Hyvä keikka ja makkarapettymys

Perjantai-iltana letkeästä musisoinnista vastasi tutussa kuppilassa esiintynyt mainio duo. Muuten mukava ilta, mutta jäin ilman erään puolueen tarjoamia grillimakkaroita. Todella hienosti soittanut Juippi & Juippi on kahden amerikkalaiseen juurimusiikkiin viehtyneen muusikon muodostama duo.

Monipuolinen kattaus juurimusiikkia.

Duon jäsenet ovat Mikko Perkoila (laulu, kitara, huuliharppu) ja Jukka Haikonen (laulu, dobro, mandoliini). Perkoila on muusikko ja lauluntekijä, joka on ollut mukana monenlaisissa kokoonpanoissa. Hän oli mukana myös 1970-luvun poliittisessa laululiikkeessä.

Yleisö sai nauttia noin sadan vuoden ajalta peräisin olevista amerikkalaisperäisistä lauluista. Setti sisälsi monen tutun amerikkalaisen artistin lauluja alkukielellä tai suomeksi omina käännöksinä. Kappaleiden suomenkielisistä sanoituksista vastaa Perkoila.

Hauskoja sanoituksia

Duo Juippi & Juippi esittää akustisten soittimien säestyksellä ja vuosikymmenten kokemuksella amerikkalaisperäistä folk-, kantri- ja bluesmusiikkia. Paikoin suomenkieliset sanat olivat humoristisia. Esimerkiksi yhdessä biisissä laulettiin, kuinka ”En hyvältä enää näytä alasti”.

Miehet veivasivat letkeää musiikkia ja tunnelma oli leppoisa. Yleisö oli innostunutta. Aplodit olivat voimakkaita. Myös Perkoilan välispiikit olivat hupaisia.

Keikasta jäi monia hyviä vetoja mieleen. Yksi helmistä oli Simon & Garfunkelin kappale ”The Boxer”, joka on yksi Paul Simonin mestariteoksista. Laulu kertoo tarinan nuoresta pojasta, joka valittaa köyhyyttään.

Ostin cd-levyn

Duo myi keikalla kahta uusinta levyään. Kysyin keikan jälkeen Perkoilalta, kummalta levyltä löytyy ”The Boxer”. Hän sanoi, etteivät he ole saaneet lupaa sen levyttämiseen. Ostin kuitenkin duon uusimman levyn, joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Täytyisi vain jostain hankkia cd-soitin.

Jäin ilman

Kun katsoin keikan välitauolla ikkunasta ulos, huomasin, että kävelykadulla paistettiin makkaraa. Erään puolueen vaaliehdokkaita oli tuonut auton peräkärryssä grillin. Ehdokkaat tarjosivat illalla liikkeellä oleville kaupunkilaisille makkaraa. Näytti olevan myös mehua. Mietin, kuinka mainio idea tavoittaa äänestäjiä. Minulla herahti vesi kielelle ja ajattelin ottaa makkaran keikan jälkeen, kun olen lähdössä kotiin päin.

Makkara houkutteli.

Katsahdin uudelleen ulos kun duo veti encorea eli ylimääräistä kappaletta. Huomasin, että grilliä nostettiin jo takaisin auton peräkärryyn. Jäin ilman makkaraa. Harmitti. Makkara olisi maistunut yöpalaksi.

Olisin myös voinut mielellään jutella ehdokkaiden kanssa, sillä en vielä ole löytänyt sopivaa ehdokasta, jota äänestää sunnuntain vaaleissa. Olin harmistunut. Enkä tiedä kenelle antaisin ääneni.

Erikoinen keikka ja omia porilaisia

Perjantai-iltana tutussa pubissa oli tällä kertaa tarjolla hieman erikoisempi musiikkikokemus. Keikan jälkeen en lähtenyt kotiin grillikioskin kautta vaan tein porilaisia yöpalaksi itse. Sulattelin kotona illan keikkaa. Pubin lavalla nähtiin duo nimeltään Jake & Tommi Jyrkänteellä, joka soittaa rock-iskelmää.

