Ihana arkiaamu

Arkiaamut voivat välillä tuntua vaikeilta. Aamuihin voi kuitenkin valmistautua etukäteen. Aamulla voi myös ajatella mitä odottaa innolla päivän aikana. Jos on esimerkiksi toimistotyössä voi aamua helpottaa, kun pakkaa laukun ja työvälineet, valitsee vaatteet ja valmistelee aamiaisen jo edellisenä iltana. Tämä vähentää aamun kiirettä. Herääminen ajoissa tekee aamusta rauhallisemman.

Aina ei lähde heti sujumaan.

Aamurutiineilla voi olla merkittävä vaikutus päivän tehokkuuteen, sillä ne voivat asettaa oikean mielentilan ja luoda pohjan koko päivälle. Riittävä unensaanti, hyvä aamiainen ja ehkäpä kevyt liikunta antavat energiaa ja pitävät vireystilan korkealla. Tämä auttaa keskittymään paremmin päivän tehtäviin.

Aamulla vietetty hetki päivän tavoitteiden asettamiseen voi tuoda selkeyttä siihen, mihin keskittyä. Kun päivä alkaa positiivisella mielellä, on helpompi säilyttää hyvä asenne myös haasteiden edessä.

Oma metka tapa aamuisin

Kun entisessä työssäni vastasin asiakkuuksista, minulla oli tapa, joka toimi aamuisin erityisen hyvin. Minä nimittäin join aamukahvin parvekkeella pakkasessa vain valkoinen kauluspaita päälläni. Se sai tuntemaan olon voimakkaaksi ja itsevarmaksi.

Aamulla voi myös ajatella mitä odottaa innolla päivän aikana. Minulla sellainen oli joskus hankalan asiakkaan tapaaminen. Mietin silloin, että päivä voisi olla pilalla jo puolilta päivin. Mutta aamulla olin varma, että kaikki asiat ratkeaisivat, kunhan vain laittaisin koko asiantuntemukseni peliin.

Eräässä lounastapaamisessa asiakas kertoi palveluamme koskevasta ongelmasta. Minä lupasin selvitellä ongelmaa ja palata asiaan mahdollisimman pian. Kun sitten lounaan jälkeen toivotin asiakkaalle hyvää päivänjatkoa ja palasin toimistolle, oli minulla jo mielessä ratkaisu ongelmaan. Selvitin sen asiasta vastaavan osaston kanssa.

En viitsinyt kuitenkaan vielä samana päivänä laittaa siitä sähköpostia asiakkaalle. Annoin ymmärtää, että asia oli vaatinut enemmän työtä, ja laitoin viestiä parin päivän kuluttua. Kerroin asiakkaalle, että ongelma on hoidettu, ja kiitin tärkeästä palautteesta.

Seuraavana aamuna mieli oli yhä positiivisempi ja olo itsevarmempi.

Aina ei nappaa

Pitkältä lomalta palatessa voi tuntua, että työt eivät lähde heti sujumaan. Jos työnteko tökkii, se on ihan normaalia, ja joskus töissä voi asiantuntijoidenkin mukaan käydä ihan vain palkan vuoksi. Itsellänikin on ollut vaiheita, jolloin motivaatio on ollut hukassa, ja olen ajatellut pelkkää työstä saatavaa rahaa.

Olin firmassa, jossa ongelmana oli se, että työskentely muutaman osaston välillä ei toiminut. Vastasin itse liiketoiminnan kehittämisestä, mutta muut eivät tahtoneet pysyä suunnitelmieni perässä. Olin usein turhautunut.

Olin valmis jopa luovuttamaan, ja heittämään hanskat tiskiin.

Ois kai siistii antaa periksi. Toteais vain kylmästi: ”Ei tästä mitään tuu.” Lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään. (Kolmas nainen)

Taloudellinen pakko asuntovelallisena sai kuitenkin vain jaksamaan päivästä toiseen.

Asiantuntija totesi eräässä artikkelissa, että jos työnteko tökkii, joskus ihan vain kylmän rahan ajatteleminenkin voi auttaa. Loputtomasti rahan motivoivaan voimaan ei kuitenkaan kannata luottaa, vaan pidemmän päälle työstä pitäisi pystyä löytämään myös muita mielekkäältä tuntuvia asioita.

