Tommi

Innostavaa vai lepsua johtamista

Yritin aikanaan myynnistä vastaavana johtajana olla ennen kaikkea innostaja. Ajattelin, että tieto, osaaminen ja älykkyys eivät sijaitse ensisijaisesti johtoportaassa, kuten eräässä artikkelissakin kuvattiin.

Kauniita tavoitteita johtamisessa.

Yritin toimia näin jo kaksi vuosikymmentä sitten. Nykyisin ilmiö on tuttu muun muassa pelialalla. Tämä tosin on oma näkemykseni johtamistavastani.

Parhaimmillaan osastomme toiminta oli tiimimäistä. Kontrollin tilalla oli yhdessä tekeminen.

Ajatuksena oli, että vastuu jakautuu tasaisemmin, mikä myös sitouttaisi työntekijöitä. Tai sitten olin vain huono pomo, joka ei onnistunut johtamisessa. Sille ei tosin riittänyt aikaa ja resursseja. Minun työnkuvassani yhdistyivät sekä asiantuntija- että johtamistehtävät, mikä teki hallaa myös omalle ajankäytölle. Kokemus työnhallinnasta alkoi vähitellen vähetä. Tilanne otti voimille.

Itse olen kokenut alaisena jopa pelolla johtamista. Yllä leijaili jopa irtisanomisen uhka. Koska olin päällikköasemassa, olisi minulle voinut antaa potkut helposti, jos en olisi yltänyt välillä hyvin haastaviin odotuksiin. Nautin työstäni, mutta yhä enemmän tunsin, että paahdoin suoriutumisen pakosta.

Johtajan ja pomon erot

Halusin olla palveleva johtaja. Tämä käsite ei tosin vielä tuolloin ollut tunnettu. Yritin toimia kannustaen, neuvoen ja tukien. Luin jostain kuinka palveleva johtaja organisoi, kehittää palveluja, edistää tuloksellisuutta ja luottamusta.

Tästä huolimatta osastolla ilmeni välillä työn välttelyä. Oli myös poissaoloja. Tekeminen kuitenkin oli päällisin puolin tuloksellista ja kauppaa syntyi. Eräässä artikkelissa todettiin, että kun työyhteisössä yhteistyö on toimivaa ja työ sujuu, helpottuu myös esihenkilön oma työ.

Kun katson asiaa taakse päin, olin liian lepsu johtaja. Ja ehkä turhan luottavainen. Tein paljon itse. Asioita olisi pitänyt delegoida enemmän.

Theodore Roosevelt totesi, että ihmiset pohtivat johtajan ja pomon eroa… Johtaja työskentelee avoimesti, pomo suljettujen ovien takana. Johtaja johtaa, pomo patistaa.

Rasittava vaikeahoitoinen diabetes

Sain jälleen olkavarteen kiinnitettävän sensorin verensokerimittausta varten. Sensorin avulla voin kätevästi mitata usean kerran päivässä verensokerin tasot.

Päivittäiseen diabeteksen hoitoon.

Sensori on yhteydessä kätevään kännykkäsovellukseen. Kun vien kännykän sensorin päälle, näkyy ruudulla saman tien sen hetkinen sokerilukema.

Merkitsen sovellukseen myös muun muassa ruokailut. Kirjoitan mitä ja milloin syön. Sovellus lähettää sokeriarvot ja muut tiedot terveyskeskukseen, ja oma diabeteshoitajani saa tarkat raportit sen perusteella. Sensori toimii kahden viikon ajan, ja sen jälkeen minulla on aika hoitajalle.

Olisi otettava enemmän tosissaan

Sairastuin kymmenisen vuotta sitten krooniseen haimatulehdukseen. Se aiheutti haiman vajaatoiminnan, jonka myötä puhkesi tyypin 1 diabetes.

Tablettimuotoisen lääkityksen lisäksi minun tulee käyttää päivittäin insuliinia. Nyt taistelen sitä vastaan, että minulle aloitettaisiin pitkävaikutteisen insuliinin lisäksi aterioinnin yhteydessä otettava nopeavaikutteinen insuliini. Lääkäri on jo kirjoittanut insuliinin reseptin valmiiksi. Olemme kuitenkin diabeteshoitajan kanssa sopineet, että vielä yritetään muun muassa ruokailua parantamalla saada pitkäaikainen sokeriarvo paremmalle tasolle. Insuliinin pistäminen jo kerran päivässä on inhottava velvollisuus.

En oikein vieläkään ole omaksunut sitä millainen sairaus on kyseessä. Ja mitä kaikkea korkea sokeri voi aiheuttaa. Otan päivittäiset lääkkeet ja insuliinin ajallaan, mutta minun pitäisi myös parantaa elintapojani. Olisi syytä tarkkailla syömisiä ja lisäksi liikkua. Tupakointi ainakin pitäisi lopettaa.

