Eikö itsensä kehittäminen olekaan tärkeää?

Olen hieman ymmälläni siitä mitä itsensä kehittämisestä on viime aikoina sanottu. Itsensä kehittäminen onkin yliarvostettua ja pahimmillaan uuvuttavaa. Näin on todennut psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Emilia Kujala.

Luen paljon tietokirjoja, joiden uskon kehittävän.

”Meille toitotetaan nykyään kahta keskenään ristiriidassa olevaa viestiä: Toisaalta sanotaan, että jokainen on hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin on, toisaalta viestitään, että ihmisen pitäisi kuitenkin pyrkiä joksikin muuksi: Ihanaa, että olet noin herkkä, mutta työelämässä sitä ei kannata kuitenkaan liikaa näyttää”, Kujala kuvailee Ylen sivustolle tammikuussa kirjoittamassaan kolumnissa.

”Kertomalla ihmisille, millaisia he voisivat joskus tulevaisuudessa olla, luodaan uusia kulutustarpeita” Emilia Kujala

Elämäntaitokirjailija kyllästyi tavoitteisiin

Saku Tuominen, joka on sarjayrittäjä ja menestyskirjailija, on opettanut vuosia miten elää parempaa elämää, mutta nyt hän on itse kyllästynyt tavoitteisiin. Tuominen on kirjoissaan ja luennoillaan kannustanut muita kehittymään. Elämäntaitokirjailija kuitenkin sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa kesäkuussa, että me käytämme hirveän paljon meidän ajastamme siihen, että me kehitämme, me teemme, me opimme. ”Tuntuu, että koko ajan vähemmän ja vähemmän käytämme aikaa siihen, että… me olemme”, Tuominen totesi.

”Maailma viestii jatkuvasti siitä, että ihmisen pitäisi olla jotain enemmän tai parempaa” Emilia Kujala

Emilia Kujala kirjoittaa seuraavasti: ”Kukaan tuskin syntyy riittämättömyyden ääni mielessään soimaten. Se opitaan yhteiskunnassa, joka viestii meille, että itseään on kehitettävä jatkuvasti.”

Olen yrittänyt kehittää itseäni

Itse yritin aikanaan kehittyä ennen kaikkea työelämässä. Luin paljon ammattikirjallisuutta, ja halusin olla parempi johtaja. Unohdin oman itseni.

Nuorempana olin jopa uskonut kaikenlaisiin henkisiin metodeihin. Luulin, että minua kehittivät ihmisenä erilaiset harjoitukset ja hoidot. Ympärilläni oli mukamas minua henkisesti viisaampia ihmisiä, joiden kaltaiseksi halusin tulla.

Aiemmassa työssäni osallistuin moniin valmennuksiin. Yhdessä valmennuksessa meistä pomoista koulittiin myös parempia ihmisiä erilaisilla menetelmillä. Jaksoin raahautua läpi raskaan ja vaativan valmennuksen, mutta pian sen jälkeen romahdin. Olin jo valmiiksi vaikeasti stressaantunut ja antanut työlle kaikkeni. Valmennuksessa annettiin ymmärtää, että sekään ei riittänyt. Halusin irtisanoutua, koska en enää tuntenut olevani tarpeeksi hyvä työssäni. Minut kuitenkin passitettiin sairauslomalle. Terveys meni pitkäksi aikaa. Olin pettynyt itseeni. Siihen, etten ollut kehittynyt tarpeeksi vahvaksi työhöni.

Olen itse joutunut kysymään kuka olen, mistä tulen ja mihin olen menossa. Nykyisin löydän itsessäni monia kehittämisen tarpeita. Elämässäni tapahtui pakollinen muutos kun alkoholi sairastumisen myötä jäi kokonaan pois. Ei tarvittu lainkaan muuta itsensä kehittämistä. Muutuin paremmaksi ihmiseksi.

Kiinni kädestä vai niskasta

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Emilia Kujala neuvoo kolumnissaan: ”Tuhlaa aikaasi hyödyttömyyksiin ja haahuiluun. Aloita harrastus, jossa et halua kehittyä tai kuluta kirjoja, jotka ovat puhtaasti viihdettä.”

Viihteellisempää kirjallisuutta. Pidän erityisesti Anna-Leena Härkösestä.

Emilia Kujala toteaa seuraavasti: ”Jos välttämättä haluat kehittää itseäsi, kysy itseltäsi yksi kysymys: Ryhdynkö tähän, koska haluan tarttua itseäni kiinni kädestä vai niskasta?”

