Tommi

Olipa vaikeaa löytää hyvä ravintola

Tuli asiaa Helsinkiin. Kun asiat oli alkuillasta hoidettu, aloin etsiä sopivaa hyvää ravintolaa. Huomasin pian, että ruokailijoille on nykyisin aivan eri tavalla valinnanvaraa verrattuna siihen aikaan, kun itse asuin pääkaupungissa. Kiertelin kauppakeskuksissa, joissa on hyvin erilaisia ruokailupaikkoja. Esimerkiksi Kampissa on lähes 50 kahvilaa ja ravintolaa seitsemässä kerroksessa. Citycenterissä puolestaan on kerros, jossa on monia ravintoloita.

Citycenterissä on monia ruokapaikkoja.

Aiemmin iltapäivällä otin välipalaa ketjukahvilassa. Valitsin paahtopaistileivän, ja halusin sen kanssa tavallisen pienen kahvin. Ihmetys oli suuri, kun sainkin ison mukin, joka muistutti kooltaan lähinnä leluämpäriä. Kahvia en saanut juotua kokonaan, mutta leipä oli herkullista.

Miten tilaaminen tapahtuu?

Istahdin alkuillasta terassille oluelle. Ajattelin, että kun kerran ollaan Helsingissä, voisi syödä hyvin, ja nauttia jostain uudesta elämyksestä.

Kiertelin ensin Kampissa. Ravintolatarjonta oli runsasta. Minua kiinnostivat erilaiset etniset ravintolat. Mutta se miten ravintoloissa toimitaan ennen kuin saa mieleisensä aterian tilattua, olikin hieman haasteellisempaa.

Kaikissa ravintoloissa ruokalista oli vain telineessä ovenpielessä. Se mitä annokset sisälsivät oli pienellä tekstillä, enkä lopulta saanut päätettyä mikä maistuisi. En osannut päättää sopivasta annoksesta, kun edes tiennyt miten niitä syödään, esimerkiksi syömäpuikoin tai sormin. Minulle olisi maistunut ihan vain hyvä kiinalainen ruoka, mutta sellaista ei ollut tarjolla. En osannut päättää sopivasta ruuasta, koska kaikki annokset tuntuivat liian erikoisilta.

Pitäisikö Helsingissäkin mennä vain ketjuravintolaan ja tilata hampurilaisateria?

Myös tilaaminen oli epäselvää. Se mitä haluaisi tilata, olisi ilmeisesti pitänyt päättää jo ennen ravintolaan sisään menemistä ovella olevan ruokalistan perusteella.

Kiertelin tunnin ajan, kuljin sinnikkäästi ravintolasta toiseen ihmettelemässä menua, mutta mitään järkevää ruokapaikkaa ei löytynyt. Olin jo päätyä pikaruokaan, esimerkiksi pelkkiin ranskalaisiin oluen kera. Jatkoin kuitenkin matkaani Kampista Citycenteriin. Alkoi olla jo nälkä. Matkalla oli hampurilaispaikka, ja päätin, että se saisi riittää. Siellä tilaus olisi puolestaan pitänyt tehdä itse automaatilla. Aloin tehdä tilausta, mutta putosin jossain vaiheessa kärryiltä ja keskeytin tilauksen. Ajattelin vielä yrittää jotain muuta.

Citycenter mainostaa, että toisen kerroksen trendikkäässä ”ravintolahubissa” voi pysähtyä nauttimaan pitkän kaavan mukaan. Kävin jokaisessa ravintolassa tutustumassa, mutta se mitä kaikkea ateriaan sisältyi jäi epäselväksi. En osannut tehdä valintaa ravintoloiden ovilla olevien ruokalistojen perusteella.

Lähdin pois. Mietin, että Keskuskadulla tai Aleksanterinkadulla varmasti olisi ruokapaikkoja. Menin Ravintola WTC Helsinkiin. Se oli valtavan kokoinen. Menin jonottamaan, mutta en tiennyt yhtään mitä tilata, kun pääsisin tiskille. Vitriinissä olisi ollut tarjolla pieniä pizzapaloja ja tapaksia. Ne olivat minulle liian pientä ruokaa. Ihmiset näyttivät tilaavan ruuan kanssa viiniä, ja myös kuplivaa, arkenakin. Minä en kehtaisi tilata kokista. Lähdin pois.

