Maisema oli kuin kesken jäänyt maalaus. Tulin autiolle maatilalle. Tuskailin, miksi en täälläkään – keskellä ei mitään – saa olla rauhassa.
Pieniä tarinoita.
Elämäni virheistä olivat tietoisia kaikki: kedolla kukat hymyilivät ilkikurisesti, variksenpelätin pellon laidassa ilkkui.
Huljuttelin huoliani tiuhalla huikalla, ympärillä huokui kadonnut tulevaisuudenusko: kaatuneet hankkeet ja tyhjän investoinnit muistuttivat omien menneiden päivien menosta.
Rankkasade keskeytti pienen vetistelyni. Juoksin ränsistyneeseen latoon. Aikanaan oli lentänyt hiki raskaissa töissä, ja sittemmin tansseissa.
Nyt oli laulut laulettu. Elämäntyö oli paketissa. Ja alavilla mailla hallan vaara.
Esseeblogi 