Tommi

Kuinka käytin vapauttani väärin

Olen joutunut huomaamaan kuinka vapaus tuo myös vastuun. Muutin aikoinani pääkaupungista pieneen maalaiskuntaan ajatuksena olla vapaa kaikesta.

Moni huono asia on vienyt mennessään.

Työ oli uupumuksen myötä jäänyt. Koska olin kovaa vauhtia syöksynyt mielialahäiriöön ja vähitellen luisumassa myös alkoholismiin, vanhempani kiristivät otettaan, ja alkoivat käyttää valtaa elämässäni. Olin myös psykiatrisen hoidon piirissä.

Kaipasin vapautta valita oma elämäntapani. Halusin tehdä omia valintoja ja elää ilman rajoituksia. Uusi kotikunta tarjosi upeat puitteet elämästä nauttimiseen.

Vastuu omasta toiminnasta kuitenkin puuttui.

Pian oli itseaiheutettujen rahaongelmien vuoksi edunvalvonnan holhouksessa. Olin kännäilyn vuoksi velkaantunut, eikä raha-asiat pysyneet enää omissa käsissäni. Olin myös mielisairaalakierteessä. Tilanteeni vaati viikoittaisia käyntejä mielenterveystoimistossa. Tämä kaikki nakersi vapauttani.

Muut käyttivät valtaa elämässäni

Jouduin tulemaan toimeen vain edunvalvonnan antamalla pienellä viikoittaisella käyttörahalla. Jouduin pyytämään kympin silloin tällöin isältäni, kun viikkorahani loppui kesken. Koska olin taloudellisesti riippuvainen isästäni, oli hänellä valtaa muutenkin asioihini.

Eräässä kolumnissa todettiin, että vain taloudellisesti itsenäinen ihminen voi olla todella itsenäinen. Jos haluat olla vapaa toisten määräysvallasta, sinulla on oltava omaa rahaa, kolumnissa kirjoitettiin.

Kun olin asunut maalla muutamia vuosia tunsin, että olin tarpeeksi ”kuntoutunut” työuupumuksesta, ja päätin muuttaa jatkamaan ”toipumistani” uuteen kaupunkiin. Kostea elämäntapa kuitenkin jatkui.

Kun sairastumisen myötä lopulta raitistuin, vapauduin edunvalvonnasta, psykiatrinen avohoito muuttui joustavammaksi, ja vanhempani höllensivät hieman otettaan. Tunsin taas itseni vapaaksi. Olin oman elämäni herra.

Mutta olen erinomainen hakeutumaan uusiin ongelmiin, jotka vievät saavutetun vapauden. Minä nautin vapaudesta niin, että hukkasin kaikki rahani.

Kännäilyn jälkeen tuli jostain syystä tilalle pelaaminen. Se vei mukanaan vähitellen, ja lopulta entistä suurempiin taloudellisiin ja henkisiin ongelmiin. Velkaannuin rahapeleissä pahasti. Psyykkinen vointini romahti ja olin taas sairaalakierteessä.

Nyt olen velkavankeudessa. Maksan pelaamiseen ottamiani lainoja. Minua ovat kahlinneet monet addiktiot, kuten alkoholi, rahapelit ja satunnaiset suhteet.

Annan toisten mä talletella suuret setelit. Ne multa pitkät vain saa. Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi.

Vapaus ja vastuu kulkevat käsikädessä. Minä en ottanut vastuuta omasta toiminnasta enkä kantanut seurauksia omista teoistani. Tästä kärsivät läheiset ihmiset, joita kohtaan olen ollut välinpitämätön ja toiminut itsekkäästi.

Unohdin vastuun myös omasta itsestäni. Terveys meni. Päivittäisen kännäilyn katkaisi lopulta alkoholiperäinen vaikea sairaus. Vasta se pakotti raittiiksi. Nyt monet vaivat ja niiden hoito heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua.

En ole useinkaan ymmärtänyt, miten päätökseni ovat vaikuttaneet muihin. Olen tehnyt virheitä, mutta en ole aina ottanut vastuuta niistä. En ole pyrkinyt korjaamaan tilannetta.

Yhteenvetona voisin todeta, että kun ihminen elää vastuullisesti hän voi olla vapaa.

Oikea mielen ja makujen juhla

Ihmisten kokemus arjesta vaihtelee. Yhdelle arki rutiineineen tuottaa tyytyväisyyttä, jopa onnea – toisenlainen persoonallisuus taas kaipaa uusia kokemuksia. Näin todettiin eräässä artikkelissa.

En malttanut odottaa, että pääsen grillaamaan.

Monelle luksus on enemmänkin aikaa ja kokemuksia kuin materiaa ja statusta. Minulle luksusta on ”ruokasauhut” lounaan jälkeen, pullakahvit iltapäivällä ja televisiosarjan uusi jakso alkuillasta.

