Avainsana: työ

Ihana arkiaamu

Arkiaamut voivat välillä tuntua vaikeilta. Aamuihin voi kuitenkin valmistautua etukäteen. Aamulla voi myös ajatella mitä odottaa innolla päivän aikana. Jos on esimerkiksi toimistotyössä voi aamua helpottaa, kun pakkaa laukun ja työvälineet, valitsee vaatteet ja valmistelee aamiaisen jo edellisenä iltana. Tämä vähentää aamun kiirettä. Herääminen ajoissa tekee aamusta rauhallisemman.

Aina ei lähde heti sujumaan.

Aamurutiineilla voi olla merkittävä vaikutus päivän tehokkuuteen, sillä ne voivat asettaa oikean mielentilan ja luoda pohjan koko päivälle. Riittävä unensaanti, hyvä aamiainen ja ehkäpä kevyt liikunta antavat energiaa ja pitävät vireystilan korkealla. Tämä auttaa keskittymään paremmin päivän tehtäviin.

Aamulla vietetty hetki päivän tavoitteiden asettamiseen voi tuoda selkeyttä siihen, mihin keskittyä. Kun päivä alkaa positiivisella mielellä, on helpompi säilyttää hyvä asenne myös haasteiden edessä.

Oma metka tapa aamuisin

Kun entisessä työssäni vastasin asiakkuuksista, minulla oli tapa, joka toimi aamuisin erityisen hyvin. Minä nimittäin join aamukahvin parvekkeella pakkasessa vain valkoinen kauluspaita päälläni. Se sai tuntemaan olon voimakkaaksi ja itsevarmaksi.

Aamulla voi myös ajatella mitä odottaa innolla päivän aikana. Minulla sellainen oli joskus hankalan asiakkaan tapaaminen. Mietin silloin, että päivä voisi olla pilalla jo puolilta päivin. Mutta aamulla olin varma, että kaikki asiat ratkeaisivat, kunhan vain laittaisin koko asiantuntemukseni peliin.

Eräässä lounastapaamisessa asiakas kertoi palveluamme koskevasta ongelmasta. Minä lupasin selvitellä ongelmaa ja palata asiaan mahdollisimman pian. Kun sitten lounaan jälkeen toivotin asiakkaalle hyvää päivänjatkoa ja palasin toimistolle, oli minulla jo mielessä ratkaisu ongelmaan. Selvitin sen asiasta vastaavan osaston kanssa.

En viitsinyt kuitenkaan vielä samana päivänä laittaa siitä sähköpostia asiakkaalle. Annoin ymmärtää, että asia oli vaatinut enemmän työtä, ja laitoin viestiä parin päivän kuluttua. Kerroin asiakkaalle, että ongelma on hoidettu, ja kiitin tärkeästä palautteesta.

Seuraavana aamuna mieli oli yhä positiivisempi ja olo itsevarmempi.

Aina ei nappaa

Pitkältä lomalta palatessa voi tuntua, että työt eivät lähde heti sujumaan. Jos työnteko tökkii, se on ihan normaalia, ja joskus töissä voi asiantuntijoidenkin mukaan käydä ihan vain palkan vuoksi. Itsellänikin on ollut vaiheita, jolloin motivaatio on ollut hukassa, ja olen ajatellut pelkkää työstä saatavaa rahaa.

Olin firmassa, jossa ongelmana oli se, että työskentely muutaman osaston välillä ei toiminut. Vastasin itse liiketoiminnan kehittämisestä, mutta muut eivät tahtoneet pysyä suunnitelmieni perässä. Olin usein turhautunut.

Olin valmis jopa luovuttamaan, ja heittämään hanskat tiskiin.

Ois kai siistii antaa periksi. Toteais vain kylmästi: ”Ei tästä mitään tuu.” Lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään. (Kolmas nainen)

Taloudellinen pakko asuntovelallisena sai kuitenkin vain jaksamaan päivästä toiseen.

Asiantuntija totesi eräässä artikkelissa, että jos työnteko tökkii, joskus ihan vain kylmän rahan ajatteleminenkin voi auttaa. Loputtomasti rahan motivoivaan voimaan ei kuitenkaan kannata luottaa, vaan pidemmän päälle työstä pitäisi pystyä löytämään myös muita mielekkäältä tuntuvia asioita.

Työelämässä esiin nousevat arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Työ tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa omia arvoja ja tavoitteita sekä kokea onnistumisen ja saavutuksen tunteita.

