On myönnettävä, että olisi kiva juoda itsensä silloin tällöin hilpeälle juhlatuulelle. Ympärillä olisi kavereita, ja voisi nauttia olutta terassilla tai viiniä ravintolassa hyvässä seurassa.
Olut tarjoillaan sirossa lasissa.
Omassa alkoholinkäytössä oli pitkään vaihe, jolloin kohtuus oli kaukana. Viihdyin kapakoissa liiankin hyvin. Istuin lasin äärellä usein myös ilman seuraa.
En ole käyttänyt alkoholia kymmeneen vuoteen, sen jälkeen kun sairastuin alkoholiperäiseen vaikeaan sairauteen.
Viina alkoi virrata maassamme entistä vapaammin samaan aikaan, kun minulta meni pakon sanelemana korkki kiinni.
Kun alkoholilaki muuttui kevyemmäksi, tuli yökerhoille lupa jatkaa iltaa pidempään. Minä vihasin aina valomerkkiä. Se tuli joka kerta liian aikaisin.
Myös iloista tuntia sai alkaa mainostaa. Minulla oli ennen tapana kierrellä iltapäivisin eri kapakoissa kurkkaamassa oliko menossa happy hour, ja mitä tuoppi maksoi.
Lisäksi kauppoihin tuli uusia alkoholituotteita. Minulle aiheuttaa kateutta, kun joku kaupassa ostaa uudenlaisia juomia. Nyt erilaisia, entistä vahvempia, juomia tulee kauppoihin yhä lisää.
Alkoholista kieltäytyminen vaikeaa
Olen joutunut muutamissa tilanteissa kieltäytymään alkoholista. Luin eräästä artikkelista, että kaikkialla missä alkoholia käytetään, sillä on myös vahvoja sosiaalisia merkityksiä. Asiantuntija totesi, että alkoholista kieltäytyminen on vaikeaa, koska yhdessä juominen on vahva sosiaalisen yhteyden symboli. Juoman torjuminen tulkitaan helposti yhdessäolosta ja seurasta kieltäytymiseksi, artikkelissa kerrottiin.
En haluaisi erottua ravintolassa
Itse olen välttänyt kiusallisia tilanteita ottamalla alkoholitonta olutta. Alkoholittoman oluen valikoima on kasvanut sekä kaupoissa että ravintoloissa.
Alkoholittomat oluet ovat ravintoloissa pullossa tai tölkissä. Haluaisin, että juoma kaadettaisiin tuoppiin. Silloin kukaan ei huomaisi, että juon jotakin erikoisempaa olutta. Saan kuitenkin juoman kaadettuna piripintaan siroon jalalliseen lasiin. Se varmaan herättää muissa asiakkaissa ihmetystä. Mitä tuo sievistelee ja juo hienoja erikoisoluita, eikö hanakalja kelpaa?
Alkoholittomien oluiden valikoima on kasvanut.
Tietysti on muitakin juomia, joita raittiina oleva voi seurassa rennosti ottaa. Baarimikkoa voi pyytää tekemään hyvän alkoholivapaan drinkin. Minä taidan seuraavalla kerralla ottaa vaikka vain raikkaan appelsiinimehun jäillä. Kun sellaisen juoman saa korkeassa lasissa, ei siihen kiinnitetä huomiota.
Yhteenvetona voisi todeta, että jos haluaa vähentää alkoholin käyttöään tai jos jokin kerta kavereiden kanssa iltaa viettäessä ei vain halua ottaa, ei sitä pitäisi joutua selittelemään. Muiden olisi hyvä ymmärtää, että sen ei tarvitse tarkoittaa sen kummempaa, ja että seurasta ja yhdessäolosta voi silti nauttia.