Työelämässä esiin nousevat arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Työ tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa omia arvoja ja tavoitteita sekä kokea onnistumisen ja saavutuksen tunteita.

Ensimmäinen askel motivaation parantamisessa on usein se, että ihminen havahtuu miettimään sitä, miksi työtehtävä ei kiinnosta. Psykologi neuvoi, että kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä kulkeeko autopilotilla vai onko omassa toiminnassa tai ympäristössä jotain sellaista, jota voisi lähteä muuttamaan.

Oma tilanteeni ratkesi lopulta niin, että minulle annettiin johdettavaksi myös toinen osasto. Hommat alkoivat vähitellen sujua paremmin. Palkkakin nousi, mutta tärkeintä oli, että työn ilo palasi. Lähdin taas aamuisin innolla töihin.

Kiireettömyyttä, intoa ja energiaa arkiaamuun!

Yksin liikkeellä

Näin kesällä ajoittainen yksinäisyys vaivaa tavallista enemmän. On mukavaa käydä esimerkiksi terassilla, mutta olisi hauskempaa olla liikkeellä jonkun kaverin kanssa. Harmittavinta on se, että kun lähtee tilaamaan uutta juomaa, hyvä paikka, jonka on saanut, kun on tullut terassille ajoissa, menee heti. Pari kolme juhlijaa on sillä välin löytänyt pöydän ja ovat tulleet siihen istumaan.

Alkuillasta terassilla on usein tilaa.

Lempiterassillani on ollut kesän ajan parina iltana viikossa elävää musiikkia. Iso terassi on bändi-iltoina aina aivan täynnä, ja vapaat paikat ovat harvassa.

Kun istun yksin pöydässä, minulta tullaan usein kysymään, ovatko nämä muut tuolit vapaat, ja kun sanon kyllä, tuolit kannetaan läheiseen pöytään, johon on kerääntynyt jokin ystävien porukka. Tuntuu, että olen samanlainen kuin se Zen Café -yhtyeen kappaleessa mainittu ”mies, jonka ympäriltä tuolit viedään”.

Terassilla sitä katselee usein, kuinka ystävykset kantavat omaan pöytäänsä valkoviinipullon astiassa, joka pitää sen viileänä sekä kaksi viinilasia. Pariskunnat taas tilaavat usein raikasta ja kesäistä sangriaa kannussa.

Olen aina iltakaupungilla yksin liikkeellä.

Palasin juurilleni vanhaan kotikaupunkiin joitakin vuosia sitten. Kaupunki on muuttunut niin, etten tunne ketään. Vapaa-aika tahtoo olla tylsää.

Monen asian puuttumista

Aikuisten yksinäisyys on yllättävän yleistä. Moni kokee, että ystävystyminen uusiin ihmisiin muuttuu iän myötä aina vain vaikeammaksi.

Jossain kuvailtiin hyvin, että yksinäisyys on monen asian puuttumista, sitä kaikkea mitä elämässä ei ole. Ei esimerkiksi ole ketään kenen kanssa puhua.

Yksinäisellä ei ole ketään kenen kanssa jakaisi kokemuksen. Itse olen innostunut elävästä musiikista, ja sen tarjonta kaupungissa on melko rikasta. On usein mukava kuunnella bändiä, mutta mielellään sitä juttelisikin illan aikana jonkun kanssa.

Toisaalta välttelen sitäkin, jos joku enemmän illan aikana ottanut tulee kyselemään kaikenlaista. Sitä muistaa kuinka rasittava itsekin on varmasti ollut, kun on mennyt kännissä rupattelemaan omituisia vieraille ihmisille.

Kun erään kerran olin jonossa tilaamassa, kysyi eräs vauhti päällä oleva mies minulta ottaisinko Jägerin hänen kanssaan. Sanoin, että kiitos paljon, mutta en viitsi ottaa. Mies sitten tilasi vain itselleen ja jäi hengailemaan tiskille. Oli noloa kun hän kuuli mitä minä tilasin, eli olutta, mutta paino sanalla: alkoholitonta.

Tosin kerran täydessä kuppilassa, kun istuin pöydässä, jossa oli hyvin tilaa, kaksi naista tuli kysymään saako samaan pöytään istua. Tietenkin sai. Illan aikana naiset tiedustelivat muun muassa kuka minä olen, mitä teen ja mitä tykkään bändistä. Hekin kertoivat paljon itsestään. Rupattelu oli mukavaa.

