Monissa kahviloissa kahvi tarjoillaan valmiiksi kuppiin kaadettuna. Kun kahvilassa tilaa kuumaa juomaa, on ensin neuvoteltava kupin koosta, ja siitä mikä laatu vastaisi parhaiten sitä tavallista kahvia.
Mukava kahvihetki.
Kun minulta kysytään, jätetäänkö maitovaraa, vastaan että juu, jätä reilusti. Itse asiassa juon kahvin kuitenkin mustana. Mutta pyydän maitovaraa, jotta kuppi ei tulisi aivan piripintaan. Minulla on käsissäni silloin tällöin voimakasta vapinaa ja läikytän helposti kahvia, jos kuppi on aivan täynnä. Kun kahvilamyyjä ojentaa kahvikuppia, hän kertoo mistä löydän maidon. Sitten hän ihmettelee kun en otakaan maitoa.
Vaikeinta on jos kahvikupin kanssa tulee pieni kahvilautanen. Silloin kupin saamisessa pöytään asti on taiteilemista. Kahvia läikkyy melkein pakosti lautaselle. Kahvin viereen otan pienen lasin vettä, joka on aina haaleaa, ja yritän saada senkin pöytään.
Otan myös pari servettiä siltä varalta, että voin huomaamatta pyyhkiä sotkun mikäli kahvia läikkyy pöydälle. Kun sitten on selviytynyt johonkin nurkkaan istumaan, painavan kupin nostaminen suulle jännittää ja kädet vapisevat. Myös hörppääminen on hankalaa ilman, että polttaa suunsa. En tiedä mikä kiire minulla on, etten voi odottaa, että kahvi hieman jäähtyy.
Kupin koko on kasvanut
Käsite ”kahvikupillinen” on muuttunut. Perinteinen pieni kahvi ei enää riitä. Näin kerrottiin eräässä artikkelissa jo vuosia sitten. Kahvikupin koon kasvamisella on syynsä. Iso mukillinen riittää pidempään. Ihmiset haluavat isoja mukeja, koska kahvi on seurustelujuoma. Artikkelissa kerrottiin, että juomaa pitää mahtua mukiin kerralla paljon, jotta se pysyy lämpimänä pidemmänkin juttutuokion ajan.
Minä valitsen aina pienimmän kupin, joka sekin on nykyisin melko iso. Isoimmat mukit muistuttavat minusta leluämpäriä.
Kävisin kahvilla huoltoasemilla, mutta ne ovat liikenneväylien varrella, eikä minulla ole autoa. Huoltamokahvilassa on perinteisen kokoiset kupit, ja pannusta saa itse kaataa kahvia. Huoltamoilla tarjoiltava tavallinen suodatinkahvi voi olla hiukan painunutta, mutta ainakin tietää mitä saa.
Syvällinen kiinnostus kahviin on kasvanut
Suomalaiset ovat kahvihullua kansaa, mutta tavallinen vaalea pannukahvi kelpaa yhä harvemmalle, jo joitakin vuosia sitten julkaistussa artikkelissa kerrottiin. Sen mukaan osa on kiinnostunut kahvista kuin viinistä. Painoa pannaan paahtoasteelle ja myös kahvin alkuperälle.
Kahvi voi olla tummempaa, laadukkaampaa ja kalliimpaa. Yhä suurempi osa on valmiita panostamaan kahviinsa ja myös maksamaan siitä enemmän. Selvä enemmistö kuitenkin juo edelleen sitä ihan tavallista vaaleaa suodatinkahvia.
Minusta kahvi saisi jäähtyä nopeammin, koska aina aika ei kulu kahvilassakaan. Tämä ihmetyttää itseänikin. Olen tullut kahville rauhassa hengähtämään ja pitämään taukoa. Olen myös tehnyt kahvilla käymisestä viikonloppuisin kaupungilla mukavan tavan. Silti minulla on mukamas hoppu jonnekin.