Ensimmäinen askel motivaation parantamisessa on usein se, että ihminen havahtuu miettimään sitä, miksi työtehtävä ei kiinnosta. Psykologi neuvoi, että kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä kulkeeko autopilotilla vai onko omassa toiminnassa tai ympäristössä jotain sellaista, jota voisi lähteä muuttamaan.

Oma tilanteeni ratkesi lopulta niin, että minulle annettiin johdettavaksi myös toinen osasto. Hommat alkoivat vähitellen sujua paremmin. Palkkakin nousi, mutta tärkeintä oli, että työn ilo palasi. Lähdin taas aamuisin innolla töihin.

Kiireettömyyttä, intoa ja energiaa arkiaamuun!

Ei haittaa vaikka työt ei nappaa

Joskus töissä voi käydä ihan vain palkan takia. Itselläni on ollut vaiheita, jolloin työnteko on tökkinyt, ja olen ajatellut pelkkää rahaa. Minulla oli työ, jonka koin haasteelliseksi, merkitykselliseksi ja palkitsevaksi. Oli kuitenkin hetkiä, jolloin homma ei maistunut. On selvää, että aina työnteko ei innosta ja motivaatio voi joskus olla hukassa.

Ei lähde sujumaan.

Toimin liiketoimintakehityksestä vastaavana päällikkönä. Ongelma oli se, että yhteistyö myyntiosaston ja tietohallinto-osaston kanssa ei toiminut. Minulla oli monesti vauhti päällä, ja yritin kehittää uusia tuotteita uusille asiakasryhmille, mutta muut eivät tahtoneet pysyä perässä. Suunnitelmani eivät edenneet haluamallani tavalla. Olin usein turhautunut ja pettynyt.

Mietin monesti toimistolla vain, kuinka saisin työpäivän kulumaan niin, että kehtaisin lähteä taas alkuillasta pubiin ottamaan muutaman kaljan. Joskus alkoholinkäyttö oli roimaakin. Tämä näkyi myös vetämättömyytenä töissä.

Toimitusjohtaja otti minut muiden päälliköiden kanssa puhutteluun, ja teki selväksi, että organisaatioon tulee muutoksia, ellei yhteinen työskentelymme ala sujua. Minä tunsin tässä tilanteessa olevani jo valmis luovuttamaan.

Lauleskelin mielessäni Kolmas nainen -yhtyeen kappaletta: ”Ois kai siistii antaa periksi nyt. Toteais vain kylmästi: ’Ei tästä mitään tuu.’ Lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään.”

Olin kuitenkin ostanut ensimmäisen oman asunnon ja ottanut ison lainan. Oli mietittävä asioita puhtaasti tulojen näkökulmasta. Työpaikan vaihtaminen olisi voinut tietää sitä, että palkka olisi pienempi. Yritin selviytyä päivästä toiseen.

Mielekkäitä asioita

Asiantuntija totesi Ylen artikkelissa, että jos työnteko tökkii, joskus ihan vain kylmän rahan ajatteleminenkin voi auttaa. ”Loputtomasti rahan motivoimaan voimaan ei kuitenkaan kannata luottaa, vaan pidemmän päälle työstä pitäisi pystyä löytämään myös muita mielekkäältä tuntuvia asioita.”

”Motivaatiossa kyse ei ole ainoastaan työntekijästä, vaan koko työyhteisöstä ja -tehtävästä. Ihminen yleensä haluaa tehdä sellaisia asioita, jotka lisäävät tunnetta siitä, että kuuluu joukkoon ja kokee olevansa merkityksellinen. Saa sopivia haasteita ja voi päättää itse oman elämän asioista”, psykologi totesi.

Hyvä pohtia voisiko lähteä muuttamaan jotakin

”Ensimmäinen askel motivaation parantamisessa on usein se, että ihminen havahtuu miettimään sitä, miksi työtehtävä ei kiinnosta. Kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä kulkeeko autopilotilla vai onko omassa toiminnassa tai ympäristössä jotain sellaista, jota voisi lähteä muuttamaan”, psykologi neuvoi.

Oma tilanteeni eteni niin, että vastuulleni annettiin myöhemmin myös firman myyntiosasto. Palkka nousi entisestään, ja hommat alkoivat sujua paremmin.

Lopulta pitkät kiireiset päivät, liian suuret vastuualueet ja ylimitoitetut odotukset kuitenkin ajoivat uupumukseen. Lyhyt sairausloma ei riittänyt. Minut irtisanottiin pitkittyneen sairastelun vuoksi. Työelämä jäi pitkäksi aikaa.

