Tommi

Yksin liikkeellä

Näin kesällä ajoittainen yksinäisyys vaivaa tavallista enemmän. On mukavaa käydä esimerkiksi terassilla, mutta olisi hauskempaa olla liikkeellä jonkun kaverin kanssa. Harmittavinta on se, että kun lähtee tilaamaan uutta juomaa, hyvä paikka, jonka on saanut, kun on tullut terassille ajoissa, menee heti. Pari kolme juhlijaa on sillä välin löytänyt pöydän ja ovat tulleet siihen istumaan.

Alkuillasta terassilla on usein tilaa.

Lempiterassillani on ollut kesän ajan parina iltana viikossa elävää musiikkia. Iso terassi on bändi-iltoina aina aivan täynnä, ja vapaat paikat ovat harvassa.

Kun istun yksin pöydässä, minulta tullaan usein kysymään, ovatko nämä muut tuolit vapaat, ja kun sanon kyllä, tuolit kannetaan läheiseen pöytään, johon on kerääntynyt jokin ystävien porukka. Tuntuu, että olen samanlainen kuin se Zen Café -yhtyeen kappaleessa mainittu ”mies, jonka ympäriltä tuolit viedään”.

Terassilla sitä katselee usein, kuinka ystävykset kantavat omaan pöytäänsä valkoviinipullon astiassa, joka pitää sen viileänä sekä kaksi viinilasia. Pariskunnat taas tilaavat usein raikasta ja kesäistä sangriaa kannussa.

Olen aina iltakaupungilla yksin liikkeellä.

Palasin juurilleni vanhaan kotikaupunkiin joitakin vuosia sitten. Kaupunki on muuttunut niin, etten tunne ketään. Vapaa-aika tahtoo olla tylsää.

Monen asian puuttumista

Aikuisten yksinäisyys on yllättävän yleistä. Moni kokee, että ystävystyminen uusiin ihmisiin muuttuu iän myötä aina vain vaikeammaksi.

Jossain kuvailtiin hyvin, että yksinäisyys on monen asian puuttumista, sitä kaikkea mitä elämässä ei ole. Ei esimerkiksi ole ketään kenen kanssa puhua.

Yksinäisellä ei ole ketään kenen kanssa jakaisi kokemuksen. Itse olen innostunut elävästä musiikista, ja sen tarjonta kaupungissa on melko rikasta. On usein mukava kuunnella bändiä, mutta mielellään sitä juttelisikin illan aikana jonkun kanssa.

Toisaalta välttelen sitäkin, jos joku enemmän illan aikana ottanut tulee kyselemään kaikenlaista. Sitä muistaa kuinka rasittava itsekin on varmasti ollut, kun on mennyt kännissä rupattelemaan omituisia vieraille ihmisille.

Kun erään kerran olin jonossa tilaamassa, kysyi eräs vauhti päällä oleva mies minulta ottaisinko Jägerin hänen kanssaan. Sanoin, että kiitos paljon, mutta en viitsi ottaa. Mies sitten tilasi vain itselleen ja jäi hengailemaan tiskille. Oli noloa kun hän kuuli mitä minä tilasin, eli olutta, mutta paino sanalla: alkoholitonta.

Tosin kerran täydessä kuppilassa, kun istuin pöydässä, jossa oli hyvin tilaa, kaksi naista tuli kysymään saako samaan pöytään istua. Tietenkin sai. Illan aikana naiset tiedustelivat muun muassa kuka minä olen, mitä teen ja mitä tykkään bändistä. Hekin kertoivat paljon itsestään. Rupattelu oli mukavaa.

Huonoa juttuseuraa

On kuitenkin myös todettava, että jos johonkin vähänkin tuttuun törmää, en viitsi mennä tervehtimään, koska kuuloni on mennyt niin huonoksi, että minun kanssani on rasittavaa jutella. Joudun sanomaan kaiken aikaa: ”Anteeksi. Mitä?” Minulla on kuulolaitteet molemmissa korvissa, mutta ne eivät toimi niin kuin pitäisi. En edes rauhallisessa kahvilassa kuule kun minulle puhutaan samassa pöydässä. Sen sijaan kuulen kun viereisessä pöydässä käännetään sanomalehden sivua. Siksi en useinkaan viitsi pitää kuulolaitteita lainkaan.