Vanha tuttu ravintola

Lähdin kävelemään Keskuskatua. Huomasin meksikolaisen ravintolan. Hieman ihmettelin, että vanha kunnon Iguana on yhä omalla paikallaan. Mahtava ruokapaikka jo silloin, kun asuin Helsingissä parikymmentä vuotta sitten.

Menin sisälle. Huomasin heti, että ruokalistan sai ottaa tiskiltä niin kuin kunnon ravintolassa pitääkin olla. Sen jälkeen sai valita sopivan pöydän. Kun oli kaikessa rauhassa tehnyt valinnan, oli helppoa mennä tiskille kertomaan minkä annoksen ottaa. Samalla sai tilata juoman ja maksaa tilauksensa saman tien.

Otin vanhasta tottumuksesta chicken burriton, josta paikka varmasti tunnetaankin. Ruoka tuli nopeasti.

Vanha kunnon burrito ilahdutti.

Burrito oli runsas, tuhti, monipuolinen ja maistuva. Burriton lisäksi lautasella oli raikasta salaattia ja maissilastuja guacamolella. Kaikkea en jaksanut syödä.

Nopeaa itsepalvelua

Sopivan ravintolan löytäminen vaatii tällaiselle Helsingissä hieman harvemmin käyvälle aikaa ja vaivaa. Helsinkiläisille tietysti mieleisensä ruokapaikan valitseminen on helppoa, ja se miten ravintoloissa toimitaan on heille tuttua. Ihailin kuinka helposti ihmisiltä kävi valita mieleisensä ruoka ja tehdä tiskillä tilaus. Lisäksi he söivät eksoottisia ruokia niin kuin niitä kuuluukin syödä.

Kun kaipasin ihan vain perusravintolaruokaa, olivat annokset monesti liian erikoisia. Ja kaikissa annoksissa oli aina jotain, kuten kananmunaa kaikissa muodoissa, mitä en annokseeni halunnut. Esimerkiksi isossa ravintolassa oli erilaisia pizzapalasia, mutta miksi niissä kaikissa oli mozzarellaa?

Kaiken kaikkiaan olisin kaivannut ravintolakierroksellani selkeämpiä ruokalistoja, hieman tavallisempia ruoka-annoksia ja parempaa palvelua.

Mutta nykyisen käytännön voi ymmärtää. Helsingissä näytti ainakin kauppakeskuksissa olevan paljon sellaisia ravintoloita, joissa asiakas tekee paljon itse. Asiakas valitsee usein jo ravintoloiden ovilla olevien ruokalistojen perusteella ravintolan. Sitten asiakas menee tiskille ja tekee tilauksen. Sitä, tuodaanko annos pöytään vai onko sekin haettava tiskiltä, en tiedä.

Itse olen tottunut siihen, että ravintolassa voi valita ensin pöydän. Vähän ajan kuluttua tarjoilija tuo ruokalistan, ja kysyy voiko tuoda jo jotain juotavaa. Menuun voi tutustua rauhassa. Kun tarjoilija tulee juomien kanssa, hän kysyy joko asiakas on valmiina tilaamaan. Kun asiakas on tilannut hän saa nauttia juomasta ja odottaa, että ateria tuodaan pöytään. Lasku pyydetään siinä vaiheessa kun on rauhassa ruokailtu ja kun tarjoilija on kysynyt, maistuiko.

Toisaalta perinteisesti palvelevia ravintoloita kyllä on, mutta ne voivatkin olla hintavampia. Mutta ainakin hieman pienemmissä ravintoloissa palvelusta on nykyisin tehty nopeaa ja tehokasta – aivan kuten on pikaruokapaikoissa.

Pelaa maltilla? Taas uusi rahapeli

Veikkaus on tuonut markkinoille uuden rahapelin, Millin, jossa voi voittaa miljoona euroa joka ilta. Erilaisia lottopelejä on tarjolla jo kymmenen erilaista. En tiedä miten se sopii valtion rahapeliyhtiön jalon tavoitteen kanssa, joka on muun muassa rahapelihaittojen vähentäminen. Kaltaiselleni entiselle ongelmapelaajalle uusi peli voi muodostaa uuden houkutuksen.

