Kategoria: Yleinen

Hyvä keikka ja makkarapettymys

Perjantai-iltana letkeästä musisoinnista vastasi tutussa kuppilassa esiintynyt mainio duo. Muuten mukava ilta, mutta jäin ilman erään puolueen tarjoamia grillimakkaroita. Todella hienosti soittanut Juippi & Juippi on kahden amerikkalaiseen juurimusiikkiin viehtyneen muusikon muodostama duo.

Monipuolinen kattaus juurimusiikkia.

Duon jäsenet ovat Mikko Perkoila (laulu, kitara, huuliharppu) ja Jukka Haikonen (laulu, dobro, mandoliini). Perkoila on muusikko ja lauluntekijä, joka on ollut mukana monenlaisissa kokoonpanoissa. Hän oli mukana myös 1970-luvun poliittisessa laululiikkeessä.

Yleisö sai nauttia noin sadan vuoden ajalta peräisin olevista amerikkalaisperäisistä lauluista. Setti sisälsi monen tutun amerikkalaisen artistin lauluja alkukielellä tai suomeksi omina käännöksinä. Kappaleiden suomenkielisistä sanoituksista vastaa Perkoila.

Hauskoja sanoituksia

Duo Juippi & Juippi esittää akustisten soittimien säestyksellä ja vuosikymmenten kokemuksella amerikkalaisperäistä folk-, kantri- ja bluesmusiikkia. Paikoin suomenkieliset sanat olivat humoristisia. Esimerkiksi yhdessä biisissä laulettiin, kuinka ”En hyvältä enää näytä alasti”.

Miehet veivasivat letkeää musiikkia ja tunnelma oli leppoisa. Yleisö oli innostunutta. Aplodit olivat voimakkaita. Myös Perkoilan välispiikit olivat hupaisia.

Keikasta jäi monia hyviä vetoja mieleen. Yksi helmistä oli Simon & Garfunkelin kappale ”The Boxer”, joka on yksi Paul Simonin mestariteoksista. Laulu kertoo tarinan nuoresta pojasta, joka valittaa köyhyyttään.

Ostin cd-levyn

Duo myi keikalla kahta uusinta levyään. Kysyin keikan jälkeen Perkoilalta, kummalta levyltä löytyy ”The Boxer”. Hän sanoi, etteivät he ole saaneet lupaa sen levyttämiseen. Ostin kuitenkin duon uusimman levyn, joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Täytyisi vain jostain hankkia cd-soitin.

Jäin ilman

Kun katsoin keikan välitauolla ikkunasta ulos, huomasin, että kävelykadulla paistettiin makkaraa. Erään puolueen vaaliehdokkaita oli tuonut auton peräkärryssä grillin. Ehdokkaat tarjosivat illalla liikkeellä oleville kaupunkilaisille makkaraa. Näytti olevan myös mehua. Mietin, kuinka mainio idea tavoittaa äänestäjiä. Minulla herahti vesi kielelle ja ajattelin ottaa makkaran keikan jälkeen, kun olen lähdössä kotiin päin.

Makkara houkutteli.

Katsahdin uudelleen ulos kun duo veti encorea eli ylimääräistä kappaletta. Huomasin, että grilliä nostettiin jo takaisin auton peräkärryyn. Jäin ilman makkaraa. Harmitti. Makkara olisi maistunut yöpalaksi.

Olisin myös voinut mielellään jutella ehdokkaiden kanssa, sillä en vielä ole löytänyt sopivaa ehdokasta, jota äänestää sunnuntain vaaleissa. Olin harmistunut. Enkä tiedä kenelle antaisin ääneni.

Erikoinen keikka ja omia porilaisia

Perjantai-iltana tutussa pubissa oli tällä kertaa tarjolla hieman erikoisempi musiikkikokemus. Keikan jälkeen en lähtenyt kotiin grillikioskin kautta vaan tein porilaisia yöpalaksi itse. Sulattelin kotona illan keikkaa. Pubin lavalla nähtiin duo nimeltään Jake & Tommi Jyrkänteellä, joka soittaa rock-iskelmää.

Taiteellista musisointia.

Jarkko Tauria on tamperelainen lauluntekijä ja Tommi Kolehmainen on järvenpääläinen esiintyjä. Kitaristi ja laulaja veivasivat hieman vaativampaa musiikkia. Setissä ei ollut tuttuja lainakappaleita vaan lauluja kitaristin kynästä.

