Tommi

Tummat pilvet ystävyyden yllä

Ihmissuhteet vaativat ylläpitoa. On tärkeää, että on läheisiä ihmisiä ympärillä. Mitä minuun tulee, olen onnistunut pilaamaan monta hyvää ystävyyssuhdetta. Annoin vain yhden vuoden aikana monen hyvän ja tärkeän kaveruuden hiipua.

Olen kirjoittanut aiheesta alun perin viime heinäkuussa.

Moneen ystävyyssuhteeseen kohdistui noin kymmenen vuotta sitten saman aikaisesti vaikeuksia. Oli huolia ja ristiriitoja, jotka varjostivat ihmissuhteita.

En enää pitänyt yhteyttä kavereihin tai sanoin jopa välit poikki, kun koin, että minulle oli tehty väärin tai minua oli loukattu. Myös parisuhde lakastui.

Olin hankala kaveri

Yksi vaikuttava tekijä, joka pakottaa pohtimaan, onko minusta ystäväksi lainkaan on se, että minussa on välillä ollut kestämistä. Aiheutin ennen kavereissa syvää huolta. Olin pitkään itsesäälissä rypevä rasittava ihminen. Olen ollut vaativa ja riippuvainen monissa ihmissuhteissa.

Roima alkoholinkäyttöni toi lievästi sanottuna haasteita minut tunteville ihmisille. Jouduin turvautumaan ja ripustautumaan monesti muihin.

Olen ajoittain ollut kenkku kaveri. Olen loukkaantunut herkästi. Kun olen tuntenut, että minulle on tehty väärin, on reaktio ollut ylimitoitettu. Olen kuitenkin antanut anteeksi. Ihmiset tekevät virheitä. Minä sen omasta itsestäni tiedän. En ole aina huomannut osoittaa kiitollisuutta ystäviäni kohtaan.

Aikoinani kun olin muuttanut maaseudulle työuupumuksen jälkeen ottamaan rennommin, sain paljon tuttuja. Kahden kyläläisen kanssa ystävystyimme. Myös Helsingissä minulla oli edelleen läheinen kaveri.

Yksin isossa kaupungissa

Myöhemmin muutin maalta suureen kaupunkiin. Sain lisää uusia kavereita.

Olin asunut kaupungissa vain vuoden kunnes sairastuin vaikeasti. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. En tavannut uusiakaan kavereita, koska heitä tuli nähtyä usein kantakuppilassa, jossa en halunnut enää käydä. Minulta oli sairauden vuoksi kielletty alkoholi, enkä halunnut istua pubissa, koska juomaan retkahtaminen olisi ollut yhä mahdollista. Tämän vuoksi myös kaveruus vähitellen monen kanssa jäi.

Sairastelin paljon. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Myös yhteydenpito parhaaseen ystävääni jäi. Meillä oli myös pieniä väärinkäsityksiä.

Pian olin aivan yksin. En enää viihtynyt eläväisessä ja iloisessa kaupungissa. Meni muutama vuosi, ja päätin palata juurilleni. Asetuin keskisuureen kaupunkiin. Huomasin pian kuinka kotikaupunkini oli muuttunut niin, etten tuntenut ketään.

Parempi ystävä

En ollut vähään aikaan käynyt myöskään vanhalla asuinpaikkakunnalla maaseudulla. Muutama vuosi sitten kuitenkin päätin lähteä maalle lomailemaan.

Tapasin parhaan kaverini eräänä kesäiltana sattumalta terassilla. Hänen kanssaan yhteydenpito oli minun oikuttelun vuoksi jäänyt melkein kymmenen vuotta sitten. Yllättävä kohtaaminen jännitti. Vaihdoimme päällimmäiset kuulumiset.

Sanoin, että olen usein ajatellut, mitä hänelle mahtaa kuulua. Kaverikin sanoi, että on miettinyt voisikohan minulle soittaa. Pyysi anteeksi, etten ollut enää pitänyt yhteyttä. Kerroin siihen syyn. Sairastelun ja siitä johtuneen masennuksen myötä kaikki jäi tuolloin.

Ystävyys on kuin paikka auringossa.

Kaveri kutsui käymään hänen luonaan seuraavana päivänä. Joimme viinerikahvit, ja juttelimme kuin vuosia ei olisi ollut välissä lainkaan.

