Nyt puheenvuoron työelämästä saa mies, joka kertoo, että ruoan kotiinkuljetusta tehtiin jo 1960-luvulla. Ihmettelin esseessäni, kuinka asiantuntijat kritisoivat nykyistä työkulttuuria, mutta puhuvat usein vain ajatustyöstä. Mies työskenteli nuorena kaupan juoksupoikana.
Bussinkuljettajana usein myös Helsingissä.
Asiantuntijat puhuvat, että nykyaikaisen työn tehottomuus tulee siitä, että työtä ei osata tauottaa. Oletetaan, että ihmiset toimivat kuin koneet ilman tarvetta palautumiselle. Aivojen pitäisi antaa palautua myös työpäivän aikana.
Työn tauottamisessa ja tehokkuudessa on varmasti parannettavaa monissa ammateissa. Vai mitä voisi sanoa esimerkiksi sairaanhoitajan, metsätyöntekijän ja linja-autonkuljettajan työstä.
Jututin eläkkeellä olevaa miestä, joka on tehnyt monipuolisen työuran. Hän on palvellut kaupan juoksupoikana, toiminut kodinkoneiden huoltajana ja korjaajana, työskennellyt talokauppiaana, ajanut linja-autoa, tehnyt huoneistoremontteja ja ollut esihenkilönä rautakaupassa. Hän on opiskellut aina uutta työn ohessa tai osallistunut työnantajan sisäiseen koulutukseen. Kun nuori mies haki kodinkonemerkin edustajaksi, koulutti tehdas hänet tehtävään.
Toimettomuus raskainta
Mies kertoo, että ruoan kotiinkuljetus kaupasta ei ole uusi palvelumuoto vaan tällä tavalla asiakkaita palveltiin jo 1960-luvulla. Nuorena hän oli juoksupoikana eli kuljetti osuuskaupasta ruokaa asiakkaiden koteihin.
Rautakaupassa tarvittiin laajaa asiantuntemusta. Työssä odotettiin luoviakin ratkaisuja asiakkaiden pulmiin. Samalla tavalla haastavaa ajatustyötä.
Raskainta miehen työuralla on ollut se, että hän jäi 1990-luvun lama-aikana työttömäksi. Mies vain katseli masentuneena päivät pitkät ikkunasta pihalle. Kovin pitkään mies ei kestänyt olla toimettomana ja vailla toimeentuloa. Hän lähti tekemään erilaisia ”hanttihommia”, kuten remontoimaan asuntoja.
Erilaisia keikkatöitä.
Työtä tauotta
Mies sai vakituisen työn linja-autonkuljettajana. Työvuoro saattoi alkaa aamuyöllä ja kestää yksitoista tuntia. Tarvittiin toisenlaista ajatustyötä.
Työ kysyi voimia ja vaati keskittymiskykyä, eikä taukoja aina ollut. Talvioloissa ajamisessa oli omat haasteensa. Linja-autoreitillä pitkin maakuntaa ei juuri ollut taukoja vaan linjan oli pysyttävä aikataulussa. Tilausajossa oli puolestaan ajettava Helsingin ruuhkassa ja parkkeerattava iso bussi ahtaiden katujen varsiin.
Muutos johtamisessa
Nykyistä työelämää koskevat jutut mediassa käsittelevät usein ainoastaan niin kutsuttua ajatustyötä. Asiantuntijatkin yleistävät, kun he puhuvat ”suomalaisista työpaikoista” tai ”nykypäivän työelämästä” viitaten kuitenkin usein toimistotyöhön. Jaksamisen haasteista työssä voisi puhua laajemmin.
Esimerkiksi sairaanhoitaja, metsätyöntekijä ja linja-autonkuljettaja voivat joutua tekemään työtään pitkissä vuoroissa ilman taukoja ja palautumista. Vastuullisia töitä tehnyt mies ei ole kokenut urallaan uupumusta.
Mies on nähnyt työelämässä monenlaisia muutoksia. Nykyisin esihenkilöihin kohdistuu työpaikoilla paljon vaatimuksia. Etenkin yritysten välijohdon odotetaan edistävän hyvää työilmapiiriä ja työhyvinvointia. Mies kertoo, että ennen pomot huusivat ja määräsivät, mutta muuten heitä ei juuri näkynyt. Työntekijöillä oli kuitenkin aikaa kahvitauolle. Tauolla he sitten usein puhuivat pomoista.
