Tommi

Rakastuin ennen kesäisin ja sekoilin

”Kesäsuhde tuo sinusta parhaat puolet esiin”, kirjoitettiin naistenlehdessä. Omalla kohdallani en ole tästä aivan varma. Olen rakastunut monesti kesällä päätä pahkaa, ja se on aiheuttanut monenlaista hulluutta. Sisäinen ja ulkoinen sekoilu ovat yhdistyneet rakastumisessa. Olen saanut kokea muutaman lomaromanssin, jotka näin kesällä palaavat mieleen. Olen käyttäytynyt suhteissa kuin typerys. Olen odottanut liikoja, ja siksi aina suuresti pettynyt.

Kun toisella on kovempi jano.

”Rakkaus tuntuu olevan painovoiman piirissä, vaikka rakastunut pitää oloaan hyvin kevyenä ja kylpee valossa.” Näin on kirjoittanut filosofi Timo Airaksinen. ”Kaikki on harhaa, sillä ihastuksen hurmio on eri asia kuin rakkaus.”

Airaksinen kirjoittaa: ”Rakastunut alkaa kuvitella kaikenlaista omituista toisesta henkilöstä, vaatia häneltä mahdottomia ja rakentaa yhteisen tulevaisuuden kuvaa.” Näin olen itsekin sortunut kuvittelemaan. ”Oudointa on menneisyyden muuttaminen. Toisen henkilöhistoria rakennetaan kokonaan uusiksi ja tulevaisuus maalaillaan mahdottomaksi. Rakkaus on ensikertaista ja ainutlaatuista. Kaikki aikaisemmat suhteet ovat merkityksettömiä tai ehkä niitä ei ole edes ollutkaan,” Airaksinen kuvailee.

Kepeitä ja kipeitä romansseja

Minulla on ollut muutama kesäromanssi, joissa on ollut sekä ilon sykähdyksiä että isoa ikävää. Minulla on ollut toiveita siitä, että romanssi jatkuisi myös arjen koittaessa, ja että siitä kehkeytyisi aito suhde.

Sydän sykkimään! Saapuvan sun jo nään, ja elämältä maistuu tää. (Kappaleesta Kesän lapsi, san. C. Johansson)

On todettu, että rakkaussuhteen alkuvaiheessa naiset tekevät hyvin harvoin lupauksia. Ikuista ystävyyttä tai ikuista rakkautta vannovat pikemminkin miehet. Itse olen muutaman viikon tuttavuuden jälkeen alkanut suunnitella toisen luokse muuttamista tai yhteisen hulppean asunnon ostamista.

Kun katson taaksepäin, on hyvin nopeasti syttynyt rakkauteni saattanut olla myös yksipuolista. Airaksinen on kirjoittanut, että yksipuolinen rakkaus orjuuttaa lopulta rakastavan, jonka eroksen kaipuu on niin väkevä, ettei mikään uhraus tunteen ekonomiassa ole liian suuri. Mutta ympäristön mielestä tilanne menee jossakin vaiheessa ylettömäksi ja rakastava joutuu naurunalaiseksi.

Minulle on naurettu, kun olen ollut jopa itkuinen ihmisten ilmoilla, silloin kun olen kokenut, ettei uusi suhteeni olekaan sellaista kuin olen ehtinyt unelmoida. Olen nyyhkyttänyt kaikkien nähden kapakassakin, kun olen ollut loiventamassa sydänsuruja. Ja alkoholinkäyttöni on saattanut entisestään loitontaa uutta ystävääni minusta. Olen ollut reppana ja kaikkea muuta kuin miehen tulee olla.

Pelkoa ja epävarmuutta

Nainen on ollut minulle usein itsetunnon antaja. Seurustelukumppaniin on liittynyt haave suuresta muutoksesta. Kuinka jonkun toisen myötä voisin arvostaa enemmän itseäni. Joskus olen janonnut naisten ihailua jopa narsistisesti. Olen ollut suhteissa paitsi herkkä ja epävarma myös omistava.

Eräässä artikkelissa kerrottiin, että onnistunut lomaromanssi tuo iloa pitkään myös päättymisen jälkeen. Parhaimmillaan lomaromanssit altistavat meidät uusille kohtaamisille, jossa työnimikkeet ja kuukausiansiot unohtuvat.