Oma näkemykseni on, että hyvien ihmissuhteiden vaalimista on myös omasta itsestä huolehtiminen. Kun itse voi hyvin, on myös parempi ystävä toiselle.

Kesä: Saa taas tavata kavereita

Kesä tarjoaa ihmisille monia yhdessäolon hetkiä. Itse pääsen kesällä taas maalle, ja tapaamaan pitkästä aikaa ystäviäni. Ystävien luokse matkustaminen on vuoden kohokohta. Jokaiselle on tärkeää, että on läheisiä ihmisiä ympärillä. Ystävät lisäävät onnellisuuttamme, ja tekevät meistä vahvempia.

Luonnonhelmaan.

Itse sain aitoja ystävyyssuhteita oikeastaan vasta silloin, kun aikoinani kolmekymppisenä muutin Helsingistä pieneen maalaiskuntaan. Uusi tulija otettiin siellä mukavasti vastaan. Tunsin kirkonkylällä yhteisöllisyyttä. Tuttuja ihmisiä tuli nähtyä päivittäin ja kuulumisia vaihdettiin kaikkien kanssa.

Pääsin uusien kavereiden kanssa usein nauttimaan jumalaisesta luonnosta. Oli muun muassa veneretkiä ja rentouttavia mökkiviikonloppuja.

Maaseudun rauha ja virkeä kylä antoi hienot puitteet elämästä nauttimiseen. Elämää kuitenkin varjosti ajoittainen masennus ja alkoholin liikakäyttö. Sain apua ja tukea. Minua puskettiin eteenpäin silloin kun kaikki tuntui raskaalta.

Kun ei tunne ketään

Muutin myöhemmin töiden perässä isoon kaupunkiin, jossa myös löytyi helposti kavereita. Heitä tuli kuitenkin nähtyä pääosin kantakuppilassa.

Kun sairastuin ja jouduin luopumaan alkoholista, jäi myös kapakassa käyminen. En halunnut istua pubissa, koska juomaan ratkeaminen olisi ollut yhä mahdollista. Tämän myötä myös kaveruus vähitellen monen kanssa jäi.

Vetäydyin omiin oloihini, ja tunsin olevani aivan yksin. En enää viihtynyt eläväisessä ja iloisessa isossa kaupungissa. Meni muutama vuosi, ja päätin palata juurilleni. Asetuin keskisuureen kaupunkiin. Vanha kotikaupunki on muuttunut niin, etten tunne ketään. Vapaa-aika tahtoo olla tylsää ja yksinäistä.

Monen asian puuttumista

Aikuisten yksinäisyys on yllättävän yleistä. Moni kokee, että ystävystyminen uusiin ihmisiin muuttuu iän myötä vain vaikeammaksi.

Jossain kuvattiin hyvin, että yksinäisyys on monen asian puuttumista, sitä kaikkea mitä elämässä ei ole. Ei esimerkiksi ole ketään kenen kanssa puhua ja peilata omia tunteitaan. Tuntuu, että omilla ajatuksilla ei ole merkitystä. Yksinäinen toivoo, että olisi joku, joka muistaa ja pitää yhteyttä.

Yksinäisellä ei ole ketään kenen kanssa jakaisi kokemuksen. Minusta olisi menemään elokuviin, baariin tai lenkille yksinkin. En vain saa lähdettyä.

Kesä ja kaverit

Kesä tarjoaa ihmisille yhdessäolon hetkiä. Vietetään aikaa perheen ja ystävien kanssa. Itse pääsen lomailemaan maalle, ja tapaamaan siellä asuvia kavereitani.

Saan varmasti taas mökkikutsunkin ja pääsen luontoon rentoutumaan. Luvassa on myös veneilyä ja grillijuhlia. Käymme ulkoilmatapahtumissa ja myös lavatansseissa, vaikka en osaakaan tanssia. Mutta nautin tunnelmasta. Ja mikä parasta lomalla – tiedossa on pitkiä iltoja ystävien seurassa.

Saatan matkustella kesän aikana muutoinkin. Nautin mielelläni suomalaisesta elämänmenosta eri puolilla maata. Kesällä on monenlaisia tapahtumia ja matkakohteita, jotka tarjoavat elämyksiä.

