”Mene laiska muurahaisen tykö ja opi.” Uskonnonopettaja antoi tämän lauseen kirjoittamisesta koepaperiin yhden ylimääräisen plussan koenumeroon, kun hän arvioi koetuloksia. Maailmassa on arviolta miljoona miljardia muurahaista.
Tekoäly vaikuttaa myös politiikkaan.
Muurahaiset ovat yhdyskunnittain eläviä aitososiaalisia pistiäisiä. Muurahaisten vatsakin on kaksiosainen: niillä on niin sanottu sosiaalinen vatsa, johon ne säilövät muille, kuten kuningattarille ja toukille, annettavan ravinnon ja oma vatsansa, jonka sisällön ne käyttävät itse.
Ihmisten itsekeskeisyyden ja nyky-yhteiskunnan eriarvoisuuden näkökulmasta ihminen voisi ottaa oppia muurahaisilta.
Jokainen tietää ja liian moni tuntee, että yhteiskunnassa on epäkohtia. Monet ongelmat vaikuttavat yhteiskuntamme toimintaan ja ihmisten hyvinvointiin. Kaikkien mukana pitäminen ja yhteenkuuluvuuden tunteen huomioiminen on yksi tärkeimmistä asioista, jonka kohtaamme tänään.
Muurahaiset rakentavat monimutkaisia pesiä, kuljettavat raskaita kuormia ja organisoivat valtavan yhteisön. Yhteiskunnan toiminnoista pitävät huolen työläismuurahaiset.
Tekoäly muuttaa paljon
Ihmiset sen sijaan haluavat päästä työstä pois. ”Pian tekoäly ja robotit vievät meidän työmme. Se on tietysti erinomainen asia, koska silloin meille jää aikaa tehdä sitä mitä haluamme eli laiskotella.” Näin kirjoittaa Pontus Purokuru kirjassaan Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos, 2018). Toiset saattavat olla tästä samaa mieltä, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että joutilaisuus ja vain oleminen ei tarkoita parempaa elämänlaatua.
”Laiskottelu on liberaalin yhteiskunnan vahvimpia tabuja, jonka nauttiminen on kiellettyä kulttuurisista tai uskonnollisista syistä”, Purokuru toteaa. Hänen mukaansa kokonaisuus kiertyy etsimään mielekästä tapaa olla olemassa ja katsoa tulevaisuuteen. Mitä sitten teemme? Kirjoittajan mielestä laiskotellaan. ”Tuhlataan. Lorvitaan, vedetään lonkkaa, nukutaan, vetelehditään, luetaan, hengitetään, haukotellaan, syödään ja juodaan. Joutilaisuus on aluskasvillisuutta, josta syntyy kaikki oikeasti tärkeä”, Purokuru väittää.
Minä katson, että joutilaisuudesta ja vain olemisesta voi nauttia aika ajoin, mutta ei pidempään. Se ei tee ihmiselle hyvää. Mieli tylsistyy ja ruumis rappeutuu. Työllä on monia myönteisiä merkityksiä.
Työ on tärkeä kiinnekohta elämään. Se tuo mielekkyyttä ja merkitystä. ”Ei ole mitään iloa siitä ettei tee mitään, jos ei ole mitään tekemistä. Näin totesi englantilainen kirjailija Jerome K. Jerome.
On toki totta, että uusi aika voi tarjota mahdollisuuden valita ja tehdä jotain muuta kuin perinteistä työtä. Mutta täydellinen vapautuminen voi johtaa siihen, että elämään ei löydy arvokasta sisältöä.
Toivottavasti tyhjyyttä ei aleta täyttää esimerkiksi ylenmääräisellä huvittelulla. Jos vertaisi ihmisiä muurahaisiin, moni haluaisi varmasti olla siivekäs kuhnuri. Tehtävänä olisi suorittaa keskikesän aikoihin parittelulento, jolla hedelmöittää muiden muurahaispesien nuoret kuningattaret.
Tekoäly luo epävarmuutta
Purokurun kirja on julkaistu vuonna 2018. Nyt jo nähdään, että tekoälyyn liittyy myös uhkia. Sitä voidaan käyttää vääriin tarkoituksiin.
Tekoäly myös vie työtä tietyiltä aloilta, ja ihmisille voi koitua kauniisti kuvaillun joutilaisuuden sijaan niukkuutta ja toimettomuutta. Tekoäly voisi ihanteellisessa muodossa lisätä tasa-arvoisuutta, mutta se aiheuttaa myös epävarmuutta, koska se vaikuttaa eri ammattikuntiin eri tavoin.
On sanottava, että vaikka tekoälystä on moneen, ja siitä on hyötyä eri osa-alueilla, se tuo uudenlaisia haasteita. Tekoälyllä on myönteisiä vaikutuksia, mutta siitä aiemmin maalattu kuva ei ole enää niin vaaleanpunainen.
Yhteiskunnallinen keskustelu on enemmänkin huutoa.
Ihminen voisi ottaa paljon opiksi muurahaisilta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuvat erot, ja yhteisten näkökulmien etsintä jää helposti taka-alalle. Asiallinen ja kunnioittava vuoropuhelu yhteiskunnassa vaikuttaa olevan mahdotonta. Avoimuus erilaisille näkökulmille olisi tärkeää.
Nykyajan politiikka tuntuu keskittyvän vastakkainasetteluihin. Koulussa sanottiin ennen, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Nykyisin tästä ei voi olla varma.
Muurahaiset tekevät tiimityötä. Mitä ihmiset voisivat oppia muurahaisten yhteistyötaidoista?
Ihmisillä on yhä enemmän vastakkaisia ja erilaisia näkemyksiä, tarpeita ja etuja, joiden välille syntyy poliittista erimielisyyttä. Rakentava erimielisyys perustuu siihen, että opitaan kuuntelemaan toista aidosti. Kunnioittava keskustelu voi johtaa ratkaisuun, jota kukaan ei olisi yksin keksinyt.
Uutta vaurautta?
Vaikeina taloudellisina aikoina ei yhteiskunnassa ole jakaa muuta kuin niukkuutta. Tekoälyn ja vaikean taloustilanteen aiheuttamiin haasteisiin voi kuitenkin olla tulossa ratkaisu.
Suomesta saattaa nimittäin tulla viinimaa. Suomen kasvukauden tulisi vielä pidentyä ja lämmetä, mutta viileässä ilmastossa on myös etunsa nykyisiin viinintuottajamaihin nähden. Viileä Suomi voi haastaa perinteiset viinimaat, kun ilmasto lämpenee.
Viinin valmistus voi olla sekä käsityötä että automatisoitua teollista tuotantoa, riippuen valmistustavasta. Pienet viinitilat panostavat käsityöhön, jossa jokainen vaihe tehdään tarkasti ja huolella käsin.
Suomi voisi keskittyä käsityöläisviineihin, jotka ovat usein pienissä erissä valmistettuja viinejä, ja joissa korostuu viinintekijän kädenjälki. Tämä toisi työtä suomalaisille. Toisaalta kun ihmisten vapaa-aika tekoälyn tuoman muutoksen myötä lisääntyy, myös viinin kulutus kasvaa.
Suomi saa uuden vientituotteen, joka tuo vaurautta, ja sitä kautta lisää ihmisten hyvinvointia, ja luo parempaa yhteiskuntaa.
Esseeblogi 