Taiteellista musisointia.

Jarkko Tauria on tamperelainen lauluntekijä ja Tommi Kolehmainen on järvenpääläinen esiintyjä. Kitaristi ja laulaja veivasivat hieman vaativampaa musiikkia. Setissä ei ollut tuttuja lainakappaleita vaan lauluja kitaristin kynästä.

Kolehmainen totesi keikan aluksi, että miesten pitkään tauolla ollut projekti on herännyt päiväunilta. Viimeksi miehet ovat keikkailleet tällä kokoonpanolla vuonna 2009. Mietin kuinka paljon miesten on pitänytkään treenata yhdessä ennen kuin ovat voineet lähteä yleisön eteen näin pitkän tauon jälkeen.

Rock-iskelmää

Miehet kuvailevat musiikkiaan rock-iskelmäksi. Laulut kertoivat paljon miehen elämästä, esimerkiksi siitä, kun mies tulee viidenkymmenen vuoden ikään. Laulettiin myös siitä miten mies saa mitä mies saa. Ja toisaalta mies tietää, etten sinua saa. Sanoihin piti yrittää keskittyä enemmän kuin yleensä keikoilla.

Esitys olisi voinut olla monipuolisempi. Olen viime aikoina käynyt keikoilla, jotka ovat rakentuneet pitkälti lainakappaleista. Tällä kertaa setissä ei ollut cover-versioita vaan omaa tuotantoa. Kappaleet olivat Taurian käsialaa. Tosin yhden biisin sanat olivat Arto Mellerin runosta.

Väki viihtyi

Kitara ja laulu sopivat hyvin yhteen. Kolehmaisen ääni oli voimakas ja vivahteikas. Laulu oli paikoin taiturimaista. Kitara olisi voinut soida monipuolisemmin. Biiseissä ei juuri ollut kitarasooloja.

Kappaleet olivat hieman kuin samasta puusta veistettyjä. Setti oli jokseenkin tasapaksua. Kappaleissa toistuivat samat elementit. Esiin ei noussut varsinaisia helmiä.

Mutta on todettava, että esiintymisessä vallitsi hieno energia. Yleisö oli innostunut ja mukana tunnelmassa. Aplodit olivat voimakkaita.

Keikkailu jatkuu

Esitys teki kuitenkin taitavuudellaan vaikutuksen. Erityistä siitä ei kuitenkaan jäänyt mieleen. Olen tottunut hieman viihdyttävämpiin ravintolakeikkoihin. Tämä esitys oli taiteellinen ja ehkä vaativa. Oli keskityttävä aivan eri tavalla.

Keikka ei tarjonnut erityisiä hetkiä, jotka olisivat jääneet mieleen. On sanottava, että paras veto oli encorena soitettu Tuomari Nurmion kappale ”Lasten mehuhetki”.

”To be continued”, laulaja totesi keikan lopuksi. Eli miehet ilmeisesti jatkavat keikkailua yhdessä. Kysyntää varmastikin riittää.

Itsetehtyjä porilaisia

Kun lähdin keikan jälkeen kotiin päin, en poikennut tutuksi tulleelle nakkikioskiautolle keskustassa. Minun ei tarvinnut käydä snagarilla, koska olen opetellut laittamaan tuplaporilaisia itse. Hyvää yöpalaa tulee kotonakin.

Hyvää tuli.

Itsetehty porilainen syntyi paistamalla makkaraa pannulla ja paahtamalla leipää. Leipien väliin tuli makkaraa sekä reilusti sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia. Oikeassa porilaisessa tietysti on myös jonkin sortin majoneesiakin. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla lisätä majoneesia ja kokeilla joitakin mausteitakin. Mutta todella herkullista oli pelkistettykin versio ja ajoi asiansa.

