Mistä puhua treffeillä

Oli mielenkiintoista lukea mitä asioita naiset eivät halua paljastaa ensitreffeillä. Jotkut ajattelevat, että ensimmäisellä tapaamisella ei pitäisi ottaa esille lainkaan esimerkiksi villiä ja vapaata menneisyyttä.

Muutama ajatus deittailusta.

Yksi kyselyyn osallistunut nainen totesi, ettei avautuisi ensimmäisillä treffeillä kovin syvällisesti ahdistuksestaan. Hän ei haluaisi kaataa kaikkia kriisejään heti uuden ihmisen niskaan.

Joidenkin henkilökohtaisten kysymysten esittäminen voi olla vaikeaa. Minua on kiinnostanut tietää millä alalla toinen työskentelee. Se ei taida kuitenkaan olla sopiva ensimmäisten kysymysten joukossa, eikä se välttämättä kerro toisesta sen enempää.

Kun vuosia sitten kävin treffisivustoilla, huomasin kuinka yleisesti haettiin tavallista rehellistä miestä, joka on itsensä kanssa sinut. ”Tietysti toinen vaatimus on, että pidät itsestäsi huolta ja tulet omillasi toimeen”, ilmoituksessa saattoi lukea.

En ole täyttänyt kaikkia toiveita

Minä olin kokenut jo vuosia aiemmin työuupumuksen, ja olin edelleen syrjässä työelämästä. Minulla oli myös vaikeuksia elämänhallinnan kanssa. Olin myös sotkenut raha-asiani, minkä vuoksi niitä hoiti edunvalvonta.

Olen kuitenkin onnistunut treffeillä. Netissä sovitut treffit ovat johtaneet johtaneet uusiin tapaamisiin ja pari kertaa myös suhteeseen.

Olen ollut rehellinen, ja kertonut elämässäni olevista haasteista suhteen alussa. Ne eivät ole määritelleet seurustelukumppanin silmissä minua sen enempää. Mutta päiväkaljoilla istumista ei ole katsottu hyvällä.

Nuorempana olin pidemmässä suhteessa, johon sisältyi myös yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Olen ollut myös vuoden mittaisessa suhteessa, ja kokenut muutaman lomaromanssin. En ole onnistunut luomaan pidempiä suhteita. Ehkä olen ollut sitoutumiskammoinen. Ja on minut tosin jätettykin.

Mistä puhuisin sun kanssa

Olen sopinut treffit aina vain baariin. Mietin, että sitähän olisi voinut kolmansilla treffeillä tehdä jo jotain muutakin. Treffeillä voisi käydä ravintolassa, elokuvissa tai taidemuseossa. Valittu ravintola-annos, elokuva tai taidenäyttely kertovat jo aika paljon toisen mausta ja mieltymyksistä.

Treffeillä ei kannata edetä tietyn kaavan mukaan. Tosin luin naistenlehdestä, että ennen treffejä voi pohtia muutamia keskustelunaiheita valmiiksi. On hyvä esittää avoimia kysymyksiä, joihin toinen voi vastata monisanaisesti.

Treffeillä on tärkeää osoittaa kiinnostusta toista kohtaan. On hyvä nauttia toisen seurasta, vaikka hiukan voi jännittääkin. Tuomari Nurmio laulaa kuinka: ”Mun kädet hikoilee, ja sydämen lyönnit tuntuu kiihtyvän. Mä keksin kuumeisesti puheenaiheita, jotka sua vois kiinnostaa. Ja koitan välttää typeryyksiä, joita sä oot kyllästynyt kuulemaan.”

Kun olin nuori aikuinen, minulla oli eräät treffit ihanan ihmisen kanssa. Kun hän treffien jälkeen nousi raitiovaunuun, minä mokasin sanomalla hänelle, että minä yritän päästä kävelemällä kotiin. Jalat kun on mennyt ihastumisesta heikoksi. Hän katsoi minua kuin typerystä eikä sanonut edes hei hyvästiksi.

Huono käytösnumero

Hengailin pienenä ostarilla, kun nuori poika halusi tarjota minulle kioskilla limsan. Kerroin tilaukseni kioskimyyjälle, ja hän lähti laskemaan pahvimukiin juotavaa.

Nuoret eivät aina käyttäydy kaupassa hyvin.

Kun myyjän katse oli muualla, työnsi poika kätensä kioskinluukusta sisään ja kurkotti hyllyssä olevia tupakka-askeja. Hän sai näin kähvellettyä muutaman röökiaskin.

Poika maksoi limsani ja lähti kävelemään pois. ”Nähään taas”, hän sanoi.

Nuorten näpistely on nykyisin yleistä. Eräässä artikkelissa kerrottiin, että kaupoista tarttuu nuorten matkaan muun muassa kosmetiikkaa, virvoitusjuomia ja makeisia.

Esiintyy myös häiriökäyttäytymistä ja ilkivaltaa. Omassa lähikaupassani heitellään ja levitellään hyllyissä olevia tuotteita. Tuotepakkauksia on myös availtu. Sinappituubeja on puristeltu ja tiikerikakkuja paineltu sormilla. Kun kotona avaa suolakeksipaketin, saattaa sisältö olla yhtä murua.

Nuoret, jotka tulevat kauppaan läheisestä yläasteen koulusta, ryntäilevät ja pitävät ääntä. Paistopisteellä on vaikea rauhassa ottaa tuotteita, kun koululaiset etuilevat. Nuorten jäljiltä monet paikat on kaupassa hujan hajan.