Tuntuu, että jatkuvasta väsymyksestä on tullut yhteiskunnassa normaali olotila. Yhä useampi kokee työelämän muutokset hallitsemattomiksi ja työelämän sietämättömäksi. Uupuminen ja stressi on lisääntynyt. Asia käy ilmi tuoreesta Työolotutkimuksesta.
Multitaskaaminen tekee työstä tehotonta?
”Työelämässä on oltava jotain pielessä, jos töiden jälkeen ei jaksa tehdä mitään.” Näin sanoi Ylen artikkelissa työuupumuksen kokenut media-alalla työskentelevä nainen. ”Ihmisen ei kuulu olla koko ajan aivan saatanan poikki.”
Moni saattaa tiedostamattaan suorittaa työelämän lisäksi vapaa-aikaansa
Töiden jälkeen saatetaan vaihtaa vapaa-ajan suorittamiseen. ”Ajatellaan, että pitää myös palautua mahdollisimman tehokkaasti tai oikein, jotta olisi mahdollisimman paras versio itsestään”, nainen toteaa.
Työssä keskitytään huonosti
Nykypäivän työelämä on uuvuttavaa ja tehotonta, sanoo psykologian tohtori, aivoasiantuntija Mona Maisala Ylen artikkelissa. Työssä keskitytään huonosti ja vääriin asioihin.
Miksi aivotyötä tekevät uupuvat ja työn laatu huononee? Monisuorittaminen, somenkäyttö ja jatkuva tehokkuuden vaatimus tekevät työstä tehotonta.
Maisalan mukaan suomalaisilla työpaikoilla töitä tehdään jatkuvasti väärin. Hän kritisoi nykyistä työkulttuuria, jossa oletetaan, että ihmiset toimivat kuin koneet ilman tarvetta palautumiselle.
Jos työpäivän aikana ei palautumista huomioida, työn laatu kärsii
Moisala muistuttaa, että aivot eivät toimi tasaisen tehokkaasti koko työpäivän ajan. Aivojen pitäisi välillä antaa palautua myös työpäivän aikana. Tehottomuus tulee siitä, että työtä ei osata tauottaa. Palauttavaa ovat esimerkiksi liikkuminen, nauraminen ja itsensä haastaminen. Tätä en sentään ymmärrä. Miten tällainen kesken työpäivän olisi mahdollista?
Minulla teki aiemmassa työssäni mieli joskus rehellisesti sanottuna livahtaa toimistosta kesken päivän parille stressikaljalle. Olin pomo, joten kaikki olisivat vain olettaneet, että minulla on esimerkiksi asiakastapaaminen. Olisin saanut pubissa tilaisuuden pohtia päällä olevia monia asioita rauhassa.
Liian laaja työnkuva
Tein välillä 70-tuntisia työviikkoja. Ylitöiden jälkeen olin aivan poikki. Ei tullut edes mieleen, että voisi olla lisäksi jotain muuta vapaa-ajan sisältöä.
Lopulta koin työuupumuksen kolmekymppisenä. Burnout syveni vaikeaksi masennukseksi. Ajauduin pitkäksi aikaa syrjään työelämästä.
Työpäivän aikana oli aina liiaksi kiireisiä asioita, jotka piti hoitaa sitä mukaa kuin niitä tuli vastaan. Vasta toimistoajan jälkeen pääsi tekemään niin sanotusti oikeita töitä. Olin asiantuntija, mutta myös asiakkuuksista ja liiketoimintakehityksestä vastaava päällikkö. Oli oltava luova, mutta työhön kuului myös johtamista, organisointia ja hallinnointia. Monet vastuualueet olivat lopulta ylivoimainen yhdistelmä. Se kulutti loppuun.
Palautumista tukeva työkulttuuri on menestyksekkään ajatustyön edellytys. Sellaisessa kulttuurissa esihenkilöt näyttävät esimerkkiä, asiantuntija katsoo. Minä en ollut paras malli johdettaville. En pitänyt edes kahvitaukoja työpäivän aikana. Kävin vain nopeasti sisäpihalla tupakalla, ja join kahvin työhuoneessani. Osastoni työntekijät naureskelivat aamulla töihin tullessaan, olinko käynyt lainkaan välillä kotona, kun huomasivat minun olevan jo työhuoneessani.