Vähitellen tuli ongelmia toimeentulon kanssa. Jouduin luopumaan asunnostani ja vaihtamaan paikkakuntaa pienempien asumiskustannusten vuoksi.

Sitoutumisen puutetta

Vain 15 prosenttia suomalaisista työntekijöistä on sitoutunut työhönsä. Tämä ilmenee yhdysvaltalaisen tutkimusyhtiön raportista, joka kertoo mitä työntekijät eri puolilla maailmaa ajattelevat työstään. Toisin sanottuna: noin joka kuudes suomalainen kokee, että töissä kannattaa antaa parhaansa.

Tämä on minusta yllättävää. Ja myös ikävää. Tällaista haluttomuutta suhteessa työhön on vaikea ymmärtää. Minä katson, että omasta työstä olisi oltava tyytyväinen ja kiitollinen. Ja parhaansa antaminen myös lisäisi tyytyväisyyttä.

Asiantuntija näkee, että ongelma on johdossa. ”Työelämässä tarvitaan lisää ihmisyyttä, empatiaa ja arvostusta”, yrityskulttuurin asiantuntija totesi Helsingin Sanomien artikkelissa. ”Johdon pitäisi kuunnella työntekijöitä aidosti ja luoda kulttuuri, jossa liiketaloudelliset tavoitteet toteutuvat ja ihmiset voivat antaa parhaansa.”

Minä koin myös pelolla johtamista. Annoin talolle parhaani tai peräti kaikkeni, mikä ei ole työnteon tarkoitus. Työpaikallani ei aina vallinnut terve kulttuuri.

En tiedä onnistuinko itse lainkaan varsinaisessa tehtävässäni eli osastoni vetäjänä. Johtamiseen ei ollut riittävästi aikaa tai oli liian paljon keskityttävä johonkin muuhun, mikä kuului laajalle tontilleni. Osastollani oli myös työn välttelyä. Parhaimmillaan tiimissä oli kuitenkin hyvä draivi, kauppaa tehtiin, ja saatiin paljon aikaiseksi.

”Lähtökohtaisesti jokaisessa ihmisessä on tahtotila tehdä työnsä hyvin. Miksi me hukataan se potentiaali? Miksi me ei herätä siihen?”, asiantuntija kysyy. ”Sitoutumisen puute on ongelma niin työntekijälle kuin yrityksellekin: tyytymätön työntekijä ei halua antaa parastaan työnantajalleen.”

Ihmiset haluavat enemmän vapaa-aikaa

On myös todettu, että arvostus vapaa-aikaa kohtaan on lisääntynyt. Erään tutkimuksen mukaan eurooppalaiset tekevät työtä yhä vähemmän. Työtuntien määrä on vähentynyt, mikä kertoo ihmisten halusta tehdä vähemmän töitä.

Yhteenvetona voisi todeta, että jos työnteko joskus tökkii, voi tilanteen parantamiseksi miettiä aluksi vaikka palkkarahoilla hankittavaa lomamatkaa.

Tehokasta työtä ilman taukoja

Nyt puheenvuoron työelämästä saa mies, joka kertoo, että ruoan kotiinkuljetusta tehtiin jo 1960-luvulla. Ihmettelin esseessäni, kuinka asiantuntijat kritisoivat nykyistä työkulttuuria, mutta puhuvat usein vain ajatustyöstä. Mies työskenteli nuorena kaupan juoksupoikana.

Bussinkuljettajana usein myös Helsingissä.

Asiantuntijat puhuvat, että nykyaikaisen työn tehottomuus tulee siitä, että työtä ei osata tauottaa. Oletetaan, että ihmiset toimivat kuin koneet ilman tarvetta palautumiselle. Aivojen pitäisi antaa palautua myös työpäivän aikana.

Työn tauottamisessa ja tehokkuudessa on varmasti parannettavaa monissa ammateissa. Vai mitä voisi sanoa esimerkiksi sairaanhoitajan, metsätyöntekijän ja linja-autonkuljettajan työstä.

Jututin eläkkeellä olevaa miestä, joka on tehnyt monipuolisen työuran. Hän on palvellut kaupan juoksupoikana, toiminut kodinkoneiden huoltajana ja korjaajana, työskennellyt talokauppiaana, ajanut linja-autoa, tehnyt huoneistoremontteja ja ollut esihenkilönä rautakaupassa. Hän on opiskellut aina uutta työn ohessa tai osallistunut työnantajan sisäiseen koulutukseen. Kun nuori mies haki kodinkonemerkin edustajaksi, koulutti tehdas hänet tehtävään.

