Jauhelihan sijaan tarjoukseen palkokasvituote

Uudet ruokasuositukset julkaistiin keskiviikkona. Jo nyt lähikaupassa oli lihaleikkeleitä laitettu keltalapputuotteiksi. Onko niin, että leikkeleitä ei ole otettu ruokakoriin samaan tapaan kuin ennen?

Yhtä lihavalmistetta on liikaa.

Huomasin kaupassa käydessäni, että monessa leikkelepakkauksessa oli 30 prosentin alennus lähestyvän viimeisen käyttöpäivän vuoksi. Ruokasuosituksista on noussut keskustelua etenkin leikkeleiden osalta.

Kansalliset ravitsemussuositukset kehottavat kasvipohjaiseen syömiseen. Asiantuntijoiden mukaan haasteena on nyt suuri hyppy, että meidän pitäisi saada ruokavalio väestötasolla kasvipainotteisemmaksi.

Kasvipainotteinen syöminen tarkoittaa kasvisten, hedelmien ja marjojen lisäksi täysjyväviljan ja palkokasvien lisäämistä ruokavalioon. Kasvien, hedelmien ja marjojen suositeltu määrä on 500-800 grammaa päivässä. Kuulostaa valtavalta määrältä. En ainakaan itse yllä tähän mitenkään.

Lihan käyttöä kehotetaan vähentämään ja maitotuotteiden käyttöä kohtuullistamaan, kun taas kestävästi pyydetty kala on suositeltavien ruokien listalla. Itse en juo maitoa, ja juustoa on silloin tällöin leivällä, muutoin lähinnä vain pizzassa. Mutta lihaa on ehkä liikaa, ja kalaa taas liian vähän.

Vilkasta keskustelua leikkeleistä

Ravitsemussuositukset ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Keskusteluun on noussut etenkin se, että prosessoituja lihaleikkeleitä tulisi välttää. Suositusten mukaan leikkeleitä pitäisi syödä korkeintaan satunnaisesti ja jo siivu päivässä on liikaa. Itse olen laittanut lihaleikkelettä leivän päälle huoletta aamupalalla. On ilmeisesti lisättävä jatkossa päälle salaatinlehti ja kurkkuviipaleita.

En tiedä onko ruokasuosituksilla paljonkaan vaikutusta siihen, miten syön, mutta voisin kiinnittää siihen enemmän huomiota. Yleisesti sanottuna hyväksi on tietysti syödä monipuolisesti ja kaikkea kohtuudella.

Salaattia enemmän lautaselle

Punaisen lihan osalta päivää kohden suositeltu annos on enintään 50 grammaa kypsennettyä lihaa. Se on muutaman lihapullan verran.

Itse syön jonkin verran punaista lihaa monena päivänä viikossa. Kalaa ei juuri tule syötyä. Syön mitä pienessä lounaskahvilassa päivittäin tarjotaan lounaaksi. Ilahduttaa jos noutopöydässä on kalaa. Tarjolla on myös runsas salaattipöytä. Siitä voisin ottaa lautaselle värikästä syötävää nykyistä enemmän.

Alkuillasta keitän kahvit ja syön lihapasteijoita. Ilta menee napsien kaikenlaista. Liian usein popsin makeaa ja suolaista, mutta yhä enemmän myös viinirypäleitä, omenoita, tomaatteja, kurkkua ja porkkanaa.

Ei sentään vegaaniksi

Viikonloppuisin valmistan ruokaa itse. Kalaa pitäisi opetella laittamaan. Liian usein laitan possunfileetä tai kanaa. Näiden kanssa perunaa, pastaa ja riisiä. Siipikarjanlihan syömistä pitäisi kuulemma vähentää ympäristösyistä.

Minun olisi ostettava aterioihin myös kasviksia. Muutenkin pitäisi opetella laittamaan ruokaa hieman uudella tavalla. Niin, että valitsisi raaka-aineita huolellisemmin ja miettisi enemmän tärkeitä ravintoaineita.

Olen silloin tällöin ajatellut, että vähentäisin lihan käyttöä niin, että se jäisi vähitellen kokonaan pois. Täysin vegaaniksi en tietenkään alkaisi, vaan sallisin esimerkiksi kalan. Tosin osaan tehdä monipuolisia ja ainakin itselleni maistuvia aterioita myös kanasta. Täysin vegaanina oleminen on kuulemma haastavaa ja vaatii paljon tietoa ja vahvan motivaation.

Helpoksi kaikille?