Haluan kertoa, että minulla on ollut muutama kesäromanssi, joissa on ollut sekä ilon sykähdyksiä että isoa ikävää. Minulla on ollut toiveita siitä, että lomaromanssi jatkuisi myös arjen koitettua ja syvenisi suhteeksi. Olen oppinut, että romantiikan roihutessakin kannattaa pitää itsestään huolta.
Mitä jos toisella on kovempi jano?
Oli eräs keskikesä, jolloin sain ylennyksen myynti- ja markkinointiosaston pomoksi. Kesä oli työntäyteinen, mutta päätin kuitenkin pitää lyhyen loman, jotta olisin valmis syksyn haasteisiin virkeänä ja latautuneena.
Olo oli loman alussa huumaava. Elämä oli kevyttä. Minua houkuttivat kansaa täynnä olevat ja täyttä elämää huokuvat klubit, pubit ja terassit.
Eräänä iltana tutustuin naiseen, joka kertoi olevansa tanssinopettaja. Rupesimme viettämään kesäpäiviä yhdessä. Minäkin sain tilaisuuden opetella tanssimaan. Harjoittelin yökerhossa uuden ystävän opastuksella salsaa. Illan päätteeksi kysyimme aina mennäänkö meille vai teille.
”Kesämieli on taas ihan vallaton. Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin.” (Kappaleesta Kesän lapsi, san. C. Johansson)
Pidemmän päälle askeleet eivät kuitenkaan sopineet yhteen. Nainen kyllästyi jatkuvaan humalatilaani niin, että jopa horjuva kävelyni alkoi ärsyttää häntä.
Eräässä artikkelissa kerrottiin, että onnistunut lomaromanssi tuo iloa pitkään myös päättymisen jälkeen. Parhaimmillaan lomaromanssit altistavat meidät uusille kohtaamisille, jossa työnimikkeet ja kuukausiansiot unohtuvat, artikkelissa todettiin. Omalla työnimikkeelläni ja palkankorotuksellani oli kuitenkin merkitystä romanssissa. Olin ”päällikkö” ja lisäksi pystyin tarjoamaan mielitietylleni koko kesän niin, ettei hänen tarvinnut koskaan ottaa omaa lompakkoaan esille.
Myös paineet omasta vartalosta jäävät lomaromanssissa asiantuntijan mukaan taa. Itse pohdin jatkuvasti olinko riittävä naiselle, jolla olisi joka ilta ollut uutta seuraa tarjolla.
Minä olin toivonut, että kiihkeä tuttavuutemme syvenisi suhteeksi. Loma-ajan runsas alkoholinkäyttönikin loppuisi arjen koittaessa. Romanssi toi päättymisensä jälkeen suurta pettymystä, kaipausta ja ahdistusta.
”Lomaromanssin toteutumiseksi ihmisellä täytyy olla kykyä heittäytyä ja hyvä itsetuntemus.” Näin sanoi parisuhde- ja seksuaaliterapeutti artikkelissa. ”Omien tunteidensa suojelemiseksi kannattaa miettiä, mitä mahdolliselta suhteelta haluaa. Läheisyyttä, huomiota, kevyttä ilonpitoa vai vakavampaa?”
Kesäloman jälkeen todellisuus iski kasvoille. Oli vaikeaa palata arkeen.
Loppukesästä lähdimme avainasiakkaiden kanssa kokoustamaan Turun saaristoon. Keskustelin sujuvasti asiakkaiden kanssa, vaikka mielessä myllersi. Kaipailin yhä tanssinopettajaa ja ajatukset harhailivat hänessä. Soitin hänelle pari kertaa illan mittaan. Käveleskelin rantaa pitkin ja puhuin surullisena puhelimessa samaan aikaan, kun minun olisi pitänyt olla pitkässä pöydässä viettämässä rapujuhlia. Puheluilla, joissa toistin tunteitani, ei ollut vaikutusta. Olin saanut viettää ihanaa kesää, mutta syksyn myötä kaikki lakastui.