Koskeeko kaikkea työtä?
Mietin, miksi tällaiset työelämää koskevat artikkelit mediassa usein käsittelevät vain niin kutsuttua aivotyötä. Asiantuntijatkin yleistävät kun he puhuvat ”suomalaisista työpaikoista” tai ”nykypäivän työelämästä” viitaten kuitenkin vain toimistotyöhön.
Miksi ei kirjoiteta millaisia haasteita jaksamisessa on laajemmin. Mitä tehotonta ja samalla uuvuttavaa sairaanhoitajan, metsätyöntekijän ja linja-autonkuljettajan päivittäisessä työssä on? Yhtä haastavaa aivotyötä.
Ihmisten pitäisi jaksaa muutakin
Ylen teettämän kyselyn mukaan joka toinen suomalainen on jättänyt jotain itselle tärkeää tekemättä väsymyksen vuoksi. Eniten väsymyksen vuoksi karsitaan kotitöistä, harrastuksista ja ystävien tapaamisista.
Työterveyspsykologi Annamari Heikkilä pitää tuloksia huolestuttavina. ”Ihmiset kokevat työuupumusta, ja toisaalta paineita myös esimerkiksi vanhemmuudesta, vapaa-ajasta ja harrastuksista. Nyky-yhteiskunnassa on vähän tällainen supersuorittamisen elämän eetos.”
Olisi yhteiskunnallisesti mietittävä, miksi kuormitus on jatkuvaa ja mitä asialle pitäisi tehdä
Huolta psykologissa herättää se, että väsymyksen takia esimerkiksi harrastukset tai ystävien tapaamiset ovat jääneet väliin, sillä ne ovat juuri niitä tekijöitä, jotka lisäävät voimavaroja ja tuovat arkeen tasapainoa.
Asiantuntija toteaa, että tähän pitäisi ehdottomasta herätä. ”Meidän pitäisi käydä keskustelua työelämän vaatimuksista. Miten me voisimme terveempää työelämää rakentamalla varmistaa, että ihmiset ovat työkykyisempiä ja elinvoimaisempia, jotta heillä riittää voimavaroja myös muuhun elämään.”
Arjen keventäminen
Hyvinvointikapinalliseksi itseään kutsuva media-alan ammattilainen kannustaa ihmisiä etsimään omaan elämään sopivia tapoja keventää arkea.
Olisi hyvä aloittaa yhdestä asiasta, joka omassa elämässä häiritsee tai ärsyttää. Sen voi ottaa käsittelyyn ja miettiä, miten sen osalta voisi tarkastella omaa toimintaa. Voima muutokseen löytyy yleensä niistä asioista, jotka turhauttavat ja ottavat päähän päivästä toiseen. Kaikkea ei tarvitse pistää uusiksi kerralla.
Joskus parasta, mitä itselleen voi antaa, on lupa antaa olla, nainen toteaa.
Elämäntavat väsyttävät
Viime aikoina on puhuttu myös elämäntyyliväsymyksestä. Ylen artikkelissa kerrottiin, kuinka ihmisestä voi tuntua siltä, että elämä on jämähtänyt sohvalle. Päivät saattavat toistua samankaltaisina. Yksitoikkoinen elämäntyyli vie pitkittyessään energiaa, minkä vuoksi päivistä selviäminen on hankalaa. Ilon ja innostuksen aiheita on vaikea tavoittaa.
Myös maailmantilanne painaa nykyisin ihmisten mieltä. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkala kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että mitä enemmän kriiseistä puhutaan ja mitä pidempään niiden kanssa eletään, sitä arkisemmilta ja normaalimmilta ne alkavat meistä tuntua.
Yleinen ilmapiiri on sellainen, että epävarmuuden ajalle ei näy loppua. On ymmärrettävää, että reagoimme jäämällä kotiin sohvan, somen ja sarjojen pariin.
Psykoterapeutti Niina Ritan mukaan liian samankaltaisena toistuva arki estää uusien elämänkokemusten syntymisen. Elämästä voi tulla tasaista mattoa, josta puuttuvat kohokohdat. Sellainen turruttaa ennen pitkää.
Ylen artikkelissa kerrotaan kuinka väsynyttä ihmistä on vaikea motivoida muutokseen, koska väsyneenä teemme helposti ratkaisumme nopea mielihyvän tavoittelu edellä: rojahdamme sohvalle, tartumme puhelimeen, painamme kaukosäädintä, syömme itsemme ähkyyn.
