Tommi

Laulamisen iloa

Vappuna lauletaan. Esimerkiksi opiskelijat laulavat yhdessä opiskelijalauluja. Ylioppilaskunnan Laulajat avaa vappupäivän juhlan laulullaan Helsingin Ullanlinnanmäellä. Kuoron esitys on yksi niistä hetkistä, kun vappua ja kevättä iloitaan yhdessä. ”Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö.”

Iloista vappua.

Laulaminen sopii myös moniin illanistujaisiin. Kaveriporukalla on mukava laulaa yhdessä jokin kaikille tuttu kappale. Muistan kuinka joskus otimme kotihippoja varten kopioita laulujen sanoista Suuresta Toivelaulukirjasta.

Laulu on tunteiden ilmaisua. Laulaessa ollaan läsnä tässä ja nyt. Laulaessa voidaan myös olla yhteydessä muihin ihmisiin. Poikkeuksena on tietysti kotona itsekseen lauleskelu, esimerkiksi suihkussa. Minulla on tapana laulaa radiossa soivan, usein nuoruudesta tutun, biisin mukana.

Huono muisto koulun laulukokeista

Koulun laulukokeet sen sijaan eivät ole monelle olleet miellyttävä kokemus.

Muistan kuinka meidän koulussa laulukokeet järjestettiin viidennellä luokalla siten, että jokaisen piti mennä vuorollaan erilliseen huoneeseen laulamaan valitsemansa laulu musiikinopettajalle.

Muut ilmeisesti lauloivat ”Hämähämähäkki” ja ”Enkeli taivaan” -tyyppisiä lauluja, mutta minä kajautin ulkomuistista Popedan kappaleen ”Kuuma kesä”.

Opettajan ilme oli lievästi sanottuna pöllämystynyt, kun tulin kohtaan: ”Sitten näytetään, tori kierretään, kyntes uppoo nivusiin.” Popedan uutuussingle ei ollut miesopettajalle tuttu. Hän kysyi ”mitä tuo oli”. Sanoin, että se on tamperelaisen rockyhtye Popedan uusi hitti: ”Kuuma kesä”. Sanoitus on Pate Mustajärven.

”Jaaha. No niin. Voit mennä”, opettaja sanoi.

En enää muista minkä numeron laulukokeesta sain.

On sanottu, että koulun laulukokeet on suomalaisille yhteinen trauma. Moni on kuullut musiikinopettajan sanat, jotka varmasti muistaa: ”Sinä et osaa laulaa”.

Laulukokeen aiheuttamaa häpeää voi nykyisin korjata esiintymällä karaokessa. Voi nauttia musiikista ja ilmaista itseään ilman paineita tai arvostelua.

Joten laula rohkeasti. Mutta, ethän kovin huuda.

After Work pahentaa stressiä

Näin maanantaille sopii sananen työstä ja vapaa-ajasta. Kokemuksesta sanon, että työpäivän jälkeen ei ole hyväksi käydä työkavereiden kanssa ”parilla”. Jotkut toki saattavat sanoa, että baarissa yhdessä käyminen tekee hyvää työyhteisölle.

Töiden jälkeen voi houkuttaa ajatus mennä ”yksille”.

On totta, että työporukan ottaessa pari olutta keskenään, tulisi kehuttua muita ja saatua itsekin tunnustusta. Minä en kuitenkaan suosittele, että ryhmähenkeä nostettaisiin tuopin äärellä. Tulee haittaa, kun työ ja vapaa-aika sekoittuvat.

Minulla oli tapana pitää päivittäin pieni after work pubissa työkaverin kanssa. Juttelimme työasioista, kuten pomosta, työkavereista ja asiakkaista. Keskustelimme myös opinnoista, taloudesta, urheilusta ja paljon muusta.

Meistä tuli liian hyviä kavereita. Se näkyi työpaikalla siten, että puhuimme muustakin kuin työhön liittyvistä asioista.

Töiden jälkeiset eivät rentouta

Vaikka ”töiden jälkeiset” olivat jääneet vain pariin juomaan, aiheutti se väsymystä seuraavana päivänä. Tuli nukuttua huonosti, minkä vuoksi olo oli nuutunut. Työpäivän aikana ajatukset olivat taas ”helpottavassa” kaljassa, jonka töiden jälkeen saisi ottaa.