Myös terveysvaikutuksia

On todettu, että ystävät jakavat taakkamme ja lisäävät onnellisuutta. Ystävien seura tuottaa meille iloa, mutta sillä on suuri merkitys myös terveydellemme. Se ei vaikuta vain mielialaan, vaan koko kehon hyvinvointiin, kerrottiin Hyvä terveys -lehden artikkelissa.

Yksinäisyyden negatiiviset vaikutukset on tieteellisesti todistettu. Nämä tekijät voivat olla yhtä vahingollisia kuin tupakka, korkea kolesteroli, ylipaino ja liikunnan puute. Minulla on ajoittaisen yksinäisyyden lisäksi myös näitä oireita. Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä havaitsi, että sosiaalisten suhteiden puute on terveydelle yhtä vaarallista kuin 15 tupakan polttaminen päivässä. Itse yritän vähentää tupakointia.

Olin kenkku kaveri

Olen saanut tuntea ystävyyden voiman. Muutaman läheisen ystävän lisäksi minulla on ollut hyviä porukoita, joihin olen saanut kuulua.

Ylen artikkelissa kerrottiin, kuinka ystävyys on muutakin kuin kahden ihmisen välinen suhde. Se on yhteiskunnallinen ilmiö, joka luo ryhmään kuulumisen tunnetta ja luottamusta toisiin.

Olisi hyvä jos yksinäisyyttä voitaisiin onnellisessa maassa yrittää vähentää. Se olisi varmasti hyväksi myös kansanterveydelle.

Seuraavassa bloggauksessa kerron kuinka itse onnistuin pilaamaan aikoinani pari hyvää ystävyyssuhdetta. Ja siitä mitä sen myötä itsestäni opin.

Mukavia tekoja vain itseä varten

Nykyisin korostetaan sitä, kuinka ihmiselle on tärkeää olla oman itsensä ystävä. Ilmiö nimeltä itsehoiva kannustaa miettimään omia tarpeita. Jokainen ihminen tarvitseekin tervettä itsekkyyttä. Kun sen sijaan puhutaan itsensä rakastamisesta, tuntuu se vieraalta ajatukselta. Sellainen voi olla itsekeskeistä.

Mansikoista voi nauttia yksin.

Itsehoiva on terveysteko, jota ei kannata laiminlyödä, kerrottiin Helsingin Sanomien artikkelissa. Artikkelissa puhuttiin itsestä kolmannessa persoonassa. ”Kehu häntä onnistumisista ja lohduta lempeästi epäonnistumisista. Töiden jälkeen keitä hänelle kuppi herkullista juomaa. Illalla kata mieluisa ateria sievälle lautaselle.” Muun muassa näin artikkelissa opastettiin. Näillä keinoilla on tarkoitus huolehtia omasta hyvinvoinnista ja pitää itseä hyvänä.

Kyse on ilmiöstä nimeltä itsehoiva (self care). Itsen hoivaamista on esimerkiksi puhua itselle kauniilla tavoilla etenkin vastoinkäymisten hetkellä. Mitä minuun tulee, itselläni on päinvastoin tapana moittia silloin tällöin itseäni ja ihan ääneen.

Artikkelissa kerrottiin seuraavasti: Psyykkiseen itsehoivaan voi liittyä se, että opettelee pikkuhiljaa päästämään irti vaativista ja kriittisistä ajatuksista – ensin ne tiedostamalla ja sitten miettimällä uusia tapoja puhua itselleen. Itselläni oli pitkä vaihe, jolloin puhuin itselleni itseäni halveksuen.

Itsehoiva kannustaa miettimään omia tarpeita ja vastaamaan juuri niihin. Artikkelissa haastateltu psykiatrian erikoislääkäri kertoi, että itsehoivaa ovat tavat tuottaa itselle iloa tekemällä erilaisia mukavia tekoja vain itseä varten. Itsehoivasta ajatellaan olevan hyötyä jokaisen hyvinvoinnille ja mielenterveydelle, artikkelissa kerrottiin. Minä kuitenkin mietin, voiko tällainen itsehoiva olla jossain määrin myös itsekeskeistä.

Itsensä rakastaminen

Ole itsesi paras ystävä, todettiin jossain. Itsemyötätunnon sanotaan olevan ystävällistä ja lämmintä suhtautumista itseen.