Huonoa juttuseuraa

On kuitenkin myös todettava, että jos johonkin vähänkin tuttuun törmää, en viitsi mennä tervehtimään, koska kuuloni on mennyt niin huonoksi, että minun kanssani on rasittavaa jutella. Joudun sanomaan kaiken aikaa: ”Anteeksi. Mitä?” Minulla on kuulolaitteet molemmissa korvissa, mutta ne eivät toimi niin kuin pitäisi. En edes rauhallisessa kahvilassa kuule kun minulle puhutaan samassa pöydässä. Sen sijaan kuulen kun viereisessä pöydässä käännetään sanomalehden sivua. Siksi en useinkaan viitsi pitää kuulolaitteita lainkaan.

On sanottava, että olisi kiva juoda itsensä silloin tällöin hilpeälle juhlatuulelle. Ympärillä olisi kavereita, ja voisi nauttia terassilla viiniä hyvässä seurassa.

Omassa alkoholinkäytössä oli pitkään vaihe, jolloin kohtuus oli kaukana. Viihdyin kapakoissa liiankin hyvin. En ole käyttänyt alkoholia yli kymmeneen vuoteen, sen jälkeen kun sairastuin alkoholiperäiseen vaikeaan sairauteen.

Juon baarissa useimmiten limsaa. Joskus maistuu alkoholiton olut. Alkoholittomat oluet ovat baareissa pullossa tai tölkissä. Haluaisin, että juoma kaadettaisiin tuoppiin. Silloin kukaan ei huomaisi, että juon jotain erikoisempaa olutta. Saan kuitenkin juoman kaadettuna piripintaan siroon jalalliseen lasiin. Se on vaikea kantaa pöytään, koska käsissäni on vapinaa, ja lisäksi siitä on vaikeaa ottaa huikkaa. Lasi herättää muissa bilettäjissä ihmetystä. Mitä tuo sievistelee ja juo hienoja oluita, eikö hanakalja kelpaa?

Erikoista kaljaa erikoisessa lasissa.

Tietysti on muitakin juomia, joita raitis ihminen voi ottaa. Tarjoilijaa voi pyytää tekemään hyvän alkoholivapaan drinkin. Minä taidan seuraavalla kerralla ottaa vaikka vain raikkaan appelsiinimehun. Kun sellaisen juoman saa korkeassa lasissa, ei siihen varmaankaan kiinnitetä huomiota.

Mutta, on sanottava, että alkoholittoman vaihtoehdon, kuten oluen, limsan tai kahvin tilaaminen on baarissa yhä kiusallista. Sitä tuntee, että vaivaa tarjoilijaa ja teettää lisätyötä, kun ei ota sitä mitä helposti tiskin takaa löytyy.

Jotain mukavaa tekemistä

Vaikka ajoittain tuntee, että moni asia puuttuu, kyllä sitä kesästä nauttii täysillä kuitenkin. On tärkeää vain lähteä neljän seinän sisältä ulos. Ja toki – on paljon parempiakin tapoja nauttia kesäpäivistä kuin istua terassilla. Minunkin pitäisi keksiä muutakin ajanvietettä, ja lähteä vaikka kaupunkiluontoon kävelylle.

Mahtava keikka vei muistoihin

Olihan se lähdettävä kokemaan kesäillan huumaa, ja pyörähtämään taas vähän ulkona. Isolla aurinkoisella terassilla esiintyi mainio bändi. Letkeästä musisoinnista vastasi yhtye nimeltään Freud Marx Engels & Jung Revisited.

Mainio kokoonpano.

Alkuperäinen Freukkarit on suomalaisen outlaw countryn uranuurtaja. Bändi perustettiin vuonna 1987, ja se julkaisi musiikkia 30 vuoden ajan alkuperäislaulaja Pekka Myllykosken kuolemaan saakka. Vuoteen 2017 mennessä bändi oli ehtinyt julkaista 11 albumia sekä lukuisia singlejä ja kokoelmia.