Oli pärjättävä näkkärillä

Nykyisin ruokatunnilla saa poistua koulun pihasta. Koululaiset tulevat hakemaan syötävää kaupasta, kun kouluruoka ei maistu. Ennen ei ollut luvallista poistua kesken koulupäivän koulun alueelta. Ja jos lämmin ruoka ei uponnut, piti syödä pari näkkäriä ja yrittää jaksaa pitkä päivä sillä.

Ja mistä näillä koululaisilla on varaa joka päivä hakea syötävää ja juotavaa kaupasta?

Ratkaisu olisi tietysti käydä kaupassa aamulla ennen koululaisten ryntäystä, mutta silloin hyllyjä ei ole vielä ehditty täyttää, ja moni tuttu tuote on loppu.

Samalla ruokakauppaketjulla on mainoslause: ”Jotta kaupassa olisi kiva käydä.”

Esseeblogissa fragmentit, novellit ja tarinat ovat nyt omilla sivuillaan. Uusi tarina ”Rekkaseikkailu” on julkaistu tiistaina.

Nautintoaine on maistunut vaihtelevasti

”Kunpa olis jo humalassa!” Näin sanoi kaveriporukassa yksi tyttö, kun otimme teini-iässä alkoholia metsän siimeksessä. Tytön mielestä juoma oli pahaa, ja juominen oli muutenkin inhottavaa. Hän vain halusi olla nopeasti humalassa.

Limsa on parempaa kuin alkoholittomat oluet.

Olin kaverin kanssa samaa mieltä. Monesti halvat viinit olivat pahanmakuisia. Irvistelimme juodessamme. Pullon halusi nopeasti tyhjäksi.

Välillä haimme vaihtelua, ja saatoimme kokeilla liköörejäkin. Ne vasta oksettavia olivatkin. Joskus uskalsimme ottaa tiukkaa viinaa. Jaoimme pullon kolmen kaverin kesken. Lisäsimme viinaan reilusti mehua. Kalja ei tuolloin maistunut vielä lainkaan. Olimme jotain kuudentoista ikäisiä.

Kaiken kaikkiaan mistään alkoholijuomista ei tykännyt. Pullon halusi vain nopeasti tyhjäksi.

Aikuisena alkoholijuomia nimenomaan nautitaan. Kun itse vielä käytin, muistan monet kerrat kuinka sitä toivoi, että kunpa juotavaa vielä olisi jäljellä.

Alkoholittoman ottaminen on yhä kiusallista

Opiskeluaikana en käyttänyt alkoholia. Pidin sitä pöljäksi tekevänä aineena. Mutta työuupumuksen jälkeen kalja alkoi maistua niin, että lopulta sairastuin alkoholiperäiseen sairauteen. Alkoholi oli jätettävä kokonaan.

Harvoin juon myöskään alkoholittomia oluita tai viinejä. Nollaprosentin oluissa valikoima on kasvanut nopeasti. Olen maistanut muutamia. Joissakin juomissa maku muistuttaa ”oikeaa” kaljaa. Alkoholiton punaviini puolestaan maistuu marjamehulta, ja alkoholiton kuohuviini aiheuttaa närästystä.

Ostan alkoholittoman oluen silloin tällöin viikonlopulle. Se maistuu ruoan kanssa tai sitä on mukava hörppiä kun viettää lauantai-iltaa.

Saatan ottaa alkoholittoman oluen myös silloin harvoin kun käyn baarissa. Alkoholittoman vaihtoehdon – oluen, mehun, limsan tai kahvin – tilaaminen tiskillä tuntuu yhä edelleen kiusalliselta.

Pullan makuisia keksejä

Mielestäni eri makuisia keksejä on aivan liikaa. Miksi nykyään on esimerkiksi niin paljon keksejä, jotka maistuvat suklaapatukoilta? Pienissäkin kaupoissa on pitkät hyllyt täynnä erilaisia pikkuleipiä.

Rapeita Twix-keksejä pehmeällä kinuskisisuksella. Ei kovin hyviä.

Ensimmäiseksi on sanottava, että keksit eivät ole yhtä hyviä kuin suklaapatukat. Mieluummin sitä syö suussa sulavaa suklaata kuin järsii kuivaa ja kovaa keksiä, jonka maku etäisesti muistuttaa suosikkipatukkaa.

Miksi ei riitä alkuperäiset keksit? Mieleisensä suklaapatukan voisi ostaa erikseen.

Uusia tuotteita kannattaa keksiä

Uusin ihmetyksen aihe on korvapuustin makuinen keksi. En ole maistanut. Eiköhän korvapuustissa saa nauttia nimenomaan siitä, että se on tuore ja pehmeä.

Ilmeisesti erilaisia keksejä kuitenkin ostetaan niin paljon, että uusia tuotteita kannattaa keksiä kaiken aikaa lisää.

Kaupan hyllyyn on tullut jopa täytekeksi, jonka annetaan ymmärtää olevan kuin mustikkapiirakkaa. Uskon, että tällaiset keksit ovat kaukana aidosta piirakasta. Kuka haluaisi tarjota ystävälleen kahvin kanssa tällaisia pikkuleipiä? Ystävän kanssa voisi leipoa yhdessä.