On sanottava, että olisi kiva juoda itsensä silloin tällöin hilpeälle juhlatuulelle. Ympärillä olisi kavereita, ja voisi nauttia terassilla viiniä hyvässä seurassa.

Omassa alkoholinkäytössä oli pitkään vaihe, jolloin kohtuus oli kaukana. Viihdyin kapakoissa liiankin hyvin. En ole käyttänyt alkoholia yli kymmeneen vuoteen, sen jälkeen kun sairastuin alkoholiperäiseen vaikeaan sairauteen.

Juon baarissa useimmiten limsaa. Joskus maistuu alkoholiton olut. Alkoholittomat oluet ovat baareissa pullossa tai tölkissä. Haluaisin, että juoma kaadettaisiin tuoppiin. Silloin kukaan ei huomaisi, että juon jotain erikoisempaa olutta. Saan kuitenkin juoman kaadettuna piripintaan siroon jalalliseen lasiin. Se on vaikea kantaa pöytään, koska käsissäni on vapinaa, ja lisäksi siitä on vaikeaa ottaa huikkaa. Lasi herättää muissa bilettäjissä ihmetystä. Mitä tuo sievistelee ja juo hienoja oluita, eikö hanakalja kelpaa?

Erikoista kaljaa erikoisessa lasissa.

Tietysti on muitakin juomia, joita raitis ihminen voi ottaa. Tarjoilijaa voi pyytää tekemään hyvän alkoholivapaan drinkin. Minä taidan seuraavalla kerralla ottaa vaikka vain raikkaan appelsiinimehun. Kun sellaisen juoman saa korkeassa lasissa, ei siihen varmaankaan kiinnitetä huomiota.

Mutta, on sanottava, että alkoholittoman vaihtoehdon, kuten oluen, limsan tai kahvin tilaaminen on baarissa yhä kiusallista. Sitä tuntee, että vaivaa tarjoilijaa ja teettää lisätyötä, kun ei ota sitä mitä helposti tiskin takaa löytyy.

Jotain mukavaa tekemistä

Vaikka ajoittain tuntee, että moni asia puuttuu, kyllä sitä kesästä nauttii täysillä kuitenkin. On tärkeää vain lähteä neljän seinän sisältä ulos. Ja toki – on paljon parempiakin tapoja nauttia kesäpäivistä kuin istua terassilla. Minunkin pitäisi keksiä muutakin ajanvietettä, ja lähteä vaikka kaupunkiluontoon kävelylle.

Mahtava keikka vei muistoihin

Olihan se lähdettävä kokemaan kesäillan huumaa, ja pyörähtämään taas vähän ulkona. Isolla aurinkoisella terassilla esiintyi mainio bändi. Letkeästä musisoinnista vastasi yhtye nimeltään Freud Marx Engels & Jung Revisited.

Mainio kokoonpano.

Alkuperäinen Freukkarit on suomalaisen outlaw countryn uranuurtaja. Bändi perustettiin vuonna 1987, ja se julkaisi musiikkia 30 vuoden ajan alkuperäislaulaja Pekka Myllykosken kuolemaan saakka. Vuoteen 2017 mennessä bändi oli ehtinyt julkaista 11 albumia sekä lukuisia singlejä ja kokoelmia.

”Olisi kiva joskus taas soittaa vanhoja Freukkari-biisejä”, bändissä yli vuosikymmenen verran soittanut Jussi Kinnunen lausui jonkunkin kerran. Hiljalleen, tarkemmin vuonna 2022, hän kasasi ryhmän Freud Marx Engels & Jung Revisited, tuttavallisesti vain Revarit.

Revareiden ajatuksena on palauttaa alkuperäisen Freukkarit-yhtyeen musiikki esiintymislavoille. Bändin soittajiksi valikoitui nopeasti joukko toisilleen aiemmista projekteista tuttuja muusikoita. Kokoonpanoon päätyi muun muassa henkilöitä, jotka olivat vaikuttaneet Freukkareissa pitkäänkin, mutta eivät koskaan yhtä aikaa.

Revareiden keulille halutaan kuulemma myös solistivieraita. Heistä vakinaiseksi guest stariksi on noussut Maria Hänninen, Freukkarien taustalaulaja ja mukanasoittaja jo kasarilta. Hännisen soitin on viulu.

Revarit esitti pitkään vain vanhaa Freukkari-musiikkia. Mutta mukaan on tullut myös uutta omaa materiaalia, ja yhtyeen esikoisalbumi ilmestyi keväällä.

