Avainsana: työ

Tekoälystä, työstä ja joutilaisuudesta

”Pian tekoäly ja robotit vievät meidän työmme. Se on tietysti erinomainen asia, koska silloin meille jää aikaa tehdä sitä mitä haluamme eli laiskotella.”

Laskukone 1930-luvulta. On aikanaan ollut kovassa käytössä metsätyömaalla.

Näin kirjoittaa Pontus Purokuru kirjassaan Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos, 2018). Toiset saattavat olla tästä samaa mieltä, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että joutilaisuus ja vain oleminen ei tarkoita parempaa elämänlaatua.

Ensimmäiseksi, työ on tärkeä kiinnekohta elämään. Se tuo mielekkyyttä ja merkitystä. ”Ei ole mitään iloa siitä ettei tee mitään, jos ei ole mitään tekemistä. Näin totesi englantilainen kirjailija Jerome K. Jerome. Myös tekemisen puute on stressaavaa.

Lisäksi työ on asiantuntijoiden mukaan tärkeä voimavara ja terveyttä tukeva asia. Työelämä tukee mielen hyvinvointia. Työelämä vastaa kolmeen psykologiseen perustarpeeseen: autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden tarpeeseen.

Laiskottelusta nauttiminen on tabu

Purokuru kysyy: ”Miksei koulussa, mediassa, puolueohjelmissa tai terveyskeskuksissa korosteta joutilaisuutta? Nuoret on saatava aikaisemmin työelämään, vaaditaan, vanhat on pidettävä pitempään töissä.”

”Laiskottelu on liberaalin yhteiskunnan vahvimpia tabuja, jonka nauttiminen on kiellettyä kulttuurisista tai uskonnollisista syistä”, Purokuru toteaa.

On sanottu, että ihmisten yleisin toive on päästä eroon palkkatöistä. Toisaalta kyselyjen mukaan enemmistö kyllä jatkaisi töitään, vaikka voittaisi lotossa.

On toki totta, että uusi aika voi tarjota mahdollisuuden valita ja tehdä jotain muuta kuin työtä. Mutta täydellinen vapautuminen voi johtaa siihen, että elämä alkaa heitellä. Mistä löytää silloin elämään uutta sisältöä? Toivottavasti tyhjyyttä ei aleta täyttää esimerkiksi ylenmääräisellä huvittelulla. Päihde- ja muut riippuvuudet uhkaavat. Voi tulla uudenlaisia ongelmia. Miten korjaamme niitä ja vastaamme uusiin haasteisiin? Nautinnon ja halujen tyydyttämisen sijaan olisi tärkeää, että ihminen voi toteuttaa itseään, kuten erilaisissa elämänsä projekteissa. Itselleni on ollut aina tärkeää tuntea olevani hyödyksi.

Tuhlataan. Lorvitaan, vedetään lonkkaa, nukutaan, vetelehditään…

On sanottava, että tekoälyn ja robottien ei pitäisi antaa tehdä enää yhtään enempää ihmisen työstä kuin nyt jo tällä hetkellä. Purokurun maalaama tulevaisuus edellyttäisi melkoisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia.

Purokurun mukaan kokonaisuus kiertyy etsimään mielekästä tapaa olla olemassa ja katsoa tulevaisuuteen. Purokuru kirjoittaa: ”Ehkä kieltäytyminen onnistuu. Mitä sitten? Laiskotellaan, tietysti. Tuhlataan. Lorvitaan, vedetään lonkkaa, nukutaan, vetelehditään, luetaan, hengitetään, haukotellaan, syödään ja juodaan. Joutilaisuus on aluskasvillisuutta, josta syntyy kaikki oikeasti tärkeä.”

Tekoäly aiheuttaa epävarmuutta

Minä väitän, että joutilaisuudesta ja vain olemisesta voi nauttia aika ajoin, mutta ei pidempään. Se ei tee ihmiselle hyvää. Mieli tylsistyy ja ruumis rappeutuu.

Purokurun kirja on julkaistu vuonna 2018. Nyt jo nähdään, että tekoälyyn liittyy myös uhkia. Sitä voidaan käyttää vääriin tarkoituksiin. Tekoäly myös vie työtä monilta aloilta, ja ihmisille voi koitua kauniisti kuvaillun joutilaisuuden sijaan toimettomuutta. Tekoäly aiheuttaa epävarmuutta ja lisää eriarvoisuutta.

On sanottava, että vaikka tekoälystä on moneen, ja siitä on hyötyä eri osa-alueilla, se tuo aivan uudenlaisia haasteita. Tekoälyllä on myönteisiä vaikutuksia, mutta siitä aiemmin maalattu kuva ei enää ole niin ruusuinen.

After Work pahentaa stressiä

Näin maanantaille sopii sananen työstä ja vapaa-ajasta. Kokemuksesta sanon, että työpäivän jälkeen ei ole hyväksi käydä työkavereiden kanssa ”parilla”. Jotkut toki saattavat sanoa, että baarissa yhdessä käyminen tekee hyvää työyhteisölle.

Töiden jälkeen voi houkuttaa ajatus mennä ”yksille”.

On totta, että työporukan ottaessa pari olutta keskenään, tulisi kehuttua muita ja saatua itsekin tunnustusta. Minä en kuitenkaan suosittele, että ryhmähenkeä nostettaisiin tuopin äärellä. Tulee haittaa, kun työ ja vapaa-aika sekoittuvat.

Minulla oli tapana pitää päivittäin pieni after work pubissa työkaverin kanssa. Juttelimme työasioista, kuten pomosta, työkavereista ja asiakkaista. Keskustelimme myös opinnoista, taloudesta, urheilusta ja paljon muusta.