Toimettomuus raskainta

Mies kertoo, että ruoan kotiinkuljetus kaupasta ei ole uusi palvelumuoto vaan tällä tavalla asiakkaita palveltiin jo 1960-luvulla. Nuorena hän oli juoksupoikana eli kuljetti osuuskaupasta ruokaa asiakkaiden koteihin.

Rautakaupassa tarvittiin laajaa asiantuntemusta. Työssä odotettiin luoviakin ratkaisuja asiakkaiden pulmiin. Samalla tavalla haastavaa ajatustyötä.

Raskainta miehen työuralla on ollut se, että hän jäi 1990-luvun lama-aikana työttömäksi. Mies vain katseli masentuneena päivät pitkät ikkunasta pihalle. Kovin pitkään mies ei kestänyt olla toimettomana ja vailla toimeentuloa. Hän lähti tekemään erilaisia ”hanttihommia”, kuten remontoimaan asuntoja.

Erilaisia keikkatöitä.

Työtä tauotta

Mies sai vakituisen työn linja-autonkuljettajana. Työvuoro saattoi alkaa aamuyöllä ja kestää yksitoista tuntia. Tarvittiin toisenlaista ajatustyötä.

Työ kysyi voimia ja vaati keskittymiskykyä, eikä taukoja aina ollut. Talvioloissa ajamisessa oli omat haasteensa. Linja-autoreitillä pitkin maakuntaa ei juuri ollut taukoja vaan linjan oli pysyttävä aikataulussa. Tilausajossa oli puolestaan ajettava Helsingin ruuhkassa ja parkkeerattava iso bussi ahtaiden katujen varsiin.

Muutos johtamisessa

Nykyistä työelämää koskevat jutut mediassa käsittelevät usein ainoastaan niin kutsuttua ajatustyötä. Asiantuntijatkin yleistävät, kun he puhuvat ”suomalaisista työpaikoista” tai ”nykypäivän työelämästä” viitaten kuitenkin usein toimistotyöhön. Jaksamisen haasteista työssä voisi puhua laajemmin.

Esimerkiksi sairaanhoitaja, metsätyöntekijä ja linja-autonkuljettaja voivat joutua tekemään työtään pitkissä vuoroissa ilman taukoja ja palautumista. Vastuullisia töitä tehnyt mies ei ole kokenut urallaan uupumusta.

Mies on nähnyt työelämässä monenlaisia muutoksia. Nykyisin esihenkilöihin kohdistuu työpaikoilla paljon vaatimuksia. Etenkin yritysten välijohdon odotetaan edistävän hyvää työilmapiiriä ja työhyvinvointia. Mies kertoo, että ennen pomot huusivat ja määräsivät, mutta muuten heitä ei juuri näkynyt. Työntekijöillä oli kuitenkin aikaa kahvitauolle. Tauolla he sitten usein puhuivat pomoista.

Meillä onkin liikaa vapaa-aikaa?

Ihmiset haluavat tehdä vähemmän töitä. Oma aika on nykyisin yhä suuremmassa arvossa. Puhtaasti talouden näkökulmasta tässä on ilmeisesti ongelma. Ilmiössä voidaan nähdä yhtymäkohtia historiasta.

Vapaa-aikaa vai työaikaa?

Suomen Pankki on nostanut esiin syyn Euroopan ongelmiin: Ihmiset haluavat liikaa vapaa-aikaa. Suomen Pankin mukaan keskimääräinen viikkotyöaika on lyhentynyt vuosikymmenien ajan, mutta lyhentyminen voimistui entisestään koronavuosien ajan, eikä suunta ole sen jälkeen muuttunut.

Euro ja talous -artikkelin kirjoittajat tulkitsevat, että työtuntien vähentyminen kertoo ihmisten halusta tehdä vähemmän töitä. Kyse on valinnasta. Se kertoo ennen kaikkea elintason noususta ja ihmisten arvostuksesta vapaa-aikaa kohtaan.

Tässä yhteydessä on todettava, että kyseessä on talousasiantuntijoiden näkemys koskien haasteita Euroopan taloustilanteessa. Euroopassa on näinä päivinä muitakin ongelmia, jotka kaipaavat huomiota. Talous ei korjaa kaikkea.

Historian kaikuja?