Mutta koska kahvi on usein liian kuumaa, enkä malta odottaa sen jäähtymistä, minun pitäisi varmaan kokeilla kylmäkahvia. Jo vuosia sitten kerrottiin, että kylmäkahvit ovat monissa maailman suurkaupungeissa kuuma kahvitrendi.
Jotkut saattavat sanoa, että suomalaiset eivät osaa small talkia, mutta minä väitän, että suomalaiset eivät ole small talkissa muita huonompia. Vielä kymmenen vuotta sitten suomalaiset vierastivat sanaparia ”small talk”.
Small talkissa tärkeää on rento yhdessäolo.
Eräässä artikkelissa kerrottiin tuohon aikaan, että small talk tarkoittaa monelle tyhjän puhumista ja jäykkyyttä. Kysyttiin mitä virkaa small talkilla on. Uskoisin, että nykyisin small talkin ymmärretään tarkoittavan kevyttä ja epämuodollista keskustelua. Se auttaa ”murtamaan jään” ja luomaan rentoa ilmapiiriä esimerkiksi tapaamisissa tai sosiaalisissa tapahtumissa.
Small talkia käydään monenlaisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi juhlissa ja sosiaalisissa tapahtumissa vieraat voivat vaihtaa kuulumisia ja keskustella esimerkiksi säästä, ympäristöstä jossa ollaan tai tapahtuman järjestelyistä.
Ammatillisissa tapahtumissa small talk auttaa luomaan uusia kontakteja. Aiemmassa työssäni oli paljon tilaisuuksia, joissa tapasi asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Oli muun muassa pieniä matkoja ja virkistyspäiviä. Sain käydä huippuravintoloissa, konserteissa ja jääkiekko-otteluissa hallien vip-aitioissa. Mukavia olivat myös erilaisten seminaarien jatkot. Ne olivat hyviä tilaisuuksia syventää seminaarissa aloitettuja keskusteluja ja luoda uusia kontakteja. Juttua riitti. Jatkojen jatkoilla sitten unohdettiin työpaikat ja tittelit.
On hyvä miettiä aiheita
Jos tietää, että on tulossa tilaisuus, jossa on hyvä keskustella muiden ihmisten kanssa voi valmistautua etukäteen. Kannattaa esimerkiksi miettiä aiheita, joista voi keskustella. Sitten tilaisuudessa on hyvä mennä rohkeasti muiden seuraan.
Epämuodollisissa cocktail-tilaisuuksissa ihmiset voivat ottaa ruokaa lautasille, joissa on pidike viinilasille, ja kerääntyä pienempiin ryhmiin keskustelemaan.
Uudessa, oudossa paikassa tai tilanteessa täytyy aluksi keskustella kepeästi, jotta pääsee tutustumisen alkuun. Tapakouluttaja on todennut, että small talkin sijaan voi käyttää ilmaisuja jutustelu, rupattelu tai tutustumiskeskustelu.
Tapakouluttaja neuvoi artikkelissa, että kannattaa ottaa kiinni paikasta ja ajasta. ”Puhu tilasta, jossa olette tai vaikka siitä, miten tunnette tilaisuuden järjestäneen henkilön. Esitä kysymyksiä, mutta kerro samalla itsestäsi jotakin. Ajankohtaiset aiheet, kuten urheilukilpailut, ovat hyviä keskustelunaiheita.”
Minä taas haluan painottaa, että rupatellessa vieraiden kanssa ei ole hyvä kertoa kovin tarkasti henkilökohtaisista asioista. Kuten kysyä muilta esimerkiksi: ”Miten teidän jalkapohjanne voivat?” Vierailla voi pompata ruuat lautaselta. Ei kannata jatkaa kuvailemalla kuinka itsellä kantapäistä on tullut kovat koppurat. Että on yrittänyt voidella niitä tai käyttää jalkaraspia. Mutta ettei tiedä suositellaanko enää jalkaraspin käyttöä. Ihmiset voivat kääntää yökkäillen katseensa ja kadota muiden vieraiden joukkoon.