Ymmärrän tämän, mutta mistä kertoo se, että nykyisin puhutaan jopa itsensä rakastamisesta? Minusta se ei välttämättä ole pelkästään hyvästä.

Huomasin verkossa kirjoituksen, jossa todettiin: ”Itsensä rakastaminen on asia, jonka voi oppia.” Kirjoituksessa neuvottiin seuraavasti: ”Jos haluat tuntea itsesi täydeksi, sinun tarvitsee rakastaa itseäsi. Se mahdollistaa sen, että olet paras versio itsestäsi.” Tuntuu minusta vieraalta ajatukselta.

Eikö enää käytetä tällaisessa yhteydessä sanaa itserakas? Sellainen ihminen on ikään kuin täynnä itseään.

Huomasin jopa seuraavanlaisia kirjoituksia: Kuinka tukea itsesi rakastamista, itsensä rakastamisen 12 osa-aluetta ja 5 yksinkertaista harjoitusta itsensä rakastamiseen.

Täytyy sanoa, että itsensä rakastaminen vaikuttaa vähintäänkin vaikealta. Tällaisen rakkauden vaaliminen on myös helposti vahingollista ihmisen sosiaalisille suhteille. Kun haluaa olla onnellinen, on omaan napaan tuijottamisen sijaan tärkeämpää katsoa ympärilleen.

Tervettä itsekkyyttä

Persoonallisuustutkija totesi Ylen artikkelissa, että länsimainen yhteiskunta on sairastunut liialliseen yksilökeskeisyyteen. Se ei ole enää itsenäisyyttä, vaan raja on ylitetty. ”Optimaalinen yksilöllisyys, jota on lähdetty tavoittelemaan, on ohitettu ja on siirrytty itsekkyyden asteelle.”

Nyt ei riittänyt pullaa muille.

On toki totta, että vaikka itsekkyyttä pidetään rumana ominaisuutena, terve itsekkyys kuitenkin suojaa meitä. Työterveyspsykologi kertoi Kotilieden artikkelissa, että terveen itsekkyyden perusta on itsetuntemus eli se, että tiedostaa ja tunnistaa omat tarpeensa, toiveensa ja rajansa.

Asiantuntijan mukaan haitallisesti itsekästä taas kiinnostaa vain oma agenda. Tässä voi olla kyse siitä, ettei osaa arvostaa muita ja muiden tarpeita.

Liiallinen itsekkyys kaventaa, koska itsekäs ihminen ajattelee, että maailma pyörii hänen itsensä ympärillä, todettiin Annan artikkelissa. Jokainen ihminen kuitenkin tarvitsee itsekkyyttä. Itsekkyydestä kirjan kirjoittanut kirjailija totesi artikkelissa, että ilman tervettä itsekkyyttä ihminen ajelehtii muiden hallittavana, eikä kykene tekemään omia, itselle sopivia valintoja.

Itse olen ymmärtänyt, että kolmekymppisenä kokemani työuupumuksen takana saattoi olla terveen itsekkyyden puutetta. Se näkyi vaikeutena pitää kiinni omista rajoista. Vaatimukset työpaikalla olivat ylimitoitettuja, vastuualueet liian isoja ja työmäärä kohtuuton. Unohdin oman itseni.

Miten itsehoiva toimii?

Minä katson, että itsestään on pidettävä huolta, ja on oltava hyvä itselleen. Myös itsekunnioitus on tärkeää. Voi olla, että ihmisen tulee myös turhaan oltua itselleen liian ankara, ja vaatia itseltään liikaa.

Itsehoivasta ajattelen, että se voi toimia, mutta mietin, onkohan se mahdollista vain yksin asuvalle ihmiselle. Sellaiselle, jolla on aikaa yksin itselleen, ja joka voi tehdä mukavia asioita vain itseään varten. Voi esimerkiksi laittaa aterian vain itselleen – eli ”hänelle” kuten artikkelissa todettiin.

Itselleni poikamiehenä itsehoivan noudattaminen olisi mahdollista, ainakin sen osalta, että voi tehdä miellyttäviä asioita yksin. Kun mietin, usein tulee esimerkiksi herkuteltua tai lähdettyä jonnekin vain viettämään aikaa yksin. Suhtautumistavassa omaan itseen olisi kuitenkin välillä itsehoivasta apua.