Maalla saan kuuta tuijottaa ja rakastaa
Seuraavan kerran sain hypätä romanssin pyörteisiin, kun olin muuttanut kaupungista pieneen maalaiskuntaan. Kirjoittelin pitkään erään naisen kanssa netissä ja sovimme treffit. Nainen ajoi kaupungista pitkän matkan syrjäiseen kylään tapaamaan minua. Treffit venyivät pitkälle iltaan. Hän viihtyi ja jäi yöksi.
”Jaahas, eiköhän tässä molemmat mahdu nukkumaan”, sanoin ja näytin parivuodettani. Nainen puki päälleen minun valkoisen t-paitani. Otin purkista unilääkkeen ja sanoin, että minä en pysty nukkumaan ilman pilleriä. ”Tota, jos et ottais sitä ihan vielä”, nainen sanoi ja hymyili.
Pian nainen oli kuin kotonaan. Toisella kertaa, kun hän kävi luonani, hän teki meksikonpataa ja jynssäsi hellan puhtaaksi. Hän myös paikkasi farkkujeni taskuihin tulleet reiät silittämällä niiden päälle jonkinlaiset tarrapaikat.
Eräänä lämpimänä kesäaamuna lähdin kaupunkiin ja käymään ensimmäistä kertaa uuden ystäväni luona. Kun soitin ovikelloa, kesti kauan ennen kuin hän tuli avaamaan. ”Mulla on täällä yövieras”, hän sanoi. Makuuhuoneesta tuli isovatsainen mies. ”Tota joo, täällä on nukuttu vaan”, mies sanoi. Ystäväni selitti, että tämä mies oli kaupungissa käymässä ja oli hukannut kaverinsa. ”Me sovittiin, että annan yöpaikan”. ”Mä en halua, että sä lähdet”, ystäväni sanoi minulle, kun olin jo menossa takaisin ovelle. En tiennyt mikä oli totuus, mutta jo vieraan miehen ottaminen samaan sänkyyn pitäisi olla syy lähteä suhteesta.
Vielä samana päivänä nainen soitti ja halusi tulla käymään. Minä suostuin. Seuraavana päivänä menimme katsomaan kesäteatteria. Kaikki jatkui kuten ennenkin. Ajattelin, että tällaiset harmit vain kuuluvat pitkään suhteeseen.
Kesän lopulla nainen soitti: ”Tota, mä oon vähän miettinyt tätä meidän suhdetta, ja…”
Terassit tyhjenivät ja haaveet haalistuivat.
Marraskuun alussa huomasin, ettei helteisen kesän hiki ollut ehtinyt vielä edes kuivua, kun taivaalta leijaili jo jotain lumensekaista. Talven varalle en ollut saanut kerätyksi kuin kipeitä muistoja.
Liika kiltteys ei kuulemma ole hyväksi. Minä olin naisystävän mielestä huolissani hänen pienimmistäkin asioistaan.
Lyhyt suhteemme oli vain kesäromanssi vaikka minulla oli taas muita toiveita. En ollut oppinut suojaamaan itseäni vaikka minulla oli aiempaa kokemusta.
Kellon seisahtuvan tahdon
Kun muutin maalta kaupunkiin, minusta tuli nopeasti yksi lähikuppilan kantaporukasta. Morjestelin uusille tutuille.
Eräs nainen iski silmänsä minuun. Välillemme syttyi varsin erityislaatuinen suhde. Päätimme viettää kesää yhdessä. Hänellä oli alkamassa pitkä kesäloma.
Uusi ystäväni tuli eräänä iltana luokseni. Neljältä aamuyöstä nainen tanssi villisti, kun olimme löytäneet netistä teknoklassikoita. Välillä kävimme makuuhuoneen puolella, sitten menimme tupakalle parvekkeelle, sekoittelimme lisää drinkkejä ja jatkoimme jorailua.
”Ja sinut jostakin saan vierelleni rantaan. Mun tekee mieli niin nyt suukko sulle antaa.”
