Keskustelun aloittamista vieraan ihmisen kanssa on kuulemma turha pelätä, sillä tutkimusten mukaan se tekee hyvää sekä sinulle että hänelle. Näin ainakin jos on uskominen yhtä tutkimusta käsitellyttä artikkelia.
Vaihtaisitko muutaman sanan hississä?
Omalta osaltani voin sanoa, että ennen Helsingissä asuessani pysyin julkisissa tiloissa hiljaa. Oli kiusallista, jos joku ventovieras jossain tilanteessa tervehti kaikkia paikalla olevia. Moikkaamista jossakin pienessä tilassa seurasi monesti hiljaisuus, ja ihmisten katse hakeutui helposti omiin kengänkärkiin. Tällaisissa tilanteissa tuntui keskustelun paine. Olisi pitänyt vaihtaa muutama sana kaikkien kanssa.
Toisaalta kun mielialani oli koholla ja olin pienessä sievässä, saatoin mennä terassilla tuntemattomien pöytään, ja alkaa jutella kuin olisimme nähneet pitkästä aikaa. Herätin varmasti ihmetystä.
Mukavia kohtaamisia yöjunassa
Minulla oli sairauslomalla ollessani tapana matkustella paljon junalla ympäri Suomea. Halusin vaihtelua masennuksen keskellä, ja monesti hyppäsin Helsingissä yöjunaan jonnekin päin Suomea. Matka sujui leppoisasti ravintolavaunussa. Silloin saatoin alkaa rupatella jonkun vierustoverin kanssa. Erään kerran minulle täysin vieras ihminen alkoi kertoa yhdestä elämänsä käännekohdasta. Ja siinä toisen innoittamana minäkin kerroin jotain omasta elämästä, kuten päällä olevasta työuupumuksesta. Siis hyvin henkilökohtaista. Molemmat kerroimme myös mukavista muistoista elämän varrella.
Mutta kynnys tällaisiin satunnaisiin kohtaamisiin on usein luonnollisesti korkealla. ”Suomalaiset ovat hyviä jättämään muut ihmiset rauhaan, ja siksi me viihdymme julkisessa tilassa omissa oloissamme.” Näin kuvattiin artikkelissa. Lisäksi yksi peloista on tietysti se, että jos keskustelun aloittaja ei saa toisilta vastakaikua. Mutta keskustelunavaus voi olla vain pieni toteamus jostakin mikä liittyy aikaan ja paikkaan tai vaikkapa ajankohtaiseen aiheeseen.
”Monella on tapana istua tuppisuuna julkisilla paikoilla, vaikka mielessä pyörisikin joku mehevä puheenaihe. Se on harmi, sillä satunnaiset kohtaamiset tekevät ihmiselle hyvää”, artikkelissa tiedettiin kertoa.
Artikkelissa todettiin, että nykyisin ihmiset jopa pitävät siitä kun heidän kanssaan tehdään tuttavuutta julkisella paikalla. Toisaalta minun on sanottava, että voi sekin olla rasittavaa, jos jossain odotustilassa tai esimerkiksi linja-autossa vieressä istuva alkaa kovin selittämään omia asioitaan, kun haluaisi istua rauhassa.
Maalla huasteltiin kaikkien kanssa
Kun asuin pienessä maalaiskunnassa oli kirkonkylän kahvilassa hieman pakollistakin tervehtiä ja vaihtaa kuulumisia myös puolituttujen kanssa. Kylällä huasteltiin. Kylänmiehet kertoivat meheviä juttuja. He tarinoivat ja muistelivat. Kahvikupin äärellä istuttiin pitkään ja myös vitsailtiin ja naureskeltiin. Minä kärsin silloin tällöin masennuksesta, ja saatoin olla hiljainen ja vakava.
Tutkija on eri mieltä väitteestä, että suomalaiset ovat keskenään hiljaa möllöttäviä ihmisiä.
Ajat ovat muuttuneet siitä kun asuin Helsingissä. Nykyisin on todettu, että suomalaiset osaavat käydä kevyttä ja rentoa keskustelua myös tuntemattomien kanssa. Tutkimuksesta ilmeni, että on jopa mieluisaa, kun joku aloittaa rupattelun. ”Keskustelu vieraan ihmisen kanssa tekee hyvää sekä sinulle että hänelle”, tutkimuksesta kertoneessa jutussa todettiin.
Terassilla juttu luistaa
Älä siis turhaan pelkää aloittaa keskustelua vieraan ihmisen kanssa, artikkelissa rohkaistiin. Minä katson, että tämä tietysti riippuu tilanteesta ja paikasta sekä siitä tuntuuko se siinä hetkessä itsestä sopivalta, luontevalta ja mukavalta.
