Jotkut saattavat sanoa, että suomalaiset eivät osaa small talkia, mutta minä väitän, että suomalaiset eivät ole small talkissa muita huonompia. Vielä kymmenen vuotta sitten suomalaiset vierastivat sanaparia ”small talk”.
Small talkissa tärkeää on rento yhdessäolo.
Eräässä artikkelissa kerrottiin tuohon aikaan, että small talk tarkoittaa monelle tyhjän puhumista ja jäykkyyttä. Kysyttiin mitä virkaa small talkilla on. Uskoisin, että nykyisin small talkin ymmärretään tarkoittavan kevyttä ja epämuodollista keskustelua. Se auttaa ”murtamaan jään” ja luomaan rentoa ilmapiiriä esimerkiksi tapaamisissa tai sosiaalisissa tapahtumissa.
Small talkia käydään monenlaisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi juhlissa ja sosiaalisissa tapahtumissa vieraat voivat vaihtaa kuulumisia ja keskustella esimerkiksi säästä, ympäristöstä jossa ollaan tai tapahtuman järjestelyistä.
Ammatillisissa tapahtumissa small talk auttaa luomaan uusia kontakteja. Aiemmassa työssäni oli paljon tilaisuuksia, joissa tapasi asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Oli muun muassa pieniä matkoja ja virkistyspäiviä. Sain käydä huippuravintoloissa, konserteissa ja jääkiekko-otteluissa hallien vip-aitioissa. Mukavia olivat myös erilaisten seminaarien jatkot. Ne olivat hyviä tilaisuuksia syventää seminaarissa aloitettuja keskusteluja ja luoda uusia kontakteja. Juttua riitti. Jatkojen jatkoilla sitten unohdettiin työpaikat ja tittelit.
On hyvä miettiä aiheita
Jos tietää, että on tulossa tilaisuus, jossa on hyvä keskustella muiden ihmisten kanssa voi valmistautua etukäteen. Kannattaa esimerkiksi miettiä aiheita, joista voi keskustella. Sitten tilaisuudessa on hyvä mennä rohkeasti muiden seuraan.
Epämuodollisissa cocktail-tilaisuuksissa ihmiset voivat ottaa ruokaa lautasille, joissa on pidike viinilasille, ja kerääntyä pienempiin ryhmiin keskustelemaan.
Uudessa, oudossa paikassa tai tilanteessa täytyy aluksi keskustella kepeästi, jotta pääsee tutustumisen alkuun. Tapakouluttaja on todennut, että small talkin sijaan voi käyttää ilmaisuja jutustelu, rupattelu tai tutustumiskeskustelu.
Tapakouluttaja neuvoi artikkelissa, että kannattaa ottaa kiinni paikasta ja ajasta. ”Puhu tilasta, jossa olette tai vaikka siitä, miten tunnette tilaisuuden järjestäneen henkilön. Esitä kysymyksiä, mutta kerro samalla itsestäsi jotakin. Ajankohtaiset aiheet, kuten urheilukilpailut, ovat hyviä keskustelunaiheita.”
Minä taas haluan painottaa, että rupatellessa vieraiden kanssa ei ole hyvä kertoa kovin tarkasti henkilökohtaisista asioista. Kuten kysyä muilta esimerkiksi: ”Miten teidän jalkapohjanne voivat?” Vierailla voi pompata ruuat lautaselta. Ei kannata jatkaa kuvailemalla kuinka itsellä kantapäistä on tullut kovat koppurat. Että on yrittänyt voidella niitä tai käyttää jalkaraspia. Mutta ettei tiedä suositellaanko enää jalkaraspin käyttöä. Ihmiset voivat kääntää yökkäillen katseensa ja kadota muiden vieraiden joukkoon.
Omanlaisia rupattelijoita
Suomalaisten ei kannata jäljitellä small talkissa esimerkiksi amerikkalaisia. Me voimme olla kevyessä jutustelussa omanlaisiamme. En usko, että small talkia pidetään enää nykyisin tyhjän puhumisena. Small talkin ei tarvitse myöskään olla jäykkää. Se saa olla samaan aikaan sekä hyödyllistä että virkistävää. Small talkin myötä solmitaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita.
Tapakouluttaja: Vitsien kanssa kannattaa olla varovainen
Tapakouluttaja suositteli välttämään vitsailua. Kepeä leikinlasku sopii, mutta jos ei tunne toisen huumoria, vitsien kanssa kannattaa olla varovainen.
Usein osallistujat etenevät keskustelussa tietyn kaavan mukaan. He kyselevät toisiltaan ainoastaan miksi ja mistä kukin on kyseiseen paikkaan tullut.
Joskus sitä haluaisi kuulla enemmän. Ei kuitenkaan kannata kysyä mielipiteitä kaikista asioista. Kuten muistavatko muut, kun Jumalan teatteri heitti ulostetta katsojien päälle Oulussa vuonna 1987. Että, mitä siitä nykyisin ajatellaan.
Esseeblogi 