Ei haittaa vaikka työt ei nappaa

Joskus töissä voi käydä ihan vain palkan takia. Itselläni on ollut vaiheita, jolloin työnteko on tökkinyt, ja olen ajatellut pelkkää rahaa. Minulla oli työ, jonka koin haasteelliseksi, merkitykselliseksi ja palkitsevaksi. Oli kuitenkin hetkiä, jolloin homma ei maistunut. On selvää, että aina työnteko ei innosta ja motivaatio voi joskus olla hukassa.

Ei lähde sujumaan.

Toimin liiketoimintakehityksestä vastaavana päällikkönä. Ongelma oli se, että yhteistyö myyntiosaston ja tietohallinto-osaston kanssa ei toiminut. Minulla oli monesti vauhti päällä, ja yritin kehittää uusia tuotteita uusille asiakasryhmille, mutta muut eivät tahtoneet pysyä perässä. Suunnitelmani eivät edenneet haluamallani tavalla. Olin usein turhautunut ja pettynyt.

Mietin monesti toimistolla vain, kuinka saisin työpäivän kulumaan niin, että kehtaisin lähteä taas alkuillasta pubiin ottamaan muutaman kaljan. Joskus alkoholinkäyttö oli roimaakin. Tämä näkyi myös vetämättömyytenä töissä.

Toimitusjohtaja otti minut muiden päälliköiden kanssa puhutteluun, ja teki selväksi, että organisaatioon tulee muutoksia, ellei yhteinen työskentelymme ala sujua. Minä tunsin tässä tilanteessa olevani jo valmis luovuttamaan.

Lauleskelin mielessäni Kolmas nainen -yhtyeen kappaletta: ”Ois kai siistii antaa periksi nyt. Toteais vain kylmästi: ’Ei tästä mitään tuu.’ Lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään.”

Olin kuitenkin ostanut ensimmäisen oman asunnon ja ottanut ison lainan. Oli mietittävä asioita puhtaasti tulojen näkökulmasta. Työpaikan vaihtaminen olisi voinut tietää sitä, että palkka olisi pienempi. Yritin selviytyä päivästä toiseen.

Mielekkäitä asioita

Asiantuntija totesi Ylen artikkelissa, että jos työnteko tökkii, joskus ihan vain kylmän rahan ajatteleminenkin voi auttaa. ”Loputtomasti rahan motivoimaan voimaan ei kuitenkaan kannata luottaa, vaan pidemmän päälle työstä pitäisi pystyä löytämään myös muita mielekkäältä tuntuvia asioita.”

”Motivaatiossa kyse ei ole ainoastaan työntekijästä, vaan koko työyhteisöstä ja -tehtävästä. Ihminen yleensä haluaa tehdä sellaisia asioita, jotka lisäävät tunnetta siitä, että kuuluu joukkoon ja kokee olevansa merkityksellinen. Saa sopivia haasteita ja voi päättää itse oman elämän asioista”, psykologi totesi.

Hyvä pohtia voisiko lähteä muuttamaan jotakin

”Ensimmäinen askel motivaation parantamisessa on usein se, että ihminen havahtuu miettimään sitä, miksi työtehtävä ei kiinnosta. Kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä kulkeeko autopilotilla vai onko omassa toiminnassa tai ympäristössä jotain sellaista, jota voisi lähteä muuttamaan”, psykologi neuvoi.

Oma tilanteeni eteni niin, että vastuulleni annettiin myöhemmin myös firman myyntiosasto. Palkka nousi entisestään, ja hommat alkoivat sujua paremmin.

Lopulta pitkät kiireiset päivät, liian suuret vastuualueet ja ylimitoitetut odotukset kuitenkin ajoivat uupumukseen. Lyhyt sairausloma ei riittänyt. Minut irtisanottiin pitkittyneen sairastelun vuoksi. Työelämä jäi pitkäksi aikaa.