Kun olen istunut kesällä yksin terassilla alkoholittoman juoman kanssa, on pöytääni saattanut tulla vieraita ihmisiä kysymään onko tässä tilaa, kun kaikki muut tuolit ovat varattuja. Enimmäkseen pieni jutustelu ihmisten kanssa on silloin mukavaa. Toisaalta pienissä kaljoissa olleet miehet tulivat kerran pöytääni ja alkoivat kysellä minulta kaikenlaista. Vastailin lyhyesti kysymyksiin, hörppäsin juomani loppuun ja toivotin hyvää kesänjatkoa. Olisi eri asia jos olisin itsekin ollut pienessä kaljapöhnässä, silloin varmaan jutustelu olisi ollut helpompaa. En kuitenkaan suosittele kenellekään alkoholia keskustelun sujuvoittamiseksi. Kesäterassi on joka tapauksessa sellainen paikka, joka saa ihmiset hyvin tuttavallisiksi, mikä on todella hauskaa.
Päivitetty artikkeli radion uutistarjonnasta
Julkaisin lauantaina postauksen kaupallisten radioiden uutistarjonnasta. Tiedot ovat tarkentuneet niin, että kirjoitusta on päivitetty sunnuntaina.
Tätä lauantaina julkaistua kirjoitusta on päivitetty sunnuntaina: Kirjoitin aiemmin kuinka monen kaupallisen radiokanavan uutistarjonnassa olisi parannettavaa. Kaupallisen radion markkinajohtaja Bauer Media lähettää kanavillaan STT:n toimittamia ja tekoälyn lukemia uutisia.
Ovatko kaupallisen radion uutiset luotettavia?
Bauer Median kanavilla on tämän vuoden keväästä lähtien lähetetty STT:n uutisia. Bauer Median oma uutistiimi poimii STT:n toimittamia uutisia manuaalisesti metatietojen avulla radion uutisvirtaan. Uutiset lukee tekoäly.
Uutisvalinnat herättävät minussa toistuvasti ihmetystä. Tärkeän tiedon sijaan lähetyksissä painotetaan hyvin raflaavia aiheita. Moni kuuntelija varmasti mieltää, että lähetysten uutisvalinnoista ja sähkeiden järjestyksestä vastaa STT.
Kirjoitin uudenlaisista, tekoälyn lukemista, radiouutisista kaupallisilla kanavilla jo aiemmin. Kerroin tuolloin, että uutislähetysten laatu ei vielä vakuuta. Merkittäviä parannuksia uutislähetyksiin ei toistaiseksi ole tehty.
Tekoäly lukee parin minuutin mittaiset uutiset tasatunnein. Uutiset ovat STT:n toimittajien kirjoittamia. Bauer Media on tiedottanut, että tekoälyn kautta sillä on mahdollisuus personoida uutisia eri kanavilleen radioformaatin (muun muassa mitä musiikkia asema soittaa) perusteella. Mielestäni tämä tekee uutistarjonnasta sekavaa. Itse kuuntelen lähinnä yhtä ja samaa kanavaa. Myös se lähettää STT:n uutisia.
Aamun ykkösuutinen edelliseltä päivältä
Uutisissa ei aina olla ajan tasalla. Esimerkiksi tällä viikolla keskiviikkoaamuna kello 7 ja 8 uutislähetykset aloitettiin kertomalla, että tasavallan presidentti vahvisti niin sanotun käännytyslain tiistaina. Tästä oli mediassa kerrottu tietysti jo tiistaina. Lähetyksen kärjessä olisi pitänyt olla jokin tuore uutinen aamulta. Vaihtoehtoisesti aloitussähkeen olisi voinut kirjoittaa uudelleen niin, että presidentin tiistaina antama lausunto asiasta olisi nostettu sähkeen alkuun.
Torstaiaamun uutisissa ei puolestaan kerrottu Nokian tuloksesta tai republikaanien varapresidenttiehdokkaan pitämästä puheesta. Sen sijaan ykkösuutisena kerrottiin, että oikeus antaa tänään päätöksen eräässä henkirikostapauksessa. Ja tätä samaa toistettiin vielä iltapäivälläkin.
Rikosuutiset usein esillä
Uutislähetyksiin valikoituvat aiheet ihmetyttävät monesti. Myös se miten eri uutisia painotetaan tuntuu usein vieraalta. Uutiset valikoituvat lähetyksiin siis niin sanottuja metatietoja eli uutisten tarkempia aiheluokitteluja hyödyntämällä. Kärkeen nousevat usein tietynlaiset kotimaan aiheet.
Lähetykset sisältävät paljon rikosuutisia. Erilaisista väkivalta- ja henkirikoksista kertovat uutiset ovat monesti jopa lähetysten kärjessä. Silloin tällöin tuntuu, että jokin rikos- tai onnettomuusuutinen sopisi radiota paremmin vain verkkolehtien julkaistavaksi.