Kolehmainen totesi keikan aluksi, että miesten pitkään tauolla ollut projekti on herännyt päiväunilta. Viimeksi miehet ovat keikkailleet tällä kokoonpanolla vuonna 2009. Mietin kuinka paljon miesten on pitänytkään treenata yhdessä ennen kuin ovat voineet lähteä yleisön eteen näin pitkän tauon jälkeen.

Rock-iskelmää

Miehet kuvailevat musiikkiaan rock-iskelmäksi. Laulut kertoivat paljon miehen elämästä, esimerkiksi siitä, kun mies tulee viidenkymmenen vuoden ikään. Laulettiin myös siitä miten mies saa mitä mies saa. Ja toisaalta mies tietää, etten sinua saa. Sanoihin piti yrittää keskittyä enemmän kuin yleensä keikoilla.

Esitys olisi voinut olla monipuolisempi. Olen viime aikoina käynyt keikoilla, jotka ovat rakentuneet pitkälti lainakappaleista. Tällä kertaa setissä ei ollut cover-versioita vaan omaa tuotantoa. Kappaleet olivat Taurian käsialaa. Tosin yhden biisin sanat olivat Arto Mellerin runosta.

Väki viihtyi

Kitara ja laulu sopivat hyvin yhteen. Kolehmaisen ääni oli voimakas ja vivahteikas. Laulu oli paikoin taiturimaista. Kitara olisi voinut soida monipuolisemmin. Biiseissä ei juuri ollut kitarasooloja.

Kappaleet olivat hieman kuin samasta puusta veistettyjä. Setti oli jokseenkin tasapaksua. Kappaleissa toistuivat samat elementit. Esiin ei noussut varsinaisia helmiä.

Mutta on todettava, että esiintymisessä vallitsi hieno energia. Yleisö oli innostunut ja mukana tunnelmassa. Aplodit olivat voimakkaita.

Keikkailu jatkuu

Esitys teki kuitenkin taitavuudellaan vaikutuksen. Erityistä siitä ei kuitenkaan jäänyt mieleen. Olen tottunut hieman viihdyttävämpiin ravintolakeikkoihin. Tämä esitys oli taiteellinen ja ehkä vaativa. Oli keskityttävä aivan eri tavalla.

Keikka ei tarjonnut erityisiä hetkiä, jotka olisivat jääneet mieleen. On sanottava, että paras veto oli encorena soitettu Tuomari Nurmion kappale ”Lasten mehuhetki”.

”To be continued”, laulaja totesi keikan lopuksi. Eli miehet ilmeisesti jatkavat keikkailua yhdessä. Kysyntää varmastikin riittää.

Itsetehtyjä porilaisia

Kun lähdin keikan jälkeen kotiin päin, en poikennut tutuksi tulleelle nakkikioskiautolle keskustassa. Minun ei tarvinnut käydä snagarilla, koska olen opetellut laittamaan tuplaporilaisia itse. Hyvää yöpalaa tulee kotonakin.

Hyvää tuli.

Itsetehty porilainen syntyi paistamalla makkaraa pannulla ja paahtamalla leipää. Leipien väliin tuli makkaraa sekä reilusti sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia. Oikeassa porilaisessa tietysti on myös jonkin sortin majoneesiakin. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla lisätä majoneesia ja kokeilla joitakin mausteitakin. Mutta todella herkullista oli pelkistettykin versio ja ajoi asiansa.

Janoisin huulin hiottu kaljalasi

Perjantai-iltaani ilahdutti rouheassa kuppilassa esiintynyt Lucky Duo. Kaksikko veivasi loistavaa musiikkia laidasta laitaan. Ohjelmistossa oli tuttuja evergreenejä ja hittejä 1950-90-lukujen roots-, pop-, ja rockmusiikista niin maailmalta kuin kotimaastakin. Tarjolla oli hieno klassikkokimara.

Basso ja kitara soivat hyvin yhteen.

Lucky Duon basisti ja laulaja Petsku Lemström on jo vuosikymmeniä Suomen country & roots -piireissä vaikuttanut lauluntekijä ja keikkailija, joka esiintyy myös muissa kokoonpanoissa. Onni Leminen puolestaan on monipuolinen kitaristi, joka taitaa myös kansanmusiikin eri tyylejä.

Hienoja tulkintoja

Hyvä lainakappale on tuttu, yllättävä ja menee ihon alle. Esimerkiksi Tuomari Nurmion kappale Kurjuuden kuningas toimi kaksikon otteissa erinomaisesti: ”Sä olet lehti ruokalassa, resuiseksi selattu […] Sä olet baarin kaljalasi, janoisin huulin hiottu […] Mä olen onnen kerjäläinen, kurjuuden kuningas.”