Vähitellen tuli ongelmia toimeentulon kanssa. Jouduin luopumaan asunnostani ja vaihtamaan paikkakuntaa pienempien asumiskustannusten vuoksi.

Sitoutumisen puutetta

Vain 15 prosenttia suomalaisista työntekijöistä on sitoutunut työhönsä. Tämä ilmenee yhdysvaltalaisen tutkimusyhtiön raportista, joka kertoo mitä työntekijät eri puolilla maailmaa ajattelevat työstään. Toisin sanottuna: noin joka kuudes suomalainen kokee, että töissä kannattaa antaa parhaansa.

Tämä on minusta yllättävää. Ja myös ikävää. Tällaista haluttomuutta suhteessa työhön on vaikea ymmärtää. Minä katson, että omasta työstä olisi oltava tyytyväinen ja kiitollinen. Ja parhaansa antaminen myös lisäisi tyytyväisyyttä.

Asiantuntija näkee, että ongelma on johdossa. ”Työelämässä tarvitaan lisää ihmisyyttä, empatiaa ja arvostusta”, yrityskulttuurin asiantuntija totesi Helsingin Sanomien artikkelissa. ”Johdon pitäisi kuunnella työntekijöitä aidosti ja luoda kulttuuri, jossa liiketaloudelliset tavoitteet toteutuvat ja ihmiset voivat antaa parhaansa.”

Minä koin myös pelolla johtamista. Annoin talolle parhaani tai peräti kaikkeni, mikä ei ole työnteon tarkoitus. Työpaikallani ei aina vallinnut terve kulttuuri.

En tiedä onnistuinko itse lainkaan varsinaisessa tehtävässäni eli osastoni vetäjänä. Johtamiseen ei ollut riittävästi aikaa tai oli liian paljon keskityttävä johonkin muuhun, mikä kuului laajalle tontilleni. Osastollani oli myös työn välttelyä. Parhaimmillaan tiimissä oli kuitenkin hyvä draivi, kauppaa tehtiin, ja saatiin paljon aikaiseksi.

”Lähtökohtaisesti jokaisessa ihmisessä on tahtotila tehdä työnsä hyvin. Miksi me hukataan se potentiaali? Miksi me ei herätä siihen?”, asiantuntija kysyy. ”Sitoutumisen puute on ongelma niin työntekijälle kuin yrityksellekin: tyytymätön työntekijä ei halua antaa parastaan työnantajalleen.”

Ihmiset haluavat enemmän vapaa-aikaa

On myös todettu, että arvostus vapaa-aikaa kohtaan on lisääntynyt. Erään tutkimuksen mukaan eurooppalaiset tekevät työtä yhä vähemmän. Työtuntien määrä on vähentynyt, mikä kertoo ihmisten halusta tehdä vähemmän töitä.

Yhteenvetona voisi todeta, että jos työnteko joskus tökkii, voi tilanteen parantamiseksi miettiä aluksi vaikka palkkarahoilla hankittavaa lomamatkaa.

Janoisin huulin hiottu kaljalasi

Perjantai-iltaani ilahdutti rouheassa kuppilassa esiintynyt Lucky Duo. Kaksikko veivasi loistavaa musiikkia laidasta laitaan. Ohjelmistossa oli tuttuja evergreenejä ja hittejä 1950-90-lukujen roots-, pop-, ja rockmusiikista niin maailmalta kuin kotimaastakin. Tarjolla oli hieno klassikkokimara.

Basso ja kitara soivat hyvin yhteen.

Lucky Duon basisti ja laulaja Petsku Lemström on jo vuosikymmeniä Suomen country & roots -piireissä vaikuttanut lauluntekijä ja keikkailija, joka esiintyy myös muissa kokoonpanoissa. Onni Leminen puolestaan on monipuolinen kitaristi, joka taitaa myös kansanmusiikin eri tyylejä.