Artikkelin mukaan myös yhteydenpito ystäviin on tärkeä itsehoivan tapa. Tästä olen samaa mieltä. Itse onnistuin jo välillä pilaamaan monta hyvää ystävyyttä, koska olin hankala kaveri. Suhteet ovat palautuneet, mutta ystävät asuvat kaukana. Voisin kuitenkin pitää enemmän yhteyttä. Artikkelissa todettiin: ”Ihmiselle on tärkeää kokea, että muut kuuntelevat ja pyrkivät ymmärtämään.”

Muurahaiset, politiikka ja tekoäly

”Mene laiska muurahaisen tykö ja opi.” Uskonnonopettaja antoi tämän lauseen kirjoittamisesta koepaperiin yhden ylimääräisen plussan koenumeroon, kun hän arvioi koetuloksia. Maailmassa on arviolta miljoona miljardia muurahaista.

Tekoäly vaikuttaa myös politiikkaan.

Muurahaiset ovat yhdyskunnittain eläviä aitososiaalisia pistiäisiä. Muurahaisten vatsakin on kaksiosainen: niillä on niin sanottu sosiaalinen vatsa, johon ne säilövät muille, kuten kuningattarille ja toukille, annettavan ravinnon ja oma vatsansa, jonka sisällön ne käyttävät itse.

Ihmisten itsekeskeisyyden ja nyky-yhteiskunnan eriarvoisuuden näkökulmasta ihminen voisi ottaa oppia muurahaisilta.

Jokainen tietää ja liian moni tuntee, että yhteiskunnassa on epäkohtia. Monet ongelmat vaikuttavat yhteiskuntamme toimintaan ja ihmisten hyvinvointiin. Kaikkien mukana pitäminen ja yhteenkuuluvuuden tunteen huomioiminen on yksi tärkeimmistä asioista, jonka kohtaamme tänään.

Muurahaiset rakentavat monimutkaisia pesiä, kuljettavat raskaita kuormia ja organisoivat valtavan yhteisön. Yhteiskunnan toiminnoista pitävät huolen työläismuurahaiset.

Tekoäly muuttaa paljon

Ihmiset sen sijaan haluavat päästä työstä pois. ”Pian tekoäly ja robotit vievät meidän työmme. Se on tietysti erinomainen asia, koska silloin meille jää aikaa tehdä sitä mitä haluamme eli laiskotella.” Näin kirjoittaa Pontus Purokuru kirjassaan Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos, 2018). Toiset saattavat olla tästä samaa mieltä, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että joutilaisuus ja vain oleminen ei tarkoita parempaa elämänlaatua.

”Laiskottelu on liberaalin yhteiskunnan vahvimpia tabuja, jonka nauttiminen on kiellettyä kulttuurisista tai uskonnollisista syistä”, Purokuru toteaa. Hänen mukaansa kokonaisuus kiertyy etsimään mielekästä tapaa olla olemassa ja katsoa tulevaisuuteen. Mitä sitten teemme? Kirjoittajan mielestä laiskotellaan. ”Tuhlataan. Lorvitaan, vedetään lonkkaa, nukutaan, vetelehditään, luetaan, hengitetään, haukotellaan, syödään ja juodaan. Joutilaisuus on aluskasvillisuutta, josta syntyy kaikki oikeasti tärkeä”, Purokuru väittää.

Minä katson, että joutilaisuudesta ja vain olemisesta voi nauttia aika ajoin, mutta ei pidempään. Se ei tee ihmiselle hyvää. Mieli tylsistyy ja ruumis rappeutuu. Työllä on monia myönteisiä merkityksiä.

Työ on tärkeä kiinnekohta elämään. Se tuo mielekkyyttä ja merkitystä. ”Ei ole mitään iloa siitä ettei tee mitään, jos ei ole mitään tekemistä. Näin totesi englantilainen kirjailija Jerome K. Jerome.

On toki totta, että uusi aika voi tarjota mahdollisuuden valita ja tehdä jotain muuta kuin perinteistä työtä. Mutta täydellinen vapautuminen voi johtaa siihen, että elämään ei löydy arvokasta sisältöä.

Toivottavasti tyhjyyttä ei aleta täyttää esimerkiksi ylenmääräisellä huvittelulla. Jos vertaisi ihmisiä muurahaisiin, moni haluaisi varmasti olla siivekäs kuhnuri. Tehtävänä olisi suorittaa keskikesän aikoihin parittelulento, jolla hedelmöittää muiden muurahaispesien nuoret kuningattaret.