Erityisen ihanassa ihastumisessa nuorena aikuisena omalla työnimikkeelläni ja saamallani palkankorotuksella oli kuitenkin merkitystä romanssissa. Olin ”päällikkö” ja lisäksi pystyin tarjoamaan mielitietylleni koko kalliin kesän.

Myös paineet omasta vartalosta jäävät lomaromanssissa asiantuntijan mukaan taa. Itse pohdin jatkuvasti olinko riittävä naiselle, jolla olisi joka ollut uutta seuraa tarjolla.

Ystäväni löi luukun kiinni lomien loputtua. Häntä alkoi häiritä runsas alkoholinkäyttöni niin, ettei hän pitänyt edes horjahtelevasta kävelytyylistäni. Jotenkin olin kaiken aikaa ollut suhteessa niin epävarma, että olin kuin huomaamatta pienessä sievässä kaiken aikaa. Romanssi toi päättymisensä jälkeen suurta pettymystä, kaipausta ja ahdistusta.

Lomaromanssin toteutumiseksi ihmisellä täytyy olla kykyä heittäytyä ja hyvä itsetuntemus. Näin sanoi parisuhde- ja seksuaaliterapeutti eräässä artikkelissa. ”Omien tunteidensa suojelemiseksi kannattaa miettiä, mitä mahdolliselta suhteelta haluaa. Läheisyyttä, huomiota, kevyttä ilonpitoa vai vakavampaa?” Minä olin toivonut, että ystävyydestä kehkeytyisi muutakin, mutta ystävälleni kaikki oli vain ilonpitoa. Ymmärsin, että hänellä on ollut monia lyhyitä suhteita.

Arkinen romanssi

Seuraavan kerran sain hypätä kesäromanssin pyörteisiin, kun olin muuttanut kaupungista pieneen maalaiskuntaan. Kirjoittelin pitkään naisen kanssa netissä ja sovimme treffit. Nainen ajoi kaupungista pitkän matkan syrjäiseen kylään tapaamaan minua. Treffit venyivät pitkälle iltaan. Hän viihtyi ja jäi yöksi.

Nainen kävi töissä ja tapailimme viikonloppuisin, kun hän ajoi luokseni. Hän laittoi ruokaa, siivoili kotonani ja korjaili vaatteitani. Suhteessa oli jo pian jotenkin arkinen tuntu. Mietin, olinko vihdoin tavoittanut jotain pysyvämpää.

Kävelimme kylällä käsikädessä, ja meitä pidettiin niin rakastuneina.

Se onkin onni, että saan taas maalla kuuta tuijottaa ja rakastaa. (Kappaleesta R-A-K-A-S, san. C. Johansson)

Kesän lopulla nainen kuitenkin soitti: ”Tota, mä oon vähän miettinyt tätä meidän suhdetta, ja…” Joitain syitäkin sain sille, ettei hän halunnut enää jatkaa kanssani. Nainen oli kohtelias. Päällimmäinen perustelu eroon oli se, että asuin hevonkuusessa eli pitkän ajomatkan päässä. Minä tosin olisin ollut valmis muuttamaan lähemmäksikin häntä, vaikka vain kävelymatkan päähän.

Kun odottaa turhaan

Kun muutin maalta kaupunkiin, minusta tuli nopeasti yksi lähikuppilan kantaporukasta. Iskin silmäni erääseen naiseen. Välillemme syttyi varsin erityislaatuinen suhde. Päätimme viettää kesää yhdessä.

Pian jouduin kuitenkin huomaamaan, ettei häntä juuri näy. Tapasimme lyhyesti silloin tällöin, kun hän tuli illalla kantapaikkaan, ja lähti sitten porukalla kaupungille yöelämään. Samaan aikaan minä olin jo valmis lähtemään kotiin.

Kiertelin päivisin yksin terasseja. Iskelmä kuvasi tuntojani: ”Yhden päivän kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.” Jukka Kuoppamäki laulaa kappaleessaan ”Paljon sanomatta jää” kuinka ”sanat hellät kaikki nuo, takaisin mä kutsun luo, kaikki nuo joita toistan kaivaten.” Minä lähettelin helliä sanoja tekstiviesteillä. Jos ystävä vastasi ikävöivään viestiin, hän kirjoitti, että aikaahan meillä on.