Asiantuntijoiden mukaan tavoitteena se, että suosituksia on helppo noudattaa. Ruokakaupoilla on vaikutusmahdollisuus siihen, että asiakkaiden olisi helppoa valita terveellistä ja kestävästi tuotettua ruokaa. Usein esimerkiksi tarjoustuotteet eivät ole terveyttä edistävämpiä. Eräs asiantuntija sanoi lukemassani artikkelissa, että jauhelihan sijaan tarjoukseen voisi laittaa vaikka nopeasti valmistettavaa kotimaista kalaa tai jonkun palkokasvituotteen.

Ravitsemussuositusten tavoitteena on se, että terveellisen ruuan syöminen tehtäisiin yhteiskunnassa helpoksi koko väestölle. Tärkeää tietysti on, että ruokasuositusten mukaisesti syöminen on mahdollista myös edullisesti.

Uusiin suosituksiin yltäminen vaatii joka tapauksessa, ainakin itseni kohdalla, vaivannäköä niin kaupassa kuin omassa keittiössäkin.

Meillä onkin liikaa vapaa-aikaa?

Ihmiset haluavat tehdä vähemmän töitä. Oma aika on nykyisin yhä suuremmassa arvossa. Puhtaasti talouden näkökulmasta tässä on ilmeisesti ongelma. Ilmiössä voidaan nähdä yhtymäkohtia historiasta.

Vapaa-aikaa vai työaikaa?

Suomen Pankki on nostanut esiin syyn Euroopan ongelmiin: Ihmiset haluavat liikaa vapaa-aikaa. Suomen Pankin mukaan keskimääräinen viikkotyöaika on lyhentynyt vuosikymmenien ajan, mutta lyhentyminen voimistui entisestään koronavuosien ajan, eikä suunta ole sen jälkeen muuttunut.

Euro ja talous -artikkelin kirjoittajat tulkitsevat, että työtuntien vähentyminen kertoo ihmisten halusta tehdä vähemmän töitä. Kyse on valinnasta. Se kertoo ennen kaikkea elintason noususta ja ihmisten arvostuksesta vapaa-aikaa kohtaan.

Tässä yhteydessä on todettava, että kyseessä on talousasiantuntijoiden näkemys koskien haasteita Euroopan taloustilanteessa. Euroopassa on näinä päivinä muitakin ongelmia, jotka kaipaavat huomiota. Talous ei korjaa kaikkea.

Historian kaikuja?

Rafael Donner kirjoitti vuonna 2018 julkaistussa kirjassaan Ihminen on herkkä eläin (Teos & Förlaget) seuraavasti: ”Max Weber, yksi sosiologian isähahmoista, kirjoitti kirjassaan Protestanttinen etiikka ja kapitalisimin henki, että ennen vanhaan oli vaikeaa saada ihmiset tekemään tarpeeksi töitä pelloilla, koska kutakuinkin kaikki pitivät aikaansa suuremmassa arvossa kuin rahaa.” Donner toteaa: ”Huvittava ajatus, joka nykypäivänä kuulostaa mahdottomalta.” Asiat ovat viime vuosina siis merkittävästi muuttuneet.

Vaikutukset onnellisuuteen

Nykyaikana esimerkiksi Suomessa arvostus rahan ja ajan välillä varmasti vaihtelee eri ikäryhmien ja elämäntilanteiden mukaan. Työ tuo paitsi taloudellista vakautta myös merkityksellisyyttä. On kuitenkin todettu, että erityisesti alle 45-vuotiaat arvostavat enemmän vapaa-aikaa, ja haluavat käyttää enemmän aikaa perheen, ystävien ja harrastusten parissa.

Hektisen työn ja jatkuvan stressin keskellä yhä useammin toivotaan enemmän vapaa-aikaa

Erään näkemyksen mukaan oma aika ja sen tuomat edut koetaan arvokkaammaksi ja palkitsevammaksi kuin se, mitä pelkän varallisuuden kasvattamisella voidaan saavuttaa. Vapaa-ajan puolesta puhuvat myös tutkimustulokset, joiden mukaan ihmiset, jotka arvostavat aikaa enemmän kuin rahaa, kokevat itsensä yleensä onnellisemmiksi kuin ne, jotka asettavat rahan etusijalle.

Donner kirjoittaa, että ihmiset haaveilevat oikeastaan menestyksestä, ja menestys voi tarkoittaa mitä tahansa, mutta mikä on parempi menestyksen mitta kuin raha? ”Muita objektiivisia mittaustapoja ei ole.” On todettava, että menestymistä ei siis nykyisin pidetä tärkeimpänä päämääränä.