Lemströmin basso antoi groovaavan rytmin, joka sai jalan vipattamaan. Välillä soitin loi lämpöä ja soitti kantavia melodioita. Miehen laulutulkinnat olivat toisaalta vahvoja ja tunteellisia – toisaalta myös rohkeita ja kokeilevia, välillä humoristisiakin. Lemisen kitara soi upeasti; osin pehmeästi ja läheisesti ja osin voimakkaasti ja rokkaavasti. Duon sovitukset olivat sopivasti omaperäisiä.

Marko Haavisto & Poutahaukat -yhtyeen Paha vaanii -kappale sopi bassolle ja kitaralle hyvin: ”Mua paholainen vaanii joka kulman takana. Missä vain mä kuljen, kuiskii kieli katala. Sen silmät mua katsoo olutlasin pohjalla. Sen hymyilevän huomaan vieraan tytön huulilla. […] Luoja auta, pidä kurissa. Kaidalla tiellä poissa kiusaukista. Luoja auta, vaikka tukista. Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana.”

Mukana oli myös todella hauskoja vetoja, kuten J. Karjalaisen Rokulipäivä: ”Tänään pidetään rokulipäivä. Mestari sanoi minulle no kyllä se minulle sopii. Tänään mennään, mennään kaupunkiin. Mestari sanoi minulle no kyllä se mulle sopii. Mennään baariin juodaan itsemme känniin. Mestari sanoi minulle no kyllä se mulle sopii.”

Iloinen ja svengaava duo

Lucky Duon veto oli hieno ja hauskakin. Musiikki sai hymyn huulille, ja sormet hyppelemään pöydällä. Väki nautti loistavasta musisoinnista.

Tunnelma oli toisaalta lämmin, kuten Huomenta Suomi -iskelmän soidessa, ja toisaalta riehakaskin kun vuorossa oli These Boots Are Made for Walkin’.

50-luvun rock’n’roll -hittien tahdissa pienessä tilassa kävi pyörähtelemässä myös taitava tanssipari. Kellohame heilahti hienosti.

Hauska idea: Festarit pubissa

Kadotatko festivaaleilla ystäväsi tapahtuma-alueelle, joudutko valitsemaan monen eri päällekkäisen ohjelman välillä, ja kauhistutko juotavien hinnoista? Pieni pubi kotikaupunkini keskustassa järjestää viikonloppuna kolmipäiväisen tapahtuman, joka tarjoaa elävää musiikkia, taikaa, taidetta ja kulttuuria.

Hienoja suomipunkin klassikoita.

Pubi kutsuu tapahtumaa kevään kohutuimmaksi viikonlopuksi. Tapahtumassa festivaalin humu tuodaan baariympäristöön. Olet tässä -festivaali tarjoaa järjestäjän mukaan yleisölle festareiden parhaat puolet. Ja vieläpä ilmaiseksi.

Tapahtuma alkoi perjantaina iltaviideltä musiikkivisalla. Myöhemmin illalla lavalle nousi Lignell & Piispanen Big Band. Hauska yhtye soitti punk-klassikoita 1970-80 -lukujen taitteesta. Listalla oli monia tuttuja biisejä.

Keikkayleisöä viihdytti muun muassa versio Eppu Normaalin ensimmäisestä singlestä. Kappale on noussut suomipunkin klassikoksi: Poliisi ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla / Poliisilla on pillit kartolla, uaa, pillit katolla…

Bändi soitti myös seuraavan tutun punkbiisin: ”Hallitus istuu ja kommentoi / Hallitus määrää, hallitus pui / Mutta miten käy hallitukselta rock ’n roll?”

Yhtenä poimintana setistä myös tulkinta punkyhtye Kollaa kestään Jäähyväiset aseille vuodelta 1979. Kappaleesta on tehnyt tunnetun myös Liisa Tavi.

Bluesia, rokkia ja laulelmaa

Kerrassaan loistavaa musisointia koettiin, kun seuraava esiintyjä Ylikoski & Ampuja Band nousi lavalle. Setistä löytyi tarinallisia kappaleita maustettuna rouhealla blues-vivahteella ja rock-asenteella.

Loistava tunnelma pienessä tilassa.

On sanottava, että keikka oli täynnä kertakaikkisen taiturimaista kitarointia ja tanakkaa bassoa sekä upeita laulutulkintoja.

