Kategoria: Kolumni

Oikea mielen ja makujen juhla

Ihmisten kokemus arjesta vaihtelee. Yhdelle arki rutiineineen tuottaa tyytyväisyyttä, jopa onnea – toisenlainen persoonallisuus taas kaipaa uusia kokemuksia. Näin todettiin eräässä artikkelissa.

En malttanut odottaa, että pääsen grillaamaan.

Monelle luksus on enemmänkin aikaa ja kokemuksia kuin materiaa ja statusta. Minulle luksusta on ”ruokasauhut” lounaan jälkeen, pullakahvit iltapäivällä ja televisiosarjan uusi jakso alkuillasta.

Ennen talouteni romahtamista oli luksusta käydä joskus lounaalla ravintolassa. Mutta kyllä nälkä ja rahattomuus opettavat laittamaan ruokaa itse, sanottiin jossain. Itse kuitenkin pärjäilen viikolla lähinnä valmisaterioilla. Mutta viikonloppuisin innostun kokkailemaan.

Kirsi Kostamon kirjassa Hyvän mielen keittiö (Minerva, 2010) kerrotaan, että hyvän ruoan terveysvaikutukset alkavat jo sen valmistamisesta. ”Myönteinen, utelias ja avoin asenne ruoanlaittoon ja elämään tekee keittiössä puuhaamisesta kokonaisvaltaisen nautinnon, oikean mielen ja makujen juhlan.” On totta, että itse tehty ateria ilahduttaa.

Grilliherkkuja omassa keittiössä

Kokkaileminen on mieluisaa puuhaa viikonloppuisin. Monet keittokirjat tosin sisältävät liian monimutkaisia reseptejä. Niitä pitää hieman yksinkertaistaa. Mutta onnistun yleensä valmistamaan ihan herkullisia aterioita.

Tänään avaan ”grillikauden” valmistamalla – tosin pannulla – grillimarinoituja fileepihvejä. Tänään pihvien kanssa on mustapippuri-grillisalaattia.

En malttanut odottaa niin kauan, että pääsen grillaamaan kesällä. Matkustan kesällä lomailemaan pieneen kauniiseen maalaiskuntaan, jossa ennen asuin muutamia vuosia, ja jossa minulla on paljon kavereita. Moni kaveri kutsuu minut kesäisin grillaamaan ja viettämään iltaa.

Nakkikioskien mättöherkut maistuivat

Muistan kuinka Helsingissä asuessani oli mahtavaa päästä yökerhosta valomerkin jälkeen snägärille. Tuplaporilainen kylmällä maidolla maistui kertakaikkisen hyvältä kaiken kaljan, drinkkien ja sikarien jälkeen.

Helsingin ravintoloissakin oli hienoa kiertää. Kun hengailin erään tanssinopettajan kanssa, suostuin syömään ravintolassa päivästä toiseen kasvispizzoja tai paputortilla-annoksia, ja nekin puoliksi, koska hän oli pieniruokainen. Minulla olisi ollut etenkin krapulapäivinä kauhea nälkä, ja ruokalistalla olisi ollut pihviannoksia. Erään tutkimuksen mukaan miehet syövät enemmän istuessaan naisen seurassa tehdäkseen vaikutuksen.

Rauhallinen ateriahetki kiireisenä arkenakin

Kiireetön syöminen myös arkena on tärkeää. Lääkäri Pippa Laukka kirjoitti kolumnissaan, että useat voisivat paremmin, jos panostaisivat rauhalliseen ateriahetkeen ja tietoiseen syömiseen. Kannattaa siis tehdä päivän terveysteko ja nauttia hitaasta lounaasta.

Lukemassani artikkelissa todettiin, että suurin osa ihmisen elämästä on väistämättä arkea. ”Koska arjen kanssa on kuitenkin elettävä, onhan siitä syytä tehdä itselleen myös mahdollisen mukavaa”, artikkelissa neuvottiin. ”Arjen onnessa voi olla kyse niinkin pienistä asioista, kuin mihin huomionsa kiinnittää ja suuntaa.”

Mukavuus on pienissä hetkissä. Terapeutti, kouluttaja ja kirjailija Tommy Hellsten on todennut, että ihminen tarvitsee iloitakseen yllättävän vähän.

Mitä naapuritkin mahtavat ajatella?

Kerrostalossa asuminen tuo erilaisia naapuruustilanteita. En oikein aina tiedä miten erilaisiin tilanteisiin pitäisi suhtautua.