Ystäväni tuli ja meni. Minua alkoi jännittää kaikki kohtaamiset, kun osuimme kantabaariin samaan aikaan. Pöytäseurueessa seurustelukumppanillani oli usein tapana puhua minun ohitseni aivan kuin en olisi lainkaan läsnä. Hän saattoi keskustella terassilla kolmannen, usein miespuolisen, henkilön kanssa.

Kun olin iltaisin kotona, ”Paljon sanomatta jää” soi mielessäni: ”Sua ajattelen usein kun en unta saa. Mitä kaikkea sun kanssas tekisin. Vaan kun saavut, eroa jo pelkään tulevaa. Osaa olla mä en niin kuin halusin.”

Syksy saapui ja terassit tyhjenivät.

Vähitellen tilanne kävi mahdottomaksi, ja minun oli pyyhittävä kyyneleet ja myönnettävä, ettei hän ollut minulle se oikea. Hän oli jättänyt minut – sitä edes sanomatta. Sain istuskella yksin terasseilla, ja koota taas kerran itseäni.

Timo Airaksinen kirjoittaa: ”Entä kun toinen jättää? Rakas ei tule takaisin. Mistä nyt saada hulluuden onni vai onko kyseessä puhdas tuska.” Minun oli tultava järkiini ja selvittävä taas tilanteesta, jossa olin ollut aiemminkin.

Lauloin mielessäni, kuinka ”sua mä kaipaan kun syksyistä maantietä kuljen.”

Tutustumisesta eroon

Kun katson asiaa taaksepäin, ymmärrän, että olen turhaan odottanut kesäsuhteista jotain vakavampaa. Olen kiintynyt liian helposti ja tehnyt turhia olettamuksia. Olisi pitänyt vain osata nauttia onnen täyttämistä huumaavista kesäpäivistä – ja öistä. Joskus muistelen kaiholla rakkauden täyteisiä aikoja.

…sekä rinnassa riehuva rakkaus. Ja pettymys tuo – totta tosiaan. Väliaikaista kaikki on vaan. (Kappaleesta Väliaikainen, san. Tatu Pekkarinen)

Olen monesta tutustumisesta ja lyhyestäkin ystävyydestä kiitollinen. On ollut ihania ihmisiä, mukavia kokemuksia ja kauniita hetkiä. Olen oppinut, että romantiikan roihutessakin kannattaa pitää itsestään huolta.

Yhteenvetona voi todeta, että ihastumisvaiheen syvennyttyä tapahtuva ero on kipeä. Silloin ei ole ehtinyt vielä edes riidelläkään, vaan kaikki on ollut tutustumista, ihastumista ja heittäytymistä ja kun tämä otetaan pois, ero on vaikeaa.

Pelottava taksimatka – ja vieläpä turhaan

Taksin kyydissä saa nykyisin usein jännittää. Otin tässä yhtenä iltana taksin kaupungin keskustaan. Oli ajatuksena mennä Dingon keikalle. En päässyt perille, koska taksikuski ei tiennyt lainkaan missä ravintola, johon olin menossa, sijaitsee. Hän ei tuntenut katujen nimiä lainkaan. Jäin kyydistä kesken matkan pois ja kävelin loppumatkan. Taksimatkalla oli turvaton olo.

Taksipalveluja on nykyisin monenlaisia. Vanha kuva Helsingistä.

Nykyään taksikuskeilla ei taida olla mitään pätevyysvaatimuksia. Osoitteita ei ilmeisesti tarvitse tuntea lainkaan. Tällä kertaa kerroin, että ravintola sijaitsee kävelykadulla, joten on kierrettävä erään tien kautta, jonka päässä jäisin pois.

Kuskilla ei ollut harmaintakaan ajatusta, miten perille ajetaan. Kun tulimme risteykseen, hän vaihtoi liikennevaloissa kaistaa kolme kertaa, kun ei tiennyt pitääkö kääntyä vasemmalle vai jatkaa suoraan. Mietin, miten tässä vielä käy.