Tarina eksyneestä pöllöstä

Kerron tarinan yksinäisestä pöllöstä, jota painoi sisäistetty häpeä siitä, että on vääränlainen. Yhtenä yönä se asetti tavoitteekseen tulla paremmaksi pöllöksi.

Pöllön elämä oli ollut hyvää. Poikasena se oli utelias ja rohkea. Se saalisti jo 2-viikkoisena itse ja lensi pesästä aikaisin. Se oppi nopeasti lajin tavoille. Pöllöjen keskuudessa nuorta koirasta pidettiin poikkeuksellisen viisaana.

Pöllö etsi oppaista työkaluja siihen kuinka olla jotain nykyistä enemmän. Lintu haki muutosta, ja halusi löytää jotain uutta.

Lajilleen poikkeavalla tavalla pöllö vaihtoi usein pesäpaikkaa. Se yritti asettua välillä yhä korkeampaan puuhun, välillä pimeään luolaan ja välillä hylätyn rakennuksen ullakolle. Pesän rakentaminen oli työlästä ja jäi aina kesken.

Pöllö maksoi pitkän pennin ammattilaiselle, joka lupasi keinoja positiiviseen muutokseen. Pöllö tunsi, että se ei lehahtanut lentoon tarpeeksi nopeasti tai syöksynyt alas tarpeeksi vauhdilla. Pöllö teki valmentajan neuvosta vaativia lentoharjoituksia aina Keski-Eurooppaan asti. Vaeltaminen otti voimille.

Pöllö jätti ravinnostaan pikkunisäkkäät pois, ja alkoi syödä kevyemmin. Se saalisti vain lintuja. Lopulta se sairastui syömishäiriöön.

Itsensä kehittäminen johti uupumiseen. Pöllö oli vaatinut itseltään liikaa.

Lintu katsoi peiliin. Sieltä katsoi sama vanha naama. Pöllö oli ottanut pohjakosketuksen. Se oppi olemaan itselleen armollinen. Pöllö ymmärsi, ettei vika ole yksinomaan omassa itsessä. Arvostettuna lintulajina pöllöihin kohdistui metsässä erilaisia odotuksia ja asenteita. Pöllö hyväksyi itsensä.

Pöllö palasi takaisin vanhaan pesäpuuhun. Se oli sittenkin mieluisin paikka. Pöllö alkoi arvostaa itseään. Lintu nautti taas pöllöille tyypillisistä salaperäisistä elintavoista. Se oli siksi viisas pöllö, että ymmärsi kuinka tärkeintä kuitenkin on lentely, huhuilu ja pään pyörittely.

Tummat pilvet varjostivat ystävyyssuhteita

Ihmissuhteet vaativat ylläpitoa. On tärkeää, että on läheisiä ihmisiä ympärillä. Mitä minuun tulee, olen onnistunut pilaamaan monta hyvää ystävyyssuhdetta.

Ystävät olisivat pysyneet rinnalla.

Annoin muutaman vuoden aikana monen ystävyyssuhteen hiipua. En enää pitänyt yhteyttä ihmisiin tai sanoin jopa välit poikki. Myös parisuhde lakastui.

Yksi vaikuttava tekijä, joka pakottaa pohtimaan, onko minusta ystäväksi lainkaan on se, että minussa on välillä ollut kestämistä. Aiheutin ennen kavereissa syvää huolta. Olin pitkään itsesäälissä rypevä rasittava ihminen. Olen ollut vaativa ja riippuvainen monissa ihmissuhteissa.

Olin hankala kaveri

Sain paljon uusia kavereita aikoinaan kun muutin Helsingistä pienelle maaseutupaikkakunnalle. Tunsin kirkonkylällä yhteisöllisyyttä. Tuttuja ihmisiä tuli nähtyä päivittäin, ja kuulumisia vaihdettiin kahvilassa kaikkien kanssa.

Ystävystyin minua hieman vanhemman miehen kanssa. Hän myös auttoi uutta maalaista monin tavoin, kun minulla oli ajoittaisia vaikeuksia elämässä. Olin työuupumuksen jälkeen halunnut vaihtaa maisemia, mutta kaikki ei lähtenyt menemään toivotusti. Monet ongelmat seurasivat perässä.

Roima alkoholinkäyttöni toi lievästi sanottuna haasteita minut tunteville ihmisille. Jouduin turvautumaan ja ripustautumaan monesti muihin.

