Tommi

Keksin itselleni sopivan urheilulajin

Minua on alkanut kiinnostaa urheilulaji, jossa on vauhtia ja oveluutta. Lajilla on pitkät perinteet, mutta se kehittyy koko ajan, ja uusia pelitapoja tulee jatkuvasti. Monen suomalaisen vapaa-ajan harrastamista haittaa väsymys.

Ei sentään urheiluhulluksi?

Ylen teettämän kyselyn mukaan joka toinen suomalainen on jättänyt jotain itselle tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi. Paljon karsitaan esimerkiksi harrastuksista. Työterveyspsykologi totesi artikkelissa, että tähän pitäisi herätä. Työelämää pitäisi muuttaa, jotta ihmiset jaksavat muutakin elämää.

Liikunta olisi tärkeää työn vastapainona. Töiden jälkeen ei kuitenkaan ole hyvä vaihtaa vapaa-ajan suorittamiseen. Ei ole hyväksi yrittää palautua mahdollisimman tehokkaasti tai ”oikein”. Tärkeää on hyvä olo, rentoutuminen ja nauttiminen.

Innostus on aina lopahtanut

Minulla oli nuorempana tapana käydä kahtena aamuna viikossa ennen töitä pelaamassa työkaverin kanssa sulkapalloa. Reipas peli ja sen jälkeinen sauna oli mukava alku kiireiseen ja työntäyteiseen päivään. Vähitellen tämä tapa jäi, ja sen tilalle tuli pari ”palauttavaa” olutta pitkän työpäivän jälkeen.

Minulla on ollut muutama liikuntaharrastus eri aikoina, mutta kiinnostus on aina lopahtanut. Aika ja energia ei ole riittänyt. Ehkä ei motivaatiokaan.

Olen välillä innostunut kuntosalilla käymisestä. Minulla on ollut ohjaaja, ja minulle on tehty treeniohjelma. Olen ollut innostunut, ja tuntenut kuinka harjoittelu on tehokasta. Pysyvämpää tapaa siitä ei kuitenkaan ole tullut.

Olen viime aikoina pohtinut sopivaa urheilulajia, joka voisi edistää kuntoa ja lisätä energiaa. Ja miksi ei, harrastaminen voisi olla kilpailullistakin.

Minusta tuntuu, että sopivin laji olisi pingis. Pöytätennis on hyvin suosittu laji maailmalla. Sitä on mukava katsella. Siinä on vauhtia ja oveluutta.

Tenniksen sisäpeliversio

Pöytätennis sai alkunsa 1880-luvulla. Pelialustana toimi aluksi suuri pöytä, ja verkkona oli rivi kirjoja. Mailoina käytettiin myös kirjoja ja pallona oli golfpallo.

Oli mielenkiintoista saada tietää, että 1980-luvulla tuli voimaan sääntö, jonka myötä mailan puolten täytyy olla eriväriset, jotta vastustaja tietäisi, millainen kierre oli tulossa. Mailan molemmilla puolilla on nimittäin kumia, ja sen laatu ja erilaiset liimaukset vaikuttavat lyönnin nopeuteen ja pallon kierteeseen.

Pöytätennis on nopeatempoinen peli, joka vaatii nopeita reaktioita ja tarkkoja liikkeitä. Pelaajat pyrkivät hämäämään vastustajaansa muuttamalla lyöntikulmia, käyttämällä erilaisia kierteitä ja vaihtelemalla lyönnin nopeutta ja voimakkuutta.

Kiinnostaako laji kavereita?

Alkuun olisi varmasti helppo päästä. Välineet eli maila ja pallot olisivat varmasti edullinen sijoitus. Sitten olisi selvitettävä sopivaa urheiluseuraa, johon liittyä. Olisi saatava hyvä valmentaja, jonka ohjauksessa lajiin pääsisi kiinni.

Lyöntitekniikka lienee yksi tärkeimmistä osa-alueista. Puhutaan jopa 2020-luvun modernista pöytätennistekniikasta. Laji kuulemma kehittyy koko ajan, ja uusia lyöntejä sekä pelitapoja tulee jatkuvasti.