Omanlaisia rupattelijoita
Suomalaisten ei kannata jäljitellä small talkissa esimerkiksi amerikkalaisia. Me voimme olla kevyessä jutustelussa omanlaisiamme. En usko, että small talkia pidetään enää nykyisin tyhjän puhumisena. Small talkin ei tarvitse myöskään olla jäykkää. Se saa olla samaan aikaan sekä hyödyllistä että virkistävää. Small talkin myötä solmitaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita.
Tapakouluttaja: Vitsien kanssa kannattaa olla varovainen
Tapakouluttaja suositteli välttämään vitsailua. Kepeä leikinlasku sopii, mutta jos ei tunne toisen huumoria, vitsien kanssa kannattaa olla varovainen.
Usein osallistujat etenevät keskustelussa tietyn kaavan mukaan. He kyselevät toisiltaan ainoastaan miksi ja mistä kukin on kyseiseen paikkaan tullut.
Joskus sitä haluaisi kuulla enemmän. Ei kuitenkaan kannata kysyä mielipiteitä kaikista asioista. Kuten muistavatko muut, kun Jumalan teatteri heitti ulostetta katsojien päälle Oulussa vuonna 1987. Että, mitä siitä nykyisin ajatellaan.
Keskustelun aloittamista vieraan ihmisen kanssa on kuulemma turha pelätä, sillä tutkimusten mukaan se tekee hyvää sekä sinulle että hänelle. Näin ainakin jos on uskominen yhtä tutkimusta käsitellyttä artikkelia.
Vaihtaisitko muutaman sanan hississä?
Omalta osaltani voin sanoa, että ennen Helsingissä asuessani pysyin julkisissa tiloissa hiljaa. Oli kiusallista, jos joku ventovieras jossain tilanteessa tervehti kaikkia paikalla olevia. Moikkaamista jossakin pienessä tilassa seurasi monesti hiljaisuus, ja ihmisten katse hakeutui helposti omiin kengänkärkiin. Tällaisissa tilanteissa tuntui keskustelun paine. Olisi pitänyt vaihtaa muutama sana kaikkien kanssa.
Toisaalta kun mielialani oli koholla ja olin pienessä sievässä, saatoin mennä terassilla tuntemattomien pöytään, ja alkaa jutella kuin olisimme nähneet pitkästä aikaa. Herätin varmasti ihmetystä.
Mukavia kohtaamisia yöjunassa
Minulla oli sairauslomalla ollessani tapana matkustella paljon junalla ympäri Suomea. Halusin vaihtelua masennuksen keskellä, ja monesti hyppäsin Helsingissä yöjunaan jonnekin päin Suomea. Matka sujui leppoisasti ravintolavaunussa. Silloin saatoin alkaa rupatella jonkun vierustoverin kanssa. Erään kerran minulle täysin vieras ihminen alkoi kertoa yhdestä elämänsä käännekohdasta. Ja siinä toisen innoittamana minäkin kerroin jotain omasta elämästä, kuten päällä olevasta työuupumuksesta. Siis hyvin henkilökohtaista. Molemmat kerroimme myös mukavista muistoista elämän varrella.
Mutta kynnys tällaisiin satunnaisiin kohtaamisiin on usein luonnollisesti korkealla. ”Suomalaiset ovat hyviä jättämään muut ihmiset rauhaan, ja siksi me viihdymme julkisessa tilassa omissa oloissamme.” Näin kuvattiin artikkelissa. Lisäksi yksi peloista on tietysti se, että jos keskustelun aloittaja ei saa toisilta vastakaikua. Mutta keskustelunavaus voi olla vain pieni toteamus jostakin mikä liittyy aikaan ja paikkaan tai vaikkapa ajankohtaiseen aiheeseen.
”Monella on tapana istua tuppisuuna julkisilla paikoilla, vaikka mielessä pyörisikin joku mehevä puheenaihe. Se on harmi, sillä satunnaiset kohtaamiset tekevät ihmiselle hyvää”, artikkelissa tiedettiin kertoa.