Vähitellen kun töiden jälkeiseen juomaan oli tottunut, alkoi se maistua enemmänkin. Tuli kausi, jolloin stressiin juominen oli lähes jokailtaista ja joskus roimaakin. Usein nousin illalla ylitöiden jälkeen työtuolilta, ja jo pian istahdin baarijakkaralle. Pienessä kaveriporukassa ilta tahtoi usein venyä.

Aamuisin oli yritettävä kasata itsensä. Pahinta oli aikainen asiakastapaaminen. Oli yritettävä olla vakuuttava, vaikka heikotti. Moraalinen krapula jylläsi. Piti taistella koko pitkä päivä. Töiden jälkeiset eivät rentouttaneet vaan aiheuttivat lisää painetta. Oli vaikea tarttua tehtäviin ja kokemus työnhallinnasta muuttui.

Eräässä artikkelissa asiantuntija totesi, että pitäisi olla huolissaan siitä joukosta, joka käy työssä, mutta jonka alkoholinkäyttö voi olla jatkuvaa ja runsastakin.

After Work voi tarkoittaa muutakin

Kun katson asiaa taaksepäin, olisin voinut etsiä vaihtoehtoa baarissa istumiselle ja stressin lievittämiselle. Kannustan keksimään sellaista vapaa-ajanvietettä, joka saa palautumaan ja antaa vastapainoa työlle.

On myös huomattava, että vaikka after work tarkoittaa työtovereiden välistä viihteellistä toimintaa heti työpäivän jälkeen, ei sen välttämättä tarvitse liittyä töiden jälkeen nautittaviin juomiin. After work voi tarkoittaa myös muuta ajanvietettä, kuten urheilua ja kulttuuria. Tällä tavalla vietettävä työpäivän jälkeinen aika työkavereiden kanssa varmastikin kannattaa, ja voi olla hyväksi.

Oli kiinnostavaa lukea naisesta, joka pyhittää arki-illat keskiaikaisten käsitöiden tekemiselle. Hän sanoi artikkelissa, että työuupumus todisti, kuinka tärkeää on harrastaa. ”Jos omistautuu vain työlle ja vapaa-aika on tyhjää täynnä, tasapaino puuttuu”, nainen totesi.

Hyviä ja hieman huonompia vaateostoksia

Suomalaiset ostavat vaatteita mielellään marketeista. Etenkin vanhemmat ihmiset suosivat markettivaatteita. Näin kerrottiin eräässä artikkelissa.

Kaksi käyttämättömäksi jäänyttä liian isoa paitaa.

Tavallisia ostospaikkoja ovat toki myös perinteiset vaatekaupat, kuten tavaratalot, ketjuliikkeet ja pienet putiikit. Nuoret ja kaupungissa asuvat shoppailevat etenkin ketjuliikkeissä.

Verkkokauppa on vallannut alaa. Nuoret kuluttajat saattavat käydä vaatekaupassa vain sovittamassa jotakin vaatetta ja tilata vaatteen sitten edullisemmin ulkomaisesta verkkokaupasta.

Jos olen ymmärtänyt oikein, moni pieni vaateputiikki on vaikeuksissa. Esimerkiksi Helsingistä kerrotaan, että muutama keskeisellä paikalla sijainnut vaatekauppa on joutunut lopettamaan.

Liian tiukkoja vaatteita

Itse käyn miesten vaatteisiin keskittyvän ketjun myymälässä kotikaupungissa. Minua harmittaa, että suuri osa vaatteista, jotka näyttäisivät hyvältä, eivät mahdu päälle tai ovat liian tiukkoja. Tämä johtuu siitä, että vaatteet ovat ”slim fit” eli niissä on hoikka istuvuus. Esimerkiksi paidat ovat liian kapeaa mallia. Jos tällaisen paidan haluaisi, pitäisi ostaa numeroa isompi, mutta se ei näytä enää ryhdikkäältä päällä vaan muistuttaa telttaa.

Minulla on kaksikin tyylikästä uutta paitaa, joita sovitin ennen ostopäätöstä huolellisesti kaupassa, mutta jotka kotona osoittautuivat sittenkin liian isoiksi. Paidat ovat jääneet käyttämättömiksi. Se harmittaa suuresti. Vaatekeräyspisteeseen viemällä niistä on onneksi iloa.

”Regular fit” -paitoja ja housuja saisi olla valikoimissa enemmän. Uskon, että tämän vaatekauppaketjun asiakkaista suurin osa käyttää tätä tavallista mallia.

Nuorempana pidin vapaalla merkkivaatteita. Tykkäsin shoppailusta.