Hienoja tulkintoja

Hyvä lainakappale on tuttu, yllättävä ja menee ihon alle. Esimerkiksi Tuomari Nurmion kappale Kurjuuden kuningas toimi kaksikon otteissa erinomaisesti: ”Sä olet lehti ruokalassa, resuiseksi selattu […] Sä olet baarin kaljalasi, janoisin huulin hiottu […] Mä olen onnen kerjäläinen, kurjuuden kuningas.”

Lemströmin basso antoi groovaavan rytmin, joka sai jalan vipattamaan. Välillä soitin loi lämpöä ja soitti kantavia melodioita. Miehen laulutulkinnat olivat toisaalta vahvoja ja tunteellisia – toisaalta myös rohkeita ja kokeilevia, välillä humoristisiakin. Lemisen kitara soi upeasti; osin pehmeästi ja läheisesti ja osin voimakkaasti ja rokkaavasti. Duon sovitukset olivat sopivasti omaperäisiä.

Marko Haavisto & Poutahaukat -yhtyeen Paha vaanii -kappale sopi bassolle ja kitaralle hyvin: ”Mua paholainen vaanii joka kulman takana. Missä vain mä kuljen, kuiskii kieli katala. Sen silmät mua katsoo olutlasin pohjalla. Sen hymyilevän huomaan vieraan tytön huulilla. […] Luoja auta, pidä kurissa. Kaidalla tiellä poissa kiusaukista. Luoja auta, vaikka tukista. Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana.”

Mukana oli myös todella hauskoja vetoja, kuten J. Karjalaisen Rokulipäivä: ”Tänään pidetään rokulipäivä. Mestari sanoi minulle no kyllä se minulle sopii. Tänään mennään, mennään kaupunkiin. Mestari sanoi minulle no kyllä se mulle sopii. Mennään baariin juodaan itsemme känniin. Mestari sanoi minulle no kyllä se mulle sopii.”

Iloinen ja svengaava duo

Lucky Duon veto oli hieno ja hauskakin. Musiikki sai hymyn huulille, ja sormet hyppelemään pöydällä. Väki nautti loistavasta musisoinnista.

Tunnelma oli toisaalta lämmin, kuten Huomenta Suomi -iskelmän soidessa, ja toisaalta riehakaskin kun vuorossa oli These Boots Are Made for Walkin’.

50-luvun rock’n’roll -hittien tahdissa pienessä tilassa kävi pyörähtelemässä myös taitava tanssipari. Kellohame heilahti hienosti.

Media myy uutisia – luottamus kasvoi

Suomalaiset luottavat kotimaiseen mediaan aiempaa enemmän, selviää tuoreesta tutkimuksesta. Vaikka media saa pääosin kiitosta, suuri osa kokee sen keskittyvän liikaa uutisten myyvyyteen. Moni on sitä mieltä, että media korostaa sensaatioita. Median arvioidaan myös pinnallistuneen ja viihteellistyneen liikaa.

Suuri osa pitää myös HS:n uutisia todenmukaisina.

Reilut 60 prosenttia kansasta kokee saavansa suomalaisten tiedotusvälineiden kautta monipuolisen ja totuudenmukaisen kuvan maailman tapahtumista. Tämä ilmenee Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tuoreesta tutkimuksesta. Minun on todettava, että luottamus mediaan voisi olla selvästi laajempaakin.

Luotettavimpina uutislähteinä pidetään tutkimuksen mukaan Yleä, STT:tä ja MTV:tä. 76 prosenttia kokee Ylen uutisten välittävän totuudenmukaista kuvaa Suomen ja maailman tapahtumista. Tämä luku on mielestäni hyvinkin korkea.

Houkuttelevia uutisia

Vaikka media saa pääosin kiitosta, 70 prosenttia suomalaisista kokee sen keskittyvän liikaa uutisten myyvyyteen. 67 prosenttia on sitä mieltä, että media korostaa sensaatioita. Lisäksi 63 prosenttia arvioi median pinnallistuneen ja viihteellistyneen liikaa. Tutkimuksesta kirjoitti Yle.