”Olisi kiva joskus taas soittaa vanhoja Freukkari-biisejä”, bändissä yli vuosikymmenen verran soittanut Jussi Kinnunen lausui jonkunkin kerran. Hiljalleen, tarkemmin vuonna 2022, hän kasasi ryhmän Freud Marx Engels & Jung Revisited, tuttavallisesti vain Revarit.

Revareiden ajatuksena on palauttaa alkuperäisen Freukkarit-yhtyeen musiikki esiintymislavoille. Bändin soittajiksi valikoitui nopeasti joukko toisilleen aiemmista projekteista tuttuja muusikoita. Kokoonpanoon päätyi muun muassa henkilöitä, jotka olivat vaikuttaneet Freukkareissa pitkäänkin, mutta eivät koskaan yhtä aikaa.

Revareiden keulille halutaan kuulemma myös solistivieraita. Heistä vakinaiseksi guest stariksi on noussut Maria Hänninen, Freukkarien taustalaulaja ja mukanasoittaja jo kasarilta. Hännisen soitin on viulu.

Revarit esitti pitkään vain vanhaa Freukkari-musiikkia. Mutta mukaan on tullut myös uutta omaa materiaalia, ja yhtyeen esikoisalbumi ilmestyi keväällä.

Loistavia vanhoja hittejä

Bändin yhteissoitto perjantai-illan keikalla oli tiukkaa. Ja yleisö viihtyi, ja jopa villiintyi. Aplodit bändin hienojen vetojen jälkeen olivat voimakkaat.

Setti sisälsi kaikki suurimmat Freukkareiden hitit. Ja bändi tarjoili myös hienon encoren eli ylimääräisen musiikkiesityksen.

Ollaan heinäkuussa, mutta kohtahan sitä taas ollaan Danny-Show -nimisen hitin mukaisesti seuraavanlaisessa tunnelmassa:

Ai jai jai räntä lentää / Ja tyhjänä tuoppi on. Ai jai jai räntä lentää / Kuinka räntä voi lentääkään

Yksi lempibiiseistäni on aina ollut Särkynytsydämiset, jota olen laulanut myös yhdessä kavereiden kanssa illanistujaisissa:

Särkynytsydämiset, aina juovan tuntuvat / Hukuttaakseen murheet, jotka kelluu kuin untuvat. Ja ehkä elämä on vain huonoa pilaa, mutta mehän hekotetaan / Niin, että kukahan seuraavat tilaa, sillä kai me ne otetaan? Viekää minut baariin veljet, tuoliin nostakaa / Hitto joo, mä en pelle oo, jos mies en olla saa

Mahtavaa iltapalaa

Olen keikka-arvioissani kertonut monesti kuinka minun tekee ravintolaillan jälkeen aina mieli yöpalaa. Ja olen kävellyt usein myöhään illalla kadun päähän parkkeeratulle pakettiautolle, joka toimii grillikioskina.

Nyt sai ottaa iltapalaa jo ravintolaillan aikana. Terassilla nimittäin myytiin myös pientä suolaista. Tarjolla oli grillimakkaraa ja pizza sliceja. Otin parikin makkaraa, ja kylläpä se maistuikin huurteisen kanssa hyvältä.

Viihdyin mainiolla keikalla. Mieleen muistui lukioajat, kun lähdimme kavereiden kanssa taas jonkin oppitunnin aikana ajelemaan kahville jollekin huoltoasemalle ja autostereoissa soi Freukkareiden kasetti.

Pettymysten bluespäivä

Innostuin lähtemään ensimmäistä kertaa vuosiin Puistobluesin pääkonserttiin. Viihdyttävän päivän pettymyksiä olivat lempibändi ja festariruoka. Perinteikäs tapahtuma Järvenpäässä soi kuitenkin taas hienosti huippuartistien voimin. Ja bluesmusiikissahan lauletaan myös pettymyksistä ja elämän kolhuista.

J. Karjalaisen keikka oli päivän paras.

Tapahtuman ulkomaiseksi pääesiintyjäksi saapui soulvaikutteista bluesia soittava yhdysvaltalainen Kenny Wayne Shepherd Band. Kotimaista vahvistusta huippukaartiin toi yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimpia laulajia ja lauluntekijöitä J. Karjalainen. Karjalaisen bändin veto olikin päivän paras. Musiikkikattaus oli laaja, ja mukana oli uusia keikkasovituksia isoista hiteistä.