Esimerkiksi oman suosikkikanavani kohderyhmä on sellainen, että kuuntelijat varmasti haluaisivat kuulla myös sellaisia koti- ja ulkomaanuutisia, joilla on isompaa merkitystä. Siis enemmän myös politiikan ja talouden aiheita mukaan. Välillä tuntuu, että ainakin tämän kanavan kuuntelijat voivat jäädä jostain tärkeästä tiedosta paitsi. Minusta Ylen kello 17 tv-uutiset on paras uutislähetys. Siinä kerrotaan kaikki päivän merkittävimmät uutiset tiiviisti. Samanlaista pääuutislähetystä toivoisin iltapäivään myös kuuntelemalleni radiokanavalle.
Olisi pysyttävä mukana päivittäisessä uutiskilpailussa
Kaupallisilla kanavilla uutisissa painottuvat kiinnostavimmat ja tuoreimmat kotimaan aiheet eli uutiset läheltä, mikä tietysti on ihan hyvä. Mutta jos on uudempia ja merkittävämpiä aiheita ulkomailta, voisi uutislähetyksen aloittaa niillä. Tuntuu kiusalliselta, että tekoälylukija toteaa usein lähetyksen aluksi: ”Tässä tuoreimmat uutiset”, mutta aloittaa uutisella, jota on luettu pitkin päivää. Monesti muualla mediassa julkaistaan kiinnostavia uusia uutisia, mutta STT:n uutisissa toistetaan usein samoja aiheita. Radio Novalla uutisten lopputunnuksessa todetaan: ”Kun me tiedämme, niin sinäkin tiedät.”
Toki kaikki merkittävät uutiset pitää olla mukana eri lähetyksissä, mutta uutistapahtumista saadaan aina uutta tietoa, ja silloin sähkeitä voisi päivittää niin, että niissä on tuore tieto alussa. Sähkeen alun voisi siis kirjoittaa STT:ssä uudelleen. Ja tämän päivitetyn version pitäisi päästä seuraavaan lähetykseen.
Esimerkkejä uutisvalinnoista
Perjantaiaamuna kello 8 lähetyksen aluksi kerrottiin, että oikeus antoi torstaina päätöksen henkirikostapauksessa, josta kerrottiin STT:n uutisissa pitkin päivää jo torstaina. Muualla mediassa aamun ykkösuutinen oli Donald Trumpin puhe.
Keskipäivän lähetyksessä pääuutinen oli merkittävä ohjelmistohäiriö, joka aiheutti suuria ongelmia ympäri maailmaa. Kello 12 lähetyksessä kerrottiin kuitenkin vian vaikutuksista vain lentoliikenteeseen. It-ongelmasta oli haittaa maailmalla myös muun muassa yrityksille, pankeille, kaupoille ja sairaaloille.
Kello 13 lähetykseen saatiin asiantuntijan kommentti ohjelmistohäiriöstä, ja tiedettiin kertoa myös häiriön syystä. Kello 15 lähetys aloitettiin Kempowerin muutosneuvotteluilla, joista oli uutisoitu edellisenä päivänä eli torstaina. Sen jälkeen kerrottiin lisätietoa tietojärjestelmäviasta. Kello 16 lähetyksen alussa oli lisätietoa järjestelmäongelmasta ja sen vaikutuksista. Uutisessa ei kerrottu, että ongelman aiheuttaneen yhtiön mukaan häiriö oli korjattu.
Perjantai oli myös vilkas tulospäivä kun moni suuri yhtiö julkaisi osavuosikatsauksen. Näistä ei ollut päivän mittaan mainintaa radiouutisissa.
Lauantaina STT:n uutisissa kerrottiin laajasti ja ajantasaisesti, että ohjelmistohäiriön seurausten selvittäminen eri puolilla maailmaa vie päiviä. Myös häiriön syystä saatiin uutisissa lisätietoa.
Sunnuntaina monessa lähetyksessä kärjessä oli jokin tuore uutinen. Päivän mittaan oli tärkeitä ja kiinnostavia aiheita. Mielestäni uutisia olisi voinut painottaa eri tavalla eli ne olisi voinut lukea jossain muussa järjestyksessä.
Uutisista ei aina saa selvää
Bauer Median, joka tuottaa uutislähetykset, kannattaisi ratkaista uutisten tekniset ongelmat. Kun lähetyksessä siirrytään yhdestä sähkeestä seuraavaan, se ei ikään kuin lähde alusta. Kuuntelijan on vaikea ymmärtää mistä uutisessa on kyse, koska sen ensimmäisestä sanasta ei saa selvää. Keskiviikkona yhdessä lähetyksessä kuului, että ”parlamentti kokoontui ensimmäistä kertaa”. Se, että kyseessä oli Britannian uusi parlamentti, ei lähetyksessä kuulunut. Perjantaina aamun uutisissa luettiin räjähdyksestä, mutta uutisen alusta ei saanut selvää, joten kuuntelijalle ei selvinnyt, että räjähdys oli tapahtunut Israelissa.