Rafael Donner kirjoitti vuonna 2018 julkaistussa kirjassaan Ihminen on herkkä eläin (Teos & Förlaget) seuraavasti: ”Max Weber, yksi sosiologian isähahmoista, kirjoitti kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalisimin henki, että ennen vanhaan oli vaikeaa saada ihmiset tekemään tarpeeksi töitä pelloilla, koska kutakuinkin kaikki pitivät aikaansa suuremmassa arvossa kuin rahaa.” Donner toteaa: ”Huvittava ajatus, joka nykypäivänä kuulostaa mahdottomalta.” Asiat ovat viime vuosina siis merkittävästi muuttuneet.

Vaikutukset onnellisuuteen

Nykyaikana esimerkiksi Suomessa arvostus rahan ja ajan välillä varmasti vaihtelee eri ikäryhmien ja elämäntilanteiden mukaan. Työ tuo paitsi taloudellista vakautta myös merkityksellisyyttä. On kuitenkin todettu, että erityisesti alle 45-vuotiaat arvostavat enemmän vapaa-aikaa, ja haluavat käyttää enemmän aikaa perheen, ystävien ja harrastusten parissa.

Hektisen työn ja jatkuvan stressin keskellä yhä useammin toivotaan enemmän vapaa-aikaa

Erään näkemyksen mukaan oma aika ja sen tuomat edut koetaan arvokkaammaksi ja palkitsevammaksi kuin se, mitä pelkän varallisuuden kasvattamisella voidaan saavuttaa. Vapaa-ajan puolesta puhuvat myös tutkimustulokset, joiden mukaan ihmiset, jotka arvostavat aikaa enemmän kuin rahaa, kokevat itsensä yleensä onnellisemmiksi kuin ne, jotka asettavat rahan etusijalle.

Donner kirjoittaa, että ihmiset haaveilevat oikeastaan menestyksestä, ja menestys voi tarkoittaa mitä tahansa, mutta mikä on parempi menestyksen mitta kuin raha? ”Muita objektiivisia mittaustapoja ei ole.” On todettava, että menestymistä ei siis nykyisin pidetä tärkeimpänä päämääränä.

Mitä minuun tulee, itse en ole koskaan tavoitellut sen suurempaa varallisuutta, mutta olen aikoinani nauttinut hyvistä tuloista. Tein nuorempana töitä liiankin kanssa. Palkka oli hyvä, mutta ei kuitenkaan vastannut työtuntien määrää. Tein jopa 80-tuntisia työviikkoja. Vapaa-aikaa oli niukalti ja silloinkin työasiat olivat monesti mielessä. Mutta myös menestystä silloisella työuralla oli.

Missä oikea ongelma?

Miten vaativien talouspuheiden yhteydessä pitäisi suhtautua siihen, että työuupumus on lisääntynyt merkittävästi? Yksi keskeisistä syistä uupumiseen on nimenomaan työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen. Se vaikeuttaa palautumista. Lisäksi työntekijöiltä odotetaan yhä enemmän tehokkuutta ja tuottavuutta. Vapaa-ajallaan moni on aivan puhki.

Yhteenvetona voi todeta vain, että vaikka työ on tärkeää, myös vapaa-aika ja elämänlaatu ovat keskeisiä arvoja. Ja toisaalta jotkut voivat väittää, että elämänlaatua voi parantaa rahalla. En usko, että se on pelkästään niin.

Voisikohan asian tiivistää ajatukseen kultaisesta keskitiestä? Sehän tarkoittaa filosofiassa tavoiteltua puoliväliä kahden ääripään, joista toinen edustaa liiallisuutta ja toinen puutteellisuutta, välillä. Miljoonasade-yhtyeen laulun sanoin: ”Tulkoon rakkaus, tulkoon rikkaus, jokaiselle tarpeen mukaan.”

Se, että ilman ei jäisi kukaan, kuten kappaleessa lauletaan, vaikuttaisi Euroopankin ongelmiin kattavammin, lisäten kaikkien osallisuuden kokemusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteiskunnassa. Näkyisikö se myös taloudessa?

Oma virhe historian valossa

On mainittu ainakin kolme syytä perehtyä historiaan. Se voi opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan, se kun on johtanut vahvojakin ihmisiä sattuman armoille. Minäkin pidin itseäni vahvana, mutta tein työssäni ison virheen, ja ajattelin, että olen jättänyt jälkeni historiaan.

Sorruin sattumalta helppoon virheeseen.