Artikkelissa todettiin, että nykyisin ihmiset jopa pitävät siitä kun heidän kanssaan tehdään tuttavuutta julkisella paikalla. Toisaalta minun on sanottava, että voi sekin olla rasittavaa, jos jossain odotustilassa tai esimerkiksi linja-autossa vieressä istuva alkaa kovin selittämään omia asioitaan, kun haluaisi istua rauhassa.
Maalla huasteltiin kaikkien kanssa
Kun asuin pienessä maalaiskunnassa oli kirkonkylän kahvilassa hieman pakollistakin tervehtiä ja vaihtaa kuulumisia myös puolituttujen kanssa. Kylällä huasteltiin. Kylänmiehet kertoivat meheviä juttuja. He tarinoivat ja muistelivat. Kahvikupin äärellä istuttiin pitkään ja myös vitsailtiin ja naureskeltiin. Minä kärsin silloin tällöin masennuksesta, ja saatoin olla hiljainen ja vakava.
Tutkija on eri mieltä väitteestä, että suomalaiset ovat keskenään hiljaa möllöttäviä ihmisiä.
Ajat ovat muuttuneet siitä kun asuin Helsingissä. Nykyisin on todettu, että suomalaiset osaavat käydä kevyttä ja rentoa keskustelua myös tuntemattomien kanssa. Tutkimuksesta ilmeni, että on jopa mieluisaa, kun joku aloittaa rupattelun. ”Keskustelu vieraan ihmisen kanssa tekee hyvää sekä sinulle että hänelle”, tutkimuksesta kertoneessa jutussa todettiin.
Terassilla juttu luistaa
Älä siis turhaan pelkää aloittaa keskustelua vieraan ihmisen kanssa, artikkelissa rohkaistiin. Minä katson, että tämä tietysti riippuu tilanteesta ja paikasta sekä siitä tuntuuko se siinä hetkessä itsestä sopivalta, luontevalta ja mukavalta.
Kun olen istunut kesällä yksin terassilla alkoholittoman juoman kanssa, on pöytääni saattanut tulla vieraita ihmisiä kysymään onko tässä tilaa, kun kaikki muut tuolit ovat varattuja. Enimmäkseen pieni jutustelu ihmisten kanssa on silloin mukavaa. Toisaalta pienissä kaljoissa olleet miehet tulivat kerran pöytääni ja alkoivat kysellä minulta kaikenlaista. Vastailin lyhyesti kysymyksiin, hörppäsin juomani loppuun ja toivotin hyvää kesänjatkoa. Olisi eri asia jos olisin itsekin ollut pienessä kaljapöhnässä, silloin varmaan jutustelu olisi ollut helpompaa. En kuitenkaan suosittele kenellekään alkoholia keskustelun sujuvoittamiseksi. Kesäterassi on joka tapauksessa sellainen paikka, joka saa ihmiset hyvin tuttavallisiksi, mikä on todella hauskaa.
Päivitetty artikkeli radion uutistarjonnasta
Julkaisin lauantaina postauksen kaupallisten radioiden uutistarjonnasta. Tiedot ovat tarkentuneet niin, että kirjoitusta on päivitetty sunnuntaina.
Tätä lauantaina julkaistua kirjoitusta on päivitetty sunnuntaina: Kirjoitin aiemmin kuinka monen kaupallisen radiokanavan uutistarjonnassa olisi parannettavaa. Kaupallisen radion markkinajohtaja Bauer Media lähettää kanavillaan STT:n toimittamia ja tekoälyn lukemia uutisia.
Ovatko kaupallisen radion uutiset luotettavia?
Bauer Median kanavilla on tämän vuoden keväästä lähtien lähetetty STT:n uutisia. Bauer Median oma uutistiimi poimii STT:n toimittamia uutisia manuaalisesti metatietojen avulla radion uutisvirtaan. Uutiset lukee tekoäly.
Uutisvalinnat herättävät minussa toistuvasti ihmetystä. Tärkeän tiedon sijaan lähetyksissä painotetaan hyvin raflaavia aiheita. Moni kuuntelija varmasti mieltää, että lähetysten uutisvalinnoista ja sähkeiden järjestyksestä vastaa STT.