Suttuinen olo somesta
Psykoterapeutti Sanna Sinkko sanoo Ylen artikkelissa, että vastaanotolla tulee usein ilmi, kuinka hirveän paljon aikaa vietämme somessa. Siitä tulee hänen mielestään pelkästään suttuinen olo. Se on täysin hukkaan heitettyä energiaa. Olisi hyvä, että käyttäisimme samalla tavalla aikaa ja energiaa uuden etsimiseen kuin puhelimen selaamiseen.
Itse käyn somevirran läpi pari kertaa päivässä. Se riittää. Ymmärrän, että työnkuvaan voi kuulua ajan tasalla oleminen myös somesta.
Minulta puuttuu vapaa-ajasta jokin mieluinen harrastus. Mutta iltapäiväkävely puistossa virkistää oloa. Alkuiltaan kuuluu lineaarisesta televisiosta yksi puolen tunnin jakso suosikkisarjaa ja kahdet uutiset. Sitten pieni vilkaisu seuraavaan päivään. Ja aikaisin sänkyyn, ei puhelimen vaan hyvän kirjan kanssa.
Heräilen varhain aamulla. Joskus saan aikaisen aamun aikana tehtyä ison osan uudelle päivälle suunnittelemistani hommista. Silloin päivään mahtuu esimerkiksi kahvihetki kaupungilla. Kahvilassa en selaa kännykkää vaan nautin kahvilan tunnelmasta ja katselen ulos, jossa kulkee kiireisiä ihmisiä. Toivotan mielessäni näille ihmisille hyvää mieltä ja energiaa päivään.
Teki mieli valmistaa pitkästä aikaa maittava pasta-ateria. Tällä kertaa pyrin valmistamaan täydellistä pastaruokaa. Lähdin aamulla kauppaan seikkailumielellä. Kun suunnittelin ruuanlaittoa hain monenlaisia reseptejä.
Ei kaupallista yhteistyötä…
Halusin tällä kertaa kokeilla kuinka pastaruoka laitetaan alusta asti aivan oikein eli italialaisittain. Aiemmin olen tehnyt pasta-annoksia hieman soveltaen ja oikaisten, kuten parhaalta on tuntunut. Suosikkini on kanapasta.
Kun haluaa, että pastaruoka on täydellinen, olisi kuulemma valittava sopiva pastamuoto valitun kastikkeen mukaan. Esimerkiksi ohut nauhamainen pasta sopii parhaiten ohuempien tomaattikastikkeiden pariksi. Leveämmät nauhapastat puolestaan kannattaa parittaa tuhtien kerma- ja juustopohjaisten kastikkeiden kanssa. Onttojen ja kuviollisten kanssa käyvät kastikkeet, joissa on mukavasti sattumia. En kuitenkaan valinnut putkimaista penneä tai kierteistä fusiilia vaan tottumuksen mukaisesti valitsin kaupasta tagliatellea.
Omaa herkkua eli kanapastaa
Nopea kanapasta on arkiruokaa parhaimmillaan, eräässä valmistusohjeessa kuvattiin. Täyteläistä makua pasta saa juustonmakuisesta ruokakermasta.
Kävin kaupassa valitsemassa kanan fileesuikaleita ja ostamassa pastaa. Otin myös sipulia, currya, suolaa ja mustapippuria. Valitsin tavallista ruokakermaa, en ole niin juuston ystävä.
Keitin pastaa suolalla maustetussa vedessä ohjeen mukaan. Ruskistin kanasuikaleita. Mutta putosin kärryiltä kun se olisi pitänyt jostain syystä tehdä kahdessa erässä. Maustoin kanan currylla, suolalla ja pippurilla. Minulta jäi sipulin ja valkosipulin kuullottaminen. Mutta lorautin joukkoon ruokakermaa.
En pysynyt ohjeiden perässä
Olisi pitänyt ottaa osa pastan keitinvedestä talteen. Putosin kärryiltä. Mutta valutin pastan. Se olisi tässä vaiheessa ilmeisesti pitänyt sekoittaa kastikkeen joukkoon. Olisi myös pitänyt lisätä tässä vaiheessa keitinvesi…
Korianteria ja persiljaa en huomannut ostaa, joten niiden hienonnettuna lisääminen jäi nyt pois.