Pian jouduin kuitenkin huomaamaan, ettei häntä juuri näy. Tapasimme vain lyhyesti silloin tällöin, kun hän tuli illalla kantapaikkaan, ja lähti sitten porukalla kaupungille yöelämään. Samaan aikaan minä olin jo valmis lähtemään kotiin.
Olin tottunut heräämään aikaisin. Minulla oli tapana nauttia kauniista kesäpäivistä keskustassa, puistoissa ja rannalla kuljeskellen.
Yritin järjestää meille yhteistä ohjelmaa. Odotin ystävää turhaan kahvilassa, lounasravintolassa ja päiväkaraokessa. ”En vaan päivää seuraavaa mä tiedä milloin kohdataan.” Pertti Reposen sanoittama ja Kirkan laulama ”Hetki lyö” soi päässä: ”Vaan nyt tiedän että sulle kuulun ainiaan.”
Sain astella keskustan katuja yksin.
Kiertelin päivisin yksin terasseja. Iskelmä kuvasi tuntoja: ”Yhden päivän kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.” Jukka Kuoppamäki laulaa kappaleessaan ”Paljon sanomatta jää” kuinka ”sanat hellät kaikki nuo, takaisin mä kutsun luo, kaikki nuo joita toistan kaivaten.” Minä lähettelin helliä sanoja tekstiviesteillä. Jos ystävä vastasi ikävöivään viestiin, hän kirjoitti, että aikaahan meillä on.
”Sydän sykkimään, saapuvan sun jo nään. Ja elämältä maistuu tää.”
Ystäväni tuli ja meni. Minua alkoi jännittää kaikki kohtaamiset, kun osuimme kantabaariin samaan aikaan. Pöytäseurueessa ystäväni puhui minun ohi muiden kanssa. Kun olin iltaisin kotona, ”Paljon sanomatta jää” soi taas mielessäni: ”Sua ajattelen usein kun en unta saa. Mitä kaikkea sun kanssas tekisin. Vaan kun saavut, eroa jo pelkään tulevaa. Osaa olla mä en niin kuin halusin.”
En halunnut uskoa iltapäivälehden horoskooppia, joka toitotti: ”Vaikka kahmisit kaksin käsin rakkautta, se ei nyt vain osu kohdallesi. Malta mielesi, ja keskity ihan muihin asioihin”, horoskooppi neuvoi. ”Rakkauden aika tulee syksyn myrskyissä.”
En enää juuri käynyt kantabaarissa. Syksy tosiaan toi rakkauden. Uusi suhde oli kestävämpää laatua. Olin oppinut paljon itsestäni ja muista ihmisistä.
Tutustumisesta eroon
Kun katson asiaa taaksepäin, ymmärrän, että olen turhaan odottanut jotain vakavampaa. Olen kiintynyt liian helposti ja tehnyt turhia olettamuksia. Olisi pitänyt osata vain nauttia huolettomista hetkistä ja kevyestä ilonpidosta.
Olen monesta tutustumisesta ja lyhyestäkin ystävyydestä kiitollinen. On ollut ihania ihmisiä, mukavia kokemuksia ja mieltä hiveleviä kauniita hetkiä.
Eräs mieskirjailija on kuitenkin todennut jotenkin niin, että ihastumisvaiheen syvennyttyä tapahtuva ero on erityisen kipeä. Kaikki on ollut tutustumista, ihastumista ja heittäytymistä ja kun tämä otetaan pois, ero on vaikeaa.
Itsekkyys ei ole mukava piirre ihmisessä. Minun on myönnettävä, että olen ollut itsekäs. Liian monesti olen keskittynyt vain omiin tarpeisiin ja etuihin.
Keitinkö huomaamatta vain itselleni?