Laulaja Terhi Ylikoski esiintyminen oli huikeaa. Kitaristi Outi Ampujan soitto villitsi. Bassoa ja koskettimia soitti upeasti Marko Ampuja. Rummuissa loisti Juho Kaskinen.

Bändi oli energinen. Ilmapiiri pienessä pubissa oli hieno. Väki oli hienosti mukana, jopa haltioissaan. Keikasta jäi todella hieno fiilis.

Idea tuoda ikään kuin kolmipäiväiset festivaalit kodikkaaseen pubiin, oli hieno.

Rautalankabändi yllätti iloisesti

En niin diggaile 60-luvun rautalankamusiikkia, mutta perjantai-iltana lähdin kotikaupungin kuppilaan The Sleepwalkers -yhtyeen keikalle. Bändi tarjoilikin viihdyttävän kattauksen rautalanka- ja beat-musiikkia sekä rock’n’rollia. Yhtyeestä on sanottu, että se toteuttaa kyseisen aikakauden klassisia piirteitä tinkimättömästi ja taidolla.

Laulusolistin osuudet viihdyttivät.

The Sleepwalkers on vuonna 2000 perustettu kotimainen bändi, jonka muodostavat neljä kokenutta pitkän linjan soittajaa. Yhtye toteuttaa 60-luvun tyylipiirteitä sekä soitossaan että ulkoasussaan. Bändin jäsenillä oli keikalla tyylikkäät puvut.

Mitä on rautalankamusiikki?

Rautalankamusiikki on alun perin 1960-luvun instrumentaalimusiikkia, jota esitetään neljän soittajan voimin: kahdella sähkökitaralla (soolo- ja komppikitara), sähköbassolla sekä rummuilla. Rautalankamusiikki voi sisältää myös muita soittimia ja laulua.

Nimi ”rautalankamusiikki” tulee sähkökitaran kielistä. Englannin kielellä puhutaan sen sijaan vain ”instrumentaalirockista”, kun viitataan The Shadowsin kaltaisten yhtyeiden musiikkiin.

Mausteena rock’n’rollia

The Sleepwalkersin ohjelmisto sisältää sekä rautalankamusiikin klassikoita että harvemmin kuultua materiaalia. Perjantaina yhtye tarjoili keikallaan myös meneviä twistejä ja tunnelmallisia balladeja. Mukana oli lisäksi repäiseviä rock’n’roll-paloja. Lisäksi soolokitaristi Jan-Erik Sainen kaksi omaa instrumentaalisävellystä tekivät vaikutuksen. Niissä oli jotain samanlaista kauneutta ja jylhyyttä kuin Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijassa.

The Sleepwalkers ei soita pelkästään instrumentaalimusiikkia, vaan laulusolistina mukana on myös Jani ’Jetsetter’ Forsman. Hän esiintyi keikalla muutamissa kappaleissa. Miehen 60-luvun tyylinen jammailu, mukava lauluääni ja hienot tulkinnat tutuista kappaleista ilahduttivat.

Muutama poiminta biiseistä

Viihdyttävän keikan soittolistalta voidaan nostaa ensinnäkin biisi ”My Only One”, joka on suomalainen pop/rock-sävelmä vuodelta 1964. Sen levytti myös Hurriganes vuonna 1975. Forsman tulkitsi tämän hienosti.

Toisena poimintana mainitsen kappaleen ”The Hippy Hippy Shake”, jonka kirjoitti ja levytti Chan Romero vuonna 1959. Biisi on tuttu myös The Beatlesin esittämänä. Vauhdikas coverkappale taittui The Sleepwalkersin käsissä hyvin.

Hienosti tulkittu kappale oli myös ”Dancing Shoes”. Kyseessä on Cliff Richard & The Shadows-yhtyeen klassikko, joka oli myös kotimaisen Teddy & The Tigersin ensimmäinen single vuodelta 1977. Forsman viihdytti yleisöä paitsi hienolla laulutyylillään myös ottamalla tanssiliikkeitä 60-luvun tyyliin.

Missä oli snagari?

Lähdin mukavan keikan jälkeen kotiin päin, mutta koin pienen pettymyksen, sillä viikonloppuilloista minulle jo tutuksi tullutta nakkikioskiautoa ei jostain syystä keskustassa näkynytkään. Ehkä olin liian aikaisin liikkeellä ja paku saattoi ilmestyä kävelykadulle vasta myöhemmin yöllä.

Muuten oli oikein hauska ilta. Kotona oli yöpalaksi vain voileipäkeksejä.