Uutisten laatu ja luotettavuus
Uutisvalintoihin ja myös sähkeiden järjestykseen lähetyksissä pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Bauer Media on kertonut tiedotteessaan kuinka sille on erittäin tärkeää, että sen tekoälyavusteiset innovaatiot ovat luotettavia ja laadukkaita. Tällä tavalla toteutettuna uutiset eivät vielä ole laadukkaita ja tätä myötä myöskään aivan luotettavia. Uutistarjonta on melko sekavaa ja vaikeasti seurattavaa. Moni kuuntelija voi mieltää, että myös lähetysten sisällöstä vastaa STT.
En ole kehitystä vastaan. On mielenkiintoista huomata kuinka paljon teknologia nykyään mahdollistaa radiosisältöjen tekemisessä. Itse tein radiota aikana, jolloin studiossa soitettiin vielä levyjä ja puhesisältöjä koostettiin kelanauhurilla. Uutisia tehdessä hyvä työpäivä oli sellainen, jolloin tunsi, että uutisvalinnat lähetyksessä menivät oikein. Tuli valittua merkittävät ja kiinnostavat aiheet mukaan ja valittua harkiten lähetyksen pääuutinen. Tietysti myös uutisvoitto merkitsi paljon eli se, että lähetyksen alkuun tuli uutinen, jonka sai kertoa radion kuuntelijoille ensimmäisenä, ennen muuta mediaa.
Tämä kirjoitus koskee Bauer Median tuottamia radiouutisia, joita lähetetään yhdellätoista kanavalla. Toinen iso radiotoimija Nelonen Media lähettää radiokanavillaan uutisia, jotka toimittaa Ilta-Sanomien radiotoimitus. Lisäksi on paljon muita radioita, kuten paikallisradioasemia, jotka tekevät uutisia itse.
Uudella tavalla toteutettujen radiouutisten ongelmat on varmasti ratkaistavissa. Bauer Median ja STT:n toimituksissa myös johdon olisi hyvä kuunnella omia uutisia.
Tapasimme koulukaverin kanssa koulun pihalla alkuillasta. Olimme neljännellä luokalla, ja alkamassa oli näytelmäkerhon harjoitukset.
Arki-illasta tuli vielä hauskempi.
Yhtäkkiä tienvarteen pysähtyi hieno pitkä rekka. Apukuskin puolelta rekasta hyppäsi mies. Hän kysyi tietävätkö pojat missä on teräspalvelukeskus. Totta kai tiesimme sen, ja rupesimme antamaan tarkkoja ajo-ohjeita.
Apukuski kiitti ohjeista, mutta kysyi haluaisimmeko hypätä rekan kyytiin ja lähteä opastamaan tarkemmin. Katsoimme innostuneina kaverin kanssa toisiamme. Nousimme rekkaan. Hytti oli iso ja me saimme istua lepotilaan. Sen seinällä oli pornojuliste. Apukuski otti hörppyä Koskenkorva-pullosta.
Ajoimme perille. Kun trukki lastasi tavaraa, ihmettelimme kaverin kanssa isoa teollisuushallia. Miehet tarjosivat meille limsat. Kun rekka oli lastattu, lähdimme takaisin.
Kun tulimme koululle, nousi kuski rekasta ja antoi meille molemmille viisi markkaa. Hän sylkäisi peukaloonsa ja painoi sen minun peukalooni ja sanoi: ”Ikuisia ystäviä!”
Menetin palkkioni
Näytelmäkerhoa vetänyt opettaja oli soittanut äidilleni ja kysynyt miksi minä en tullut harjoituksiin. Äitini ei tietenkään tiennyt syytä, saati missä nyt olin.
Kävin kioskilla ostamassa palkkiollani kymmenen pennin karkkeja. Kotona odotti huuto. Yksinhuoltajaäiti oli ollut huolesta suunniltaan. Hän kysyi missä olin ollut, ja minun oli vastattava rehellisesti. Äitini otti minulta karkit pois ja käski minut huoneeseeni.
Lapsuuden rekkaseikkailun muistaa hyvin. Ei sitä niin paljoa tuolloin vuosikymmeniä sitten mietitty. On selvää, että vastaavaa ei enää nykyisin tapahtuisi. Ensinnäkin tuntemattomien ihmisten autoon meneminen on kielletty. Ja toisaalta nykyisin rekkakuskeilla on reittiohjesovellukset.
Olen pitkään odottanut jotakin uutta viihdyttävää kirjaa, johon voisi uppoutua. Nyt pääsen aloittamaan Saara Turusen uutuusromaania Hyeenan päivät (Tammi, 2024). Tässä esseessä käsittelen kolmen kirjailijan autofiktiivisiä teoksia.
Onnea on uusi kirja.
Autofiktio on kirjallisuuden laji, jossa kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana. Tarina perustuu osittain kirjailijan omaan elämään, mutta sisältää myös fiktiivisiä elementtejä.