Sopiva ostospaikka tulee luonnollisesti valittua paitsi mieltymyksen, myös budjetin mukaan. Itse löysin viimeksi tyylikkään paitatakin marketista.

”Onnellisuus on kehno tavoite”

Onnellisuus on toistuva keskustelun aihe. Aika ajoin tulee uusia listauksia siitä mitä kaikkea onneen vaaditaan. Otsikko on lainaus filosofi Frank Martelan kirjasta Elämän tarkoitus: Suuntana merkityksellinen elämä (Gummerus, 2020).

Nämä kirjat ovat vastapainoa self help -oppaille, jotka myyvät onnellisuutta.

On todettu, että ihmisten onnellisuudelle on yhteisiä tekijöitä. Tärkein niistä ovat läheiset ihmissuhteet. Toinen tärkeä tekijä on mielekäs tekeminen, oli se sitten työn tai harrastusten parissa. Kolmas iso tekijä on terveys ja hyvinvointi. Mitä minuun tulee, menetin epäterveellisen ja alkoholin sävyttämän elämäntapani vuoksi kaikki nämä onnellisuuteen liitettävät tekijät.

Luin eräästä artikkelista, kuinka nykyihmisen ongelmana on usein se, että eletään aina muussa kuin tässä hetkessä. Mielessä ovat joko menneisyyden murheet tai sitten tulevat huolet ja haasteet. Onnellisia yhdistää kyky olla kiitollinen ja elää hetkessä. Ymmärrän tämän. Itse haikailen usein menneitä.

Onnen tavoittelua nauttimalla

Mutta, kelpaako nautinto onnen aiheeksi vai onko se sitä itseään – siis onnea? ”Elämän laatua yritetään kohottaa virkistäytymällä ja huvittelemalla. Elleivät huvit tee onnelliseksi, mikä sitten?” Näin pohtii filosofi Timo Airaksinen teoksessaan Onnellisuuden opas (Johnny Kniga, 2011).

Henkilökohtaisesti puhuen, minulla oli takavuosina vaihe, jolloin innostuin huvittelemaan. Matkustelin siellä täällä. Juhlin vieraissa kaupungeissa. Meno oli railakasta. Tutustuin uusiin ihmisiin. Koin kaikkea uutta ja ihmeellistä.

Onni oli saavutettavissa, mutta vain hetkittäin. Onnellisuuden tunne ja elämys katosivat yhtä nopeasti kuin syntyivät. Sen jälkeen kaikki oli kuin ennenkin.

Paheiden harrastamista seurasi katumus. Lisäksi olin rahoittanut onnenseikkailujani lainarahalla, minkä vuoksi olin pahoissa veloissa.

Raha on monen mielestä tärkeä onnellisuuden tekijä ja mittari. On totta, että raha tuo ihmiselle vapautta ja valtaa, ja vähentää huolia. Kun ihminen köyhtyy, hänen elämänlaatunsa heikkenee.

Elämän rikkaus ja monet päämäärät

Yleisen käsityksen mukaan onni on mielenrauhaa, tyytyväisyyttä vallitsevaan elämäntilanteeseen. Timo Airaksinen kirjoittaa, kuinka yksilöä onnellistuttavat nautinto ja mielihyvä, halujen tyydyttäminen ja itsensä toteuttaminen erilaisissa elämän projekteissa.

Frank Martela puolestaan kirjoittaa, että onnellisuus on jonkin arvokkaan asian saavuttamisesta syntyvä sivutuote, jolla itsellään ei ole todellista arvoa. ”Siksi henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelu on huono vastaus kysymykseen, mikä tekee elämästämme aidosti arvokkaan ja merkityksellisen.”

Martela kirjoittaa myös, kuinka tärkeää on tiedostaa elämän rikkaus ja monet eri päämäärät. Silloin elämälle tulee merkitys. Tekeminen ja yhteys toisiin ihmisiin tuo elämään täyteläisyyttä.

Minä korostaisin, että miellyttävät kokemukset ovat merkityksellisiä. Tärkeää on myös tuntea tyytyväisyyttä, aitoa iloa ja kiitollisuutta. Aiemmin nauttimani menestyminen elämän päämääränä ei sen sijaan ole järkevää. En silti aikoinaan toiminut urallani menestyksen eteen, vaan nautin itse tekemisestä. Minulle osoitettiin aina uusia vastuualueita, ja pian olin johtotehtävissä. Työuupumus kuitenkin pudotti minut korkealta, ja jouduin lopulta jättämään mukavan työni. On myönnettävä, että tuota merkityksellisyyden tunnetta ajoittain kaipaa.