Yksin suuressa eläväisessä kaupungissa

Muutin myöhemmin suurkaupunkiin, jossa myös löytyi helposti kavereita. Heitä tuli kuitenkin nähtyä pääosin kantakuppilassa. Kun minä sairastuin ja jouduin luopumaan alkoholista, jäi myös kapakassa istuminen. En halunnut istua pubissa, koska juomaan ratkeaminen olisi ollut yhä mahdollista. Tämän myötä myös kaveruus vähitellen monen kanssa jäi.

Sairastelin paljon. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Myös yhteydenpito parhaaseen ystävääni jäi. Meillä oli myös pieniä väärinkäsityksiä.

Pian olin aivan yksin. En enää viihtynyt eläväisessä ja iloisessa isossa kaupungissa. Meni muutama vuosi, ja päätin palata juurilleni. Asetuin keskisuureen kaupunkiin. Huomasin pian kuinka kotikaupunki oli muuttunut niin, etten tuntenut ketään.

Emme olleet nähneet ystävän kanssa kahdeksaan vuoteen

En ollut vähään aikaan käynyt myöskään vanhalla asuinpaikkakunnalla maaseudulla. Pari vuotta sitten kuitenkin päätin lähteä maalle lomailemaan.

Yhtenä lauantai-iltana, kun istuin kirkonkylällä ravintolan terassilla huomasin, että ystäväni, jonka kanssa ajauduimme erillemme kahdeksan vuotta aiemmin, istui kavereidensa kanssa läheisessä pöydässä. Pian ystäväni kulki toiseen pöytään, mutta ei ilmeisesti ollut huomaavinaankaan minua. Sanoin hiljaa itsekseni ”höh”, mutta toisaalta arastelin sitäkin, jos törmäisimme.

Meni puoli tuntia ja sitten ystäväni tulikin pöytääni. Mies kertoi, että hänen naisystävänsä oli huomannut minut. Olin jännittynyt. Vaihdoimme päällimmäisiä kuulumisia. Sanoin, että olen usein ajatellut mitä hänelle mahtaa kuulua. Ystäväkin sanoi, että on miettinyt voisikohan minulle soittaa. Pyysin anteeksi, etten enää ollut pitänyt yhteyttä. Kerroin siihen syyn. Sairastelun ja siitä johtuneen alakulon myötä kaikki jäi tuolloin.

Heti tämän pienen jutustelumme myötä pystyimme päästämään irti menneistä, ja jatkamaan ystävinä eteenpäin. Ystävä kutsui käymään seuraavana päivänä. Joimme viinerikahvit ja juttelimme niin kuin aina ennenkin.

Ihmissuhteet tuovat merkitystä, ja niitä pitää vaalia

On selvää, että ystävien pitäminen vierellämme tekee meistä vahvempia. Jo ystävien läsnäolo pystyy monesti minimoimaan ongelmamme, eräässä artikkelissa todettiin. Minä olen saanut tuntea ystävyyden voiman. Ystävät ovat puskeneet minua eteenpäin silloin, kun kaikki on tuntunut raskaalta.

Ystävyys on kuin paikka auringossa.

Toivottavasti olen parempi ystävä

Olen ajoittain ollut kenkku kaveri. Olen loukkaantunut herkästi. Kun olen tuntenut, että minulle on tehty väärin, on reaktio ollut ylimitoitettu. Olen kuitenkin antanut anteeksi. Ihmiset tekevät virheitä. Minä sen omasta itsestäni tiedän. En ole aina huomannut osoittaa kiitollisuutta ystäviäni kohtaan.

On tärkeää, että on joku joka muistaa ja pitää yhteyttä. Olen taas kesällä päässyt lomailemaan maalla entisellä asuinpaikkakunnalla, ja viettämään aikaa ystävien kanssa. Muutoin soittelemme ja vaihdamme viestejä.

Oma näkemykseni on, että hyvien ihmissuhteiden vaalimista on myös omasta itsestä huolehtiminen. Kun itse voi hyvin, on myös parempi ystävä toiselle.

Siellä täällä: Uutisista ja sääennusteista

Julkaisin aiemmin tällä viikolla kirjoituksen kaupallisten radioiden uutistarjonnasta. Kirjoituksen tiedot ovat muuttuneet ja tarkentuneet niin, että ajattelin laittaa linkin kirjoituksen uuteen päivitettyyn versioon.

”Meillä on pääosin aurinkoista.”