Ei vain harmitonta ajanvietettä.

Ajauduin vuosia sitten vakavaan ja vahingolliseen rahapeliriippuvuuteen. Pelasin päivittäin Veikkauksen nettipelejä. Pelivelat muistuttavat tästä yhä joka päivä. Pelaaminen vaikutti paitsi omaan talouteen myös ajatuksiin, mielialaan ja terveyteen. Jouduin jopa hoitoon, kun ahdistus ja masennus painoivat päälle sen jälkeen kun olin herännyt karuun todellisuuteen. Myös ulosotto uhkasi.

Pelaaminen vei rahat ja terveyden

Rahapeliriippuvuus voi aiheuttaa merkittävää kuormitusta yksilön elämässä. Tämä on tunnistettu toiminnalliseksi riippuvuushäiriöksi. Siihen liittyy pakonomainen tarve pelaamiseen, epäonnistuneet yritykset lopettaa pelaaminen tai hallita sitä, valehtelu ja vähättely pelaamisesta sekä kiinnostuksen menettäminen arjen toimintoihin.

Osallistuin muutama vuosi sitten rahapeliongelmaisille tarkoitettuun ryhmään, jota veti kaksi asiantuntevaa mielenterveyshoitajaa, ja jonka tavoitteena oli hillitä pelaamista. Tämä apu tuli minulle kuitenkin liian myöhään. Pelaaminen oli jo jäänyt, kun velat olivat herättäneet minut todellisuuteen. Velassa eläminen muistuttaa minua yhä päivittäin omasta tyhmyydestäni.

Suomalainen ei voita aina

Uuden tutkimuksen mukaan peliongelmat ovat lisääntyneet, vaikka entistä harvempi pelaa rahapelejä. Suomalaiset häviävät neljänneksi eniten rahapeleihin maailmassa. Rahapeleihin kulutetaan noin 1,7 miljardia euroa vuodessa. Vain pieni joukko, jolla helposti on muitakin riippuvuuksia, tuottaa suuren osuuden rahapelien tuotoista. Veikkauksen hyvin voimakas mainonta ja iltapäivälehtien voittoja hehkuttava uutisointi kannustavat pelaamiseen.

Pelaaminen ei ollut vain harmitonta ajanvietettä.

Minulla oli pieniä säästöjä, jotka vähitellen hupenivat peleihin. Sen jälkeen onnistuin saamaan pankista luottokortin. Pian tuli hetki, jolloin luotto oli pelattu kokonaan ja kortti oli tapissa.

Valtion monopoli Viekkaus otti kaiken. Pahimmillaan tein tappiota kaksisataa euroa päivässä. Pelisivustolla hehkutettiin voitoista. Päävoitto oli aina mennyt jakoon Keno-arvonnassa. Minulle se oli Meno-arvonta.

Yritin pelaamalla voittaa takaisin hävityt rahat. Otin pikalainoja, jotta sain pelirahaa. Pian olin ottanut kymmenkunta lainaa ja pelannut kaiken.

Pelejä riittää.

Tuli annettua pelien myötä paljon rahaa hyväntekeväisyyteen. Kunpa vain olisin itse saanut valita kohteen.

Pelasin niin isoilla panoksilla, kuin on mahdollista, mutta harvat voitot olivat hyvin pieniä.

Vasta nyt tiedän, että sattumapeleihin ei voi vaikuttaa – ei edes jatkamalla pelaamista tarpeeksi pitkään. Jälkeenpäin oma toimintani lähinnä naurattaisin, ellei itkettäisi – nimittäin valtavan isot tappiot.

Aikoinaan Veikkauksella oli mainoslause: ”Suomalainen voittaa aina.”

Pelaa maltilla?

Veikkaus ei enää mainosta: ”Pidetään pelaaminen ilon puolella.” Veikkauksen uusi brändilupaus on: ”Paremman pelin puolesta”. Veikkaus kertoo, että se sitoutuu määrätietoisesti kehittämään vastuullista rahapelitoimintaa ja parantamaan asiakaskokemusta. Tavoitteena on tarjota sekä viihdyttäviä että turvallisia pelielämyksiä, Veikkaus linjaa.