Kerroin, että jatkamme vielä suoraan, koska kuten kerroin aiemmin, emme pääse perille toista kautta, koska kyseessä on kävelykatu.

Jatkoimme suoraan, mutta sitten kuski kääntyi liian aikaisin vasemmalle, eikä sitä kautta päässyt perille lainkaan. Pyysin kuskia kääntymään lopulta läheiselle parkkipaikalle, jotta voisin jäädä turvallisesti pois kyydistä.

Kerroin vielä kerran missä kyseinen ravintola sijaitsee, ja miten sinne olisi pitänyt ajaa. Kuski ei sanonut tähän mitään, antoi vain maksupäätteen, johon vilautin korttia. En saanut edes kuittia. Kävelin loppumatkan ravintolaan.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olen joutunut opastamaan juurta jaksain taksia, kuinka johonkin osoitteeseen ajetaan. Edes keskisuuren kaupungin pienen keskustan pääkatua ei tunneta. Kyseessä on kuitenkin luotettavassa maineessa oleva taksiyritys.

Kallista ja huonoa palvelua

Taksilla matkustamisessa on nykyisin välillä turvaton olo. Monesti kuskit kiihdyttelevät, ohittelevat, vaihtavat kaistoja varomattomasti eivätkä tahdo hidastaa ajoissa, kun tullaan risteykseen.

Kun olen ravintolaillan jälkeen ottanut taksin kotiin, ei kuskilla ole ollut mitään käsitystä osoitteesta. Minulle on ojennettu takapenkille puhelin, johon minun on pitänyt sanoa mahdollisimman selkeästi osoitteeni. Tämän jälkeen kuski on saanut puhelimeensa jonkinlaisen kuvauksen reitistä.

Matkan hinnaksi kerrotaan etukäteen usein 25 euroa. Oikeasti sen pitäisi olla alle 15 euroa. Vain harvoin olen onnistunut saamaan tolpalta taksin, joka tietää kotiini nopeimman ja edullisimman reitin. Matka on tasaista ja hinta on reilu.

Turha reissu

Dingon keikka oli keskustassa ravintolan isolla terassilla. Kun pääsin lopulta perille, oli terassille pitkä jono. Kun olin pääsemässä sisään, minulle kerrottiin, ettei ilman lippua keikalle päässytkään. Lippuja ei saanut enää portilta. Olisi pitänyt ymmärtää ostaa lippu etukäteen. Keikka oli loppuunmyyty.

Mutta keikkoja tulee lisää. Dingon musiikkiin olen hieman kyllästynytkin, siksi paljon Radio Suomi tämän suomipopin entisen jättiläisen biisejä soittaa. Autiotalo ja Nahkatakkinen tyttö soi joka päivä.

Lempibiisi alkoi soida

Olin kuitenkin hieman pettynyt. Menin toiselle terassille hetkiseksi kesäillasta nauttimaan. Rauhallisella terassilla oli mukava istuskella. Ja kun alkoi hiukan ripsiä sadetta, siirryin pubin sisälle.

Samassa kaiuttimista alkoi kantautua yksi isoista lempikappaleistani – Pet Shop Boysin It´s a Sin. Ihmettelin tätä sattumaa. Olen kirjoittanut tästä brittibändistä ja tästä hitistä juuri esseekirjoituksen, joka julkaistaan eräässä toisessa yhteydessä.

Syntikkapopin mestari.

1980-luvulla syntetisaattori oli uusi ja mullistava soittoväline. Pet Shop Boysin biiseissä on melodista nerokkuutta.

Vaikka popmusiikki on nykyisin moniulotteista ja kokeilevaa, jotain olennaista takavuosikymmenten popklassikoihin verrattuna nykyisistä ulkomaisista hittibiiseistä puuttuu.

Mielestäni, toisin kuin nykyhittejä, klassikoita yhdistää tietty ajaton tunne.

Menestyvästä miehestä hankala teini

Elämässäni oli pitkään vaihe, jolloin vanhempani yrittivät pitää minua otteessaan. Minua valvottiin ja määräiltiin kuin teini-ikäistä, mistä aiheutui jatkuvaa riitaa. On melko yleistä, että vanhemman ja aikuisen lapsen välit kiristyvät näiden viettäessä aikaa yhdessä. Itse olin menettänyt työni ja sen myötä kiinnekohtani elämään. Olin masentunut ja viinan vietävissä. Olin muuttanut Helsingistä kauas maalle, jossa ajatuksenani oli nauttia vapaudesta.

