Pitkään tuntui, ettei talven jättämien routavaurioiden korjaamiseen enää ole määrärahoja. Tie tuntui kuoppaiselta ja upottavalta.
Pieniä tarinoita.
Luonnon keväinen innostunut supina saa kuitenkin taas luottamaan. On vain kirmattava eteenpäin, vaikka mieli on vielä upottavassa hangessa.
Syksyn myötä päättyneen kauniin tarinan kipeät muistot selvisivät läpi talven, vaikka kuinka puistelin niitä pakkasessa. Nyt kevään ilo tuulettaa ne pois.
Istun kalliolla ja katselen järvelle.
Viikon luontoääni on rannassa uiskenteleva härkälintu. Sen töräyttelystä ja minun keväthuumaisesta huudosta syntyy yhdessä veikeää musiikkia.
Esseeblogi 