Loistavia vanhoja hittejä

Bändin yhteissoitto perjantai-illan keikalla oli tiukkaa. Ja yleisö viihtyi, ja jopa villiintyi. Aplodit bändin hienojen vetojen jälkeen olivat voimakkaat.

Setti sisälsi kaikki suurimmat Freukkareiden hitit. Ja bändi tarjoili myös hienon encoren eli ylimääräisen musiikkiesityksen.

Ollaan heinäkuussa, mutta kohtahan sitä taas ollaan Danny-Show -nimisen hitin mukaisesti seuraavanlaisessa tunnelmassa:

Ai jai jai räntä lentää / Ja tyhjänä tuoppi on. Ai jai jai räntä lentää / Kuinka räntä voi lentääkään

Yksi lempibiiseistäni on aina ollut Särkynytsydämiset, jota olen laulanut myös yhdessä kavereiden kanssa illanistujaisissa:

Särkynytsydämiset, aina juovan tuntuvat / Hukuttaakseen murheet, jotka kelluu kuin untuvat. Ja ehkä elämä on vain huonoa pilaa, mutta mehän hekotetaan / Niin, että kukahan seuraavat tilaa, sillä kai me ne otetaan? Viekää minut baariin veljet, tuoliin nostakaa / Hitto joo, mä en pelle oo, jos mies en olla saa

Mahtavaa iltapalaa

Olen keikka-arvioissani kertonut monesti kuinka minun tekee ravintolaillan jälkeen aina mieli yöpalaa. Ja olen kävellyt usein myöhään illalla kadun päähän parkkeeratulle pakettiautolle, joka toimii grillikioskina.

Nyt sai ottaa iltapalaa jo ravintolaillan aikana. Terassilla nimittäin myytiin myös pientä suolaista. Tarjolla oli grillimakkaraa ja pizza sliceja. Otin parikin makkaraa, ja kylläpä se maistuikin huurteisen kanssa hyvältä.

Viihdyin mainiolla keikalla. Mieleen muistui lukioajat, kun lähdimme kavereiden kanssa taas jonkin oppitunnin aikana ajelemaan kahville jollekin huoltoasemalle ja autostereoissa soi Freukkareiden kasetti.

Rakastuin ennen kesäisin ja sekoilin

”Kesäsuhde tuo sinusta parhaat puolet esiin”, kirjoitettiin naistenlehdessä. Omalla kohdallani en ole tästä aivan varma. Olen rakastunut monesti kesällä päätä pahkaa, ja se on aiheuttanut monenlaista hulluutta. Sisäinen ja ulkoinen sekoilu ovat yhdistyneet rakastumisessa. Olen saanut kokea muutaman lomaromanssin, jotka näin kesällä palaavat mieleen. Olen käyttäytynyt suhteissa kuin typerys. Olen odottanut liikoja, ja siksi aina suuresti pettynyt.

Kun toisella on kovempi jano.

”Rakkaus tuntuu olevan painovoiman piirissä, vaikka rakastunut pitää oloaan hyvin kevyenä ja kylpee valossa.” Näin on kirjoittanut filosofi Timo Airaksinen. ”Kaikki on harhaa, sillä ihastuksen hurmio on eri asia kuin rakkaus.”

Airaksinen kirjoittaa: ”Rakastunut alkaa kuvitella kaikenlaista omituista toisesta henkilöstä, vaatia häneltä mahdottomia ja rakentaa yhteisen tulevaisuuden kuvaa.” Näin olen itsekin sortunut kuvittelemaan. ”Oudointa on menneisyyden muuttaminen. Toisen henkilöhistoria rakennetaan kokonaan uusiksi ja tulevaisuus maalaillaan mahdottomaksi. Rakkaus on ensikertaista ja ainutlaatuista. Kaikki aikaisemmat suhteet ovat merkityksettömiä tai ehkä niitä ei ole edes ollutkaan,” Airaksinen kuvailee.

Kepeitä ja kipeitä romansseja

Minulla on ollut muutama kesäromanssi, joissa on ollut sekä ilon sykähdyksiä että isoa ikävää. Minulla on ollut toiveita siitä, että romanssi jatkuisi myös arjen koittaessa, ja että siitä kehkeytyisi aito suhde.