Mies saa isältään ohjeita.

Menestyin työelämässä. Olin johtotehtävissä ja tein pitkää päivää. Olin hyvin itsenäinen. Vaihdoimme vanhempieni kanssa pikaisesti kuulumiset puhelimessa muutaman päivän välein. Ja silloin tällöin poikkesin syömässä. Minuun luotettiin. Toisaalta kuulemma oltiin hieman huolissaan vauhdistani ja siitä, että olin kaiken aikaa valmiudessa ja mielessäni olivat vain työasiat.

Yksinhuoltajana minut kasvattanut äitini joutui kuitenkin uudestaan tukemaan poikaansa, kun koko elämäni romahti kolmekymppisenä työuupumukseen. Masennuin, ja lopulta minut irtisanottiin liian pitkäksi venyneen sairausloman vuoksi. Olin vapaa vaihtamaan maisemia. Ajelehdin elämässä ilman vastuuta edes itsestäni. Äitini matkusti usein pitkän matkan luokseni, ja tuli auttamaan arkisissa askareissa, kun minulla oli ongelmia elämänhallinnan kanssa.

Olin ajautunut työelämästä pysyvästi sivuun ja alkoholisoitunut. En jaksanut pitää itsestäni huolta. Äitini huolehti minusta ja kodistani. Hän pesi pyykkiä ja siivosi asuntoa. Ja koska syöminenkin tahtoi minulta välillä unohtua, hän valmisti minulle ruokaa pakkaseen myöhemmin lämmitettäväksi.

Äidistäni näkyi pettymys ja väsymys. Hän yritti saada minua järkiintymään.

Taloudellinen riippuvuus

En myöskään hoitanut järkevästi raha-asioitani, ja juopottelun myötä velkaannuin. Minusta tuli taloudellisesti riippuvainen isästäni, jolta jouduin pyytämään silloin tällöin joitakin kymppejä, jotta sain myös ruokaa. Näin isäni pystyi käyttämään valtaa elämässäni muutoinkin. Hän valvoi ja määräsi. Koin tilanteeni tukalaksi ja ahdistavaksi. Kaipaamani vapaus oli mennyttä.

Eräässä kolumnissa kirjoitettiin, että vain taloudellisesti itsenäinen ihminen voi olla todella itsenäinen. Jos haluat olla vapaa toisen määräysvallasta, sinulla on oltava omaa rahaa.

Kireät välit

On melko yleistä, että vanhemman ja lapsen välit kiristyvät näiden viettäessä aikaa yhdessä, todettiin eräässä artikkelissa. Aikuinen lapsi voi, kuten jutussa ilmaistiin, vetää ”teinikilarit” viettäessään aikaa vanhempiensa kanssa.

Yhä edelleen, vaikka alkoholi on vuosia sitten minulta jäänyt ja pärjään elämässäni hyvin, me äyskimme ja tiuskimme isäni käydessä luonani. Tämä johtuu kohdallani siitä, että en siedä, kun asioihini puututaan.

Asiantuntija kertoi artikkelissa, että vanhemmat voivat käyttää valtaa aikuisen lapsensa elämässä. Aikuisella lapsella on kuitenkin oltava oikeus tehdä omia päätöksiä ja elää omaa elämäänsä, asiantuntija painotti. Minun kohdallani, isäni ei kuitenkaan aina kunnioita itsenäisyyttäni.

Isäni tulee usein käymään ja puuttuu kodissani kaikkeen. Hän arvostelee kodinhoitoani ja tarttuu tiskirättiin. Sillä hän alkaa pyyhkiä kaikkia kodin pintoja ja sanoo, että nyt imuroidaan. Se, että toinen ihminen huseeraa omassa kodissa tuntuu tungettelevalta. Yritän pysyä tyynenä ja olla kiitollinen avusta.

Ristiriidat ja pettymykset

Jotkin menneisyyden kokemukset vanhemman ja aikuisen lapsen välillä voivat nousta pintaan, ja näkemyserot voivat aiheuttaa kitkaa. On hyvä hyväksyä, että menneisyydessä on voinut olla kipua, mutta siitä voi puhua rakentavasti.

