”Onnellisuus on kehno tavoite”

Onnellisuus on toistuva keskustelun aihe. Aika ajoin tulee uusia listauksia siitä mitä kaikkea onneen vaaditaan. Otsikko on lainaus filosofi Frank Martelan kirjasta Elämän tarkoitus: Suuntana merkityksellinen elämä (Gummerus, 2020).

Nämä kirjat ovat vastapainoa self help -oppaille, jotka myyvät onnellisuutta.

On todettu, että ihmisten onnellisuudelle on yhteisiä tekijöitä. Tärkein niistä ovat läheiset ihmissuhteet. Toinen tärkeä tekijä on mielekäs tekeminen, oli se sitten työn tai harrastusten parissa. Kolmas iso tekijä on terveys ja hyvinvointi. Mitä minuun tulee, menetin epäterveellisen ja alkoholin sävyttämän elämäntapani vuoksi kaikki nämä onnellisuuteen liitettävät tekijät.

Luin eräästä artikkelista, kuinka nykyihmisen ongelmana on usein se, että eletään aina muussa kuin tässä hetkessä. Mielessä ovat joko menneisyyden murheet tai sitten tulevat huolet ja haasteet. Onnellisia yhdistää kyky olla kiitollinen ja elää hetkessä. Ymmärrän tämän. Itse haikailen usein menneitä.

Onnen tavoittelua nauttimalla

Mutta, kelpaako nautinto onnen aiheeksi vai onko se sitä itseään – siis onnea? ”Elämän laatua yritetään kohottaa virkistäytymällä ja huvittelemalla. Elleivät huvit tee onnelliseksi, mikä sitten?” Näin pohtii filosofi Timo Airaksinen teoksessaan Onnellisuuden opas (Johnny Kniga, 2011).

Henkilökohtaisesti puhuen, minulla oli takavuosina vaihe, jolloin innostuin huvittelemaan. Matkustelin siellä täällä. Juhlin vieraissa kaupungeissa. Meno oli railakasta. Tutustuin uusiin ihmisiin. Koin kaikkea uutta ja ihmeellistä.

Onni oli saavutettavissa, mutta vain hetkittäin. Onnellisuuden tunne ja elämys katosivat yhtä nopeasti kuin syntyivät. Sen jälkeen kaikki oli kuin ennenkin.

Paheiden harrastamista seurasi katumus. Lisäksi olin rahoittanut onnenseikkailujani lainarahalla, minkä vuoksi olin pahoissa veloissa.

Raha on monen mielestä tärkeä onnellisuuden tekijä ja mittari. On totta, että raha tuo ihmiselle vapautta ja valtaa, ja vähentää huolia. Kun ihminen köyhtyy, hänen elämänlaatunsa heikkenee.

Elämän rikkaus ja monet päämäärät

Yleisen käsityksen mukaan onni on mielenrauhaa, tyytyväisyyttä vallitsevaan elämäntilanteeseen. Timo Airaksinen kirjoittaa, kuinka yksilöä onnellistuttavat nautinto ja mielihyvä, halujen tyydyttäminen ja itsensä toteuttaminen erilaisissa elämän projekteissa.

Frank Martela puolestaan kirjoittaa, että onnellisuus on jonkin arvokkaan asian saavuttamisesta syntyvä sivutuote, jolla itsellään ei ole todellista arvoa. ”Siksi henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelu on huono vastaus kysymykseen, mikä tekee elämästämme aidosti arvokkaan ja merkityksellisen.”

Martela kirjoittaa myös, kuinka tärkeää on tiedostaa elämän rikkaus ja monet eri päämäärät. Silloin elämälle tulee merkitys. Tekeminen ja yhteys toisiin ihmisiin tuo elämään täyteläisyyttä.

Minä korostaisin, että miellyttävät kokemukset ovat merkityksellisiä. Tärkeää on myös tuntea tyytyväisyyttä, aitoa iloa ja kiitollisuutta. Aiemmin nauttimani menestyminen elämän päämääränä ei sen sijaan ole järkevää. En silti aikoinaan toiminut urallani menestyksen eteen, vaan nautin itse tekemisestä. Minulle osoitettiin aina uusia vastuualueita, ja pian olin johtotehtävissä. Työuupumus kuitenkin pudotti minut korkealta, ja jouduin lopulta jättämään mukavan työni. On myönnettävä, että tuota merkityksellisyyden tunnetta ajoittain kaipaa.

Länsimaissa vallitsee vahva onnellisuuden normi. Yhteenvetona lainaan kirjailija George Orwellia: ”Ihmiset voivat olla onnellisia vain silloin kun eivät oleta että elämän tarkoitus on onnellisuus.”