Ihmettelin valmistusohjeissa mainittua ruuan valmistusaikaa, joka olisi pitänyt olla 30 minuuttia. Minulla siihen meni vartti.
Laadukas pasta ei välttämättä kaipaa monimutkaisia kastikkeita.
Pasta on minulla usein mautonta. En tiedä mitä teen väärin. Pastan keittäminen vaatii tarkkuutta. Pastan pitäisi kuulemma olla pinnalta pehmeää mutta sisältö napakkaa. Minä luotan paketin kyljestä löytyvään keitto-ohjeeseen ja -aikaan.
Jossain todettiin, että kun pastan keittää hyvin, pienikin annos kastiketta tai pelkkä loraus öljyä, raastettu juusto ja rouhaisu pippuria riittävät ilahduttavaan makunautintoon.
Pesto on pastakastikkeiden klassikko, mutta minä haluan pasta-annoksesta ruokaisaa. On olemassa erilaisia kastikkeita, joita en ole kokeillut. Tomaatti-mozzarellakastike ei olisi minun makuuni. Ei myöskään herne-tuorejuustokastike. Tonnikalapastaa voisin kokeilla.
Pasta annoksessa pääosaan
Kanapastasta tuli kuitenkin suht hyvää. Tein sitä itselleni kaksi annosta. On olemassa pastaruokia, jotka hurmaavat kaikki. Mutta minä en välttämättä vielä näillä pastataidoillani tarjoaisi ruokiani kavereille. Mutta on hyvä harjoitella – jos tulisi eteen esimerkiksi tilanne, jossa saisin laittaa pastaa vaikka illalliseksi.
Kyllä siitä ainakin nälkä lähti.
Valmistusohjeet on syytä lukea seuraavalla kerralla tarkemmin, vaikka se tehnee ruuanlaitosta vieläkin monimutkaisempaa. Jossain todettiin, että kiireisen arjen pelastus on nopeaakin nopeampi pastakastike, joka valmistuu pastan keittämisen aikana ilman pilkkomista ja paistinpannuja.
Toisaalta sanotaan, että pastan keittäminen vaatii tarkkuutta. Paras pasta on keitetty al dente, mikä tarkoittaa täydellistä kypsyyttä.
Laadukas pasta ei välttämättä kaipaa monimutkaisia kastikkeita. Kun pasta on hyvin keitetty, se näyttelee annoksen pääosaa ja joukkoon sekoitetun kastikkeen tehtäväksi jää annoksen täydentäminen. Joskus vain hyvä oliiviöljy, chili ja valkosipuli riittävät. Minä olen ajatellut tähän asti aivan päinvastoin.
Perustin blogin tämän vuoden keväällä. Tämä uutta vuotta käsittelevä postaus on juuri sopivasti sadas blogikirjoitus. Kuluneen vuoden suosituin postaus oli itselleni yllätys. Kerron tässä postauksessa blogini luetuimmista kirjoituksista.
Uusi postaus alkaa tästä.
Kun aloitan uuden blogikirjoituksen, etenkin esseen suunnittelemisen, teen paperille miellekartan, joka auttaa jäsentämään ajatuksia, ideoita ja tietoa. Kirjoitan pääaiheen ja sen jälkeen siihen liittyvät alateemat ja pääideat. Sitten lisään yksityiskohtia. Miellekartta auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja löytämään uusia näkökulmia.
Kirjoitusprosessi on yleensä melko nopea, mutta silloin tällöin jätän tekstin joksikin aikaa hautumaan. Jatkan kirjoittamista kun uutta sanottavaa tulee mieleen.
Kun kirjoitus alkaa olla valmis, tarkistan ja muokkaan tekstiä. Tämä on eniten aikaa vievä vaihe. Kiinnitän huomiota rakenteeseen ja jäsentelyyn. Moni kohta saattaa tässä vaiheessa vaihtaa paikkaa. On myös varmistettava, että teksti on selkeä.
Mistä tänään kirjoittaisin?
Välillä on hieman haastavaa löytää postausaiheita. Mutta usein aiheet tulevat läheltä. Olen kirjoittanut vuoden aikana muun muassa työelämästä (ehkä liiankin kanssa), mediasta, kirjallisuudesta, elämäntavoista, ystävyydestä, vapaa-ajasta, ruokaostoksista, lomaromansseista, makeisista ja laulamisesta.