Opituista käyttäytymismalleista voi myös pyrkiä eroon. Eräässä artikkelissa kerrottiin, että jos toinen osapuoli alkaa käyttäytyä fiksummin ja aikuisemmin, siis erilailla kuin ennen, toisenkin on helpompi opetella uusi tapa olla yhdessä. Kun vanhempi alkaa kohdella aikuista lasta vertaisenaan, keskinäinen kunnioitus kohenee. Minä ja isäni olemme usein yhä vanhoissa rooleissamme.

Aikuinen lapsi tarvitsee tilaa tehdä omia valintojaan.

Vaikka ikää tulee, olen toisaalta silloin tällöin yhä neuvojen ja tuen tarpeessa. Aikuisen lapsen onkin hyvä kertoa omista tunteista ja tarpeista. Voi sanoa: ”Tarvitsen sinulta tukea tässä asiassa.”

Vanhempien ja aikuisten lasten välistä suhdetta ei voi vahvistaa kerralla vaan vahvistuminen tapahtuu kaiken aikaa. Se vaatii molemminpuolista kunnioitusta, aitoa kuuntelua ja halua ymmärtää toista.

Molemmilla on oikeus määritellä, millainen yhteydenpito tuntuu hyvältä. Omalla kohdallani menneiden vaikeuksien sävyttämien vuosien aikana syntynyt tapa pitää isäni kanssa yhteyttä joka päivä on kuitenkin jäänyt pysyväksi. Enkä voi vaikuttaa siihen. Menetin kosteina vuosina pysyvästi luottamuksen. Isäni on saatava kuulla minusta mahdollisimman usein.

Mutta en koe yhteydenpitoa enää ahdistavaksi, vaikka aina ei ole sen isompia kuulumisiakaan mitä vaihtaa. Meillä on kuitenkin myös yhteinen huumori ja samanlainen näkemys monista asioista. Puhumme paljon uutisista ja ajankohtaisista asioista. Saan myös oppia ja oivalluksia keskusteluissamme. Aikuinen lapsi voi kysyä vanhemmalta: ”Miten sinä näet tämän asian?”

Avoin vuorovaikutus

Vanhemman roolin aikuisen lapsen elämässä olisi oltava tukija, ei ohjaaja. Aikuinen lapsi voi ilmaista tarpeensa suoraan. Joskus voi sanoa tarvitsevansa apua, mutta myös painottaa, että ”haluan hoitaa tämän itse”.

Minulla on silloin tällöin haaveita elämänmuutoksesta, johon liittyisi myös asuinpaikkakunnan vaihtaminen. Kun otan asian esille, minut palautetaan aina nopeasti maanpinnalle antaen ymmärtää, etteivät ajatukseni ole järkeviä.

Yhteenvetona voisi todeta aikuisuuden olevan sitä, että äiti ei päätä enää lapsensa vaatetuksesta. Tärkeintä on kuitenkin se, että äiti ei päätä enää lapsensa ajatuksista. Sitä on aikuisuus – saa ajatella omat ajatuksensa.

Pettymysten bluespäivä

Innostuin lähtemään ensimmäistä kertaa vuosiin Puistobluesin pääkonserttiin. Viihdyttävän päivän pettymyksiä olivat lempibändi ja festariruoka. Perinteikäs tapahtuma Järvenpäässä soi kuitenkin taas hienosti huippuartistien voimin. Ja bluesmusiikissahan lauletaan myös pettymyksistä ja elämän kolhuista.

J. Karjalaisen keikka oli päivän paras.

Tapahtuman ulkomaiseksi pääesiintyjäksi saapui soulvaikutteista bluesia soittava yhdysvaltalainen Kenny Wayne Shepherd Band. Kotimaista vahvistusta huippukaartiin toi yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimpia laulajia ja lauluntekijöitä J. Karjalainen. Karjalaisen bändin veto olikin päivän paras. Musiikkikattaus oli laaja, ja mukana oli uusia keikkasovituksia isoista hiteistä.