Meistä tuli liian hyviä kavereita. Se näkyi työpaikalla siten, että puhuimme muustakin kuin työhön liittyvistä asioista.

Töiden jälkeiset eivät rentouta

Vaikka ”töiden jälkeiset” olivat jääneet vain pariin juomaan, aiheutti se väsymystä seuraavana päivänä. Tuli nukuttua huonosti, minkä vuoksi olo oli nuutunut. Työpäivän aikana ajatukset olivat taas ”helpottavassa” kaljassa, jonka töiden jälkeen saisi ottaa.

Vähitellen kun töiden jälkeiseen juomaan oli tottunut, alkoi se maistua enemmänkin. Tuli kausi, jolloin stressiin juominen oli lähes jokailtaista ja joskus roimaakin. Usein nousin illalla ylitöiden jälkeen työtuolilta, ja jo pian istahdin baarijakkaralle. Pienessä kaveriporukassa ilta tahtoi usein venyä.

Aamuisin oli yritettävä kasata itsensä. Pahinta oli aikainen asiakastapaaminen. Oli yritettävä olla vakuuttava, vaikka heikotti. Moraalinen krapula jylläsi. Piti taistella koko pitkä päivä. Töiden jälkeiset eivät rentouttaneet vaan aiheuttivat lisää painetta. Oli vaikea tarttua tehtäviin ja kokemus työnhallinnasta muuttui.

Eräässä artikkelissa asiantuntija totesi, että pitäisi olla huolissaan siitä joukosta, joka käy työssä, mutta jonka alkoholinkäyttö voi olla jatkuvaa ja runsastakin.

After Work voi tarkoittaa muutakin

Kun katson asiaa taaksepäin, olisin voinut etsiä vaihtoehtoa baarissa istumiselle ja stressin lievittämiselle. Kannustan keksimään sellaista vapaa-ajanvietettä, joka saa palautumaan ja antaa vastapainoa työlle.

On myös huomattava, että vaikka after work tarkoittaa työtovereiden välistä viihteellistä toimintaa heti työpäivän jälkeen, ei sen välttämättä tarvitse liittyä töiden jälkeen nautittaviin juomiin. After work voi tarkoittaa myös muuta ajanvietettä, kuten urheilua ja kulttuuria. Tällä tavalla vietettävä työpäivän jälkeinen aika työkavereiden kanssa varmastikin kannattaa, ja voi olla hyväksi.

Oli kiinnostavaa lukea naisesta, joka pyhittää arki-illat keskiaikaisten käsitöiden tekemiselle. Hän sanoi artikkelissa, että työuupumus todisti, kuinka tärkeää on harrastaa. ”Jos omistautuu vain työlle ja vapaa-aika on tyhjää täynnä, tasapaino puuttuu”, nainen totesi.

Innostavaa vai lepsua johtamista

Yritin aikanaan myynnistä vastaavana johtajana olla ennen kaikkea innostaja. Ajattelin, että tieto, osaaminen ja älykkyys eivät sijaitse ensisijaisesti johtoportaassa, kuten eräässä artikkelissakin kuvattiin.

Kauniita tavoitteita johtamisessa.

Yritin toimia näin jo kaksi vuosikymmentä sitten. Nykyisin ilmiö on tuttu muun muassa pelialalla. Tämä tosin on oma näkemykseni johtamistavastani.

Parhaimmillaan osastomme toiminta oli tiimimäistä. Kontrollin tilalla oli yhdessä tekeminen.

Ajatuksena oli, että vastuu jakautuu tasaisemmin, mikä myös sitouttaisi työntekijöitä. Tai sitten olin vain huono pomo, joka ei onnistunut johtamisessa. Sille ei tosin riittänyt aikaa ja resursseja. Minun työnkuvassani yhdistyivät sekä asiantuntija- että johtamistehtävät, mikä teki hallaa myös omalle ajankäytölle. Kokemus työnhallinnasta alkoi vähitellen vähetä. Tilanne otti voimille.

Itse olen kokenut alaisena jopa pelolla johtamista. Yllä leijaili jopa irtisanomisen uhka. Koska olin päällikköasemassa, olisi minulle voinut antaa potkut helposti, jos en olisi yltänyt välillä hyvin haastaviin odotuksiin. Nautin työstäni, mutta yhä enemmän tunsin, että paahdoin suoriutumisen pakosta.

Johtajan ja pomon erot

Halusin olla palveleva johtaja. Tämä käsite ei tosin vielä tuolloin ollut tunnettu. Yritin toimia kannustaen, neuvoen ja tukien. Luin jostain kuinka palveleva johtaja organisoi, kehittää palveluja, edistää tuloksellisuutta ja luottamusta.

Tästä huolimatta osastolla ilmeni välillä työn välttelyä. Oli myös poissaoloja. Tekeminen kuitenkin oli päällisin puolin tuloksellista ja kauppaa syntyi. Eräässä artikkelissa todettiin, että kun työyhteisössä yhteistyö on toimivaa ja työ sujuu, helpottuu myös esihenkilön oma työ.

Kun katson asiaa taakse päin, olin liian lepsu johtaja. Ja ehkä turhan luottavainen. Tein paljon itse. Asioita olisi pitänyt delegoida enemmän.

Theodore Roosevelt totesi, että ihmiset pohtivat johtajan ja pomon eroa… Johtaja työskentelee avoimesti, pomo suljettujen ovien takana. Johtaja johtaa, pomo patistaa.