Itsekkyys ei ole mukava piirre ihmisessä. Minun on myönnettävä, että olen ollut itsekäs. Liian monesti olen keskittynyt vain omiin tarpeisiin ja etuihin.
Keitinkö huomaamatta vain itselleni?
Itsekkyys on ilmennyt monin eri tavoin. Esimerkiksi parisuhteissa, joita on riittänyt, olen halunnut vain itsekkäästi styylata, hengailla. En ole miettinyt olisiko toisella myös muita toiveita ja odotuksia suhteessa. Myöhemmin olen huomannut, että olen tuhlannut toisen tunteita ja aikaa.
Minulle oli nuorena aikuisena tärkeää läheisyys. Myös yhteiset kokemukset, kuten yhdessä juhliminen kaupungin yössä oli, no – hauskaa. En ymmärtänyt, että toinen olisi voinut toivoa myös toisenlaista yhdessä olemista.
Ennen oli tärkeää, että minua kohtaan oli lämpimiä tunteita. Tarvitsin sitä, että minua ihailtiin ja arvostettiin. Vähintäänkin erikoista, myönnän.
Olin tuntemattomissakin porukoissa paljon äänessä, ja saatoin myös kehuskella itseäni. Hain myös hyväksyntää. Tätä selittää myös yksinäisyys. Se oli musertava tunne, joka hallitsi minua nuorena aikuisena ihmisvirran keskellä suurkaupungissa.
Muiden tarpeet töissä
Sen sijaan en näe, että olisin työyhteisössä ollut itsekeskeinen. Johtajana halusin palvella. Halusin saada johdettavani loistamaan. Pyrin ottamaan kaikki tarpeet huomioon. Edistin monen työntekijän asiaa ja myös asemaa.
Menestyin aiemmin työelämässä. En varsinaisesti pyrkinyt luomaan nousujohteista uraa, mutta minulle osoitettiin aina uusia vastuualueita ja johtotehtäviä. Näin ympärilläni myös itsekästä toimintaa. Tunsin alalta ihmisiä, jotka pyrkivät edistämään uraansa muiden kustannuksella.
Mikään ei riittänyt
Mutta – ei siinä kaikki. Työelämän jäätyä uupumuksen vuoksi, ei elämässä ollut muuta sisältöä. Minulle jäi töiden jälkeen vain keskikalja. Ja vähitellen itsekkyyteni sai aivan uusia muotoja.
Hylkäsin tärkeän ihmisen, joka oli ajatellut, että suhteemme kestää pienet töyssyt, kuten minun masennukseni. Kännäily otti kuitenkin elämässäni vallan.
Kaikki alkoi pyöriä minun ympärillä. Läheisten suhtautuminen minuun vaihteli huolen, surun ja vihan välillä. Olin itsekäs, itsesäälissä rypevä alkoholisti, joka kaipasi muiden huomiota, sääliä ja – rahaa. Mikään ei riittänyt minulle. Ihmiset ympärilläni olivat kovilla. He joutuivat usein luopumaan omista tarpeistaan.
Parisuhteet räiskyivät ja rikkoivat
Olin kiittämätön ja kenkku kaveri. Minussa oli kestämistä. Herätin kavereissa huolta. Olin itsesäälissä rypevä ja rasittava ihminen. Olin vaativa monissa ihmissuhteissa. Käytännössä tämä näkyi myös jatkuvana vippaamisena.
Itsetuntoni oli heikko. Kun ajauduin parisuhteesta toiseen, päättyivät ne lyhyeen tästä syystä. Olin suhteissa ripustautuva. Hylkääminen teki kipeää.
Työ- ja rakkauselämän pettymysten myötä en enää arvostanut vaan inhosin itseäni. Alkoholin jäätyä minusta tuli vähitellen hiljainen, totinen ja vetäytyvä.
Maailma on itsekäs
Ihmisten itsekeskeisyys on tavallista maailmassa. Tavoitellaan kasvua ja voittoa. Ajetaan omaa etua – tarvittaessa myös toisten kustannuksella.
Rafael Donner kirjoittaa kirjassaan Ihminen on herkkä eläin (Teos & Förlaget, 2018), että ihmiset haaveilevat oikeastaan menestyksestä, ja menestys voi tarkoittaa mitä tahansa, mutta mikä on parempi menestyksen mitta kuin raha? Muita objektiivisia mittaustapoja ei ole.
Nyt ei riittänyt pullaa kuin minulle.
Mitä minuun tulee, en ole itse ollut rahan perässä. Annoin kaiken liikenevän aikani työlle. Palkka ei ollut samassa suhteessa vaatimusten ja vastuun kanssa. Tulin kuitenkin erinomaisesti toimeen. Minulle tarjottiin nuorena aikuisena uusia työpaikkoja, joissa korvaus työstä olisi ollut parempi. Mutta nautin silloisesta työstäni. Työ oli haastavaa, mutta myös palkitsevaa muulla tavalla.
Puhutaan minä-sukupolvista ja rakkaudesta omaan minään
Lainaus Rafael Donnerin kirjasta: ”Max Weber, yksi sosiologian isähahmoista, kirjoitti kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, että ennen vanhaan oli vaikea saada ihmiset tekemään tarpeeksi töitä pelloilla, koska kutakuinkin kaikki pitivät aikaansa suuremmassa arvossa kuin rahaa. Huvittava ajatus, joka nykypäivänä kuulostaa mahdottomalta.”
Terve itsekkyys on tärkeää
Terve itsekkyys perustuu itsetuntemukseen. Se tarkoittaa omien tarpeiden ja rajojen tunnistamista. Terveesti itsekäs ihminen pitää kiinni omista tarpeistaan myös silloin kun muiden toiveet ovat ristiriidassa omien toiveiden kanssa.
Epäterve itsekkyys ilmenee silloin silloin, kun itsekkyydestä koituu haittaa muille tai ympäristölle. Pelkkään omaan napaan tuijottaminen kaventaa elämää. Itsekäs ihminen ei välttämättä huomaa omaa itsekkyyttään.
On hyvä ymmärtää itseämme ja muita
Mitä minuun tulee, minulle ei koskaan ainakaan huomautettu, jos toimin joissakin asioissa tai tilanteissa itsekkäästi. Kun katson asiaa taaksepäin, huomaan kuitenkin menneiden aikojen itsekeskeisyyteni.
Kosteina vuosina vain omat tarpeet merkitsivät. Takavuosien itsekkyys on jättänyt pienen morkkiksen. Olen viisastunut monessa asiassa.
Yhteenvetona voi todeta, että terve itsekkyys on tärkeää, mutta liiallinen itsekkyys voi olla haitallista. On hyvä tunnistaa omat tarpeensa, mutta pyrkiä olemaan tasapainoisesti muiden kanssa. On hyvä ymmärtää itseämme ja muita.