Kirjoitin uudenlaisista, tekoälyn lukemista, radiouutisista kaupallisilla kanavilla jo aiemmin. Kerroin tuolloin, että uutislähetysten laatu ei vielä vakuuta. Merkittäviä parannuksia uutislähetyksiin ei toistaiseksi ole tehty.
Tekoäly lukee parin minuutin mittaiset uutiset tasatunnein. Uutiset ovat STT:n toimittajien kirjoittamia. Bauer Media on tiedottanut, että tekoälyn kautta sillä on mahdollisuus personoida uutisia eri kanavilleen radioformaatin (muun muassa mitä musiikkia asema soittaa) perusteella. Mielestäni tämä tekee uutistarjonnasta sekavaa. Itse kuuntelen lähinnä yhtä ja samaa kanavaa. Myös se lähettää STT:n uutisia.
Aamun ykkösuutinen edelliseltä päivältä
Uutisissa ei aina olla ajan tasalla. Esimerkiksi tällä viikolla keskiviikkoaamuna kello 7 ja 8 uutislähetykset aloitettiin kertomalla, että tasavallan presidentti vahvisti niin sanotun käännytyslain tiistaina. Tästä oli mediassa kerrottu tietysti jo tiistaina. Lähetyksen kärjessä olisi pitänyt olla jokin tuore uutinen aamulta. Vaihtoehtoisesti aloitussähkeen olisi voinut kirjoittaa uudelleen niin, että presidentin tiistaina antama lausunto asiasta olisi nostettu sähkeen alkuun.
Torstaiaamun uutisissa ei puolestaan kerrottu Nokian tuloksesta tai republikaanien varapresidenttiehdokkaan pitämästä puheesta. Sen sijaan ykkösuutisena kerrottiin, että oikeus antaa tänään päätöksen eräässä henkirikostapauksessa. Ja tätä samaa toistettiin vielä iltapäivälläkin.
Rikosuutiset usein esillä
Uutislähetyksiin valikoituvat aiheet ihmetyttävät monesti. Myös se miten eri uutisia painotetaan tuntuu usein vieraalta. Uutiset valikoituvat lähetyksiin siis niin sanottuja metatietoja eli uutisten tarkempia aiheluokitteluja hyödyntämällä. Kärkeen nousevat usein tietynlaiset kotimaan aiheet.
Lähetykset sisältävät paljon rikosuutisia. Erilaisista väkivalta- ja henkirikoksista kertovat uutiset ovat monesti jopa lähetysten kärjessä. Silloin tällöin tuntuu, että jokin rikos- tai onnettomuusuutinen sopisi radiota paremmin vain verkkolehtien julkaistavaksi.
Esimerkiksi oman suosikkikanavani kohderyhmä on sellainen, että kuuntelijat varmasti haluaisivat kuulla myös sellaisia koti- ja ulkomaanuutisia, joilla on isompaa merkitystä. Siis enemmän myös politiikan ja talouden aiheita mukaan. Välillä tuntuu, että ainakin tämän kanavan kuuntelijat voivat jäädä jostain tärkeästä tiedosta paitsi. Minusta Ylen kello 17 tv-uutiset on paras uutislähetys. Siinä kerrotaan kaikki päivän merkittävimmät uutiset tiiviisti. Samanlaista pääuutislähetystä toivoisin iltapäivään myös kuuntelemalleni radiokanavalle.
Olisi pysyttävä mukana päivittäisessä uutiskilpailussa
Kaupallisilla kanavilla uutisissa painottuvat kiinnostavimmat ja tuoreimmat kotimaan aiheet eli uutiset läheltä, mikä tietysti on ihan hyvä. Mutta jos on uudempia ja merkittävämpiä aiheita ulkomailta, voisi uutislähetyksen aloittaa niillä. Tuntuu kiusalliselta, että tekoälylukija toteaa usein lähetyksen aluksi: ”Tässä tuoreimmat uutiset”, mutta aloittaa uutisella, jota on luettu pitkin päivää. Monesti muualla mediassa julkaistaan kiinnostavia uusia uutisia, mutta STT:n uutisissa toistetaan usein samoja aiheita. Radio Novalla uutisten lopputunnuksessa todetaan: ”Kun me tiedämme, niin sinäkin tiedät.”