Urheilun harrastaminen voisi tuoda iloa. Harrastuksen kautta saisi onnistumisen kokemuksia. Ja yhdessäolo on olennainen osa urheilua. Myös huippu-urheilun seuraaminen on monille intohimo ja harrastus. Fanit kokoontuvat katsomaan urheilua myös yhdessä. Mutta onko pingis muiden mielestä kiinnostava tv-laji? Ainakaan urheilubaareissa sitä ei taideta näyttää.

Chili con carne – helppo lempiruoka

Päätin laittaa lauantaille herkullista pataruokaa. Chili con carnen valmistamiseen on hieman erilaisia aineksia ja ohjeita. Minulla meni ruuanlaitossa pieleen vain kaksi asiaa. Olin tutustunut resepteihin huolella.

Jotain annoksesta puuttuu…

Chili con carne on yksi suosikeistani, mutta en ole aiemmin valmistanut sitä itse. Ajattelin, ettei tämän klassikkoruuan valmistaminen niin vaikeaa voi olla.

Kun etsin valmistusohjeita, oli joukossa hyvin monimutkaiselta ja vaativalta vaikuttava ohje, jossa oli hyvin monenlaisia aineksia ja työvaiheita. Ohjeen mukaan olisi pitänyt liottaa kuivattuja papuja vedessä yön yli kattilassa. Seuraavana päivänä olisi pitänyt keittää papuja hiljalleen 40 minuuttia. Ja vasta tästä olisi alkanut hyvin monivaiheinen ja vaikeaselkoinen valmistaminen.

Löysin kuitenkin helpolta vaikuttavan reseptin. Kävin perjantaina kaupassa ostamassa kaiken tarvittavan, kuten jauhelihaa, ruskeita papuja ja chilitomaattimurskaa.

Vaikutti alkuun helpolta

Päätin noudattaa helppoa valmistusohjetta, jossa ei ollut paljon erilaisia työvaiheita. Valmiin murskan lisäksi tarvittiin vain sipulia, valkosipulia, paprikaa, vettä ja suolaa.

Sattumalta huomasin lauantaiaamuna kuitenkin aivan toisenlaisen reseptin. Oli lähdettävä vielä aamulla kauppaan ostamaan lisää mausteita ja lihaliemikuutio.

Ruskistin kattilassa jauhelihan, lisäsin joukkoon hienonnettua sipulia ja valkosipulinkynttä sekä kuutioitua paprikaa. Annoin niiden pehmetä hetken.

Tämä vaihe kävi helposti.

Sitten olisi pitänyt valuttaa pavut siivilässä ja huuhtoa kylmällä vedellä. Mutta huomasin, että jotain puuttui. Nimittäin siivilä. Ei minulla sellaista ole. Tämä työvaihe ja olennainen osa ruuasta oli siis jätettävä kokonaan pois.

Mutta, kaadoin joukkoon chilitomaattimurskan ja vettä. Annoin hautua noin kymmenen minuuttia. Tarkistin välillä makua ja lisäsin suolaa.

Kun ruoka oli valmista, istuin pöytään. Huomasin, että chili con carnessa ei ollut makua niin kuin siinä pitäisi olla. Lisäsin mausteita, joita toisessa ohjeessa oli mainittu. Lisäsin hiukan mustapippuria ja jauhettua paprikaa. En sentään lisännyt sokeria ja kanelia, jotka myös eräässä ohjeessa mainittiin.

Vaatisi huolellisempaa valmistelua

On sanottava, että ei olisi pitänyt luottaa yksinkertaisimpaan valmistusohjeeseen ja valita valmista chilitomaattimurskaa. Olisi ollut huomattavasti parempi tehdä se oikein, eli laittaa oikeaa chiliä hienonnettuna ja tämän lisäksi erikseen tomaattipyrettä ja paseerattua tomaattia.

Tuli valmistettua nyt chili con carnetta hieman soveltaen eri valmistusohjeiden mukaan. Suosittelen seuraamaan vain yhtä ohjetta.

Chili con carne tarjoillaan yleensä keitetyn riisin kanssa. Mutta se sopii myös tortillojen tai tacojen täytteeksi. Minä laitoin itselleni nacho chipsejä.

Chili con carne olisi varmasti ollut helpompikin valmistaa suunnittelemalla hieman etukäteen. Olisi pitänyt tehdä kaikki vaiheet huolella.