Mitä minuun tulee, itse en ole koskaan tavoitellut sen suurempaa varallisuutta, mutta olen aikoinani nauttinut hyvistä tuloista. Tein nuorempana töitä liiankin kanssa. Palkka oli hyvä, mutta ei kuitenkaan vastannut työtuntien määrää. Tein jopa 80-tuntisia työviikkoja. Vapaa-aikaa oli niukalti ja silloinkin työasiat olivat monesti mielessä. Mutta myös menestystä silloisella työuralla oli.

Missä oikea ongelma?

Miten vaativien talouspuheiden yhteydessä pitäisi suhtautua siihen, että työuupumus on lisääntynyt merkittävästi? Yksi keskeisistä syistä uupumiseen on nimenomaan työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen. Se vaikeuttaa palautumista. Lisäksi työntekijöiltä odotetaan yhä enemmän tehokkuutta ja tuottavuutta. Vapaa-ajallaan moni on aivan puhki.

Yhteenvetona voi todeta vain, että vaikka työ on tärkeää, myös vapaa-aika ja elämänlaatu ovat keskeisiä arvoja. Ja toisaalta jotkut voivat väittää, että elämänlaatua voi parantaa rahalla. En usko, että se on pelkästään niin.

Voisikohan asian tiivistää ajatukseen kultaisesta keskitiestä? Sehän tarkoittaa filosofiassa tavoiteltua puoliväliä kahden ääripään, joista toinen edustaa liiallisuutta ja toinen puutteellisuutta, välillä. Miljoonasade-yhtyeen laulun sanoin: ”Tulkoon rakkaus, tulkoon rikkaus, jokaiselle tarpeen mukaan.”

Se, että ilman ei jäisi kukaan, kuten kappaleessa lauletaan, vaikuttaisi Euroopankin ongelmiin kattavammin, lisäten kaikkien osallisuuden kokemusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteiskunnassa. Näkyisikö se myös taloudessa?

Missä ovat radion mainostamat klassikot?

Mainosrahoitteisten radiokanavien musiikkitarjonta tekee hulluksi. Siihen miksi kanavilla soivat aina vain samat biisit on toki syynsä. Mutta on usein ärsyttävää, että jo aamulla soitetut kappaleet tulevat radiosta uudelleen iltapäivällä. Ja taas seuraavana päivänä, vain hieman eri järjestyksessä.

Radiokanavissa riittää valinnan varaa.

Kuunnelluin valtakunnallinen kaupallinen kanava Radio Nova lupaa sloganissaan, että sen musiikki on ”paras sekoitus klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia”. Esimerkkinä tästä kanavatunnuksessa soi pätkä jostakin 2000-luvun kappaleesta. Se ei siis ole klassikko eikä uutuus. Varsinaisia pop-klassikoita ei kanavalla soiteta lainkaan. On vain joko aivan uutta tai sitten muutamia vuosia vanhempaa musiikkia.

Olen pistänyt merkille, että yksi parikymmentä vuotta sitten paljon radiossa soinut biisi soi kanavalla yhä edelleen päivittäin. Soittolista ei siis paljoa uudistu.

Miksi siis toistetaan samaa lupausta musiikkilinjasta itsepintaisesti? Ja lisäksi sitä mainostetaan vielä televisiossakin.

Kanava tavoittelee tietysti tiettyä kohderyhmää. Mutta minun käsitykseni mukaan Novan yleisöä ovat myös ikänsä puolesta sellaiset ihmiset, jotka mielellään kuulisivat ihan oikeita pop- ja rock-klassikoita. Tässä ryhmässä Novan kilpailija on julkisen palvelun Radio Suomi, jonka laajempi musiikkilinja erikoisohjelmineen sekä myös asiapitoinen ohjelma tarjoavat vaihtoehdon.

On mistä valita

Radiokanavien suhteen on nykyisin valtava valikoima. Kun löytää netistä uuden kanavan, menee pari viikkoa kun jo kyllästyy kuuntelemaan sitä. Musiikkitarjonta on hyvin yksipuolista ja samat kappaleet soivat kaiken aikaa. On taas vaihdettava kanavaa siinä toivossa, että sillä taajuudella musiikkitarjonta olisi runsaampaa.