Ennen talouteni romahtamista oli luksusta käydä joskus lounaalla ravintolassa. Mutta kyllä nälkä ja rahattomuus opettavat laittamaan ruokaa itse, sanottiin jossain. Itse kuitenkin pärjäilen viikolla lähinnä valmisaterioilla. Mutta viikonloppuisin innostun kokkailemaan.

Kirsi Kostamon kirjassa Hyvän mielen keittiö (Minerva, 2010) kerrotaan, että hyvän ruoan terveysvaikutukset alkavat jo sen valmistamisesta. ”Myönteinen, utelias ja avoin asenne ruoanlaittoon ja elämään tekee keittiössä puuhaamisesta kokonaisvaltaisen nautinnon, oikean mielen ja makujen juhlan.” On totta, että itse tehty ateria ilahduttaa.

Grilliherkkuja omassa keittiössä

Kokkaileminen on mieluisaa puuhaa viikonloppuisin. Monet keittokirjat tosin sisältävät liian monimutkaisia reseptejä. Niitä pitää hieman yksinkertaistaa. Mutta onnistun yleensä valmistamaan ihan herkullisia aterioita.

Tänään avaan ”grillikauden” valmistamalla – tosin pannulla – grillimarinoituja fileepihvejä. Tänään pihvien kanssa on mustapippuri-grillisalaattia.

En malttanut odottaa niin kauan, että pääsen grillaamaan kesällä. Matkustan kesällä lomailemaan pieneen kauniiseen maalaiskuntaan, jossa ennen asuin muutamia vuosia, ja jossa minulla on paljon kavereita. Moni kaveri kutsuu minut kesäisin grillaamaan ja viettämään iltaa.

Nakkikioskien mättöherkut maistuivat

Muistan kuinka Helsingissä asuessani oli mahtavaa päästä yökerhosta valomerkin jälkeen snägärille. Tuplaporilainen kylmällä maidolla maistui kertakaikkisen hyvältä kaiken kaljan, drinkkien ja sikarien jälkeen.

Helsingin ravintoloissakin oli hienoa kiertää. Kun hengailin erään tanssinopettajan kanssa, suostuin syömään ravintolassa päivästä toiseen kasvispizzoja tai paputortilla-annoksia, ja nekin puoliksi, koska hän oli pieniruokainen. Minulla olisi ollut etenkin krapulapäivinä kauhea nälkä, ja ruokalistalla olisi ollut pihviannoksia. Erään tutkimuksen mukaan miehet syövät enemmän istuessaan naisen seurassa tehdäkseen vaikutuksen.

Rauhallinen ateriahetki kiireisenä arkenakin

Kiireetön syöminen myös arkena on tärkeää. Lääkäri Pippa Laukka kirjoitti kolumnissaan, että useat voisivat paremmin, jos panostaisivat rauhalliseen ateriahetkeen ja tietoiseen syömiseen. Kannattaa siis tehdä päivän terveysteko ja nauttia hitaasta lounaasta.

Lukemassani artikkelissa todettiin, että suurin osa ihmisen elämästä on väistämättä arkea. ”Koska arjen kanssa on kuitenkin elettävä, onhan siitä syytä tehdä itselleen myös mahdollisen mukavaa”, artikkelissa neuvottiin. ”Arjen onnessa voi olla kyse niinkin pienistä asioista, kuin mihin huomionsa kiinnittää ja suuntaa.”

Mukavuus on pienissä hetkissä. Terapeutti, kouluttaja ja kirjailija Tommy Hellsten on todennut, että ihminen tarvitsee iloitakseen yllättävän vähän.

Mitä naapuritkin mahtavat ajatella?

Kerrostalossa asuminen tuo erilaisia naapuruustilanteita. En oikein aina tiedä miten erilaisiin tilanteisiin pitäisi suhtautua.

Oleskelupaikan penkki, jolla kukaan ei koskaan istu.

Ihmeellisintä on se, että muutama naapuri ei tervehdi lainkaan. He ainoastaan väistävät minua portaissa. Sanon heille hiljaisella äänellä ”hei”. Jopa seinänaapurissa asuva nainen kääntää käytävällä katseensa pois.

Talossani on myös salaperäisiä naapureita. Heitä ei juuri näy.

Kun tulen ulkoa sisään en aina jaksa nousta portaita vaan otan hissin. Kun odotan hissiä alakerroksessa, saattaa hississä olla tulossa alas eräs vanhempi nainen. Kun hissin ovet avautuvat, nainen säikähtää minua perinpohjaisesti joka kerta. Pyydän aina anteeksi. Vaikka eihän se minun vikani taida olla.