Kun tutkin lisää radiouutisten uudenlaista tuotantotapaa, paljastui se monimutkaiseksi ja sekavaksi.

Tässä linkki päivitettyyn artikkeliin radioiden uutistarjonnasta: Vaihdan välillä radiokanavaa uutisten ajaksi

Siellä täällä eli sääennusteista

Tv- ja radiouutisten yhteydessä kerrotaan sääennuste. Minun mielestäni on omituista, että kaupallisen televisiokanavan meteorologit puhuvat sääennusteen yhteydessä esimerkiksi ”täällä etelässä ja tuolla pohjoisessa”. Meteorologit saattavat sanoa myös ”sinne itään ja siellä lännessä”. Paino on sanoilla ”täällä”, ”tuolla”, ”siellä” ja ”sinne”.

Kaupallisen radiokanavan juontaja puolestaan saattaa todeta, että täällä etelärannikolla, mutta tuolla sisämaassa. Paino sanoilla ”täällä” ja ”tuolla”. ”Sitten taas ihan Pohjois-Lapissa, siellä jäädään viiteentoista asteeseen.” Paino sanalla ”sitten taas” ja ”siellä”. ”Sitten taas” – miksi pitää sanoa tällä tavalla?

Tässä rannikolla. Meillä etelässä. Paino sanoilla ”tässä” ja ”meillä”.

Tapa, jolla säätiedot kerrotaan olisi ymmärrettävä, jos kyseessä olisi vain Helsingissä kuuluva paikallisradio. Kyseessä kuitenkin on valtakunnallinen kanava, jota kuunnellaan myös ”siellä” pohjoisessa ja ”tuolla” idässä.

Juontajat ja meteorologit puhuvat esimerkiksi, kuinka ”meillä Helsingissäkin saattaa tulla reilusti lunta”, tai ”ihan täällä etelässäkin on kovaa pakkasta.”

Kesällä uutisankkuri saattaa todeta lähetyksen lopussa meteorologille, että on ollut kaunis päivä, jatkuuko meillä aurinkoinen sää? ”Kyllä meillä on aurinkoista ja lämmintä”, meteorologi vastaa. ”Hellerajaakin saatetaan hätyytellä. Sitten ’muualla’ taas on epävakaisempaa, ja lämpötilat jäävät viidestätoista kahdeksaantoista asteeseen”. ”No niin, hienoa!” ankkuri toteaa.

”Aurinkoista iltapäivää kaikille!”

Myös julkisen palvelun puolella, jopa Uudenmaan alueradiossa, toimittaja sanoi säätiedotuksen yhteydessä ”täällä Helsingissä” ja ”tuolla Uudellamaalla”.

Kaupallisen valtakunnallisen radiokanavan juontaja saattaa toivottaa Helsingissä sijaitsevasta studiosta aurinkoista iltapäivää kaikille, vaikka isossa osassa maata sää olisi epävakaista.

Radio- ja tv-kanavien toimitukset sijaitsevat Helsingissä. Juontajien ja meteorologien maneerien perusteella on tämä etelä ja sitten on tuo muu Suomi.

Miehiin kohdistuvista odotuksista

On selvää, että tarvitaan myönteisempää mielikuvaa miehistä. Miesten ongelmista puhutaan valitettavan vähän, todettiin eräässä artikkelissa. Sen mukaan miehen muotti on edelleen ahdas.

Mättöruuasta saa nauttia silloin tällöin.

Miehiin kohdistuu erilaisia asenteita ja odotuksia. On myös yhä enemmän ulkonäkö- ja suorituspaineita. Julkisuudessa mies on ongelma tai vallanpitäjä.

Humanististen tieteiden ylioppilas totesi mielipidekirjoituksessaan, että miehet kohtaavat inhottavia ennakkoluuloja. ”Miesten oletetaan olevan tunteettomia. Mieskin haluaa arvostusta ja hellyyttä”, kirjoittaja huomautti. ”Miehiä tulisi korostaa tavallisina, välittävinä, ymmärtäväisinä ja rehellisinä ihmisinä.”

Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen on puolestaan todennut, että yhä useampi mies kärsii parisuhteessa vähättelystä ja mitätöinnistä. Naiset myös puhuvat keskenään miehistä vähättelevään sävyyn, Vaaranen totesi mielipidekirjoituksessaan. Asiantuntija luonnehti jopa niin, että mies on rikki, koska nainen kritisoi häntä jatkuvasti.