Autofiktio vie usein mukanaan kiehtovaan ja yksityiseen maailmaan. Toki tämä kirjallisuuden laji voi nostaa esille päähenkilön ajatusten ja kokemusten kautta myös yleisiä ja tärkeitä teemoja, kuten käsittelemissäni teoksissa.
Voi olla, että naiskirjailijoiden omakohtaiset romaanit on suunnattu enemmänkin naisille, mutta mielestäni myös miehet voivat ehdottomasti lukea niitä. Ja kannattaakin lukea. Kirjat tarjoavat mahdollisuuden ymmärtää erilaisia näkökulmia. On hyvä muistaa, ettei kirjallisuus ole sukupuolittunutta; hyvä tarina ja esillä olevat teemat voivat koskettaa kaikkia. Arvioin myös yhden mieskirjailijan kahta autofiktiivistä romaania.
Nykykirjallisuuden suunnannäyttäjä
Kirjailija ja ohjaaja Saara Turunen rakentaa romaaninsa omaelämäkerrallisista aineksista. Tarinaa kerrotaan minä-muodossa ja päähenkilö muistuttaa kovasti Saara Turusta.
Turunen voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon esikoiskirjallaan Rakkaudenhirviö (Tammi, 2015). On sanottu, että se on rohkea ja runollinen romaani pakenemisesta, oman paikan epätoivoisesta etsinnästä ja sivullisuudesta, jota ei voi paeta.
Turusen toinen romaani Sivuhenkilö (Tammi, 2018) jatkaa minäkertojan tarinaa. Teos aiheutti pienoisen myrskyn kirjallisuuskeskustelussa.
”Jos kevät teki tuloaan ja oli juuri kirjoittanut kirjan ja kaiken piti muuttua, mutta ihmisillä olikin laadukkaat sohvat ja puolisot, ja täytyy nyt mennä, he sanoivat? Mitäs jos oli odottanut jotakin toisenlaista, jos kaikkialla oli vain hiljaista?” Näin kuvaillaan kirjan takakannessa.
Turusen romaaneissa kuvataan läheisiä ihmisiä hyvin tarkkaan. Ihmisille myös naljaillaan. Turunen ei säästä tältä esimerkiksi vanhempiaan. Hän arvostelee myös äitinsä ystävää. Osansa saavat myös kirjailijan siskojen puolisot.
Sivuhenkilön kertoja yrittää unohtaa kokonaan, että on kirjoittanut kirjan, mutta tarkkailee ympäristöään: ”Erään talon kulmalla huomaan jonkun naisen tuijottavan minua oudosti. Mietin johtuuko se siitä, että hän on lukenut kirjani. Korjaan ryhtiäni ja kävelen naisen ohi pontevin askelin. Vasta seuraavassa kadunkulmassa huomaan raahaavani perässäni vessapaperin palasta ja suustani pääsee tahaton äännähdys.” […] ”Jatkan matkaa ja päätän, nyt olisi aika unohtaa koko kirja-asia. En voisi käyttää loppuelämääni nöyristelemällä nurkissa ja janoamalla kiitosta tuntemattomilta ihmisiltä.”
”Järjettömiä asioita” on omaääninen rakkausromaani
Turusen kolmas romaani Järjettömiä asioita (Tammi, 2021) kuvaa elämänvalintoja, järjen ja tunteiden ristiriitaa, sitoutumisen vaikeutta, ja vapauden kaipuuta sekä muutoksen vääjäämättömyyttä. Kyseessä on melankolinen ja leikkisä teos, joka oli arvostelu- ja myyntimenestys.
Turusen mielessä on kysymys, joka liittyy rakkauteen. Siihen, että hän on yhä miesystävänsä kanssa, vaikka mies asuu yhdessä maassa ja hän toisessa. Kyseessä on rakkaustarina, joka kuvaa elämänvalintoja sekä järjen ja tunteiden ristiriitaa. Teemana on myös elämän arvaamattomuus.
Turunen paljastaa häpeilemättä erilaisia asioita; Hänen ja miesystävän aikeissa on hankkia oma asunto. Pankissa lainaneuvotteluissa Turunen huomaa, että hänellä ei ole ilmoittaa säännöllisiä vuosituloja. Mutta muun muassa Koneen Säätiö on tukenut hänen kirjoitustyötään. Niinpä Turunen keksii ilmoittaa tuloikseen tämän kyseisen kirjan kirjoittamiseen saamansa apurahan aivan kuin se olisi vuosittain maksettavaa tuloa. Turunen mainitsee yhdessä kohtaa kuinka ”ylikansallinen hissifirma” on antanut hänelle niin paljon rahaa, että voi esimerkiksi käydä terapiassa.
Yhdessä vaiheessa kertoja aikoo jättää miehensä, mutta matkustaa kuitenkin taas Barcelonaan. Kertoja selittää miehelle terapeutilla käyntien syyksi sen, että haluaa saada selkeyttä elämään.
