Tommi

Ilo ja suhtautuminen itseen

Ilon saavuttaminen voi välillä tuntua haastavalta, kuten työelämän ilmaisu kuuluu. Ilon löytäminen voikin vaatia joskus työtä. Aina ilo ei tule itsestään vaan vaatii ponnistelua ja pyrkimystä. Jokainen kaipaa elämäänsä aitoa iloa.

Voiko iloa oppia kirjoista?

”Ilo pidentää ikää, suru aiheuttaa sairauksia.” Voin olla samaa mieltä tämän kiinalaisen viisauden kanssa. On alkuvuosi toistakymmentä vuotta sitten. Istun lähikuppilassa. Pöydällä on tuopin sijaan kuppi mustaa kahvia.

Itselläni elämäntarkoitus oli pitkään ollut murheen karkotus. Mielen sairauden lääkitseminen vastoin hoito-ohjeita alkoholilla oli tuonut haitallisena sivuvaikutuksena vaikean sairauden. Edessä oli tuolloin pakollinen elämäntapamuutos. ”Ilo irti Koskiksesta” – se ei ollut enää mahdollista.

Mitä itseltä puuttuu?

Muistan harmaan hetken kantakuppilassa: Istun yksin kapakan peräpöydässä. Salin toisella puolella istutaan porukalla, jutellaan ja nauretaan. Siellä pidetään hauskaa. Olen kateellinen iloiselle porukalle. Itse olen ollut usein eri porukoissa keskipiste ja naurattaja, nyt olin vain huolestunut tylsä mököttäjä.

Iloa ja mielekkyyttä tavoitellessani olin kahlannut läpi kirjoja, jotka yrittivät vahvistaa lukijan myönteisyyttä. Hyvän mielen kirjat saivat kuitenkin vain huonolle tuulelle ja tuntemaan, että omasta elämästä puuttui jotain hyvin olennaista. Sitä joutui hölmönä kyselemään, eikö ilo ole lähimaillakaan siinä maailmassa, jossa itse totisena tallailee.

Psykologi Tony Dunderfeltin teos Ilon psykologia (PS-Kustannus, 2010) selvittää ilon syntymisen mekanismeja. ”Jokainen ihminen haluaa elämäänsä aitoa iloa”, kirjassa todetaan. ”Ilon psykologiassa pääpaino on yksilössä ja yksilön taidoissa siirtää huomionsa tavoitteeseensa – elämänilon saavuttamiseen.” Kirjassa on harjoituksia, joiden avulla voi oppia saamaan iloa elämäänsä. Minusta tällainen tuntuu vieraalta. Ehkä harjoitukset toimivat.

Oli mielenkiintoista lukea, että iloisuus on lähes täysin riippuvainen ihmisen omista tarpeista ja tavoitteista sekä hänen suhtautumisestaan itseensä. Tätä määritelmää piti hieman pohtia ennen kuin se ehkä lähti avautumaan.

Tärkeää on hyväksyvä ja myötätuntoinen suhtautuminen itseen. Luin jostain, että on osattava olla itsensä kanssa onnellinen. Se onkin itselläni ollut vaikeaa.

Opit tulivat liian myöhään

Erilaiset self help -kirjat sisältävät inspiroivia tarinoita ja esimerkkejä, jotka voivat motivoida tekemään positiivisia muutoksia elämään. En tiedä olisiko itseapuoppaiden tarkempi selailu auttanut löytämään tasapainon ja parantamaan elämänlaatua ajoissa. Nyt opit tulivat liian myöhään. Elämäntapojen muutos tuli välttämättömäksi, kun terveys oli mennyt.

Kiinalaiseen sananlaskuun viitaten, mietin vaikuttiko myös masennus, itseinho, surumielisyys ja kyynisyys elämää kohtaan sairastumiseen.

Elämä oli pitkään ilotonta. Kuvittelin pitkään, että hiprakassa elämä on niin iloista kuin se voi olla. Se oli erheellinen käsitys. Riippuvuus nakersi aitoa iloa.

Tavallinen arki tuo iloa

Tietoinen pyrkimys iloon voi tarkoittaa esimerkiksi positiivisen ajattelun harjoittelua, kiitollisuuden ilmaisemista, itsestä huolehtimista ja merkityksellisten ihmissuhteiden vaalimista.