Itsekkyys on ilmennyt monin eri tavoin. Esimerkiksi parisuhteissa, joita on riittänyt, olen halunnut vain itsekkäästi styylata, hengailla. En ole miettinyt olisiko toisella myös muita toiveita ja odotuksia suhteessa. Myöhemmin olen huomannut, että olen tuhlannut toisen tunteita ja aikaa.
Minulle oli nuorena aikuisena tärkeää läheisyys. Myös yhteiset kokemukset, kuten yhdessä juhliminen kaupungin yössä oli, no – hauskaa. En ymmärtänyt, että toinen olisi voinut toivoa myös toisenlaista yhdessä olemista.
Ennen oli tärkeää, että minua kohtaan oli lämpimiä tunteita. Tarvitsin sitä, että minua ihailtiin ja arvostettiin. Vähintäänkin erikoista, myönnän.
Olin tuntemattomissakin porukoissa paljon äänessä, ja saatoin myös kehuskella itseäni. Hain myös hyväksyntää. Tätä selittää myös yksinäisyys. Se oli musertava tunne, joka hallitsi minua nuorena aikuisena ihmisvirran keskellä suurkaupungissa.
Muiden tarpeet töissä
Sen sijaan en näe, että olisin työyhteisössä ollut itsekeskeinen. Johtajana halusin palvella. Halusin saada johdettavani loistamaan. Pyrin ottamaan kaikki tarpeet huomioon. Edistin monen työntekijän asiaa ja myös asemaa.
Menestyin aiemmin työelämässä. En varsinaisesti pyrkinyt luomaan nousujohteista uraa, mutta minulle osoitettiin aina uusia vastuualueita ja johtotehtäviä. Näin ympärilläni myös itsekästä toimintaa. Tunsin alalta ihmisiä, jotka pyrkivät edistämään uraansa muiden kustannuksella.
Mikään ei riittänyt
Mutta – ei siinä kaikki. Työelämän jäätyä uupumuksen vuoksi, ei elämässä ollut muuta sisältöä. Minulle jäi töiden jälkeen vain keskikalja. Ja vähitellen itsekkyyteni sai aivan uusia muotoja.
Hylkäsin tärkeän ihmisen, joka oli ajatellut, että suhteemme kestää pienet töyssyt, kuten minun masennukseni. Kännäily otti kuitenkin elämässäni vallan.
Kaikki alkoi pyöriä minun ympärillä. Läheisten suhtautuminen minuun vaihteli huolen, surun ja vihan välillä. Olin itsekäs, itsesäälissä rypevä alkoholisti, joka kaipasi muiden huomiota, sääliä ja – rahaa. Mikään ei riittänyt minulle. Ihmiset ympärilläni olivat kovilla. He joutuivat usein luopumaan omista tarpeistaan.
Parisuhteet räiskyivät ja rikkoivat
Olin kiittämätön ja kenkku kaveri. Minussa oli kestämistä. Herätin kavereissa huolta. Olin itsesäälissä rypevä ja rasittava ihminen. Olin vaativa monissa ihmissuhteissa. Käytännössä tämä näkyi myös jatkuvana vippaamisena.
Itsetuntoni oli heikko. Kun ajauduin parisuhteesta toiseen, päättyivät ne lyhyeen tästä syystä. Olin suhteissa ripustautuva. Hylkääminen teki kipeää.
Työ- ja rakkauselämän pettymysten myötä en enää arvostanut vaan inhosin itseäni. Alkoholin jäätyä minusta tuli vähitellen hiljainen, totinen ja vetäytyvä.
Maailma on itsekäs
Ihmisten itsekeskeisyys on tavallista maailmassa. Tavoitellaan kasvua ja voittoa. Ajetaan omaa etua – tarvittaessa myös toisten kustannuksella.
Rafael Donner kirjoittaa kirjassaan Ihminen on herkkä eläin (Teos & Förlaget, 2018), että ihmiset haaveilevat oikeastaan menestyksestä, ja menestys voi tarkoittaa mitä tahansa, mutta mikä on parempi menestyksen mitta kuin raha? Muita objektiivisia mittaustapoja ei ole.