Turunen on tunnettu rohkeasta ja suorasta tyylistään.
Neljäs romaani Hyeenan päivät (Tammi, 2024) kertoo lapsettomuudesta ja naistaiteilijan sisäisestä kamppailusta äitiyden ja minän säilyttämisen välillä. Kirjailija ja teatterintekijä pohtii, onko mahdollista omistautua sekä taiteelle että lapselle.
”En ollut suostunut uskomaan, että elämä ilman lasta olisi tyhjää, olin vakuutellut itselleni, ettei niin ollut, mutta nyt joudun myöntämään, että ehkä siitenkin niin on. Elämässäni on aukko, siitä puuttuu jotakin.”
”Onko jännittävämpää juonen kulkua, kuin seurata lapsettomuushoitojen onnistumista?” Näin arvioi naistoimittaja Turusen romaania Ylen artikkelissa.
”On huutava vääryys, jos Turusen teos ei nouse tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Miksei jopa voittajaksi.” -Karjalainen
Ylen artikkelissa kerrotaan, kuinka ennen Turunen oli hyvin tarkka siitä, että hänen romaanejaan pidetään fiktiona. Nykyään hän antaa lukijalle vapaat kädet. Kirjan voi lukea miten haluaa. ”Jos joku haluaa nähdä sen dokumenttiromaanina, niin siitä vaan”, Turunen totesi haastattelussa.
Esikoiskirjasta tuli myyntihitti
Sisko Savonlahden esikoiskirja Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus, 2018) oli jättimenestys. Se keräsi roppakaupalla lukijoita ja mielipiteitä.
Romaanissa minäkertoja miettii, kuinka pitäisi tehdä jotain. Mutta vielä hetken ajan hän haluaa maata parvekkeella ja muistella entistä poikaystävää. ”Pitääkö täyttää ulkopuolisten odotuksia vai toimia sen mukaan, mitä itse haluaa?” nainen pohtii. ”Mistä tietää, mitä itse haluaa?” Teoksesta on sanottu, että se yhdistelee oivaltavasti kepeää huumoria ja melankoliaa. Se on kuvasuora ja tarkka kuvaus herkästä kaupunkilaisarjesta. Teos on hauska ja ironinen.
Kirja on autofiktiota. Kerronnassa on kuitenkin käytetty mielikuvitusta ja jopa liioittelua. Kirja ei kirjoittajan mukaan ole omaelämäkerrallinen. Päähahmo kuitenkin muistuttaa kovasti Savonlahtea. Päähenkilö on Kalliossa asuva vapaa toimittaja. Sydänsurujen takia mikään ei huvita ja ongelmat, muun muassa rahahuolet, kasautuvat.
Näennäisen kevyt teksti käsittelee monien nuorten aikuisten kohdalla ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä. – Parnasso
Toisessa romaanissa Kai minä tätä halusin (Gummerus, 2021) nainen on saanut kaiken, mitä halusi. Miehen, koiran, kivan kodin. Mutta jokin on vialla. Mitä järkeä oli käyttää niin paljon aikaa ja energiaa siihen, että saisi miehen. Miksi piti yrittää olla niin kaunis? Ja ennen kaikkea: oliko se tämän arvoista?
Yhdessä vaiheessa kuvataan pariskunnan riitaa: ”Kun Valtteri oli siivonnut keittiön ja minä olin miettinyt parvekkeella, miksi kaikki oli niin vaikeaa, istuimme sohvalle keskustelemaan.” Kertoja toteaa miesystävälleen, että tämä yhdessä asuminen onkin rankempaa kuin oli luullut. Mies kysyy mitä tämä tarkoittaa. ”No kun… minusta tuntuu, etten tee mitään muuta kuin siivoan. Ja että sinä et tee mitään,” nainen sanoo. ”Niin, Valtteri sanoi eikä edelleenkään pyytänyt anteeksi. Sen sijaan hän alkoi luetella kaikkia niitä asioita, joita hän oli padonnut sisäänsä. Hän puhui pitkään siitä, mitkä minun tavoistani ja teoistani aiheuttivat hänessä ihmetystä tai ärtymystä. Katsoin häntä hämmennyksen vallassa ja tunsin, kuinka tunnelma muuttui. Äsken olin ollut uhri, nyt olin syyllinen. Räpyttelin märkiä ripsiäni. Ne tuntuivat painavilta.”
Päähenkilön toive asioiden muuttumisesta toteutuu.
Sisko Savonlahti on sanonut, että toisen kirjan kirjoittaminen oli tuskaisa kokemus. Hän totesi Helsingin Sanomien haastattelussa, että on kurkkuaan myöten täynnä autofiktion kirjoittamista.
Esikoiskirja synnytti jopa vihaa
Ossi Nyman on sanonut, ettei mene töihin, koska ei halua tulla pakotetuksi vastenmielisiin hommiin. Esikoiskirjaa Röyhkeys (Teos, 2017) kirjoittaessaan Nyman oli ollut jo pitkään työtön ja elänyt työttömyyskorvauksilla. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin, että Nymania painoi huono omatunto, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että työ olisi maistunut.