Tekoäly luo epävarmuutta

Purokurun kirja on julkaistu vuonna 2018. Nyt jo nähdään, että tekoälyyn liittyy myös uhkia. Sitä voidaan käyttää vääriin tarkoituksiin.

Tekoäly myös vie työtä tietyiltä aloilta, ja ihmisille voi koitua kauniisti kuvaillun joutilaisuuden sijaan niukkuutta ja toimettomuutta. Tekoäly voisi ihanteellisessa muodossa lisätä tasa-arvoisuutta, mutta se aiheuttaa myös epävarmuutta, koska se vaikuttaa eri ammattikuntiin eri tavoin.

On sanottava, että vaikka tekoälystä on moneen, ja siitä on hyötyä eri osa-alueilla, se tuo uudenlaisia haasteita. Tekoälyllä on myönteisiä vaikutuksia, mutta siitä aiemmin maalattu kuva ei ole enää niin vaaleanpunainen.

Yhteiskunnallinen keskustelu on enemmänkin huutoa.

Ihminen voisi ottaa paljon opiksi muurahaisilta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuvat erot, ja yhteisten näkökulmien etsintä jää helposti taka-alalle. Asiallinen ja kunnioittava vuoropuhelu yhteiskunnassa vaikuttaa olevan mahdotonta. Avoimuus erilaisille näkökulmille olisi tärkeää.

Nykyajan politiikka tuntuu keskittyvän vastakkainasetteluihin. Koulussa sanottiin ennen, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Nykyisin tästä ei voi olla varma.

Muurahaiset tekevät tiimityötä. Mitä ihmiset voisivat oppia muurahaisten yhteistyötaidoista?

Ihmisillä on yhä enemmän vastakkaisia ja erilaisia näkemyksiä, tarpeita ja etuja, joiden välille syntyy poliittista erimielisyyttä. Rakentava erimielisyys perustuu siihen, että opitaan kuuntelemaan toista aidosti. Kunnioittava keskustelu voi johtaa ratkaisuun, jota kukaan ei olisi yksin keksinyt.

Uutta vaurautta?

Vaikeina taloudellisina aikoina ei yhteiskunnassa ole jakaa muuta kuin niukkuutta. Tekoälyn ja vaikean taloustilanteen aiheuttamiin haasteisiin voi kuitenkin olla tulossa ratkaisu.

Suomesta saattaa nimittäin tulla viinimaa. Suomen kasvukauden tulisi vielä pidentyä ja lämmetä, mutta viileässä ilmastossa on myös etunsa nykyisiin viinintuottajamaihin nähden. Viileä Suomi voi haastaa perinteiset viinimaat, kun ilmasto lämpenee.

Viinin valmistus voi olla sekä käsityötä että automatisoitua teollista tuotantoa, riippuen valmistustavasta. Pienet viinitilat panostavat käsityöhön, jossa jokainen vaihe tehdään tarkasti ja huolella käsin.

Suomi voisi keskittyä käsityöläisviineihin, jotka ovat usein pienissä erissä valmistettuja viinejä, ja joissa korostuu viinintekijän kädenjälki. Tämä toisi työtä suomalaisille. Toisaalta kun ihmisten vapaa-aika tekoälyn tuoman muutoksen myötä lisääntyy, myös viinin kulutus kasvaa.

Suomi saa uuden vientituotteen, joka tuo vaurautta, ja sitä kautta lisää ihmisten hyvinvointia, ja luo parempaa yhteiskuntaa.

Laulamisen iloa – mukavaa vappua!

Vappuna lauletaan. Olin juhlimassa vappuaattoa pubissa, jossa esiintyi peräti yli kymmenhenkinen musiikkiryhmä. Hauskassa kokoonpanossa on kolme laulajaa. Laulu on tunteiden ilmaisua. Laulaessa ollaan tässä ja nyt.

Hauskaa vappua!

Ylioppilaskunnan Laulajat avaa vappupäivän juhlan laulullaan Helsingin Ullanlinnanmäellä. Kuoron esitys on yksi niistä hetkistä, kun vappua ja kevättä iloitaan yhdessä. ”Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö.”