Jotkut naapurit tervehtivät aina hymyillen ja ovat tuttavallisia. Vastapäätä asuva iäkkäämpi pariskunta laittoi jouluna minun ovenkahvaan leipomuksia. He saattavat kysellä kaikenlaista, mihin en aina osaa tai haluaisi vastata. Kahville ei minua ole kutsuttu enkä viitsisi mennäkään. Yritän keksiä tekosyitä, joilla voisin kohteliaasti torjua kutsun.

Kiusallisiakin tilanteita

Välillä jännittääkin puhua naapurien kanssa. Eräänä aamuna televisioni oikutteli niin, että kuva vain välkkyi. Sanoin kohteliaasti eläkeläismiehelle pihalla, voisinko kysyä yhtä asiaa. No, mies sanoi siihen sävyyn, että minulla olisi isompaakin asiaa, kuten vaikeaa filosofista kysymystä. Tiedustelin näkyykö heillä televisio normaalisti. Ei olla vielä katsottu televisiota tänään, mies sanoi. Pohdimme hänen kanssaan missä mahtaa olla vika. Syy saattaa olla operaattorissa, arvelimme. Tulin sisälle ja päättelin, että vika on sittenkin todennäköisesti minun vanhassa vastaanottimessa. Oli lähdettävä hankkimaan uusi telkku vaikka halpakin malli keikautti rahatilanteeni. Kun laitoin uuden television päälle, kuva näkyi normaalisti. Näin miestä pihalla myöhemmin päivällä, ja hän kysyi näkyykö jo televisio. Sanoin kyllä. Eli oli vain tilapäinen häiriö, mies sanoi. Juu, totesin. En kehdannut sanoa, että vika oli ollut omassa laitteessa, ja että olin joutunut hankkimaan uuden.

Minulla on hieman huono kuulo enkä aina tahdo saada selvää, kun joku naapurimies tokaisee naurahtaen minulle pihalla jotain. Minun on vastattava vain ”juu, kyllä.” En tiedä pidetäänkö minua tämän vuoksi jotenkin tylynäkin.

Katsotaanko minua oudoksuen?

Talossa on ollut nuoria aikuisia, jotka ovat pitäneet juhlia myöhään yöhön. Heidän kaverinsa ovat häirinneet ja tehneet ilkivaltaa muun muassa kaivertamalla jälkiä uuden talon sisäseiniin. Vuokralaiset ovat vaihtuneet talossa usein. Talossa on silloin tällöin epäsiisteyttä.

Minuakin saatetaan katsoa välillä oudoksuen. Taidan silloin tällöin aikaisin aamulla tupakalle mennessä olla hieman epäsiistin oloinen kun parta rehottaa ja tukka on pystyssä. Ja ramppaan päivän mittaan usein ulkona tupakalla.

Talossa tapahtuu välillä kaikenlaista. Kerran joltain asukkaalta oli viikonloppuna jäänyt pizzalaatikko hissiin. Ja tuoksusta päätellen laatikossa oli vielä pizzaa jäljellä. Joku naapuri sen oli sitten sen korjannut pois.

Miten voi unohtaa pizzan hissiin?

Pasteija oli pilata päivän

Olen ruokakaupassa nopea ostaja. Minulle on tärkeää löytää helposti se, mitä olen tullut ostamaan. Tarvittavat ostokset on kirjoitettuna ylös kauppalapulle.

Lihapasteija on mainio välipala.

Kuljen lähikaupassa tutun reitin vauhdilla, mutta yritän olla varovainen, etten vain pudota mitään tuotetta hyllystä lattialle. Sen kanssa saa olla tarkkana. Erityistä varovaisuutta tarvitaan jogurttihyllyjen edessä, koska pudonnut jogurttipurkki hajoaa ja sotkee lattian. Eräänkin kerran on käynyt näin.

Toinen on kaupan paistopiste. Kun ottaa ottimilla, ei pulla suostu heti menemään pussiin ja ote lipeää niin, että leivonnainen putoaa.

Kerran minun alkoi tehdä mieli lihapasteijaa. Se lipesi ottimista ja putosi lattialle. Hetken kauhistelin, surkuttelin ja häpesin. Sitten ratkaisin tilanteen niin, että poimin lattialta pasteijan ja laitoin sen pussiin. Sitten otin toisen pussin, johon laitoin kaksi pasteijaa. Näin huomaisin kotona heittää lattialla olleen pasteijan biojätteisiin, ja voisin syödä toisesta pussista kaksi pasteijaa.

Paras tapa tietysti olisi jättää tuote lattialle ja kertoa siitä pahoitellen henkilökunnalle. Tällainen moka joka tapauksessa jää harmittamaan.

Oikeita harmeja ja huolia

Harmitus vaihtui nopeasti pieniin terveyshuoliin, ja niiden rinnalla pudonnut pasteija lähinnä nauratti. On oikeasti monia asioita, jotka voivat pilata päivän. Tällaisia ovat tässä ajassa ikävät uutiset meiltä ja maailmalta. Ihmisillä on myös arkisia huolia. Moni asia painaa ja aiheuttaa murhetta.