Oleskelupaikan penkki, jolla kukaan ei koskaan istu.

Ihmeellisintä on se, että muutama naapuri ei tervehdi lainkaan. He ainoastaan väistävät minua portaissa. Sanon heille hiljaisella äänellä ”hei”. Jopa seinänaapurissa asuva nainen kääntää käytävällä katseensa pois.

Talossani on myös salaperäisiä naapureita. Heitä ei juuri näy.

Kun tulen ulkoa sisään en aina jaksa nousta portaita vaan otan hissin. Kun odotan hissiä alakerroksessa, saattaa hississä olla tulossa alas eräs vanhempi nainen. Kun hissin ovet avautuvat, nainen säikähtää minua perinpohjaisesti joka kerta. Pyydän aina anteeksi. Vaikka eihän se minun vikani taida olla.

Jotkut naapurit tervehtivät aina hymyillen ja ovat tuttavallisia. Vastapäätä asuva iäkkäämpi pariskunta laittoi jouluna minun ovenkahvaan leipomuksia. He saattavat kysellä kaikenlaista, mihin en aina osaa tai haluaisi vastata. Kahville ei minua ole kutsuttu enkä viitsisi mennäkään. Yritän keksiä tekosyitä, joilla voisin kohteliaasti torjua kutsun.

Kiusallisiakin tilanteita

Välillä jännittääkin puhua naapurien kanssa. Eräänä aamuna televisioni oikutteli niin, että kuva vain välkkyi. Sanoin kohteliaasti eläkeläismiehelle pihalla, voisinko kysyä yhtä asiaa. No, mies sanoi siihen sävyyn, että minulla olisi isompaakin asiaa, kuten vaikeaa filosofista kysymystä. Tiedustelin näkyykö heillä televisio normaalisti. Ei olla vielä katsottu televisiota tänään, mies sanoi. Pohdimme hänen kanssaan missä mahtaa olla vika. Syy saattaa olla operaattorissa, arvelimme. Tulin sisälle ja päättelin, että vika on sittenkin todennäköisesti minun vanhassa vastaanottimessa. Oli lähdettävä hankkimaan uusi telkku vaikka halpakin malli keikautti rahatilanteeni. Kun laitoin uuden television päälle, kuva näkyi normaalisti. Näin miestä pihalla myöhemmin päivällä, ja hän kysyi näkyykö jo televisio. Sanoin kyllä. Eli oli vain tilapäinen häiriö, mies sanoi. Juu, totesin. En kehdannut sanoa, että vika oli ollut omassa laitteessa, ja että olin joutunut hankkimaan uuden.

Minulla on hieman huono kuulo enkä aina tahdo saada selvää, kun joku naapurimies tokaisee naurahtaen minulle pihalla jotain. Minun on vastattava vain ”juu, kyllä.” En tiedä pidetäänkö minua tämän vuoksi jotenkin tylynäkin.

Katsotaanko minua oudoksuen?

Talossa on ollut nuoria aikuisia, jotka ovat pitäneet juhlia myöhään yöhön. Heidän kaverinsa ovat häirinneet ja tehneet ilkivaltaa muun muassa kaivertamalla jälkiä uuden talon sisäseiniin. Vuokralaiset ovat vaihtuneet talossa usein. Talossa on silloin tällöin epäsiisteyttä.

Minuakin saatetaan katsoa välillä oudoksuen. Taidan silloin tällöin aikaisin aamulla tupakalle mennessä olla hieman epäsiistin oloinen kun parta rehottaa ja tukka on pystyssä. Ja ramppaan päivän mittaan usein ulkona tupakalla.

Talossa tapahtuu välillä kaikenlaista. Kerran joltain asukkaalta oli viikonloppuna jäänyt pizzalaatikko hissiin. Ja tuoksusta päätellen laatikossa oli vielä pizzaa jäljellä. Joku naapuri sen oli sitten sen korjannut pois.

Miten voi unohtaa pizzan hissiin?

Pasteija oli pilata päivän

Olen ruokakaupassa nopea ostaja. Minulle on tärkeää löytää helposti se, mitä olen tullut ostamaan. Tarvittavat ostokset on kirjoitettuna ylös kauppalapulle.

Lihapasteija on mainio välipala.