Varsinaisten esseiden lisäksi on tullut julkaistua kirjoituksia, jotka ovat olleet enemmänkin kolumneja, kommentteja ja näkökulmia eri aihepiireistä.
Olen halunnut kirjoittaa eräänlaisia puheenvuoroja. Kerron eri tietolähteiden herättämistä mietteistä omiin havaintoihini ja kokemuksiini pohjautuen. Omakohtaisessa pohdinnassa edetään yksityisestä yleiseen ja toisinpäin.
Luetuin kirjoitus oli yllätys
Luetuimpia kirjoituksia ovat tänä vuonna olleet muun muassa postaukset radiokanavien musiikista ja uutisista, vaatekaappien järjestämisestä ja englantilaisten voileipien valmistamisesta. Moni yleinen-kategorian postaus on ollut sellainen, jota on ollut todella mukavaa kirjoittaa.
Voit tutustua vaatekaappien järjestämiseen ja englantilaisten voileipien valmistamiseen seuraavien otsikoiden kautta:
Tämän vuoden luetuin postaus oli diabetesta ja sen hoitoa käsitellyt kirjoitus. Tämä tuli minulle hieman yllätyksenä. Mutta aihe varmasti koskettaa monia.
Kulunut vuosi oli meillä ja maailmalla monella tapaa synkkä. Kärsimys hallitsi uutisia. Viisaus oli maailmassa vähissä.
Kotimaassa taloustilanne oli vaikea. Työttömyys lisääntyi. Yrityksillä oli vaikeuksia. Hallituksen talouspäätökset, kiristykset ja leikkaukset alkoivat näkyä arjessa. Yhteiskunnassa oli yhä enemmän epäkohtia.
Yleinen ilmapiiri on sellainen, että epävarmuuden ajalle ei näy loppua. On ymmärrettävää, että reagoimme jäämällä kotiin sohvan, somen ja sarjojen pariin. Moni kärsii elämäntavoista johtuvasta väsymyksestä, kerrottiin Ylen artikkelissa. Ilon ja innostuksen aiheita on vaikea tavoittaa.
Olisi kuitenkin hyvä yrittää löytää jotakin uutta ja kiinnostavaa, joka voisi kohottaa mieltä ja lisätä energiaa. Uusi vuosi on lupausten aikaa. Ryhtyminen on muutoksen vaikein vaihe. Kertaheitolla ei kannata yrittää muuttaa kaikkea.
Uusi vuosi tuokoon parempia uutisia kaikille ja kaikkialle.
Tänä talvena ovat kiinnostaneet tunnettujen ihmisten muistelmat. Erityisesti olen suurella mielenkiinnolla lukenut radiotoimittaja Jake Nymanin muistelmia. Sen verran kirjan aihe on kiinnostava, että olen silloin tällöin ottanut jopa kirjan mukaan kuppilaan kun olen lähtenyt parille.
On mukava lueskella lasillisella.
Yleisradion musiikkitoimittaja Jake Nyman teki ensimmäisen radio-ohjelmansa vuonna 1972. Siitä alkoi yli puoli vuosisataa kestänyt ura. Kirjassaan Monen vuoden jälkeen – Radiomiehen muistelmat Nyman johdattaa Ylen kulissien taakse valottamalla suosittujen ohjelmien syntyä ja tekoa.
Voimakkaitakin näkemyksiä Ylestä
Nyman toimitti pitkällä urallaan muun muassa sellaisia ohjelmia kuin Rockradio, Onnenpäivä ja Muistojen bulevardi. Kirjassa riittää mielenkiintoisia tarinoita tapahtumista ja henkilöistä.
Nyman kehuu työtovereitaan, mutta lievästi sanottuna ihmettelee useita Ylen johtajien tekemiä päätöksiä. Esimerkiksi suosittujen ohjelmien lähetysajat ja niiden muutokset suututtivat sekä ohjelman tekijöitä että kuuntelijoita. Nyman puhuu työtovereistaan, esimiehistään ja johtajista heidän nimillään.
Silloin tällöin suositun musiikkiohjelman lähetysaikaa on muuttanut ja lähetyksen jopa keskeyttänyt jokin tärkeäksi koettu urheilulähetys tai ylimääräinen uutislähetys. Näiden päätösten perustelut tuntuvat kuuntelijastakin oudoilta. Näin voi käydä vain Yleisradiossa, kirjassa todetaan.