Psykologi kirjoittaa: ”On helppo olla iloinen, kun elämän perusasiat ovat kunnossa ja arjessa sen lisäksi silloin tällöin tapahtuu kivoja yllätyksiä.”

Yleisesti tärkeäitä ovat arjen pienet ilot. Esimerkiksi kävely metsässä tai puistossa piristää ja virkistää. Uppoutuminen elokuvan tai kirjan tarinaan tarjoaa hetken irtioton arjesta. Yhteiset hetket perheen ja ystävien kanssa tuovat paljon iloa. Nautinnollinen ateria on suuri ilon lähde. Harrastukset tuovat paljon tyydytystä ja iloa.

Itselläni arki vuosien vaikeuksien jälkeen on pääosin sujuvaa. Minua ilahduttaa radiossa soiva vanha hitti, joka tuo hauskoja muistoja mieleen. Myös hyvä kirja ilahduttaa. On myös ilo päästä joskus lounaalle ravintolaan. Usein myös iloitsen toisen puolesta kuten jonkun kaverin somepäivityksestä, jossa ollaan vaikkapa matkoilla tai viettämässä iltaa. Ilo on myös kahvi ja tupakka, vaikka ei saisi olla.

Pyrin arvostamaan pieniä asioita. Pientenkin tavoitteiden saavuttaminen, kuten siivousprojektien loppuun saaminen tuo suurta tyytyväisyyttä.

Kirjailija Pentti Haanpää tiivisti asian seuraavasti: ”Ihmisenhän on opittava sieppaamaan ilonsa pienistä ja turhista, jotta hänen elämällään olisi makua.”

Näin iloliemi vaikuttaa

Palaan muistoissani reilun kymmenen vuoden takaiseen tunnelmaan: Katselen kuppilan ikkunasta ulos. Kevät on vähitellen koittamassa, mutta itsestäni tuntuu kuin kaikki olisi pysähtynyt. Minulla on huolia ja usko on koetuksella. Ilonaiheita en juurikaan löydä. Hörppään haalistunutta ja painunutta kahvia.

Salin toiselta puolelta kuuluu mekastusta, itkunsekaista huutoa, kiroilua ja uhkailua. Lasit putoilevat lattialle ja särkyvät, tuolit kaatuvat. Siellä on siis jo ilo ylimmillään.

Markettien merkilliset tv-mainokset

On sanottava, että joidenkin kauppaketjujen televisiossa pyörivät mainokset ovat väkisin väännettyjä. Mainosten tarkoitus on tietysti jäädä mieleen, ja siinä ne onnistuvatkin, mutta monesti kiusallisella tavalla.

Mainokset pyrkivät olemaan hauskoja.

On varmasti pyritty siihen, että markettien mainokset olisivat muun muassa humoristisia, kepeitä, näppäriä ja oivaltavia, mutta ne eivät mielestäni oikein toimi. Esimerkkinäni on kahden S-ryhmän kauppaketjun tv-mainonta.

Syvällisiä kepeitä ajatuksia

Päivittäistavaraketju S-Marketin televisiomainoksissa todetaan seuraavasti: ”Elämä on ruokaa”. Mainoslause on monitulkintainen. Itse mietin, voisiko se viitata esimerkiksi filosofiseen kysymykseen: ”Mitä elämä on?”

Lisäksi minulle tulee mainoslauseesta mieleen teleoperaattori. DNA:n mainoslause on ollut vuosikausia ”Elämä on.”. Voi olla, että mainostoimistossa nuoremman polven ammattilaiset eivät ole osanneet yhdistää näitä kahta asiaa, vaan ovat vain kuulleet sanonnan ”elämä on”. Lausahdusta kun käytetään ihmisten kesken hauskoissa yhteyksissä. Lause on siis jäänyt elämään.

Mutta mainoslause voi viitata myös kysymykseen ”mitä on hyvä elämä”.

Tämän vuoksi on todettava, että on tv-katsojia, joilla ei välttämättä ole aina hyvää ruokaa. Ei siis mainoksen perusteella aina oikein hyvää elämääkään.

Onko mainos onnistunut, kun se on jäänyt monella mieleen?