Sydän sykkimään! Saapuvan sun jo nään, ja elämältä maistuu tää. (Kappaleesta Kesän lapsi, san. C. Johansson)

On todettu, että rakkaussuhteen alkuvaiheessa naiset tekevät hyvin harvoin lupauksia. Ikuista ystävyyttä tai ikuista rakkautta vannovat pikemminkin miehet. Itse olen muutaman viikon tuttavuuden jälkeen alkanut suunnitella toisen luokse muuttamista tai yhteisen hulppean asunnon ostamista.

Kun katson taaksepäin, on hyvin nopeasti syttynyt rakkauteni saattanut olla myös yksipuolista. Airaksinen on kirjoittanut, että yksipuolinen rakkaus orjuuttaa lopulta rakastavan, jonka eroksen kaipuu on niin väkevä, ettei mikään uhraus tunteen ekonomiassa ole liian suuri. Mutta ympäristön mielestä tilanne menee jossakin vaiheessa ylettömäksi ja rakastava joutuu naurunalaiseksi.

Minulle on naurettu, kun olen ollut jopa itkuinen ihmisten ilmoilla, silloin kun olen kokenut, ettei uusi suhteeni olekaan sellaista kuin olen ehtinyt unelmoida. Olen nyyhkyttänyt kaikkien nähden kapakassakin, kun olen ollut loiventamassa sydänsuruja. Ja alkoholinkäyttöni on saattanut entisestään loitontaa uutta ystävääni minusta. Olen ollut reppana ja kaikkea muuta kuin miehen tulee olla.

Pelkoa ja epävarmuutta

Nainen on ollut minulle usein itsetunnon antaja. Seurustelukumppaniin on liittynyt haave suuresta muutoksesta. Kuinka jonkun toisen myötä voisin arvostaa enemmän itseäni. Joskus olen janonnut naisten ihailua jopa narsistisesti. Olen ollut suhteissa paitsi herkkä ja epävarma myös omistava.

Eräässä artikkelissa kerrottiin, että onnistunut lomaromanssi tuo iloa pitkään myös päättymisen jälkeen. Parhaimmillaan lomaromanssit altistavat meidät uusille kohtaamisille, jossa työnimikkeet ja kuukausiansiot unohtuvat.

Erityisen ihanassa ihastumisessa nuorena aikuisena omalla työnimikkeelläni ja saamallani palkankorotuksella oli kuitenkin merkitystä romanssissa. Olin ”päällikkö” ja lisäksi pystyin tarjoamaan mielitietylleni koko kalliin kesän.

Myös paineet omasta vartalosta jäävät lomaromanssissa asiantuntijan mukaan taa. Itse pohdin jatkuvasti olinko riittävä naiselle, jolla olisi joka ollut uutta seuraa tarjolla.

Ystäväni löi luukun kiinni lomien loputtua. Häntä alkoi häiritä runsas alkoholinkäyttöni niin, ettei hän pitänyt edes horjahtelevasta kävelytyylistäni. Jotenkin olin kaiken aikaa ollut suhteessa niin epävarma, että olin kuin huomaamatta pienessä sievässä kaiken aikaa. Romanssi toi päättymisensä jälkeen suurta pettymystä, kaipausta ja ahdistusta.

Lomaromanssin toteutumiseksi ihmisellä täytyy olla kykyä heittäytyä ja hyvä itsetuntemus. Näin sanoi parisuhde- ja seksuaaliterapeutti eräässä artikkelissa. ”Omien tunteidensa suojelemiseksi kannattaa miettiä, mitä mahdolliselta suhteelta haluaa. Läheisyyttä, huomiota, kevyttä ilonpitoa vai vakavampaa?” Minä olin toivonut, että ystävyydestä kehkeytyisi muutakin, mutta ystävälleni kaikki oli vain ilonpitoa. Ymmärsin, että hänellä on ollut monia lyhyitä suhteita.

Arkinen romanssi

Seuraavan kerran sain hypätä kesäromanssin pyörteisiin, kun olin muuttanut kaupungista pieneen maalaiskuntaan. Kirjoittelin pitkään naisen kanssa netissä ja sovimme treffit. Nainen ajoi kaupungista pitkän matkan syrjäiseen kylään tapaamaan minua. Treffit venyivät pitkälle iltaan. Hän viihtyi ja jäi yöksi.

Nainen kävi töissä ja tapailimme viikonloppuisin, kun hän ajoi luokseni. Hän laittoi ruokaa, siivoili kotonani ja korjaili vaatteitani. Suhteessa oli jo pian jotenkin arkinen tuntu. Mietin, olinko vihdoin tavoittanut jotain pysyvämpää.