Kuljen lähikaupassa tutun reitin vauhdilla, mutta yritän olla varovainen, etten vain pudota mitään tuotetta hyllystä lattialle. Sen kanssa saa olla tarkkana. Erityistä varovaisuutta tarvitaan jogurttihyllyjen edessä, koska pudonnut jogurttipurkki hajoaa ja sotkee lattian. Eräänkin kerran on käynyt näin.

Toinen on kaupan paistopiste. Kun ottaa ottimilla, ei pulla suostu heti menemään pussiin ja ote lipeää niin, että leivonnainen putoaa.

Kerran minun alkoi tehdä mieli lihapasteijaa. Se lipesi ottimista ja putosi lattialle. Hetken kauhistelin, surkuttelin ja häpesin. Sitten ratkaisin tilanteen niin, että poimin lattialta pasteijan ja laitoin sen pussiin. Sitten otin toisen pussin, johon laitoin kaksi pasteijaa. Näin huomaisin kotona heittää lattialla olleen pasteijan biojätteisiin, ja voisin syödä toisesta pussista kaksi pasteijaa.

Paras tapa tietysti olisi jättää tuote lattialle ja kertoa siitä pahoitellen henkilökunnalle. Tällainen moka joka tapauksessa jää harmittamaan.

Oikeita harmeja ja huolia

Harmitus vaihtui nopeasti pieniin terveyshuoliin, ja niiden rinnalla pudonnut pasteija lähinnä nauratti. On oikeasti monia asioita, jotka voivat pilata päivän. Tällaisia ovat tässä ajassa ikävät uutiset meiltä ja maailmalta. Ihmisillä on myös arkisia huolia. Moni asia painaa ja aiheuttaa murhetta.

Suomalaisten vitutustakin on tutkittu vastikään. Tutkimus kertoo, että vaikka vitutus on varsin yleinen ja voimakas tunne, se on useimmiten ohi nopeasti.

Tutkimusta käsitelleessä artikkelissa todettiin, että eniten suomalaisia ärsyttävät muut ihmiset. Syviä tuohtumuksen tunteita saivat aikaan myös omaan itseen ja omaan tilanteeseen liittyvät asiat. Suomalaiset listaavat myös muun muassa epäoikeudenmukaisuuden, sään ja kiireen vitutuksen aiheiksi.

Pänniminen voi tuntua kehossa, artikkelissa kerrottiin. Tutkimus toteaa, että vitutuksen ymmärtämisestä voi olla myös kansanterveydellisiä hyötyjä: Tunteeseen liittyvät voimakkaat keholliset tuntemukset voivat nimittäin lisätä riskiä sydänsairauksille.

Negatiivisuus voi vaikuttaa terveyteen

Oli hätkähdyttävää lukea eräästä artikkelista, että synkistelijä saattaa sairastua muita herkemmin. Negatiivinen elämänasenne voi johtaa kohonneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

Henkilökohtaisesti puhuen, itse kärsin mielialahäiriöstä ja minulle aloitettiin äskettäin kolesterolilääke. Lisäksi tulisi mitata säännöllisesti verenpainetta.

Tästä voisi päätellä, että positiivinen asenne voi parantaa elämänlaatua ja pitää terveyttä yllä. Tärkeää on myös huolehtia terveellisistä elämäntavoista.

Mieskone-yhtye lauloi hyvän mielen kappaleessaan 1990-luvun puolivälissä kun Suomea painoi synkkä lama seuraavasti: ”On paljon päiviä hyviä, mutta joukkoon mahtuu osa hieman synkkiä. On silloin tärkeää, että osaa viheltää. Jos joskus saat rukkaset maailmalta niin osaisitko nauruun purskahtaa?”

Laulamisen iloa

Vappuna lauletaan. Esimerkiksi opiskelijat laulavat yhdessä opiskelijalauluja. Ylioppilaskunnan Laulajat avaa vappupäivän juhlan laulullaan Helsingin Ullanlinnanmäellä. Kuoron esitys on yksi niistä hetkistä, kun vappua ja kevättä iloitaan yhdessä. ”Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö.”

Iloista vappua.

Laulaminen sopii myös moniin illanistujaisiin. Kaveriporukalla on mukava laulaa yhdessä jokin kaikille tuttu kappale. Muistan kuinka joskus otimme kotihippoja varten kopioita laulujen sanoista Suuresta Toivelaulukirjasta.