Mainoksissa on aiemmin kerrottu Pelaa maltilla -sivustosta, josta saa apua pelaamisen hallintaan, mutta olen huomannut, että tätä ei enää mainita.

En ymmärrä miten Veikkauksen jatkuvasti markkinoille tuomat uudet rahapelit sopii sen tavoitteeseen, joka on muun muassa pelihimojen hillintä. Nyt kolmen päivittäisen Keno-arvonnan lisäksi rahaa saa menemään joka päivä myös uuteen lottopeliin. Tämä tietää helposti lisää peliongelmia.

Terassiolut keskellä arkipäivää

Istahdin iltapäivällä kotikaupungin keskustassa lempikuppilani viihtyisälle terassille. Otin oluen ja katselin, kun ihmiset pystyttivät kirpputoripöytiä kävelykadulla. Jotain elävää musiikkiakin olisi ilmeisesti ollut myöhemmin alkuillasta tarjolla. Terassin yhteyteen on rakennettu uusi esiintymislava.

Alkoholiton olut maistuu silloin tällöin.

Kaupungin musiikkitarjonta on runsasta. Nyt elävää musiikkia esitetään baarien lisäksi myös ulkoilmatapahtumissa. Kotikaupunki tuntuu usein vain nukkumalähiöltä, jonka keskustakin vaikuttaa usein aivan autiolta. Tuntuu, että juuri mitään ei tapahdu, mutta on sanottava, että musiikkielämä kukoistaa.

Tori voisi olla monipuolisempi

Kaupungin keskustassa on myös tori, mutta siellä ei ole juuri kuin muutama torikahvila ja lisäksi jäätelökioski. Joitain vaihtuvia kojuja tosin on joskus myös.

Kirpputoria pidetään kerran viikossa, ja joitain hieman isompiakin toritapahtumia järjestetään.

Kirpputoripäivänä on monenlaisia myyntipöytiä.

Otin alkoholittoman oluen ja nautin auringosta. Katselin kävelykadulle, jossa alkuiltapäivästä käveli kaupunkilaisia rennosti kevyissä kesävaatteissa.

Hieman kehtaamista vaaditaan, kun istuu terassilla viikolla keskellä päivää, ja kun ohikulkijat saattavat katsoa meitä muutamaa asiakasta. Osa katsoo pitkäänkin. Mutta, siinä ei minun mielestäni pitäisi olla mitään ihmeellistä, sillä sitä voi päivästä terassilla nauttiva ihminen olla hyvin jo kesälomallakin.

Alkoholittomia juomia

Aikoinaan työurani tyssättyä pahaan burnoutiin, tuli istuttua terassilla päiväkaljoilla liiankin kanssa. Työelämä jäi tämän tavan vuoksi pitkäksi aikaa, ja lopulta se pilasi terveydenkin. Ravintolaelämä jäi pitkäksi aikaa kokonaan. Nykyisin saatan taas viihtyä baareissa iltaisin, vaikka olenkin vesilinjalla.

Alkoholittomien juomien tarjonta on nykyisin runsasta. Kaljan lisäksi taitaa olla jopa alkoholitonta lonkeroa. Alkoholitonta punaviiniäkin olen joskus kotiin ostanut, mutta se maistuu marjamehulta. Kerran oli jokin juhlapäivä, ja ajattelin juhlistaa sitä ostamalla pienen pullon alkoholitonta kuohujuomaa. Se ei maistunut hyvältä, ja lisäksi se aiheutti pahan närästyksen.

Tuntuu, että alkoholittoman juoman tilaaminen ravintolassa aiheuttaa yhä pientä kummastusta tarjoilijoissa. He eivät tahdo kuulla tai ymmärtää oikein. Useimmiten tilaan baarissa kokista, johon tarjoilija saattaa sanoa: ”Ai mitä?”

Kun haluan puolestaan ottaa joskus oluen, minua harmittaa, kun se kaadetaan tölkistä usein siroon jalalliseen lasiin. Yhdessä paikassa puolestaan saan kaljan pieneen lasiin, joka muistuttaa kahvikuppia. Minä haluaisin juoman tavalliseen tuoppiin, jotta en erottuisi muista asiakkaista, eivätkä muut ihmettelisi, miksi minä hienostelen jollain erikoisoluella.