Työskentelin myynnistä vastaavana johtajana, ja tein ison virheen, joka johti tarkkoihin selvityksiin. Menin myöntämään uudelle asiakkaalle liian isot alennukset. Se oli onneton sattuma kovassa tilanteessa. Otin liian ison riskin.

Erään asiantuntijan mukaan on paradoksaalista, että usein ihminen tekee virheitä juuri silloin, kun hän haluaisi panna parastaan. Se johtuu suorituspaineista.

Moka tuntui ylitsepääsemättömältä, eikä minulla ollut enää voimavarjoja kohdata sitä. Pitkään jatkunut henkinen paine oli vienyt voimia. En pystynyt selvittämään aiheuttamaani vahinkoa. Minä luovutin. Virheellä oli seurauksensa, mikä johti henkilökohtaiseen romahtamiseen.

Myötätuntoa en virheen paljastuttua itselleni osoittanut. Vajosin itsesyytöksiin ja itseinhoon. Uuvuin ja masennuin vaikeasti. Minulla oli harhaluuloja. Suuruuskuvitelmissani ajattelin, että olen jättänyt virheeni vuoksi jälkeni mikrohistoriaan. Mikrohistoria kun tarkoittaa jonkin aikakauden tarkastelemista mikrotasolla, myös yksittäisistä henkilöistä käsin. Uskoin, että virheelläni merkittävällä paikalla suomalaisessa liike-elämässä olisi laajoja vaikutuksia. Kaikki oli kuitenkin vain omaa epäonnista henkilöhistoriaa.

Olen oivaltanut paljon

Arvioin yhä silloista, vuosien takaista, ajatteluani kriittisesti. Vaikka asia oli henkilökohtaisesti iso, ei virhe noussut julkisuuteen tai jäänyt historiaan. Minulla oli harhaluuloja. Luulin, että asiasta nousisi kohu. Mutta on ollut vaikeaa antaa anteeksi virheet, jotka johtivat epäonnistumisiin. Olen pyrkinyt siihen, etten antaisi menneiden ikävien asioiden enää vaikuttaa.

Olen oivaltanut paljon. Nyt ottaisin rauhallisemmin, ja paineista huolimatta harkitsisin asioita huolellisemmin. Toisaalta voisin jo lopettaa menneen kelailun ja keskittyä nykyhetkeen. Olen oppinut paljon historiasta, esimerkiksi yleisemmin liike-elämästä. Olen oppinut paljon myös omasta itsestäni.

Jos olisi ollut vielä tuolloin voimia, olisin vain keskittynyt virheestä oppimiseen. Enkä olisi antanut koko elämän lähteä luisuun. Olin kuitenkin ollut työuupumuksen partaalla pitkään. Odotukset ja vaatimukset olivat pitkään olleet kovia. Vajosin erittäin vaikeaan masennukseen, jota yritin korjata sairauslomalla alkoholin liikakäytöllä. Vähitellen työelämä jäi pitkäksi aikaa.

Vaikutuksia nykyhetkeen

Filosofi ja historioitsija Juha Sihvola mainitsi kolme syytä perehtyä historiaan. Historiassa on ajateltu toisin kuin nykyisin, joten menneisyyden tutkiminen opettaa arvioimaan ajatteluamme kriittisesti. Lisäksi historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta. Ja kolmanneksi historia voi siis opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan.

Jälkeenpäin on todettu, että olin aikoinani kauppoja tehdessäni sairastunut maniaan. Olin siis pitänyt itseäni oikeasti erityisen vahvana henkilönä ja minulla oli ollut suuruuskuvitelmia. Olin ratkonut työpaikan ongelmia kuin nero tai yksinvaltias. Olin tuntenut, että minulla on erityisiä kykyjä.

Omat vaikeudet eivät vahvistaneet. Ne rikkoivat rajusti. Huonoilla hetkillä on ollut myös vaikutuksia nykyhetkeen. Aikaa on kulunut, mutta muisto mokasta on yhä mielessä. Minua harmittaa, että ura jäi kesken ja mieleinen työ päättyi. Minua ei olisi siirretty tehtävästä sivuun, koska virhettä ei pidetty niin isona.

Olen ollut rehellinen ja yrittänyt hyväksyä virheet osana elämää. Olen pohtinut miksi moka tapahtui. Työpaikalla oli asioita, jotka altistivat väärille päätöksille. Nyt en sortuisi sattumalta helppoon virheeseen. Välttäisin vastaavan mokan.

Kokemuksesta voin todeta, että jos sattuu moka, kannattaa siis välttää turhia itsesyytöksiä. William Magee totesi, että ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan.