Avainsana: vapaa-aika

Meillä onkin liikaa vapaa-aikaa?

Ihmiset haluavat tehdä vähemmän töitä. Oma aika on nykyisin yhä suuremmassa arvossa. Puhtaasti talouden näkökulmasta tässä on ilmeisesti ongelma. Ilmiössä voidaan nähdä yhtymäkohtia historiasta.

Vapaa-aikaa vai työaikaa?

Suomen Pankki on nostanut esiin syyn Euroopan ongelmiin: Ihmiset haluavat liikaa vapaa-aikaa. Suomen Pankin mukaan keskimääräinen viikkotyöaika on lyhentynyt vuosikymmenien ajan, mutta lyhentyminen voimistui entisestään koronavuosien ajan, eikä suunta ole sen jälkeen muuttunut.

Euro ja talous -artikkelin kirjoittajat tulkitsevat, että työtuntien vähentyminen kertoo ihmisten halusta tehdä vähemmän töitä. Kyse on valinnasta. Se kertoo ennen kaikkea elintason noususta ja ihmisten arvostuksesta vapaa-aikaa kohtaan.

Tässä yhteydessä on todettava, että kyseessä on talousasiantuntijoiden näkemys koskien haasteita Euroopan taloustilanteessa. Euroopassa on näinä päivinä muitakin ongelmia, jotka kaipaavat huomiota. Talous ei korjaa kaikkea.

Historian kaikuja?

Rafael Donner kirjoitti vuonna 2018 julkaistussa kirjassaan Ihminen on herkkä eläin (Teos & Förlaget) seuraavasti: ”Max Weber, yksi sosiologian isähahmoista, kirjoitti kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalisimin henki, että ennen vanhaan oli vaikeaa saada ihmiset tekemään tarpeeksi töitä pelloilla, koska kutakuinkin kaikki pitivät aikaansa suuremmassa arvossa kuin rahaa.” Donner toteaa: ”Huvittava ajatus, joka nykypäivänä kuulostaa mahdottomalta.” Asiat ovat viime vuosina siis merkittävästi muuttuneet.

Vaikutukset onnellisuuteen

Nykyaikana esimerkiksi Suomessa arvostus rahan ja ajan välillä varmasti vaihtelee eri ikäryhmien ja elämäntilanteiden mukaan. Työ tuo paitsi taloudellista vakautta myös merkityksellisyyttä. On kuitenkin todettu, että erityisesti alle 45-vuotiaat arvostavat enemmän vapaa-aikaa, ja haluavat käyttää enemmän aikaa perheen, ystävien ja harrastusten parissa.

Hektisen työn ja jatkuvan stressin keskellä yhä useammin toivotaan enemmän vapaa-aikaa

Erään näkemyksen mukaan oma aika ja sen tuomat edut koetaan arvokkaammaksi ja palkitsevammaksi kuin se, mitä pelkän varallisuuden kasvattamisella voidaan saavuttaa. Vapaa-ajan puolesta puhuvat myös tutkimustulokset, joiden mukaan ihmiset, jotka arvostavat aikaa enemmän kuin rahaa, kokevat itsensä yleensä onnellisemmiksi kuin ne, jotka asettavat rahan etusijalle.

Donner kirjoittaa, että ihmiset haaveilevat oikeastaan menestyksestä, ja menestys voi tarkoittaa mitä tahansa, mutta mikä on parempi menestyksen mitta kuin raha? ”Muita objektiivisia mittaustapoja ei ole.” On todettava, että menestymistä ei siis nykyisin pidetä tärkeimpänä päämääränä.

Mitä minuun tulee, itse en ole koskaan tavoitellut sen suurempaa varallisuutta, mutta olen aikoinani nauttinut hyvistä tuloista. Tein nuorempana töitä liiankin kanssa. Palkka oli hyvä, mutta ei kuitenkaan vastannut työtuntien määrää. Tein jopa 80-tuntisia työviikkoja. Vapaa-aikaa oli niukalti ja silloinkin työasiat olivat monesti mielessä. Mutta myös menestystä silloisella työuralla oli.

Missä oikea ongelma?