Radio Nostalgialla tai Classic Hits -kanavalla soitetaan oikeita pop- ja rockmusiikin klassikoita. Mutta Nostalgialla toistuvat myös samat kotimaiset menneiden vuosikymmenten iskelmät päivästä toiseen. Niitä ei mielellään kuuntelisi. Mielestäni kotimaisessa vanhemmassa iskelmässä olisi valinnan varaa ja parempiakin kappaleita.

Vähitellen alkaa ärsyttää kaikki musiikki ja kaikki kanavat

Radio Nostalgian kanavatunnuksessa todetaan seuraavasti: ”Miltä elämäsi kuulostaisi ilman näitä” ja esimerkkeinä soitetaan pätkä muutamasta kappaleesta, jotka muutenkin soivat kanavalla koko ajan. On sanottava, että ilman näitä kuulostaisi paremmalta. Vähitellen olen saanut tarpeekseni myös Classic Hitsin hyvin kapeasta musiikkilinjasta vaikka hyviä biisejä tuleekin.

Radiotarjonnassa jokaiselle on jotakin, kuten yhtenä ”kaikki tämän hetken kuumimmat biisit” soittava kanava. Iskelmiä soittavia kanavia on ainakin nimensä puolesta kaksikin. On myös ”hyvän fiiliksen kanava”, joka soittaa parhaat biisit 1990- ja 2000-luvuilta. Myös 1980-luvun musiikille on kaksikin omaa kanavaa. Lisäksi on erillinen kantrimusiikkiin erikoistunut radio. On myös suomirockia ja suomiräppiä soittavia kanavia. Valtakunnallisten kanavien lisäksi on niin kutsuttuja paikallisradioasemia. Itse löydän kanavia netistä.

Julkisella puolella Radio Suomi taas linjaa, että sen musiikki on sekoitus klassikoita, iskelmää ja poppia. Tämä lupaus pitää hyvin. On kuitenkin syitä, kuten kotimainen vanhempi iskelmä, minkä vuoksi ei tule kanavaa kuunneltua.

Minulle voisi toki huomauttaa, että musiikkiahan voi valita itse erilaisista suoratoistopalveluista. Sen verran kuitenkin haluan asiasisältöä, että voin kuunnella tasatunnein uutiset. Parhaat uutissisällöt ovat Ylellä, kaupallisella puolella ne ovat nykyisin köykäisiä. Joskus haluan myös kuunnella juontajia, vaikka usein puhutaan ja nauretaan toisen päälle niin, että on vaikeaa saada selvää.

Musamakua tutkitaan

Kaupalliset radiokanavat soittavat usein samoja kappaleita useista syistä. Radiokanavat tekevät säännöllisesti kuuntelijatutkimuksia ja kyselyitä selvittääkseen, mitkä kappaleet ovat suosituimpia kuuntelijoiden keskuudessa. Näitä kappaleita soitetaan enemmän, jotta kanava pysyy kuuntelijoiden suosiossa. Mainostajat taas haluavat sijoittaa mainoksiaan kanaville, joilla on suuri ja sitoutunut kuuntelijakunta. Toistuva soittaminen auttaa kappaleita jäämään kuuntelijoiden mieleen.

Radiokanavilla on tietty musiikkiformaatti. Sen ei pitäisi kuitenkaan tarkoittaa hyvin yksipuolista ja niukkaa soittolistaa.

On myös niin, että kanavat haluavat pitää kiinni uusista kuuntelijoista, jotka tulevat etsimään hyvää ohjelmaa taajuudelle. Näiden uusien kuuntelijoiden pitää saada kuulla heti ne ”parhaat biisit”, jotta kuuntelijat nauttivat kanavan musiikista.

Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että suomalaiset ovat kanavauskollisia kuuntelijoita, joten lempikanava voisi tarjoilla hieman vaihtelevampaa musiikkia vakituisille kuuntelijoilleen. Näin suosikkiaseman seurassa viihtyisi vielä nykyistä paremmin.

Uutta iloista ja monimutkaista pop-revittelyä

En ole aiemmin ymmärtänyt, mitä on voimaannuttamispoppi, mutta sen aika onkin kuulemma jo ohi. Nykyajan popmusiikin sanotaan olevan monimuotoista ja jatkuvasti kehittyvää. Mutta ovatko popmelodiat yksinkertaistuneet?

Ennen laitettiin soimaan mieluinen älppäri.

Popin lyriikat käsittelevät henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia teemoja, kuten identiteettiä, mielenterveyttä, ihmissuhteita ja rakkautta. Musiikkivideoilla, sosiaalisella medialla ja artistien visuaalisella ilmeellä on tärkeä osa nykypopissa.