Oma Helsinki-päivä

Itselläni on ajatuksena nousta jokin kaunis päivä junaan, ja lähteä viettämään kesäpäivää Helsinkiin. Olen ajatellut käydä kaupunginosissa, joissa nuorempana asuin, ja muistella ja fiilistellä hetkisen.

Olen hieman nostalgiaan taipuvainen. Vaikka elämä on kuljettanut sinne tänne, ja mukavia asuinpaikkoja on ollut, välillä sitä kaipaa takaisin Helsinkiin, jossa asuin aikoinani kymmenen vuoden ajan. Muutin pois, kun työt siellä jäivät.

Myös Pihlajasaari on sellainen kaunis paikka, jossa mielellään aina käy. Lyhyt laivamatka ja upeat maisemat ovat elämyksiä, jotka haluaa taas kesällä kokea.

Lumoava keikka ja arkista yöpalaa

Lauantai-iltana kotikaupunkini suositussa keikkapaikassa tarjottiin instrumenttien ilotulitusta. Yhdessä ja samassa esityksessä soitettiin peräti kymmentä eri soitinta. Täydessä kuppilassa esiintyi kelttifuusiota soultyyppisesti soittava The Whisky Piskys. Bändi tarjosi loistavaa tunnelmaa.

Monenlaisia soittimia.

Keikka sisälsi paljon irlantilaista kansanmusiikkia, joka tunnetaan energisestä rytmistään ja melodisista sävelistään. Yhtyeen monipuolinen ohjelmisto vaihtelee perinteisten jigien ja reelien energisistä rytmeistä aina genrehyppelyyn ajattomien klassikoiden äärellä. Jigi on tanssimusiikkia, jossa melodiat ovat usein leikkisiä ja soljuvia. Reeli puolestaan on nopeaa ja energistä tanssimusiikkia.

Mainioita sovituksia

Bändin perustajajäsen englantilainen Mick soittaa mandoliinia, sähkökitaraa, bajoa ja bassoukulelea. Bändin laulaja on suomalainen Seita Van Den Eden, joka on multi-instrumentalisti ja myös kuvataiteilija. Upean laulun lisäksi hän soittaa muun muassa huilua, harmonikkaa, irlantilaista tinapilliä, huuliharppua ja bodhran-rumpua.

Seitan laulu on voimakasta, vivahteikasta ja lumoavaa. Monipuolinen äänenkäyttö tuntui suorastaan ihmeellisestä. Ja hänen taitonsa soittaa niin monia ja erilaisia soittimia hämmästyttää.

Upeaa laulua ja hienoa soittoa.

Voisi todeta, että yhtye luo tunnettuihin cover-kappaleisiin oman tvistinsä, ja tuo niihin uutta iloa ja energiaa. Näin se poikkeaa monista muista cover-bändeistä. Yhtye soitti useita hienoja ja omaperäisiä cover-versioita, joista muutamia poimiakseni: Ben E. Kingin Stand By Me, Wilson Pickettin Mustang Sally ja The Policen Every Breath You Take.

Suomen-kiertueella

The Whisky Piskysin jäsenet keikkailevat ahkerasti useita kertoja viikossa ja ovat olleet kiertueilla useissa maissa. Bändi on suosittu etenkin Espanjan Aurinkorannikolla. Nyt yhtye on ensimmäistä kertaa Suomen-kiertueella.

Yleisö oli innostunutta, tunnelma oli paikoin villi ja huumaava. Väki taputti biisien mukana, ja bändi sai upeiden vetojensa jälkeen voimakkaat aplodit.

Keikka oli vaikuttava kokemus.

Hyvää yöpalaa kotona

Olen keikka-arvioissani kertonut monesti kuinka minun tekee ravintolaillan jälkeen aina mieli yöpalaa. Nyt olin lähdössä aikaisin kotiin katsomaan jalkapallon Mestarien liigan finaalia televisiosta, eikä usein mainitsemani snagariauto ollut vielä parkkeerannut paikalleen kävelykadulla. Mutta iltapalaa oli kotona. Jääkaappiin oli jäänyt mikroannos. Jauhelihaspagetti maistui hyvin.