Miten vaativien talouspuheiden yhteydessä pitäisi suhtautua siihen, että työuupumus on lisääntynyt merkittävästi? Yksi keskeisistä syistä uupumiseen on nimenomaan työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen. Se vaikeuttaa palautumista. Lisäksi työntekijöiltä odotetaan yhä enemmän tehokkuutta ja tuottavuutta. Vapaa-ajallaan moni on aivan puhki.

Yhteenvetona voi todeta vain, että vaikka työ on tärkeää, myös vapaa-aika ja elämänlaatu ovat keskeisiä arvoja. Ja toisaalta jotkut voivat väittää, että elämänlaatua voi parantaa rahalla. En usko, että se on pelkästään niin.

Voisikohan asian tiivistää ajatukseen kultaisesta keskitiestä? Sehän tarkoittaa filosofiassa tavoiteltua puoliväliä kahden ääripään, joista toinen edustaa liiallisuutta ja toinen puutteellisuutta, välillä. Miljoonasade-yhtyeen laulun sanoin: ”Tulkoon rakkaus, tulkoon rikkaus, jokaiselle tarpeen mukaan.”

Se, että ilman ei jäisi kukaan, kuten kappaleessa lauletaan, vaikuttaisi Euroopankin ongelmiin kattavammin, lisäten kaikkien osallisuuden kokemusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteiskunnassa. Näkyisikö se myös taloudessa?

Lasi paljastaa jotain juojasta

On myönnettävä, että olisi kiva juoda itsensä silloin tällöin hilpeälle juhlatuulelle. Ympärillä olisi kavereita, ja voisi nauttia olutta terassilla tai viiniä ravintolassa hyvässä seurassa.

Olut tarjoillaan sirossa lasissa.

Omassa alkoholinkäytössä oli pitkään vaihe, jolloin kohtuus oli kaukana. Viihdyin kapakoissa liiankin hyvin. Istuin lasin äärellä usein myös ilman seuraa.

En ole käyttänyt alkoholia kymmeneen vuoteen, sen jälkeen kun sairastuin alkoholiperäiseen vaikeaan sairauteen.

Viina alkoi virrata maassamme entistä vapaammin samaan aikaan, kun minulta meni pakon sanelemana korkki kiinni.

Kun alkoholilaki muuttui kevyemmäksi, tuli yökerhoille lupa jatkaa iltaa pidempään. Minä vihasin aina valomerkkiä. Se tuli joka kerta liian aikaisin.

Myös iloista tuntia sai alkaa mainostaa. Minulla oli ennen tapana kierrellä iltapäivisin eri kapakoissa kurkkaamassa oliko menossa happy hour, ja mitä tuoppi maksoi.

Lisäksi kauppoihin tuli uusia alkoholituotteita. Minulle aiheuttaa kateutta, kun joku kaupassa ostaa uudenlaisia juomia. Nyt erilaisia, entistä vahvempia, juomia tulee kauppoihin yhä lisää.

Alkoholista kieltäytyminen vaikeaa

Olen joutunut muutamissa tilanteissa kieltäytymään alkoholista. Luin eräästä artikkelista, että kaikkialla missä alkoholia käytetään, sillä on myös vahvoja sosiaalisia merkityksiä. Asiantuntija totesi, että alkoholista kieltäytyminen on vaikeaa, koska yhdessä juominen on vahva sosiaalisen yhteyden symboli. Juoman torjuminen tulkitaan helposti yhdessäolosta ja seurasta kieltäytymiseksi, artikkelissa kerrottiin.

En haluaisi erottua ravintolassa

Itse olen välttänyt kiusallisia tilanteita ottamalla alkoholitonta olutta. Alkoholittoman oluen valikoima on kasvanut sekä kaupoissa että ravintoloissa.

Alkoholittomat oluet ovat ravintoloissa pullossa tai tölkissä. Haluaisin, että juoma kaadettaisiin tuoppiin. Silloin kukaan ei huomaisi, että juon jotakin erikoisempaa olutta. Saan kuitenkin juoman kaadettuna piripintaan siroon jalalliseen lasiin. Se varmaan herättää muissa asiakkaissa ihmetystä. Mitä tuo sievistelee ja juo hienoja erikoisoluita, eikö hanakalja kelpaa?

Alkoholittomien oluiden valikoima on kasvanut.