Kirja kertoo toimitustyöstä ja populaarimusiikista vuosikymmenten saatossa. Mutta mikä itse asiassa on musiikissa tai ohjelmien toimittamisessa on muuttunut, ei kirjasta käy selväksi. Musiikin muuttumista ja uusia virtauksia olisi voinut analysoida. Myös ohjelmien tekeminen on varmasti muuttunut studiotekniikan kehittyessä. Näistä olisi mielellään lukenut enemmän.
Nyman kehuu itsensä ja työtoveriensa kehittelemiä uusia ohjelmia, niiden musiikkitarjontaa – ja myös sitä kuinka niille keksittiin aina osuvia nimiä.
Nyman on poiminut kirjaansa paljon kuuntelijapalautteita, joissa kiitellään uusia ohjelmia. Erityisesti suitsutusta on saanut Muistojen bulevardi -ohjelma, jonka musiikkitarjonta on monipuolista ja nostalgista. Nyman kertoo myös omien ohjelmiensa kuuntelijaluvuista, jotka ovat olleet satojatuhansia.
Paikallisradioiden tuleminen kilpailijaksi
Mutta miten Ylen ohjelmia haastoi kaupallisten radioiden tuleminen 1980-luvun puolivälissä? Yhdessä kohtaa kerrotaan, että ohjelmien suunnittelussa huomioitiin helsinkiläisen Radio Cityn ohjelmatarjonta, mutta ei sen enempää. Paikallisradioitahan tuli nopeasti eri puolille maata. Ja kaupallisten kanavien myötä moni asia muuttui. Pop- ja rockmusiikki soi uusilla taajuuksilla ympäri vuorokauden, ei ainoastaan erikoisohjelmissa, kuten Ylen kanavilla.
Mielenkiintoista on ollut lukea 1990-luvun alun suuresta kanavauudistuksesta. Tällöin nuoremmille kuuntelijoille suunnattu Radiomafia aloitti lähetykset. Erilaiset musiikin erikoisohjelmat saivat uuden kodin Radio Suomesta. Radiomafian eli nykyisen YleX:n nimi herätti aikanaan kovasti keskustelua.
Radio on yhä voimissaan
Ohjelmien tekijöitä on Yleisradiossa ollut paljon, ja moni juontaja on ainakin takavuosina saanut työssään keskittyä täysin omaan, kerran viikossa lähetettävään, parin tunnin ohjelmaan. Toki ohjelmat ovat olleet laadukkaita. Niiden suunnittelemisessa, juontojen kirjoittamisessa ja soitettavien levyjen kokoamisessa on kulunut työpäiviä.
Ylen valtavaa levystöä on muutettu digitaaliseen muotoon, ohjelmien editoiminen on siirtynyt kelanauhurilta tietokoneelle. Studiossa juontaja vastaa ilman äänitarkkailijaa ohjelman ulos ajamisesta. Siitä kuinka ohjelmien tekeminen on muuttunut 1970-luvulta näihin päiviin ei juuri kerrota.
Nymanin kirja sisältää paljon toistoa. Samaan aiheeseen palataan monesti uudelleen. Muistelmissa on paljon herkullisia yksityiskohtia, ja faktat ovat kohdallaan. Mutta mielellään olisi halunnut lukea monista asioista monipuolisessa työssä hieman enemmän.
Nymanin muistelmissa lukija saa kosketuksen myös ihmiseen radioäänen takana, perhe-elämään ja traagisiinkin vaiheisiin. Nymanin henkilökohtaisessa elämässä on ollut raskaita vastoinkäymisiä ja menetyksiä.
Kirjan lopussa Nyman kirjoittaa, että yli viisikymmentä vuotta radiossa on pitkä aika, ja monet asiat ovat matkan varrella muuttuneet. Hän on iloinen siitä, että radio on yhä voimissaan. Tutkimuksen mukaan suomalaiset kuuntelivat vuonna 2022 radiota päivittäin noin kaksi ja puoli tuntia, ja viikoittainen tavoittavuus oli huimat 88 prosenttia eli 4,4 miljoonaa suomalaista. Se on paljon, Nyman toteaa.
Jake Nyman: Monen vuoden jälkeen (Gummerus, 2023) s. 341
Esseeblogi 