Kun Röyhkeys julkaistiin, syntyi välitön vastareaktio. Nyman kertoi haastatteluissa avoimesti, että kirja kertoi osin hänen omasta elämästään. Häntä nimitettiin siaksi ja yhteiskunnan elätiksi.
”Vaatii hirveästi, että ei välitä muiden odotuksista, elää pienesti ja tyytyy vähään”, Nyman totesi Ylen haastattelussa.
Nymanin kolmas teos Häpeärauha (Teos, 2022) on vahva teos normeista ja niihin sopimisen luonteesta. Teos on autofiktiivinen päiväkirjan ja taiteilijaromaanin yhdistelmä.
Päähenkilö vältteli töitä tarkoituksella ja kertoi sen avoimesti.
Kirja selittää ehkä liian tarkkaan ja on paikoittain jopa epämukava. Kerronta on hieman pikkumaista ja ylettömän arkista. Romaanin minäkertoja on nykyinen apurahakirjailija. Häpeärauhan tilanteet rakentuvat parisuhteen ja vanhemmuuden ympärille. Nyman keskittyy siihen, miltä sukupuolen mukainen rooli tuntuu.
”Terapeutti ei vaikuttanut kovin kunnianhimoiselta ihmiseltä, vaan puhui koko ajan tyytymisestä ja siitä, ettei asioiden tarvinnut olla täydellisiä vaan riittävän hyviä. Hanna ilahtui tästä ja alkoi kertoa terapeutille pohtineensa pitkään, halusiko hän alkaa suhteeseen minun kanssani, ja tulleensa viimein siihen tulokseen että minä olin riittävän hyvä, vaikken kaikilta osin hänen tarpeisiinsa vastannutkaan. Hanna oli kertonut tämän minulle suhteemme alussa. Minä en ollut uskonut häntä, vaan olin ajatellut, että saisin hänet kyllä rakastumaan itseeni, kunhan olisin vain tarpeeksi kiltti ja ihana.”
Sukupuolta olennaisemmaksi Häpeärauhassa nousee yhteiskuntaluokka. Romaanin tilanteet rakentuvat parisuhteen ja vanhemmuuden ympärille. Kertoja ja hänen puolisonsa Hanna perustavat uusperheen. Hannalla on vanha, homehtuva omakotitalo Maununpuiston keskiluokkaisella alueella.
Esikoiskirjan takakansitekstissä kuvataan kuinka romaani on vaellusta, jolla ei ehkä aina ole suuntaa, mutta merkitystä, tunnetta ja arvoa sillä on. Toisen kirjan kannessa kerrotaan, kuinka kertoja on julkaissut romaanin ja päätynyt hetkeksi koko kansakunnan puheenaiheeksi. Lööpeissä hän on työtä pakoileva ideologinen työtön, joissakin aktivistipiireissä sankari.
Moni olisi voinut pahoittaa mielensä esikoiskirjan synnyttämistä rajuista kommenteista, mutta Nymanista reaktio tuntui hienolta. Nyman kertoi Ylen haastattelussa, kuinka hän oli tuntenut ennen olevansa täysin näkymätön ja merkityksetön ihminen. ”Tuntui, ettei minua edes ole olemassa. Ja sitten sain edes jonkinlaisen reaktion, ja vieläpä taiteen kautta. Se oli hieno juttu, vaikka reaktio olikin alkuun pelkkää vihaa”, Nyman totesi.
Itse kummastelin ensimmäisen kirjan kohdalla, kuinka kuitenkin niin pienistä aineksista syntyy romaani. Tapahtumia kuvataan tarkasti. Kirjan kahdessa ensimmäisessä osassa kuvataan yksityiskohtaisesti työttömän arkea. Alkuun kertoja vaeltaa Turussa odottamassa Bruce Springsteenin konserttia. Toisessa osassa ollaan Tampereella työvoimakoulutuksessa ja kolmannessa Helsingissä kirjoittajakoulussa. Samalla päähenkilö on päässyt Helsingin kulttuuripiireihin.
Nyman puhuu kirjoittajakoulun opettajista, tunnetuista kirjailijoista. Nyman kertoo kustantajista, jotka ovat pitäneet hänen tekstistään, mutta vaatineet siihen muutoksia. Hän harmittelee etteivät nämä nimeltä mainitsemansa kustannuspäälliköt ole tarjonneet kustannussopimusta. Sopimus kuitenkin syntyy myöhemmin, melkoisen helposti. Kirjan kustantaa Teos.
Teoksen kirjailija Markku Paasonen on yksi opettajista.
”Vastasin Paasoselle, että siinä oli jotakin kiinnostavaa kuinka työtä vieroksuva päähenkilö fanitti Brucea, joka lauluissaan romantisoi työläiselämää.”