Mainoksissa näyttelijä Taneli Mäkelä usein lausuu ”tämä ei ole…” esimerkiksi mokkakakkua tai makaronilaatikkoa, vaan ”tämä on se hetki kun…”. Jos ymmärrän oikein, tarkoituksena on tuoda esiin mielikuva, että ruoka ei ole vain ruokaa vaan ruokaakin tärkeämpää on yhdessä oleminen ruoan äärellä. Kutsu yhteiseen ruokapöytään onkin erityisen ilahduttavaa. Ihmisten kokoontuminen yhteen on arvokasta. Näin katsottuna mainoslause avautuu hieman paremmin.

Juhlien aikaan S-Market mainostaa perinneruokia, ja mainoksessa näytetään aterioimaan tulleita ystäviä ja sukulaisia. Lopuksi kysytään esimerkiksi: ”Miltä se teidän pääsiäinen maistuu?” ”Mikroruoalta, sätkätupakalta ja halvalta kaljalta”, saattaa yksinäinen katsoja todeta mielessään.

Kaiken kaikkiaan, on myönnettävä, että mainos on jäänyt monen mieleen. ”Tämä ei ole…” lausahdus tulee vastaan ihmisten välillä eri yhteyksissä.

Eivätkö rahani riitäkään?

Hypermarketketju Prisman mainoksissa kuultu laulun pätkä ”Kaikkea on ja rahani riittää” on Kirkan kappaleesta ”Kaikkea on” vuodelta 1972.

Prisman mainoslaulusta kuitenkin katosi pari vuotta sitten vaivihkaa kohta: ”…ja rahani riittää”. Markkinointiosastolla ymmärrettiin varmaan, ettei kaikkien asiakkaiden rahat aina kaikkeen riitäkään.

Toisessa tv-mainoksessa kuvataan ikään kuin Prisman markkinointiosaston palavereja, joissa pohditaan iskevää mainoslausetta. Mainoksen pitäisi ilmeisesti olla humoristinen, mutta näyttää hölmöläisten hommalta. Eikä mainoslause ”Yhtä halpa kuin halvin” oikein toimi. Siitä voi tulla mieleen kysymys, mikä kauppa sitten on oikeasti halvin?

Kolmas samanaikaisesti televisiossa nähtävä Prisman mainos hehkuttaa verkkokauppaa, josta voi tilata helposti ja nopeasti kaikkea kotiin. Verkkokauppaa selataan kännykällä avioparin sängyssä ja isovanhempien ruokapöydässä. Näin kannustetaan asiakkaita lisäämään ruutuaikaa.

Opettavaisia tarinoita: Susi ja Laiskiainen

Oli eräs arki-ilta, kun kahden kollegan jo tavaksi tulleet työpäivän jälkeiset yhdet kaljat eivät jääneet siihen. Susi ja Laiskiainen olivat vuoden ajan työskennelleet keskisuuren yrityksen myyntipäällikköinä. Nyt toiselle oli kuitenkin luvattu ylennys koko myyntiosaston johtoon.

Huippumyyjä aina valmiina.

Nuori Susi ei voinut sulattaa sitä, että tehtävään nostettaisiin Laiskiainen. Laiskiainen oli hänen mielestään työuupumuksen partaalla oleva ja henkisesti työstään etäisyyttä ottanut aikaansaamaton nelikymppinen. Susi puolestaan oli päälle parikymppinen opiskelija, joka pyrki jo luomaan määrätietoisesti uraa.

Suden mielestä Laiskiainen oli jäänyt pitkään muiden myyntimääristä ja tämän kyyninen asenne jarrutti koko osaston hyvää draivia.

Laiskiaisen tapana oli köllötellä ylhäällä oksallaan ja huudella sieltä ohjeitaan muille. Tämä johtajalle ominainen toiminta oli saanut toimitusjohtajan vakuuttuneeksi, että tehtävää hakeneista paikka kuuluu ilman epäilyjä juuri Laiskiaiselle.

Susi ei jättänyt asiaa tähän. Hän kysyi toimistoajan päätyttyä Laiskiaiselta, joko lähdetään. Laiskiaiselle sopi lähteä tavan mukaisesti yhdelle kaljalle, vaikka se ei Suden tulevana esihenkilönä ehkä olisi ollut enää sopivaa.

Sudella oli suunnitelma illalle. Hän oli pyytänyt muutamilta opiskelukavereiltaan, että nämä ilmestyvät jossain vaiheessa pubiin.