Nyt ei riittänyt pullaa kuin minulle.
Mitä minuun tulee, en ole itse ollut rahan perässä. Annoin kaiken liikenevän aikani työlle. Palkka ei ollut samassa suhteessa vaatimusten ja vastuun kanssa. Tulin kuitenkin erinomaisesti toimeen. Minulle tarjottiin nuorena aikuisena uusia työpaikkoja, joissa korvaus työstä olisi ollut parempi. Mutta nautin silloisesta työstäni. Työ oli haastavaa, mutta myös palkitsevaa muulla tavalla.
Puhutaan minä-sukupolvista ja rakkaudesta omaan minään
Lainaus Rafael Donnerin kirjasta: ”Max Weber, yksi sosiologian isähahmoista, kirjoitti kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, että ennen vanhaan oli vaikea saada ihmiset tekemään tarpeeksi töitä pelloilla, koska kutakuinkin kaikki pitivät aikaansa suuremmassa arvossa kuin rahaa. Huvittava ajatus, joka nykypäivänä kuulostaa mahdottomalta.”
Terve itsekkyys on tärkeää
Terve itsekkyys perustuu itsetuntemukseen. Se tarkoittaa omien tarpeiden ja rajojen tunnistamista. Terveesti itsekäs ihminen pitää kiinni omista tarpeistaan myös silloin kun muiden toiveet ovat ristiriidassa omien toiveiden kanssa.
Epäterve itsekkyys ilmenee silloin silloin, kun itsekkyydestä koituu haittaa muille tai ympäristölle. Pelkkään omaan napaan tuijottaminen kaventaa elämää. Itsekäs ihminen ei välttämättä huomaa omaa itsekkyyttään.
On hyvä ymmärtää itseämme ja muita
Mitä minuun tulee, minulle ei koskaan ainakaan huomautettu, jos toimin joissakin asioissa tai tilanteissa itsekkäästi. Kun katson asiaa taaksepäin, huomaan kuitenkin menneiden aikojen itsekeskeisyyteni.
Kosteina vuosina vain omat tarpeet merkitsivät. Takavuosien itsekkyys on jättänyt pienen morkkiksen. Olen viisastunut monessa asiassa.
Yhteenvetona voi todeta, että terve itsekkyys on tärkeää, mutta liiallinen itsekkyys voi olla haitallista. On hyvä tunnistaa omat tarpeensa, mutta pyrkiä olemaan tasapainoisesti muiden kanssa. On hyvä ymmärtää itseämme ja muita.
Pieni rauhallinen maalaiskunta Saimaan sydämessä on jälleen kesän myötä vilkastunut. Vapaa-ajan asukkaat, veneilijät ja muut matkailijat ovat saapuneet nauttimaan maaseudun rauhasta. Kirkonkylällä kaupat ja ravintolat palvelevat. Satamassa on upea tunnelma. Puumala on Saimaan sykkivä sydän.
Satama ja näyttävä Puumalansalmen silta.
Landelle lepäämään
Kun olin kokenut parikymmentä vuotta sitten työuupumuksen, eikä työhön paluu vaikean masennuksen vuoksi onnistunut, syntyi minulla kaipaus johonkin uuteen. Ajatuksena oli todellinen myönteinen elämänmuutos.
Kun suunnittelin lähtöä Helsingistä jonnekin rauhalliseen ja kauniiseen paikkaan, halusin Saimaalle. Muistelin erästä nuorempana vuokra-autolla tekemääni lomamatkaa ja mieleeni tuli Puumala, joka tuntui sopivalta paikalta.
Pieneen maalaiskuntaan asettuminen oli iso muutos. Varsinaista kulttuurishokkia en kokenut, mutta moni asia oli aivan uutta. Maalla oli erilaisia arvoja ja tapoja. Ihmisiin tutustuminen oli helppoa.