Kävelimme kylällä käsikädessä, ja meitä pidettiin niin rakastuneina.

Se onkin onni, että saan taas maalla kuuta tuijottaa ja rakastaa. (Kappaleesta R-A-K-A-S, san. C. Johansson)

Kesän lopulla nainen kuitenkin soitti: ”Tota, mä oon vähän miettinyt tätä meidän suhdetta, ja…” Joitain syitäkin sain sille, ettei hän halunnut enää jatkaa kanssani. Nainen oli kohtelias. Päällimmäinen perustelu eroon oli se, että asuin hevonkuusessa eli pitkän ajomatkan päässä. Minä tosin olisin ollut valmis muuttamaan lähemmäksikin häntä, vaikka vain kävelymatkan päähän.

Kun odottaa turhaan

Kun muutin maalta kaupunkiin, minusta tuli nopeasti yksi lähikuppilan kantaporukasta. Iskin silmäni erääseen naiseen. Välillemme syttyi varsin erityislaatuinen suhde. Päätimme viettää kesää yhdessä.

Pian jouduin kuitenkin huomaamaan, ettei häntä juuri näy. Tapasimme lyhyesti silloin tällöin, kun hän tuli illalla kantapaikkaan, ja lähti sitten porukalla kaupungille yöelämään. Samaan aikaan minä olin jo valmis lähtemään kotiin.

Kiertelin päivisin yksin terasseja. Iskelmä kuvasi tuntojani: ”Yhden päivän kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.” Jukka Kuoppamäki laulaa kappaleessaan ”Paljon sanomatta jää” kuinka ”sanat hellät kaikki nuo, takaisin mä kutsun luo, kaikki nuo joita toistan kaivaten.” Minä lähettelin helliä sanoja tekstiviesteillä. Jos ystävä vastasi ikävöivään viestiin, hän kirjoitti, että aikaahan meillä on.

Ystäväni tuli ja meni. Minua alkoi jännittää kaikki kohtaamiset, kun osuimme kantabaariin samaan aikaan. Pöytäseurueessa seurustelukumppanillani oli usein tapana puhua minun ohitseni aivan kuin en olisi lainkaan läsnä. Hän saattoi keskustella terassilla kolmannen, usein miespuolisen, henkilön kanssa.

Kun olin iltaisin kotona, ”Paljon sanomatta jää” soi mielessäni: ”Sua ajattelen usein kun en unta saa. Mitä kaikkea sun kanssas tekisin. Vaan kun saavut, eroa jo pelkään tulevaa. Osaa olla mä en niin kuin halusin.”

Syksy saapui ja terassit tyhjenivät.

Vähitellen tilanne kävi mahdottomaksi, ja minun oli pyyhittävä kyyneleet ja myönnettävä, ettei hän ollut minulle se oikea. Hän oli jättänyt minut – sitä edes sanomatta. Sain istuskella yksin terasseilla, ja koota taas kerran itseäni.

Timo Airaksinen kirjoittaa: ”Entä kun toinen jättää? Rakas ei tule takaisin. Mistä nyt saada hulluuden onni vai onko kyseessä puhdas tuska.” Minun oli tultava järkiini ja selvittävä taas tilanteesta, jossa olin ollut aiemminkin.

Lauloin mielessäni, kuinka ”sua mä kaipaan kun syksyistä maantietä kuljen.”

Tutustumisesta eroon

Kun katson asiaa taaksepäin, ymmärrän, että olen turhaan odottanut kesäsuhteista jotain vakavampaa. Olen kiintynyt liian helposti ja tehnyt turhia olettamuksia. Olisi pitänyt vain osata nauttia onnen täyttämistä huumaavista kesäpäivistä – ja öistä. Joskus muistelen kaiholla rakkauden täyteisiä aikoja.

…sekä rinnassa riehuva rakkaus. Ja pettymys tuo – totta tosiaan. Väliaikaista kaikki on vaan. (Kappaleesta Väliaikainen, san. Tatu Pekkarinen)

Olen monesta tutustumisesta ja lyhyestäkin ystävyydestä kiitollinen. On ollut ihania ihmisiä, mukavia kokemuksia ja kauniita hetkiä. Olen oppinut, että romantiikan roihutessakin kannattaa pitää itsestään huolta.