Väkinäistä jutustelua

Susi ja Laiskiainen istahtivat pubin hämärään nurkkaan. He yrittivät jutella niitä näitä ja tavalliseen tapaansa naureskella asiakkaille. Keskustelu kuitenkin oli väkinäistä. ”Mitäs iso pomo?” Susi heitti. ”Ei kummempia”, Laiskiainen vastasi. ”Mitä teet uudessa hommassa aivan ensimmäiseksi?” Susi kysyi. ”Sisustan tulevan työhuoneen uudestaan”, Laiskiainen totesi. ”Syy?” Susi kysyi. ”Sinne pitää saada kasvillisuutta”, Laiskiainen sanoi.

”Jos tämä on ensimmäinen keskustelu uuden pomoni kanssa, olkoon. Mutta sanon, että on noussut kaverilla jo nyt päähän”, Susi korotti ääntään. ”Minä puolestaan annan palautetta sitten kehityskeskustelussa”, Laiskiainen sanoi. ”En tiedä olenko talossa niin kauan, että sitä tarvitaan. Otatko toisen?” Susi kysyi. ”No otetaan nyt kun ei ole ihan tavallinen päivä”, Laiskiainen sanoi.

Susi tuli kahden tuopin kanssa. Hän ojensi toisen Laiskiaiselle. ”Siinä on pieni lahja sinulle nimityksen kunniaksi”, Susi sanoi.

Tuopin pohjalle oli pudotettu snapsilasi. ”Meillähän on huomenna aamusta se iso asiakastapaaminen”, Laiskiainen sanoi. ”Mutta eiköhän pieni terästys nyt mene. Kiitti vaan”, hän totesi.

Suden oli poistuttava vessaan. Ei varsinaisesti hädän vuoksi vaan siksi, että hänen oli rauhoituttava. Hän tarkisti, ettei vessassa ollut muita, ja alkoi ulvoa niin kuin vain nuori susi osaa. Aikansa ulvottuaan epäoikeudenmukaisuutta, Susi palasi pöytään.

”Oletko valmistautunut huomiseen asiakastapaamiseen?” Laiskiainen kysyi Sudelta. ”Paremmin kuin hyvin”, Susi sanoi ja naurahti mielessään. Kyse oli firmalle niin merkittävästä asiakkaasta, että tapaamiseen oli tulossa myyntipäälliköiden lisäksi myös toimitusjohtaja.

Susi tekee pahojaan

Susi vilkaisi kelloaan. Kaverit tulisivat kohta. Sitten edettäisiin suunnitelman mukaisesti. Susi tiesi, että laiskiainen liikkuu hitaasti. Se ei pääse petoa pakoon. Nyt piti vain leikata sen kynnet, joilla se yleensä puolustautuu. Nuori susi vaelteli mielessään. Hän näki jo itsensä haaskalla. Susi uskoi, että toimitusjohtaja huomaisi sittenkin hänen olevan oikea tekijä osaston johtoon.

Lauma Suden kavereita saapui pubiin. Laiskiaisen ilta venyi huomaamatta seurueessa, jossa jokainen tarjosi vuorollaan juomaa koko pöydälle. Juuri ennen valomerkkiä Susi sanoi tarjoavansa vielä kierroksen. Muille Susi toi oluet, mutta Laiskiaiselle hän halusi kertomansa mukaan tarjota erikoisemman juoman erikoiselle tyypille. Hän laski pöydälle cocktailin, joka koostui vodkasta, rommista, tequilasta, ginistä, colasta ja sitruunamehusta. Porukka houkutteli Laiskiaista juomaan lasin tyhjäksi. Laiskiainen tarttui korkeaan lasiin.

Aika ja paikka epäselvä

Aamulla Laiskiainen heräsi kännykän soittoääneen. Puhelimessa oli Susi, joka kertoi, että asiakas oli jo paikalla. ”Myös toimitusjohtaja kyselee missä mahdat olla”, Susi sanoi.

Laiskiainen huomasi olevansa vieraassa asunnossa. Hän oli alushoususillaan. Hätääntynyt Laiskiainen ei tiennyt missä oli, mutta kännykkä onneksi kertoi sijainnin. Hän tilasi taksin.

Kun Laiskiainen oli pukeutumassa, hän huomasi, että puvunhousujen toinen lahje ja puvuntakin toinen hiha oli saksittu poikki. Vasen sääri jäi kokonaan paljaaksi. Laiskiainen puki paidan, sitoi solmion ja vetäisi tärvellyn takin päälleen. Hiki puski pintaan. Kädet vapisivat. Päässä pyöri. Hän kiroili.