Itselläni diabetes tuntuu etenkin uupumuksena. On myös melkein jatkuva jano ja tiheä virtsaamisen tarve.

On todettu, että moni sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään. Siihen sairastumista tulisi yrittää välttää. Diabeteksen puhkeamista voi ehkäistä kiinnittämällä huomiota elintapoihin. Tärkeää on muun muassa hyvä ruokavalio, säännöllinen liikunta ja painonhallinta.

Liikunta ja ruokavalio tärkeässä asemassa

Minulla on myös diabeteksen liitännäissairauksia. Sen vuoksi minun pitäisi mitata verenpainetta. Lisäksi minulle aloitettiin vastikään kolesterolilääke.

Saattaa mennä pitkiä aikoja, etten ole jaksanut mitata verensokeria ottamalla verinäytteen sormenpäästä. Kun diabeteshoitaja soittaa ja kysyy millä tasolla sokerit ovat viime aikoina olleet, vastaan minä jotain ympäripyöreää. Olisi tärkeää, että sokerilukemia merkitsisi vihkoon ylös. Kun käyn antamassa näytteen laboratoriossa, on pitkäaikaissokeri kuulemma hälyttävällä tasolla.

Ravinto ja liikunta olisi saatava kuntoon. Olen jättänyt makeaa pois ja lisännyt kasviksia ja hedelmiä. Mutta laiminlyön liikuntaa. Päivittäinen liikunta olisi hyvin tärkeää diabeteksen hoidon kannalta. Liikkuminen vaikuttaa positiivisesti tyypin 1 diabetesta sairastavan terveyteen ja hyvinvointiin.

Ehkä ostan lenkkeilykengät ja lähden jatkossa päivittäin puolen tunnin kävelylle. Kunhan kevät tästä ilmojen puolesta etenee. Vaikka ei siitä säästäkään saisi liikkumisen välttelyyn tekosyytä ottaa.

Huono käytösnumero

Hengailin pienenä ostarilla, kun nuori poika halusi tarjota minulle kioskilla limsan. Kerroin tilaukseni kioskimyyjälle, ja hän lähti laskemaan pahvimukiin juotavaa.

Nuoret eivät aina käyttäydy kaupassa hyvin.

Kun myyjän katse oli muualla, työnsi poika kätensä kioskinluukusta sisään ja kurkotti hyllyssä olevia tupakka-askeja. Hän sai näin kähvellettyä muutaman röökiaskin.

Poika maksoi limsani ja lähti kävelemään pois. ”Nähään taas”, hän sanoi.

Nuorten näpistely on nykyisin yleistä. Eräässä artikkelissa kerrottiin, että kaupoista tarttuu nuorten matkaan muun muassa kosmetiikkaa, virvoitusjuomia ja makeisia.

Esiintyy myös häiriökäyttäytymistä ja ilkivaltaa. Omassa lähikaupassani heitellään ja levitellään hyllyissä olevia tuotteita. Tuotepakkauksia on myös availtu. Sinappituubeja on puristeltu ja tiikerikakkuja paineltu sormilla. Kun kotona avaa suolakeksipaketin, saattaa sisältö olla yhtä murua.

Nuoret, jotka tulevat kauppaan läheisestä yläasteen koulusta, ryntäilevät ja pitävät ääntä. Paistopisteellä on vaikea rauhassa ottaa tuotteita, kun koululaiset etuilevat. Nuorten jäljiltä monet paikat on kaupassa hujan hajan.

Oli pärjättävä näkkärillä

Nykyisin ruokatunnilla saa poistua koulun pihasta. Koululaiset tulevat hakemaan syötävää kaupasta, kun kouluruoka ei maistu. Ennen ei ollut luvallista poistua kesken koulupäivän koulun alueelta. Ja jos lämmin ruoka ei uponnut, piti syödä pari näkkäriä ja yrittää jaksaa pitkä päivä sillä.

Ja mistä näillä koululaisilla on varaa joka päivä hakea syötävää ja juotavaa kaupasta?

Ratkaisu olisi tietysti käydä kaupassa aamulla ennen koululaisten ryntäystä, mutta silloin hyllyjä ei ole vielä ehditty täyttää, ja moni tuttu tuote on loppu.

Samalla ruokakauppaketjulla on mainoslause: ”Jotta kaupassa olisi kiva käydä.”

Esseeblogissa fragmentit, novellit ja tarinat ovat nyt omilla sivuillaan. Uusi tarina ”Rekkaseikkailu” on julkaistu tiistaina.

Vippaa mulle muutama viitonen

Suomalainen kehtaa pummata tupakkaa, mutta ei rahaa. Näin kerrottiin eräässä artikkelissa, josta seuraava lainaus: ”Voisitko heittää yhden? Tuntemattoman vastaantulijan pyyntöön saattaa moni sauhuttelija suostua, epäröimättä. Toisen nikotinistin pyynnön torjuminen on asiantuntijan mukaan moraalikoodiston rikkomista.”