Yhteenvetona voi todeta, että ihastumisvaiheen syvennyttyä tapahtuva ero on kipeä. Silloin ei ole ehtinyt vielä edes riidelläkään, vaan kaikki on ollut tutustumista, ihastumista ja heittäytymistä ja kun tämä otetaan pois, ero on vaikeaa.

Pelottava taksimatka – ja vieläpä turhaan

Taksin kyydissä saa nykyisin usein jännittää. Otin tässä yhtenä iltana taksin kaupungin keskustaan. Oli ajatuksena mennä Dingon keikalle. En päässyt perille, koska taksikuski ei tiennyt lainkaan missä ravintola, johon olin menossa, sijaitsee. Hän ei tuntenut katujen nimiä lainkaan. Jäin kyydistä kesken matkan pois ja kävelin loppumatkan. Taksimatkalla oli turvaton olo.

Taksipalveluja on nykyisin monenlaisia. Vanha kuva Helsingistä.

Nykyään taksikuskeilla ei taida olla mitään pätevyysvaatimuksia. Osoitteita ei ilmeisesti tarvitse tuntea lainkaan. Tällä kertaa kerroin, että ravintola sijaitsee kävelykadulla, joten on kierrettävä erään tien kautta, jonka päässä jäisin pois.

Kuskilla ei ollut harmaintakaan ajatusta, miten perille ajetaan. Kun tulimme risteykseen, hän vaihtoi liikennevaloissa kaistaa kolme kertaa, kun ei tiennyt pitääkö kääntyä vasemmalle vai jatkaa suoraan. Mietin, miten tässä vielä käy.

Kerroin, että jatkamme vielä suoraan, koska kuten kerroin aiemmin, emme pääse perille toista kautta, koska kyseessä on kävelykatu.

Jatkoimme suoraan, mutta sitten kuski kääntyi liian aikaisin vasemmalle, eikä sitä kautta päässyt perille lainkaan. Pyysin kuskia kääntymään lopulta läheiselle parkkipaikalle, jotta voisin jäädä turvallisesti pois kyydistä.

Kerroin vielä kerran missä kyseinen ravintola sijaitsee, ja miten sinne olisi pitänyt ajaa. Kuski ei sanonut tähän mitään, antoi vain maksupäätteen, johon vilautin korttia. En saanut edes kuittia. Kävelin loppumatkan ravintolaan.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olen joutunut opastamaan juurta jaksain taksia, kuinka johonkin osoitteeseen ajetaan. Edes keskisuuren kaupungin pienen keskustan pääkatua ei tunneta. Kyseessä on kuitenkin luotettavassa maineessa oleva taksiyritys.

Kallista ja huonoa palvelua

Taksilla matkustamisessa on nykyisin välillä turvaton olo. Monesti kuskit kiihdyttelevät, ohittelevat, vaihtavat kaistoja varomattomasti eivätkä tahdo hidastaa ajoissa, kun tullaan risteykseen.

Kun olen ravintolaillan jälkeen ottanut taksin kotiin, ei kuskilla ole ollut mitään käsitystä osoitteesta. Minulle on ojennettu takapenkille puhelin, johon minun on pitänyt sanoa mahdollisimman selkeästi osoitteeni. Tämän jälkeen kuski on saanut puhelimeensa jonkinlaisen kuvauksen reitistä.

Matkan hinnaksi kerrotaan etukäteen usein 25 euroa. Oikeasti sen pitäisi olla alle 15 euroa. Vain harvoin olen onnistunut saamaan tolpalta taksin, joka tietää kotiini nopeimman ja edullisimman reitin. Matka on tasaista ja hinta on reilu.

Turha reissu

Dingon keikka oli keskustassa ravintolan isolla terassilla. Kun pääsin lopulta perille, oli terassille pitkä jono. Kun olin pääsemässä sisään, minulle kerrottiin, ettei ilman lippua keikalle päässytkään. Lippuja ei saanut enää portilta. Olisi pitänyt ymmärtää ostaa lippu etukäteen. Keikka oli loppuunmyyty.

Mutta keikkoja tulee lisää. Dingon musiikkiin olen hieman kyllästynytkin, siksi paljon Radio Suomi tämän suomipopin entisen jättiläisen biisejä soittaa. Autiotalo ja Nahkatakkinen tyttö soi joka päivä.