Täytyy sanoa, että chili con carne ei ihan onnistunut, mutta oli ihan herkullista minun makuuni. Jotain olennaista eli papuja ei annoksessa ollut, mutta ruoka oli sittenkin sopivan mausteista ja täyttävää. Söin kaksi annosta.

Ruualla ei saa leikkiä, pihviravintola

Tunnetulla ravintolaketjulla on sosiaalisessa mediassa harvinaisen epäonnistunut mainoskampanja. Sen sijaan, että mainoksissa olisi kuvia herkullisista pihviannoksista, on lähdetty vääntämään huumoria, joka ei toimi.

Kuvituskuva. Ei liity kyseisiin ravintoloihin.

Manhattan Steak House -ravintolaketju kertoo netissä seuraavaa: Suomessa jo vuodesta 1986 toimineet Manhattan-ravintolat tunnetaan herkullisista pihveistään, edullisista hinnoistaan sekä nopeasta ja ystävällisestä palvelusta.

Tämä kuvaus Manhattan-ravintoloista on myös omasta kokemuksestani aivan totta. Mutta nyt on jäänyt paha maku ravintolaketjun mainonnasta.

Ravintolan some-mainoksissa näkyy herkulliselta näyttävä pihvi. Outoa mainoksissa on se, että tuhti grillipihvi on kuvattu aivan muualla kuin lautasella. Aivan oikealta näyttävä pihvi kuvataan erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Pihvi esimerkiksi makaa riippukeinussa ottamassa aurinkoa. En ole tästä aivan varma, koska en pane juuri merkille kyseisiä mainoksia. Mutta on pihvi taitanut olla kuvattuna myös seisomassa talvimaisemassa.

Mainokset eivät houkuttele

En ymmärrä, miksi mainoksissa ei voi olla yksinkertaisesti houkuttelevia kuvia tavallisista ravintola-annoksista. En käsitä mikä idea mainoskampanjassa on. Onko siinä jotain mitä tällainen tavallinen ravintolassa käyvä asiakas ei hoksaa? Mainokset eivät ole houkuttelevia. Niistä ei herahda vesi kielelle.

Olen silloin tällöin käynyt Manhattan-ravintoloissa ja täytyy sanoa, että olen nauttinut maistuvista ja reilun kokoisista annoksista. Asuin aiemmin kaupungissa, jossa oli Manhattan-ravintola, ja joskus kun halusin hemmotella itseäni, kävin lounaallakin syömässä pihviaterian, joka oli kohtuuhintainen.

Manhattan-ravintoloiden mainoskampanja somessa ei vain ole onnistunut: Yksittäinen mainos saa Facebookissa vain muutamia tykkäyksiä.

Ravintolaan tankkaamaan?

Uusimmassa mainoksessa, joka tuli minua vastaan somessa, istui kaksi pihviä nojatuoleissa pöydän ääressä toisiaan vastakkain. Pöydällä oli shakkilauta. Niin, kyllä. Pihvit ilmeisesti pelasivat shakkia.

Kuvan yhteydessä oli seuraavanlainen teksti: ”Pitkän pelirupeaman jälkeen on siis syytä tankata, ja missäpä muualla se hoituisi maistuvammin kuin Manhattanissa.”

Minä ajattelen niin, että eihän hyvän ruuan ravintolaan mennä ”tankkaamaan” vaan syömään hyvin ja nauttimaan kaikessa rauhassa. ”Tankkaamisen hoitamiseen” on muun muassa pikaruoka ja take away -paikkoja, huoltoasemia sekä erilaisia välipaloja myyviä ruokakauppoja ja kioskeja.

Lisääkö toivottua tunnettuutta

Manhattan-ravintoloita on Helsingissä ja Tampereella. Mainoskampanjan tavoitteena on varmasti tunnettuuden lisääminen.

Ennen tosin sanottiinkin, että mainoksen pitää olla joko ärsyttävä tai vaikeasti ymmärrettävissä. Silloin se ainakin jää mieleen.

Ehkä ravintolat tavoittelevat erikoisella some-kampanjallaan uusia ja myös nuorempia asiakkaita. Mutta minun mielestäni ravintolaketju, joka haluaa kertoa maukkaasta ruuasta, mainostaa mauttomasti.

