Tukahduttaako valtion tuki luovuuden? Eikö taidetta tehdä lainkaan suurelle yleisölle? Kulttuurialan valtionavustuksia leikataan merkittävästi. Lisääntyykö yhteiskunnan pahoinvointi ilman kulttuuria?
Teattereilla on edessään sopeuttamistoimia.
Teatterikaupunkien näyttelijöitä jalkautui torstaina eri puolilla maata keräämään allekirjoituksia kulttuuriadressiin. Adressilla puolustetaan suomalaista kulttuuria ja vastustetaan leikkauksia siihen. Adressi luovutetaan myöhemmin päättäjille mielenilmauksen yhteydessä. Olen kuullut jonkun kulttuuriväen edustajan sanoneen, että nyt eletään kulttuurivihamielistä aikaa.
”Taide ja kulttuuri ovat eri muodoissaan läsnä kaikkialla”
Sakset seis! on tekijöiden ja yleisön hätähuuto taiteen ja kulttuurin puolesta. ”Maamme hallituksen lyhytnäköiset ja suhteettomat leikkaukset uhkaavat perusoikeuksiamme, oikeuttamme kulttuuriin ja hyvinvointiin”, adressissa todetaan. ”Kulttuuri luo iloa, yhteenkuuluvuutta ja empatiaa, auttaa demokratian monitahoisten ongelmien ratkaisussa ja rakentaa lapsille ja nuorille tulevaisuutta.” Näin kulttuurin puolesta puhuvat adressin laatijat.
Kaikki eivät kuluta kulttuuria
Jo nyt teatterit ovat ilmoittaneet tarpeestaan vähentää työntekijöitä, esitysten ja ensi-iltojen vähentämisestä ja lipunhintojen korotuksista. On todettu, että sopeutumistoimet vaikuttavat suoraan kulttuurin saavutettavuuteen. Leikkaukset kohdistuvat myös muun muassa orkestereihin, kirjastoihin ja museoihin.
Leikkaukset ovat herättäneet huolta kulttuurialan toimijoiden keskuudessa. Kulttuuriala on yrittänyt korostaa, kuinka kulttuuri on itseisarvo. Sanotaan, että moninaiset kulttuurin muodot rikastuttavat yhteiskuntaa.
Toisaalta kaikki eivät kuluta kulttuuria. Kulttuuri voi tuntua vieraalta ja kaukaiselta. Minä kuitenkin katson niin, että on olemassa kaikille kokemisen arvoisia kulttuuririentoja. Esimerkiksi Moulin Rouge -musikaali on ollut tänä vuonna Helsingin kaupunginteatterin vetonaula. Itse en ole nähnyt.
Mitä minuun muutenkin tulee, en käy esimerkiksi teattereissa, konserteissa tai museoissa. Myöskään kotimaisia elokuvia en käy katsomassa kuin harvoin. Voisin olla kiinnostuneempi ja ehkä avoimempi uusille kokemuksille.
Marginaalisia taideprojekteja?
Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola on kirjoittanut seuraavasti: suomalainen kulttuuriväki ei suurin surminkaan halua tehdä taidetta massoille – vaan eliitille, itselleen, rahoittajilleen ja omille kavereilleen. Ukkola kysyy, kun joka puolelta pitäisi leikata, mitä järkeä on lapioida rahaa marginaalisille taideprojekteille. ”Väitän, että valtion tuki kulttuurille ei kannusta luovuutta – se pahimmillaan tukahduttaa sen.”
Taidetta ei pidä tehdä vain taiteen vuoksi
Adressin laatijoiden mukaan ilman kulttuuria yhteiskuntamme pahoinvointi lisääntyy. Tämä on tietysti voimakkaasti ilmaistu. Mutta senkin vuoksi olisi tärkeää, että kulttuuritarjonta tavoittaisi ja puhuttelisi ihmisiä nykyistä enemmän.
Esseeblogi 