Ilon saavuttaminen voi välillä tuntua haastavalta, kuten työelämän ilmaisu kuuluu. Ilon löytäminen voikin vaatia joskus työtä. Aina ilo ei tule itsestään vaan vaatii ponnistelua ja pyrkimystä. Jokainen kaipaa elämäänsä aitoa iloa.
Voiko iloa oppia kirjoista?
”Ilo pidentää ikää, suru aiheuttaa sairauksia.” Voin olla samaa mieltä tämän kiinalaisen viisauden kanssa. On alkuvuosi toistakymmentä vuotta sitten. Istun lähikuppilassa. Pöydällä on tuopin sijaan kuppi mustaa kahvia.
Itselläni elämäntarkoitus oli pitkään ollut murheen karkotus. Mielen sairauden lääkitseminen vastoin hoito-ohjeita alkoholilla oli tuonut haitallisena sivuvaikutuksena vaikean sairauden. Edessä oli tuolloin pakollinen elämäntapamuutos. ”Ilo irti Koskiksesta” – se ei ollut enää mahdollista.
Mitä itseltä puuttuu?
Muistan harmaan hetken kantakuppilassa: Istun yksin kapakan peräpöydässä. Salin toisella puolella istutaan porukalla, jutellaan ja nauretaan. Siellä pidetään hauskaa. Olen kateellinen iloiselle porukalle. Itse olen ollut usein eri porukoissa keskipiste ja naurattaja, nyt olin vain huolestunut tylsä mököttäjä.
Iloa ja mielekkyyttä tavoitellessani olin kahlannut läpi kirjoja, jotka yrittivät vahvistaa lukijan myönteisyyttä. Hyvän mielen kirjat saivat kuitenkin vain huonolle tuulelle ja tuntemaan, että omasta elämästä puuttui jotain hyvin olennaista. Sitä joutui hölmönä kyselemään, eikö ilo ole lähimaillakaan siinä maailmassa, jossa itse totisena tallailee.
Psykologi Tony Dunderfeltin teos Ilon psykologia (PS-Kustannus, 2010) selvittää ilon syntymisen mekanismeja. ”Jokainen ihminen haluaa elämäänsä aitoa iloa”, kirjassa todetaan. ”Ilon psykologiassa pääpaino on yksilössä ja yksilön taidoissa siirtää huomionsa tavoitteeseensa – elämänilon saavuttamiseen.” Kirjassa on harjoituksia, joiden avulla voi oppia saamaan iloa elämäänsä. Minusta tällainen tuntuu vieraalta. Ehkä harjoitukset toimivat.
Oli mielenkiintoista lukea, että iloisuus on lähes täysin riippuvainen ihmisen omista tarpeista ja tavoitteista sekä hänen suhtautumisestaan itseensä. Tätä määritelmää piti hieman pohtia ennen kuin se ehkä lähti avautumaan.
Tärkeää on hyväksyvä ja myötätuntoinen suhtautuminen itseen. Luin jostain, että on osattava olla itsensä kanssa onnellinen. Se onkin itselläni ollut vaikeaa.
Opit tulivat liian myöhään
Erilaiset self help -kirjat sisältävät inspiroivia tarinoita ja esimerkkejä, jotka voivat motivoida tekemään positiivisia muutoksia elämään. En tiedä olisiko itseapuoppaiden tarkempi selailu auttanut löytämään tasapainon ja parantamaan elämänlaatua ajoissa. Nyt opit tulivat liian myöhään. Elämäntapojen muutos tuli välttämättömäksi, kun terveys oli mennyt.
Kiinalaiseen sananlaskuun viitaten, mietin vaikuttiko myös masennus, itseinho, surumielisyys ja kyynisyys elämää kohtaan sairastumiseen.
Elämä oli pitkään ilotonta. Kuvittelin pitkään, että hiprakassa elämä on niin iloista kuin se voi olla. Se oli erheellinen käsitys. Riippuvuus nakersi aitoa iloa.
Tavallinen arki tuo iloa
Tietoinen pyrkimys iloon voi tarkoittaa esimerkiksi positiivisen ajattelun harjoittelua, kiitollisuuden ilmaisemista, itsestä huolehtimista ja merkityksellisten ihmissuhteiden vaalimista.
Psykologi kirjoittaa: ”On helppo olla iloinen, kun elämän perusasiat ovat kunnossa ja arjessa sen lisäksi silloin tällöin tapahtuu kivoja yllätyksiä.”
Yleisesti tärkeäitä ovat arjen pienet ilot. Esimerkiksi kävely metsässä tai puistossa piristää ja virkistää. Uppoutuminen elokuvan tai kirjan tarinaan tarjoaa hetken irtioton arjesta. Yhteiset hetket perheen ja ystävien kanssa tuovat paljon iloa. Nautinnollinen ateria on suuri ilon lähde. Harrastukset tuovat paljon tyydytystä ja iloa.
Itselläni arki vuosien vaikeuksien jälkeen on pääosin sujuvaa. Minua ilahduttaa radiossa soiva vanha hitti, joka tuo hauskoja muistoja mieleen. Myös hyvä kirja ilahduttaa. On myös ilo päästä joskus lounaalle ravintolaan. Usein myös iloitsen toisen puolesta kuten jonkun kaverin somepäivityksestä, jossa ollaan vaikkapa matkoilla tai viettämässä iltaa. Ilo on myös kahvi ja tupakka, vaikka ei saisi olla.
Pyrin arvostamaan pieniä asioita. Pientenkin tavoitteiden saavuttaminen, kuten siivousprojektien loppuun saaminen tuo suurta tyytyväisyyttä.
Kirjailija Pentti Haanpää tiivisti asian seuraavasti: ”Ihmisenhän on opittava sieppaamaan ilonsa pienistä ja turhista, jotta hänen elämällään olisi makua.”
Näin iloliemi vaikuttaa
Palaan muistoissani reilun kymmenen vuoden takaiseen tunnelmaan: Katselen kuppilan ikkunasta ulos. Kevät on vähitellen koittamassa, mutta itsestäni tuntuu kuin kaikki olisi pysähtynyt. Minulla on huolia ja usko on koetuksella. Ilonaiheita en juurikaan löydä. Hörppään haalistunutta ja painunutta kahvia.
Salin toiselta puolelta kuuluu mekastusta, itkunsekaista huutoa, kiroilua ja uhkailua. Lasit putoilevat lattialle ja särkyvät, tuolit kaatuvat. Siellä on siis jo ilo ylimmillään.
Esseeblogi 