Jotkut menee sekaisin rock´n´roll-musiikista. Jotkut menevät sekaisin alkoholista. Hei beibi, menen sekaisin sinusta.

(J. Karjalainen & Mustat lasit levyltä Varaani vuodelta 1986.)

Juurevan musiikin juhlaa

Puistoblues tarjoaa tuhdin annoksen juurevaa musiikkia. Viisipäiväisen tapahtuman aikana järjestetään pääkonsertin lisäksi muun muassa iltaklubeja. Järvenpään keskustassa on järjestetty perinteinen blueskatu jo yli 30 vuoden ajan. Vuodesta 1978 alkaen Puistobluesin päälavalla on nähty lukematon määrä kotimaisia ja ulkomaisia eturivin artisteja aina B. B. Kingistä ZZ Topiin.

Tänä kesänä kävelykadulla on iso terassi, jossa sijaitsee myös esiintymislava, ja elävää musiikkia on tarjolla vähintään kerran viikossa koko kesän.

Uusi hampurilaiskokemus

Puistobluesin pääkonsertti järjestetään Tuusulanjärven rannalla Vanhankylänniemessä. Bluesviikon huipennusta sai taas seurata omalta viltiltä fiilistellen tai jammailemalla tiensä innokkaimpien kanssa eturiviin.

Tapahtumaan sai pakata mukaan omia piknik-eväitä. Tarjolla oli kuitenkin myös pitkä rivi festariruokaa. Oli muun muassa erilaisia hampurilaisia, muikkuannoksia, thaimaalaista ruokaa ja tietysti kebabia ja makkaraperunoita.

Kesän aikana olen kokeillut eri yhteyksissä monenlaisia herkkuja, joita on ollut tarjolla erilaisissa kojuissa. Menin houkuttelevan näköisen grillivaunun luokse. Halusin maistaa uudenlaista hampurilaista. Valitsin nyhtöpossuburgerin.

Menin pöytään syömään. Mutta jo ensimmäisellä puraisulla hampurilainen oli pettymys. Maku ei ollut niin herkullinen, kuin olin odottanut. Ehkä jonkinlainen BBQ-kastike ei ollut minulle mieleinen. Hampurilainen oli kyllä mehevä, mutta sen rakennekin oli jotenkin lötkö. Söin ruokani kuitenkin loppuun. Siitä ei jäänyt hyvä maku.

Makukokemus tämäkin.

Yksi mielenkiintoinen kokemus lisää monien maistamieni hampurilaisten ja lihapiirakoiden joukossa kuluvalta kesältä.

Lempibändi oli muuttunut

Päälavan lisäksi Puistobluesissa on sivulava, jonka ohjelmiston kerrottiin olevan täynnä upeaa, sielukasta ja tuoretta suomalaista bluesia.

Viime vuonna kävin blueskadulla konsertissa, jossa ihastuin yhtyeeseen nimeltä Blues Bizarre. Yhtyeen musiikissa perinteisen juurevan bluesin kanssa sekoittuvat useat eri vaikutteet aina itämaisista sävyistä psykedeeliseen bluesiin. Ryhmä hallitsee bluesin perinteen, mutta on valinnut oman polun.

Blues Bizarre kuuluu Suomessa uuden aallon bluesin edelläkävijöiden kärkeen. Pienen keikkabändin tunnettuus onkin kasvanut niin, että se pääsi jo ison festivaalin sivulavalle. Bändi oli päällimmäinen syy, miksi halusin lähteä tänä vuonna Puistobluesin pääkonserttiin.

Yleisöä alkoi kertyä sivulavalle vähitellen.

Sylvi Saarekas on omaääninen laulaja ja erinomainen kitaristi. Nyt yhtyeen soittaminen meni kuitenkin jotenkin ylisuorittamiseksi.

Jo keikan alku oli ihmeellinen. Kahdessa ensimmäisessä kappaleessa kuultiin kitarasooloja, jotka olivat kuin soittimen rääkkäämistä, ja viihdyttävän musiikin sijaan pään täytti metallinen meteli. Bändillä oli heti alkuun ylikorostunut vauhti päällä, mutta tuntui, ettei yleisö pysynyt mukana.

Bändin musiikki oli mennyt liian monimutkaiseksi. Jaksoin katsella tuota raivokasta esitystä muutaman biisin ajan, ja lähdin sitten kesken keikan pois.