En seuraa nykyajan populaarimusiikkia. Omassa radiossani soivat menneiden vuosikymmenten klassikkohitit. Voisin toki kuunnella nykypäivän hittejä soittavia radiokanavia tai käydä läpi soittolistoja suoratoistopalveluista. Ehkä voisinkin tutustua nykypoppiin. Se voisi ihan hyvin toimiakin.

Voimaannuttavaa poppia

Luin Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan kommenttikirjoituksen, jossa hän toteaa, että voimaannuttavan popin aika on ohi. Sen kuulemma osoittaa Sabrina Carpenter. Minulla ei ole mitään tietoa kyseisestä artistista. Mutta Carpenterin flirttailevat sanoitukset ja tunnistettava tyyli tekevät hänestä toimittajan mielestä raikkaan popnimen.

Toimittaja kirjoittaa, että Carpenterin musiikki on iloista ja osin itseironista pop-revittelyä. ”Se on mukavaa vastapainoa viime vuosien trendille, jossa monet artistit esittävät teennäistä, Barbie-elokuvaan sopivaa voimaannuttamispoppia.”

Ennen riitti oma levyhyllyllinen musiikkia.

Ja mitä on voimaannuttamispoppi? Sen sanotaan viittaavan popmusiikkiin, joka keskittyy voimaannuttaviin ja inspiroiviin teemoihin. Tällaiset kappaleet käsittelevät itseluottamusta, itsensä hyväksymistä ja henkilökohtaista kasvua. Biisit antavat voimaa ja rohkaisua. Tällaisia hittien nimiä ovat ymmärtäneeksi suomeksi muun muassa ”Karjaisu”, ”Itsevarma” ja ”Taistelulaulu”.

Täytyy kuitenkin huomauttaa, että voimaannuttavaa poppia on tietysti ollut aina popmusiikin historiassa. Sitä ei vain ole ”luokiteltu” erikseen.

Yksinkertaisempaa poppia?

Minusta tuntuu, että popmelodiat ovat nykyisin aiempaa yksinkertaisempia. Ja tämä havainto taitaa olla aivan oikea, sillä asiaa on tutkittukin. Ennen hittibiiseissä kikkailtiin laulumetodeilla, nykyään niistä löytyy kuulemma enemmän tasoja ja tekstuureja. Tutkijat analysoivat hittikappaleiden päämelodioita – yleensä laulumelodioita – vuosien 1950 ja 2022 välillä. Melodioiden yksinkertaistuminen ei tarkoita välttämättä kappaleiden yksinkertaistumista, kerrotaan tutkimusta käsittelevässä Ylen artikkelissa.

Nykyajan poppi yhdistelee vaikutteita eri genreistä

Aiemmin musiikkia tehtiin kourallisella soittimia, ja mutkikkuutta lisättiin usein lauluosuuksien avulla. Melodioiden sijasta monimutkaisuus voi liittyä nykyään myös äänenlaatuun ja elementtien yhdistelemiseen, joita uudet digitaaliset työkalut helpottavat. On siis mahdollista, että melodiat ovat yksinkertaistuneet juuri siksi, että muut elementit ovat monimutkaistuneet, artikkelissa kerrotaan.

LP-levy eli pitkäsoitto, vinyyli, lätty, älppäri…

On todettu, että nuoret kuuntelevat nykyisin enimmäkseen yksittäisiä biisejä eri artisteilta, eivät niinkään kokonaisia albumeja. Musiikkia kuunnellaan paljon suoratoistopalveluista, mutta digitaalisesta musiikista ei ole aina valmiita maksamaan.

Ennen ostettiin albumeja eli LP-levyjä. Oli mahtavaa laittaa uusi levy soimaan stereoista ensimmäistä kertaa, ja kuunnella se nimenomaan kerralla kokonaan.

Irti tupakasta -kurssi käyty – näin kävi

Tupakoinnin lopettamiseen kannustava kurssi päättyi maanantaina. Ryhmä nykyisiä tupakoitsijoita kokoontui syksyn aikana kahden ohjaajan johdolla kymmenen kertaa. Ryhmän jäsenet olivat miettineet tupakoinnin lopettamista.

Kurssilla jaettiin paljon materiaalia.