Sotkin pahasti työasiat maniassa

Työskentelin nuorena media-alalla, ja etenin vauhdilla työuralla. Toimin asiakkuuksista ja liiketoimintakehityksestä vastaavana päällikkönä. Firmassa oli suuri tarve kehittää uusia digitaalisia palveluja, joille oli yhä enemmän kysyntää. Tein töitä yötä päivää. Stressi tarttui jo arkipaitaan.

Tie oli suora ja näkymät korkealta huimat.

Kun olisi pitänyt painaa jarrua, painoinkin kaasua. Uupumisen sijaan tuntui siltä, että sain jostain vain lisää voimia. Minulla oli entistä kovempi työtahti päällä. Uusia ideoita ja oivalluksia syntyi jatkuvalla syötöllä.

Ravasin tiheään tietohallinto-osastolla, ja kerroin mitä kaikkea piti saada valmiiksi ylihuomiseen mennessä. Tunsin saavani valtavasti aikaan. Aiheutin organisaation toiminnalle ja työntekijöille haittaa, koska olin niin kärsimätön ja vaativa muita kohtaan. Muilla oli perässä pysymistä minun vauhtini vuoksi.

Nimitys myyntiosaston johtoon

Markkinoille oli ilmaantunut kilpailua. Olimme menettämässä kaksi merkittävää asiakasta. Kaksi mediayhtiötä oli kustannussyistä siirtymässä kilpailijalle. Pieni kilpailija oli tulossa markkinoille vastaavilla palveluilla, mutta huomattavasti halvemmilla hinnoilla.

Sain kaiken päälle vastuulleni myös myynti- ja markkinointiosaston. Ryhdyin yksin puolustamaan firman asemia markkinoilla, ja tekemään suunnitelmia siitä, kuinka asiakkaat saataisiin pysymään. Uudessa valintatilanteessa asiakkaille ei ratkaisevaa ollut palvelun laatu vaan hinta.

Laskin hetken mielijohteesta huomattavasti hintoja firman tasapuolisen ja läpinäkyvän hinnoittelukäytännön vastaisesti. Saimme pidettyä asiakkaat. Kilpailija oli ilmoittanut tekevänsä kaikkensa, jottei tämä onnistuisi.

Menneet asiat paiskattiin eteen

Kului reilu vuosi, ja myöntämäni kymmenien prosenttien suuruiset alennukset alkuperäisitä tarjouksista johtivat Kilpailuviraston selvityksiin. En alkuun muistanut lainkaan mitä olin aiemmin mennyt tekemään. Selvityspyyntöön tutustuessani en voinut taistella sitä tosiasiaa vastaan, että olin sortunut niin sanottuun saalistushinnoitteluun eli alihinnoitteluun kilpailijoiden sulkemiseksi markkinoilta. Annoin kuitenkin laajan ja perusteellisen selvityksen, jossa totesin muun muassa, että tietointensiivisessä liiketoiminnassa tiedon monistamisesta aiheutuvat muuttuvat kustannukset ovat hyvin pieniä, joten kilpailu painaa tuotteiden hintoja alaspäin.

Mutta kun asioiden oikea laita ja oma toimintani palautui mieleen, johti se romahdukseen ja erittäin vaikeaan masennukseen, jota sävytti itseviha.

Syy toiminnalleni selvisi

Jouduin osastohoitoon psykiatriseen sairaalaan. Kun kävimme lääkärin kanssa läpi aiempia tapahtumia sain kuulla, että minulla oli tuolloin todennäköisesti puhjennut mania. Kun voimakkaan psyykkisen paineen ja vuorokausirytmin häiriintymisen olisi tavallisesti pitänyt johtaa uupumukseen, olinkin ollut yhä energisempi. Olin ollut ammatillisesti yliaktiivinen. Mielialani oli ollut pitkään koholla ja tavanomaisesti poikkeava. Mania?! ajattelin epäuskoisena.

Lääkäri totesi, että olin sairastunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Tutkimme elämänkaartani ja täytin kyselylomakkeita, joiden perusteella sairautta arvioitiin. Minulla oli alttius sairastua. Nyt todettiin, että krooninen stressi sekä unen määrän ja laadun heikkeneminen oli laukaissut maniajakson.