Ylen vähennykset saivat monet nauramaan

Perjantai oli synkkä päivä tiedonvälitykselle, journalismille ja kulttuurille. Yle tiedotti muutosneuvottelujensa tuloksista. Irtisanomiset saivat monet ilkkumaan somessa. Monet nuoret median kuluttajat eivät osaa arvostaa perinteistä mediaa.

Radiouutiset on monen mielestä Ylen tärkeintä toimintaa.

Yle joutuu toteuttamaan laajoja säästötoimia. Yhtiö vähentää 309 työntekijää, näistä irtisanomisia on 156. Iso osa vähennyksistä tehdään uutis- ja ajankohtaispuolella, mitä hieman ihmettelen. Uutiset on julkisen mediapalvelun päätehtävä.

Yle vähentää niin sanotusti volyymiaan, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että uutispuolella tehdään aiempaa vähemmän verkkosisältöjä. Olisikin järkevää, että esimerkiksi sipsivalikoimista uutisointi tai erilaiset uutisvisat jäisivät pois.

Yle on voinut tehdä verkkoon kaikenlaista sisältöä. Yksi nettijuttu kertoi kuinka suomalaiset syövät paljon sipsejä, ja että sipsivalikoima on laajempi kuin koskaan. Jutun lopusta lukija pystyi testaamaan oman sipsitietämyksen. Eikä Ylen tehtävän mukaista ole tehdä juttu, jossa lukija voi testata Dingo-tietouttaan. Jutussa kysytään: ”Oletko levoton tuhkimo vai autiotalon asukki?”

Verkon ohella olisi tärkeää kiinnittää taas huomiota laadukkaisiin televisio- ja radio-ohjelmiin. Näistä perinteisistä viestintävälineistä olisi pidettävä huolta.

Julkisen ja kaupallisen median verkkopalvelut

Julkisen palvelun median laaja ja laadukas verkkosisältö on tietysti tärkeää, mutta kaupallinen media näkee Ylen rajattoman tarjonnan vaikeuttavan sen liiketoimintaa. Yle julkaisee tekstimuotoisia uutisia eli toimittaa verkkolehteä, ja kilpailee näin sanomalehtien kanssa.

Mediatalot yrittävät saada netistä tuloja tarjoamalla käyttäjille osittain maksullista sisältöä. Kaupallisen median mielestä Ylen verkkotuotanto sekä vääristää media-alan kilpailua että vaarantaa moniäänisen median tulevaisuuden.

Journalistiliitto huolissaan aluetoiminnasta

Journalistiliiton edunvalvontajohtaja kommentoi Ylen muutosneuvottelujen tulosta toteamalla, että maakunnalliset sisällöt Ylen kanavissa väistämättä heikkenevät. ”Vaarana on se, etteivät kansalaiset enää saa tarpeeksi tietoa maakuntien ja kuntien päätöksenteosta ja elämästä.” Minä ihmettelen, kuinka liitossa ei huomioida mikä merkitys maakunnissa ja alueilla on sanomalehdillä, paikallislehdillä ja paikallisradioilla. Paikallismedioiden kysyntä ja merkitys voi kasvaa ja antaa kaupallisille mediavälineille uusia mahdollisuuksia.

Vahingoniloisia median kuluttajia

Perjantai, jolloin Yle joutui ilmoittamaan säästöistä ja henkilöstön vähentämisestä oli joka tapauksessa suomalaiselle tiedonvälitykselle, journalismille ja kulttuurille synkkä päivä. Maan hallituksen ajamat Ylen säästöt ovat olleet poliittisia eivätkä liity varsinaisesti Ylen toimintaan.

Yle pyrkii siihen, ettei kanavia tai ohjelmia ainakaan tässä vaiheessa jouduta lakkauttamaan. On tehty järjestelyjä ja uudelleenorganisointeja. Uutistoiminta on Ylen päätehtävä. Ja sen laadusta ja kattavuudesta on pidettävä kiinni.