Ikäviä muistoja laulamisesta

Laulaessa ollaan yhteydessä toisiin ihmisiin. Laulaminen sopii myös moniin illanistujaisiin. Kaveriporukalla on mukava laulaa yhdessä jokin kaikille tuttu kappale. Muistan kuinka joskus nuorena otimme kotihippoja varten kopioita laulujen sanoista Suuresta toivelaulukirjasta.

Koulun laulukokeet sen sijaan eivät ole monelle olleet miellyttävä kokemus. Muistan kuinka meidän koulussamme laulukokeet järjestettiin ala-asteella siten, että jokaisen piti mennä vuorollaan erilliseen huoneeseen laulamaan valitsemansa laulu musiikinopettajalle. Muut ilmeisesti lauloivat ”hämähämähäkki” ja ”enkeli taivaan” -tyyppisiä lauluja, mutta minä kajautin viidennellä luokalla ulkomuistista Popedan biisin Kuuma kesä.

Opettaja oli ihmeissään etenkin, kun tulin kohtaan: ”Sitten näytetään, tori kierretään, kyntes uppoo nivusiin.” Popedan uutuussingle ei ollut miesopettajalle tuttu. Hän sanoi: ”Mitä tuo oli?” Sanoin, että se on tamperelaisen rockyhtye Popedan uusi kappale Kuuma kesä, sanoitus on Pate Mustajärven. ”Jaaha. No niin. Voit mennä”, opettaja sanoi. En muista minkä numeron laulukokeesta sain.

On sanottu, että koulun laulukokeet ovat suomalaisille yhteinen trauma. Moni muistaa musiikinopettajan sanat: ”Sinä et osaa laulaa”.

Laulukokeen aiheuttamaa häpeää voi nykyisin korjata esiintymällä aikuisena karaokessa. Voi nauttia musiikista ja ilmaista itseään ilman paineita tai arvostelua.

Hauska vappushow

Tutussa pubissa esiintyi vappuaaton iltana hauska karnevaalihenkinen musiikkiryhmä. Kyseessä oli Suruttomat-yhtyeen Total Wappu Show. Kokoonpanossa on yhteensä yli kymmenen soittajaa ja laulajaa. Oli hieno suoritus yleensäkin se, että kaikki soittajat ja laulajat mahtuivat pieneen ravintolatilaan.

Bändissä on muun muassa kolme kitaraa, kontrabasso, koskettimet ja rummut. On myös puhallinsoittimia ja lyömäsoittimia. Laulun iloa välittää kolme naista.

Iso kokonaisuus toimi pääosin hyvin.

Bändi esitti muun muassa omia käännösversioita tunnetuista kappaleista. Erityisen hieno oli akustinen, ikään kuin kantrihenkinen, veto ZZ Topin hitistä Rough Boy eli kuten bändi suomennettuna lauloi: ”Olen karkee”.

Bändi tarjoili hyvin monipuolisen setin tunnettuja lainakappaleita. Ohjelmistossa oli monia kotimaisen musiikin helmiä muun muassa Tuomari Nurmiolta, Juice Leskiseltä ja Juha Vainiolta.

Kappaleet olivat rempseitä ja osa sanoituksista oli niin sanotusti pikkutuhmia. Mieleen tuli ajoittain Lapinlahden Linnut. Toki mukana oli myös kauniita hitaita kuten Rakkauden jälkeen.

Keikalla oli hyvä meno ja musiikki sai väen myös tanssimaan. Ihan saumatonta bändin soittaminen ei kuitenkaan kaiken aikaa ollut, vaikka ennen keikkaa oli ilmeisesti treenattu huolellisesti koko kokoonpanolla. Yhtyeen kokoonpano vaihteleekin sen mukaan mikä on tilaisuuden luonne ja koko.

Suruttomat on suosittu keikkabändi. Ihan parhaalla tavalla taidot eivät päässeet esiin pienessä ravintolatilassa. Laulamisestakin tuli paikoin mieleen karaoke-esitys. Mutta kun keikkayleisö on erityisellä juhlatuulella, homma toimii.

Jos olen ymmärtänyt oikein bändi keikkailee siis enemmänkin. Suosittelen bändiä keikoille ravintoloihin, jos vain löytyy näin isolle kokoonpanolle tilaa.

Mukavaa vappua!