Toki kaikki merkittävät uutiset pitää olla mukana eri lähetyksissä, mutta uutistapahtumista saadaan aina uutta tietoa, ja silloin sähkeitä voisi päivittää niin, että niissä on tuore tieto alussa. Sähkeen alun voisi siis kirjoittaa STT:ssä uudelleen. Ja tämän päivitetyn version pitäisi päästä seuraavaan lähetykseen.
Esimerkkejä uutisvalinnoista
Perjantaiaamuna kello 8 lähetyksen aluksi kerrottiin, että oikeus antoi torstaina päätöksen henkirikostapauksessa, josta kerrottiin STT:n uutisissa pitkin päivää jo torstaina. Muualla mediassa aamun ykkösuutinen oli Donald Trumpin puhe.
Keskipäivän lähetyksessä pääuutinen oli merkittävä ohjelmistohäiriö, joka aiheutti suuria ongelmia ympäri maailmaa. Kello 12 lähetyksessä kerrottiin kuitenkin vian vaikutuksista vain lentoliikenteeseen. It-ongelmasta oli haittaa maailmalla myös muun muassa yrityksille, pankeille, kaupoille ja sairaaloille.
Kello 13 lähetykseen saatiin asiantuntijan kommentti ohjelmistohäiriöstä, ja tiedettiin kertoa myös häiriön syystä. Kello 15 lähetys aloitettiin Kempowerin muutosneuvotteluilla, joista oli uutisoitu edellisenä päivänä eli torstaina. Sen jälkeen kerrottiin lisätietoa tietojärjestelmäviasta. Kello 16 lähetyksen alussa oli lisätietoa järjestelmäongelmasta ja sen vaikutuksista. Uutisessa ei kerrottu, että ongelman aiheuttaneen yhtiön mukaan häiriö oli korjattu.
Perjantai oli myös vilkas tulospäivä kun moni suuri yhtiö julkaisi osavuosikatsauksen. Näistä ei ollut päivän mittaan mainintaa radiouutisissa.
Lauantaina STT:n uutisissa kerrottiin laajasti ja ajantasaisesti, että ohjelmistohäiriön seurausten selvittäminen eri puolilla maailmaa vie päiviä. Myös häiriön syystä saatiin uutisissa lisätietoa.
Sunnuntaina monessa lähetyksessä kärjessä oli jokin tuore uutinen. Päivän mittaan oli tärkeitä ja kiinnostavia aiheita. Mielestäni uutisia olisi voinut painottaa eri tavalla eli ne olisi voinut lukea jossain muussa järjestyksessä.
Uutisista ei aina saa selvää
Bauer Median, joka tuottaa uutislähetykset, kannattaisi ratkaista uutisten tekniset ongelmat. Kun lähetyksessä siirrytään yhdestä sähkeestä seuraavaan, se ei ikään kuin lähde alusta. Kuuntelijan on vaikea ymmärtää mistä uutisessa on kyse, koska sen ensimmäisestä sanasta ei saa selvää. Keskiviikkona yhdessä lähetyksessä kuului, että ”parlamentti kokoontui ensimmäistä kertaa”. Se, että kyseessä oli Britannian uusi parlamentti, ei lähetyksessä kuulunut. Perjantaina aamun uutisissa luettiin räjähdyksestä, mutta uutisen alusta ei saanut selvää, joten kuuntelijalle ei selvinnyt, että räjähdys oli tapahtunut Israelissa.
Uutisten laatu ja luotettavuus
Uutisvalintoihin ja myös sähkeiden järjestykseen lähetyksissä pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Bauer Media on kertonut tiedotteessaan kuinka sille on erittäin tärkeää, että sen tekoälyavusteiset innovaatiot ovat luotettavia ja laadukkaita. Tällä tavalla toteutettuna uutiset eivät vielä ole laadukkaita ja tätä myötä myöskään aivan luotettavia. Uutistarjonta on melko sekavaa ja vaikeasti seurattavaa. Moni kuuntelija voi mieltää, että myös lähetysten sisällöstä vastaa STT.