Laulu on tunteiden ilmaisua. Laulaessa ollaan läsnä tässä ja nyt. Laulaessa voidaan myös olla yhteydessä muihin ihmisiin. Poikkeuksena on tietysti kotona itsekseen lauleskelu, esimerkiksi suihkussa. Minulla on tapana laulaa radiossa soivan, usein nuoruudesta tutun, biisin mukana.

Huono muisto koulun laulukokeista

Koulun laulukokeet sen sijaan eivät ole monelle olleet miellyttävä kokemus.

Muistan kuinka meidän koulussa laulukokeet järjestettiin viidennellä luokalla siten, että jokaisen piti mennä vuorollaan erilliseen huoneeseen laulamaan valitsemansa laulu musiikinopettajalle.

Muut ilmeisesti lauloivat ”Hämähämähäkki” ja ”Enkeli taivaan” -tyyppisiä lauluja, mutta minä kajautin ulkomuistista Popedan kappaleen ”Kuuma kesä”.

Opettajan ilme oli lievästi sanottuna pöllämystynyt, kun tulin kohtaan: ”Sitten näytetään, tori kierretään, kyntes uppoo nivusiin.” Popedan uutuussingle ei ollut miesopettajalle tuttu. Hän kysyi ”mitä tuo oli”. Sanoin, että se on tamperelaisen rockyhtye Popedan uusi hitti: ”Kuuma kesä”. Sanoitus on Pate Mustajärven.

”Jaaha. No niin. Voit mennä”, opettaja sanoi.

En enää muista minkä numeron laulukokeesta sain.

On sanottu, että koulun laulukokeet on suomalaisille yhteinen trauma. Moni on kuullut musiikinopettajan sanat, jotka varmasti muistaa: ”Sinä et osaa laulaa”.

Laulukokeen aiheuttamaa häpeää voi nykyisin korjata esiintymällä karaokessa. Voi nauttia musiikista ja ilmaista itseään ilman paineita tai arvostelua.

Joten laula rohkeasti. Mutta, ethän kovin huuda.

Hyviä ja hieman huonompia vaateostoksia

Suomalaiset ostavat vaatteita mielellään marketeista. Etenkin vanhemmat ihmiset suosivat markettivaatteita. Näin kerrottiin eräässä artikkelissa.

Kaksi käyttämättömäksi jäänyttä liian isoa paitaa.

Tavallisia ostospaikkoja ovat toki myös perinteiset vaatekaupat, kuten tavaratalot, ketjuliikkeet ja pienet putiikit. Nuoret ja kaupungissa asuvat shoppailevat etenkin ketjuliikkeissä.

Verkkokauppa on vallannut alaa. Nuoret kuluttajat saattavat käydä vaatekaupassa vain sovittamassa jotakin vaatetta ja tilata vaatteen sitten edullisemmin ulkomaisesta verkkokaupasta.

Jos olen ymmärtänyt oikein, moni pieni vaateputiikki on vaikeuksissa. Esimerkiksi Helsingistä kerrotaan, että muutama keskeisellä paikalla sijainnut vaatekauppa on joutunut lopettamaan.

Liian tiukkoja vaatteita

Itse käyn miesten vaatteisiin keskittyvän ketjun myymälässä kotikaupungissa. Minua harmittaa, että suuri osa vaatteista, jotka näyttäisivät hyvältä, eivät mahdu päälle tai ovat liian tiukkoja. Tämä johtuu siitä, että vaatteet ovat ”slim fit” eli niissä on hoikka istuvuus. Esimerkiksi paidat ovat liian kapeaa mallia. Jos tällaisen paidan haluaisi, pitäisi ostaa numeroa isompi, mutta se ei näytä enää ryhdikkäältä päällä vaan muistuttaa telttaa.

Minulla on kaksikin tyylikästä uutta paitaa, joita sovitin ennen ostopäätöstä huolellisesti kaupassa, mutta jotka kotona osoittautuivat sittenkin liian isoiksi. Paidat ovat jääneet käyttämättömiksi. Se harmittaa suuresti. Vaatekeräyspisteeseen viemällä niistä on onneksi iloa.

”Regular fit” -paitoja ja housuja saisi olla valikoimissa enemmän. Uskon, että tämän vaatekauppaketjun asiakkaista suurin osa käyttää tätä tavallista mallia.

Nuorempana pidin vapaalla merkkivaatteita. Tykkäsin shoppailusta.

Sopiva ostospaikka tulee luonnollisesti valittua paitsi mieltymyksen, myös budjetin mukaan. Itse löysin viimeksi tyylikkään paitatakin marketista.