Laiskiainen pääsi lopulta toimistolle. Aulapalvelija katsoi häntä kauhistuneena. Laiskiainen kiirehti kokoushuoneeseen. Hänellä oli vedellä järjestykseen laitetut hiukset ja sormella hampaisiin levitettyä hammastahnaa suupielissä.

Kun Laiskiainen tuli huoneeseen ja pahoitteli myöhästymistään, Susi hihitteli paitaansa. Toimitusjohtaja ei ollut uskoa silmiään. Kun hän toipui näkemästään, oli kuin hänestä lentelisi salamoita.

Lyhyet neuvottelut

”Hyvää huomenta”, Laiskiainen sanoi. ”Haa, no mutta, huomenta”, asiakas sanoi. Toimitusjohtaja oli tyrmistynyt ja pahoitteli syvästi tilannetta asiakkaalle. ”Tämä on täysin käsittämätöntä. Ymmärrän, jos haluatte poistua”, toimitusjohtaja sanoi. Asiakas nauroi. ”Näin hauskaa työasioissa harvoin onkaan”, hän sanoi.

Laiskiainen sanoi, että hänen pukunsa saattoi aiheuttaa vielä hilpeyttä Suomessa, mutta tyyli oli hänen mukaansa lähtöisin Lontoosta, jossa nuoret liikemiehet olivat jo pitkään odottaneet muotiteollisuudelta jotakin uutta bisnespukeutumiseen. ”Vähitellen tyyli rantautuu myös meille”, Laiskiainen kertoili. ”Aivan varmasti”, asiakas naurahti. Sitten hän onnitteli Laiskiaista nimityksestä. ”Mikäs se sellainen myyntijohtaja olisi, joka ei olisi ollut illalla hiukan edustamassa”, asiakas nauroi. ”Teemme ehdottomasti tarjoamanne lisätilauksen”, hän sanoi.

Kun tapahtumien kulku tuli firmassa kaikkien tietoon, tuli myyntipäälliköstä yksinäinen susi. Yhä useammin Susi epäonnistuneiden myyntineuvottelujen jälkeen tuijotti pubissa lasinpohjaa yksin.

Kun työikäisen muisti pätkii

Työikäisten muistiongelmista puhutaan nykyään yhä enemmän. Ihmisillä on unohtelua ja vaikeuksia keskittyä. Ongelmien taustalla voi olla monia syitä. Minusta on alkanut tuntua, että itselläni on jo huomattavaa huonomuistisuutta.

Mikäs eläin se tämä olikaan.

Kun työikäinen unohtelee tai keskittyminen on vaikeaa, kyse on usein ohimenevästä ongelmasta, kertoo Työterveyslaitos.

Taustalla voi olla myös terveydellisiä syitä, joskus jopa etenevä muistisairaus. Sen tunnistaminen varhain on tärkeää.

Jopa 20-30 prosenttia työikäisistä kokee muistin tai tarkkaavaisuuden vaikeuksia työelämän kuormittavuuden vuoksi. Muistiongelmien taustalla voi olla monia syitä, kuten stressi, univaikeudet ja mielialan muutokset.

Jos muistioireet ovat ohimeneviä ja liittyvät selvästi esimerkiksi työkuormituspiikkeihin, ei asiantuntijoiden mukaan ole syytä huoleen. Jos muistioireet lisääntyvät tai alkavat häiritä arkea, on hyvä hakeutua lääkäriin.

Sanat katoavat

Varsinaisen muistisairauden melko tavallinen varhainen oire on nimeämisen vaikeus eli se, että esimerkiksi kynän sijasta sanotaan ”se, jolla kirjoitetaan”.

Henkilökohtaisesti puhuen, minäkään en tahdo aina löytää tietylle asialle oikeaa sanaa. Esimerkiksi kesken puhelun en aina tiedä miten jonkin asian ilmaisisi. Myös lauseiden muodostaminen takkuilee. Tulee lukemis- ja kirjoitushäiriöitä. Mielessä oleva ajatus tai tekeminen voi unohtua hetkessä.