Huolimatta siitä, että median kuluttajat saavat valtaosan laadukkaasta sisällöstä ilmaiseksi, ei mediaa juuri kiitellä. Kun Yle ilmoitti, että se joutuu vähentämään merkittävän paljon työntekijöitä, ja irtisanomaan toimittajia, ilmestyi sosiaalisessa mediassa uutisen yhteyteen heti sata vahingonilosta nauravaa emojia. Toki oli myös surullisia ja vihaisia kuvakkeita.

Osa nuorista aikuisista suhtautuu kriittisesti medioita kohtaan. On todettu jopa, että toimittajien ja mediayleisön suhde on jännittynyt.

Sosiaalisen median kautta käyttäjät saavat kattavasti kotimaisen median laadukkaat ja luotettavat uutiset ilmaiseksi. Ilman journalistisen median jakamaa ilmaista sisältöä somessa ei olisi uutispäivityksiä, joiden kommenttikentässä nuoretkin lukijat voivat keskenään kinastella.

Uusi ruokakauppa – uudet elämykset

Lähimarketti sulki ovensa. Sen tilalle aletaan rakentaa uutta kauppaa. Teen nyt ruokaostokset kauempana sijaitsevassa marketissa. Sen runsas ja minulle aivan uusi tuotevalikoima ilahduttaa. Marketti on toista ruokakauppaketjua.

Makua arkipäivään kuin ulkomailta.

Minulla muutos arjessa näkyy niin, että kauppamatka on pidempi ja – ilman kaupallista yhteistyötä – plussapisteet ovat vaihtuneet bonuksiin.

Olen tottunut arkena syömään enimmäkseen mikroaterioita. Lähikaupan aterioiden valikoimaan olin jo tottunut. Usein on tullut syötyä samoja aterioita.

Aivan uusia kokeiluja

Uudenkin lähimarketin valikoimassa on tutut, esimerkiksi Saarioisten, Atrian ja Kokkikartanon mikroateriat, mutta myös paljon muuta. Minua ovat ilahduttaneet ruokaisat ja maukkaat Rosso sekä Herkku Classics -ateriat.

Tosiaan – en tiennyt, että Rosson pasta-aterioita saa nyt myös kotona nautittavina annoksina. Aterioiden kerrotaan olevan Rosson keittiömestareiden suunnittelemia, ja niiden inspiraationa on Rosso-ravintoloiden makumaailma.

Erityisesti minua on ilahduttanut jättilihapullapasta-ateria. Tässä tuhdissa ateriassa on lihapullia ja maukasta rigatonipastaa tomaattikastikkeessa. Olen ennen jopa vältellyt parmesaanijuustoa, mutta sekään ei tässä ateriassa haittaa. Lihapullien ja pastan maku on kohdillaan. Tuntuu, että nämä ateriat ovat omalla tasollaan mikroaterioiden valikoimissa. Hintakin tosin on kalliimpi.

Toinen uusi ateria, joka maistuu erityisesti, on Rosso kananpoika-pekoni-rigatoniateria. Tässä ateriassa on broilerin sisäfilepaloja rigatonipastan kera. Makua annokseen tuo myös pekoni.

Juhlaruokaa mikrossa

Myös uusi löytö, Herkku Classics, on sellainen tuotemerkki, jonka valmisateriat tekevät lounashetkestä mainion. Suosikiksi on noussut karamellikana. Ateriassa on broileria makeassa aasialaisittain maustetussa kastikkeessa ja basmatiriisiä. Pakkauksessa kerrotaan, että ateria on käsintehty aidoista raaka-aineista. Hinta onkin jonkin verran muita mikroaterioita kalliimpi.

Maukas ja mukavan kevyt lounaaksi.

Yksi lempiruokani on ranskalaisen keittiön klassikko burgundinpata. Minulla ei kuitenkaan ole taitoa tai kärsivällisyyttä tämän herkullisen pataruuan kokkailemiseen itse, mutta nyt sitäkin on saatavilla valmisateriana. Tämän mikroaterian voisi laittaa vaikka sunnuntailounaaksi, sillä kyseessä on minusta juhlava ruoka.

Jotta tulisi noudateltua uusia ravitsemussuosituksia, olisi hyvä tietysti valita myös kasvipohjaista lounasta. Myös erilaisissa salaattiaterioissa riittää uudessa lähikaupassani hyvin valinnanvaraa.