Normit ja odotukset esillä romaaneissa
Yhteenvetona voisi todeta, että Saara Turusen Sivuhenkilö on ollut paras lukukokemus. Se on takakansitekstin mukaisesti kirpeä ja suorasukainen romaani.
Turunen on kirjailija ja myös teatterintekijä. Hänen työlleen on ominaista sukupuolen, normien ja taiteen teemojen tarkastelu. Kirjassa Hyeenan päivät kertoja pohtii muun muassa, onko mahdollista omistautua sekä taiteelle että lapselle. Turunen pohti aiheensa merkityksellisyyttä ennen uuden teoksen kirjoittamisen aloittamista.
Itse odotan uutuudelta paljon. On mukava heittäytyä uuden kirjan vietäväksi.
On mielenkiintoista huomata, että kaikkien kolmen kirjailijan teoksissa käsitellään normeja ja rooleja. Ja sitä kuinka hankalaa niitä on joskus noudattaa. Esillä ovat myös odotukset ja se kuinka haastavaa niihin on vastata.
Joskus autofiktiivistä kirjaa lukiessa tuntuu, että lukija joutuu olemaan kuin terapeutti ja ottamaan vastaan kirjailijan kipuilua elämänkriiseistään. Mutta lajina autofiktio mielestäni yhä toimii. Parhaimmillaan se on samastuttavaa. Silloin kyse ei ole kiusallisesta tirkistelyn tunteesta vaan oivaltamisesta. Yhden ihmisen havainnot antavat pohdittavaa. Yksityisestä kokemuksesta tulee tällöin yleistä.
Minulle tarjottiin nuorena aikuisena unelmatyötä. Minut haluttiin pestata dj:ksi Turkkiin, rantalomakohteen hotellin yökerhoon. Minua oli suositeltu työpaikkaan, koska soitin levyjä kotikaupunkini suositussa ravintolassa.
Dj-keikat ovat olleet mukavaa hommaa.
Opiskelin samalla, mutta mitään vakituisempaa oman alan työtä ei opintojen jälkeen ollut näköpiirissä. Olin vapaa lähtemään. Mikään ei sitonut minua kotimaahan. Olin juuri ensi-ihastumisessa itsensä satuttanut vapaa nuori mies.
Sovimme hotellinpitäjän kanssa, että minä kokoan levystön, laitan cd-kokoelman rahtina matkaan, ja matkustan itse perässä. Perillä minua odottaisi mukava asunto. Työsuhteen ehdot ja muut mukavuudet houkuttelivat. Vapaa-aikaakin etelän lämmössä olisi paljon. Päivät lomakohteessa olisivat vapaita.
Tavallisemmat elämänvalinnat
Unelma ei toteutunut. En uskaltanut sittenkään lähteä. Se olisi ollut houkutteleva seikkailu, mutta päätin yrittää jatkaa uraa opiskelemallani alalla.
Sain sen verran töitä, että minulla oli mahdollisuus opintojen jälkeen muuttaa vuokrayksiöön. Työskentelin kahdessa eri työpaikassa, ja tein välillä seitsemänpäiväistä viikkoa. Tein edelleen myös dj-keikkoja parilla klubilla. Oli saatava maksettua kallis vuokra ja ansaittava jokailtainen hampurilaisateria.
Myöhemmin pääsin vakituiseen työhön. Etenin työuralla vauhdilla. Koin kuitenkin uupumuksen kolmekymppisenä. Sen myötä myös unelmat onnellisesta, tavallisesta elämästä kokivat kolauksen. Minä muutuin eikä parisuhde kestänyt. Yhtäkkiä ei ollutkaan mitään tulevaisuudensuunnitelmia.
Kulutin sairauslomalla aikaa vain päiväkaljalla kapakassa istuen. En vastannut enää perinteisiin odotuksiin. Toimin kaikkea soveliasta vastaan. Pitkittynyt masennus ja kaljoittelu johtivat irtisanomiseen. Elämänkulusta tuli mutkikas. En osannut tai jaksanut tehdä tietoisia elämänvalintoja. Työelämäkin jäi pitkäksi aikaa. Tuli pohdiskeltua olisiko voinut mennä toisinkin.
Nyt voisin vaikka lähteäkin
Kaiken koetun jälkeen, nyt voisi sanoa, että olisin valmis lähtemään dj:ksi etelän lämpöön. Aikanaan tehtävään oli alun perin ajateltukin jotakuta hieman vanhempaa, elämän kuluttamaa, vapaata taiteilijaa. Minua ihmeteltiinkin aikoinaan, kun olin kiinnostunut paikasta niin nuorena, vaikka kaikki muut mahdollisuudet olivat edessä. Minulta kysyttiin, enkö tosiaan odottanut tulevalta mitään muuta. Kyllä odotin. Ja sen vuoksi jäin aikoinaan kotiin.
Esseeblogi 