Tietysti on muitakin juomia, joita raittiina oleva voi seurassa rennosti ottaa. Baarimikkoa voi pyytää tekemään hyvän alkoholivapaan drinkin. Minä taidan seuraavalla kerralla ottaa vaikka vain raikkaan appelsiinimehun jäillä. Kun sellaisen juoman saa korkeassa lasissa, ei siihen kiinnitetä huomiota.

Yhteenvetona voisi todeta, että jos haluaa vähentää alkoholin käyttöään tai jos jokin kerta kavereiden kanssa iltaa viettäessä ei vain halua ottaa, ei sitä pitäisi joutua selittelemään. Muiden olisi hyvä ymmärtää, että sen ei tarvitse tarkoittaa sen kummempaa, ja että seurasta ja yhdessäolosta voi silti nauttia.

Oikea mielen ja makujen juhla

Ihmisten kokemus arjesta vaihtelee. Yhdelle arki rutiineineen tuottaa tyytyväisyyttä, jopa onnea – toisenlainen persoonallisuus taas kaipaa uusia kokemuksia. Näin todettiin eräässä artikkelissa.

En malttanut odottaa, että pääsen grillaamaan.

Monelle luksus on enemmänkin aikaa ja kokemuksia kuin materiaa ja statusta. Minulle luksusta on ”ruokasauhut” lounaan jälkeen, pullakahvit iltapäivällä ja televisiosarjan uusi jakso alkuillasta.

Ennen talouteni romahtamista oli luksusta käydä joskus lounaalla ravintolassa. Mutta kyllä nälkä ja rahattomuus opettavat laittamaan ruokaa itse, sanottiin jossain. Itse kuitenkin pärjäilen viikolla lähinnä valmisaterioilla. Mutta viikonloppuisin innostun kokkailemaan.

Kirsi Kostamon kirjassa Hyvän mielen keittiö (Minerva, 2010) kerrotaan, että hyvän ruoan terveysvaikutukset alkavat jo sen valmistamisesta. ”Myönteinen, utelias ja avoin asenne ruoanlaittoon ja elämään tekee keittiössä puuhaamisesta kokonaisvaltaisen nautinnon, oikean mielen ja makujen juhlan.” On totta, että itse tehty ateria ilahduttaa.

Grilliherkkuja omassa keittiössä

Kokkaileminen on mieluisaa puuhaa viikonloppuisin. Monet keittokirjat tosin sisältävät liian monimutkaisia reseptejä. Niitä pitää hieman yksinkertaistaa. Mutta onnistun yleensä valmistamaan ihan herkullisia aterioita.

Tänään avaan ”grillikauden” valmistamalla – tosin pannulla – grillimarinoituja fileepihvejä. Tänään pihvien kanssa on mustapippuri-grillisalaattia.

En malttanut odottaa niin kauan, että pääsen grillaamaan kesällä. Matkustan kesällä lomailemaan pieneen kauniiseen maalaiskuntaan, jossa ennen asuin muutamia vuosia, ja jossa minulla on paljon kavereita. Moni kaveri kutsuu minut kesäisin grillaamaan ja viettämään iltaa.

Nakkikioskien mättöherkut maistuivat

Muistan kuinka Helsingissä asuessani oli mahtavaa päästä yökerhosta valomerkin jälkeen snägärille. Tuplaporilainen kylmällä maidolla maistui kertakaikkisen hyvältä kaiken kaljan, drinkkien ja sikarien jälkeen.

Helsingin ravintoloissakin oli hienoa kiertää. Kun hengailin erään tanssinopettajan kanssa, suostuin syömään ravintolassa päivästä toiseen kasvispizzoja tai paputortilla-annoksia, ja nekin puoliksi, koska hän oli pieniruokainen. Minulla olisi ollut etenkin krapulapäivinä kauhea nälkä, ja ruokalistalla olisi ollut pihviannoksia. Erään tutkimuksen mukaan miehet syövät enemmän istuessaan naisen seurassa tehdäkseen vaikutuksen.

Rauhallinen ateriahetki kiireisenä arkenakin

Kiireetön syöminen myös arkena on tärkeää. Lääkäri Pippa Laukka kirjoitti kolumnissaan, että useat voisivat paremmin, jos panostaisivat rauhalliseen ateriahetkeen ja tietoiseen syömiseen. Kannattaa siis tehdä päivän terveysteko ja nauttia hitaasta lounaasta.

