Suomalainen kehtaa pummata tupakkaa, mutta ei rahaa. Näin kerrottiin eräässä artikkelissa, josta seuraava lainaus: ”Voisitko heittää yhden? Tuntemattoman vastaantulijan pyyntöön saattaa moni sauhuttelija suostua, epäröimättä. Toisen nikotinistin pyynnön torjuminen on asiantuntijan mukaan moraalikoodiston rikkomista.”
Rahaa toiselle todelliseen tarpeeseen.
Rahan tai ruoan pyytäjää taas usein karsastetaan, eikä näitä kahta pidetä soveliaina pyytää tuntemattomilta. Minä kuitenkin jouduin erään kerran kummalliseen tilanteeseen kaupungin keskustassa.
Iäkkäämpi mies pysäytti minut kadulla anteeksi pyytelemättä ja meni suoraan asiaan. Mies pyysi minulta rahaa lääkkeisiin. Hänen piti kertomansa mukaan päästä apteekkiin, ja vaati minulta viittätoista euroa. Olin hämmästynyt.
”Auta nyt Herran nimessä”, mies korotti ääntään. Hän sanoi, että kyseessä on sydänlääke.
Minulla oli tuolloin huono rahatilanne. Mutta jos miehen tarina piti paikkansa, oli minun luonnollisesti annettava pyydetty summa.
Ei saisi epäillä, mutta huomasin, että mies seisoi alkoholiliikkeen vieressä. En tiedä mihin tarkoitukseen raha todellisuudessa meni. Toivon, että minusta oli todellista apua.
Rahaa on vaikeaa antaa vaikka haluaisi
Olen silloin tällöin antanut kolikoita kadulla kerjääville ihmisille. Nykyisin korttimaksamisen aikana ihmisillä on yhä vähemmän käteistä rahaa, joten auttaminen ei käy enää yhtä helposti. Yhä useampi vain kävelee rahaa kerjäävän ohi. Apua tarvitsevat ihmiset ovat varmasti huomanneet tämän.
On myös yksi ryhmä, jota haluaisi edelleen tukea. Myös katusoittajien saamat rahat ovat varmasti vähentyneet, kun esimerkiksi kitarakoteloon ei ole samalla tavalla heittää hyvästä fiiliksestä palkkioksi muutamaa euroa.
Esseeblogi 