En ole kehitystä vastaan. On mielenkiintoista huomata kuinka paljon teknologia nykyään mahdollistaa radiosisältöjen tekemisessä. Itse tein radiota aikana, jolloin studiossa soitettiin vielä levyjä ja puhesisältöjä koostettiin kelanauhurilla. Uutisia tehdessä hyvä työpäivä oli sellainen, jolloin tunsi, että uutisvalinnat lähetyksessä menivät oikein. Tuli valittua merkittävät ja kiinnostavat aiheet mukaan ja valittua harkiten lähetyksen pääuutinen. Tietysti myös uutisvoitto merkitsi paljon eli se, että lähetyksen alkuun tuli uutinen, jonka sai kertoa radion kuuntelijoille ensimmäisenä, ennen muuta mediaa.
Tämä kirjoitus koskee Bauer Median tuottamia radiouutisia, joita lähetetään yhdellätoista kanavalla. Toinen iso radiotoimija Nelonen Media lähettää radiokanavillaan uutisia, jotka toimittaa Ilta-Sanomien radiotoimitus. Lisäksi on paljon muita radioita, kuten paikallisradioasemia, jotka tekevät uutisia itse.
Uudella tavalla toteutettujen radiouutisten ongelmat on varmasti ratkaistavissa. Bauer Median ja STT:n toimituksissa myös johdon olisi hyvä kuunnella omia uutisia.
Tapasimme koulukaverin kanssa koulun pihalla alkuillasta. Olimme neljännellä luokalla, ja alkamassa oli näytelmäkerhon harjoitukset.
Arki-illasta tuli vielä hauskempi.
Yhtäkkiä tienvarteen pysähtyi hieno pitkä rekka. Apukuskin puolelta rekasta hyppäsi mies. Hän kysyi tietävätkö pojat missä on teräspalvelukeskus. Totta kai tiesimme sen, ja rupesimme antamaan tarkkoja ajo-ohjeita.
Apukuski kiitti ohjeista, mutta kysyi haluaisimmeko hypätä rekan kyytiin ja lähteä opastamaan tarkemmin. Katsoimme innostuneina kaverin kanssa toisiamme. Nousimme rekkaan. Hytti oli iso ja me saimme istua lepotilaan. Sen seinällä oli pornojuliste. Apukuski otti hörppyä Koskenkorva-pullosta.
Ajoimme perille. Kun trukki lastasi tavaraa, ihmettelimme kaverin kanssa isoa teollisuushallia. Miehet tarjosivat meille limsat. Kun rekka oli lastattu, lähdimme takaisin.
Kun tulimme koululle, nousi kuski rekasta ja antoi meille molemmille viisi markkaa. Hän sylkäisi peukaloonsa ja painoi sen minun peukalooni ja sanoi: ”Ikuisia ystäviä!”
Menetin palkkioni
Näytelmäkerhoa vetänyt opettaja oli soittanut äidilleni ja kysynyt miksi minä en tullut harjoituksiin. Äitini ei tietenkään tiennyt syytä, saati missä nyt olin.
Kävin kioskilla ostamassa palkkiollani kymmenen pennin karkkeja. Kotona odotti huuto. Yksinhuoltajaäiti oli ollut huolesta suunniltaan. Hän kysyi missä olin ollut, ja minun oli vastattava rehellisesti. Äitini otti minulta karkit pois ja käski minut huoneeseeni.
Lapsuuden rekkaseikkailun muistaa hyvin. Ei sitä niin paljoa tuolloin vuosikymmeniä sitten mietitty. On selvää, että vastaavaa ei enää nykyisin tapahtuisi. Ensinnäkin tuntemattomien ihmisten autoon meneminen on kielletty. Ja toisaalta nykyisin rekkakuskeilla on reittiohjesovellukset.
Esseeblogi 