Länsimaissa vallitsee vahva onnellisuuden normi. Yhteenvetona lainaan kirjailija George Orwellia: ”Ihmiset voivat olla onnellisia vain silloin kun eivät oleta että elämän tarkoitus on onnellisuus.”

Mistä puhua treffeillä

Oli mielenkiintoista lukea mitä asioita naiset eivät halua paljastaa ensitreffeillä. Jotkut ajattelevat, että ensimmäisellä tapaamisella ei pitäisi ottaa esille lainkaan esimerkiksi villiä ja vapaata menneisyyttä.

Muutama ajatus deittailusta.

Yksi kyselyyn osallistunut nainen totesi, ettei avautuisi ensimmäisillä treffeillä kovin syvällisesti ahdistuksestaan. Hän ei haluaisi kaataa kaikkia kriisejään heti uuden ihmisen niskaan.

Joidenkin henkilökohtaisten kysymysten esittäminen voi olla vaikeaa. Minua on kiinnostanut tietää millä alalla toinen työskentelee. Se ei taida kuitenkaan olla sopiva ensimmäisten kysymysten joukossa, eikä se välttämättä kerro toisesta sen enempää.

Kun vuosia sitten kävin treffisivustoilla, huomasin kuinka yleisesti haettiin tavallista rehellistä miestä, joka on itsensä kanssa sinut. ”Tietysti toinen vaatimus on, että pidät itsestäsi huolta ja tulet omillasi toimeen”, ilmoituksessa saattoi lukea.

En ole täyttänyt kaikkia toiveita

Minä olin kokenut jo vuosia aiemmin työuupumuksen, ja olin edelleen syrjässä työelämästä. Minulla oli myös vaikeuksia elämänhallinnan kanssa. Olin myös sotkenut raha-asiani, minkä vuoksi niitä hoiti edunvalvonta.

Olen kuitenkin onnistunut treffeillä. Netissä sovitut treffit ovat johtaneet johtaneet uusiin tapaamisiin ja pari kertaa myös suhteeseen.

Olen ollut rehellinen, ja kertonut elämässäni olevista haasteista suhteen alussa. Ne eivät ole määritelleet seurustelukumppanin silmissä minua sen enempää. Mutta päiväkaljoilla istumista ei ole katsottu hyvällä.

Nuorempana olin pidemmässä suhteessa, johon sisältyi myös yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Olen ollut myös vuoden mittaisessa suhteessa, ja kokenut muutaman lomaromanssin. En ole onnistunut luomaan pidempiä suhteita. Ehkä olen ollut sitoutumiskammoinen. Ja on minut tosin jätettykin.

Mistä puhuisin sun kanssa

Olen sopinut treffit aina vain baariin. Mietin, että sitähän olisi voinut kolmansilla treffeillä tehdä jo jotain muutakin. Treffeillä voisi käydä ravintolassa, elokuvissa tai taidemuseossa. Valittu ravintola-annos, elokuva tai taidenäyttely kertovat jo aika paljon toisen mausta ja mieltymyksistä.

Treffeillä ei kannata edetä tietyn kaavan mukaan. Tosin luin naistenlehdestä, että ennen treffejä voi pohtia muutamia keskustelunaiheita valmiiksi. On hyvä esittää avoimia kysymyksiä, joihin toinen voi vastata monisanaisesti.

Treffeillä on tärkeää osoittaa kiinnostusta toista kohtaan. On hyvä nauttia toisen seurasta, vaikka hiukan voi jännittääkin. Tuomari Nurmio laulaa kuinka: ”Mun kädet hikoilee, ja sydämen lyönnit tuntuu kiihtyvän. Mä keksin kuumeisesti puheenaiheita, jotka sua vois kiinnostaa. Ja koitan välttää typeryyksiä, joita sä oot kyllästynyt kuulemaan.”

Kun olin nuori aikuinen, minulla oli eräät treffit ihanan ihmisen kanssa. Kun hän treffien jälkeen nousi raitiovaunuun, minä mokasin sanomalla hänelle, että minä yritän päästä kävelemällä kotiin. Jalat kun on mennyt ihastumisesta heikoksi. Hän katsoi minua kuin typerystä eikä sanonut edes hei hyvästiksi.