Suomalaisten vitutustakin on tutkittu vastikään. Tutkimus kertoo, että vaikka vitutus on varsin yleinen ja voimakas tunne, se on useimmiten ohi nopeasti.

Tutkimusta käsitelleessä artikkelissa todettiin, että eniten suomalaisia ärsyttävät muut ihmiset. Syviä tuohtumuksen tunteita saivat aikaan myös omaan itseen ja omaan tilanteeseen liittyvät asiat. Suomalaiset listaavat myös muun muassa epäoikeudenmukaisuuden, sään ja kiireen vitutuksen aiheiksi.

Pänniminen voi tuntua kehossa, artikkelissa kerrottiin. Tutkimus toteaa, että vitutuksen ymmärtämisestä voi olla myös kansanterveydellisiä hyötyjä: Tunteeseen liittyvät voimakkaat keholliset tuntemukset voivat nimittäin lisätä riskiä sydänsairauksille.

Negatiivisuus voi vaikuttaa terveyteen

Oli hätkähdyttävää lukea eräästä artikkelista, että synkistelijä saattaa sairastua muita herkemmin. Negatiivinen elämänasenne voi johtaa kohonneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

Henkilökohtaisesti puhuen, itse kärsin mielialahäiriöstä ja minulle aloitettiin äskettäin kolesterolilääke. Lisäksi tulisi mitata säännöllisesti verenpainetta.

Tästä voisi päätellä, että positiivinen asenne voi parantaa elämänlaatua ja pitää terveyttä yllä. Tärkeää on myös huolehtia terveellisistä elämäntavoista.

Mieskone-yhtye lauloi hyvän mielen kappaleessaan 1990-luvun puolivälissä kun Suomea painoi synkkä lama seuraavasti: ”On paljon päiviä hyviä, mutta joukkoon mahtuu osa hieman synkkiä. On silloin tärkeää, että osaa viheltää. Jos joskus saat rukkaset maailmalta niin osaisitko nauruun purskahtaa?”

Kuuntelemisen tärkeydestä

Tässä kirjoituksessa haluan puhua kuuntelemisen tärkeydestä. Ihmiselle on tärkeää, että häntä kuunnellaan. Tuntuu hyvältä, kun haluaa kertoa jonkin itselleen tärkeän asian, ja toinen ihminen kuuntelee aktiivisesti.

Myös keväinen luonto supisee.

Minä sain aikoinaan asiakkuuksista ja liiketoimintakehityksestä vastaavana johtajana olla paljon äänessä. Minua kuuntelivat firman muu johto ja asiakkaat, ja eri tilaisuuksissa suurempikin yleisö.

Toisaalta minun ohitseni on puhuttu. Minulla oli kerran seurustelukumppani, joka saattoi puhua pöydässä olevan kolmannen, usein miespuolisen, henkilön kanssa aivan kuin minä en olisi lainkaan läsnä. Se oli alentavaa ja halventavaa.

Muut käyttivät sananvaltaa omassa elämässäni

Oli elämänvaihe, jolloin minua ei kuunneltu edes omaa itseäni koskevissa asioissa. Minun suuni oli tukittu. Olin aiemmin kokenut työuupumuksen, ja ajautunut vähitellen sivuun työelämästä.

Kun menetin työn ja näin tärkeän kiinnekohdan elämään, elämä alkoi heitellä. Elämänhallinnan kanssa alkoi olla haasteita. Tilanne paheni vuosien mittaan niin, että olin psykiatrisen hoidon piirissä, edunvalvonnan holhouksessa ja vanhempieni komennossa. Sananvaltaa elämässäni käyttivät muut tahot.

Kun onnistuin tekemään positiivisen elämänmuutoksen, minulle palautui puheoikeus. Minun ei tarvinnut enää kuunnella määräyksiä.

Kuuntelutaito vaikuttaa kaikkien hyvinvointiin

Kuulluksi tuleminen vähentää stressiä ja ahdistusta. Keskustelu ihmisten kesken on ilmaista terapiaa. Haluamme puhua jollekin, joka ymmärtää meitä. Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi.

Kuuntelemalla osoitamme arvostusta toista kohtaan, ja rakennamme luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. On hyvä olla aidosti kiinnostunut puhujan kertomista asioista.

Kuuntelemalla tarkasti saa itsekin uusia oivalluksia. Tämä on tärkeää esimerkiksi töissä. Kuuntelutaito vaikuttaa yksilöiden ja työyhteisöjen hyvinvointiin.

”Ihmisellä on yksi suu, mutta kaksi korvaa.” Lause korostaa kuuntelemisen tärkeyttä.