljiltä monet paikat on kaupassa hujan hajan.
Oli pärjättävä näkkärillä
Nykyisin ruokatunnilla saa poistua koulun pihasta. Koululaiset tulevat hakemaan syötävää kaupasta, kun kouluruoka ei maistu. Ennen ei ollut luvallista poistua kesken koulupäivän koulun alueelta. Ja jos lämmin ruoka ei uponnut, piti syödä pari näkkäriä ja yrittää jaksaa pitkä päivä sillä.
Ja mistä näillä koululaisilla on varaa joka päivä hakea syötävää ja juotavaa kaupasta?
Ratkaisu olisi tietysti käydä kaupassa aamulla ennen koululaisten ryntäystä, mutta silloin hyllyjä ei ole vielä ehditty täyttää, ja moni tuttu tuote on loppu.
Samalla ruokakauppaketjulla on mainoslause: ”Jotta kaupassa olisi kiva käydä.”
Esseeblogissa fragmentit, novellit ja tarinat ovat nyt omilla sivuillaan. Uusi tarina ”Rekkaseikkailu” on julkaistu tiistaina.
Esseeblogi 