Hakeuduin asian vuoksi hoitajan vastaanotolle. Hän teki minulle kirjallisen muistitestin, joka oli kuitenkin todella helppo, ja suoriuduin siitä ilman mitään vaikeuksia. Tästä ilmeisesti tehtiin päätelmä, ettei minulla ole syytä huoleen.

Ongelma usein hoidettavissa

Muisti- ja keskittymisvaikeuksien taustalla on usein ongelmia, jotka ovat hoidettavissa työterveyshuollossa. Tällaiset mielialaan, nukkumiseen, päihteisiin, kuormittuneisuuteen tai tarkkaavuuteen liittyvät oireet olivat asiasta tehdyssä tutkimuksessa varsin yleisiä.

”Siksi on tärkeää, että työterveyshuolto selvittää muisti- ja keskittymisvaikeuksia sekä niiden tyypillisimpiä aiheuttajia kokonaisvaltaisesti”, sanoo Työterveyslaitoksen neuropsykologian erikoispsykologi Teemu Paajanen TTL:n sivuilla.

Muistisairautta ei aina osata epäillä

Jokainen meistä unohtelee joskus asioita. Useimmiten kyse on esimerkiksi stressin tai univaikeuksien aiheuttamista keskittymiskyvyn ongelmista – sellaisia asioita kun ei voi muistaa, joihin ei ole kiinnittänyt huomiota.

Muistiliitosta kuitenkin huomautetaan, että työikäisillä etenevää muistisairautta ei osata aina epäillä, ja se saatetaan virheellisesti diagnosoida esimerkiksi työuupumukseksi, masennukseksi tai päihteiden käytöstä johtuvaksi unohteluksi.

Olipa taustalla mikä syy tahansa, on muistioireiden hoito tehokkainta, kun se aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Itse ihmettelen, ettei minun muistiongelmiini terveydenhoidossa enempää paneuduttu. Pelkkä helppo muistitesti ei mielestäni kerro mitään, varsinkin kun vaiva tuntuu vain jatkuvan.

Aivojen pitäminen virkeinä

Muistista huolehtiminen on kokonaisvaltaista ja pienilläkin muutoksilla arjessa voi olla suuri vaikutus. Minä ajattelen niin, että tärkeintä on riittävä lepo ja uni. Kokemuksesta voin sanoa, että väsyneenä muisti ja ajattelu eivät toimi, ja virheitäkin sattuu enemmän. Lisäksi oma näkemykseni on se, että on hyvä keskittyä siihen mitä on tekemässä. Ei siis kannata tehdä monta asiaa samaan aikaan. Asiantuntijakin on todennut, että työn laatu paranee ja tehty työ pysyy paremmin muistissa kun tekee yhden asian kerrallaan.

En ole paras sanomaan, mutta liikunta ja terveellinen ravinto ovat myös tärkeitä. On myös hyvä löytää keinoja rentoutumiseen ja stressin hallintaan.

On hyvä olla yhteydessä muihin ihmisiin. Ystävien kanssa oleminen ja esimerkiksi erilaisiin harrasteryhmiin osallistuminen tuottaa hyvää mieltä.

Muistakaamme pitää huolta muistista. Eräässä artikkelissa asiantuntija totesi, että on hyvä miettiä mikä tekee elämästä tässä hetkessä hyvää. Yleensä asiat, jotka tuottavat hyvää oloa ja mieltä, ovat myös terveellisiä aivoille.

Opettavaisia tarinoita: Myyrälle riitti

Myyrän mitta oli tullut täyteen. Ahkera Myyrä tunsi, ettei hänen uurastustaan arvostettu työpaikalla. Myyrä oli tottunut jo pitkään tekemään raskasta työtään ilman kiitosta, mutta nyt tilanne oli alkanut risoa. Hän päätti ottaa omaa lomaa.

Puiston penkki jossa hengähtää.

Puurtaja ei pystynyt rentoutumaan koska asia pänni niin paljon. Hän päätyi lopulta hoitoon. Sairaalassa psykiatrian erikoislääkäri otti Myyrän vastaan.