Sanotaan, että Puistobluesissa sataa aina. Nyt sää pääkonsertissa oli pitkään poutainen, mutta juuri kun olin lähtenyt pois, alkoi sataa roimasti. Kävin vielä kaupungin keskustassa isolla terassilla, jonka esiintymislavalla soitti suomalainen bluesbändi. Koko illan satoi. Tavallista bluesmeininkiä.

Ei juuri tarennut tehdä mitään

Viikon lomamatka Saimaalla vierähti lähinnä sadetta pidellen. Vettä tuli kaiken aikaa, eikä sillä säällä innostanut lähteä luonnonhelmaan kesästä nauttimaan. Ei esimerkiksi tullut lähdettyä veneilemään. Myös suunnitelma valmistaa kesäisiä herkkuja laavulla järven rannalla sai jäädä. Viikon ajan satoi joka päivä, ja lämpötila oli +12 ja +16 välillä. Ei tullut edes terassilla istuttua. Ei tehnyt koleassa säässä mieli ottaa vilvoittavia juomia, ja katsella satamassa Saimaalle.

Sataman terassi oli usein tyhjä.

Leirintäalueet olivat kuitenkin täynnä matkailuautoja ja-vaunuja. Sen sijaan vain muutamia veneitä rantautui vierasvenesatamaan.

Vapaa-ajan asukkaat viihtyivät huonolla säällä paremmin mökeillään. Kahden kirkonkylällä sijaitsevan ruokakaupan parkkipaikat olivat kuitenkin päivittäin täynnä. Satamatorilla oli vilkasta aina kun vähänkin oli taukoa sateessa. Saippuakauppias, jonka kojulta löytyy erilaisten saippuoiden lisäksi monenlaisia muitakin tuotteita, oli paikalla joka päivä. Torilla on myös muun muassa pari vaatekojua, mutta kovina sadepäivinä ne eivät olleet palvelemassa.

Kaikki torikojut eivät avanneet sadepäivinä.

Juhannusaaton iltana oli hieman taukoa sateessa, ja silloin ajelimme kaverin kanssa lomakeskukseen, jossa on loma-asutusta, venesatama ja ravintoloita. Paikka oli täynnä lomailijoita, ja tunnelma oli hieno.

Lähes aurinkoinen juhannusaaton ilta.

Kirkonkylän ravintolassa esiintyi juhannuspäivän iltana suosittu naisartisti. Seurasin aiemmin illalla tiskijukan taidokasta työskentelyä. Oli hauska huomata, kuinka sellaisetkin kuin Abban tai Meiju Suvaksen kappaleet saivat nuoretkin tanssimaan. Liikkeellä juhannusyössä oli paljon nuorten lomalaisten mökkiporukoita. Minä en jaksanut valvoa, vaan lähdin pois ennen puolta yötä.

Työasiatkin välillä mielessä

Asuin viihtyisässä kodinomaisessa majapaikassa, jonka kuistilla pidin usein sadetta. Hytisin paksusti vaatetta päällä, hörpin alkoholitonta olutta, polttelin tupakkaa, ja yritin nauttia lomasta. Työasiatkin siinä tekemisen puutteessa tulivat kuitenkin välillä mieleen.

Pitkään odottamani matka kavereita tapaamaan vierähti nopeasti. Säät eivät suosineet, mutta muutoin oli mukava loma. Vanhat tutut kylänmiehet juttelivat päivittäin pitkään kahvilassa, ja sain taas kuulla monenlaista tarinaa. Maisemanvaihdos kotikaupungista maaseutupitäjään oli tervetullutta.

Toivotaan aurinkoisempaa kesän jatkoa. Ja kyllä Suomen suvesta on joka tapauksessa mahdollista nauttia.

Muistan televisiosta erään ruokamainoksen: Väki viettää kesäpäivää mökillä. Ajatuksena on grillata, mutta sataa kaatamalla. Muut istuvat sateelta suojassa kuistilla, mutta isäntä on pihalla ja seisoo grillin vieressä. Mies ajattelee positiivisesti ja huutaa: ”Tänään ei sada läheskään yhtä paljon kuin eilen!”