Lukemassani artikkelissa todettiin, että suurin osa ihmisen elämästä on väistämättä arkea. ”Koska arjen kanssa on kuitenkin elettävä, onhan siitä syytä tehdä itselleen myös mahdollisen mukavaa”, artikkelissa neuvottiin. ”Arjen onnessa voi olla kyse niinkin pienistä asioista, kuin mihin huomionsa kiinnittää ja suuntaa.”

Mukavuus on pienissä hetkissä. Terapeutti, kouluttaja ja kirjailija Tommy Hellsten on todennut, että ihminen tarvitsee iloitakseen yllättävän vähän.

After Work pahentaa stressiä

Näin maanantaille sopii sananen työstä ja vapaa-ajasta. Kokemuksesta sanon, että työpäivän jälkeen ei ole hyväksi käydä työkavereiden kanssa ”parilla”. Jotkut toki saattavat sanoa, että baarissa yhdessä käyminen tekee hyvää työyhteisölle.

Töiden jälkeen voi houkuttaa ajatus mennä ”yksille”.

On totta, että työporukan ottaessa pari olutta keskenään, tulisi kehuttua muita ja saatua itsekin tunnustusta. Minä en kuitenkaan suosittele, että ryhmähenkeä nostettaisiin tuopin äärellä. Tulee haittaa, kun työ ja vapaa-aika sekoittuvat.

Minulla oli tapana pitää päivittäin pieni after work pubissa työkaverin kanssa. Juttelimme työasioista, kuten pomosta, työkavereista ja asiakkaista. Keskustelimme myös opinnoista, taloudesta, urheilusta ja paljon muusta.

Meistä tuli liian hyviä kavereita. Se näkyi työpaikalla siten, että puhuimme muustakin kuin työhön liittyvistä asioista.

Töiden jälkeiset eivät rentouta

Vaikka ”töiden jälkeiset” olivat jääneet vain pariin juomaan, aiheutti se väsymystä seuraavana päivänä. Tuli nukuttua huonosti, minkä vuoksi olo oli nuutunut. Työpäivän aikana ajatukset olivat taas ”helpottavassa” kaljassa, jonka töiden jälkeen saisi ottaa.

Vähitellen kun töiden jälkeiseen juomaan oli tottunut, alkoi se maistua enemmänkin. Tuli kausi, jolloin stressiin juominen oli lähes jokailtaista ja joskus roimaakin. Usein nousin illalla ylitöiden jälkeen työtuolilta, ja jo pian istahdin baarijakkaralle. Pienessä kaveriporukassa ilta tahtoi usein venyä.

Aamuisin oli yritettävä kasata itsensä. Pahinta oli aikainen asiakastapaaminen. Oli yritettävä olla vakuuttava, vaikka heikotti. Moraalinen krapula jylläsi. Piti taistella koko pitkä päivä. Töiden jälkeiset eivät rentouttaneet vaan aiheuttivat lisää painetta. Oli vaikea tarttua tehtäviin ja kokemus työnhallinnasta muuttui.

Eräässä artikkelissa asiantuntija totesi, että pitäisi olla huolissaan siitä joukosta, joka käy työssä, mutta jonka alkoholinkäyttö voi olla jatkuvaa ja runsastakin.

After Work voi tarkoittaa muutakin

Kun katson asiaa taaksepäin, olisin voinut etsiä vaihtoehtoa baarissa istumiselle ja stressin lievittämiselle. Kannustan keksimään sellaista vapaa-ajanvietettä, joka saa palautumaan ja antaa vastapainoa työlle.

On myös huomattava, että vaikka after work tarkoittaa työtovereiden välistä viihteellistä toimintaa heti työpäivän jälkeen, ei sen välttämättä tarvitse liittyä töiden jälkeen nautittaviin juomiin. After work voi tarkoittaa myös muuta ajanvietettä, kuten urheilua ja kulttuuria. Tällä tavalla vietettävä työpäivän jälkeinen aika työkavereiden kanssa varmastikin kannattaa, ja voi olla hyväksi.

Oli kiinnostavaa lukea naisesta, joka pyhittää arki-illat keskiaikaisten käsitöiden tekemiselle. Hän sanoi artikkelissa, että työuupumus todisti, kuinka tärkeää on harrastaa. ”Jos omistautuu vain työlle ja vapaa-aika on tyhjää täynnä, tasapaino puuttuu”, nainen totesi.