Lempibiisi alkoi soida

Olin kuitenkin hieman pettynyt. Menin toiselle terassille hetkiseksi kesäillasta nauttimaan. Rauhallisella terassilla oli mukava istuskella. Ja kun alkoi hiukan ripsiä sadetta, siirryin pubin sisälle.

Samassa kaiuttimista alkoi kantautua yksi isoista lempikappaleistani – Pet Shop Boysin It´s a Sin. Ihmettelin tätä sattumaa. Olen kirjoittanut tästä brittibändistä ja tästä hitistä juuri esseekirjoituksen, joka julkaistaan eräässä toisessa yhteydessä.

Syntikkapopin mestari.

1980-luvulla syntetisaattori oli uusi ja mullistava soittoväline. Pet Shop Boysin biiseissä on melodista nerokkuutta.

Vaikka popmusiikki on nykyisin moniulotteista ja kokeilevaa, jotain olennaista takavuosikymmenten popklassikoihin verrattuna nykyisistä ulkomaisista hittibiiseistä puuttuu.

Mielestäni, toisin kuin nykyhittejä, klassikoita yhdistää tietty ajaton tunne.

Menestyvästä miehestä hankala teini

Elämässäni oli pitkään vaihe, jolloin vanhempani yrittivät pitää minua otteessaan. Minua valvottiin ja määräiltiin kuin teini-ikäistä, mistä aiheutui jatkuvaa riitaa. On melko yleistä, että vanhemman ja aikuisen lapsen välit kiristyvät näiden viettäessä aikaa yhdessä. Itse olin menettänyt työni ja sen myötä kiinnekohtani elämään. Olin masentunut ja viinan vietävissä. Olin muuttanut Helsingistä kauas maalle, jossa ajatuksenani oli nauttia vapaudesta.

Mies saa isältään ohjeita.

Menestyin työelämässä. Olin johtotehtävissä ja tein pitkää päivää. Olin hyvin itsenäinen. Vaihdoimme vanhempieni kanssa pikaisesti kuulumiset puhelimessa muutaman päivän välein. Ja silloin tällöin poikkesin syömässä. Minuun luotettiin. Toisaalta kuulemma oltiin hieman huolissaan vauhdistani ja siitä, että olin kaiken aikaa valmiudessa ja mielessäni olivat vain työasiat.

Yksinhuoltajana minut kasvattanut äitini joutui kuitenkin uudestaan tukemaan poikaansa, kun koko elämäni romahti kolmekymppisenä työuupumukseen. Masennuin, ja lopulta minut irtisanottiin liian pitkäksi venyneen sairausloman vuoksi. Olin vapaa vaihtamaan maisemia. Ajelehdin elämässä ilman vastuuta edes itsestäni. Äitini matkusti usein pitkän matkan luokseni, ja tuli auttamaan arkisissa askareissa, kun minulla oli ongelmia elämänhallinnan kanssa.

Olin ajautunut työelämästä pysyvästi sivuun ja alkoholisoitunut. En jaksanut pitää itsestäni huolta. Äitini huolehti minusta ja kodistani. Hän pesi pyykkiä ja siivosi asuntoa. Ja koska syöminenkin tahtoi minulta välillä unohtua, hän valmisti minulle ruokaa pakkaseen myöhemmin lämmitettäväksi.

Äidistäni näkyi pettymys ja väsymys. Hän yritti saada minua järkiintymään.

Taloudellinen riippuvuus

En myöskään hoitanut järkevästi raha-asioitani, ja juopottelun myötä velkaannuin. Minusta tuli taloudellisesti riippuvainen isästäni, jolta jouduin pyytämään silloin tällöin joitakin kymppejä, jotta sain myös ruokaa. Näin isäni pystyi käyttämään valtaa elämässäni muutoinkin. Hän valvoi ja määräsi. Koin tilanteeni tukalaksi ja ahdistavaksi. Kaipaamani vapaus oli mennyttä.

Eräässä kolumnissa kirjoitettiin, että vain taloudellisesti itsenäinen ihminen voi olla todella itsenäinen. Jos haluat olla vapaa toisen määräysvallasta, sinulla on oltava omaa rahaa.

Kireät välit

On melko yleistä, että vanhemman ja lapsen välit kiristyvät näiden viettäessä aikaa yhdessä, todettiin eräässä artikkelissa. Aikuinen lapsi voi, kuten jutussa ilmaistiin, vetää ”teinikilarit” viettäessään aikaa vanhempiensa kanssa.