Nainen päättää avioerosta miestä useammin

Luin artikkelin, jonka mukaan naiset tekevät avioeropäätöksiä miehiä useammin. Tällä voi olla vaikutusta siihen, että miehet käsittelevät avioeroa yksin. Erilaisilla yhdistyksillä on miesten eroryhmiä, joissa pohditaan eron aiheuttamia tunteita ja ongelmia kohtalotovereiden kanssa. Mies jää usein avioeron kanssa yksin. Huoltajuuskysymykset askarruttavat eronneita isiä.

Saat miehen kyyneliin / Vain murrat hänen sydämen / Ja lähdet pois, sanot: ”Näkemiin” (Jormas).

Mitä minuun tulee, en ole onnistunut parisuhteissa. Ne ovat usein olleet melko räiskyviä ja jääneet lyhyiksi. Eräs nainen sanoi, että minä olin liian kiltti ja huolehtivainen. Aiemmin nuorempana yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia sisältänyt suhde ei lopulta kestänyt minun työuupumusta ja masennusta. Olin heikko ja viina vei. En koskaan täyttänyt miehenä omia tai muiden odotuksia.

Puolison hyväksyntä ja arvostus on miehelle tärkeää. On sanottu jopa, että naimisiinmeno lisää ikää ja terveyttä. Yksi parisuhde sai minut muuttamaan tapojani. Jätin kaljan vähemmälle ja aloitin kuntoilemisen.

Vertaaminen muihin ei kannata

Myös miehet kokevat ulkonäköpaineita. Luin artikkelin, jonka mukaan miehetkin ovat epävarmoja kehostaan. Moni haluaisi olla hoikempi, ilmeni kyselytutkimuksesta. Tämä varmasti koskettaa etenkin nuoria aikuisia.

Itse kärsin nuorempana siitä, että olin liian laiha. Minulla oli erään naisen mielestä poikamainen vartalo. Tunsin, että minun pitäisi olla vankempi, harteikkaampi ja lihaksikkaampi. Siis miehekkäämpi.

Paikkasin puutteitani pukeutumalla tyylikkäästi. Olin töissä myyntitehtävissä, ja viihdyin vapaallakin usein puku päällä. Se toi itsevarmuutta.

Tärkeää on keskittyä terveyteen ja hyvinvointiin

Ulkonäkö- ja suorituspaineita on vaikea täyttää. Ainakaan itsensä vertaaminen muihin ei ole hyvästä. Kyselytutkimusta käsittelevän artikkelin mukaan miehille ahdistusta aiheuttavat myös toisten miesten ilkeät kommentit ulkonäöstä ja painosta. Myös sosiaalinen media lisää paineita.

Minä näen, että tärkeintä kuitenkin on keskittyä terveyteen ja hyvinvointiin. Liikunta ja kuntoilu omista lähtökohdista ja tavoitteista käsin kannattaa.

Positiivisuus ja rehellisyys tärkeää

Luin mielenkiintoisen artikkelin, jossa todettiin, että ihmiset vastaavat yllättävän rehellisesti elintavoistaan kahden kesken lääkärille. Lääkärin vastaanotolla istuva saattaa itsekin huomata juovansa tai polttavansa liikaa.

Toisessa artikkelissa todettiin, että suomalaiset eivät osaa huolehtia terveydestään, ja miehet ovat pahin murheenkryyni. Suomalainen menee lääkärin pakeille, vasta kun kivut kasvavat sietämättömiksi.

Omasta terveydestä huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Lääkäriin on hyvä hakeutua varhaisessa vaiheessa. Lääkärille ja itselleen on syytä olla rehellinen.

Oma peruskuntoni on rapautunut. Minulla on vaivoja, kuten diabetes ja korkea kolesteroli, joiden vuoksi pitäisi kiinnittää huomiota elintapoihin. Tärkeää olisi terveellinen ruokavalio, liikunta, painonpudotus ja tupakoinnin lopettaminen.

Voi myös herkutella terveellisesti.

Työ on asiantuntijoiden mukaan tärkeä voimavara ja terveyttä tukeva asia. Työelämä tukee mielen hyvinvointia. Mutta työ on usein yksi mieheen kohdistuva odotus lisää. Minä täytin elämäni ennen työllä. Työ työnä. Vapaa-aika on tärkeää. Itsensä toteuttaminen myös muuten kuin työssä on hyvästä.