Rahaa toiselle todelliseen tarpeeseen.

Rahan tai ruoan pyytäjää taas usein karsastetaan, eikä näitä kahta pidetä soveliaina pyytää tuntemattomilta. Minä kuitenkin jouduin erään kerran kummalliseen tilanteeseen kaupungin keskustassa.

Iäkkäämpi mies pysäytti minut kadulla anteeksi pyytelemättä ja meni suoraan asiaan. Mies pyysi minulta rahaa lääkkeisiin. Hänen piti kertomansa mukaan päästä apteekkiin, ja vaati minulta viittätoista euroa. Olin hämmästynyt.

”Auta nyt Herran nimessä”, mies korotti ääntään. Hän sanoi, että kyseessä on sydänlääke.

Minulla oli tuolloin huono rahatilanne. Mutta jos miehen tarina piti paikkansa, oli minun luonnollisesti annettava pyydetty summa.

Ei saisi epäillä, mutta huomasin, että mies seisoi alkoholiliikkeen vieressä. En tiedä mihin tarkoitukseen raha todellisuudessa meni. Toivon, että minusta oli todellista apua.

Rahaa on vaikeaa antaa vaikka haluaisi

Olen silloin tällöin antanut kolikoita kadulla kerjääville ihmisille. Nykyisin korttimaksamisen aikana ihmisillä on yhä vähemmän käteistä rahaa, joten auttaminen ei käy enää yhtä helposti. Yhä useampi vain kävelee rahaa kerjäävän ohi. Apua tarvitsevat ihmiset ovat varmasti huomanneet tämän.

On myös yksi ryhmä, jota haluaisi edelleen tukea. Myös katusoittajien saamat rahat ovat varmasti vähentyneet, kun esimerkiksi kitarakoteloon ei ole samalla tavalla heittää hyvästä fiiliksestä palkkioksi muutamaa euroa.

Herkkunälkä aiheuttaa kaikenlaista

Vaikka terveellisyys ja hyvinvointi leimaavat vallitsevia ruokatrendejä, suomalaiset kokevat itsensä hemmottelun ja palkitsemisen tärkeäksi. Näin todettiin eräässä artikkelissa. Irtokarkkeja, suklaata, sipsejä ja pizzaa napsitaan herkkunälkään, mutta myös turruttamaan paineita, pettymyksiä ja tylsyyttä.

Makeisia vähemmälle ja hedelmiä tilalle.

Myös väsymys ja riittämättömyyden tunne voivat vaikuttaa herkkunälkään. Lasillinen viiniä tai tölkki olutta voi puolestaan olla ”päivän palkinto”.

Vaikka tuntee ansaitsevan herkutteluhetken, kohtuus kaikessa, huomautettiin artikkelissa. Arkiherkuttelusta voi helposti tulla syyllinen olo. Jutussa haastatellun psykologin mukaan syyllistyminen voi heikentää elämänlaatua.

Henkilökohtaisesti puhuen, minä olen pettynyt itseeni jo silloin kun aivan tavallisena arkipäivänä kaupasta tullessa poimin ostoskassista karkkipussin ja suklaata. Yritän olla tarttumatta pussiin, mutta jossain vaiheessa iltaa avaan sen. Ja pussi uppoaa kerralla.

Jokainen tietää, että karkkipussin hotkiminen voi aiheuttaa pahoinvointia, myös henkistä. Hiukan harvemmin ja erityisinä hetkinä nautittuina herkut maistuvat sitäkin paremmalta.

Aamuyöstä on saatava jotakin haukattavaa

Sen vuoksi muistuttaisin, että kiireestä, stressistä ja väsymyksestä huolimatta olisi hyvä laittaa terveellistä, ravitsevaa ja maukasta ruokaa arki-iltaisin. Toki myönnän, että itsestäni ei ole iltaisin valmistamaan suuritöisiltä vaikuttavia aterioita, kuten vaikkapa paprikoita juustotäytteellä tai nokkosvohveleita.

Minulla on tapana heräillä aamuyöstä. Ja silloin on jostain syystä kova herkkunälkä. Etsin suklaapatukoita pöydältä. Jos niitä ei ole jäljellä, vaan olen syönyt ne kaikki illalla, on minun saatava jotakin muuta haukattavaa. Erään kerran istahdin tv-tuoliin ja työnsin puoliunessa kaukosäätimen suuhuni ja puraisin.

Tämä osoittaa, että ei olisi hyvä mennä nälkäisenä nukkumaan. Patukoiden sijaan olisi ostettava vaikka näkkileipää. Ja laitettava niitä valmiiksi voideltuina pöydälle yöllä haukattavaksi.