Jotkut menee sekaisin rock´n´roll-musiikista. Jotkut menevät sekaisin alkoholista. Hei beibi, menen sekaisin sinusta.

(J. Karjalainen & Mustat lasit levyltä Varaani vuodelta 1986.)

Juurevan musiikin juhlaa

Puistoblues tarjoaa tuhdin annoksen juurevaa musiikkia. Viisipäiväisen tapahtuman aikana järjestetään pääkonsertin lisäksi muun muassa iltaklubeja. Järvenpään keskustassa on järjestetty perinteinen blueskatu jo yli 30 vuoden ajan. Vuodesta 1978 alkaen Puistobluesin päälavalla on nähty lukematon määrä kotimaisia ja ulkomaisia eturivin artisteja aina B. B. Kingistä ZZ Topiin.

Tänä kesänä kävelykadulla on iso terassi, jossa sijaitsee myös esiintymislava, ja elävää musiikkia on tarjolla vähintään kerran viikossa koko kesän.

Uusi hampurilaiskokemus

Puistobluesin pääkonsertti järjestetään Tuusulanjärven rannalla Vanhankylänniemessä. Bluesviikon huipennusta sai taas seurata omalta viltiltä fiilistellen tai jammailemalla tiensä innokkaimpien kanssa eturiviin.

Tapahtumaan sai pakata mukaan omia piknik-eväitä. Tarjolla oli kuitenkin myös pitkä rivi festariruokaa. Oli muun muassa erilaisia hampurilaisia, muikkuannoksia, thaimaalaista ruokaa ja tietysti kebabia ja makkaraperunoita.

Kesän aikana olen kokeillut eri yhteyksissä monenlaisia herkkuja, joita on ollut tarjolla erilaisissa kojuissa. Menin houkuttelevan näköisen grillivaunun luokse. Halusin maistaa uudenlaista hampurilaista. Valitsin nyhtöpossuburgerin.

Menin pöytään syömään. Mutta jo ensimmäisellä puraisulla hampurilainen oli pettymys. Maku ei ollut niin herkullinen, kuin olin odottanut. Ehkä jonkinlainen BBQ-kastike ei ollut minulle mieleinen. Hampurilainen oli kyllä mehevä, mutta sen rakennekin oli jotenkin lötkö. Söin ruokani kuitenkin loppuun. Siitä ei jäänyt hyvä maku.

Makukokemus tämäkin.

Yksi mielenkiintoinen kokemus lisää monien maistamieni hampurilaisten ja lihapiirakoiden joukossa kuluvalta kesältä.

Lempibändi oli muuttunut

Päälavan lisäksi Puistobluesissa on sivulava, jonka ohjelmiston kerrottiin olevan täynnä upeaa, sielukasta ja tuoretta suomalaista bluesia.

Viime vuonna kävin blueskadulla konsertissa, jossa ihastuin yhtyeeseen nimeltä Blues Bizarre. Yhtyeen musiikissa perinteisen juurevan bluesin kanssa sekoittuvat useat eri vaikutteet aina itämaisista sävyistä psykedeeliseen bluesiin. Ryhmä hallitsee bluesin perinteen, mutta on valinnut oman polun.

Blues Bizarre kuuluu Suomessa uuden aallon bluesin edelläkävijöiden kärkeen. Pienen keikkabändin tunnettuus onkin kasvanut niin, että se pääsi jo ison festivaalin sivulavalle. Bändi oli päällimmäinen syy, miksi halusin lähteä tänä vuonna Puistobluesin pääkonserttiin.

Yleisöä alkoi kertyä sivulavalle vähitellen.

Sylvi Saarekas on omaääninen laulaja ja erinomainen kitaristi. Nyt yhtyeen soittaminen meni kuitenkin jotenkin ylisuorittamiseksi.

Jo keikan alku oli ihmeellinen. Kahdessa ensimmäisessä kappaleessa kuultiin kitarasooloja, jotka olivat kuin soittimen rääkkäämistä, ja viihdyttävän musiikin sijaan pään täytti metallinen meteli. Bändillä oli heti alkuun ylikorostunut vauhti päällä, mutta tuntui, ettei yleisö pysynyt mukana.