Toipuminen työuupumuksesta ja masennuksesta eteni, vaikka välillä oli vaikeampiakin aikoja. Olin kuitenkin tyytyväinen, ja olo oli kotoisa.
Asuin Puumalassa joitakin vuosia. Erilaiset asiat ja muutokset ovat sittemmin kuljettaneet toisille seuduille. Mutta aina kesän koittaessa haluan Saimaalle. Saan nauttia upeasta luonnosta ja olla hyvien ystävien kanssa.
Monenlaisia elämyksiä
Puumalassa on reilut kaksituhatta asukasta ja neljätuhatta vapaa-ajan asuntoa. Kesän myötä kunnan väkimäärä moninkertaistuu.
Matkailu saaristokunnassa on vilkasta. Puumalassa on monenlaisia majoituspalveluja. On muun muassa leirintäalueita ja erilaisia mökkikyliä. Veneilijöitä kulkee paljon Saimaan vesiliikenteen solmukohdassa.
Kun olin muuttanut Puumalaan, uudet kaverit veivät minut veneilemään. Katselin veneretkillä haltioituneena värikkäitä saaristomaisemia – saarten jylhiä kalliorantoja, luotoja ja hiekkarantoja. Puumalassa on tuhat saarta ja kolmetuhatta rantakilometriä.
Puumalassa on tarjolla matkailijoille monenlaisia aktiviteetteja ja elämyksiä. Luontokohteet ovat upeita. Voi pyöräillä ja patikoida. On myös erilaisia veneretkiä. Yksi erikoisuuksista on aamuinen melonta-mindfulness.
Yksi kirkonkylän keskustan nähtävyyksistä on komea Puumalansalmen silta. Sillalla on maisemahissi ja sen päällä on pieni kuohuviinibaari.
Lähes hellelukemia jo aamulla.
Saimaalla maistuvat tietysti muikut ja muut kalaherkut. Otin torilla lounaaksi muikkuannoksen; voissa paistettuja muikkuja ja perunamuusia.
Muikkuannos torilla 15,50 euroa.
Saimaalla tehdään maisemaristeilyjä. Vanhalla Wennolla pääsee nauttimaan taianomaisesta tunnelmasta kun laiva lipuu lähes äänettömästi järvenselällä.
Yli satavuotias höyrylaiva tekee tilausristeilyjä.
Saimaalla on jumalainen luonto. Ymmärrän taas, kuinka aikoinaan halusin upeisiin järvimaisemiin leppoistamaan, ja kuinka tärkeää se toipumisessa oli.
Eino Grön laulaa kappaleessaan Ilta Saimaalla seuraavasti: ”Rannalla Saimaan, näin mietiskelen, katsellen kauaksi seljille sen.” […] ”Rintaani rauhan niin tyynen mä saan, Saimaa on illalla kauneimmillaan.”
Julkisen palvelun mediayhtiössä on mahdollista tehdä monenlaista. Yksi esimerkki tästä on se, että joillakin Ylen televisio-ohjelmilla on kahvimukit omalla painatuksella. Studiossa hörpitään kahvia siis erilaisista mukeista sen mukaan missä ohjelmassa ollaan. Vaalien aikaan mukeissa on oma vaalilogo.
Vähemmän nettiä ja enemmän tv-ohjelmia?
Talviurheilulajeihin keskittyvän Urheilustudion ohjelmailmeen pääväri on vaaleanpunainen. Tätä varten on teetetty jopa vaaleanpunainen kahvinkeitin, joka on studiossa näkyvällä paikalla.