”Me arvioimme nyt sinun tilannettasi. Minkälaisia tuntemuksia sinulla on päällimmäisenä?” lääkäri tiedusteli. ”Tunnen itseni epäonnistuneeksi”, Myyrä sanoi. ”Millä tavalla?” lääkäri kysyi. ”Ehkä teen työni niin huonosti, ettei sitä edes huomata”, Myyrä pohti. ”Jos tekemääsi työtä ei huomioida, on se varmasti enemmänkin työnantajasi syytä”, lääkäri totesi. ”Työ on menettänyt merkityksensä. Ja nyt tunnen, että kaikki on tyhjää”, Myyrä kertoi. ”Käy lepäämään. Saat täällä lepoa, lääkettä ja ravintoa”, lääkäri sanoi.

Myyrä teki huomaamatonta työtä. Niin huomaamatonta, ettei sitä uuden johdon myötä enää nähty työpaikalla. Kun organisaatiota toistuvasti muutettiin, ei uusia organisaatiokaavioita edes huomattu jakaa hänelle. Myyrä mietti, että jos hän jättäisi työnsä tekemättä, koko firman liiketoiminta kärsisi.

Monipuolinen työ

Myyrä kutsuttiin hoitajan luokse. ”Kertoisitko tarkemmin työstäsi”, hoitaja sanoi. ”Käyntikortissa lukee ’työmyyrä’. Mutta minä teen myös myyräntyötä. Se tarkoittaa salassa tehtävää ja kilpailijoita vahingoittavaa työtä. Työnimikkeeni perusteella taas olen ahkerasti uurastava henkilö”, Myyrä valotti. ”Kuulostaa haasteelliselta. Koetko, että työsi on tärkeää?” hoitaja kysyi. ”Kyllä. On myönnettävä, että vaikka minua ei huomioida, on työlläni suuri vaikutus koko firmalle”, Myyrä sanoi. ”Sinun pitäisi selvästi saada kiitosta”, hoitaja huomasi. ”Niin minäkin ajattelen. Palkka sentään juoksee”, Myyrä sanoi. ”Vähitellen asiat näkee taas myönteisemmin”, hoitaja lohdutti.

Myyrä meni huoneeseensa. Hän pisti pitkälleen. Päivälliselle pääsyä odotellessaan Myyrä mietti saavutuksiaan ja yritti valaa uskoa itseensä.

Työmyyrä mietti, kuinka hän teki toistuvasti nelikentän, joka jaettiin johdolle. Kukaan ei vain tiennyt mistä se on aina tullut. Myyrä listasi miten heikkoudet muutetaan vahvuuksiksi. Hän pysyi niistä selvillä nuuskimalla kilpailijoita.

Uusin voimin

Kun Myyrä oli ollut osastolla muutaman päivän psykiatri tiedusteli, millaisia ajatuksia hänellä oli tällä hetkellä työstään. Myyrä kertoi olevansa kutsumusammatissa, mutta motivaatio oli hukassa. ”Voisitko sinä ajatella mitään muuta työtä?” psykiatri kysyi. ”Mitä minä muka osaisin? Minulla on lahjoja tähän hommaan”, Myyrä sanoi.

Myyrä oli osastolla kahden viikon ajan. Hänen vointinsa todettiin parantuneen niin, että paluu töihin olisi hyväksi.

”Millä mielin palaat työpaikallesi?” lääkäri kysyi. ”Siellä on varmasti moni asia sekaisin, kun en ole ollut paikalla”, Myyrä sanoi. ”Sinun panostasi siis kaivataan”, lääkäri rohkaisi. ”Kaivaudun taas pieneen ja pimeään työhuoneeseeni”, Myyrä sanoi hiljaa.

Korjaavia toimia

Myyrä palasi töihin ja huomasi pian, kuinka firmassa asiat olivat huonosti. Oli tehty vääriä päätöksiä. Kilpailijat olivat kasvattaneet markkinaosuuttaan.

Myyrä ryhtyi viipymättä työhönsä. Talossa ei ollut tehty mitään korjaustoimenpiteitä hänen työnsä suhteen, mutta ahkeraa tekijää painoi velvollisuus. Myyrä laati johdolle listan asioista, jotka pitäisi pikaisesti korjata.

Kuukauden kuluttua tilanne talossa näytti valoisammalta.

Sen romahdus Myyrälle opetti, että työ ei saa yksin määrittää omakuvaa. Pääasia oli se, että on itse tyytyväinen työpanokseensa. Hänellä oli ollut hoidossa aikaa miettiä suhdettaan työhön ja työpaikkaan. Siitä lähtien Myyrä alkoi nostaa palkkaa myös kilpailijayrityksestä.