Bändin musiikki oli mennyt liian monimutkaiseksi. Jaksoin katsella tuota raivokasta esitystä muutaman biisin ajan, ja lähdin sitten kesken keikan pois.

Sanotaan, että Puistobluesissa sataa aina. Nyt sää pääkonsertissa oli pitkään poutainen, mutta juuri kun olin lähtenyt pois, alkoi sataa roimasti. Kävin vielä kaupungin keskustassa isolla terassilla, jonka esiintymislavalla soitti suomalainen bluesbändi. Koko illan satoi. Tavallista bluesmeininkiä.

Ei juuri tarennut tehdä mitään

Viikon lomamatka Saimaalla vierähti lähinnä sadetta pidellen. Vettä tuli kaiken aikaa, eikä sillä säällä innostanut lähteä luonnonhelmaan kesästä nauttimaan. Ei esimerkiksi tullut lähdettyä veneilemään. Myös suunnitelma valmistaa kesäisiä herkkuja laavulla järven rannalla sai jäädä. Viikon ajan satoi joka päivä, ja lämpötila oli +12 ja +16 välillä. Ei tullut edes terassilla istuttua. Ei tehnyt koleassa säässä mieli ottaa vilvoittavia juomia, ja katsella satamassa Saimaalle.

Sataman terassi oli usein tyhjä.

Leirintäalueet olivat kuitenkin täynnä matkailuautoja ja-vaunuja. Sen sijaan vain muutamia veneitä rantautui vierasvenesatamaan.

Vapaa-ajan asukkaat viihtyivät huonolla säällä paremmin mökeillään. Kahden kirkonkylällä sijaitsevan ruokakaupan parkkipaikat olivat kuitenkin päivittäin täynnä. Satamatorilla oli vilkasta aina kun vähänkin oli taukoa sateessa. Saippuakauppias, jonka kojulta löytyy erilaisten saippuoiden lisäksi monenlaisia muitakin tuotteita, oli paikalla joka päivä. Torilla on myös muun muassa pari vaatekojua, mutta kovina sadepäivinä ne eivät olleet palvelemassa.

Kaikki torikojut eivät avanneet sadepäivinä.

Juhannusaaton iltana oli hieman taukoa sateessa, ja silloin ajelimme kaverin kanssa lomakeskukseen, jossa on loma-asutusta, venesatama ja ravintoloita. Paikka oli täynnä lomailijoita, ja tunnelma oli hieno.

Lähes aurinkoinen juhannusaaton ilta.

Kirkonkylän ravintolassa esiintyi juhannuspäivän iltana suosittu naisartisti. Seurasin aiemmin illalla tiskijukan taidokasta työskentelyä. Oli hauska huomata, kuinka sellaisetkin kuin Abban tai Meiju Suvaksen kappaleet saivat nuoretkin tanssimaan. Liikkeellä juhannusyössä oli paljon nuorten lomalaisten mökkiporukoita. Minä en jaksanut valvoa, vaan lähdin pois ennen puolta yötä.

Työasiatkin välillä mielessä

Asuin viihtyisässä kodinomaisessa majapaikassa, jonka kuistilla pidin usein sadetta. Hytisin paksusti vaatetta päällä, hörpin alkoholitonta olutta, polttelin tupakkaa, ja yritin nauttia lomasta. Työasiatkin siinä tekemisen puutteessa tulivat kuitenkin välillä mieleen.

Pitkään odottamani matka kavereita tapaamaan vierähti nopeasti. Säät eivät suosineet, mutta muutoin oli mukava loma. Vanhat tutut kylänmiehet juttelivat päivittäin pitkään kahvilassa, ja sain taas kuulla monenlaista tarinaa. Maisemanvaihdos kotikaupungista maaseutupitäjään oli tervetullutta.

Toivotaan aurinkoisempaa kesän jatkoa. Ja kyllä Suomen suvesta on joka tapauksessa mahdollista nauttia.

Muistan televisiosta erään ruokamainoksen: Väki viettää kesäpäivää mökillä. Ajatuksena on grillata, mutta sataa kaatamalla. Muut istuvat sateelta suojassa kuistilla, mutta isäntä on pihalla ja seisoo grillin vieressä. Mies ajattelee positiivisesti ja huutaa: ”Tänään ei sada läheskään yhtä paljon kuin eilen!”