Kurssilla annettiin paljon tietoa. Tupakoinnin lopettamiseen kannustavat asiat olivat suurimmalta osin terveyteen liittyviä. Osa diaesityksistä oli kuitenkin suunnattu selvästi nuoremmille ihmisille, joita kannustettiin lopettamaan tupakointi tai jättämään tupakointi kokonaan aloittamatta. Me kurssilaiset olimme kuitenkin tupakoineet jo vuosikausia. Diaesityksissä oli kuvottavia kuvia siitä minkälaisia vaikutuksia tupakoinnilla on ihmisen sisäelimissä.

Toisaalta painotettiin, ettei tupakoinnin lopettaminen ole koskaan myöhäistä. Tupakan haitalliset vaikutukset vähenevät lopettamisen jälkeen.

Kaikilla ryhmässä eri riittänyt motivaatio. Osa jätti kokoontumiskertoja väliin, ja yksi päätti lopettaa kurssin ensimmäisen tunnin jälkeen.

Syitä lopettamiseen olisi monia

Tupakointiriippuvuudessa yhdistyvät fyysinen ja psyykkinen riippuvuus. Minun kohdallani kyse ei kuitenkaan ole esimerkiksi vain nikotiiniriippuvuudesta. Minulle tupakointi on tapa, jota en vieläkään osaa pitää kovin pahana. Tupakka vain maistuu.

Joka tapauksessa tupakoinnin lopettaminen on järkevää. Syitä lopettamiseen on monia, joista tärkeimpänä terveys.

Tupakoinnin lopettamisessa on varmasti kyse myös elämänhallinnan tunteesta – jonkinlaisesta vapautumisesta, kun toistuva tupakantuska jää pois.

Kurssimateriaalissa oli lueteltu erilaisia tupakoinnin lopettamiseen kannustavia tekijöitä, kuten ei tarvitse miettiä riittävätkö tupakat aamuun tai kuinka voi ajatella mitä tekisi säästyneillä rahoilla. Mainittiin myös kuinka maailma tuoksuu ja maistuu sekä vapaus ja riippumattomuuden tunne.

Minäkin katson niin, että tupakointi on huono ja epäsiisti tapa, jota lisäksi vaikeutetaan niin, että alueita, joissa voi tupakoida ei enää juuri ole. Tupakoitsijoita katsotaan, varmasti aivan aiheesta, pitkään ja paheksuen.

Kun päättää lopettaa tupakoinnin

Kurssilla jaettiin lomakkeita, joissa piti vastata tupakointiin liittyviin kysymyksiin. Minä totesin, että lopettaminen kertaheitolla olisi tietysti paras keino, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä ole mahdollista. Kerroin kurssilla, että pyrin lopettamaan tupakointia vähentäen. Onnistuin syksyn aikana vähentämään päivän aikana polttamieni savukkeiden määrää jonkin verran.

Vähitellen tupakoimattomuus arkipäiväistyy

Tupakoinnin lopettaminen on kokeilua, totuttelua, toistoa ja sinnikkyyttä. Olo on alkuun epämukava, mutta fyysiset vieroitusoireet helpottavat vähitellen. Tapariippuvuus ja tottumuksen voima voivat vaikuttaa kuukausia lopettamisen jälkeen. Jos päätöksessä pysyminen tekee tiukkaa, kannattaa kerrata tupakoinnin haittoja ja tupakoimattomuuden hyötyjä.

Mitä tupakointi uhkaa viedä

Kurssilla lueteltiin paljon tupakoinnin jatkamiseen liittyviä suoria terveyshaittoja ja kerrottiin yksityiskohtaisesti vakavista mahdollisista sairauksista. Tupakoinnin lopettaminen vähentää terveysriskejä. Se on todennäköisesti tärkein omaa terveyttä koskeva päätös, jonka voi tehdä itse.

Kurssi oli hyvä. Se tarjosi paljon tietoa – sellaistakin jota ei ollut juuri tullut ajatelleeksi. Itse en kuitenkaan vielä saanut riittävästi tarmoa siihen, että yrittäisin tupakoinnin lopettamista tällä hetkellä kerralla kokonaan.

Niin paljon kurssi kuitenkin vaikutti, että kävelin viimeisen kerran jälkeen apteekkiin ja ostin nikotiinikorvaustuotetta. Tuotteen sanotaan olevan apuna tupakoinnin lopettamiseen liittyvissä vieroitusoireissa tai tupakoinnin vähentämiseen henkilöille, jotka ovat motivoituneet tupakoinnin lopettamiseen. Ajatuksena on, että voisin ainakin kokeilla olla ilman tupakkaa.