Yhteenvetona voisi todeta, että kannattaa kaikkiaan yrittää ottaa positiivisesti. Se varmasti parantaa elämänlaatua, ja on hyväksi terveydelle. Itselleen on tärkeää olla rehellinen. Ei tarvitse esittää joka tilanteessa vahvaa.

Lainaan vielä opiskelijan mielipidekirjoitusta. Tämä on myös tärkeää: ”Miesten kannattaisi myös itse kiinnittää huomiota tiettyihin tapoihin ja asenteisiin, joista luopuminen parantaisi meidän kaikkien asemaa.”

Loistava bändi Järvenpään blueskadulla

Kävin Järvenpään perinteisellä blueskadulla torstai-iltana. Illan aikana ilmaiskonsertissa esiintyi neljä bändiä. Niistä viihdyttävin oli Blues Bizarre.

Blues Bizarre on modernin bluesin uusi nimi.

Kerrotaan, että yhtyeen musiikissa perinteisen juurevan bluesin kanssa sekoittuvat useat eri vaikutteet aina itämaisista sävyistä psykedeeliseen bluesiin. Bändiä on kuvailtu seuraavasti: Vahvan jam band -pohjansa sekä omien kappaleidensa laajan kirjon ansiosta Blues Bizarre on vakiinnuttamassa asemaansa yhtenä uudemman bluesin omaperäisimmistä edustajista. On myös sanottu, että ryhmä hallitsee bluesin perinteen, mutta on valinnut oman polun.

Bändin omaääninen laulaja Sylvi Saarekas on myös erinomainen kitaristi. Yleisö piti bändistä ja tunnelma konsertissa oli leppoisa. Musiikki sai tämänkin jäykän miehen hymyilemään ja hieman heilumaankin. Hieno elämys.

Blueskatu järjestetty 30 vuoden ajan

Puistoblues-festivaalin nettisivuilla kerrotaan, että perinteinen blueskatu on järjestetty jo yli 30 vuoden ajan Janne-kadulla, joka on täyttynyt joka kesä viikon ajan musiikista, herkuista ja käsityöläisten taidonnäytteistä. ”Eri toimijat vastaavat kadun ohjelmapisteistä ja niiden sisällöistä. Talkoissa ovat mukana monet järvenpääläiset yrittäjät, yhdistykset ja kaupunkilaiset.”

Blueskadulla on myynnissä muun muassa vinyylilevyjä.

Tänä vuonna kävelykadulle on avattu muutamaksi päiväksi jättiterde eli kolmen kuppilan yhteinen iso terassi, jolla sijaitsee myös esiintymislava. Terassilla on satoja asiakaspaikkoja, ja se oli torstai-iltana aivan täynnä.

Hyvä sää ja hyvä musiikki houkutteli.

Pääkonsertissa huikea artistikattaus

Puistobluesin pääkonsertti järjestetään lauantaina Järvenpään Vanhankylänniemessä. Konsertin pääesiintyjä on yleisön jo vuosia toivoma roots-musiikin supertähti, yhdysvaltalainen Seasick Steve. Festivaaleilla on tänä vuonna myös monta kotimaista esiintyjää. Päälavalle nousee esimerkiksi valtavaa suosiota nauttiva Drink Floyd.

Festivaalin nettisivuilla kerrotaan, että Puistoblues on Suomen suurin talkoovoimin järjestetty festivaali, joka tarjoaa tuhdin annoksen juurevaa musiikkia. ”Viisipäiväisen tapahtuman aikana järjestetään pääkonsertin lisäksi maksuttomia konsertteja, iltaklubeja, lastentapahtuma sekä levytori. Vuodesta 1978 alkaen Puistobluesin päälavalla on nähty lukematon määrä kotimaisia ja ulkomaisia eturivin artisteja aina B.B. Kingistä ZZ Topiin.”

Piknik-henkinen konsertti

Festivaalin nettisivuilla kerrotaan, että bluesviikon huipennusta voi seurata omalta viltiltä fiilistellen tai jammailla tiensä innokkaimpien kanssa eturiviin.

Pääkonsertti järjestetään Tuusulanjärven rannalla Vanhankylänniemen vihreällä nurmella. Tapahtumaan voi pakata mukaan omia piknik-eväitä.

Puistoblues on Suomen suurimpia koko perheen festivaaleja. Pääkonsertissa on muun muassa legendaarinen kitarapaja, jossa koko perhe rakentaa yhdessä kitaran.

Järvenpäässä on järjestäjien mukaan siis luvassa vuoden paras piknik huikealla artistikattauksella.