Verkkoon Ylellä on mahdollisuus tehdä hyvin monenlaista sisältöä. Eräässä nettiuutisessa kerrottiin kuinka suomalaiset syövät sipsejä enemmän kuin koskaan. Myös sipsien valikoima on jutun mukaan laajempi kuin koskaan. Jutussa kerrottiin, että sipsivalikoima tuntuu suorastaan vyöryvän päälle Prismassa Helsingin Pasilassa. Mutta onko se, että sipsivalikoima on laajempi kuin koskaan varsinaisesti uutinen? Lisäksi jutun lopusta pystyi testaamaan oman sipsitietämyksen. Ylellä on mahdollisuus tehdä nettiin kaikenlaista.
Ylen tehtävää arvioidaan
Yle joutui resurssisyistä lopettamaan tv-uutiset sunnuntaiaamuista. Resursseja ei perustelujen mukaan ole riittävästi. Samaan aikaan sunnuntaisin kaupallinen kanava lähettää suoraa ajankohtaisohjelmaa. Uutisia toimitetaan tunnin välein.
Olen sitä mieltä, että julkisella medialla syynä saattaa olla tehoton resurssointi. Nettiin nimittäin tehdään kaiken aikaa hömpältäkin tuntuvia juttuja. Verkkotoimittajat voisivat kirjoittaa sähkeitä myös aamun tv-uutisiin.
Radion päivälähetyksessä puolestaan lähetetään haastattelupätkiä, jotka on poimittu saman aamun aamutelevisiosta. Saman haastattelun saattaa kuulla päivän aikana kolme kertaa. Eikö ole mahdollista tehdä radioon omia juttuja?
Parhaillaan parlamentaarinen työryhmä arvioi Yleisradion julkisen palvelun tehtävää ja rahoitusta. Työryhmä tarkastelee Ylen rahoitusta, suhdetta kaupalliseen mediaan ja Yle-lain muutostarpeita sekä tarkkarajaistaa Ylen tehtäviä. Työryhmässä on ollut näkemyseroja siitä, millaisia säästöjä Ylen rahoitukseen tulisi tehdä. On puhuttu jopa mittavista leikkauksista.
Enemmän verkossa
Yle puffaa omia nettijuttujaan tv-uutisissa. ”Tätä ja paljon muuta löydät Ylen verkkosivuilta”, ankkuri toteaa uutislähetyksen lopussa.
Julkisen palvelun median runsas verkkosisältö on käyttäjille ilmaista – se kun sisältyy Yle-veroon. Laadukas nettiuutisointi on tietysti tärkeää, mutta Ylen rajaton tarjonta verkossa laittaa kaupallisen median liiketoiminnan ahtaalle.
Medialiiton mielestä Ylen verkkotuotanto sekä vääristää media-alan kilpailua että vaarantaa moniäänisen median tulevaisuuden
Nettiuutisten laajuudessa Yle on omaa luokkaansa. Se julkaisee tekstimuotoisia uutisia eli toimittaa verkkolehteä, ja kilpailee näin sanomalehtien kanssa.
Kaupallinen media yrittää saada verkosta tuloja tarjoamalla osittain maksullista sisältöä. Esimerkkeinä tästä ovat verkkolehtien maksumuurien takana olevat tilaajille tarjotut jutut. Iltapäivälehdillä on uudet maksulliset extra- ja plus-palvelunsa. Toivottavasti sisällöille on kysyntää.
Julkisen palvelun median ylenmääräistä uutistarjontaa netissä olisi hyvä arvioida. Perinteisen television katselu vähenee, mutta Yle Areena kasvattaa yhä suosiotaan. Tarjonta onkin monipuolista ja laadukasta.
Myös Ylen verkkotuotanto voisi perustua tekstisisällön sijaan enemmän video- ja audiosisältöihin. Ne kiinnostavat mediakuluttajia. Myös uutissivusto voisi olla Areenan kaltainen. Näin Ylen tarjonta myös erottuisi sanomalehtien verkkolehdistä. Muilla medioilla olisi enemmän tilaa ja mahdollisuuksia toimia.
Esseeblogi 