Yhä edelleen, vaikka alkoholi on vuosia sitten minulta jäänyt ja pärjään elämässäni hyvin, me äyskimme ja tiuskimme isäni käydessä luonani. Tämä johtuu kohdallani siitä, että en siedä, kun asioihini puututaan.

Asiantuntija kertoi artikkelissa, että vanhemmat voivat käyttää valtaa aikuisen lapsensa elämässä. Aikuisella lapsella on kuitenkin oltava oikeus tehdä omia päätöksiä ja elää omaa elämäänsä, asiantuntija painotti. Minun kohdallani, isäni ei kuitenkaan aina kunnioita itsenäisyyttäni.

Isäni tulee usein käymään ja puuttuu kodissani kaikkeen. Hän arvostelee kodinhoitoani ja tarttuu tiskirättiin. Sillä hän alkaa pyyhkiä kaikkia kodin pintoja ja sanoo, että nyt imuroidaan. Se, että toinen ihminen huseeraa omassa kodissa tuntuu tungettelevalta. Yritän pysyä tyynenä ja olla kiitollinen avusta.

Ristiriidat ja pettymykset

Jotkin menneisyyden kokemukset vanhemman ja aikuisen lapsen välillä voivat nousta pintaan, ja näkemyserot voivat aiheuttaa kitkaa. On hyvä hyväksyä, että menneisyydessä on voinut olla kipua, mutta siitä voi puhua rakentavasti.

Opituista käyttäytymismalleista voi myös pyrkiä eroon. Eräässä artikkelissa kerrottiin, että jos toinen osapuoli alkaa käyttäytyä fiksummin ja aikuisemmin, siis erilailla kuin ennen, toisenkin on helpompi opetella uusi tapa olla yhdessä. Kun vanhempi alkaa kohdella aikuista lasta vertaisenaan, keskinäinen kunnioitus kohenee. Minä ja isäni olemme usein yhä vanhoissa rooleissamme.

Aikuinen lapsi tarvitsee tilaa tehdä omia valintojaan.

Vaikka ikää tulee, olen toisaalta silloin tällöin yhä neuvojen ja tuen tarpeessa. Aikuisen lapsen onkin hyvä kertoa omista tunteista ja tarpeista. Voi sanoa: ”Tarvitsen sinulta tukea tässä asiassa.”

Vanhempien ja aikuisten lasten välistä suhdetta ei voi vahvistaa kerralla vaan vahvistuminen tapahtuu kaiken aikaa. Se vaatii molemminpuolista kunnioitusta, aitoa kuuntelua ja halua ymmärtää toista.

Molemmilla on oikeus määritellä, millainen yhteydenpito tuntuu hyvältä. Omalla kohdallani menneiden vaikeuksien sävyttämien vuosien aikana syntynyt tapa pitää isäni kanssa yhteyttä joka päivä on kuitenkin jäänyt pysyväksi. Enkä voi vaikuttaa siihen. Menetin kosteina vuosina pysyvästi luottamuksen. Isäni on saatava kuulla minusta mahdollisimman usein.

Mutta en koe yhteydenpitoa enää ahdistavaksi, vaikka aina ei ole sen isompia kuulumisiakaan mitä vaihtaa. Meillä on kuitenkin myös yhteinen huumori ja samanlainen näkemys monista asioista. Puhumme paljon uutisista ja ajankohtaisista asioista. Saan myös oppia ja oivalluksia keskusteluissamme. Aikuinen lapsi voi kysyä vanhemmalta: ”Miten sinä näet tämän asian?”

Avoin vuorovaikutus

Vanhemman roolin aikuisen lapsen elämässä olisi oltava tukija, ei ohjaaja. Aikuinen lapsi voi ilmaista tarpeensa suoraan. Joskus voi sanoa tarvitsevansa apua, mutta myös painottaa, että ”haluan hoitaa tämän itse”.

Minulla on silloin tällöin haaveita elämänmuutoksesta, johon liittyisi myös asuinpaikkakunnan vaihtaminen. Kun otan asian esille, minut palautetaan aina nopeasti maanpinnalle antaen ymmärtää, etteivät ajatukseni ole järkeviä.

Yhteenvetona voisi todeta aikuisuuden olevan sitä, että äiti ei päätä enää lapsensa vaatetuksesta. Tärkeintä on kuitenkin se, että äiti ei päätä enää lapsensa ajatuksista. Sitä on aikuisuus – saa ajatella omat ajatuksensa.