Media toki pyrkii usein tekemään uutisia, jotka houkuttelevat mediakuluttajia. Etenkin kaupallisen median täytyy kilpailla yleisön huomiosta. Tunteita tai kiinnostusta herättävät aiheet ovat usein ”myyviä”, koska ne vetävät yleisöä puoleensa. Vaikka media tarjoaa tasapainoista ja laadukasta journalismia, voivat kaupallisetkin paineet vaikuttaa siihen, että sisältö on vetoavampaa.

Luottamus monen tekijän summa

Ilta-Sanomien pääkirjoituksessa todettiin joitakin aikoja sitten, että suomalaiset ovat valveutunutta mediakansaa. Lehti viittasi tutkimukseen, jonka mukaan suomalaiset tunnistavat, mikä ero on sosiaalisella medialla ja journalistisella medialla.

Perinteisten tiedotusvälineiden rinnalla toimii nykyisin monenlaista sosiaalisen median sivustoa, tiliä, kanavaa ja vaikuttajaa. Pääkirjoituksessa todettiin, että osa sisällöntuottajista tähtää siihen, että suomalaisten luottamus omaan kansalliseen mediaansa horjuisi tai jopa romahtaisi totaalisesti. Pelot näyttävät ainakin tällä hetkellä ennenaikaisilta, lehdessä kirjoitettiin.

Kansalaisten medialukutaito ei ole vaarassa

Verkossa on epäluotettavia sisältöjä, jotka voivat johtaa väärinkäsityksiin ja harhaanjohtaviin tietoihin. Huhupuheista ja väärän tiedon tahallisesta levittämisestä alkunsa saaneet tarinat leviävät. On pahantahtoisia toimijoita, jotka harjoittavat kansalaisiin kohdistamaa informaatiovaikuttamista.

Kolme tutkijaa korosti joitakin aikoja sitten kirjoituksessaan Journalistissa, että yleisön luottamus on uutismedian elinehto, mutta se ymmärretään usein liian yksiulotteisesti. Luottamus mediaan ei synny vain siitä, ovatko uutiset totta. Tutkijat totesivat, että verkossa leviävät valeuutiset nakertavat luottamusta myös vastuullisesti tuotettuun journalismiin. ”Toisaalta juuri verkkosisältöjen epäluotettavuus on vahvistanut perinteisten mediabrändien arvostusta luotettavan tiedon lähteenä.”

Nuoret aikuiset kriittisempiä

Ylen kolumnisti kirjoitti aiemmin, että nuorten kriittisyyttä valtamedioita kohtaan ei voida typistää populismin ja somen syyksi. Medialla on edessään todellisia haasteita, kirjoittaja totesi. ”Media keskittyy ja yhdenmukaistuu. Keskustelun moniäänisyys kaventuu kaupallisuuden ehdoilla.” Oikeasti moniääninen media houkuttelee laajempaa lukijakuntaa, kolumnisti totesi.

Tutkijat kirjoittivat Journalistissa myös, kuinka nuorten mediasuhteessa korostuu erityisen voimakkaasti omakohtaisten kokemusten merkitys osana luottamuksen rakentumista. Nuoret eivät hakeudu uutisjournalismin pariin, jos se ei käsittele lukijaa koskettavia aiheita lukijan näkökulmasta.

Uutisia seurataan somessa

Nuoretkin käyttävät sosiaalisen median palveluja myös uutisten seuraamiseen. Somessa suomalaiset saavat kotimaisen median uutiset luotettavasti.

Journalistisen median someen päivittämistä uutisisista voivat nuoremmatkin aikuiset keskustella, mikä on yhteiskunnallisestikin tärkeää. Tosin usein kommenttikentät täyttyvät myös asiattomuuksista. Ja joidenkin käyttäjien tapa laittaa ikävienkin uutisotsikoiden yhteyteen naurava emoji, on typerä ja jo kulunut juttu.