Olin asettanut itselleni tavoitteeksi saada kaikki asiakkaiksi

Psykiatrian erikoislääkäri Juhani Aer on kirjoittanut kirjassa Kaksisuuntainen mielialahäiriö: Opas sairastuneille ja heidän omaisilleen, että maanisessa tilassa ihminen aloittaa monia samanaikaisia tehtäviä ja yrittää enemmän kuin reaalisesti on mahdollista. ”Silloin kun hän yhtäkkiä huomaakin käsittelevänsä perhe- tai työelämän vaikeita asioita kuin nero tai yksinvaltias, vaikka aikaisemmin oli melko realistinen ja neuvottelukykyinen, on kyseessä jo melko varmaan mania.”

Myös kohonnut itsetunto ja harhaluulot omasta suuruudesta ovat manian piirteitä. Tunsin, että kykenen mihin vain.

Ideat sinkoilivat, mutta keskittymiskyky oli kateissa.

Masennusta usein syventää maanisen jakson aikana tehdyt asiat. Tein harkitsemattomia ratkaisuja liiketoimissa ja sain aikaan isoja ongelmia.

Minun annettiin ymmärtää, että virheet töissä olivat johtuneet sairausjaksoon liittyvästä harkintakyvyn puutteesta, ja halusta ottaa isoja riskejä. Maniassa esiintyy myös hajanaisuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä.

Sairaalassa minusta todettiin: Sairastunut asetti työssä grandioottisia tavoitteita. Muun muassa teki kauppoja, jotka jälkikäteen ajateltuna huonoja ja ostajalle liian edullisia. Diagnoosiksi merkittiin kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaikea psykoottinen masennusjakso.

En työkokeiluista huolimatta koskaan pystynyt palaamaan saman firman palvelukseen. Työelämä jäi pitkäksi aikaa.

Tuli töpättyä kunnolla

Vanhat virheet nakertavat yhä ajoittain, vaikka ne jäivätkin vanhalle työpaikalle. Tiedän, että muilla oli myynnissä epämiellyttävä tehtävä korjata hinnoittelua asiakkaille ennalleen.

Minua ei lohduta tieto sairaudestani. Toisaalta maniassa ihminen tekee asioita, joita ei oireettomana missään nimessä tekisi. Mietin, olisikohan Kilpailuvirastolle kelvannut selitykseksi se, että kyseisistä toimista vastannut henkilö oli tuolloin epätasapainoisessa mielentilassa. Jos olisin selvityspyynnön tullessa tiennyt asioiden oikean laidan, olisin lähettänyt virastoon ainoastaan lääkärintodistuksen.

Mietin olinko aiheuttanut media-alalle ison kohun

Tutkimuksen mukaan epävarmuus stressaa ihmistä enemmän kuin tieto epämiellyttävästä lopputuloksesta. Minua ahdisti Kilpailuvirastolle antamieni selvitysten jälkeen se, ettei mieltä piinaavassa asiassa tullut mitään ratkaisua. Uhat ja pelot, joita näin ja tunsin yhä enemmän ympärilläni, horjuttivat jo valmiiksi huteraa mieltä. Pelkäsin, että toimistani koituu firmalle seuraamusmaksuja ja mainehaittaa. Ajattelin, että olin aiheuttanut kohun. Pelkäsin muiden asiakkaiden reaktioita, kun niille selviäisi, että muita asiakkaita on suosittu hinnoittelussa. Nämä uhat eivät kuitenkaan toteutuneet. Antamiini selvityksiin oltiin tyytyväisiä, eikä asia aiheuttanut toimenpiteitä.

Työuupumuksen syyt

Jos minulla olisi ollut vielä voimia, olisin selviytynyt vaikeimman läpi ja vain ottanut vastaan mitä tulisi. Olisin vahingosta viisastuneena jatkanut eteenpäin. Olisi vain pitänyt oppia virheistä. Ilman niitä ei kuulemma voi kehittyä.

William Magee totesi, että ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan.

Tämä omasta mielestäni iso moka, jota en voinut antaa itselleni anteeksi, oli lopulta se, joka katkaisi kamelin selän. Vuosia jatkunut kiire ja stressi, henkinen paine sekä ylimitoitetut odotukset ja vaatimukset johtivat työuupumukseen.